Tässä teille opas kuoleman toteamisesta, vuodelta 2004:
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bits ... sequence=1
Kuolleeksi toteaa aina lääkäri, ei mikään ensihoitaja.
Kuoleman toteamisen seuraukset
Sosiaali- ja terveysministeriön antamassa asetuksessa kuoleman toteamisesta
säädetään niistä menettelytavoista ja kriteereistä, joiden perusteella kuoleman
toteamisen edellytykset selvitetään sekä tehtävistä asiakirjamerkinnöistä.
Kuoleman toteaminen on edellytyksenä sille, että
1. hoitotoimenpiteet voidaan lopettaa ja
2. vainaja voidaan siirtää pois löytöpaikalta ja
3. voidaan aloittaa kuolemansyyn selvittäminen.
Hengityslaitehoito ja muut elintoimintoja tukevat toimenpiteet lopetetaan kuoleman
toteamisen jälkeen, ellei niiden tilapäinen jatkaminen ole tarpeen siirrettävien
elinten ja kudosten ylläpitämiseksi.
Ihminen voidaan todeta kuolleeksi sydämen lakattua sykkimästä, kun toissijaiset
kuolemanmerkit ovat ilmaantuneet, kun ruumis on tuhoutunut tai kun hengitys ja
verenkierto ovat pysähtyneet. Sydämen toiminnan lakkaaminen ei siten vielä sinänsä
merkitse kuolemaa. Toissijaisia kuolemanmerkkejä ovat lautumien ja kuolonkankeuden
ilmaantuminen, ruumiin jäähtyminen tai hajoaminen. Ruumiin
tuhoutuminen kattaa kaikki ne fysikaaliset, kemialliset ja mikrobiologiset prosessit,
joiden yksiselitteisesti voidaan katsoa osoittavan kuoleman
LÄÄKÄRIN KELPOISUUS
Kuoleman toteamisesta annetun asetuksen 3 §:n mukaan kuoleman toteaa lääkäri.
Kuoleman toteavan lääkärin tulee olla laillistettu tai Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta
luvan saanut lääkäri tai terveydenhuollon ammattihenkilöistä
annetun asetuksen (564/1994) 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu, laillistetun lääkärin
tehtävää valtion, kunnan tai kuntayhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä
hoitava lääketieteen opiskelija. Lääketieteen opiskelijan osalta kelpoisuus
kuoleman toteamiseen liittyy siten hänen tehtäviensä hoitoon julkisen
sosiaali- ja terveydenhuollon yksikössä mutta ei olisi sidottu virka- tai työsuhteessa
olemiseen. Amanuenssina toimimista ei pidetä tässä yhteydessä lääkärin
tehtävän hoitamisena
POTILASASIAKIRJOIHIN MERKITTÄVÄT TIEDOT
Kuoleman toteamisesta tehdään nimenomainen merkintä potilasasiakirjoihin.
Merkinnästä tulee ilmetä kuoleman toteamisen ajankohta sekä kuolinaika. Potilasasiakirjoihin
merkitään lisäksi kuoleman toteamiseksi tehdyt tutkimukset, tutkimusten
ajankohta, tutkimusten tulokset sekä tutkimusten tekijä tai tekijät.
Kun kyseessä on aivokuoleman toteaminen, potilasasiakirjoista tulee ilmetä
tiedot taudinmäärityksen perusteena olevista tapahtumatiedoista ja aivojen
tutkimiseksi tehtyjen tutkimusten tulokset
selvitys siitä, kuinka vasteiden olomassaoloa koskevat tutkimukset ja
apneatutkimus tehtiin ja tutkimusten löydökset
apnean toteamisen ajankohta, joka myös merkitään kuoleman toteamisen
ajankohdaksi
tutkimuksissa läsnä olleet
ICD-koodi G93.90 (”aivokuolema”). Tätä oiretasoista diagnoosia ei saa
käyttää hoitojakson päädiagnoosina tai peruskuolemansyynä.
Huomattava on, että kuoleman toteamisaika ei ole aina sama kuin tarkka kuoleman
hetki. Kuoleman hetki saattaa erota hyvinkin paljon kuoleman toteamisajasta
erityisesti silloin, kun kuolema on johtunut onnettomuudesta ja vainaja löydetään
vasta aikojen päästä. Koska kuolema yleisesti määritellään aivojen toimintojen
loppumisena, ei ehdottoman tarkkaa kuoleman hetkeä ole käytännössä edes
mahdollista määrittää. Sydämen toiminnan lakattua aivojen tuhoutumiseen kuluu
henkilön sairauksista ja vammoista riippuen joitakin minuutteja. Aivokuoleman
kohdalla aivojen tuhoutuminen tapahtuu asteittain ja kuolema todetaan vasta
kaikkien aivotoimintojen loppumisen jälkeen.
Aina silloin, kun sairauskertomuksesta tai kuolemantapaukseen liittyvästä muusta
taustatiedosta voidaan päätellä luotettavasti kuolinhetki, se on merkittävä kuolinajaksi.
Mikäli tällaista dokumentoitua tietoa ei ole, kuolinaika joudutaan arvioimaan.
Kun kuolinajasta esitetään ruumiin ulkotarkastuksen perusteella arvio,
olisi syytä kuvata myös ne havainnot, joihin johtopäätös kuolinajasta perustuu.
Asiakirjoihin merkitään peräsuolen lämpötila ja huoneenlämpötila mittaushetkellä.
Myös silloin, kun kuolinajasta ei ole tarkkaa tietoa, kuoleman toteamisen ajankohta
on yksiselitteinen ja selkeä. Kuoleman toteamisen ajankohta on se hetki,
jolloin lääkäri tekemänsä tutkimuksen perusteella toteaa kuoleman.
Potilasasiakirjoista tulee selvitä riittävän yksityiskohtaisesti myös aivokuoleman
toteamisen lääketieteelliset perusteet.
Kuolemasta kertova havainto kirjataan potilasasiakirjoihin
myös silloin, kun kuoleman toteaminen tapahtuu verenkierron
ja hengityksen pysähtymisen, toissijaisten kuolemanmerkkien tai esimerkiksi
ruumiin silpoutumisen perusteella. Löydökset lautumien väristä ja sijainnista,
kuolonkankeuden esiintymisestä ja mahdollisista ulkoisista vammoista tai niiden
puuttumisesta merkitään sairauskertomukseen. Tarvittaessa hoitolehdelle kirjataan
hoitohenkilöstön tekemät havainnot.
Kun vainaja on kuollut muualla kuin terveydenhuollon yksikössä,
vainajan mukana
seuraaviin asiakirjoihin merkitään edellä mainitut tiedot soveltuvin osin.
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjojen laatimisesta sekä niiden ja muun hoitoon liittyvän materiaalin säilyttämisestä
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2001/20010099
16 §
Ensihoidosta ja sairaankuljetuksesta tehtävät merkinnät
Potilasasiakirjoihin on tehtävä tarvittavat merkinnät potilaalle annetusta ensihoidosta ja sairaankuljetukseen liittyvästä hoidosta ja seurannasta. Jos lääkäri osallistuu ensihoitoon tai sairaankuljetukseen henkilökohtaisesti tai konsultaation perusteella, tämä tulee käydä ilmi potilasasiakirjoista.
Potilasasiankirjojen laatiminen ja käsittely -opas:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle ... sequence=1