tutkimus irakilaispakolaisista - tämän takia Suomeen

[Pula-aho]

Tuore tutkimus irakilaispakolaisista - tämän takia he tulivat Suomeen

Tiistai 30.8.2016 klo 10.04 (päivitetty klo 15.35)

Irakilaiset kokevat Suomen turvalliseksi ja ihmisoikeuksia kunnioittavaksi yhteiskunnaksi, jossa on mahdollisuus kouluttautua.

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisema tutkimusraportti on ensimmäinen laaja katsaus irakilaisista Suomessa.
Raportin laatija Marko Juntunen haastatteli tutkimukseen irakilaisia Suomessa. Moni irakilainen sanoi, ettei kohdemaa ollut tiedossa Irakista lähdettäessä.
Turvapaikanhakijoiden määrän kasvu viime vuonna selittyy suurimmaksi osaksi lähtö- ja kauttakulkumaiden olosuhteiden muutoksilla.

Irakilaiset Suomessa

Vuonna 2014 Suomessa asui Tilastokeskuksen mukaan 12 953 irakilaistaustaista henkilöä, joista valtaosa Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla.

Ylivoimainen enemmistö suomenirakilaisista on etniseltä taustaltaan arabeja ja kurdeja ja uskonnoltaan sunni- ja shiiamuslimeja.

Suomeen saapui viime vuonna 15 400 irakilaista turvapaikanhakijaa.

Vuosina 2013-2015 Suomen kansalaisuus on myönnetty noin 400-550 irakilaiselle vuosittain. Viime vuonna 988 irakilaista haki Suomen kansalaisuutta.

Lähde: Marko Juntunen: Poikkeustilan sukupolvet - Irakilaispakolaisuus Suomessa, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisu
LUE MYÖS

Isis laukaisi raa'an väkivallan aallon Irakissa

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi tiistaina tuoreen tutkimusraportin Poikkeustilan sukupolvet - Irakilaispakolaisuus Suomessa, joka on ensimmäinen laaja katsaus irakilaisista Suomessa.

Tutkimusraportin on tehnyt arabimaihin ja islamiin perehtynyt sosiaaliantropologi Marko Juntunen.

Tutkimuksessaan Juntunen selvitti syitä, joita irakilaisilla on pakolaisuuteen. Tutkimuksessa kerrotaan myös siitä, millaista elämää irakilaistaustaiset pakolaiset elävät nyt Suomessa.

Määrä kasvoi

Ensimmäinen irakilaisyhteisö syntyi Suomeen Persianlahden sodan (1990-1991) jälkeen, kun laajamittainen irakilaispakolaisuus kohti Länsi-Eurooppaa käynnistyi.

2000-luvulla Saddamin hallinnon kaatuminen, shiiojen ja sunnien taistelut ja Isisin synty ovat voimistaneet irakilaisten maastamuuttoa.

Viime vuonna ennätysmäärä irakilaisia saapui Suomeen hakemaan turvapaikkaa.

Edellisenä vuonna Eurooppaan saapui luvatta hieman alle 300 000 siirtolaista, mutta pelkästään heinäkuussa 2015 saapujia oli yli 100 000.

Olosuhteet muuttuivat

Suomeen saapui vuonna 2015 turvapaikanhakijoita monista maista, mutta irakilaiset olivat ylivoimaisesti suurin maahantulijaryhmä.

Sisäministeriö ei ole löytänyt turvapaikkahakemusten kokonaismäärän kasvulle yksiselitteistä syytä.

Sisäministeriö ei katsonut, että Suomen sosiaaliturva, työmarkkinat tai muutkaan yhteiskunnalliset asiat toimisivat houkuttelevina tekijöinä, vaan kasvu selittyy lähtö- ja kauttakulkumaiden olosuhteiden muutoksilla.

Suomen naapurimaiden kiristyvä linja alkoi myös vähitellen ohjata yhä useampia irakilaisia tänne.

Pohjoismaista Ruotsi harjoitti aikaisemmin hyvin avokätistä turvapaikkapolitiikkaa irakilaisten suhteen, mutta linja muuttui vuonna 2007. (miksiköhän? kirj. huom.) Monen irakilaisen mielestä Ruotsi ja Saksa olivatkin jo tulvillaan turvapaikanhakijoita.

- Olin kuullut Suomesta, että se on maa, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia. On mahdollista, että monet suuntaavat Suomeen, koska Ruotsia pidetään vaikeampana maana, Shangalissa vuonna 1969 syntynyt Soran sanoo tutkimusraportissa.
Suuri osa turvapaikanhakijoista saapui viime syksynä Suomeen Tornion kautta, johon perustettiin järjestelykeskus.
Suuri osa turvapaikanhakijoista saapui viime syksynä Suomeen Tornion kautta, johon perustettiin järjestelykeskus. (MIRJA RINTALA)

Kalliit matkat

Juntunen haastatteli tutkimusraporttiinsa lukuisia irakilaisia, mutta monessa ennen viime vuotta tehdyssä haastattelussa hämärän peittoon jäi se, miksi juuri Suomi oli valittu kohdemaaksi.

Moni irakilainen sanoi, ettei kohdemaa ollut tiedossa matkaan lähdettäessä. Se selkiytyi vasta, kun he keskustelivat muiden turvapaikanhakijoiden ja salakuljettajien kanssa. Monilla oli Suomessa myös yhteyshenkilöitä, kuten sukulaisia tai tuttavia.

Raportin mukaan irakilaiset yleisesti käsitteellistävät EU-maat "turvapaikkamaiksi" ja maiksi "jotka eivät myönnä suojelua". Suomi ja Pohjoismaat kuuluvat ensimmäiseen kategoriaan.

Irakilaiset kertoivat maksaneensa kaiken kattavasta "pakettimatkasta" Suomeen vuosien 2004‒2010 välillä noin 8 000 euroa.

Suurin osa Juntusen haastattelemista irakilaisista maksoi matkan myymällä autonsa, kiinteistön, maaomaisuutta, karjaa tai kääntymällä omaisten ja sukulaisten puoleen. Perheet joutuivat myymään kaiken omaisuutensa päästäkseen matkaan.

Moniin matkoihin liittyi salakuljettajien harjoittamaa uhkailua ja kontrollia asiakkaita kohtaan.

Matkojen traumat painoivat etenkin yksin saapuneita alaikäisiä. Heillä oli taustalla myös kivulias ero vanhemmista, perheenjäsenistä ja ystävistä.
Irakilaiset turvapaikanhakijat ryhmittyivät vuoden 2015 lokakuussa Helsingin ydinkeskustaan.
Irakilaiset turvapaikanhakijat ryhmittyivät vuoden 2015 lokakuussa Helsingin ydinkeskustaan. (OLLI WARIS)

Turvallinen maa

Juntusen tekemissä irakilaisten haastatteluissa ilmeni, että Suomen menestyksekäs koululaitos ja ilmainen korkeakouluopetus kiinnostivat etenkin perheellisiä.(monennella sijalla se aavikko-opisto olikaan kv. vertailussa..? kirj. huom)

Keskiluokkaan kuuluvissa perheissä oltiin kauhuissaan siitä, miten naisen asema Irakissa oli muuttunut miehityksen jälkeen. Nämä irakilaiset kannustavatkin Suomessa kasvavia tyttäriään ja poikiaan kouluttautumaan ja hakeutumaan avoimesti työelämään.

Irakilaiset pitivät Suomea turvallisena ja ihmisoikeuksia kunnioittavana yhteiskuntana, jossa ei kärsitä vakavasta muukalaisvihamielisyydestä tai muslimiyhteisön radikalisoitumisesta.(ei kärsitä vielä, koska muslimien määrä on alhainen! kirj. huom.)

Suurin osa syksyllä 2015 saapuneista irakilaisista oli iältään alle 25-vuotiaita miehiä, mutta joukossa oli myös naisia ja kokonaisia perheitä.

Juntusen haastattelemat nuoret miehet kertoivat, että heidän omat vanhempansa ja perheenjäsenensä olivat kannustaneet heitä lähtemään.

Osa vanhemmista pelkäsi nuorten joutuvan rikosten tai väkivallan uhriksi tai ajautuvan järjestäytyneen rikollisuuden tai aseellisten ryhmien pariin kotimaassaan.
Irakilaiset turvapaikanhakijat järjestivät mielenilmauksen viime vuoden lokakuussa Helsingissä Paasikiven aukiolla.
Irakilaiset turvapaikanhakijat järjestivät mielenilmauksen viime vuoden lokakuussa Helsingissä Paasikiven aukiolla. (OLLI WARIS)

Tieto liikkui

Internet ja sosiaalinen media nousi viime vuonna erityisrooliin kansainvälisen liikkuvuuden motivoijana ja suuntaajana.

Sosiaaliseen mediaan ilmaantui kymmeniä irakilaisten turvapaikanhakijoiden perustamia arabiankielisiä keskusteluryhmiä. Pakolaisuudesta jaettiin ja tuotettiin tietoa ja materiaalia jaettiin sosiaalisessa mediassa.

Sosiaaliseen mediaan tuotettu sisältö koostui terveisistä Irakiin jääneille sukulaisille ja tuttaville sekä ohjeista ja neuvoista matkalle pyrkiville maanmiehille.

Seksi huolettaa

Suomessa irakilaisvanhemmat ovat kantaneet runsaasti huolta siitä, että lapset kasvavat sallivan seksuaalisuuden, seksuaalisen ja sukupuolisen tasavertaisuuden ja nuorten varhaisen itsenäistymisen keskellä.(Pitäiskö mennä pois, jos ei osaa sopeutua? kirj. huom.)

Uskoaan aktiivisesti harjoittavissa muslimiperheissä on korostettu tarvetta suojella jälkikasvua suomalaisen juridisen järjestelmän, koululaitoksen ja yleisesti jaettujen normien tarjoamilta seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviltä vaikutteilta.(Tätähän ne rasistit ovat yrittäneet kertoa vuosikymmeniä kirj. huom.)

- Yksi asia minua huolestuttaa. Se kuinka lapsemme oppivat asioita seksistä suomalaisilta. Se ei ole hyvä asia. Jotkut oppivat suomalaisilta asioita, jotka eivät sovi meille. Olin avioituessani 22-vuotias, saimme vaimoni kanssa seitsemän lasta. Minun mielestäni suomalaiset nuoret lähtevät liian aikaisin perheestään. Kun he ovat kahdeksantoista, he muuttavat pois, Suomessa vuodesta 2001 saakka asunut Abu Adnan sanoo.(Minun mielestä sinä voisit mennä takaisin sinne Irakiin, koska ei ole aikomustakaan sopeutua. kirj. huom.)

Monet irakilaisvanhemmat ovat yrittäneet vaikuttaa uhkiksi kokemiinsa asioihin rajoittamalla lastensa, erityisesti tyttöjen, liikkumista julkisessa kaupunkitilassa.(Suomalaisia miehiä tunnetusti kiinnostaa huivipäät..(?) Epäilen suuresti. kirj. huom)

Monissa perheissä lapset puhuvat kuitenkin huomattavasti vanhempiaan paremmin suomea, joka vaikeuttaa vanhempien kontrollointia.

Juntunen toteaa raportissaan, että vaikka kaikki Suomeen saapuneet irakilaiset eivät selviä ilman oireita sotien ja väkivallan kierteestä, ei yhteiskuntarauha Suomessa vaarantunut maahan saapuneiden nuorten irakilaismiesten vuoksi.
TIIA PALMÉN
[email protected]

[Paa]

Kohdemaa ei ollut etukäteen tiedossa, mutta monella oli jo sukulaisia ja ystäviä Suomessa, joten päätyivät sitten Suomeen. Jännä sattuma.

Luulin muuten että nämä viimeisen vuoden aikana tulleet pakolaiset olisivat olleet syyrialaisia. Eikö unelmoijat messunneet kuinka Syyrian pakolaisia pitää auttaa.

[janita]

Kohdemaa ei ollut etukäteen tiedossa, mutta monella oli jo sukulaisia ja ystäviä Suomessa, joten päätyivät sitten Suomeen. Jännä sattuma.

Luulin muuten että nämä viimeisen vuoden aikana tulleet pakolaiset olisivat olleet syyrialaisia. Eikö unelmoijat messunneet kuinka Syyrian pakolaisia pitää auttaa.

Luulo ei oo aina tiedon väärtti.

Kantsii ensiksi vaikka ottaa selvää siitä mitä eroa on turvapaikanhakijalla ja pakolaisella. Kun on termistö hallussa, on helpompi ymmärtää lukemaansa ja hahmottaa asiaan liittyvää kokonaisuutta.

[Rescuer]

Kantsii ensiksi vaikka ottaa selvää siitä mitä eroa on turvapaikanhakijalla ja pakolaisella. Kun on termistö hallussa, on helpompi ymmärtää lukemaansa ja hahmottaa asiaan liittyvää kokonaisuutta.

Ehkä se on media, jonka pitäisi asiasta ottaa selvää...
Puhutaan pakolaiskriisistä, uutisoidaan Välimerellä hukkuvista pakolaisista jne., vaikka kyse on laittomista siirtolaisista ja turvapaikanhakijoista.
Yhtään pakolaista ei ole vielä hukkunut Välimerta ylittäessään, vaikka median mukaan niitä on tuhansia.

[URSA]

Raportin laatija vaikuttaa lievästi asenteelliselta. Netissä hän kertoo asuneensa useita jaksoja Marokossa 1990-luvun alusta lähtien, ja palaavansa sinne "usein." Päätutkimuskohde on kuulemma marokkolaiset nuoret miehet ja köyhyys. Kaikki eivät pidä valokuviin perustuvista luonneanalyyseistä, mutta joku voisi väittää tyypin mieltyneen marokkolaisiin poikiin.
http://ranneliike.net/teema/seksiturism ... o?aid=1319

[Paa]

Kohdemaa ei ollut etukäteen tiedossa, mutta monella oli jo sukulaisia ja ystäviä Suomessa, joten päätyivät sitten Suomeen. Jännä sattuma.

Luulin muuten että nämä viimeisen vuoden aikana tulleet pakolaiset olisivat olleet syyrialaisia. Eikö unelmoijat messunneet kuinka Syyrian pakolaisia pitää auttaa.

Luulo ei oo aina tiedon väärtti.

Kantsii ensiksi vaikka ottaa selvää siitä mitä eroa on turvapaikanhakijalla ja pakolaisella. Kun on termistö hallussa, on helpompi ymmärtää lukemaansa ja hahmottaa asiaan liittyvää kokonaisuutta.

Anteeksi. Haluaisitko sitten kertoa pakolaisen ja turvapaikanhakijan eron niin että yksinkertainenkin ymmärtää?

[PaxCow]

Raportin laatija vaikuttaa lievästi asenteelliselta. Netissä hän kertoo asuneensa useita jaksoja Marokossa 1990-luvun alusta lähtien, ja palaavansa sinne "usein." Päätutkimuskohde on kuulemma marokkolaiset nuoret miehet ja köyhyys. Kaikki eivät pidä valokuviin perustuvista luonneanalyyseistä, mutta joku voisi väittää tyypin mieltyneen marokkolaisiin poikiin.
http://ranneliike.net/teema/seksiturism ... o?aid=1319

Hmmm. Vihjaatko tutkijan olevan pedofiili? Aikamoinen väite.

Miten Marokossa matkailu tai asuminen viittaa asenteellisuuteen irakilaisia turvapaikanhakijoita käsittelevän tutkimuksen teossa? Miten asenteellisuus näkyy tutkimustuloksissa?

[CSI]

Kauan kesti "tutkimus".

Tämähä asiahan on tutkittu jo syksyllä 2015.

Olkaapa hyvä. https://www.youtube.com/watch?v=mz5-CgVIoqQ

[Ärrkele]

Rahan perässä ja raiskaamaan ne tulevat tänne.

[URSA]

Raportin laatija vaikuttaa lievästi asenteelliselta. Netissä hän kertoo asuneensa useita jaksoja Marokossa 1990-luvun alusta lähtien, ja palaavansa sinne "usein." Päätutkimuskohde on kuulemma marokkolaiset nuoret miehet ja köyhyys. Kaikki eivät pidä valokuviin perustuvista luonneanalyyseistä, mutta joku voisi väittää tyypin mieltyneen marokkolaisiin poikiin.
http://ranneliike.net/teema/seksiturism ... o?aid=1319

Hmmm. Vihjaatko tutkijan olevan pedofiili? Aikamoinen väite.

Miten Marokossa matkailu tai asuminen viittaa asenteellisuuteen irakilaisia turvapaikanhakijoita käsittelevän tutkimuksen teossa? Miten asenteellisuus näkyy tutkimustuloksissa?

Vihjaan ainoastaan homoseksuaalisuuteen ja mieltymiseen arabinuorukaisiin, samalla tavalla kuin jotkut pitävät vain blondeista. Tiedät kyllä subjektiivisen ja objektiivisen tarkastelun eron. Niiden väliin jää harmaata maastoa, jossa tutkijan oma maailmankuva vaikuttaa tutkimustulokseen.

Eikö ole kommentoitavaa raportista?

[Doctor Lecter]

Irakilaiset kokevat Suomen turvalliseksi ja ihmisoikeuksia kunnioittavaksi yhteiskunnaksi, jossa on mahdollisuus kouluttautua.

Ovatko he koskaan miettineet mistä kummasta moinen voi johtua? Vai onko se heille suuri mysteeri? Olisiko jokin syy moiseen?

Sisäministeriö ei katsonut, että Suomen sosiaaliturva, työmarkkinat tai muutkaan yhteiskunnalliset asiat toimisivat houkuttelevina tekijöinä

Ei tietenkään. Nämä seikat - ja etnenkin sosiaaliturvan osuuden - viranomaiset kiireellä sivuuttavat; seuraava kysymys.

Matkojen traumat painoivat etenkin yksin saapuneita alaikäisiä.

Sen voi huomata niistä monista epätoivoisista facebook-päivityksistä Saksassa, Monacossa, Itävallassa. On ollut suorastaan kurjaa.

Jotkut oppivat suomalaisilta asioita, jotka eivät sovi meille.

Kieliikö se heile sopimattomuus kotouttamishaluttomuudesta vai siitä, että heistä on ikävää kun yhteiskunta ei muutukaan samanlaiseksi paskastaniksi kuin heillä?

Olin avioituessani 22-vuotias, saimme vaimoni kanssa seitsemän lasta.

Siinä on tasan seitssemän lasta liikaa. Moinen lisääntyminen on ympäristörikos, josta pitäisi langettaa rangaistus. Ei maailma tarvitse noin runsaasti sikiäviä ihmisiä, joiden jälkikasvu sikiää taas seitsemän kertaa seitsemän. Kyseinen aviopari ei kuitenkaan näe moisessa lisääntymisessä ongelmaa. Semminkin kun taloudellinen tulevaisuus on tuon takia turvattu. Miksi ihmeessä pitäisi kaiken sen jälkeen opiskella kieltä, mennä töihin tms. ikävää.
- Edesvastuuttomia vanhempia, joiden päällä on kuitenkin "ihqu suurperheen sädekehä".

Monet irakilaisvanhemmat ovat yrittäneet vaikuttaa uhkiksi kokemiinsa asioihin rajoittamalla lastensa, erityisesti tyttöjen, liikkumista julkisessa kaupunkitilassa.

Tuon voi sanoa kääntäen: monet suomalaisvanhemmat ovat joutuneet rajoittamaan lastensa liikkumista kaupungeissa ja maaseudulla islaminuskoisten ahdistelu- ja raiskauskulttuurin vuoksi.

[Tiina]

http://yle.fi/uutiset/3-9188083

Vähän toisenlainen tarina...

Irakilainen Ali ja leskirouva Linnéa kalastavat ikäväänsä –
Alin lapset eivät enää puhu isälleen
Irakilainen Ali pitää matkalaukussaan barbinukkeja tyttärilleen. Kolme viikkoa sitten hänen piti antaa ne, mutta Turkki käännytti sekä isän, vaimon että lapset rajalta. Leskirouva Linnéan luona on ainoa paikka, jossa Ali enää nauraa.

Yle teki tammikuussa jutun kirkkonummelaisesta eläkeläisestä, Linnéa Mynttisestä, joka palkkasi avustajakseen irakilaisen turvapaikanhakijan Ali Kamil al-Sammarraien.
Jutusta tuli hitti, ja se johti muun muassa parivaljakon esiintymiseen A2 Turvattomuus-illassa. Punainen risti palkitsi Linnéan ennakkoluulottomuudesta.
Ali sai turvapaikan Suomesta tammikuussa. Nyt hän yrittää perheenyhdistämistä eli saada vaimonsa ja lapsensa Irakista Suomeen.
Tänään ei kala syö.

Harmaantunut nainen nojaa kaidetta vasten Vårnäsin sillalla Kirkkonummella ja onkii. Lyhyt, parrakas mies setvii teleskooppivapansa solmuja ja laskee siiman veteen.

Kaksi punavalkoista kohoa kelluu pitkän tovin alkusyksyn maalaismaisemassa.

– Arvaa, miksi pyydän sinua kalaan joka päivä, Ali oli kysynyt Linnéalta automatkalla.

– It is mental medicine for you, Linnéa vastaa. Koska se on henkistä lääkettä.

Ali nyökkää. Tässä ei pyydystetä ahvenia vaan mielenrauhaa.

Hiljaisuuden rikkoo Alin huudahdus.

– Wow, look Linnéa! Katso!

Kurkiaura lentää kaakattaen sillan yli.

Muuttolintuja. Ne ovat matkalla etelään.

Mutta Ali ei. Hän on jumissa pohjoisessa jo toista talvea.

Linnéa Mynttisestä ja Ali Kamil al-Sammarraiesta tuli julkkiksia viime talvena. Keskellä kiivaimman raiskaus- ja katupartiokeskustelun Yle uutisoi mummosta, joka palkkasi henkilökohtaisen avustajan Evitskogin vastaanottokeskuksesta.

Erikoisen kaksikon ystävyys poiki mediamyllytyksen: kutsun A2-iltaan ja Punaisen ristin palkinnon.

"Paskapuhetta on maailma täysi", Linnéa totesi A2 Turvattomuus-illassa ja sai somen sekaisin.

Siitä on nyt yli puoli vuotta. Linnéa istuu kirkkonummelaisessa kaksiossaan ja pyörittelee päätään.

– Tää kaikki plörinä – se ei ole mitään. Kun ei sillä saada esimerkiksi Alin perhettä Suomeen, Linnéa huokaa.

Yksi tuttava oli sanonut, että Linnéa pääsee varmasti Linnan juhliin. Mitä hittoa mä siellä tekisin, oli Linnéa vastannut.

Ali Kamil
Ali ja Linnéa käyvät usein onkimassa Vårnäsin sillalla Kirkkonummella.Sara Rigatelli / Yle
Linnéa on seurannut 36-vuotiaan irakilaisen suojattinsa hiljattaista vaipumista alakuloon.

Vielä helmikuu oli toivoa täynnä. Turvapaikka oli saatu ja edessä muutto omaan asuntoon, viiden minuutin päähän Linnéasta.

– Kaksi kolme minuuttia, jos juoksen, Ali huomauttaa.

Koko kevään Ali ponnisteli sen eteen, että myös perhe voisi hakea turvaa Suomesta. Se vaatisi hänen vaimoltaan ja lapsiltaan 1 500 kilometrin matkan Irakista Turkin Ankaraan, jossa sijaitsee lähin Suomen suurlähetystö.

Se on ainoa paikka, jossa irakilaiset voivat jättää hakemuksen perheen yhdistämiseksi.

Mutta Turkki on tehnyt viisumeiden saannista hankalaa ja kallista. Ensimmäinen lähetystön antama takaraja tuli ja meni toukokuussa.

Silloin Ali alkoi muuttua hiljaiseksi, Linnéa kertoo.

– Tuntuu, ettei hän kuullut, mitä sanoin. Ääni ei kulkenut. Hänen alkoi olla vaikea keskittyä mihinkään.

Kaksi kuukautta sitten 6- ja 4-vuotiaat tyttäret eivät tulleet enää isänsä kanssa puhelimeen.
Samaan aikaan Kirkkonummen kunta lakkautti Alin avustajasopimuksen. Käytännössä Ali oli tehnyt itsensä työttömäksi: hän oli kuntouttanut Linnéan niin hyvään kuntoon, ettei pyörätuolia juuri tarvittu.

Ali ehti saada kunnalta palkkaa 300 euroa kuussa viideltä kuukaudelta.

– But no problem grandma, hän sanoi, Linnéa kertoo. Ei hätää, mummoni.

Kesällä Ali kävi mustikassakin. Vettä satoi kaatamalla ja into lopahti siihen paikkaan.

Kalastaja Ali on ollut ikänsä. Hän viettää aikaansa kiertelemällä läntisen Uudenmaan järviä. Useimmiten Linnéan kanssa tämän vihreällä Puntolla, joskus pyörällä tai bussilla vastaanottokeskuksen tuttujen kanssa.

Mutta yhä vähemmän hän haluaa olla kenenkään kanssa tekemisissä. Muut irakilaiset luulevat, että Ali tekee ihmeitä ja auttaa heitä Suomen byrokratiassa.

– Mutta enhän pysty auttamaan edes itseäni.

Kevättalvella Alin kaverit olivat mukana järjestämässä Linnéalle 80-vuotisjuhlia Ljunghedan nuorisoseurantalolla. Nuoret miehet kokkasivat suomalaissenioreille mausteista kanabiryania.

Haastatteluviikolla Linnéa ja Ali ovat juuri siivonneet Linnéan huushollin kattoremontin jäljiltä. Vaikka avustajasopimusta ei enää ole, he näkevät edelleen lähes päivittäin.

– Eniten me puhutaan. Se vie niin pirusti aikaa, kun pitää olla dictionary [sanakirja], Linnéa naurahtaa.

Ali ei avustajasopimuksista välitä. Hän haluaa pitää Linnéasta huolta. Linnéa on täällä hänen ainoa perheensä – ja hän Linnéan.

Valitettavasti.

Linnéalla on lapsenlapsia, joita hän ikävöi, mutta suku on etääntynyt julkkismummosta entisestään Alin ilmestyttyä kuvioihin.

Lapsi
Ali saa eniten lohtua kuopuksensa taaperokuvasta. Nyt tytär on jo neljä.Ali Kamil al-Sammarraie
Mikä tahansa on mielekkäämpää kuin istua puolityhjässä yksiössä, Ali sanoo. Selailla lasten kuvia kännykästä, päivittää jatkuvasti uutisia Irakista.

– Vihaan nykyistä kotiani, Ali tunnustaa.

Edellisyönä hän oli siirtynyt nukkumaan paljaalle lattialle, koska ei löytänyt sängyssään enää sopivaa asentoa. Unet ovat katkonaisia ja piinaavia, jos niitä on.

– Soitan melkein joka aamu Linnéalle, jotta kuulen edes jonkun äänen, Ali kertoo.

Hän ei ole nähnyt vaimoaan ja tyttäriään yli vuoteen. Kaksi kuukautta sitten 6- ja 4-vuotiaat tytöt eivät tulleet enää isänsä kanssa puhelimeen.

Isä on yksi iso valehtelija, he sanoivat. Petturi, joka lupaa, että perhe tapaa pian, mutta ei pidä lupauksiaan.

– Silloin jotain meni sydämessä rikki, Ali sanoo.

Linnéa on erityisen pettynyt Juha Sipilään. Vielä vuosi sitten kaikki näytti valoisalta. Pääministeri lupasi kotinsa pakolaisille ja keskustelua hallitsivat lapset Välimeren pohjassa.

– Nyt nämä ihmiset ovat kuin saastaa, Linnéa tykittää.

Hän on tyrmistynyt ministereille, jotka pelaavat peliä ihmisten elämällä.

– Ja sitten he odottavat, että ne tulevat tähän yhteiskuntaan mukaan, ettei niistä tule katkeria? Onko meillä varaa tämmöiseen? Linnéa huudahtaa.

Ihminen, joka on onnellinen, on myös hyvin paljon tehokkaampi, hän sanoo.

Pari viikkoa aiemmin Helsingin Sanomissa (siirryt toiseen palveluun) Linnéan ystävätär Kirkkonummelta, 81-vuotias Elisabeth Rehn latasi nykypoliitikoille täyslaidallisen ihmisoikeuksien unohtamisesta.

Nämä naiset puhuvat kokemuksesta.

Linnéa joutui lapsena jatkosodan jälkeen evakkoon Porkkalasta, samoin Elisabethin edesmennyt mies Ove. Molemmat lesket ovat vankkaa suomenruotsalaista tekoa, joka ei hätkähdä jokaista suunsoittajaa.

Niitä nimittäin riittää. Mutta väliäkö sillä, Linnéa vastaa.

Aina on myös tuntemattomia, jotka hyppäävät kaulaan ja kiittävät rohkeudesta.

Hetken he olisivat yhdessä Turkin turvallisella maaperällä.
Syyskuussa piti tapahtua jotain ihanaa.

Ali oli viimein saanut hankittua perheelleen ja itselleen viisumit Turkkiin. Ne maksoivat 2 400 euroa lentolippuineen. Rahat saatiin lainaan Alin isältä ja vaimon veljeltä.

Hän pyysi suomen tunneilta viikon lomaa ja valmistautui jälleennäkemiseen.

Irakissa vaimo oli tehnyt vaarallisen matkan Tikritiin hakeakseen sieltä avioliittotodistuksen Suomen maahanmuuttoviranomaisia varten.

Tapaaminen viranomaisten kanssa oli sovittu Ankaran suurlähetystöön 5. syyskuuta. Se olisi ensi askel pitkällä ja epävarmalla tiellä: virkailijat tarkistaisivat Alin vaimon ja tyttärien passit, ottaisivat vastaan perhesidelomakkeet ja perisivät käsittelymaksun, vajaat 1 000 euroa. Mutta vihdoin perheenyhdistämisprosessi nytkähtäisi liikkeelle.

Ali halusi monien irakilaisisien tavoin ehdottomasti mukaan Turkkiin, vaikka hänen läsnäolonsa ei ollutkaan pakollista lähetystössä. Hetken he olisivat yhdessä Turkin turvallisella maaperällä.

Ali Kamil al-Sammarraie
Jyrki Ojala / Yle
Ali nousi Helsinki-Vantaalla koneeseen "sielu kurkussa". Hän oli ostanut uuden takin ja paidan, jotta näyttäisi hyvältä vaimonsa silmissä. Oikeassa kädessä oli ruusu ja vasemmassa barbinuket tytöille.

Mutta hän ei päässyt Istanbulin kentän passintarkastusta pidemmälle. Turkin viranomaiset pysäyttivät hänet, estivät maahantulon ja lähettivät Alin seuraavalla Turkish Airlinesin koneella takaisin Helsinkiin.

Sama tapahtui hänen vaimolleen ja lapsilleen. Heidät käännytettiin Iraqi Airwaysilla Bagdadiin samaa tietä kuin he olivat tulleet.

He olivat melkein samaan aikaan samalla lentokentällä, mutta eivät nähneet toisiaan.

Ali oli shokissa. Hän yritti tivata turkkilaisilta rajaviranomaisilta selitystä.

– He eivät sanoneet juuri mitään. Vain, että olin ollut 2013 maassa hakemassa YK:n pakolaisasemaa ja saanut suojelua Suomesta, enkä heidän sääntöjensä mukaan voinut tulla maahan.

Miksi sitten myönsitte satojen eurojen viisumit, jos meille annettiin maahantulokielto, Ali raivosi. Miksi päästitte minut maahan vielä viime vuonna ongelmitta?

– Turkki on vallankumousyrityksen takia sekaisin, Ali puuskahtaa.

Ali palasi Turkin-täyskäännöksensä jälkeen Helsingin rautatieasemalle. Hän katsoi U-junan laiturilla pussailevia, perjantai-iltaa viettäviä ihmisiä. Kaikki oli menetetty.

Hän ei soittanut Linnéalle kolmeen päivään. Hän etsi Google Mapsista lähimmän vesistön ja tuijotti merenlahtea tuntikausia miettien, mitä vaihtoehtoja hänellä oli.

Suomen laki on tiukka: Alin perhe ei voinut hakea yhdistymistä muuten kuin matkustamalla fyysisesti Irakin Samarrasta Ankaraan. Jos Turkki ei sitä sallisi, he eivät näkisi ehkä koskaan.

Ruotsissa hakemuksen voi jättää netissä. Miksi Suomi on tehnyt tämän meille niin vaikeaksi, Ali pohti.

– Mitä pahaa perheeni on tehnyt kenellekään?

Samarraan hänellä ei olisi palaamista.

Siellä odottaisi kuolema, se nopeampi. Ei tällainen hidas kituminen, vaan sama, joka tapahtui hänen työkaverilleen. Ali työskenteli korkealla Irakin hallinnossa ja sai turvapaikan poliittisin perustein.

– Migri on ainoa, joka tietää kaiken. En voi puhua pakoni syistä, ennen kuin tiedän perheeni olevan turvassa.

Heinäkuussa 2015, lähtiessään Irakista, hän ei ollut halunnut riskeerata tyttäriensä henkeä salakuljettajien ja kumiveneiden armoille. Mutta pelko ei ole kadonnut minnekään.

Nyt nämä ihmiset ovat kuin saastaa.
U-juna kuljettaa Alin suomen tunnille Espooseen. Hän laittaa nappikuulokkeet korviin ja sulautuu kännykkää näpräävään, ilmeettömään massaan.

Suomen kurssi on osa TE-keskuksen Alille laatimaa kotoutumissuunnitelmaa.

Ali sanoo suoraan, ettei pysty keskittymään verbitaivutukseen tässä mielentilassa.

– Ajattelen heitä koko ajan. Ihan koko ajan.

Hän on vakuuttunut, että jos toivo viriäisi, hän alkaisi taas oppia. Se oli tapahtunut kesäkuussakin: kun hän oli nähnyt vielä tulevaisuuden, muistiin oli jäänyt kokonaisia lauseita.

Ali nostaa katseensa: Luuletteko, että tulin Suomeen siksi, että täällä on kaunista? Jos Irakin valtaapitävät lopettaisivat hänen vainoamisensa, hän lähtisi sillä sekunnilla takaisin.

Ali Kamil
Kotoutumisrahaa vastaan Ali käy suomen tunneilla. "Kun ei ole toivoa tulevaisuudesta, ei ole toivoa oppimisestakaan", hän sanoo. Jyrki Ojala / Yle
– Minulla oli Irakissa kaikki: hyvä elämä, talo, auto, rahaa maksaa laskut – perhe.

Nyt Alilla on minimalistisesti sisustettu yksiö rantaradan varrella. Huonekalut ovat kirpputorilta, ainoastaan television hän osti osamaksulla. Siitä hän katsoo kalastusvideoita ja romanttisia komedioita.

– Ei draamaa tai tragediaa, hän sanoo.

Barbinuket lojuvat edelleen Alin matkalaukussa. Linnéan vierashuoneen hyllyllä tyttöjä odottavat pölyttyvät eläinkortit.

Niillä Linnéa haluaisi opettaa Alin tyttärille suomea.

He hörppivät pikakahvia kukkakupeista ja syövät Lidlin pakastepiirakkaa. Linnéa on hetkeä aiemmin ollut polttaa sen uuniin.

– Tässä on Suomen huonoin kokki liikkeellä, hän toteaa ja saa Alin suupielet kohoamaan.

Televisiossa pyörii eduskunnan kyselytunti. Linnéa katsoo sen aina.

Hän tuntee monta suomenruotsalaista poliitikkoa ja seuraa lainsäädäntöä silmä tarkkana. Hän on yrittänyt löytää Alille töitä, mutta 2600 euron tuloraja perheenyhdistämiseksi on kova vaatimus.

Linnéa haluaisi itse lobbaamaan eduskuntaan, mutta Sibelius-taloon on vaikea päästä pyörätuolilla.

Kaikilla 80-vuotiailla ei ole omaa Alia. Eikä kaikilla Aleilla ei ole omaa Linnéaa.

– Kyllä toivoa on olemassa, Linnéa sanoo.

– En ole vielä heittänyt veiviäni.

Tv-ruudussa pääministeri Juha Sipilä puhuu talouden signaaleista ja työministeri Jari Lindström työttömien aktivoimisesta.

"Se ei ole ihmisten kiusaamista vaan heistä välittämistä. Otetaan heistä koppi", Lindström lausuu ministeriaitiosta.

Tv menee kiinni. Linnéa ja Ali täyttävät astianpesukoneen ja pakkaavat teleskooppivavat reppuun.