Auerin muistelmat

[Kuolemannaakka]

Esimerkiksi tässä kontekstissa kun Annelista leivottiin noita, arkkityyppinen paha äiti median toimesta, niin se synnytti lukijoissa alkukantaisia defenssimekanismeja jotka implementoituvat tähän ed. mainittuun uskomusjärjestelmään.
Jos tehtäisiin jonkinlainen tutkimus siitä, kuinka moni uskoo herttuan vuonna 2023 siihen että Anneli on syyllinen, niin väittäisin suhteellisella varmuudella sitä että näillä henkilöillä on keskivertoa enemmän huonot suhteet omaan äitiinsä. Omaa huonoa äitisuhdetta projisoidaan Anneliin, koska sellaisia me ihmiset nyt vaan ollaan. Koska perheen äiti on kohdattu omassa elämässä huonolla tavalla, niin on helppo uskoa Annelin olevan syyllinen pienellä todistusaineistolla ja pysyä siinä. Tietenkin tilanteeseen vaikuttaa myös Annelin oma erikoislaatuinen persoonallisuus, hän on mielestäni jossakin autismispektrin piirissä kuitenkin joten hän on täydellinen syntipukki soihtujen kantajille.

Ainoa erikoislaatuisuus persoonassa on, että EI ole mitään erikoislaatuisuutta, vaan Auer on aivan tavallinen suomalainen äiti.
Keskiarvon yläpuolella positiivisissa ominaisuuksissa: Älykäs, rauhallinen, kiltti, ahkera koulutyttö.
Poikkeaa Anneli kyllä julkuista narsisseista: marinkiini-poliitikoista, tubettajista, unelmahäistä ja -taloista sekä juopoista elluista.

Tästä voidaan tietenkin olla eri mieltä ja se on ihan okei. Autismikirjoon kuuluminenhan ei missään nimessä poista näitä positiivisia ominaisuuksia millään tavalla mitä luettelit, mutta faktahan on se että kyllä Anneli on erikoislaatuinen yksilö.

Ei ole normatiivista käytöstä laittaa synnytyskuvia omille internet-sivuille, jossa näkyy verta ja tissejä vaikka kuinka tätä kääntelisi ja vääntelisi. Lisäksi Annelin rauhallisuus on myös normatiivista poikkeavaa käytöstä monessakin eri tilanteessa, jossa normaalit ihmiset reagoisivat asioihin paljon tunteellisemmin ja irrationaalisemmin.

Uskoakseni Anneli on autismikirjon kevyimmässä päässä, jossa hänellä on normaalia aktiivisempi etuotsalohko ja järkeilykyky, mutta sosiaalinen älykkyys puuttuu eri tavalla kuin normaaleilta ihmisiltä. Hän ei tunnista välttämättä tunteita samalla tavalla kuin normaalisti, eikä osaa lukea sosiaalisia tilanteita tai sosiaalisia normatiivisia kirjoittamattomia sääntöjä.

Ei siinä oo mitään pahaa, tälläisiä ihmisiä maailmasta kyllä riittää, mutta väitän tunnistavani kyseiset henkilöt kyllä erityisen hyvin. Anneli ei ole murhaaja mutta erityislaatuinen yksilö ehdottomasti monessakin eri aspektissa. Sen takia väitän myös että hänestä lopulta leivottiin syyllinen, koska hänen erityislaatuisuutensa hämää ihmisiä, sekoittaen hänet psykopaattiin joka ei tietenkään pidä paikkaansa.

Ei nuo synnytyskuvat tietääkseni aikanaan mitään kohua kuitenkaan herättäneet, eikös ne siellä "mammapalstalla" postattu, eikä yhtäkkiä facebookin päivityksessä? Konteksti pitää ottaa huomioon. Rehellinen kuvaus synnytyksestä, palstalla, jossa korostetaan äitiyden tärkeyttä ja vaativuutta.
Täällä on näitä "mammakavereita" ja heidän kertomuksiaan siitä, miten Aueriin tutustuivat ja mitä yhdessä keskustelivat:
http://anneliauer.blogspot.com/2012/

Kyllä minäkin Annelin hyvin introvertti-osastoon laitan, ja jos nyt ajatellaan ihmiset jonnekin Gaussin käyrälle, niin varmaan menee keskimääräistä "kirjolla olevammaksi". Ei kaipaa tai ei ainakaan osaa helposti hankkia live-ystäviä, ja on jollain lailla hiukan hyväuskoinen ja asiat asioina ottava. En tiedä, mitä se itkeminen olisi tässä jutussa auttanut, mutta ilmeisesti olisi. Samoin olisi voinut Manner sanoa, että älä nyt hyvä ihminen laita oikeuteen päällesi nahkatakkia, jota et normaalisti edes pidä, kun sinusta yritetään leipoa murhaajaa=) Eli semmonen "tilannetaju" puuttuu, ja siksi en pidä häntä hyvänä lavastajanakaan. Hän ei osaa ottaa huomioon tällaisia asioita, että miten joku ulkonäkö tai ele vaikuttaa muihin ihmisiin, ja kuinka pinnallisesti suurin osa ihmisistä mielipiteitään muodostaa. Hän ei nimenomaan osaa näytellä ja lavastaa.


http://anneliauer.blogspot.com/2012/05/ ... tavia.html

Minäkin tutustuin Annuun netin keskusteluryhmän kautta. Valitettavasti en ole yhtä järjestelmällinen kuin Ansku, joten en enää pysty jäljittämään ensikontaktia 2000-luvun alkupuolella se oli, mutta tarkemmin en muista.

Sen muistan, että alusta asti ihailin Annun rauhallista ja järkevää suhtautumista asioihin. Hän ei koskaan lähtenyt mukaan keskusteluissa toisinaan puhkeaviin kiistoihin muuten kuin korkeintaan rauhoittamalla tilannetta. Sen sijaan, että olisi lähtenyt mukaan erilaisiin kärhämöihin, Annu teki taustalla oikeasti hyödyllistä työtä. Kerran me muut keskustelijat vasta suunnittelimme, että olisipa kiva saada omat nettisivut käyttöön. Silloin Annu itselleen tyypillisellä eleettömällä tyylillään linkitti iloksemme ja hämmästykseksemme valmiin sivupohjan, jonka hän oli meille tehnyt. Että tämmöistä olen suunnitellut, kelpaisiko tämä.

Sama hiljainen päättäväisyys ja rauhallisuus on Annulle muutenkin leimallista. Hän halusi hoitaa omat lapsensa kotona, mutta myös hyödyntää omaa osaamistaan ja ammattitaitoaan, joten hän perusti oman yrityksen. Määrätietoisella ja sitkeällä työllä hän sitten kehitti verkkosivuston, josta tulikin sangen suosittu.

Uskon, että juuri rauhallisuus ja loogisuus ovat auttaneet Annua pysymään järjissään viime vuosien painajaisen keskellä. Hänellä on kyky keskittyä olennaiseen ja olla huolehtimatta asioista, joille ei juuri sillä hetkellä voi mitään. Ja kaikesta osakseen tulleesta p****sta huolimatta hän jaksaa edelleen uskoa siihen, että oikeus lopulta voittaa.

Siihen minäkin haluan uskoa.
Anne Ojala-Soini 12.5.2012

[Kuolemannaakka]

Ja eipä sillä: en minä itsekään tuolla "arjessa" huomioi muita ihmisiä juuri millään lailla, vaan olen ajatuksissani. Varmaan näyttää ulospäin ihan huonolta=) Ja kämppäkin vielä sekainen! Täytyy toivoa, ettei mikään murhaaja iske niin että jään henkiin, koska olen ilmiselvä syyllinen. "Poliisin mukaan mies oli pakkomielteenomaisesti kiinnostunut Ulvilan surmasta" Se on varma tuomio!

[Pieni liekki]

Minua kiinnostaisivat muutamat tilastotiedot Auerin "Murhalesken muistelmat"-kirjan osalta. Onko tietoa, kuinka paljon kirjoja on myyty ja äänikirjaa ladattu? Olisi myös mielenkiintoista tietää, kuinka monta kappaletta kirjoja hankittiin Suomessa kirjastoihin ja onko niistä olemassa lainaustietoja? Onko kyseistä kirjaa käännetty muille kielille?

[Even Steven]

Minua kiinnostaisivat muutamat tilastotiedot Auerin "Murhalesken muistelmat"-kirjan osalta. Onko tietoa, kuinka paljon kirjoja on myyty ja äänikirjaa ladattu? Olisi myös mielenkiintoista tietää, kuinka monta kappaletta kirjoja hankittiin Suomessa kirjastoihin ja onko niistä olemassa lainaustietoja? Onko kyseistä kirjaa käännetty muille kielille?

Tarkkaa tietoa ei liene koskaan kerrotun.

– Kirjasta on otettu koko kustantamon historian suurin painos. Tarkkaa painosmäärää en halua sanoa, mutta se on tuhansia. Olemme pieni kustantamo, mutta meidän mittakaavassamme painos on jättimäinen, Airaksinen paljastaa.
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1559830

[Nice shirt]

Jos osallinen itse kirjoittaa kirjan tapahtumista, miten siitä voisi tulla muuta kuin subjektiivinen näkemys. Ei kai kukaan kirjoita itselleen negatiivisia asioita päälleen paitsi terapiapotilaat.

[mikkihirmu]

Anna-maria pokelan kirjoitus A.A;n blogista v. 2012
Hyvin kuvaava kirjoitus ,miten yhteisö saattaa toimia yksilöään kohtaan kun ei oteta selvää asioista.

Savannin karvavarkaat
Koskapa kaikki Annun ja Jensin tuomioon johtanut materiaali on salaiseksi julistettua, ei sitä voi julkisuudessa käsitellä. Mutta jotta runsaslukuisella blogiyleisöämme olisi uutta pohdittavaa ja ajanvietettä tarjolla, jatkan Savannin satujen sarjaa. Tässä toinen tarina:

Olipa kerran Leijona, joka oli kovin kiintynyt komeaan, pitkään harjaansa. Harjansa ansiosta se tunsi itsensä voimakkaaksi ja niinpä sen pahin pelko olikin kaljuuntuminen. Joka aamu Leijona vaelsi lammelle ja tarkasteli veden pinnasta kuvajaistaan ja oli yhä tyytyväisempi näkemäänsä.

Kuinka ollakaan, myös Gaselli tapasi käydä samalla juomapaikalla. Eräänä aamuna se kuopi itselleen syvemmän juomakohdan ja sai samalla aikaan pienen hiekkakasan, jonka huippu rikkoi ennen niin tasaisen veden pinnan. Vähän sen jälkeen Leijona asteli juomapaikalle ja kumartui juomaan ja tarkastelemaan kuvajaistaan. Mutta voi kauhistus! Keskelle sen harjaa oli ilmestynyt kalju kohta! Leijona ryntäsi paniikissa tiehensä tajuamatta ollenkaan, että kalju läntti olikin vain vedestä pilkottava hiekkakasa.

Niin lujaa Leijona pinkoi tiehensä, että törmäsi polulla loikkineeseen Pupuun. Pupu-parka sinkoutui lehtikasaan, josta kömpi kohta ihmettelemään, mikä siihen oli iskenyt. ”Minua on kohdannut karmea kohtalo”, ulisi Leijona, ”harjastani on varastettu karvoja!” Pupun mielestä ei ollut todellakaan järkevää väittää vastaan Leijonalle eikä se edes ylettynyt näkemään Leijonan päälakea, joten se katsoi parhaimmaksi myönnellä: ”Juu, niinpä näyttää olevan kalju kohta tuolla karvan seassa.”

Samaan aikaan paikalle asteli Kirahvi. ”Mikäs täällä on hätänä?” se ihmetteli. Pupu siihen innokkaasti selittämään, kuinka Leijonan harjasta oli varastettu karvoja ja että varas pitäisi saada kiinni mitä pikimmin. Päälle päin Kirahvi ei kylläkään huomannut Leijonan harjassa mitään vikaa, mutta Pupun ja Leijonan paniikki tekivät siihen vaikutuksen ja hetken mietittyään se kysyi: ”Hmm, oliko syyllinen se Norsun ystävä Sarvikuono?” Aivan näin pitkälle eivät Leijona ja Pupu olleet vielä ehtineet miettimään, mutta tarkemmin ajateltuna Sarvikuononhan sen on pitänyt olla, sillä sen ja Norsun lisäksi kukaan muu ei olisi tarpeeksi voimakas uskaltaakseen varastaa Leijonalta karvoja. Niinpä kumpikin huudahti kuin yhdestä suusta: ”Juu, Sarvikuonohan se oli!”. ”Ja Norsu oli mukana”, lisäsi Leijona varmemmaksi vakuudeksi.


Kohta marssivat Kirahvi, Leijona ja Pupu etsimään Sarvikuonoa ja Norsua. Ne löytyivätkin jonkin matkan päästä syömästä heinätuppaita auringon paahtamalla savannilla. ”Miksi varastitte Leijonalta karvoja?”, tivasi Kirahvi. Koska Norsulla ja Sarvikuonolla ei ollut aavistustakaan, mistä Kirahvi oikein puhui, eivät ne osanneet tehdä muuta kuin tuijottaa ihmeissään edessään olevaa tuohtunutta joukkoa. ”Myös ystäviltäni Gepardilta ja Leopardilta on viety karvoja”, keksi Leijona lisätä. Pupukaan ei halunnut jäädä sanattomaksi ja huikkasi: ”Niin, ja minunkin ystävältäni, Piikkisialta, on viety karvoja!”


Innostuksen puuskassaan Leijona ja Pupu eivät tulleet ajatelleeksi, että Kirahvi haluaisi varmasti puhuttaa muitakin eläimiä, joilta oli varastettu karvoja. Niinpä ne hiukan häkeltyneinä seurasivat Kirahvia, Norsua ja Sarvikuonoa kun nämä etsivät käsiinsä Gepardin. Savannin pikakiitäjällä ei ollut tietenkään mitään havaintoa moisesta itseensä kohdistuneesta karvavarkaudesta, ja saman totesivat vuorollaan myös Leopardi ja Piikkisikakin.


Norsu ja Sarvikuono luulivat asian olevan sillä selvä ja ajattelivat jo käydä jatkamaan keskeytynyttä laidunnustaan, kun paikalle osui vielä Gaselli, joka oli utelias tietämään, mistä moisessa kyläkokouksessa oikein oli kysymys. ”Sarvikuono ja Norsu ovat varastaneet Leijonan karvoja”, valisti Kirahvi asiantuntevasti ja arvokkaasti. Norsu ja Sarvikuono aukaisivat suunsa protestoidakseen ja kertoakseen Gasellille, kaikki mitä sinä päivänä oli tapahtunut, mutta Kirahvi oli nopeampi ja jatkoi: ”Ja savannilla ei varkaita suvaita.” Kirahvi piti huolen, että Sarvikuono ja Norsu eivät saaneet suun vuoroa ja ne passitettiin matkoihinsa saman tien.

Seuraavana päivänä kun Leijona meni tarkastelemaan kuvajaistaan lammen pinnasta, oli hiekkakasa jo painunut pinnan alle, ja Leijona saattoi jälleen tyytyväisenä ihailla komeaa harjaansa.

[Joosua]

Kyllä noiden seksuaalirikosten todistusaineisto pitäisi olla täysin julkista. Tärkeää olisi että kansalaiset voisivat perehtyä näyttöön aivan yksityiskohtia myöten. Hyvälaatuiset värikuvat ja videot olisi hyvä lisä niin ei jäisi mitään epäselvää.

Eihän tämmöisestä mitään haittaa olisi. Eihän?

[Kuolemannaakka]

Kyllä noiden seksuaalirikosten todistusaineisto pitäisi olla täysin julkista. Tärkeää olisi että kansalaiset voisivat perehtyä näyttöön aivan yksityiskohtia myöten. Hyvälaatuiset värikuvat ja videot olisi hyvä lisä niin ei jäisi mitään epäselvää.

Eihän tämmöisestä mitään haittaa olisi. Eihän?

Ei "noiden" vaan väitettyjen "näiden". Mitään video- tai kuvamateriaalihan ei ole olemassa, ja uskoisin, että asiaan perehtymään tahtovat kansalaiset kyllä kestävät pikkulasten kertomukset. Ihan siinä kuin kaikkitietävät poliisitkin.
No, ei niitä kaikille tarvitse jakaa, mutta meillä pitäisi olla jonkinnäköinen "valituslautakunta", joka valvoo poliisin, syyttäjän ja tuomarien työtä. Nykyäänhän mikään instanssi ei sitä valvo, ja tuomarit saavat vielä salata oman työnsä ja sen perustelut esim 60 vuodeksi. Sehän on aivan uskomatonta. Yksikään tuomari ei saa edes nuhteita, vaikka ovat tuominneet syyttömän elinkautiseen. Tällaisestahan pitäisi joutua vankilaan, mikäli teko suhteutetaan sen aiheuttamaan kärsimykseen. Suomessa se ei edes hidasta uralla etenemistä.

Meillä tulee vaan lehteen juttu että "hovi vapautti syytetyn", mutta käräjäoikeus, joka siis tuomitsi syyttömän, ei saa mitään seuraamuksia. Nyt meni vähän väärin, mutta ens kerralla sitten ollaan tarkempia. Ja aina voi luottaa, että hovioikeus on erehtymätön. Ilmeisesti suuri osa kansalaisista ei todellakaan näe asiassa mitään huolestuttavaa. Kun saman jutun tuomiot vaihtelevat eri aikoina ja eri oikeusasteissa sinne tänne, niin JOKU on tuominnut jossain vaiheessa väärin, eikö vaan? Siis vääriä tuomioita annetaan Suomessa jatkuvasti.

[Joosua]

Kyllä noiden seksuaalirikosten todistusaineisto pitäisi olla täysin julkista. Tärkeää olisi että kansalaiset voisivat perehtyä näyttöön aivan yksityiskohtia myöten. Hyvälaatuiset värikuvat ja videot olisi hyvä lisä niin ei jäisi mitään epäselvää.

Eihän tämmöisestä mitään haittaa olisi. Eihän?

Ei "noiden" vaan väitettyjen "näiden". Mitään video- tai kuvamateriaalihan ei ole olemassa, ja uskoisin, että asiaan perehtymään tahtovat kansalaiset kyllä kestävät pikkulasten kertomukset. Ihan siinä kuin kaikkitietävät poliisitkin.
No, ei niitä kaikille tarvitse jakaa, mutta meillä pitäisi olla jonkinnäköinen "valituslautakunta", joka valvoo poliisin, syyttäjän ja tuomarien työtä. Nykyäänhän mikään instanssi ei sitä valvo, ja tuomarit saavat vielä salata oman työnsä ja sen perustelut esim 60 vuodeksi. Sehän on aivan uskomatonta. Yksikään tuomari ei saa edes nuhteita, vaikka ovat tuominneet syyttömän elinkautiseen. Tällaisestahan pitäisi joutua vankilaan, mikäli teko suhteutetaan sen aiheuttamaan kärsimykseen. Suomessa se ei edes hidasta uralla etenemistä.

Meillä tulee vaan lehteen juttu että "hovi vapautti syytetyn", mutta käräjäoikeus, joka siis tuomitsi syyttömän, ei saa mitään seuraamuksia. Nyt meni vähän väärin, mutta ens kerralla sitten ollaan tarkempia. Ja aina voi luottaa, että hovioikeus on erehtymätön. Ilmeisesti suuri osa kansalaisista ei todellakaan näe asiassa mitään huolestuttavaa. Kun saman jutun tuomiot vaihtelevat eri aikoina ja eri oikeusasteissa sinne tänne, niin JOKU on tuominnut jossain vaiheessa väärin, eikö vaan? Siis vääriä tuomioita annetaan Suomessa jatkuvasti.

Samaa mieltä. Kyllä tuomareita pitäisi voida laittaa vastuuseen holtittomasti annetuista ja myöhemmin kumotuista tuomioista.

Samoin pitäisi olla järkevä ja helpommin saatavilla oleva menettely väärien tuomioiden purkamiseksi. Nythän tällainen on käytännössä mahdotonta. On varmaa että tällaisia tapauksia on paljon. Eikä ole oikeusvaltion periaatteiden mukaista että ne jäävät väärinä voimaan.

[Human interest]

[...]
No, ei niitä kaikille tarvitse jakaa, mutta meillä pitäisi olla jonkinnäköinen "valituslautakunta", joka valvoo poliisin, syyttäjän ja tuomarien työtä. Nykyäänhän mikään instanssi ei sitä valvo, ja tuomarit saavat vielä salata oman työnsä ja sen perustelut esim 60 vuodeksi. Sehän on aivan uskomatonta. Yksikään tuomari ei saa edes nuhteita, vaikka ovat tuominneet syyttömän elinkautiseen. Tällaisestahan pitäisi joutua vankilaan, mikäli teko suhteutetaan sen aiheuttamaan kärsimykseen. Suomessa se ei edes hidasta uralla etenemistä.

Meillä tulee vaan lehteen juttu että "hovi vapautti syytetyn", mutta käräjäoikeus, joka siis tuomitsi syyttömän, ei saa mitään seuraamuksia. Nyt meni vähän väärin, mutta ens kerralla sitten ollaan tarkempia. Ja aina voi luottaa, että hovioikeus on erehtymätön. Ilmeisesti suuri osa kansalaisista ei todellakaan näe asiassa mitään huolestuttavaa. Kun saman jutun tuomiot vaihtelevat eri aikoina ja eri oikeusasteissa sinne tänne, niin JOKU on tuominnut jossain vaiheessa väärin, eikö vaan? Siis vääriä tuomioita annetaan Suomessa jatkuvasti.

Naakkakin on tainnut lukea KKOn vuosikirjasta oikeusneuvos Uusitalon masentavan kirjoituksen “Valituslupaharkinnasta korkeimmassa oikeudessa”.
Tekstistä käy selväksi, että oikeusneuvokset eivät halua ottaa käsiteltäväkseen ns. oikeusmurhia. Heidän mielestään niitä kaikkein kivoimpia käsiteltäviä ovat laintulkintaan liittyvät keissit, kun niistä voi tehdä ENNAKKOPÄÄTÖKSIÄ, ja se se vasta on palkitsevaa. Ilmeisesti KKOssa on aina juhlinnan paikka, kun jossakin alemmassa oikeusasteessa siteerataan korkeimman oikeuden prejudikaattia. On varmasti hieno tunne - kyllähän sen ymmärtää.

Ja mikäs siinä on ennakkopäätöksiä tehdessä, niissä kun ei tarvitse miettiä rankoista rikoksista syyttöminä tuomittujen kärsimyksiä: hajonneita perheitä, menetettyjä ihmissuhteita, menetettyä yritystä/työtä/omaisuutta/mainetta, jne jne. Tällaisia väärin tuomittujen tapauksia ei siis korkeimpaan oikeuteen haluta, sillä oikeusneuvokset tuntuvat näkevän KKOn vain ennakkopäätöstuomioistuimena. Hylkyyn vaan kaikki tuollaiset ikävät “väärät tuomiot”.
Se on niin helppoa, kun hylkäyksen perusteluitakaan ei tarvitse kertoa (eivät kestäisi päivänvaloa?).
Sitten oikeusneuvos laittaa vaan päänsä pensaaseen, niin ei tarvitse asianajajien katkeraa kritiikkiäkään kuunnella.

Uusitalon mukaan heidän asiansa KKOssa ei ole määrätä miten alemmat oikeusistuimet arvioivat niille esitettyä näyttöä. Eli saavat antaa ihan sellaisia tuomioita kuin kulloinkin lystäävät (näytöstä riippumatta). Uusitalo sanoo, että niin lainsäätäjä on tarkoittanut, että yksittäisillä lainkäyttäjillä on tässä suhteessa harkintavalta.

Eikä valitusluvan myöntämisen perusteeksi kuulemma riitä edes se, että tuomio tai sen perustelut ovat selvästi virheellisiä. Näin sanoo oikeusneuvos Uusitalo. Minä kysyn, että mitä koko KKOlla tekee, jos se ei huolehdi kansalaisen oikeusturvan toteutumisesta juridisessa systeemissä.
Tuolta löytyy linkki kyseiseen vuosikirjaan:
https://asianajajaliitto.fi/2023/03/kko ... ikeudessa/

Mietin vain, että kuka sitten korjaa oikeusmurhat jotka johtuvat poliisin, syyttäjän tai tuomarien laiminlyönneistä ja virheistä? Ja joihin on usein merkittävästi myötävaikuttanut se, että viranomaiset ovat välittäneet vääriä pohjatietoja todistajina käyttämilleen asiantuntijoille (tahallisesti tai tahattomasti)? Mikä on se taho johon syyttömänä tuomittu tai hänen oikeusavustajansa voi tällaisesta väärästä tuomiosta valittaa? Uusitalon kirjoituksesta käy selväksi, että tällaista tahoa ei Suomessa ole. Nyt sekin sitten selvisi.

Eli Naakan ehdottamalle “valituslautakunnalle” voisi olla käyttöä.

[Hermione]

Jos KKO ei haluaisi tehdä kuin ennakkopäätöksiä, niin tosiaan tällöin olisi tarve erilliselle elimelle vääriksi osoittautuneiden tuomioiden kumoamiseksi. Nykyinen käytäntö, ettei ole automaatio että väärää tuomiota ei välttämättä saada kumottua, vie uskottavuuden koko KKO:n toiminnasta.

KKO on kuitenkin ihan viime vuosinakin kumonnut lainvoimaisia tuomioita. Yksi oli muistaakseni sarjahukuttajan uhrin omaiselle langetettu tuomio törkeästä kunnianloukkauksesta, kun oli syyttänyt sarjahukuttajaa omaisensa kuolemasta aikoinaan. Sitten kun sarjahukuttaja lopulta tuomittiin taposta, niin KKO palautti jutun alempiin oikeusasteisiin, jossa kunnianloukkauksesta tuomitun tuomio lieveni. Omainen kun oli käyttänyt sarjahukuttajasta loukkaavia alatyylisiä sanoja. Törkeys kuitenkin jäi tuomion nimikkeestä pois.

Olikohan tuo kunnianloukkausjuttu vähän niin kuin sellainen helppo tapaus, kun kyseessä oli alunperinkin melko vähäinen rikos. Seri-tuomion kumoaminen onkin sitten kipeämpi juttu koko oikeuslaitokselle ja yhteiskunnalle, kun tuomitut ovat jo kärsineet useiden vuosien vapausrangaistuksen.

Mutta ei kai tässä auta muu kuin odotella mikä KKO päättää tehdä. Syyttäjän perustelut vaatimukselleen toivottavasti tuodaan julkiseksi, millä evidenssillä vaativat lainvoimaisen tuomion voimaan jättämistä.

[mikkihirmu]

Jos KKO ei haluaisi tehdä kuin ennakkopäätöksiä, niin tosiaan tällöin olisi tarve erilliselle elimelle vääriksi osoittautuneiden tuomioiden kumoamiseksi. Nykyinen käytäntö, ettei ole automaatio että väärää tuomiota ei välttämättä saada kumottua, vie uskottavuuden koko KKO:n toiminnasta.

KKO on kuitenkin ihan viime vuosinakin kumonnut lainvoimaisia tuomioita. Yksi oli muistaakseni sarjahukuttajan uhrin omaiselle langetettu tuomio törkeästä kunnianloukkauksesta, kun oli syyttänyt sarjahukuttajaa omaisensa kuolemasta aikoinaan. Sitten kun sarjahukuttaja lopulta tuomittiin taposta, niin KKO palautti jutun alempiin oikeusasteisiin, jossa kunnianloukkauksesta tuomitun tuomio lieveni. Omainen kun oli käyttänyt sarjahukuttajasta loukkaavia alatyylisiä sanoja. Törkeys kuitenkin jäi tuomion nimikkeestä pois.

Olikohan tuo kunnianloukkausjuttu vähän niin kuin sellainen helppo tapaus, kun kyseessä oli alunperinkin melko vähäinen rikos. Seri-tuomion kumoaminen onkin sitten kipeämpi juttu koko oikeuslaitokselle ja yhteiskunnalle, kun tuomitut ovat jo kärsineet useiden vuosien vapausrangaistuksen.

Mutta ei kai tässä auta muu kuin odotella mikä KKO päättää tehdä. Syyttäjän perustelut vaatimukselleen toivottavasti tuodaan julkiseksi, millä evidenssillä vaativat lainvoimaisen tuomion voimaan jättämistä.

Eiköhän siinä tapauksessa ,jos KKO päättää ,että SERI- tuomiot ovat purettava,niiden virheellisiksi todettujen väittämien vuoksi, Valtakunnan
korkein syyttäjäviranomainenkin olisi täten toimiessaan vaihdettava paremmin asioihin perehtyvään ja avointa tutkintaa kannatavaan henkilöön. Tuo salailu ei enää tällä vuosituhannella luulisi kuuluvan oikeuskäytäntöön ,eikä millään muotoa hyväksyttävissä .
Eiköhän ne salailun ajat ole menneet Kekkosvainaan mukana hautaan. Kansa on ja varsinkin some-kansa tietoinen oikeuksistaan paremmin kuin joku Fossiliajalta peräisin oleva entinen Yk-tehtävissä ollut rynkyn kantaja.