2023: Lapset peruvat puheensa, tuomioiden purkua haetaan

[Mirja11]

Mutta onkohan ne Auerin lapset maksettu hiljaisiksi, vaiko peloteltu ?

Äärettömän kiinnostava kysymys, kiitos siitä! Ajatteletko, että huppis olisi kohtuullisen rikas henkilö? Tai onko ajatuksesi se, että huppiksia olisikin useampia, ja he ovat lähteneet rankasti pelottelemaan lapsia?

Minä epäilen että huppis on todellakin varakas henkilö. Hänhän on valinnut tekovälineetkin erittäin kustannustehokkaasti.....

...Eli on syytä etsiä henkilöä joka sopii silminnäkijöiden antamiin tuntomerkkeihin ja jolla on iso pankkitili ja paksu sijoitussalkku. Ulkoisista merkeistä tätä henkilön varakkuutta ei voi tunnistaa koska hän säästäväisyyttään liikkuu vanhoissa rikkinäisissä vaatteissa ja ajaa halvalla autolla. Joku 80-luvun Nissan tai Toyota. Ja asuu jossain mökin rähjässä syrjäisellä ja halvalla alueella.

Tämä on tosiaankin varteenotettava teoria. Muistan puhutun punaisesta Volvosta, mutta uskon sinun olevan tässä oikeassa. Murhayönä nähty auto on tulkittu Volvoksi, vaikka se todellisuudessa on ollutkin punainen Nissan tai Toyota. Tämä on erittäin tärkeää. Myös se, että varakas henkilö ei välttämättä vietä mitenkään pröystäilevää elämää, vaan voi hyvinkin naamioida rikkautensa suorastaan köyhyydeksi. Tällaista tutkintalinjaa ei aiemmin liene esitettykään? Tässä sattaisi hyvinkin olla potentiaalia uudeksi varteenotettavaksi huppisteoriaksi.

[taavetti]

No kyllä, vihdoinkin uusi uraauurtava teoria huppumiehelle. Vieläkin varmaan makselee lapsille, alkuun kelpasi nallekarkkipussi, mutta nyt voi joutua makselemaan jo asuntoja ja ajokortteja. Tosin onhan huppumiehen varallisuuskin kohentunut tässä vuosien varrella ( Naakan kirja s.1099 ), mutta siitä huolimatta kyllä nyt alkaa jo pohja säkille löytyä, kun neljää täysi-ikäistä täytyy lahjomaan alkaa.
Toisaalta kaikenlainen uhrautuminenhan on ymmärrettävää jos vastapainona on vuosien sellissä istuminen ja väkipakolla ringissä juokseminen tunnin verran vuorokaudessa. Ja kaikkihan me tiedämme minkälaista vankilaelämä muutenkin on. Syyttömänä istunut Jens Kukka joutui pelkääjäosastolla oleilemaan, kun vankitoverit eivät olleet lukeneet Naakan kirjaa, Niina Bergin blogeja tai Susku Londonin tunteellisia päivityksiä ja uskoneet totuutta.
Nyt jos koskaan totuus tulee julki, huppumies viedään hirttokukkulalle Hollowed be thy namen soidessa, lapsia ei ikäkuunnaa ole millään tahoilla pahoinpidelty ja Auerin suuret tukijat saavat rauhan sielulleen.
Tämähän melkein kuuluisi Pikkuliekin joulukalenteriosioon, mutta voihan ilosanomaa muuallakin julistaa.

[Pieni liekki]

Eilen saatettiin viimeiselle matkalleen henkilö, jonka olisin kovin toivonut saavan nähdä Annelin ja hänen entisen miesystävänsä seri-tuomioiden purkupäätöksen ennen kuolemaansa. Hän teki paljon töitä sen eteen, että oikeus toteutuisi. Toivon, että hänen pöytälaatikkoon yli viisi vuotta sitten kirjoittamansa artikkeli vielä jonain päivänä julkaistaan. Luulen, että kyseinen artikkeli kestää aikaa, koska se on kestänyt sitä tähänkin saakka. En tiedä, onko kyseinen artikkeli korkeimman oikeuden käytettävissä. Ehkä sen olisi hyvä olla.

Miten syntyvät väärät tuomiot?

Onko Auer -tapauksessa käyty oikeudenmukainen prosessi, jossa sosiaaliviranomaiset, poliisi, syyttäjä ja tuomioistuimet ovat toimineet lakeja noudattaen ja lapsen edun huomioiden? Vai menikö jokin vikaan?

Jatka matkaasi tähtien saattelemana, ystävä. Kiitos viisaista sanoistasi tämän asiakokonaisuuden ympärillä, vaikka ajatuksiasi et tänne tullut koskaan jakamaan.

[mesiwalo]

Nuo Annelin lapset ovat voineet omien traumojensa takia kehitellä omassa mielessään ihan mitä tahansa, mutta mahdollista on toki sekin, että mitään ei oikeasti ole tapahtunut.

[Mirja11]

Nuo Annelin lapset ovat voineet omien traumojensa takia kehitellä omassa mielessään ihan mitä tahansa, mutta mahdollista on toki sekin, että mitään ei oikeasti ole tapahtunut.

Kyllä. On siis käynyt ilmi, että lapset ovat joka tapauksessaa valehdelleet. Olisi ensiarvoisen tärkeää tietää koska he ovat valehdelleet. Vaihtiehtoja on tasan kaksi, eli he valehtelivat lapsina tai he valehtelivat silloin kuin peruivat puheensa. Eli missään nimessä luotettavia henkilöitä he eivät valitettavasti siis ole.

[Pieni liekki]

Nuo Annelin lapset ovat voineet omien traumojensa takia kehitellä omassa mielessään ihan mitä tahansa, mutta mahdollista on toki sekin, että mitään ei oikeasti ole tapahtunut.

Kyllä. On siis käynyt ilmi, että lapset ovat joka tapauksessaa valehdelleet. Olisi ensiarvoisen tärkeää tietää koska he ovat valehdelleet. Vaihtiehtoja on tasan kaksi, eli he valehtelivat lapsina tai he valehtelivat silloin kuin peruivat puheensa. Eli missään nimessä luotettavia henkilöitä he eivät valitettavasti siis ole.

Lasten elämässä isoin trauma on ollut isän väkivaltainen kuolema (2006). Varmasti aikoinaan on pelkoa aiheuttanut myös äidin loukkaantuminen tappajan puukoniskusta ja joutuminen muutamaksi päiväksi sairaalaan. Isoja muutoksia lasten elämässä on aiheutunut siitä, että äiti joutui myöhemmin epäillyksi isän murhasta ja lapset erotetuiksi äidistään (2009). Vaikeaa tilannetta ei varmaankaan helpottanut se, että nuoremmat lapset joutuivat lopulta eroon myös isosiskostaan (2010) ja isovanhemmistaan (2011).

Äiti vapautui toukokuussa 2011 murhasyytteistä, mutta yleinen ilmapiiri oli äitiä syyllistävä ja nuoremmilla lapsilla oli pelko joutua palautetuksi äitinsä luokse asumaan. Tuossa vaiheessa nämä nuoremmat lapset olivat jo vieraannutettuja äidistään. Vanhin tytär ehti iloita siitä, että pääsee muuttamaan äidin luokse. Tuo ilo jäi lyhyeksi, kun nuoremmat lapset alkoivat kertoa epäluotettaviksi osoittautuneita kauhutarinoitaan. Vanhin lapsi ei ole koskaan mitään kauhutarinoita heidän perheensä tekemisistä kertonut ja on järjestelmällisesti kieltänyt itseensä kohdistuneet rikokset. Siitä sitten voidaan ehkä jossain vaiheessa tulevaisuudessa keskustella, voiko lääkäri tietyissä tilanteissa syyllistyä itse rikoksiin pahoinpidellyiksi epäiltyjä lapsia tutkiessaan. Luulen, että aika tuolle keskustelulle ei ole vielä oikea.

Nuoremmat lapset ovat kertoneet kauhutarinoitaan ollessaan eristettyinä sijaisvanhempia lukuun ottamatta omista lähiomaisistaan. Näitä kauhutarinoita on kerrottu kesällä ja syksyllä vuonna 2011, jolloin lapset ovat olleet iältään 7-, 9- ja 12-vuotiaita. Näiden tarinoiden he ovat kertoneet aikuistuttuaan olevan keksittyjä ja ne ovat ymmärtääkseni aikoinaan syntyneet olosuhteiden pakottamina. Käsittääkseni kaikki asianosaiset ovat toivoneet julkisuutta näille vuonna 2011 kerrotuille tarinoille, jotta suuri yleisö voisi päästä itsekin toteamaan tarinoiden olevan mielikuvitustarinoita.

[eelaCraig]

Kyllä viipyy korkeimman oikeuden päätös. Mitä viipymisestä voidaan päätellä? Kertooko viipyminen sitten enemmän siitä, että tuomiot puretaan vai siitä että purkuhakemus hylätään? Vai onko päätös yksinkertaisesti vaan niin vaikea antaa julkisuuteen, että odotetaan sopivaa ajankohtaa, jossa päätös jäisi jonkun muun paljon mullistavamman uutisen varjoon? Ei kai nyt yhtä oikeuden päätöstä voi pitkittää vuosikausia edes Suomessa?

[Pieni liekki]

Kyllä viipyy korkeimman oikeuden päätös. Mitä viipymisestä voidaan päätellä? Kertooko viipyminen sitten enemmän siitä, että tuomiot puretaan vai siitä että purkuhakemus hylätään? Vai onko päätös yksinkertaisesti vaan niin vaikea antaa julkisuuteen, että odotetaan sopivaa ajankohtaa, jossa päätös jäisi jonkun muun paljon mullistavamman uutisen varjoon? Ei kai nyt yhtä oikeuden päätöstä voi pitkittää vuosikausia edes Suomessa?

Sinänsä luulisi, että on helppoa purkaa tuomiot rikoksista, joita ei ole edes koskaan tehty. Vaikeampaa on sitten varmaan selitellä, miten kahdelle tavalliselle suomalaiselle ihmiselle onnistuttiin taiteilemaan tuomiot väitetyistä seksuaalirikoksista. Annelin yritystä on mustamaalattu urakalla ja hänen entinen miesystävänsä joutui jättämään hyvästit mielekkäälle taksikuskin uralle. Kumpikin olisivat käsittääkseni olleet hyviä veronmaksajia, jos heidän elämäänsä ei olisi väärillä tuomioilla pilattu.

Korkeimmalla oikeudella on paljon aineistoa läpikäytävänä. Meille, jotka olemme seuranneet tätä hullunmyllyä alusta saakka, on paljon helpompaa pysyä asioissa kärryillä. Toivon todella, että korkein oikeus viimein perehtyy tähän asiakokonaisuuteen kunnolla ja pitää ohjakset käsissään tehdessään oman asianmukaisesti perustellun ratkaisunsa tuomioiden purkuasiassa.

[Mirja11]

Nuo Annelin lapset ovat voineet omien traumojensa takia kehitellä omassa mielessään ihan mitä tahansa, mutta mahdollista on toki sekin, että mitään ei oikeasti ole tapahtunut.

Kyllä. On siis käynyt ilmi, että lapset ovat joka tapauksessaa valehdelleet. Olisi ensiarvoisen tärkeää tietää koska he ovat valehdelleet. Vaihtiehtoja on tasan kaksi, eli he valehtelivat lapsina tai he valehtelivat silloin kuin peruivat puheensa. Eli missään nimessä luotettavia henkilöitä he eivät valitettavasti siis ole.

Lasten elämässä isoin trauma on ollut isän väkivaltainen kuolema (2006)....

Kyllä. Se on ollut aivan valtava tragedia näiden ihmisten elämässä, ja on varmasti traumatisoinut heidät ehkä loppuiäkseenkin. Toivon sydämestäni, ettei kuitenkaan näin olisi käynyt. Kuinka paljon nämä asiat ovat sitten vaikuttaneet heidän luotettavuuteensa - sitä voisivat vain asiantuntuntijat jollain tavalla arvioida. Täysin luotettavia he eivät kuitenkaan ole, ja korkein oikeuskin ottanee tämän huomioon perehtyessään erittäin huolellisesti asiaan. Annelia, ja hänen lapsiaan auttaisi asiassa huomattavasti, jos he pyytäisivät päästä nykyaikaiseen valheenpaljastuskokeeseen, jossa selviäisi todellisuudessa, että he eivät (nykyisin enää) valehtele. Tällöin poliisienkin motiivi avata murhatutkimukseet uudelleen saisi julkisuudesta melkoista pontta.

[Pieni liekki]

...
Kyllä. Se on ollut aivan valtava tragedia näiden ihmisten elämässä, ja on varmasti traumatisoinut heidät ehkä loppuiäkseenkin. Toivon sydämestäni, ettei kuitenkaan näin olisi käynyt. Kuinka paljon nämä asiat ovat sitten vaikuttaneet heidän luotettavuuteensa - sitä voisivat vain asiantuntuntijat jollain tavalla arvioida. Täysin luotettavia he eivät kuitenkaan ole, ja korkein oikeuskin ottanee tämän huomioon perehtyessään erittäin huolellisesti asiaan. Annelia, ja hänen lapsiaan auttaisi asiassa huomattavasti, jos he pyytäisivät päästä nykyaikaiseen valheenpaljastuskokeeseen, jossa selviäisi todellisuudessa, että he eivät (nykyisin enää) valehtele. Tällöin poliisienkin motiivi avata murhatutkimukseet uudelleen saisi julkisuudesta melkoista pontta.

Ihan puhtaasta mielenkiinnosta haluaisin kuunnella, mitä ymmärrät nykyaikaisella valheenpaljastuskokeella. Kai sinä toki sen ymmärrät, että asianosaisten kertomusten luotettavuuden arviointi on tehty jo vuosia sitten Suomen parhaimpien asiantuntijoiden tekemänä ja että Annelin aiempi puolustusasianajaja hankki huippuluokan asiantuntijoilta asiaan liittyen lausuntoja aikoinaan ulkomaita myöten.

Valitettavasti tämä juttu meni aikoinaan poskelleen, kun oikeus ei ymmärtänyt, että syyttäjäpuolen yhtenä asiantuntijatodistajana oli käytetty lääkäriä, joka oli traumatisoitunut oman lapsensa murhasta ja joka käytti Annelin lasten tutkimiseen huuhaa-menetelmää, eli poliisin rikospaikkatutkimuksissa käyttämää Obelux-UV-valolaitetta. Harmi, etteivät todelliset asiantuntijat saaneet aikoinaan ääntään kuuluville, mutta toivottavasti heitä ja näitä aikuistuneita lapsia kuunnellaan tänä päivänä herkemmällä korvalla korkeimmassa oikeudessa.

[Mirja11]

...
Kyllä. Se on ollut aivan valtava tragedia näiden ihmisten elämässä, ja on varmasti traumatisoinut heidät ehkä loppuiäkseenkin. Toivon sydämestäni, ettei kuitenkaan näin olisi käynyt. Kuinka paljon nämä asiat ovat sitten vaikuttaneet heidän luotettavuuteensa - sitä voisivat vain asiantuntuntijat jollain tavalla arvioida. Täysin luotettavia he eivät kuitenkaan ole, ja korkein oikeuskin ottanee tämän huomioon perehtyessään erittäin huolellisesti asiaan. Annelia, ja hänen lapsiaan auttaisi asiassa huomattavasti, jos he pyytäisivät päästä nykyaikaiseen valheenpaljastuskokeeseen, jossa selviäisi todellisuudessa, että he eivät (nykyisin enää) valehtele. Tällöin poliisienkin motiivi avata murhatutkimukseet uudelleen saisi julkisuudesta melkoista pontta.

Ihan puhtaasta mielenkiinnosta haluaisin kuunnella, mitä ymmärrät nykyaikaisella valheenpaljastuskokeella.

Mitäkö ymmärrän? Erikoinen kysymys. Kysymys ei ole sitä mitä ymmärrän, vaan siitä mitä keinoäly ja pitkälle viedyt tutkimukset ovat saavuttaneet jo nyt, ja jatkossa menetelmät kehittyvät huimaavin harppauksin. Nykyisissä menetelmissä on huomattavan paljon lisää erillaisia antureita, jotka mittaavat ihmisen käyttäytymisestä tarkasti esim. mikroilmeitä etc. Tekoäly on ihmiseen nähden aivan ylivoimainen analysoidessaan antureilta tulevaa tietomassaa, ja valikoidessaan siitä vain oleelliset muuttujat. Kaksituhatta- luvun valheenpaljastus menetelmiin hyppäys on siis todella huikea. "Perinteinenkin" menetelmä on kohtuullisen pätevä arvioimaan sitä onko koehenkilöllä ns. puhtaat jauhot pussissa. Nykyisin menetelmät pystyvät toteamaan, että valehteleeko koehenkilö vai ei. Jatkossa menetelmät kehittyvät (mitä todennäköisimmin) siten, että tekoälyn avulla saadaan enemmäkin tietoa kuin vain binäärivastaus Ei/ kyllä.

Kai sinä toki sen ymmärrät, että asianosaisten kertomusten luotettavuuden arviointi on tehty jo vuosia sitten....

Kyllä. Ymmärrän tämän hyvin. Toivon, että sinäkin kokeneena tutkijana ymmärrät sen, että asianosaiset ovat "vaihtaneet mielipidettään" täysin. Tämä asia vie totaalisesti maton alta tuolta vuosia sitten tehdyltä arviolta. Tosiasia on se, että asianosaiset ovat valehdelleet. Nyt vain emme voi tietää sitä milloin he ovat valehdelleet. Tämä on tietysti valitettavaa, ja asiaa ei voi muuksi muuttaa. P.S. Pieni Liekki, juuri tämän vuoksi olen puolueeton, ja Haluan uskoa Annelin/ lasten syyttömyyteen. Ja vain aidosti haluamalla selvittää asia perin juurin, asia selviää perin juurin. P.S.2 Toisaalta Annelia "syyllistäviä" ihmisiä on tällä palstalla selvästi vähenevästi, mikä on tietysti ihan hyvä asia.

[MEG]

Mirja 11 kirjoitti : "Tosiasia on se, että asianomaiset ovat valehdelleet".
Ei välttämättä. Vanhimman lapsen kertomus on pysynyt samana.

[Mirja11]

Mirja 11 kirjoitti : "Tosiasia on se, että asianomaiset ovat valehdelleet".
Ei välttämättä. Vanhimman lapsen kertomus on pysynyt samana.

Ei välttämättä? Olet oikeassa. Annelin vanhimman tyttären lausunnot ovat pysyneet lähes samankaltaisina, ja se on hyvä asia. Sekään ei silti valitettavasti tarkoita sitä, että hän puhuu totta. Pyrin kuitenkin uskomaan hänen sanomaansa niin hyvin kuin osaan.
Ja valehtelu sinänsä ei ole ongelma. Ongelma saattaa olla se, että valhehtelusta hyötyy rahallisesti. Sanon "saattaa", ja se ei tarkoita yhtään enempää kuin sanoo.
P.S. Valheenpaljastusmenetelmä(t) eivät ole oikeudessa lainkaan päteviä. Eivät nyt, mutta uskon tulevaisuudessa näin olevan. Uskon kuitenkin, että tulevaisuudessa DNA- tulee ratkaisemaan tämänkin rikoksen.

[Kuolemannaakka]

Ei ole tärkeää, mitä kukakin on milloinkin sanonut, vaan se mitä on tapahtunut. Ei rikoksia ratkota kuuntelemalla tarinoita.
Nämä lsh-jutut nyt on niin lapsellista höpöilyä, että jokainen täysjärkinen tiesi niiden olevan narrausta jo 2012. Ainoastaan juttujen pimittäminen esti niiden kaatumisen jo varhaisessa vaiheessa. Auer ja Kukka ovat halunneet ne julkisiksi heti alusta alkaen.

[Kuolemannaakka]

"Vapauttavasta tuomiosta huolimatta varmaankin n. 90% asiaan kantaa ottavista uskoo
Anneli Auerin silti olleen miehensä surmaaja. Tämä on erikoista jutussa, jossa todellisuudessa yksikään
fakta, mittaus- tai tutkimustulos ei viittaa Auerin syyllisyyteen. Silti se on täysin ymmärrettävää: eihän
mistään muusta ole lehdistö tai poliisi koskaan kertonut. Ulvilan juttu koostuu suuresta määrästä lehdistä
tuttuja myyttejä, jotka eivät pidä paikkaansa. ”Tavalliselta ihmiseltä” puuttuu kaikki keinot (usein
mielenkiintokin) tutkia asiaa tai arvioida mahdollisesti jonkun muun epäillyn syyllisyyttä. Kellään ei ole
näistä mitään tietoa.

Tutkimusten mukaan yleensäkin suuri enemmistö pitää julkisuudessa olleissa rikostapauksissa syyllisenä
sitä, joka julkisesti syytettynä on. Hänestähän kerrotaan koko prosessin ajan epäilyttäviä asioita
auktoriteettien (poliisi, syyttäjä, media) toimesta. Vaihtoehtoisia syyllisehdokkaita harvoin on. Yleensä
epäilty on ainoa, jonka käytöstä ja tekoja voidaan arvioida, ja hyvin arkisistakin asioista ja teoista saattaa
lopulta tulla hyvin epäilyttäviä, kun niiden tekijää ajattelee syyllisenä. Pienikin poikkeama ”normaalista”
riittää kääntämään mielipiteet, vaikkei sillä olisi itse teon kanssa mitään tekemistä. Poikkeama saattaa olla
asia, joka on jokaiselle hyvin tuttu (esim asunnon sekaisuus), mutta josta ikään kuin omaa kantaa
korostamaan tehdään hyvinkin erikoinen asia. Tämä siitä huolimatta, että henkilö tietää, että hänen oma
kotinsakin on joskus ollut sekainen. Normaaliuden vaatimus nähdään hyvin konservatiivisesta ja
”pikkuporvarillisesta” näkökulmasta.

Oikeudenkäyntien rakenne, jossa suurella kohulla istunnot käynnistetään aina syyttäjän tarinaa kertomalla,
ja puolustus saa puheenvuoronsa paljon myöhemmin, vahvistavat edelleen käsitystä syyllisyydestä. Media
on innostuneempi raportoimaan oikeudenkäynnin alussa, kuin monien kuukausien päästä. Tämä näkyi
hyvin myös Jari Aarnion oikeudenkäynnissä, jossa laskeutui lähes täydellinen mediahiljaisuus, kun useiden
viikkojen jälkeen vihdoin tuli puolustuksen vuoro esittää omia näkemyksiään. Tämä siitä huolimatta, että
kyseessä oli eräs kaikkien aikojen tunnetuimpia oikeudenkäyntejä Suomessa. Tavallisissa rikoksissa syytetyn
ja tuomitun versioista ei mediassa kerrota käytännössä mitään. Kun tuomio on tullut, se katsotaan
absoluuttiseksi totuudeksi. Lainvoimainen tuomio on useimmille osoitus syyllisyydestä.

Lisäksi syyllisyys myy, ja ihmiset rakastavat kauhistella rikosjuttuja, rikoksista epäiltyjä ja tuomittuja. He
haluavat, että syyllinen löytyy ja saa rangaistuksensa, ja media saa tästä halusta tulonsa. Keskustelupalstoja
seuraamalla voi havaita, että pahan tahtominen jollekin muulle on varsin syvällä ihmisten geeneissä. ”Luvan
kanssa” jonkun ihmisen soimaaminen ja kauhistelu on someajan yleinen kansanhuvi. Puolustajia on aina
paljon vähemmän kuin syyttäjiä, mikäli syytöksille on ”annettu lupa” jonkun auktoriteetin, kuten poliisi tai
poliitikko, toimesta. Yksikään media ei milloinkaan tee juttua, jossa kyseenalaistavat syyttäjän näkemykset,
vaan jutut noudattavat aina samaa kaavaa: kerrotaan syyttäjän näkemys tarkkoine yksityiskohtineen ja
lopuksi puolustus kiistää. ”Syytetty on kiistänyt osallisuutensa tapahtumiin”. Juuri koskaan ei avata sitä,
MINKÄ VUOKSI syytetty kiistää.

Someajan mediaoikeudenkäynneissä yleisellä mielipiteellä on ratkaiseva merkitys, ja media muodostaa
tämän mielipiteen käytännössä kokonaan. Yleisö saa käsityksensä asioista siitä, mitä niistä on kirjoitettu, ja
yleinen mielipide leviää erittäin nopeasti ja jaetut käsitykset vahvistavat toisiaan. Myös tuomarit ja poliisit
ja asiantuntijat ovat yleisöä, ja yleinen mielipide vaikuttaa myös heihin. Vaatii äärimmäisen kovaa pokkaa
”pilata” ”todistetusti hyväksikäyttöön syyllistyneen henkilön” oikeudenkäynti kertomalla, ettei väitteiden
tueksi löydy mitään oikeudellisesti pitävää ja vapauttaa hänet. Aueristakin oli varma tieto, että hän on
syyllinen ja siksi tuomio pitää tulla. Ensin hän on murhaaja, ja sitten hän on myös hyväksikäyttäjä, koska on
murhaaja.

Lähtökohta onkin näissä ”varmoissa tapauksissa” se, että rikos on tapahtunut, ja asiantuntijoiden pitää
yrittää löytää todisteita sille. Todisteet voivatkin sitten olla ihan mitä tahansa kaapissa olleiden tyhjien
deodoranttipullojen liian suureen määrään tai pakastimen tyhjentämiseen saakka. Kaikki kelpaa
raportoitavaksi ja spekuloitavaksi, ja syytetyn on näitä ”epäilyttäviä” asioita seliteltävä. Todistustaakka
alkaa siirtyä epäillylle: HÄNEN pitää todistaa, että ei ole syyllinen, vaikka länsimaisen oikeudenkäytön
perusperiaate on se, että SYYTTÄJÄ todistaa syyllisyyden.

Kun kyseessä on median ”varmaksi syylliseksi” leimaama ihminen, on jokainen, joka todistaa hänen
kertomuksensa puolesta joko erehtynyt tai valehtelee. Tästä aiheutuu se, että jos silminnäkijä kertoo
samoin kuin epäilty, hänen täytyy valehdella, ja siksi vaikkapa psykologisen arvioinnin pitää tämä osoittaa.
Jos 12-vuotias tyttö sanoo surmaajan kokoon viitaten, että ”ei se mikään jättiläinen ollut” ja mahtui kyllä
ikkunasta tai tuskastuneena siitä, että kuulustelijat väittävät hänen nähneen olemattomia, puuskahtaa,
ettei hän nähnyt mitään menninkäistä, niin psykologi kirjoittaa, että kertojan tarinassa korostuvat
satuelementit ja tapahtuu syrjähtämistä. Tai jos tyttö kertoo, että hän heräsi kovaan ikkunan paukutukseen
ja luuli ensin, että se oli ukkonen, niin psykologi kertoo, että lapset usein kuvaavat yhdynnän ääniä
ukkosena (ilmeisesti ymmärtämättä, että jokuhan sen ikkunan rikkoi, kun se rikki oli).

Kellään asiantuntijalla tai tuomarilla ei ole pokkaa sanoa, että tällainen lausunto on epätieteellistä ja
epäpätevää paskaa, joka on kirjoitettu vain sen takia, että kirjoittaja TIETÄÄ, että tytön on pakko valehdella,
koska hänen äitinsä kerran on murhaaja. Ja tämän tietonsa kirjoittaja on saanut poliisilta. Täysin normaalit
asiat ja ilmaisut täytyy yrittää nähdä epäilyttävässä valossa, ja hyödyntää säälimättä lapsen jokainen
epävarmuus, epävarma havainto tai muistikuvan haalistuminen. Milloinkaan psykologi ei olisi voinut
lausuntoonsa kirjoittaa, että tyttö vaikuttaa puhuvan totta. Sen sijaan psykologin mielestä kaikki muut
lapset puhuvat pohjimmiltaan totta, vaikka jutut ovat täysin älyttömiä. Niissä täytyy olla ainakin ydin totta,
koska heidän äitinsä kerran on hyväksikäyttäjä, koska on murhaaja. Hypätään siis älyttömyydet yli ja
uskotaan, että JOTAIN on varmasti kuitenkin tapahtunut. Psykologi ei voi sanoa, että jutut eivät vaikuta
tosilta, vaikka täysin ulkopuolinen asiantuntija, joka ei Ulvilasta olisi koskaan kuullut, sanoisi heti, että
lapset kertovat aivan klassisia ja kouluesimerkinomaisia keksittyjä tarinoita, jotka ovat tuttuja lähinnä
Yhdysvalloissa 80-90-luvulla riehuneen saatananpalvontahysterian aikaisista lasten kertomuksista ja
nettipornosta. Ja kenties hän löytäisi näistä tarinoista yhteyden suomalaisiin herännäiskristittyihin ja heidän
saatananpalvontaoppikirjaansa ja ehkäpä lasten sijaisvanhempiin."