Tästä olikin jo jutuntynkää Husu-ketjussa:
Kaksi helsinkiläistä muslimia kertoo, mikä haittaa maahanmuuttajien lasten Suomi-tunnetta
Kaksi helsinkiläistä muslimia Sharmarke Said Aw-Musse (vas.) ja Abdirahim Hussein kertoo, mikä vaikeuttaa suomalaisen identiteetin syntyä.
EN koe itseäni suomalaiseksi.
Näin sanoivat HS:n haastattelussa monet helsinkiläisen Keinutien ala-asteen lapset. Sellaisetkin, joilla on kymppi suomen kielessä ja syntymäpaikka Helsingissä, mutta vanhempien juuret muissa maissa.
Aiheesta roihahti keskustelu sosiaalisessa mediassa. Imaami Sharmarke Said Aw-Musse kommentoi viestipalvelu X:ssä, että lasten ja nuorten ulkopuolisuuden tunne ei synny tyhjästä.
Kysyimme häneltä ja toiselta vaikuttajalta, mistä se sitten syntyy – ja mitä pitäisi tehdä?
AW-MUSSESTA on tärkeä hahmottaa, mitä tarkoitetaan suomalaisuudella. Kansalaisuus ja kulttuurinen identiteetti ovat eri kysymyksiä.
Aw-Musse opetti itse Keinutien ala-asteella viisi vuotta. Hän kertoo keskustelleensa koulun oppilaiden identiteetistä koulun nykyisen opettajan kanssa sen jälkeen, kun Helsingin Sanomien artikkeli koulusta ilmestyi.
Koululaisista moni sanoi Aw-Mussen mukaan kokevansa itsensä siinä mielessä suomalaiseksi, että he haluavat rakentaa tulevaisuuttaan Suomessa.
”Kun puhutaan kulttuurisesta identiteetistä, nämä lapset eivät välttämättä koe olevansa suomalaisia”, Aw-Musse sanoo.
MAAHANMUUTTAJATAUSTAISET lapset ja nuoret kohtaavat paljon syrjiviä asenteita, rasismia ja islamofobiaa. Se vaikeuttaa yhtenäisyyden tunteen rakentumista.
”Ne kokemukset voivat johtaa siihen, että nämä lapset ja nuoret eivät koe olevansa riittävästi suomalaisia.”
On tärkeää, että maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret kuuluvat Suomen kansaan, ja että Suomi on myös heidän maansa, Aw-Musse sanoo. Tämä ei ole ristiriidassa näiden lasten ja nuorten kotoa saaman identiteetin ja kulttuurin kanssa.
Lapsella voi Aw-Mussen mielestä olla useita eri kulttuurisia identiteettejä. Se on rikkaus ja antaa valmiuksia ymmärtää maailmaa.
”On erittäin tärkeää, että lapsilla on vahva, omaan perhetaustaan perustuva identiteetti. On myös tärkeää, että he kokisivat myös suomalaisen identiteetin.”
KUN yksi lapsi tai nuori käyttäytyy huonosti, sitä selitetään herkästi maahanmuuttajataustalla. Negatiiviset teot yhdistetään koko ryhmään.
Näin arvioi monikulttuuri- ja maahanmuuttajajärjestöjen yhteistyöverkosto Monihelin toiminnanjohtaja Abdirahim Hussein.
Kun taas nuoresta puhutaan positiiviseen sävyyn, hänet nähdäänkin yksilönä.
”Tavallisten kansalaisten pitäisi katsoa näitä lapsia ja nuoria sellaisenaan, eikä erotella heitä suomalaisiksi ja ulkomaalaistaustaisiksi lapsiksi. He kaikki elävät saman katon alla, ja se katto on Suomi.”
Nykyisessä ristiriitaisessa tilanteessa nuorta ei välttämättä enää kiinnosta, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuu.
”Nuori voi silloin syrjäytyä”, Hussein sanoo.
MITÄ pitäisi siis tehdä?
Aw-Mussen mielestä ongelma ei ratkea ilman asennemuutosta yhteiskunnassa. Suomessa pitää miettiä, miten eri taustoista tulevia kohdellaan.
Lapset, nuoret ja heidän vanhempansa esimerkiksi lukevat itse sosiaalista mediaa, jossa voidaan kirjoittaa lapsista ja nuorista halventavin sanoin.
Husseinin mukaan lapset ja nuoret juurtuvat Suomeen paremmin, jos yhteiskunnallisessa keskustelussa siedetään erimielisyyksiä.
”Miksi maahanmuuttajat eivät voisi olla asioista eri mieltä kuin kantasuomalaiset ja olla silti suomalaisia?”
Tilannetta auttaisi myös maahanmuuttajataustaisten ihmisten onnistumisten esille tuominen. Se kannustaisi osallistumaan yhteiskunnan toimintaan sen jäseninä.
Hussein korostaa Suomen arvojohtajien merkitystä.
”Tarvitsemme arvojohtajia, jotka vetävät kansaa yhteen, eivätkä erottele heitä erillisiin ryhmiin. Heidän pitää puhua eteen tulevista ongelmista yhteiskunnallisina ongelmina, eikä sysätä niitä jonkin yhden ryhmän ongelmaksi.”
Helsingin Sanomat
10.3.2024 18:18
Tilannetta auttaisi myös maahanmuuttajataustaisten ihmisten onnistumisten esille tuominen.
Kyllähän niitä esille tuodaan; kerrotaan miten 14-vuotias somali solmi kengännauhat ihan itse, tai "17-vuotias" ohjasi kiikkerän veneen yli Välimeren, käveli aivan yksi läpi rasistisen Euroopan, kävi kahdessa vuodessa niin ala- kuin ylä-asteen sekä lukion opinnot.
Uutisen tarkoitus jäi lopulta hämäräksi; tyypillistä nillittämistä tutuin argumentein; suomalaiset ovat rasisteja, suomalaisten asenteet eivät muutu, ulkopuolisuuden tunne...
Lisäksi puhutaan vain maahanmuuttajista. Ei pakolaisista, eikä siitä pakolaisuuden irvikuvasta; humanitäärisistä pakolaisista, joita etenkin somalit ovat.
Se herätti kummastusta, että toinen haastatelluista oli "Husu" Hussein. On se vaan ihme ja kumma kun hänen tilalleen ei löydy ketään sellaista haastateltavaa, jonka taustalla ei ole kolmea petostuomiota, sekä valehtelua taksijupakassa "olin niin vihainen".
Lukijain kommenteista päätellen artikkeli jakoi kansaa kahtia. Onneksi melko suurella osalla lukijoista oli realistinen suhtautuminen niin somaleihin, muslimeihin kuin islamiinkin.
Ohessa:
Maailman 1.6 miljardista muslimista 39% voi hyväksyä kunniamurhan esiaviollisia suhteita harrastaneelle naiselle. Vastaavaa suurta kannatusta saa moni muukin radikaali käsitys naisten ja tyttöjen asemasta ja kohtelusta.
Irakilaistaustainen kansalaisaktiivi totesi vastikään lehtihaastattelussa naisen olevan entisen kotimaansa kulttuurissa arvoltaan aasista seuraava. Toisessa artikkelissa afgaani-isä ei laskenut mukaan tyttäriään perheenjäseniä laskettaessa.
Tätä arvomaailmaa on liberaalissa läntisessä demokratiassa monen vaikea edes hahmottaa. Samalla Suomessa on jo keskisuuren kaupungin verran maahanmuuttajia näitä arvoja vaalivista konservatiivisista islamilaisista lähtömaista.
Arvoja ei riisuta rajalla. Moni sopeutuu, mutta tilastollisesti luvut tarkoittavat, että meillä on merkittävä ja kasvava vähemmistö, jonka arvomaailma on jyrkässä ristiriidassa yhteiskuntamme perusarvojen kanssa.
Ei ole sattumaa, että kyseiset lähtömaat korostuvat merkittävästi työttömyys- ja rikostilastoissa. Integroituminen Suomeen on heikkoa ja segregaatio ruokkii ongelmia.
Näistä lähtökohdista on kysyttävä, missä määrin esim. humanitäärinen maahanmuutto Suomeen näitä arvoja omaavista suuren kulttuurieron maista on toimiva tapa auttaa, ja mitkä ovat integraation epäonnistumisen suuren todennäköisyyden seuraukset omalle yhteiskunnallemme.
Onko kenelläkään muulla uussuomalaisten ryhmällä tällaisia ongelmia kuin muslimitaustaisilla? Tunnen satoja ulkomailta muuttaneita eli kymmeniä kansalaisuuksia, mutta ei kenelläkään muulla nouse tällaisia ajatuksia esiin? Rasismi suomalaisten suunnalta on vanha ja väsynyt vastaus.
