Susku London kirjoitti: Nimimerkki VeliTapani toi tärkeän asian esille:
"Itse kiinnostuin Auerin tapauksesta vasta vuoden 2010 keväällä. Ihmettelin miksi iltapäivälehdet julkaisivat videoita mm. Annelin sairaalakuulustelusta, vaikka häntä ei ollut vielä tuomittu mistään! En ole koskaan ollut kuulustelussa saati oikeudessa, mutta toisin ollen jokainen meistä suuttuisi poliisin julkisuuteen vuotamista kuulusteluista ennen oikeuden päätöstä."
Anneli Auerin tapauksen käsittely julkisuudessa on ollut ennennäkemätöntä, eikä ole näkynyt sittemminkään mitään vastaavaa, vaikka yhtä raakoja murhia on Suomessa sittemmin tehty.
Syy on yksinkertaisesti siinä, että poliisi ryssi alunperin Tähteläntien murhapaikan tutkimukset. Jouttenlahti naiivisti uskoi Annelin sinisilmäsepityksiä huppumiehistä ja lähti haahuilemaan olemattomien perään. Murhatalon eristyskin petti ja monta muuta asiaa.
Tutkinta ryssittiin niin amatöörimäisesti ettei ole tosikaan.
Mutta eihän poliisi sellaista osaa myöntää vaan yritetään pitää kulisseja yllä hinnalla millä hyvänsä. Kun tutkintajohto vaihtui ja remmiin astui kokenut poliisimies, hän tajusi heti, että todennäköisin tekijä on Auer itse. Mutta paskasta ei saa kultaa hyväkään poliisimies ja koska Poliisin Tahraton Maine, niin hommahan lähti poliisillakin laukalle. Murhamies (vai pitääkö sanoa nainen?) tiedettiin, mutta näyttö puuttui. Sitä yritettiin sitten keksiä...tunnetusti onnettomalla lopputuloksella. Yleensähän Suomessa nämä murhajutut aukeavat paskemmallakin tutkinnalla ja kunnon kovistelulla syyllinen luterilaisesti katuu ja tunnustaa. Mutta ei se Aarnion ja Auerin tapaisiin koviin luihin pure. Heillä tarinat on "saattaa olla ja olla olemattakin" tyylisiä, mistään et saa kiinni ja tunnustusta ei tule, koska omatunto ei kolkuta (sitäkään ei ole).
Väärinhän tämä on mennyt joka tasolla, eikä uhrikaan saanut edes oikeutta, mutta minkäs teet?
Onneksi kansa sentään tietää, että huppumiehiä ei oikeasti juurikaan murhamiehinä ole.