Kangasharju on näköjään jatkunut aiheesta Ylen aamu-TV:ssä, jossa hän on kommentoinut tulevia säästötarpeita seuraavasti:
– Meillä on kestävyysvaje, joka on valtiovarainministeriön mukaan kahdeksan miljardia tällä hetkellä. Samaan aikaan julkisessa taloudessa on yhtä suuri alijäämä. Nämä tarvitsevat paljon radikaalimpia säästötoimia kuin vain kolme miljardia. Tämä tarvitsee kahdeksan miljardin sopeutuksen. Siinä olisi meille hyvä tavoite seuraavalle neljälle vuodelle. Näin saisimme säästettyä pari miljardia vuodessa säästettyä verrattuna siihen julkisten menojen kehitysuraan, joka meilla on viime vuosina ollut, Kangasharju valottaa.
Ja toteaa lopuksi:
Nordean Kangasharjun mielestä verotusta ei voi enää kiristää. Hän ehdottaa, että julkisia menoja aletaan sopeuttaa.
– Säästöt pitää kohdistaa kunta- ja julkiseen sektoriin.
Lähde
Korkeasti koulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akavan puheenjohtaja Sture Fjäderin mukaan työn verotusta pitää keventää, jotta ostovoima kasvaa ja uusia palvelutyöpaikkoja syntyy. Suomella ei ole hänen mielestään varaa nykyisen kaltaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan.
Kansan pitäisi hyväksyä sekin, että vastaisuudessa tuloerot kasvavat.
"Ei valtavien tuloerojen maa, mutta ihan varmasti ne tulevat olemaan suuremmat kuin nyt", Fjäder sanoo.
...
Tuloerojen kasvu ei ole Fjäderin mukaan välttämättä huono asia: se kasvattaa yhteistä kakkua, josta julkiset palvelut maksetaan.
Fjäderin resepti työpaikkojen luomiseen on verotuksen keventäminen. Uutta työtä syntyisi asiantuntijatehtäviin ja pienipalkkaisille palvelualoille.
Mitäpä veroasteen laskusta sitten seuraisi?
Veroasteen alentaminen ei ole helppo tehtävä. Valtion pitäisi ensin kuroa umpeen nykyinen ammottava aukko tulojen ja menojen välillä, mutta karsittavaa pitäisi löytää vielä senkin jälkeen. Talouskasvustakaan ei näytä olevan suuresti apua julkisten tulojen kasvattamiseen.
Jos verotusta haluttaisiin ajan mittaan keventää, julkisia palveluita pitäisi vähentää paljon.
Lähde
Keskusjärjestöt SAK ja STTK tyrmäävät Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin ehdotuksen tuloverojen keventämisestä.
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtajan Antti Palolan mielestä tuloveron kevennyksiin ei ole varaa. Hänen mielestään veronkevennykset edellyttäisivät leikkauksia jossakin kohtaa valtion budjettia, mikä saattaisi osua erityisesti pieni- ja keskituloisiin.
"Me kyllä näemme sen päinvastoin. Ei ole tarvetta isoihin veroremontteihin. Työmarkkinoilla on tehty isoja ratkaisuja, joilla on tarkoitus saada aikaan talouskasvua niin, että kuluttajat voivat luottaa tulevaisuuteen", SAK:n varapuheenjohtaja Matti Huutola arvioi.
Lähde
Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki puolestaan pitää jo kolmen miljardin euron menoleikkauksia ja veronkorotuksia liian suurena kevään kehysbudjettiin.
Arhinmäki pitää pääministerin ja valtiovarainministerin hahmottelemaa sopeutustarvetta liian suurena, mutta myöntää, että joitain veronkorotuksia ja menoleikkauksia on kehysriihessä tehtävä.
Arhinmäki palauttaisi varallisuusveron ja korottaisi pääomaverotusta.
Lähde
Sekä Arhinmäki että Kangasharju siis viittavaat siihen, että Suomen hallitushan varautuu tekemään maaliskuun kehysriihessä valtion budjettiin mahdollisesti jopa kolmen miljardin euron lisäsäästöt. Hallitusohjelman mukaisesti
puolet säästöistä kerätään menojen leikkauksilla ja puolet verojen korotuksilla.
Hallitus kaipaa nyt hyviä neuvoja. Valtiovarainministeri Urpilainen pitää ensi viikolla omaa seminaariaan ekonomistien kanssa ja myös talousneuvosto on pyytänyt asiantuntijoilta apua.
Lähde
Kataisen mukaan myös säästölistoja on tulossa.
– Totta kai tulee. Joudumme tekemään menoleikkauksia ja veronkorotuksia, varoittaa Katainen.
Katainen muistuttaa, että erityisesti veronkorotukset haittaavat talouskasvua.
– Nyt me joudumme miettimään, mitkä korotukset ovat talouskasvun ja työllisyyden kannalta vähiten haitallisia.
Lähde
Myös Elinkeinoelämän keskusliitto EK on huolissaan julkisen talouden tilasta. Massiiviset veronkiristykset eivät ole kääntäneet julkista taloutta. Vastaava ekonomisti Simo Pinomaa:
– Julkisen talouden tasapainottamisessa on painotettu veronkiristyksiä paljon enemmän kuin säästöjä. Menoja leikataan koko julkisen talouden tasolla vuosina 2012–2017 vain noin 1–2 miljardia euroa, Pinomaa laskee.
Veroja on kiristetty vuosina 2012–2017 kaikkiaan noin 4,5-5,5 miljardilla eurolla.
Lähde
Aika karua kuvaa siitä, mikä Suomea odottaa sekä tänä vuonna että aivan lähivuosina (koko 2010-luku?). Kun Kataisen mukaan verotusta pitää kiristää siellä, missä se vähiten on haitallista talouskasvulle, on ilmeistä, että säästöt on otettava julkisen talouden menoista, siis hyvinvointivaltion bravuureista; sosiaali-, terveys- ja koulutussektoreista.
Olof Palme aikoinaan ylpeili, että politiikka on tahdon asia. Tänään politiikka on valintojen asiaa.
On (viimein) huomattu (tai siis jouduttu julkisesti tunnustamaan), että yhteiset voimavarat ja resurssit ovatkin rajallisia, jolloin politiikassa joudutaan tekemään (arvo)valintoja siitä, mikä on yhteiskunnan vastuu ja mikä yksilön vastuu. Poliitikot joutuvat pakosti asettamaan eri ryhmiä toisiaan vastaan ja arvioimaan, minkä ryhmän tarve on suurempi tai oikeutetumpi kuin jonkun toisen ryhmän tarpeet. Satsataanko lapsiin/nuoriin vai eläkeläisiin/vanhuksiin? Entäpä työttömät, pitkäaikaissairaat, sosiaalitapaukset ja maahanmuuttajat?
Ruotsin nykyinen pääministeri Fredrik Reinfeldt on ilmaissut asian nasevasti vuonna 1993 ilmestyneessä kirjassaan
Det sovande folket (Nukkuva kansa):
Svenskarna är mentalt handikappade och indoktrinerade att tro att politiker kan skapa och garantera välfärd.
- Ruotsalaiset ovat henkisesti vammaisia ja aivopesty uskomaan, että poliitikot voivat luoda ja taata (kansalaisille) hyvinvoinnin.
Täyden palvelun yhteiskuntaan ei enää yksinkertaisesti ole varaa (jos koskaan on edes ollut?). Olen aivan vakuuttunut siitä, että nykyisen kaltainen pohjoismainen hyvinvointivaltio
kokeilu on tullut tiensä päätökseen, ja yhteiskunnallisten olosuhteiden eriarvoistuminen ja siitä kumpuavat levottomuudet tulevat radikaalisesti kasvamaan tulevien vuosikymmenien aikana.
