https://www.verkkouutiset.fi/a/heikki-p ... ajallinen/
Heikki Patomäkihän on Suomessa ollut yksi niitä tutkijoita jotka ovat Turtiaisen tapaan pelotelleet NATO:lla.
Tämä menee vähän off-topiciksi, mutta kyllähän Patomäellä ja Turtiaisella on ajatuksissaan paljon samankaltaisuuksia.
Patomäki on levitellyt tätä toisen, muistaakseni amerikkalaisen tutkijan teoriaa siitä, että NATO:n laajeneminen johtaisi
maailman uudenlaiseen vaaralliseen tilanteeseen, jossa maailna olisi samalla tavalla kaksinpainen kuin ennen I maailmansotaa.
Rinnatus kyllä ontuu vähän.
Mutta Patomäki ei ole peitellyt NATO-inhoaan.
Oli hieno nähdä keväällä kun yhdessä Ylen keskusteluohjelmissa Teija Tiilikainen suolasi hänet täysin.
SInällään huvittavaa tuo Patomäen 1930-luvun Suomen äärioikeistosta jauhaminen myöhemmin KU:n jutussa.
Maailma oli silloin erilainen, koska bolsevistinen Neuvostoliitto pyrki soluttautumaan Eurooppaan tuolloin juuri
kommunistipuolueiden avulla. Lapuan liikkeen väkivalta on aika hentoista kun vertaa Neuvostoliiton masinoimien
alistuskoneistojen terroriin, tappoihin ja muihin myyräntöihin 1930-luvub Euroopassa.
Otaksuisin että Patomäki on joskus 1980-luvulla itse aika laitavasemmalle mennyt sekä omaksanut tullloin itämyönteiset opit.
https://blogit.kansanuutiset.fi/volanen ... nen-virhe/
"Se on todellakin myrkyllistä. Suomi on esimerkki maailmanlaajuisesta taantuvasta kehityksestä. Kun ihmiset seuraavat herpaamatta tiedotusvälineiden kautta sodan tapahtumia länsimaisesta, ukrainalaisesta ja inhmillisestä näkökulmasta (kun sen sijaan esimerkiksi Irakin sodassa media esitti tapahtumat lähinnä hyökkääjien näkökulmasta), niin he kokevat sodan voimakkaasti.
Suurin osa suomalaisista näyttää näkevän Ukrainan sodan suorana uhkana: ”Tämä on uusintaversio vuosien 1939-40 talvisodasta ja sama voi tapahtua täällä”.
Suomen suojelemiseen tarvitaan isompia pyssyjä, ja siksi Suomen on liityttävä Natoon. Pelko on vahva motivaatio ja ajatus on tavallaan ymmärrettävä, mutta pelon tai vihan perusteella on vaikea ajatella rationaalisesti. Lisäksi näemme sellaisia ryssäpelon ja -vihan muotoja, joita emme ole nähneet 1930-luvun jälkeen.
Vallitseva mielipideilmapiiri on edennyt niin pitkälle, että kaikenlaista kritiikkiä tai analyysiä historiallisen syy-yhteyden näkökulmasta pidetään ”putinismina” tai ”venäläisten agenttien” toimina. Tällainen ilmapiiri edistää myös sensuuria ja väkivaltaa."
– Touhumme eteni yhä pitemmälle, ja kun aloimme suoraan sanoen nussia lauteilla sylikkäin, Kari Tapio räjähti, Frederik muistelee kirjassa.