Seuraavassa Kuusirannan kirjasta lainattu pätkä sivuilta 31 ja 32:
Rikosylikonstaapeli E. K., vanhempi rikoskonstaapeli J. K. ja vanhempi rikoskonstaapeli J. R. laativat oman kirjallisen yhteenvedon ja toimittavat sen tutkinnanjohtaja Joutsenlahdelle 2.12.2006. Tässä yhteenvedossa kokeneet rikostutkijat toteavat mm. seuraavaa:
Jukka Lahteen kohdistunut väkivalta on voinut alkaa jo paljon ennen Annelin soittoa hätäkeskukseen. Yleisvaikutelma asunnosta oli siivoton ja kukat olivat hoitamatta, ts. kuolleet.
Anneli hypännyt miehen ikkunan rikkomisen jälkeen paljain jaloin sängystä lattialle sirpaleiden päälle ja juossut keittiöön soittamaan hätäkeskukseen. Keittiön lattiassa ei ollut verta. Onko Annelin jaloissa haavoja? Kaksi veristä klapia, keskinäinen tappelu?
Hätäkeskussoiton aikana Anneli ei ole kovin paniikissa. Mies huokailee apua ja vaikeroi. Iskuääniä ei kuulu. Jos pahoinpidellään hätäpuhelun aikana, äänet voisivat olla toisenlaisia. Tyttö ei puhu mitään ulkopuolisesta henkilöstä asunnossa häke-soitossa. Ainoastaan, että tulkaa pian apuun, isä voi huonosti (vrt. äiti pahoinpidellyt ennen soittoa, mies vain huokailee apua ja hokee Annua). Anneli ei paennut paniikissa, ei soiton aikana huolta lapsista, vaikka isää tapetaan ja lasten henki vaarassa. Miksi ei pakene paniikissa ulos naapuriin lasten kanssa, mikä olisi normaalia tässä tilanteessa? Takkahuone on pieni, miksi tyttö ei näe ulkopuolista suurta miestä, vaan kertoo poliisin puhuttelussa, että äiti ja isä oli kahdestaan.
Ulkopuolisen henkilön puolesta puhuvia seikkoja:
Annelin pitäisi olla enemmän veressä. Suihkussa ei verta. Kengän jäljet ulkona terassilla olevassa tuolissa ja sisällä makuuhuoneessa. Missä on toinen tekoväline (kirves)?
Johtopäätökset: Onko Anneli pahoinpidellyt miestään, soittanut häkeen, vaihtanut paidan ja pistänyt itseään (jos oikeakätinen paikka sopiva) ja tehnyt kengän jäljet.
Oheinen lainattu pätkä pisti miettimään, mitä kaikkea sellaista muuta miehet olivat A4:seensa kirjoittaneet, jonka Kuusiranta oli jättänyt kirjastaan pois. Jos nämä edellä mainitut rikostutkijat, joita Kuusiranta kehuu kirjassaan kokeneiksi ja heidän huomioitaan selkeiksi ja teräviksi, ovat kirjoittaneet oheisen yhteenvetonsa jo 2.12.2006, niin ei voi kuin ihmetellä, kuinka yksisilmäisesti he ovat Ulvilan murhatapausta tarkastelleet. Käsittämätöntä on myös se, miten näitä kyseisiä havaintoja on toisteltu papukaijan tavoin vuodesta toiseen.
Onko kenellekään esitutkintamateriaaliin perehtyneelle tullut tämä A4-asiakirja aineistossa vastaan? Tästä A4:sta on keskusteltu Ulvilan murhasta käydyissä oikeudenkäynneissä ja esimerkiksi Satakunnan käräjäoikeuden vuonna 2013 antamassa tuomiossa todistaja E. K. toteaa asiasta mm. seuraavaa:
Vaimon osuudesta oli keskusteltu tutkijoiden kesken. Tutkinnan toisena päivänä oli neljän tutkijan toimesta laadittu A4-kokoinen asiakirja, johon oli kerätty ne syyt, jotka asiakirjan laatijoiden mielestä olivat ristiriitoja ja epämääräisyyksiä Anneli Auerin kertomuksessa tapahtumaan ja tekniseen tutkintaan nähden. Tällaisia seikkoja olivat ainakin:
- Auerin toiminta väitetyn ikkunan rikkomisen yhteydessä, kun hän ei ollut
mennyt heti puhelimeen,
- väitetyn sisään tunkeutujan aseistautuminen ohutteräisellä fileerausveitsellä,
joka pikemminkin otetaan hätäpäissään keittiöstä käteen,
- hätäkeskustallenteelta puuttuvat tappelun ja iskujen äänet,
- Auerin toiminta, kun hän ei pyrkinyt saamaan lapsia turvaan,
- asunnon epäsiisteys, joka viittasi siihen, etteivät asukkailla olleet kaikki asiat
kunnossa.
Luettelo oli toimitettu päätutkija Koskiselle.
Oikeudessa myös selvisi, ettei puheena ollut A4-asiakirja ollut koskaan päätynyt tutkinnanjohtaja Joutsenlahdelle. Vaasan hovioikeudessa vuonna 2014 todistaja E. K. on todennut asiasta mm. seuraavaa:
- todistaja ei ole itse toimittanut neljän poliisitutkijan laatimaa asiakirjaa, jossa oli lueteltu Anneli Auerin syyllisyyteen viittaavia tekijöitä, eteenpäin, vaan oli laittanut sen pöytälaatikkoonsa, mutta oli myöhemmin kuullut, että asiakirja oli löytynyt Kare Koskisen papereiden joukosta
