https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000008866965.html
Pääkirjoitus: Nyt meitä koetellaan – oliko Suomi sittenkin liian sinisilmäinen Nato-optionsa kanssa?
HUUTISTAVenäjän ja Ukrainan sodan loppua ei ole edes näköpiirissä. Nyt on myös selvää, ettei Suomen Nato-jäsenyys ollutkaan niin helppo tie kuin luultiin vielä 18. toukokuuta, jolloin Suomi jätti hakemuksensa sotilasliiton jäseneksi yhdessä Ruotsin kanssa. Jäsenyysneuvotteluita tuskin saadaan edes alkuun ennen Naton Madridin huippukokousta kesäkuun lopussa.
Kun jäsenyyden saaminen pitkittyy, herää väistämättä kysymys, oliko Suomi liian sinisilmäinen pitkään hehkutetun Nato-optionsa kanssa. Ehkä oli.
Itsevarmuutta ruokkivat Suomen ja Ruotsin suurilta jäsenmailta ja Natolta itseltään saamat lupaukset prosessin vauhdikkuudesta. Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) esimerkiksi uskoi vielä IS:n Nato-keskustelussa toukokuun alussa Suomen olevan Naton jäsen jo lokakuuhun mennessä.
Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoganin äkkijyrkkä vastustus Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä kohtaan tuli yllätyksenä. Aikaisemmin hän oli sanonut presidentti Sauli Niinistölle aivan muuta. Välipuheet diktaattoreiden kanssa eivät välttämättä päde loppuun saakka.
Erdoganin politiikasta kertoo, että nyt hän vaatii jopa Ruotsin puolustusministerin Peter Hultqvistin erottamista jäsenyyden ehtona. Ajatuskin on mielipuolinen.
KUN SOTA on pitkittynyt, Suomi ja Ruotsi ovat joutuneet jäsenhakemuksineen pelinappuloiksi sellaisiin peleihin, joihin maat eivät voi vaikuttaa.
Se oli vaihtoehdoista pahin, kun jäsenyyttä mietittiin. Siksi Suomessa seurataan huolestuneena, miten myös EU:n sisällä on alettu suhtautua ymmärryksellä Venäjän ja Vladimir Putinin toimintaan. Kasvot tälle antoi Ranskan presidentti Emmanuel Macron, joka on käsittämättömällä tavalla huolissaan rikollisen hyökkäyssodan Ukrainaan aloittaneen Putinin kasvojen menettämisestä. Huoli kasvaa, että Venäjää ja Putinia vaatimuksineen aletaan kohta ymmärtää liikaakin, mistä on merkkejä myös Italiassa ja Saksassa, puhumattakaan Unkarista.
JÄSENYYDEN viipyessä kannattaa muistaa, ettei Suomi ole yksin. EU:n jäsenenä turvana on Lissabonin sopimuksen mukainen turvatakuu. Lisäksi Britannia ja Yhdysvallat ovat antaneet niin pitkälle menevät turvatakuut ”harmaalle ajalle” kuin näissä oloissa on mahdollista. Suomi ja Ruotsi ovat peruuttamattomalla tavalla yhdessä keskenään. Luottamusta herättävät myös yhteiset harjoitukset, kuten parhaillaan käynnissä oleva Nato-vetoinen Baltops 2022 -harjoitus Itämerellä.
Naton sisällä Turkki herättää yhä enemmän ärtymystä. Kyse on siitä, kuinka pitkään yksi jäsenmaa voi pitää koko sotilasliittoa panttivankinaan. Jos Nato-jäsenyys venyy vuosien päähän, yksi vaihtoehto voisi olla Pohjoismaiden sotilasliitto, mitä esimerkiksi sotatieteiden tohtori Jarno Limnell on väläyttänyt. Todennäköisesti Nato-jäsenyys kuitenkin etenee alkumutkien jälkeen satamaan.
Olisiko kannattanut ottaa oppia Ukrainasta.
Mikä vitun Lissabonin turvatakuu ,haloo,katsokaa Ukrainaa
Mitä tulee Turkkiin niin haluan nähdä sen päivän kun NATO luopuu Turkki optiostaan
EU armeija mutta eihän sellaista pitänyt koskaan tulla