Juuri näin! Sama karu kerronta liittyy myös tieteeseen.
Se mitä olemme luulleet todeksi, ei olekaan totta. Isoin ongelmahan tiedemiehillä on käsite "aika", koska vain isoissa kokonaisuuksissa, jotka voimme aistein havaita tuo puhuttu aika toteutuu sillä tavalla kuin sen koemme, se siis menee eteenpäin, ja takanamme on menneisyys ja edessämme on tulevaisuus. Mutta eikö ole merkillistä, jos kuljemme tulevaisuutta kohden, niin emme näe sinne, vaan näemme selkämme taakse, jossa ei edes ole silmiä!
Atominytimessä ei ole näin, kun mennään pienempiin mittakaavoihin, ei ole lainkaan aikaa, ja uusimpien tutkimusten mukaan se jopa kääntyy päin vastoin, eli seuraus onkin ennen syytä.
Kaikki tämä kumoaa jopa fyysikanlait, joita olemme pitäneet faktoina, ja nekin ovat tieteessä todetusti vain tosia tilastollisesti: todennäköisesti se omena putoaa maahan, eikä lähde leijailemaan avaruuteen, mutta tieteellisesti perusteltuna se voi tehdä myös niin. Tiede on ollut ongelmissa tämän takia jo muutaman vuosikymmenen, koska atomin ytimessä on voima joka ratkaiseen kaikkien reaktioiden lopputuloksen. Toiset tiedemiehet sanovat, että se on sattumaa, toiset ovat sitä mieltä, että sillä on jokin tarkoitus - mm. Einstein. On sitten sattumaa tai tarkoitusta, mutta tuo tieto pistää nurinniskoin kaiken sen mihin olemme tähän asti uskoneet, ja nyt tuota voimaa tutkitaan siellä Cernin hiukkaskiihdyttimessä kovalla kiireellä, ennen kuin kansa valistuu niin paljon, että ei enää uskokaan tiedemiehiä, ja he menettävät koko auktoriteettinsa, heh.
Huom. se mitä puhun nyt tässä on tiedettä, eikä siihen kuulu suhtautua skeptisesti muulta osin kuin luottamuksena yleisesti ottaen auktoriteetteihin.
Tässä eräs linkki aiheeseen:
http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/a ... smi_1.html
Poimin alla olevan osan artikkelin lopusta, koska se nyt yhdistyy politiikkaan, joka on aiheemme, ja siihen miten meitä johdetaan. Pääministeri Jyrki Katainen on kertonut olevansa
sivistysuskoinen, ja olenkin toivonut, että minulla olisi mahdollista keskustella artikkelissa esiintuoduista ongelmista ja asioista hänen kanssaan - sivistyneenä miehenä, ja sitä mainostavana pääministerinä, hän varmasti on myös tietoinen kaikesta tästä.
Kuten viimeisen sadan vuoden historia niin surullisella tavalla osoittaa, vastarinta on ankarimmillaan psin ja eräiden muiden anomaliailmiöiden tutkimuksessa. "Miksi tieteenharjoittajat pitävät yhtä poikkeamaa harmittomana, toista merkittävänä ja tervetulleena haasteena, mutta kolmatta kerettiläisyytenä?", kysyy Stanfordin yliopiston avaruustieteen professori Peter Sturrock ja vastaa varmuuden vuoksi itse: "Suhtautuminen saattaa riippua siitä, onko uusi väittämä haaste pelkästään uskomuksille vai onko se haaste myös uskomuksen pohjana olevalle yhteiskuntapoliittiselle rakennelmalle. - - Tieteenharjoittajat hämmentyvät ja muuttuvat tunteenomaisiksi, kun joku näyttää asettavan kyseenalaiseksi sekä uskomuksen että poliittisen rakennelman".
Kun tieteenharjoittaja on ryhtynyt oman maailmankatsomuksensa evankelistaksi, hänestä saattaa kehkeytyä varsinainen tieteen "apresgardisti", kehityksen peräpään valvoja, joka omaa kantaansa puolustaessaan syyllistyy suorastaan uskomattomiin halpamaisuuksiin, kuten vihjailuihin, herjauksiin ja väärien tietojen levittelyyn. Jos hän ei esimerkiksi hyväksy ajatusta ainemaailman yläpuolella olevista todellisuustasoista, saattaa hän uskotella lipevästi yleisölleen, että tieteessä ei lainkaan askarrella korkeampien dimensioiden parissa. Eihän toki, sen suuntaisilla puheilla pyritään vain tekemään vaikutus niihin, jotka tuntevat jonkinlaista kunnioitusta tiedettä kohtaan! Ja vaikka tiede on jo aikoja sitten kuopannut terveen järjen - kokoelman ennakkoluuloja jotka kootaan kahdeksantoista vuoden ikään ehdittäessä, kuten Einstein sen määritteli - nostaa jälkijunassa tuleva tiedematkailija sormensa opettavasti pystyyn ja antaa täysin ilmaisen neuvon, jonka mukaan maailmankatsomus pitää valita "järkiperustein", ts. samasta ahtaasta, mutta turvallisesta materialismin karsinasta, joka on hänelle niin ylivertaisen mieluinen.
Uuden tieteellisen totuuden taival ei ole helppo vielä sittenkään, kun se on jo alkanut saada jalansijaa. Tämän huomasi jo Max Planck: "Tärkeä tieteellinen innovaatio etenee harvoin siten, että se vähitellen voittaisi ja käännyttäisi vastustajansa. Todellisuudessa käy niin, että sen vastustajat vähitellen kuolevat sukupuuttoon ja että uusi sukupolvi on perehtynyt ajatukseen alusta pitäen." Monet tieteen mullistavimmista keksinnöistä ovat olleet syntyessään kerettiläisyyttä. Tiede tarvitsee kerettiläisyyttä, tiede tarvitsee visioita, ilman niitä kehitys ei mene eteenpäin eikä maailmankuva laajene. Mutta miten turvataan elintila ja toimintamahdollisuudet niille tieteentekijöille, jotka sen pystyvät tekemään?
Niin, ihan yhtälailla me elämme tällä kertaa omaa pimeää keskiaikaamme kuin ihmiset ennen meitäkin, emme me ole minkään tietämisen huipulla.
Edellä olevasta kirjoituksesta tulikin mieleeni tarina siitä, että miten kävi tiedemiehelle, joka keksi verenkierron. Siihen asti oli väitetty, että veri pakenee nukkuvan ihmisen sydämeen, ja lähtee sieltä liikkeelle vasta, kun hän herää. Eräs tiedemies epäili tätä teoriaa, ja tuikkasi neulalla nukkuvaa sormeen, ja sieltähän tipahtikin veripisara. Hän tietysti hihkui riemusta ja julisti teoriansa, että veri kiertää myös yön aikana, ja menetti päänsä giljotiinilla kerettiläisyydestä.
PS. Olen huomannut edellä olevan artikkelin päivittyvän sitä mukaa, kun ko. tieteenalan tutkimuksista tulee lisätietoa, joten jos on kiinnostunut seuraamaan sen kehitystä, niin kannattaa ottaa linkki talteen.
Myös psykiatri Markku Siivolan kirjoitukset aiheesta ovat mielenkiintoisia.
http://www.netlife.fi/~msiivola/
Wikipedia tiedot hänestä:
Markku Siivola
Markku Siivola (s. 3. tammikuuta 1945) on kirjallisuuskriitikko, Suomen parapsykologisen tutkimusseuran varapuheenjohtaja, Montague Ullmanin kehittämän uniryhmäprosessin työnohjaaja ja yksi Suomen uniryhmäforumin ja Suomen Hypnoosiyhdistyksen perustajajäsenistä. Hän on Ruotsin uniryhmäforumin(Drömgruppsforum) kunniajäsen (hedersmedlem).
Luonnontieteiden kandidaatti 1970
Lääketieteen lisensiaatti 1975
ECFMG (Educational Commission for Foreign Medical Graduates examination, U.S.A.) 1975
Psykiatrian erikoislääkäri 1981 Suomessa ja 1985 Ruotsissa
Yleissairaalapsykiatrian erityispätevyys 2000
Tämä on ollut monelle ns. arkiajattelijalle hämmentävä tieto, että juuri psykiatrit ovat PSI-alan asiantuntijoita, kun voisi luulla, että hehän jo ammattinsakin puolesta väittävät omituisia juttuja puhuvia hulluiksi ja haluavat ehdottomasti hoitaa kaikki takaisin totuuden materialistiseen maailmaan, mutta ehkä tuo totuus onkin juuri se, että he ovat työssään joutuneet kohtaamaan näitä ilmiöitä, jolloin on syntynyt varmuus siitä, että nyt ei kaikki tämä olekaan vain huuhaata.
) Naomi Klein:in kirjaa: The Shock Doctrine - The Rise of Disaster Capitalism. Se kirja antaa niin paljon vastauksia kysymyksiin, jotka ovat ainakin minua vaivanneet jo pitkään, että sitä lukiessaan kärsii henkisestä pahoinvoinnista. Tarjoaa punaisen langan kaikelle sillekin, mistä tässä ketjussa on puhuttu.