ABC kirjoitti:Eli asianajajan strategiana tulee olemaan hätävarjelutilanne. Ihmettelinkin, miksi antoi vangitsemisen mennä läpi.
Tässä vaiheessa on ihan turha syytellä vaimoa ties miksi tai spekuloida riidan syyllä. Asia on mielestäni nyt aika selvä. Ja joey on tod.näk. oikeassa todetessaan, että rikospaikkatutkinnassa on sössitty jotenkin.
Ja poliisi on varmasti oikeassa kuvatessaan syytä syytetyn mielenterveysongelmista johtuvaksi, eihän kukaan muuten surmaa joutavan asian takia. Lienee tajunnut tekonsa melkein heti ja pelännyt lasten elämän hajoavan.
Lapsia tässä nimenomaan käy sääliksi, ja heidän kannaltaan on ehkä hyväkin että tapauksen selvittäminen on viivästynyt, koska nuorin lapsista on nyt jo esikouluikäinen. Huostaanotetut sisarukset on nimittäin tavattu erottaa toisistaan ainakin tähän asti, koska sijaiskoteja on vaikea saada useammalle samaan paikkaan.
Toivottavasti lapset pääsevät sukulaisten hoiviin. Lasten takia toivon myös, että vaimon tuomio jää lyhyeksi ja sen sijaan hän joutuisi mielenterveyshuollon puolelle, mihin ilmeisesti kuuluu. Toivottavasti lasten terapiassa ei myöskään mennä liiallisuuksiin, vaan annetaan lasten luontaisen kyvyn unohtaa pahat asia toimia edukseen. Miettikää nimittäin, mitä terapia on: sehän on sitä, että käydään trauman aiheuttanutta tapahtumaa läpi uudelleen ja uudelleen, ihminen ei siten voi unohtaa eikä mennä eteenpäin ennen terapian loppumista.
En usko, että mikään tuomioistuin voi saada alaikäistä lasta todistamaan äitiään vastaa isänsä surmassa. Täytyisi olla todella epäpätevä asianajaja, jos antaisi sellaisen tapahtua.
Surullinen tapaus.
Olen samaa mieltä melkeinpä kaikesta ABC:n kanssa. Etenkin tuo lasten kohtalo tuntuu karmivalle. Kahden vanhimman kokemukset, isän ja äidin näkeminen vertavuotavina. Mahdollinen salailu jne. Eihän noin pienelle lapselle tarvitse sanoa, muuta kuin että jos kerrot jotain äitikin viedään pois ja lapset viedään lastenkotiin. A wot lapset vaikenevat kuin muuri.
Tällaisissa tapauksissa lapset harvoin sijoitetaan sukulaisille. Heidän traumojensa takia pyritään löytämään mahdollisimman ammatilliset sijaisvanhemmat. Vanhin lapsi alkaa olla jo siinä iässä, että on ihan kiikunkaakun sijoitetaanko häntä enää ns. perhehoitoon. Toivon kyllä kovasti, että lapset saavat elää yhdessä. Heiltä on jo viety niin paljon! He tarvitsevat rajoja, rakkautta ja terveen elämän malleja.
Terapoinnista olen tismalleen samaa mieltä kanssasi. Kuten jos sivulla 229 kirjoitin. Toivon koko sydämestäni, että lapset saavat oikeanlaista terapiaa. Etenkin tämä vanhin, joka on ehkä joutunut kasvamaan liki kolme vuotta tämän synkän salaisuuden kanssa. Miettikää niitä karmivia painajaisia, joita lapsi on nähnyt. Toisaalta millaista oli elämä kulissien takana. Tämä tuskin on ollut ensimmäinen ja ainoa riita, jonka lapset ovat joutuneet kuulemaan ja kokemaan!
Tuota jäin miettimään onko kyse mielenterveysongelmasta. Siis vaikka kyseessä on vain sosiaalipsykologi ei ns. "oikea psykologi", häntä on pidetty erittäin v-maisena miehenä. Tyyppinä joka osaa painostaa ja ahdistaa psykologisesti arveluttavin keinoin. Lahti on voinut jo vuosia terrorisoida myös vaimoa ja lapsia. Ehkä on pitänyt heitä pelon ja uhkailun alla ja sitten 1.12.2006 rouva ei vaan enää pysty pidättelemään raivoaan ja silpoo ukon. Näinkin on voinut käydä. Ilman että kyse olisi erityisen mielenhäiriöisestä ihmisestä... Ehkä ei vaan enää yksinkertaisesti ole jaksanut alituista alistamista, haukkumista ja henkistä väkivaltaa. Yleensähän tapana on, että "hyvä se on paha koirakin kuoltuaan" sen sijaan Lahden kohdalla hyvin monet hänet tunteneet ovat sanoneet, että eivät ihmettele tekoa yhtään, koska mies oli niin v-mainen. Miehen v-maisuuteen perustan siis ajatukseni, että rouva on vain ”pimahtanut” jatkuvaan kiusaamiseen. Voin aivan hyvin olla väärässäkin.
Sitä en vain ymmärrä miksi Anneli Auer ei ole kertonut tapahtumia poliisin tultua paikalle, koska todellakin olisi selvinnyt vain hätävarjelunliioittelulla, olihan rouvalla henkeä uhkaava haava jne. varmaan myös tajusi, että veitsi oli ollut molempien kädessä eli myös ukon dna:ta.
Erittäin surullinen kohtalo pienillä lapsilla.