Mä sydämestäni toivon että nämä vasemmistohipit ovat oikeassa ja kaikki mahtuu tänne, peace and love ja sitä rataa.
Me asiasta huolestuneet ja suvakkilasit päästä pois saaneet olemme vaan epäinhimillisiä pikkuhitlereitä.
Olisikin. Mä pelkään lasteni ja itseni puolesta jo. Ei ole mukava tunne.
Mä olen kyllä vilpittömästi sitä mieltä, että ihmisiä hädässä tulee auttaa, mutta rajansahan silläkin on. Ja kun tänne suurin osa tulvivista on näitä nuoria miehiä jotka kävelevät kaduilla kuin maailmanomistajat, niin ei voi muutakuin pelätä ja ahdistua.
Miksi tämä asia oikeasti repii kansan niin kahtia? Onko nämä äärihipit oikeasti sitä mieltä, että mitään ongelmia ei ole odotettavissa tällaisen muukalaisvyöryn följyssä? Ja että Ruotsissa on kaikki ihan OK? Mitä hemmettiä? Miksi on rasisti, kun näkee asioiden nurjan puolen myös?
Ja se, että pitäisi muistaa kuinka toisen maailmansodan aikana suomesta lähti evakkoon ruotsiin lapsia ja naisia ei ole mitenkään verrattavissa tähän mitä nyt tapahtuu. Ensinnäkin Suomi ja Ruotsi ovat olleet yhtenäinen maa, meillä on sama kulttuuri ja näin edespäin. Samoten suomalaisilla on aina ollut jotain "taitoja", jopa silloin pakolaisstatuksella ruotsiin lähteneillä, eivät siis olleet vain tyhjän panttina ja ihmetelleet. Mitä nämä täysin vieraasta kulttuurista ja täysin erilaisen maailmankatsomuksen omaavat, ainakin suurin osa heistä, tekee mitään hyödyllistä yhteiskuntamme eteen? Vuosiahan siinä tulee menemään.
Jos ei pelottaisi niin paljon, niin itkettäisi.
