Osaatko antaa ja pyytää - anteeksi

[Joosua]

Useat ovat todenneet, että keskustelu täällä Ulvila-osiossa junnaa paikoillaan ja pyörii samojen asioiden ympärillä. Ehkä seuraavassa linkissä on Ulvilan murhatapauksen jälkiseuraamuksiin liittyvä yksi esimerkki siitä, kuinka traumatisoiva tapahtuma läheisen ihmisen väkivaltainen kuolema voi olla ja millaiseksi uhrin läheisten loppuelämä saattaa muovautua:

https://www.tv7.fi/arkki/heratysliikehd ... la_p70581/

Lapsen kuolema vei avioeron partaalle, mutta Jumala tuli väliin ja hoiti tilanteen niin, että anteeksiantamus sai aikaan eheytymisen perheessä. Toimittajana Martti Ojares.

Minusta ainoa taho jolta pitäisi Ulvilan tapahtumia ihan oikeasti ja aidosti pyytää anteeksi, ovat erittäin törkeiden seksuaalirikosten kohteeksi joutuneet lapset. Heidän kohdallaan on hyvin tiedossa ne henkilöt, jotka anteeksipyynnön ovat velkaa.

Kaikki muu Ulvilassa on vielä epäselvää. Ja sellaisena tulee hyvin todennäköisesti pysymäänkin. Silloin on ihan turha vaatia keneltäkään mitään anteeksipyyntöä, tai -pyyntöjä.

[Pieni liekki]

Useat ovat todenneet, että keskustelu täällä Ulvila-osiossa junnaa paikoillaan ja pyörii samojen asioiden ympärillä. Ehkä seuraavassa linkissä on Ulvilan murhatapauksen jälkiseuraamuksiin liittyvä yksi esimerkki siitä, kuinka traumatisoiva tapahtuma läheisen ihmisen väkivaltainen kuolema voi olla ja millaiseksi uhrin läheisten loppuelämä saattaa muovautua:

https://www.tv7.fi/arkki/heratysliikehd ... la_p70581/

Lapsen kuolema vei avioeron partaalle, mutta Jumala tuli väliin ja hoiti tilanteen niin, että anteeksiantamus sai aikaan eheytymisen perheessä. Toimittajana Martti Ojares.

Minusta ainoa taho jolta pitäisi Ulvilan tapahtumia ihan oikeasti ja aidosti pyytää anteeksi, ovat erittäin törkeiden seksuaalirikosten kohteeksi joutuneet lapset. Heidän kohdallaan on hyvin tiedossa ne henkilöt, jotka anteeksipyynnön ovat velkaa.

Kaikki muu Ulvilassa on vielä epäselvää. Ja sellaisena tulee hyvin todennäköisesti pysymäänkin. Silloin on ihan turha vaatia keneltäkään mitään anteeksipyyntöä, tai -pyyntöjä.

Asiat etenevät eivätkä pysyviksi tarkoitetut lainvoimaiset tuomiot ole välttämättä pysyviä. Tilanteet muuttuvat ja toisinaan asiat selkiytyvät vuosienkin jälkeen. Aika näyttää, ketkä ymmärtävät pyytää keneltäkin anteeksi ja mitä varten anteeksipyyntöjä tehdään. Yleisesti ottaen voisin sanoa, että asioista keskusteleminen ja mahdollinen anteeksipyyntö ovat parempia tapoja kuin vaikeneminen ja mökötys.

Oikeastaan elämän tekee helpommaksi se, kun on tietoa ja selvyys asioiden kulusta. Toivotan onnea matkallesi totuuden löytämiseen ja asioiden selkiytymiseen.

[CSI]

En kyllä usko, että edes Jumala antaa anteeksi Annelille.

[CSI]

Vaikka kuuluukin ao:n tukijoukkoihin ja on hänen hyvä kaverinsa niin täysin kuvitteellisten ja perättömien asioiden esittäminen ei ole asiallista.

Tämä. Tuo on ollut aina PiLille vaikea paikka.

Sigustani muuten löytyy PiLin kuolemattomia lausahduksia. On muuten oikeasti sanonut noin, saattaa vieläkin löytyä foorumilta ellei ole editoinut pois.

[Joosua]

Pienelle liekille:

Kulutan aikaani ja energiaani pääasiassa siihen mikä on tärkeää oman ja läheisten suhteen.

Esimerkiksi joku totaalisen sotkuinen minuun mitenkään liittymätön henkirikosjuttu ei ole missään mielessä prioriteettilistallani kovin korkealla.

Mitä mahdolliseen mököttämiseen tulee, sellainen ei näytä olevan kovin tavallinen ilmiö Ulvila-osiossa. Yleensähän smököttämistä ei ole ymmärrettävä positiiviseksi asiaksi, mutta täällä se voisi tehdä joillekin oikein hyvää. Välillä on hyvä tehdä muita asioita.

Luontoäiti on tarjonnut tilaisuuden taas hyvään hyötyliikuntaan lumitöiden muodossa. Kunnon hiet ja sitten saunaan. Suosittelen lämpimästi muillekin.

[Bou]

Kun puhut että asiat etenevät jossain, esimerkiksi kulissien takana, seksuaalirikosten tuomioiden purkamiseksi, niin väite on samatyyppinen jos minä esimerkiksi sanoisin että aion lentää omilla lihasvoimillani vaikkapa Espoosta Ruotsiin ja asiat etenevät.
Eli molemmista puuttuvat sellaiset realistiset mahdollisuudet joita tällaiset suoritukset vaatisivat.

Tämä ei ole oikea foorumi avata tätä asiaa yhtään tämän enempää.

Eli jos toistuvasti sanot kuinka seksuaalirikosten purkaminen etenee, vaikka se tunnetuin keinoin on mahdotonta etkä mainitse mitään muutakaan ajateltavissa olevaa menettelytapaa asian hoitamiseksi niin silloin kyseessä on täysin perätön väite. Perättömän väitteen toistuva esittäminen ei ole asiallista. Ymmärrätkö?

Olosuhteet muuttuvat ja asiat etenevät. Oletko huomannut, että olisin koskaan esittänyt tahallani täällä perättömiä väitteitä? Tämäkin on sellainen asia, että olisin toivonut viranomaisten ottavan oma-aloitteisesti kaksi toistensa kanssa ristiriidassa olevaa tuomiota tarkasteltavaksi ja hoitavan väärän tuomion oikaisun ilman, että asianosaiset joutuvat tekemään sen eteen toimenpiteitä.

Vai voitko kertoa kuinka seksuaalirikosten tuloksellinen purkaminen tapahtuu?

Purkamisen olisi pitänyt tapahtua jo vähintään viisi vuotta sitten, koska mitään seksuaalirikoksia ei ole koskaan tapahtunut. Luulisin, että jos asiat menevät asianmukaisesti, niin ensi vuonna toivottavasti purkuasiaa käsitellään virallisesti. Valitettavasti nämä asiat ottavat oman aikansa.

Jos mitään purkuyrityksiä olisi vireillä, kyllä siitä olisi joku lehdistöstä kertonut. Epäilen, että pelkkää joutavaa potaskaa. Mitään ei ole vireillä!

[Eilisaamu]

Jokainen joka on tätä Ulvilaa täällä seurannut yhtään pidempään, ymmärtää että tämä tällainen Anteeksi osio on vain joku taas yksi pakkomielteisen empatia osio.
Olen alkanut tuntea myötätuntoa Piliä kohtaan, ja huomaan että hänenkin tekstit Annelin syyttömyydestä julistamiseen, ovat muuttuneet enempi ja enempi rikostapahtumien pohdinnasta vetoamiseen sympatiaan ja empatiaan Annelia kohtaan. (kylmän väristyksiä)
Mutta siis todellako, että kaikkien pitäisi oikein pyytää anteeksi tuomitulta lapsiinsa kohdistuneen seksuaalirikoksen tekijältä, sekä epäillyltä miehensä murhaajalta??
Kaikenlaista....
Pilin pitäisi nyt ainakin yrittää ymmärtää se, että vaikka hän itse ilmeisesti uskoo asiaansa, tai liekkö tienaa tai mistä kyse... niin tekstiensä perusteella on huomannut itsekin että viranomaiset ei usko sen enempää kuin suurin osa kansastakaan että Anneli olisi syytön.
Lusittu tuomio on ja pysyy. Ja Jukan tapausta ei uudelleen aukaista koska poliisikin tietää mitä tapahtunut, todisteet eivät vai riitä.
Tottakai niinkuin joku aikaisemmin sanoi, että jos Annelin tuomiota oltaisiin purkamassa, se olisi jokaisen iltapäivä lehden sivuilla. Ja tottakai jos Jukan surmaajaa edelleen ihmeteltäisiin poliisissa että kuka sen teki, siitä olisi aika ajoin juttua lehdessä ja todettaisiin että periksi ei anneta.
Mutta kun ei, sellaista ei ole.
Viranomaiset ja ihmiset tietävät mikä on totuus. Vain Pili jaksaa ja Anneli on iloisna että edes joku.

[Joosua]

Jokainen joka on tätä Ulvilaa täällä seurannut yhtään pidempään, ymmärtää että tämä tällainen Anteeksi osio on vain joku taas yksi pakkomielteisen empatia osio.
Olen alkanut tuntea myötätuntoa Piliä kohtaan, ja huomaan että hänenkin tekstit Annelin syyttömyydestä julistamiseen, ovat muuttuneet enempi ja enempi rikostapahtumien pohdinnasta vetoamiseen sympatiaan ja empatiaan Annelia kohtaan. (kylmän väristyksiä)
Mutta siis todellako, että kaikkien pitäisi oikein pyytää anteeksi tuomitulta lapsiinsa kohdistuneen seksuaalirikoksen tekijältä, sekä epäillyltä miehensä murhaajalta??
Kaikenlaista....
Pilin pitäisi nyt ainakin yrittää ymmärtää se, että vaikka hän itse ilmeisesti uskoo asiaansa, tai liekkö tienaa tai mistä kyse... niin tekstiensä perusteella on huomannut itsekin että viranomaiset ei usko sen enempää kuin suurin osa kansastakaan että Anneli olisi syytön.
Lusittu tuomio on ja pysyy. Ja Jukan tapausta ei uudelleen aukaista koska poliisikin tietää mitä tapahtunut, todisteet eivät vai riitä.
Tottakai niinkuin joku aikaisemmin sanoi, että jos Annelin tuomiota oltaisiin purkamassa, se olisi jokaisen iltapäivä lehden sivuilla. Ja tottakai jos Jukan surmaajaa edelleen ihmeteltäisiin poliisissa että kuka sen teki, siitä olisi aika ajoin juttua lehdessä ja todettaisiin että periksi ei anneta.
Mutta kun ei, sellaista ei ole.
Viranomaiset ja ihmiset tietävät mikä on totuus. Vain Pili jaksaa ja Anneli on iloisna että edes joku.

Esittämäsi ajatukset ovat ainakin hyvin lähellä mieltä kun lukee Pienen liekin kirjoitelmia.

Jostain syystä Pieni liekki uskoo myös Aarnion syyttömyyteen. Olin itsekin alussa varsin epäileväinen asiassa tietyistä syistä johtuen, mutta esille tulleet vahvat todisteet ovat kiistämättömiä, ja niin ne olivat oikeudenkin mielestä. Samoin monen lähempänä tapahtumia olleen poliisin suorat tai rivien välissä sanotut kommentit kertovat samaa. Ja he olisivat hyvin voineet olla hiljaa jos olisivat olleet toista mieltä.

Joillakin henkilöillä, usein naispuolisilla, näyttää jostain kumman syystä olevan tarve kovasti ymmärtää rikollisia. Onko tämä jotain korostunutta tai vaille kohdetta jäänyttä äidinvaistoa? En tiedä, mutta tällainen mekanismi näyttää olevan olemassa.

[Pieni liekki]

Ajattelin nostaa tätä keskusteluketjua vähän ylöspäin, koska pidän tärkeänä, että muistettaisiin, kuinka oleellisia asioita ovat elämässä anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen. Näitä taitoja on mielestäni hyvä opettaa ja opetella, koska virheetöntä ihmistä ei ole vielä tähän mennessä marssinut vastaan.

Ulvilan murha on varmaan saanut monissa työyhteisöissä juopia aikaan ihmisten välille, joilla ovat olleet erilaiset käsitykset tiettyjen ihmisten syyllisyydestä. Olisi kiva tietää, minkälaisia keskusteluja on eri mieltä olleiden porukoiden kesken käyty sen jälkeen, kun seri-tuomioiden purkuhakemukset saatiin viimein jätettyä korkeimman oikeuden tarkasteltaviksi. Itse olen ainakin saanut reaalimaailman puolella positiivista palautetta sanomisistani, mikä on tietysti mieltä lämmittävää. Toivotaan, että asianosaiset ovat myös saaneet kannustavaa palautetta ja että asioita hoidetaan kuntoon sopivalla tahdilla.

[LexVeritas]

Minulla ei ole vieläkään kantaa siihen, kuka Ulvilassa on syyllinen ja mihin, mutta muistutan, että nyt, vielä, kyse on tuomioiden purkuhakemuksista. Anneli Auer ja Jens Kukka ovat edelleen lainvoimaisesti syyllisiä siihen, mistä heidät on tuomittu. Siksi tässä yhteydessä pyrkimys keskusteluun anteeksipyytämisistä ja -antamisista on kyynisen minä-puoliskoni mielestä nikki Pienen liekin yritys ainoastaan manipuloida yleistä mielipidettä - ei vilpitön yritys käydä keskustelua etiikasta.

[Pieni liekki]

Minulla ei ole vieläkään kantaa siihen, kuka Ulvilassa on syyllinen ja mihin, mutta muistutan, että nyt, vielä, kyse on tuomioiden purkuhakemuksista. Anneli Auer ja Jens Kukka ovat edelleen lainvoimaisesti syyllisiä siihen, mistä heidät on tuomittu. Siksi tässä yhteydessä pyrkimys keskusteluun anteeksipyytämisistä ja -antamisista on kyynisen minä-puoliskoni mielestä nikki Pienen liekin yritys ainoastaan manipuloida yleistä mielipidettä - ei vilpitön yritys käydä keskustelua etiikasta.

Kuten LexVeritas varmaan huomaa, niin ilmeisesti olen manipuloinut yleistä mielipidettä hänen mielestään Auerin asiassa täällä murhainfossa lähtien joulukuusta 2013, jolloin rekisteröidyin murhainfoon. En nimittäin ole missään vaiheessa muuttanut mielipidettäni Auerin enkä myöskään myöhemmin Kukan syyttömyyden suhteen. On oikeastaan aika helppoa hengittää, kun on tehnyt alusta saakka töitä oikeusmurhan lopettamiseksi ja vihdoin viimein alkaa viimeistenkin ihmisten silmät avautua tässä asiassa. Toki ymmärrän, että osa ihmisistä jää pimentoon loppuiäkseen, koska tämä on liian suuri vääryys heidän ymmärrettäväkseen ja he eivät ole valmiita tekemään itse töitä perehtyäkseen tapauksen faktoihin.

LexVeritas on rantautunut murhainfoon 13.10.2021. Olen avannut tämän viestiketjun yli kuusi vuotta sitten. Keskustelua anteeksiantamisesta ja -pyytämisestä olen siis pyrkinyt edistämään aika paljon pidempään kuin nimimerkki LexVeritas on murhainfossa vaikuttanut. Minä olen sentään aika usein yrittänyt perustella omia näkemyksiäni vuosien varrella faktalähteisiin perustuen, mitä en läheskään kaikkien muiden kirjoittajien ole huomannut tekevän. Onneksi täällä Ulvila-osiossa on useampi koulutettu asiakirjoittaja ja luulen, että rohkeus lisääntyy muillakin suunnilla keskustella muun muassa vääristä tuomioista ja niiden asianmukaisesta purkamisesta.

Jos joku sattuisi tiedostamaan kohdelleensa jotakuta lähipiirissään olevaa henkilöä väärin tai loukanneensa toista ja haluaisi korjata asian, niin neuvoisin harjoittelemaan anteeksipyytämistä. Anteeksipyytämisellä voi saada paljon hyvää aikaiseksi, jos on tosissaan ja haluaa jatkossa säilyttää paremmat välit toiseen. Mukavaa päivää LexVeritakselle ja muillekin murhainfolaisille.

[Hermione]

Mikäli Pieni Liekki jotain mielipiteitä on manipuloinut, niin oikeaan suuntaan on sitä tehnyt, koska tänä vuonna on käynyt näin että tuomion purkuhakemus on, kuten on jo vuosia lupailtu, vihdoin lähtenyt KKO:n käsiteltäväksi sellaisella näytöllä, että tuomiolta on pudonnut pohja pois.

Olen aikaisemmin pitänyt sitä hyvänä asiana, että tiettyjen rikosten osalta esitutkintamateriaali ja oikeudenkäyntiaineisto salataan uhrien yksityisyydensuojan turvaamiseksi. Mutta kun salaamisella estetään näytön ja tuomioperusteinen kriittinen arviointi, mikä mahdollistaa oikeusmurhat, jotka SERI-tapauksissa ovat äärimmäisen leimaavia ja tuhoavat tuomittujen loppuelämän.

Nyt kun uutisoidaan seri-tuomioista, niin ainakin itse automaattisesti epäilen aivan ensimmäiseksi, että mahtaako sitä rikosta olla tapahtunut alun alkaenkaan. Näin nämä räikeimmät tapaukset romahduttavat oikeusjärjestelmän uskottavuuden.

[ässähai]

Nyt kun uutisoidaan seri-tuomioista, niin ainakin itse automaattisesti epäilen aivan ensimmäiseksi, että mahtaako sitä rikosta olla tapahtunut alun alkaenkaan. Näin nämä räikeimmät tapaukset romahduttavat oikeusjärjestelmän uskottavuuden.

Hermione, tämä on tärkeä asia, minkä tässä sanot.

Varmastikin myös monet muutkin suhtautuvat ja ajattelevat nyt niin että aivan ensimmäisenä epäilevät. Ja kauheaahan tässä olisi se, jos eivät enää sen enempää muuta ajattelisi, kuuntelemisesta puhumattakaan.

Joten todellakin, näinkin voi nyt käydä, että "näin nämä räikeimmät tapaukset romahduttavat oikeusjärjestelmän uskottavuuden".

Kaikkein pahinta olisi, jos nyt kävisi niin, että oikeusjärjestelmä menettäisi uskottavuuden oikeusjärjestelmää eniten tarvitsevien kohdalla, joita ovat esimerkiksi seri-uhrit ja heidän tukenaan olevat omaiset.
.
.
Pienelle liekille meinasin sanoa tässä yhteydessä jotakin, joka olisi kertonut mitä ajattelen hänen anteeksiasiajankutteluistaan. Mutta enpä sanokaan siitä mitään tarkempaa. Totean vaan, että jatka valitsemallasi tiellä, parahin pieni liekki, ja toivottavasti valitsemasi tie vie oikeaan suuntaan, sillä nythän saattaa olla niin että joidenkin ihmisten - jostain syystä - täytyy luottaa valintoihisi

[Päämiäs]

Jokos tämän lukivat Ulvilan oikeusmurhien skandaaleiden ja raiskausvalheiden 10 miljoonan lisäkustannusten aiheuttajat?
Kuten komissaariukset Puli Kusiraana, Tappio Sontaoja, SERIk Salonbaari ja syytäjä pikkuKulli Kalmala?*
Oikeusmurha ei vanhene koskaan !
https://www.satakunnankansa.fi/kolumnit ... 25822.html
Kolumni
Miksi virheiden myöntäminen on niin vaikeaa? – Tämän vuoksi taito kannattaa opetella
On tärkeää myöntää mokansa sekä itselleen että muille – ja pahoitella sitä, kirjoittaa Juulia Nevala.

Mokasin. Tein virheen. Olin väärässä. Miksi näiden asioiden myöntäminen sekä itselle että muille tuntuu olevan välillä niin mielettömän vaikeaa?

Ilmiö on saanut minut tuohtumaan viime vuosina erityisesti työelämässä. Kun joku tekee virheen tai on väärässä jostakin asiasta, vastassa on myöntämiseen sijaan kasa selityksiä. Ja nimenomaan pelkkiä niitä. Oman mokan myöntämistä saa etsiä henkilön vastauksesta suurennuslasilla, eikä sitä siltikään löydy.
Virheen kieltäminen tai kiertäminen on huomattavasti suositumpi vaihtoehto. Kyseessä on puolustusmekanismi, joka suojelee minäkuvaa.

”Jos olen väärässä ja myönnän sen, se voi tuntua häpeälliseltä – ja häpeän tunnetta on vaikea käsitellä”, sanoo psykologi ja kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutti Salla Saiho (hs.fi 10.8.2014).

OLEN ITSEKIN ollut nuorempana turhan kritiikitön omaa toimintaani kohtaan. Sen vuoksi olen viime vuosina ihan tietoisesti harjoitellut virheiden myöntämistä. Kun virhe on omani, otan siitä vastuun. On tärkeää myöntää mokansa sekä itselleen että muille – ja pahoitella sitä.

Vaikka koen kehittyneeni virheiden myöntämisessä, edelleen tulee vastaan myös niitä tilanteita, joissa oman erehtyväisyyden tunnustaminen ei tunnu helpolta. Vaikeaa se on esimerkiksi silloin, kun on tehnyt paljon töitä oikeaksi kokemansa asian eteen – ja onkin lopulta väärässä.

Omien virheiden myöntäminen on rohkeutta ja vastuunkantoa. Se, joka ei näe itsessään vikoja, ei voi kehittyä. Kun taas uskaltaa tunnustaa, että nyt mentiin rehellisesti metsään, on tarjolla äärettömän arvokas kasvun paikka. Psykologi Saiho sanoo, että ihmisen itsekunnioitus ja -arvostus kehittyvät nimenomaan omien virheiden myöntämisen kautta (hs.fi 10.8.2014).

Ei ole siis turha sanonta, että virheistä oppii. Tai ainakin ne tarjoavat siihen mahdollisuuden tarjottimelle aseteltuna. Fakta on, että elämällä omassa täydellisyyden illuusiossaan ei ainakaan opi yhtään mitään.

EREHTYMINEN on inhimillistä ja virheitä sattuu meille kaikille. Ihminen, joka ei tee virheitä, ei tee muitakaan suurtekoja. Esimerkiksi uuden asian tai taidon oppimisessa on melkoisen vaikeaa onnistua ensimmäisellä kerralla täydellisesti, ilman yhtäkään virhettä.
Epäonnistuminen on harvoin kivaa, mutta tarpeellista se on. Annetaan siis itsellemme lupa tehdä virheitä. Ei se ole niin vakavaa.

Kun muistamme erehtymisten yhteydessä katsoa peiliin ja myöntää mokamme, olemme taas hitusen parempia versioita itsestämme.
Mennään sitä kohti.

Kirjoittaja on copywriter ja toimittaja.

[Pieni liekki]

Tuli vaihdettua muutama sana Pauli Kuusirannan kanssa Helsingin Kirjamessujen yhteydessä 27.10.2023. Pyysin Kuusirannalta ja Koskiselta nimmarin heidän kirjansa omaan kappaleeseeni sekä esitin molemmille oman näkemykseni Ulvilan murhasta edelleen pimeänä olevana henkirikoksena. Aivan tilaisuuden lopuksi kysyin Kuusirannalta vielä seuraavan kysymyksen:

"Jos Ulvilan selvittämättömän murhan tutkinta käynnistyisi poliisissa uudelleen ja selviäisi, ettei Anneli Auer ole murhaaja, niin pyytäisittekö Auerilta ja hänen perheeltään anteeksi omia tekojanne?"

Jätän teille spekuloitavaksi, mitä Kuusiranta tähän kysymykseen vastasi.