Ruotsin pimeä puoli
- ruotsalaisia_äityleitä.jpg (126.73 KiB) Katsottu 2256 kertaa
Äidit partioivat Biskopsgårdenissa, koska he kokevat, etteivät poliitikot ja viranomaiset tee riittävästi turvallisuuden parantamiseksi.
Jengirikollisuus varjostaa asukkaiden arkea Göteborgin Biskopsgårdenissa, missä äidit partioivat öisin ja luottamus poliisiin on hatara.
Sahra Said on saanut tarpeekseen väkivallasta ja pelosta. Kolmena iltana viikossa hän ja ryhmä muita äitejä pukee ylleen oranssit huomioliivit ja lähtee partioimaan pimeydessä ympäri Göteborgissa sijaitsevaa Biskopsgårdenin lähiötä.
Tämä on yksi niistä Ruotsin lähiöistä, jotka ovat saaneet poliisin pahimman ongelma-alueen luokituksen. Tilanne alueella on poliisin mukaan akuutti.
Jatkuvaa julkisilla paikoilla tapahtuvaa väkivaltaa, suuri määrä rikollisia, avointa huumekauppaa, ekstremismiä. Hiljaisuuden kulttuuri, jossa silminnäkijöitä ja rikosilmoitusten tekijöitä uhkaillaan ja pahoinpidellään.
– Monet kysyvät, miten uskallan mennä ulos myöhään illalla. Minä sanon, että on pakko. Muuten tämä kaikki saa jatkua. Poliisi ja poliitikot eivät tee riittävästi, Said sanoo.
– Poliisit tulevat virka-asussaan, pyörähtävät 15 minuuttia, sanovat hei hei ja lähtevät. Eivät he näe silloin mitään, pitäisi olla pidempään,
Laila-niminen äiti kuvailee.
Ennemmin äidit kuin poliisi
Äitipartio lähestyy ostoskeskusta. Sen aulassa hengailee joukko nuoria. Äidit vilkuilevat ympärilleen ja nyökkäävät: ei näy huumeita, vaikuttaa toistaiseksi rauhalliselta.
Kun äidit huomaavat huumepussien rapisevan tai jotain muita laittomuuksia, he marssivat paikalle juttelemaan nuorille.
Ruotsalaisäidit haluavat pelastaa nuoret, jotka eivät ole vielä ajautuneet syvälle rikollisympyröihin – poispääsy sieltä kun ei ole helppoa. He kertovat nähneensä, miten aikuiset miehet yrittävät houkutella nuoria mukaan kuvioihinsa.
– Kun näemme jotain laittomuuksia, sanomme suoraan nuorille, että nyt teidän pitää mennä kotiin tai soitamme äidillesi. Ensin he saattavat vähän nauraa, että pilailetko. Mutta kyllä he usein uskovat, yksi äideistä sanoo.
Poliisin erityisen ongelmallisiksi luokittelemille alueille, myös Biskopsgårdenille, on tyypillistä, että luottamus poliisiin on heikkoa. Eräs kauppakeskuksessa pyörivä nuori kertoo, että he kuuntelevat enemmän yöpartioivia äitejä kuin poliisia. Äidit tuntevat suurimman osan alueen nuorista.
– He ovat nähneet meidät, kun olemme olleet pieniä. Ne ovat kavereiden äitejä, siksi arvostamme heitä, poika sanoo.
Äidit partioivat Biskopsgårdenissa ainakin kolmena iltana viikossa alueen turvallisuuden parantamiseksi.
Raha houkuttelee
Biskopsgården on osa Hisingeniä, joka on tunnettu jengirikollisten yhteenotoista.
Vuosina 2011–2019 Hisingenissä on ollut 115 ampumatapausta, joissa on kuollut 16 ihmistä. Tämä on paljon ottaen huomioon sen, että kyseessä on vain yksi Göteborgin alue, vaikkakin isoin niistä.
Viime vuonna koko Ruotsissa kuolemaan johtaneita ampumisia oli ennätysmäärä: 306 ampumatapausta, joissa kuoli 45 ihmistä.
Hisingenissä ampumiset liittyvät kiinteästi kahden kilpailevan rikollisverkoston välisiin konflikteihin, kertoo alueen poliisipäällikkö
Jörgen Thorén. Hisingenissä ampumisissa oli viime vuonna piikki, vaikka ennätysvuosi on yhä 2014.
Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, jotka eivät tiedä, mitä tehdä elämällään, ottavat Thorénin mukaan valitettavan usein rikollisia esikuvikseen.
– Heillä on rahaa, blingblingiä, tätä kautta nuoria houkutellaan mukaan. Tämä nuorten rekrytointi on ongelma. Huumekauppaan liittyy aika paljon rahaa, ja se valitettavasti houkuttelee nuoria.
Heillä on rahaa, blingblingiä, tätä kautta nuoria houkutellaan mukaan.
Thorén toteaa, että rikolliset käyttävät usein alaikäisiä huumeiden ja aseiden levittämiseen, koska rangaistukset ovat lievempiä. Yhä nuoremmat ovat mukana huumepiireissä.
– Olemme nähneet niinkin nuoria kuin 12–13-vuotiaita, jotka käsittelevät huumeita.
Äitejä uhkailtu
Alueen rikolliset eivät katso kovin hyvällä äitien yöpartioita. Äidit sanovat uskovansa, etteivät rikolliset uskalla tehdä heille mitään, vaikka toiminnan turvallisuus välillä mietityttääkin.
– Kerran pari aikuista miestä tuli sanomaan, että miksi juoksette nuorten perässä, että joku kerta he tulevat ja hakevat meidät. He uhkailivat meitä.
Äidit sanovat, etteivät halua ryhtyä pelkäämään – hehän toimisivat silloin juuri siten kuin rikolliset toivovat.
– Joskus he (aikuiset) tulevat kaasuttelemaan autolla meidän ympärillemme. Joskus tietysti vähän pelottaa, kun meillä on lapsia ja entä jos nämä miehet tekevät jotain heille sen takia, että me partioimme. Mutta emme halua pelätä, yksi äideistä sanoo.
Tukholman poliisin tuoreen raportin mukaan rikollisverkostot toimivat erityisen aktiivisesti poliisin ongelmallisiksi luokittelemilla alueilla, koska niissä on hyvä nuorista koostuva rekrytointipohja.
- Rikhard haluaa muuttaa pois Biskopsgårdenista niin nopeasti kuin mahdollista. Hän ei halua näyttää kasvojaan kameralle. THOMAS JOHANSSON
- Ruotsi_pois_haluava.jpg (76.63 KiB) Katsottu 2256 kertaa
”Ei enää poliisin hallussa”
Biskopsgårdenissa asuva kolmekymppinen Rikhard tietää, miten monet huumeita kokeilleet nuoret ovat jääneet niihin koukkuun ja ajautuneet ongelmiin, kun ei olekaan enää varaa maksaa velkoja.
– Näillä nuorilla miehillä ei täällä ole oikein mitään empatiaa, sellaista empatiaa, mihin on itse tottunut. Jos olet velkaa 20 kruunua, voit tulla ammutuksi. Se on enemmän periaatteellinen kysymys, he hakevat kunnioitusta.
Näillä nuorilla miehillä ei täällä ole oikein mitään empatiaa, sellaista empatiaa, mihin on itse tottunut.
Jengirikollisuus ei ole vain Biskopsgårdenin ongelma. Viime aikoina etenkin Malmön tilanne on herättänyt Ruotsissa huolta. Useita nuoria on menettänyt henkensä ampumisissa, viimeisimpänä viikonloppuna 15-vuotias Jaffar ammuttiin kuoliaaksi.
Ruotsissa on yhteensä 22 poliisin pahimman ongelma-alueen luokituksen saanutta lähiötä, joista seitsemän on Göteborgissa. Tämän lisäksi poliisi on luokitellut 38 aluetta haavoittuviksi ja 10 aluetta riskialueiksi.
– Ei tämä tilanne ole enää poliisin hallussa, Rikhard katsoo.
– Kaveriani ammuttiin viime kesänä tuossa kulman takana, hän jatkaa käsillään viittoen.
Selvittämättömiä tapauksia
Poliisi toteaa valtakunnallisessa raportissaan, että 22 ongelmallisimmalla alueella poliisin on vaikea tai lähestulkoon mahdoton suorittaa tehtäviään. Taustalla vaikuttaa muun muassa asukkaiden yleinen haluttomuus osallistua tutkintaan ja oikeusprosessiin. Göteborgissa saatiin selvitettyä vain noin joka neljäs kuolemaan johtanut jengiampuminen vuosina 2011–2018.
– Usein tekijät ovat naamioituneita, tilanteet tapahtuvat nopeasti ja tarvittaisiin myös teknistä näyttöä. On vaikea ratkaista niin kutsuttuja jengimurhia ympäristössä, jossa poliisille ei muutenkaan puhuta, poliisipäällikkö Thorén toteaa.
Hän ei silti allekirjoita Rikhardin näkemystä siitä, ettei tilanne olisi poliisin hallinnassa.
– Viimeksi maanantaina kolme törkeisiin rikoksiin syyllistynyttä tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin. Yksi tuomituista kuuluu rikollisverkoston johtajiin.
Illat kotona
Kun Biskopsgårdenin asukkailta kysyy alueen turvallisuustilanteesta, suurin osa ei halua sanoa mitään – saati kertoa nimeään tai näyttää kasvojaan kameralle.
Poikkeuksen tekee
Amanda Brustad, joka on liikkeellä 3-vuotiaan
Miranda-tyttärensä kanssa.
– Totta kai se näkyy arjessa, että asuu ongelma-alueella. Hiljattain oli ampuminen ihan lapseni päiväkodin vieressä. Tietysti siitä tulee olo, että ei hitto, noin lähellä, Brustad toteaa.
Hän viittaa
toukokuiseen murhanyritykseen, jossa 25-vuotiasta miestä ammuttiin.
Brustad kertoo tuntevansa olonsa turvalliseksi päivisin, mutta pimeän aikaan pelottaa. Hän välttää ulkona liikkumista iltamyöhään etenkin viikonloppuisin.
Brustad ei usko, että tilanne juurikaan paranisi muuttamalla johonkin toiseen lähiöön.
– Tämä on kuitenkin Göteborg. Jos asuu suurkaupungissa, on enemmän kaikenlaista, hän toteaa.
Räjähdykset yleistyneet
Poliisipäällikkö Thorén arvioi varovaisesti, että kehitys näyttää menevän myönteiseen suuntaan, kuten on käynyt muutamilla muilla Ruotsin ongelmallisimmilla alueilla. Moni Biskopsgårdenin rikollisjengien avainhenkilö istuu nyt telkien takana.
– Tällaisten ongelmien ratkaiseminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Ongelmia on edelleen, Thorén toteaa.
30 000 asukkaan Biskopsgårdenissa on noin 160 henkilöä, jotka aiheuttavat alueella turvattomuutta.
Räjähdysten määrä on kasvanut tänä vuonna Ruotsissa, mikä näkyy myös Göteborgin ongelmalähiöissä.
– Juuri viime viikolla oli räjähdyksiä. Räjähdysten määrä on kasvanut myös muualla Ruotsissa, se on todella ajankohtaista nyt, kertoo Suur-Göteborgin koillisalueen vt. poliisipäällikkö
Fredrik Lennartsson.
Hänen vastuualueellaan ovat erityisen ongelmallisiksi alueiksi luokitellut lähiöt Bergsjön, Hjällbo, Rannebergen, Hammarkullen ja Lövgärdet.
Tänä vuonna kansallinen pommiryhmä on hälytetty paikalle jo yli sadassa räjähdyksessä, kun viime vuonna luku oli tähän aikaan 39. Kriminologi
Amir Rostamini sanoi
Dagens Nyheterille, että vastaavia lukuja hakeakseen täytyisi katsoa sota-alueita.
Kriminologi sanoi, että vastaavia lukuja hakeakseen täytyisi katsoa sota-alueita.
Uutta on poliisin mukaan se, että räjähdykset ovat yleistyneet lähes kaikilla alueilla Ruotsissa. Läntisellä alueella, johon Göteborg kuuluu, räjähdyksistä tehtyjen ilmoitusten määrä on lähes tuplaantunut viime vuodesta.
Lennartson arvioi, että räjähdysten yleistymisen taustalla voi vaikuttaa käsikranaattien edullisuus ja helpompi saatavuus aseisiin verrattuna.
Sivullisiakin uhreja
Viime aikoina Biskopsgårdenissa ei ole ollut räjähdyksiä, mutta asukkaiden mieliin on painunut etenkin 8-vuotiaan Yuusuf Warsamen tapaus. Olohuoneessa nukkunut poika kuoli, kun käsikranaatti heitettiin ikkunasta sisään vuonna 2016.
– Ei ole kyse vain jengien välisistä yhteenotoista. Myös sivulliset ja viattomat voivat joutua kohteeksi, sanoo yöpartioiva Hibo.
Ei ole kyse vain jengien välisistä yhteenotoista. Myös sivulliset ja viattomat voivat joutua kohteeksi
Näin kävi myös asukkaita järkyttäneessä ammuskelussa Biskopsgårdenin Vår krog och bar -ravintolassa. Kaksi kuoli ja kahdeksan loukkaantui vakavasti, kun kaksi naamioitunutta nuorta miestä syöksyi ravintolaan ja ampui automaattiaseilla vuonna 2015.
Yksi kuoliaaksi ammutuista oli jalkapalloa katsomassa ollut
Petar Petrovic, 20, joka ei ollut millään tavalla tekemisissä jengien kanssa. Hän vain sattui väärään paikkaan väärään aikaan.
Vaikka tapauksesta on neljä vuotta, pelko ei ole poistunut. Vår krog och barin yrittäjä Osman Can kertoo, että asiakkaat ottavat tapauksen yhä säännöllisesti puheeksi.
– Aluksi olin itsekin todella hermostunut. Kun yksi jengi häviää, tulee joku toinen tilalle. Mutta enää jengit eivät pyöri niin paljon julkisilla paikoilla, ennen he hengailivat tuossa oven edessä ja torilla, Can toteaa.
– Nyt kameroita on enemmän kaikkia, ennen piti olla lupa, jos halusi asentaa kameran, nyt ei tarvitse.
”Tavallisia poikia”
Ammuskelusta tuomittiin seitsemän nuorta miestä, kaksi heistä elinkautiseen. Poliisi ei pystynyt selvittämään tarkasti, kuka teki mitäkin, joten miehet tuomittiin avunannosta murhaan ja murhan yrityksestä.
Kulttuurikoordinattorina Biskopsgårdenissa pitkään toiminut
Kicki Jaballah tunsi osan tuomituista. Jaballahin mukaan pojilla oli tapana osallistua nuorten avoimiin iltaohjelmiin lähiössä. Hän ei olisi ikinä uskonut, että he voisivat tehdä jotain niin kamalaa.
– He olivat todella mukavia ja aivan tavallisia poikia, he tervehtivät aina. Olin todella järkyttynyt, kun kuulin tästä. Heillä piti olla koko elämä edessään.
Olin todella järkyttynyt, kun kuulin tästä. Heillä piti olla koko elämä edessään.
Jaballah haluaa auttaa sosioekonimisesti heikoilla alueilla asuvia nuoria, jotta he löytäisivät elämälleen suunnan.
– Jos heillä ei ole mitään tekemistä vapaa-ajalla ja he tuntevat olonsa yhteiskunnassa ulkopuoliseksi, voi olla iso riski, että heidät saadaan houkuteltua väärälle tielle.
Nyt Jaballah johtaa Bloom Gbg -projektia, joka toimii neljässä koulussa läntisessä Hisingenissä.
– Nuoret pääsevät testaamaan eri ammatteja. Monet eivät edes tiedä, millaisia mahdollisuuksia heillä on. Lisäksi nuoret voivat saada harjoittelupaikan, jossa he voivat oppia tuntemaan yrityksen ja rakentaa verkostoja, Jaballah kuvailee.
Hisingenin aluepäällikkö Thorén toteaa, että ongelmallisimmilla alueilla suurella osalla asukkaista on matalat tulot, enemmän työttömyyttä ja ulkomaalaistausta. Iso ongelma on, ettei moni näytä löytävän paikkaansa yhteiskunnassa. Tämä on tilanne myös Biskopsgårdenissa, vaikka sosioekonomiset luvut ovatkin parantuneet kahden viime vuoden aikana.
– 2015–2016 turvapaikanhakija-aallon jälkeen tilanne ei helpottanut, monet tulivat tänne. Ongelmana on ollut, että monet uudet tulijat asettuivat alueille, joilla on jo muutenkin vaikeuksia, Thorén toteaa.
Yhteistyötä tarvitaan
Jaballah pitää tärkeänä, että nuorille luotaisiin tulevaisuuden uskoa. Sitä ei poliisi yksin pysty tekemään.
Poliisi on asiasta samoilla linjoilla. Lennartson korostaa, että jengirikollisuuden torjumiseksi on olennaista puuttua alueiden voimakkaaseen eriytymiseen, koulujen parantamiseen ja työpaikkojen luomiseen. Tässä poliisi, kaupunki ja sosiaalipalvelut tekevät tiivistä yhteistyötä, myös Biskopsgårdenissa.
Valonpilkahdus on Göteborgin Gårdstenin lähiön esimerkki: se pääsi keväällä pois pahimman ongelma-alueen luokituksesta. Taustalla olivat poliisin, kunnallisesti toimivan asuntoyhtiön ja vapaaehtoisjärjestöjen hankkeet, joihin kuului muun muassa asuntojen laajamittaista kunnostamista ja ”turvallisuusisäntiä”.
– Tätä mallia yritämme nyt soveltaa muillakin alueilla, Lennartsson kertoo.
Biskopsgårdenissa yöpartioivat äidit kokevat, etteivät kaupungin ja poliisin toimet ole silti riittäviä. He voivat nukkua yönsä rauhassa vasta, kun Biskopsgårdenin tilanteeseen tulee olennainen parannus. Sellaista ei ole äitien mukaan näkynyt poliitikkojen lupauksista huolimatta.
– Meillä ei ole varaa menettää nuoriamme, Sahra Said painottaa.