Pieni liekki kirjoitti:--
"Huppumihen" profiloinnissa tuntuu unohtuvan kokonaan sen seikan pohdinta, että jos kyseinen tekijä on elossa, niin hänen on täytynyt vaieta tapauksesta liki kymmenen vuoden ajan. Ja jopa pidempään, jos ajatukset Lahden tappamisesta ovat pyörineet mielessä vaikka parin vuoden ajan ennen murhaa. Millainen on ihminen, joka voi pitää tällaisen asian sisällään? Millaisia ovat ne ihmiset, joille tappaja on mahdollisesti maininnut jotain tapahtumiin liittyen ja joista he eivät ole hiiskuneet muille?--
Tärkeä pointti! Syyt sille, että surmaaja on onnistunut salaamaan tekonsa näinkin kauan, voidaan periaatteessa jakaa sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin, jotka ovat estäneet sen, ettei tietoa surmasta ole levinnyt eteenpäin.
Ensisijaisiin esteisiin kuuluu tietenkin lain koura ja oikeuden miekka tai pikemminkin niiden pelko. Surmaaja epäilemättä on pelännyt joutuvansa vastuuseen teostaan ainakaan maallisessa tuomioistuimessa. Tämän takia hän on saattanut tehdä itsemurhan tai esim. muuttaa ulkomaille ja
aloittaa elämänsä alusta etäällä, kuten monet natsirikolliset tekivät väärennetyn identiteetin turvin.
Hän on myös saattanut uhata väkivallalla tai muuten sitä, joka asiasta jotain kenties tietää, ettei tämä kertoisi siitä muille.
Surmaaja on kenties kyennyt välttämään tilanteet, joissa surma mahdollisesti olisi tullut esille. Ilmeisesti hänellä ei ole esim. rikosrekisteriä, kuten monilla henkirikoksentekijöillä, ja/tai säännöllistä hoitosuhdetta mielenterveyspotilaana. Muun muassa näistä syistä johtuen surmaaja tuskin on skitsofreenikko tai muuten psykoosipotilas tai ns. ammattirikollinen.
Hänellä voisi kuitenkin olla persoonallisuushäiriö, jonka kohdalla raja sen ja ns. normaalin käytöksen välillä on häilyvä eikä hän sen takia välttämättä ole hakenut sitä varten hoitoa. Tästä olisi kuitenkin poisluettava epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä, jonka psykopaattinen käytös johtaa rikollisuuteen jo ennen 15 vuoden ikää.
Surmaaja tuskin myöskään on alkoholisti tai narkomaani, koska päihteiden vaikutuksen alaisena hän todennäköisesti olisi tullut paljastaneeksi hirvittävän tekonsa jollekin. Surmaaja ei toiminut alkoholin vaikutuksen alaisena. Hän tuskin myöskään on voinut surmaa tehdessään olla toimintakykyä haittaavien huumeiden vaikutuksen alaisena.
Toisaalta surmaajalla ei välttämättä myöskään ole ollut aiemmin mainittua pelkoa ylittävää yllykkettä kertoa asiasta muille. Tällainen yllyke voisi olla esim. sisäinen tarve keventää omaatuntoaan kertomalla rikoksesta toiselle tai tarve rehvastella tekemällään rikoksella muille, kuten rikollisilla joskus on tapana vankilassa ollessaan tehdä.
Surmaajalla voisi siis olla paatunut omatunto, jolloin hän ei kokisi syyllisyyttä eikä katumusta, eikä näin ollen mitään tarvetta keventää tuntoaan kertomalla surmasta muille. Tällainen piirre sopisi surmaajalle, jolla olisi epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Siitä kärsivällä henkirikoksen tekemisen riski on moninkertainen keskivertosuomalaiseen verrattuna. Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta vastaan sotii kuitenkin se, että tällöin surmaaja todennäköisesti olisi syyllistynyt muihinkin rikoksiin.
Ilmeisesti myös narsistiseen persoonallisuushäiriöön voisi liittyä sokeus siihen, että surman tehdessään olisi toiminut väärin. Toisaalta narsistisella persoonallisuudella
saattaisi olla tarve rehennellä sillä, että olisi tehnyt
täydellisen murhan...
Samoista syistä johtuen surmaajan
voisi ehkä olettaa olevan luonteeltaan pikemminkin sisäänpäin kääntynyt introvertti kuin ulospäin suuntautunut extrovertti, pikemminkin epäsosiaalinen kuin sosiaalinen, pikemminkin hiljainen kuin äänekäs. Toisaalta narsistiseen persoonallisuushäiriöön liitetään yleensä hyvät sosiaaliset taidot, joilla narsisti hyväksi käyttää muita ihmisiä toteuttaakseen omia itsekkäitä tarkoitusperiään.
Se persoonallisuushäriö, jota pidän entistä varteenotettavampana mahdollisuutena on
paranoidinen persoonallisuushäiriö, josta kärsiviä on kuvailtu myös fanaattisiksi psykopaateiksi. Tämä mielenterveyshäiriö sopisi Ulvilan surmaajalle sen takia, että siihen liittyy olennaisesti anteeksiantamattomuus ja siitä seuraava pitkävihaisuus. Suunnitelmallisuus ja kiihko, jolla surma toteutettiin, ilmeisesti sopisivat paranoidiselle persoonallisuudelle.
Diagnostiset kriteerit 301.0 Paranoidiselle Persoonallisuus Häiriölle
A. Pysyvä epäluottamus ja epäluuloisuus toisia ja heidän motiivejaan kohtaan joiden tulkitaan olevan pahaa tarkoittavia, alkaen varhaisaikuisuudessa ja ilmenee useissa eri asiayhteyksissä, joiden lisäksi vähintään neljä tai useampaa seuraavaa:
(1) Epäilyt, ilman riittäviä perusteita, että muut käyttävät hyväkseen, aiheuttavat vahinkoa tai pettävät
(2) On syventynyt tuomittaviin epäilyihin ystäviensä tai työtoveriensa luotettavuudesta tai luottamuksearvoisuudesta
(3) On haluton uskoutumaan muille, koska pelkää aiheettomasti että tietoa tullaan käyttämään tahallisesti häntä vastaan
(4) Tulkitsee alentavia piilomerkityksiä tai uhkaavia merkityksiä hyväntahtoisista kommenteista tai tapahtumista
(5) Kantaa itsepintaisesti kaunaa esim. ei anna anteeksi solvauksia, loukkauksia tai halveksuntaa
(6) Havaitsee sellaisia hyökkäyksiä henkilöään tai mainettaan vastaan jotka ovat epäselviä muille ja on nopea regoimaan vihaisesti tai vastaiskulla
(7) Toistuvia epäilyksiä, ilman perustetta, koskien puolison tai sukupuolikumppanin uskollisuutta
--
(Paranoidinen persoonallisuushäiriö Päivitetty 22.01.2007.)
Asiaa tarkemmin mietittyäni se vaihtoehto, jonka mukaan surmaaja olisi yhteiskunnallinen aktivisti ja surmaan liittyisi luokkasolidaarisuus poliittisena motiivina, on syytä hylätä. Poliittiset protestit, jollaisesta tällöin olisi kysymys, ovat näet luonteensa takia sellaisia, että niihin liittyvän julkisuuden yhteydessä teon poliittinen tarkoitus pyritään lähes poikkeuksetta tuomaan julki. Muuten tällaiseltä rikokselta putoaa tavallaan oikeutuksensa.