Auerin muistelmat

Keskustelua Ulvilan tapauksesta
Frankie
Sofia Karppi
Viestit: 402
Liittynyt: Ke Touko 09, 2012 5:45 pm

Re: Auerin muistelmat

Viesti Kirjoittaja Frankie »

Ei muutakuin kunnianloukkaussyytettä niskaan sattana ! Yleisen syyttäjän kautta, niin tarvitse lasten koko lehmää nähdä.
Kirjassa on useita kuvia lapsista, he tuskin ovat siihen lupaa antaneet, eli Annulimammeli vittuilee lapsilleen vielä näinkin päin, saatana että etoo tuommoinen kalkkuna !

Avatar
Pieni liekki
Frank Columbo
Viestit: 9108
Liittynyt: Ke Joulu 25, 2013 10:38 am

Re: Auerin muistelmat

Viesti Kirjoittaja Pieni liekki »

Frankie kirjoitti:Ei muutakuin kunnianloukkaussyytettä niskaan sattana ! Yleisen syyttäjän kautta, niin tarvitse lasten koko lehmää nähdä.
Kirjassa on useita kuvia lapsista, he tuskin ovat siihen lupaa antaneet, eli Annulimammeli vittuilee lapsilleen vielä näinkin päin, saatana että etoo tuommoinen kalkkuna !
Kuule, Frankie, ymmärrän, että ihmiset ovat harmissaan Mikkelin suunnalla, kun Annu ei päässyt sinne esittelemään kirjaansa. Sinun velvollisuutesi olisi kirja lukea, sillä Annu on sanonut siinä painavat sanansa, joita oikeastaan saisi kommentoida vasta kirjan luettuaan.

Kun viimein luet Annun kirjaa, niin laske samalla kuinka monta kuvaa lapsista siellä näet. Tule tänne kertomaan kuvien lukumäärä, kun olet saanut kirjan luettua.
Pauli Kuusiranta kirjassaan "Ulvilan murha - Kadonneen tekijän jäljillä" sivulla 23:

"Murhaajan kiinnisaaminen mahdollisimman nopeasti on aina poliisin tärkein tehtävä."

Frankie
Sofia Karppi
Viestit: 402
Liittynyt: Ke Touko 09, 2012 5:45 pm

Re: Auerin muistelmat

Viesti Kirjoittaja Frankie »

Vastaus siirretty Lautamiehiin, Kackeliin. Eli sinulle on postia, Liekki.

zem
Rico Tubbs
Viestit: 1217
Liittynyt: Pe Marras 16, 2012 4:41 pm

Re: Auerin muistelmat

Viesti Kirjoittaja zem »

Murhalesken muistelmista piirtyy lasten kannalta lohduton kuva sijoittamisesta
sijaisperheeseen AA:n veljen hoteisiin. Tähän katastrofiin viitataan AA:n viimeisimmässä
blogissa, mikä' koskee seksuaalirikostuomion purkamisen mahdollisuutta:

http://anneliauerkirjoittaa.blogspot.fi ... toria.html

Ensinnäkin sijoittamisen piti olla alunperin täysin tilapäinen, kun odotettiin vapauttavaa
päätöstä käräjiltä 2010. Veljen perhe oli vastahakoinen, mutta taloudellisten seikkojen
selvittämisen jälkeen päädyttiin sijoitusratkaisuun.

Vastoin odotuksia käräjiltä tuli murhatuomio, elinkautinen. Lapset jatkoivat sijoituspaikassa, yhteyttä äitiin vankilassa pidettiin. Tässä vaiheessa vanhin tytär alkaa oireilla, ja tämä
muuttaa yksityiseen ryhmäkotiin heinäkuun alusta 2010.

Mielentilatutkimuksen aikana AA kuulee muidenkin lasten oireilusta Jukan siskolta,
Päiviltä - tämä arvioi Arin ja Minnan kokemattomiksi: "Päivin mielestä veljeni ei ymmärtänyt lapsista mitään".

Myös Ari kertoo pojan oireilusta: "Alexille oli ilmaantunut jonkinlaisia fyysisiä ahdistusoireita,
ja poikaa oli vaikea saada rauhoittumaan. Oireita tuli ilmeisesti melko usein." Oireilu siis lapsessa, missä ei aikaisemmin - esim. "peitesepon huomioiden mukaan - ollut havaittu
sen paremmin fyysistä kuin psyykkistäkään oireilua. Miten poikaa yritettiin "saada rauhoittumaan"?

Mielentilatutkimuksen jälkeen poika ilmoittaa kaipaavansa kotiin: "Kai te sitten vielä haluatte kotiin?" kysyin piloillani. "Joo, joo, joo!" kaikki huusivat, Alex kaikkein kovimmalla äänellä.

Olisiko oireilulla jotakin tekemistä lapsen koko siihenastisen identiteetin kieltämisen kanssa:
Kerran tapasin Arin ja Minnan ilman lapsia lyhyessä pleksitapaamisessa ja kuulin taas Alexin oudosta oireilusta. Veljeni kertoi myös, että lasten todellinen henkilöllisyys oli pari kertaa lähestulkoon päässyt paljastumaan koulussa, mutta kovalla työllä uhka oli saatu sammutettua. Ari puhui asiasta ikään kuin lasten henkilöllisyyden paljastuminen olisi ollut ydinvoimakatastrofiin verrattavissa oleva suuronnettomuus.
Lapsien siis edellytettään - epäilemättä oletetun etunsa nimissä - kieltävän menneisyytensä
ja biologisen äitinsä. Samalla Ari alkaa kertoa tulkintojaan poismuuttaneen Amandan
käytöksestä: kynttilöiden sytyttämisestä tuhopolttotarkoituksessa ja öisistä parketin naarmuttaisista, minkä nuorempi tyttö olisi nähnyt. Auerin kommentti:
Molemmilla tytöilläoli hyvät unenlahjat, eikä sellainen muutenkaan kuulunut Amandan tyyliin.
Veli puolestaan tunnustaa joutuneensa koville lasten kanssa:
"Kyllä tämä on ollut sellainen kokemus, että jos olisimme tienneet kaiken
etukäteen, emme olisi ikinä ryhtyneet sijaisvanhemmiksi - mutta tässä nyt ollaan ja periksi
ei anneta!"veljeni totesi lopuksi päättäväisesti.
Veli alkaa kuitenkin lyhentää perhetapaamisia vankilassa, ja tapaamisissa tunnelma on ankea -
eikä lasten sallita syövän herkkuja tai juovan edes mehua. Seuraavilla käynneillä tilanne vain pahenee:
Seuraavan perhetapaamisen lopussa näin ensimmäistä kertaa Alexin paniikkikohtauksen.
Kolmen tunnin tapaaminen venyi reilusti yli ajan eikä vartijoita näkynyt. Ari ja Minna istuivat vierekkäin kärsivän näköisinä eivätkä puhuneet enää mitään. Mitä enemmän aikaa kului, sitä
jäätävämmäksi tunnelma muuttui. Sijaisvanhempien käytös näytti heijastuvan Alexiin. Hän reagoi tilanteeseen alkamalla vapista. Minäkin olintilanteesta hämilläni mutta pyysin lopulta pojan syliini ja sain hänet rauhoittumaan.
Paniikkikohtauksen saa siis lapsi, jolla ei ennen sijoitusta ollut tämänkaltaisia oireita.

Kun hovin vapauttava päätös tulee, tunnelma ei parane:
Kun nyt kohtasimme kasvotusten, hänen oli ihan yhtä vaikea pidätellä liikutustaan. Nuoremmat sisarukset se sijaan vaikuttivat rauhallisilta ja hiukan jäykiltä. Ajattelin, että he ehkä olivat samalla tavalla sokissa kuin minäkin. Ehkä he eivät olleet vielä tajunneet, mitä
oli tapahtunut. Anna, Alex ja Alisa käyttäytyivät kuin tavallisella vankilatapaamisella.
Seuraavaa tapaamista ei tule, Ari ja Minna lähtevät jo pahasti oireilevien lasten kanssa veneilemään, tapaaminen järjestyy vasta juhannuksen jälkeen.

Tällöin käy ilmi, että vieraannuttamisprosessi on jatkunut, entisen kotipihan lapsia ei enää
olla tuntevinaan:
Kun kaverit tervehtivät Annaa huutamalla hänen vanhaa lempinimeään "Masse", tyttäreni harppoi heidän ohitseen tylyn näköisenä ja sanoi: "Mun nimeni ei ole Masse." Myös Alisa eteni pihan poikki nopein askelin eikä jäänyt pihalle juttelemaan vanhojen kavereidensa kanssa.
Alex näytti vaivautuneelta, eivätkä Ari tai Minnakaan hymyilleet.

Outo käyttäytyminen jatkui läpi tapaamisen. Kukaan ei halunnut mehua tai jäätelöä tälläkään kertaa, vaikka entisessä elämässämme tällaiset herkut olisi revitty käsistä. Anna lähti pian yksin yläkertaan leikkimään, ja me muut menimme olohuoneeseen.

Alex vaikutti poissaolevalta eikä jutellut oma-aloitteisesti mitään.
Pojalta on viety mahdollisuus tietokoneen ja kännykän käyttöön, eikä tämän suoda olla
yhteydessä vanhoihin kavereihinsa:
Olin ajatellut, että Alex ilahtuisi vanhan ystävänsä yhteydenotosta. Kun lapset tulivat seuraavan kerran käymään maanantaina 1.8.2011, hän kuitenkin kavahti pelästyneenä kuullessaan kaverinsa terveiset. Alex katseli pojan äidin lähettämiä kuvia ilmeettömänä eikä sanonut niistä mitään. Olin ihmeissäni. Anna ja Alisa tulivat apuun ja selittivät, ettei kukaan heistä enää halunnut leikkiä vanhojen ystävien kanssa. Heillä oli nyt uudet ystävät.
Erotessa poika kuitenkin hyvästelee äitinsä:
Tapaamisen jälkeen lapset juoksivat suoraan ovesta ulos. Kun huusin perään, että lähtöhalit unohtuivat, vain Alex pysähtyi ja tuli takaisin. Poikani heitti käsivarret ympärilleni, painoi päänsä rinnalleni ja halasi oikein kunnolla. Sitten hän lähti muiden lasten perään sanomatta mitään.

Se oli viimeinen halaus, jonka sain pieneltä pojaltani, mutta sitä en tiennyt vielä silloin.
Tämän jälkeen tulevat esiin tunnetut murha- ja hyväksikäyttötarinat, ja Auer pidätetään 12.9.2011. Vieraannuttamisprosessi viedään lopulliseen päätökseen, ja lapset jäävät alunperin
tehtävään vastentahtoisesti suhtautuneiden ja lasten suhteen täysin kokemattomien
huoltajien hoteisiin, missä oireileville lapsille on kehitetty uusi identiteetti ja kaikki
yhteydet entiseen elämään ja sukulaisiin on katkaistu.

Tämä kaikki tietysti viranomaisten valvonnassa ja siunaamana...

Copy this:

http://www.nbl.fi/~nbl3145/litter/Viera ... osessi.pdf

inner circle
Harjunpää
Viestit: 296
Liittynyt: Su Joulu 28, 2014 5:13 pm

Re: Auerin muistelmat

Viesti Kirjoittaja inner circle »

zem kirjoitti:Murhalesken muistelmista piirtyy lasten kannalta lohduton kuva sijoittamisesta
sijaisperheeseen AA:n veljen hoteisiin. Tähän katastrofiin viitataan AA:n viimeisimmässä
blogissa, mikä' koskee seksuaalirikostuomion purkamisen mahdollisuutta:

http://anneliauerkirjoittaa.blogspot.fi ... toria.html

Ensinnäkin sijoittamisen piti olla alunperin täysin tilapäinen, kun odotettiin vapauttavaa
päätöstä käräjiltä 2010. Veljen perhe oli vastahakoinen, mutta taloudellisten seikkojen
selvittämisen jälkeen päädyttiin sijoitusratkaisuun.

Vastoin odotuksia käräjiltä tuli murhatuomio, elinkautinen. Lapset jatkoivat sijoituspaikassa, yhteyttä äitiin vankilassa pidettiin. Tässä vaiheessa vanhin tytär alkaa oireilla, ja tämä
muuttaa yksityiseen ryhmäkotiin heinäkuun alusta 2010.

Mielentilatutkimuksen aikana AA kuulee muidenkin lasten oireilusta Jukan siskolta,
Päiviltä - tämä arvioi Arin ja Minnan kokemattomiksi: "Päivin mielestä veljeni ei ymmärtänyt lapsista mitään".

Myös Ari kertoo pojan oireilusta: "Alexille oli ilmaantunut jonkinlaisia fyysisiä ahdistusoireita,
ja poikaa oli vaikea saada rauhoittumaan. Oireita tuli ilmeisesti melko usein." Oireilu siis lapsessa, missä ei aikaisemmin - esim. "peitesepon huomioiden mukaan - ollut havaittu
sen paremmin fyysistä kuin psyykkistäkään oireilua. Miten poikaa yritettiin "saada rauhoittumaan"?

Mielentilatutkimuksen jälkeen poika ilmoittaa kaipaavansa kotiin: "Kai te sitten vielä haluatte kotiin?" kysyin piloillani. "Joo, joo, joo!" kaikki huusivat, Alex kaikkein kovimmalla äänellä.

Olisiko oireilulla jotakin tekemistä lapsen koko siihenastisen identiteetin kieltämisen kanssa:
Kerran tapasin Arin ja Minnan ilman lapsia lyhyessä pleksitapaamisessa ja kuulin taas Alexin oudosta oireilusta. Veljeni kertoi myös, että lasten todellinen henkilöllisyys oli pari kertaa lähestulkoon päässyt paljastumaan koulussa, mutta kovalla työllä uhka oli saatu sammutettua. Ari puhui asiasta ikään kuin lasten henkilöllisyyden paljastuminen olisi ollut ydinvoimakatastrofiin verrattavissa oleva suuronnettomuus.
Lapsien siis edellytettään - epäilemättä oletetun etunsa nimissä - kieltävän menneisyytensä
ja biologisen äitinsä. Samalla Ari alkaa kertoa tulkintojaan poismuuttaneen Amandan
käytöksestä: kynttilöiden sytyttämisestä tuhopolttotarkoituksessa ja öisistä parketin naarmuttaisista, minkä nuorempi tyttö olisi nähnyt. Auerin kommentti:
Molemmilla tytöilläoli hyvät unenlahjat, eikä sellainen muutenkaan kuulunut Amandan tyyliin.
Veli puolestaan tunnustaa joutuneensa koville lasten kanssa:
"Kyllä tämä on ollut sellainen kokemus, että jos olisimme tienneet kaiken
etukäteen, emme olisi ikinä ryhtyneet sijaisvanhemmiksi - mutta tässä nyt ollaan ja periksi
ei anneta!"veljeni totesi lopuksi päättäväisesti.
Veli alkaa kuitenkin lyhentää perhetapaamisia vankilassa, ja tapaamisissa tunnelma on ankea -
eikä lasten sallita syövän herkkuja tai juovan edes mehua. Seuraavilla käynneillä tilanne vain pahenee:
Seuraavan perhetapaamisen lopussa näin ensimmäistä kertaa Alexin paniikkikohtauksen.
Kolmen tunnin tapaaminen venyi reilusti yli ajan eikä vartijoita näkynyt. Ari ja Minna istuivat vierekkäin kärsivän näköisinä eivätkä puhuneet enää mitään. Mitä enemmän aikaa kului, sitä
jäätävämmäksi tunnelma muuttui. Sijaisvanhempien käytös näytti heijastuvan Alexiin. Hän reagoi tilanteeseen alkamalla vapista. Minäkin olintilanteesta hämilläni mutta pyysin lopulta pojan syliini ja sain hänet rauhoittumaan.
Paniikkikohtauksen saa siis lapsi, jolla ei ennen sijoitusta ollut tämänkaltaisia oireita.

Kun hovin vapauttava päätös tulee, tunnelma ei parane:
Kun nyt kohtasimme kasvotusten, hänen oli ihan yhtä vaikea pidätellä liikutustaan. Nuoremmat sisarukset se sijaan vaikuttivat rauhallisilta ja hiukan jäykiltä. Ajattelin, että he ehkä olivat samalla tavalla sokissa kuin minäkin. Ehkä he eivät olleet vielä tajunneet, mitä
oli tapahtunut. Anna, Alex ja Alisa käyttäytyivät kuin tavallisella vankilatapaamisella.
Seuraavaa tapaamista ei tule, Ari ja Minna lähtevät jo pahasti oireilevien lasten kanssa veneilemään, tapaaminen järjestyy vasta juhannuksen jälkeen.

Tällöin käy ilmi, että vieraannuttamisprosessi on jatkunut, entisen kotipihan lapsia ei enää
olla tuntevinaan:
Kun kaverit tervehtivät Annaa huutamalla hänen vanhaa lempinimeään "Masse", tyttäreni harppoi heidän ohitseen tylyn näköisenä ja sanoi: "Mun nimeni ei ole Masse." Myös Alisa eteni pihan poikki nopein askelin eikä jäänyt pihalle juttelemaan vanhojen kavereidensa kanssa.
Alex näytti vaivautuneelta, eivätkä Ari tai Minnakaan hymyilleet.

Outo käyttäytyminen jatkui läpi tapaamisen. Kukaan ei halunnut mehua tai jäätelöä tälläkään kertaa, vaikka entisessä elämässämme tällaiset herkut olisi revitty käsistä. Anna lähti pian yksin yläkertaan leikkimään, ja me muut menimme olohuoneeseen.

Alex vaikutti poissaolevalta eikä jutellut oma-aloitteisesti mitään.
Pojalta on viety mahdollisuus tietokoneen ja kännykän käyttöön, eikä tämän suoda olla
yhteydessä vanhoihin kavereihinsa:
Olin ajatellut, että Alex ilahtuisi vanhan ystävänsä yhteydenotosta. Kun lapset tulivat seuraavan kerran käymään maanantaina 1.8.2011, hän kuitenkin kavahti pelästyneenä kuullessaan kaverinsa terveiset. Alex katseli pojan äidin lähettämiä kuvia ilmeettömänä eikä sanonut niistä mitään. Olin ihmeissäni. Anna ja Alisa tulivat apuun ja selittivät, ettei kukaan heistä enää halunnut leikkiä vanhojen ystävien kanssa. Heillä oli nyt uudet ystävät.
Erotessa poika kuitenkin hyvästelee äitinsä:
Tapaamisen jälkeen lapset juoksivat suoraan ovesta ulos. Kun huusin perään, että lähtöhalit unohtuivat, vain Alex pysähtyi ja tuli takaisin. Poikani heitti käsivarret ympärilleni, painoi päänsä rinnalleni ja halasi oikein kunnolla. Sitten hän lähti muiden lasten perään sanomatta mitään.

Se oli viimeinen halaus, jonka sain pieneltä pojaltani, mutta sitä en tiennyt vielä silloin.
Tämän jälkeen tulevat esiin tunnetut murha- ja hyväksikäyttötarinat, ja Auer pidätetään 12.9.2011. Vieraannuttamisprosessi viedään lopulliseen päätökseen, ja lapset jäävät alunperin
tehtävään vastentahtoisesti suhtautuneiden ja lasten suhteen täysin kokemattomien
huoltajien hoteisiin, missä oireileville lapsille on kehitetty uusi identiteetti ja kaikki
yhteydet entiseen elämään ja sukulaisiin on katkaistu.

Tämä kaikki tietysti viranomaisten valvonnassa ja siunaamana...

Copy this:

http://www.nbl.fi/~nbl3145/litter/Viera ... osessi.pdf
Erinomainen kirjoitus, zem. Mitään muutosta ei ole näkyvissä niin kauan, kun lapset asuvat sijaisperheessä. Tuomionpurku siirtyy tulevaisuuteen.

Auer vihjaa blogissaan uuteen suunnitelmaan tuomionpurun suhteen.

Ehkä juttu on ollut niin laaja, että tuomariston aivokapasiteetti ei ole ollut riittävä asian käsittelemiseksi yhdellä kerralla. Seuraavaksi korkein oikeus tulee saamaan eteensä hieman yksinkertaisemman haasteen - sellaisen, josta se ei voi kieltäytyä. Kannattaa siis varautua rekrytoimaan lisää henkilökuntaa - toivottavasti pätevää.

Avatar
Tara
Horatio Caine
Viestit: 6164
Liittynyt: La Huhti 03, 2010 11:16 pm

Re: Auerin muistelmat

Viesti Kirjoittaja Tara »

zem kirjoitti:Murhalesken muistelmista piirtyy lasten kannalta lohduton kuva sijoittamisesta
sijaisperheeseen AA:n veljen hoteisiin. Tähän katastrofiin viitataan AA:n viimeisimmässä
blogissa, mikä' koskee seksuaalirikostuomion purkamisen mahdollisuutta:

http://anneliauerkirjoittaa.blogspot.fi ... toria.html

Ensinnäkin sijoittamisen piti olla alunperin täysin tilapäinen, kun odotettiin vapauttavaa
päätöstä käräjiltä 2010. Veljen perhe oli vastahakoinen, mutta taloudellisten seikkojen
selvittämisen jälkeen päädyttiin sijoitusratkaisuun.

Vastoin odotuksia käräjiltä tuli murhatuomio, elinkautinen. Lapset jatkoivat sijoituspaikassa, yhteyttä äitiin vankilassa pidettiin. Tässä vaiheessa vanhin tytär alkaa oireilla, ja tämä
muuttaa yksityiseen ryhmäkotiin heinäkuun alusta 2010.
osalainaus Î

aiemman tiedon mukaan kesäkuussa, ei vasta heinäkuussa.
Tara » Ma Heinä 22, 2013 9:46 pm:
apu-lehdestä 15.9. 2011:
Anneli Auerin vanhin lapsi, nyt 14-vuotias tyttö, ei asu enää yhdessä sisarusten kanssa.
Hänet on sisarusten välille ilmaantuneitten ristiriitojen vuoksi sijoitettu muualle enonsa luota (Alibin mukaan kesäkuussa 2010).
-Hän kertoi joutuneensa silmätikuksi, jota syytettiin toisten tekemisistä. Sisarusten välit tulehtuivat pahoin, eikä veljeni enää pärjännyt tytön kanssa.
Kukaan ei ole oikaissut alibissa nr 1/2013 ollutta tietoa.

http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?p=565401#p565401
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon .
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...

zem
Rico Tubbs
Viestit: 1217
Liittynyt: Pe Marras 16, 2012 4:41 pm

Re: Auerin muistelmat

Viesti Kirjoittaja zem »

Tara puuttuu edellä epäolennaisuuksiin - mutta Murhalesken muistelmissa mainitaan:
"(Amanda) oli muuttanut pois Arin ja Minnan luota 1.7.2010 ja asui nyt yksityisessä ryhmäkodissa." Mutta muutama ajatus lasten sijoittamisesta - en tietysti ole lastenhuollon asiantuntija, mutta maallikonkin ihmettely lienee paikallaan.

Sijaisvanhempien suostumisessa tehtävään näyttävät taloudelliset seikat alunalkaen näytelleen keskeistä osaa: sijoittamisesta saatujen korvausten lisäksi lapset saivat tietysti myös lapsilisiä sekä perhe-eläkettä.

Mutta asian "taloudellinen puoli" lakkasi arveluttamasta, kun korvaukset oli selvitetty - ja "muut puolet" asiassa pystyttiin tuolloin sivuuttamaan.

Muut puolet?

Alunperin sijoitukseen perheeseen tuli siis ei enempää eikä vähempää kuin neljä lasta ikävälillä 5 - 12 vuotta - sijoitus oli tosin tilapäinen, sen odotettiin kestävän muutaman kuukauden eli ensimmäisen käräjäoikeuden päätökseen asti. Mutta silti: neljä lasta siihen asti lapsettomaan perheeseen?

Tilanne ollut alunalkaen ylivoimainen Arin ja Minnan kapasiteetille, mikä viranomaisten olisi pitänyt huomata. Sama kuin pariskunnalle olisi syntynyt neloset - jotka eivät lisäksi olleet biologisia lapsia vaan neljä ottolasta. Mikä viranomainen olisi suostunut tällaiseen adoptioon, mikä käytännössä näyttää tapahtuneen? Yhdessäkin vauvaikäisessä on pariskunnille totuttelemista.

Olisi luullut, että sukulaiset ja läheiset olisivat näyttäytyneet tilanteessa resurssina, mihin turvautua kovan paikan tullen - ottaa lomaa ympärivuorokautisesta ruljanssista. Minnan ja Arin ratkaisu oli - syystä tai toisesta - toinen: lapset eristettiin sekä sukulaisista että entisistä ystäväpiiristä. Miksi? Luulisi, että loma hoitovelvollisuudesta olisi ollut tervetullut yökyläilyn tai sukulaisvierailujen myötä niin, että jäisi aikaa hoitaa esim. parisuhdetta.

Lasten - sekä myös hoitajien - reaktioista voi päätellä, että vanhemmille ylivoimaisessa tilanteessa asiat on ratkaistu turvautumalla enemmmän tai vähemmän militaarisiin otteisiin
huoltajuuden ja tämän tuomien ansioiden turvaamiseksi. Lapset on eristetty ja käyttäytymisestä päätellen myös alistettu - pahimmillaan tämä johtaa "robotisoitumiseen" eli passiiviseen tottelemiseen:
Ehdotin, että voisimme mennä yhdessä katsomaan, mitä Anna teki
yläkerrassa. Kukaan ei reagoinut ehdotukseeni millään tavalla, vaan kaikki
istuivat jähmeinä ja äänettöminä sohvalla. Anna ja Alex näyttivät odottavan
jonkinlaista merkkiä Arilta ja Minnalta. Kun merkkiä ei tullut, he eivät
uskaltaneet hievahtaakaan. Tuntui kuin Ari ja Minna olisivat pidelleet lapsia
paikoillaan näkymättömillä naruillaan, eikä kukaan uskaltanut rikkoa syvää
hiljaisuutta.

Alisa ja Alex olivat seisseet laiturilla rivissä Arin veneen edessä. Kun
vanhempani olivat lähestyneet heitä, lapset olivat kiemurrelleet
vaivautuneina ja sanoneet, etteivät halua olla enää missään tekemisissä
vanhempieni kanssa. Ari ja Minna olivat seuranneet tilannetta veneen
kannelta puuttumatta siihen millään tavalla. Vanhemmilleni oli tullut
sellainen olo, että lapset oli käsketty sanomaan niin.
Pojalla näyttää ilmenneen eroahdistusta - ikäänkuin vakavia vieroitusoireita vanhasta
elämästä: paniikkikohtauksia, pään seinään hakkaamista. Jälkimmäinen viittaa turtumistilaan, jonkin on tunnuttava joltakin vaikka fyysisesti. Ja tämä johtaa tunnetusti usein
itseviilteltyyn. Onko sitäkin tapahtunut sijaisperheessä?

Lapsilla puolestaan oli tilanteessa vain toisensa - ja tässä "vertaisryhmässä" muodostuu läheinen solidaarisuussuhde. Kun suhteet ja yhteydenpito (puhelimella, tietokoneella) aikaisempiin ystäviin on pakotettu katkaisemaan, ei jää muuta vertaisryhmää kuin perheen muut lapset. Ehkä vanhimman tyttären poistuminen perheestä on koettu keskinäinen solidaarisuuden pettämisenä, mistä on seurannut "kosto" tytön mustaamisena?

Ja sitten on turvauduttu "valeäidin" syliin. Tämä suosittelee fyysisen oireilun lääkkeeksi puhumista, mikä saattaa olla väärä lääke traumaoireisiin, jotka ilmenevät ali- tai ylivireystiloina. Keholliset oireet tulee myös hoitaa kehollisella tasolla, ei "ylhäältä alas" eli puhumisen ja tunteiden tasolla - asioiden jauhaminen saattaa vain ylläpitää ja voimistaa "trauman pyörrettä".

Vierailujen yhteydessä sijaisvanhemmat ovat kertoneet Auerille: "poikaa oli vaikea saada
rauhoittumaan. Oireita tuli ilmeisesti melko usein."
Vaikea rauhoittaa? Mitä rauhoittamisyritykset ovat olleet? Kiinnipitämistä? Ohessa ote THL:n lastensuojelun käsikirjasta:
Kiinnipitäminen on viimesijainen keino, johon saa ryhtyä vain, jos se on välttämätöntä. Toimenpiteen on oltava kokonaisuutena arvioiden puolustettavaa, kun otetaan huomioon lapsen käyttäytyminen ja tilanne muutoinkin. Kiinnipitämisen liioittelusta säädetään rikoslain 4 luvun 6 ja 7 §:ssä. Rikoslain 4:6 §:n mukaan voimakeinoja käytettäessä saa turvautua vain sellaisiin tehtävän suorittamiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin, joita on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavina, kun otetaan huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus sekä tilanne muutenkin. Rikoslaki 4 luku 6 ja 7 §:ssä (Finlex)

Kiinnipitämisestä ei tehdä päätöstä, mutta sen syyt ja perusteet on kirjattava lasta koskeviin asiakirjoihin. Kiinnipitämiseen turvautuneen henkilön on annettava laitoksen johtajalle kirjallinen selvitys. Laitoksen johtajan turvautuessa kiinnipitämiseen on selvitys annettava lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle.
Lastensuojelulaki 68 § 2 mom. (Finlex)

Lasta koskevaa asiakassuunnitelmaa tarkistettaessa tulevat arvioitavaksi kaikki lapseen kohdistetut rajoitustoimenpiteet ja niiden vaikutus suunnitelmaan. Jos ilmenee, että suunnitelmaa tulisi tarkistaa välittömästi, on laitoksen johtajan tai hänen määräämänsä henkilön otettava heti yhteyttä lapsen asioista vastaavaan sosiaalityöntekijään. Lastensuojelulaki 74 § 2 mom. (Finlex)

https://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelu ... ipitaminen
Eli toimenpide edellyttää sijaishuollossa sen kirjaamista ja perustelemista.

Ja Onko Auerin lasten tapauksessa noudatettu määräystä "Lasta koskevaa asiakassuunnitelmaa tarkistettaessa tulevat arvioitavaksi kaikki lapseen kohdistetut rajoitustoimenpiteet ja niiden vaikutus suunnitelmaan"?

Vaikuttaa että rajoittamista on harjoitettu kokolailla vapaamuotoisesti, alkaen herkkujen kieltämisestä (sijaisvanhemmat habituksesta päätellen näyttävät varanneen sen vain itselleen) ja päättyen sukulaissuhteiden lakkauttamiseen.

Vespa velutina
Rico Tubbs
Viestit: 1209
Liittynyt: Pe Heinä 27, 2012 8:41 pm
Paikkakunta: Pirkanmaa

Re: Auerin muistelmat

Viesti Kirjoittaja Vespa velutina »

Minusta nämä kaikki lapset olisi pitänyt sijoittaa lastenkotiin. Siellä henkilökunta on "vain töissä" eli ketään aikuista ei "tarvitse" miellyttää. "Hoidon saanti" ei siis riipu siitä, tykkääkö joku henkilökuntaan kuuluva lapsesta vai ei. Siellä on lisäksi enemmän valvovia silmiä kuin yksittäisen kodin seinien sisällä ja kaikilla sinne tulevilla on vaikea tausta, jolloin vertaistukea saa todennäköisesti helpommin ja uskaltaa siinä porukassa olla oma itsensä.

Näillä lapsilla on varmasti ollut alusta asti kova tarve miellyttää sijaisvanhempia ja olla mahdollisimman "helppoja". He ovat vastoin tahtoaan menettäneet molemmat vanhempansa. Kenelläkään ei ole velvollisuutta huolehtia heistä ja lapset aistivat herkästi sen, jos heidän olemassaolonsa koetaan riesaksi. He ovat varmasti olleet suunniltaan kauhusta ja häpeästä kun äiti joutui vankilaan. Sijaisperheessä on ilmeisesti myös koettu heidän taustansa häpeälliseksi, koskapa he eivät ole voineet kenellekään kertoa, keitä he oikeasti ovat.

Sijaisvanhempien suuttumista on saatettu pelätä. Enemmän kuin oman äidin. Eikä sijaisvanhemmille ole haluttu tuottaa pettymystä omalla käytöksellä.

On täysin naurettavaa väittää, että lapset olisivat yhtäkkiä tämän enon luona rentoutuneet niin, että uskalsivat "puhua". Enon luona ei todennäköisesti uskalla tehdä mitään.
Sanoisin ihan keittiömutuna, että jos minut olisi ala-asteikäisenä sijoitettu ex tempore vieraaseen lapsettomaan perheeseen määrittelemättömäksi ajaksi, enkä olisi saanut kenellekään kertoa, kuka olen, olisin rentoutunut vasta saadessani muuttaa pois.
Aasianherhiläinen Vespa velutina on hieman pienempi kuin eurooppalainen herhiläinen. Tulokkaan erityistuntomerkki on keltaiset jalat.

Avatar
sisotalo
Jessica Fletcher
Viestit: 3375
Liittynyt: Su Helmi 26, 2012 12:10 pm

Re: Auerin muistelmat

Viesti Kirjoittaja sisotalo »

zem kirjoitti:Murhalesken muistelmissa mainitaan:
"(Amanda) oli muuttanut pois Arin ja Minnan luota 1.7.2010 ja asui nyt yksityisessä ryhmäkodissa.
.
Amandan muutti pois "kodista", jossa hyväksyttiin KO tuomio, äiti oli raa-asti murhannut isän. Amandalla oli oma kokemus asiasta, hän oli nähnyt murhaajan ja sitäpaitsi hän vastusti äitiäkin kun tämä yritti vakuuttaa Amandan syyllisyydestään.

Olen itse ollut hyvin samanlaisessa tilanteessa kun perheen jäsenet kokosivat voimansa epäpätevien lääkärien kanssa ja sulkivat kerta toisensa jälkeen perheen tyttären aiheettomaan pakko hoitoon. Siinä ei todellisuudella ole mitään mahdollisuutta puolustautua. Hysteeriset ihmiset tulivat vallanpitäjiksi.

'Amandalle ja totuudella kävi aivan samalla tavalla. Minna ja Ari uskoivat oikeuden päätökseen ja lapset oli helppo saada mukaan vallan puolelle. Amanda oli pakko erottaa tästä sairaasta ilmapiiristä ja häntä vastaan kehitettiin ajattelu, jossa loppujen lopuksi Amanda olikin murhaaja yhdessä äitinsä kanssa. Tietenkin tilanne olisi vaatinut alkujaan neutraalia laitoshoitoa

Avatar
Pieni liekki
Frank Columbo
Viestit: 9108
Liittynyt: Ke Joulu 25, 2013 10:38 am

Re: Auerin muistelmat

Viesti Kirjoittaja Pieni liekki »

Näin joulun lähestyessä on hyvä palauttaa mieliin 10 vuoden takaista Annelin ja lasten joulunviettoa ilman aviomiestä ja isää Annelin itsensä kertomana kirjassaan:

" Olin ollut iloinen siitä, että olimme ostaneet Jukan kanssa joululahjat valmiiksi, mutta kun tuli aika avata lahjat, minulle tuli todella paha olo. Yritin iloita lasten kanssa ja otin heistä valokuvia, mutta mieleni teki vain vetäytyä pois ja itkeä. Tuntui niin pahalta, ettei Jukka saanut olla täällä kanssamme. Tunsin oloni yksinäiseksi ja tyhjäksi.

Kun menimme nukkumaan, jossain vaiheessa kuulin Alexin suunnalta hiljaista nyyhkytystä.

"Pelottaako sinua?" kysyin varovaisesti.

"Ei", Alex vastasi pienellä hiljaisella äänellä ja selitti, mistä oli kyse. "Silloin kun avasimme lahjoja ja siellä oli se kypärä ja laitoin sen päähän, tuntui ihan kuin isi olisi katsellut minua ja minun piti näyttää se isille."

Alex nyyhkäisi taas.

"En silloin muistanut, että isi on kuollut, mutta sitten muistin."

Sydäntä raastava nyyhkytys jatkui. Otin Alexin viereeni rauhoittumaan. Toivoin, että olisin voinut lohduttaa pientä poikaani, mutten voinuut kuin itkeä hänen kanssaan. Tiesin, miltä hänestä tuntui, koska minusta tuntui ihan samalta. Minäkin välillä hetkeksi unohdin, että Jukka oli kuollut. Muistaminen sattui."


Toivottavasti tämä pitkä ja surullinen tarina saa vielä joskus onnellisen lopun, vaikka se ei Jukkaa tuokaan takaisin. Lapset ovat kuitenkin oikeutettuja saamaan sukulaisensa takaisin. Toivon sijaisvanhemmille heräämistä todellisuuteen ja rohkeutta lähteä korjaamaan rikkoutuneita välejä lasten biologiseen äitiin, isosiskoon, isovanhempiin ja isän puolen sukulaisiin.
Pauli Kuusiranta kirjassaan "Ulvilan murha - Kadonneen tekijän jäljillä" sivulla 23:

"Murhaajan kiinnisaaminen mahdollisimman nopeasti on aina poliisin tärkein tehtävä."

Avatar
Päämiäs
Neuvoja-Jack
Viestit: 525
Liittynyt: Su Huhti 13, 2014 3:25 pm
Paikkakunta: Ei voi virkavaltaa muuten opettaa kuin viedä saunan taakse ja lopettaa
Viesti:

Joulupukille Murhalesken muistelmat 20e Prismat, kirjakaupat

Viesti Kirjoittaja Päämiäs »

Prismassa oli aikaisemmin vielä pari Auerin kirjaa edullisesti 20e, joten käykääpä lähimmässä omassanne noutamassa kaikki loput pois parhaaksi lahjaksi sukulaisille ja tutuille. Citymarketissa en huomannut valikoimassa olevan tälläistä laatudokumenttia, mistä menette kysymään henkilökunnalta ja annatte moittivaa palautetta!
Siksikin oli täysin ristiriitaista, että Savon Osuuskaupan paskahousutoimitusjohtaja kielsi valehtelemallaan keksityllä tekosyyllä Auerin esiintymisen faktamuistelmiensa mainostamiseksi, vaikka kauppa itse myy kirjaa!
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/236

Miehille murhamysteeri on tietysti pakollinen älykkyystesti ja naisille Oikeusmurhatun leski Auerin noitavainot kuuluu yleissivistykseen.
Vuoden paras joululahja kaikille täysi-ikäisille mummosta vaariin!

Myös kirjakaupan joulukuvastossa Murhaleski komeili Henkilökuvien/muistelmien edullisimmalla 9e alennuksella 20e.
Muistilistansa sanellut Mikko Nixon Paateron KOK: "murhan kannet kiinni" -pimittämistuotosta ei katalogi mainostanut. Ehkäpä loppuunmyyty, jos perseennuolija Seppokertoo Ford lottoKolehmainen on ostatuttanut rahankerjäyksensä jokaiselle kansanedustajalle ja poliisipäällystölle korruptioksi?
PERU_Viimeinen_virhe_turha_F35romut_HX-maanpetos=35mrd_ikivelkaorjuutemme._-Kaikki_blogistit_tietää_Auer_syytön
anneliauerkirjoittaa.blogspot.fi
seppo-isotalo
RadioRockKorporaatio-tenttaus._Suomiareena_pätkä:
youtube.com/watch?v=FH9CGJFLoMk
Syyttömien_KKOikeusmurhat_valeraiskauksista
areena.yle.fi/1-3719531
2298417
2104198
mtv.fi/katso/20618268
Syytön_taksikuski_10v_vankilaa_raiskausvalheista
anneliauer.com
mikkoniskasaari.fi
puheenvuoro.uusisuomi.fi/?s=auer
fi.wikipedia.org/wiki/Ulvilan_surma
Salasana_ulvila_Lataa_ILMAISEKSI_Faktakirja2_Miten_poliisi_väärensi_Auerin_murhaajaksi

Kunto Kalpa
Sofia Karppi
Viestit: 442
Liittynyt: Pe Marras 06, 2015 1:17 pm

Re: Auerin muistelmat

Viesti Kirjoittaja Kunto Kalpa »

Ihana viesti Frankieltä. Kuvastaa loistavasti Auer-vohaajien tuntoja. Mitään ei tiedetä, mutta vihaa riittää. Onhan se selvää, että se on syyllinen, kun kerran poliisi niin sanoo ja itse olisin toiminut toisin hyökkäyksen kohteena.

ANNUUUUUUU.. TUUUU AUTTAMAAN!

Kunto Kalpa
Sofia Karppi
Viestit: 442
Liittynyt: Pe Marras 06, 2015 1:17 pm

Re: Auerin muistelmat

Viesti Kirjoittaja Kunto Kalpa »

Ihana viesti Frankieltä. Kuvastaa loistavasti Auer-vohaajien tuntoja. Mitään ei tiedetä, mutta vihaa riittää. Onhan se selvää, että se on syyllinen, kun kerran poliisi niin sanoo ja itse olisin toiminut toisin hyökkäyksen kohteena.

ANNUUUUUUU.. TUUUU AUTTAMAAN!

Frankie
Sofia Karppi
Viestit: 402
Liittynyt: Ke Touko 09, 2012 5:45 pm

Re: Auerin muistelmat

Viesti Kirjoittaja Frankie »

Kunto Kalpa kirjoitti:Ihana viesti Frankieltä. Kuvastaa loistavasti Auer-vohaajien tuntoja. Mitään ei tiedetä, mutta vihaa riittää. Onhan se selvää, että se on syyllinen, kun kerran poliisi niin sanoo ja itse olisin toiminut toisin hyökkäyksen kohteena.

ANNUUUUUUU.. TUUUU AUTTAMAAN!
Vohaaja Kunto Kalpa, se, että laitat saman viestin jopa kahteen kertaan kuvastaa sinun taitojasi, mitään ei osata, mutta tuntoa riittää.
Mene nyt kotiisi kasvamaan.

Avatar
Tara
Horatio Caine
Viestit: 6164
Liittynyt: La Huhti 03, 2010 11:16 pm

Re: Auerin muistelmat

Viesti Kirjoittaja Tara »

Human interest kirjoitti:Oijoi, unohtui Jens Kukan traagisen hahmon esittäjä. Itseoikeutetusti James McAvoy.
Kuva
:wink: pääosaan?
Kuva
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon .
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...

Vastaa Viestiin