Darlie Lynn Routier - murhasi ehkä kaksi lastaan

[Valoviikate]

Johdanto


Darlie Routier

Vuonna 1997 oikeus totesi Darlie Lynn Routierin syylliseksi yhteen ehkäpä hirveimmistä teoista, joita ihmiskäsillä saa aikaan: hän murhasi kaksi omaa lastaan kylmästi.
Damon ja Devon olivat tavallisia lapsia, joiden murhaamiselle ei tunneta motiivia, mutta syyttäjät maalasivat kuvaa Routierista äkäisenä, materialistisena nuorena naisena, joka rakasti rahaa ja tuhlaavaa elämäntyyliä. He spekuloivat hänen päästäneen päiviltä kaksi poikaansa, jotta hän ja hänen miehensä eivät joutuisi vararikkoon.

Tämä kertomus paljastaa murhien tapahtumavaiheet sekä seikat, jotka johtivat sensationaaliseen oikeudenkäyntiin, jonka seurauksena hän odottaa tällä hetkellä viikatemiestä Dallasissa. Hänelle annetaan tappava ruiske. Todistusaineisto Darlieta vastaan oli raskas ja jälkikäteen ajateltuna, puolustusterapeutilla oli vain vähän toivoa saada vapautettua hänet syytteistä.

Mutta, viimeaikaiset löydökset herättävät kysymykset, onko hän sittenkään syyllinen - vähintäänkin sen, ansaitseeko hän kuolla. Niinpä tämän raportin viimeinen kappale on omistettu kiistalle, jonka ansioista Darlie Lynn Routier saattaa saada uuden oikeudenkäynnin.

6. kesäkuuta 1996

Aamuaurinko ei vielä valaissut Texasin yläluokkaista aluetta. Rowlettin alueen Darlock Heightsin asukkaat matkasivat unten mailla, tai ainakin suurin osa heistä. Lähiympäristö näytti, kuten tavallista, tyyneltä ja turvalliselta - mutta osoitteessa 5801 Eagle Drive piru oli irti.

Ensimmäinen sivullinen, joka kuuli raivopäiset hankaluudet, oli Rowlettin poliisijaoston yövuorolainen Doris Trammel. Hän oli yllättynyt, kun hätäpuhelin pirisi aamuaikaan 2:31, kuulleessaan mistä soitettiin - hän oli tottunut asioimaan köyhempien ja syrjäytyneempien keskuudessa, ei porvareiden, jotka yleensä olivat lainkuuliaisia ja joiden luona lasten oli hyvä kasvaa. Hysteerinen naisen ääni langan päästä kirkui kauheaa tarinaansa.

"Joku murtautui talooni..." se ääni huusi. "He vain puukottivat minua ja lapsiani..." Naispoliisi otti heti tukevamman asennon tuolissaan, herkisti aistinsa ja yritti rauhoitella soittajaa, yrittäen saada häntä kertomaan yksityiskohtia jossakin ymmärrettävässä muodossa. Mutta soittaja oli paniikin valtaamaam, eikä pystynyt siihen... "Minun pienet poikani kuolevat! Voi hyvä Jumala, minun lapseni kuolevat!"

Trammellin sormet ojentuivat kömpelösti yhdistämään poliisin pääyksikön linjaan; hän vei mikrofonin suulleen; "Naista ja lapsia puukotettu!", sitten hän neuvoi naista pärjäilemään samalla kun hän kutsui ambulanssia. Nainen sen kuin jatkoi itkuaan ja tolkuttomia avun huutoja "Minun lapseni kuolevat! Minun lapseni kuolevat!"


Darlie Routier

"Rouva, olkaa hyvä ja rauhoittukaa, kertokaa minulle mitä on tapahtunut!" yövuorolainen nurkui, mutta nainen pysyi sekavana ja alkoi koetella Trammellin hermoja. Tietokoneeltaan hän jäljitti, että soitto tuli osoitteesta 5801 Eagle, jossa asuivat Darin ja Darlie Routier (lausutaan Roo-tear). Useiden pyyntöjen jälkeen Trammell sai toisen osapuolen huokaisemaan syvään ja selittämään, mitä oli tapahtunut.
Koko tilanne oli absurdi. Yövuorolainen ei vieläkään malttanut uskoa, mitä juuri kuuli. Murha rauhallisessa Rowlettissa..?

Kauhistuttava rikospaikka

Darlie Routier, soittaja purskahti itkuun, nyyhkytti, hengitti vaivalloisesti ja voihki kauhistuttavaa tarinaa
"Kun minä olin nukkumassa... minä ja pienet poikani olimme nukkumassa alakerrassa... joku tuli sisään... puukotti pienokaisiani... puukotti minua... heräsin... taistelin vastaan... hän juoksi ulos autotallin läpi... heitti veitsen maahan..."

"Kuinka vanhoja poikasi ovat?" Trammell sai sanottua, ja sai tietää vahingoitetut lapset olivat 6 ja 5 - Devon ja Damon.

28-vuotias Darin Router oli herännyt unestaan yläkerrassa Darlien huutoihin ja nyt ryntäsi alakertaan perheen olohuoneeseen. Tunteja aikaisemmin, ennen kuin hän oli käynyt nukkumaan, viimeinen kohtaus, jonka hän oli nähnyt perheestään: lapset lojumassa lattialla, katsomassa heidän suurta televisiotaan, Darlie makaamassa sohvalla heidän vieressään, näyttäen seksikkäältä Victoria's Secretin yöpaidassaan.

Nyt hänen kaksi poikaansa Devon ja Damon makasivat verilammikoissa samalla kun Darlie, yöpaita veren peitossa, asteli edestakaisin paniikkikohtauksen valtaamana huutaen poliisille matkaupuhelimeen.
Barbara Davis kertoo Darinista kirjassaan Precious Angels "Hän näki verta kaikkialla... Darin syöksyi Devonin puolelle ja näki kaikki valtavaa viiltohaavaa poikansa rintakehässä, siinä missä 6-vuotiasta oli puukotettu toistuvasti. Hän tarkasti pulssin, eikä voinut tuntea mitään, ja hän katsoi Devonin kasvoja. Suuriksi räväytetyt silmät tuijottivat sumeilematta takaisin."
Darin kääntyi sitten toista poikaa kohti, 5-vuotiasta Damonia, joka makasi lattialla.
"Pieni määrä verta tihkui hänen shortsiensa takaosasta", Davis kirjoittaa. "Damonin keuhkot korisivat kun hän taisteli yrittäessään saada ilmaa."

"Kauhistunut isä panikoi hetken, sitten päätti alkaa tehdä painelu-puhalluselvytystä pojalle, joka ei enää hengittänyt. Darin piti käsillään Devonin nenästä ja hengitti lapsen suuhun. Isän kasvoille suihkusi verta.

David Waddell oli ensimmäinen poliisi joka saapui rikospaikalle; hän ei voinut uskoa näkemäänsä, hän ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Näky hirvitti häntä ja ylivoimainen veren haju sai hänet voimaan pahoin. David hengitti syvään voidakseen ignoorata aistimuksensa ja keskittyä työhönsä, ja tarkasti nopeasti lapset - toinen näytti kuolleen, ja niin näytti toinenkin, mutta pulssi oli vielä jotenkin havaittavissa.
Hän ohjeisti Darlieta laskemaan pyyheliinoja Damonin päälle ja painamaan tämän haavoja. Nainen ei reagoinut käskyyn mitenkään - mitä poliisimies piti outona, vaikka äiti olikin vimmatussa tilassa - ja vain jatkoi huutamista siitä, että tunkeilija saattoi yhä olla autotallissa, jonne oli mennyt.

Waddellin tueksi tuli pian toinen poliisi, ylikonstaapeli Matthew Walling, sekä ensihoitajat Jack Kolbye ja Brian Koschak. Kuten Waddell, he pysähtyivät näyttämön kynnykselle, hetkellisesti kuoleman näky riisui heidän aseista.
Ensihoitajat ymmärsivät heti, etteivät voineet kaksin saada hallintaan sitä verilöylyä - kaksi lasta kuollut tai kuolemassa ja aikuinen nainen läpimärkänä verestä, verinen riepu kaulallaan - ja he soittivat apuvoimia.

Tyhjänpäiväiset ponnistukset

Syrjässä Waddell saattoi ajan tasalle ylikonstaapeliaan. Yhdessä he seurasivat veripolkua taloon, olohuoneesta autotalliin, keittiöön, jonne pääsi helposti ja kävivätpä vielä pienessä kodinhoitohuoneessa. He astuivat sisään autotalliin pimeyteen, löysivät valokatkaisijan ja jatkoivat matkaa revolverit tassussa. He eivät kohdanneet hyökkääjää. Sentään he huomasivat, että autotallin ikkunaruutu näkyvästi isketty pois paikaltaan.

Ymmärtäen, että hyökkääjää saattoi yhä olla talossa, poliisimiehet tarkistivat joka huoneen ylhäältä ja alhaalta, jokaisen nurkan, komeron ja raon talosta. He pysähtyivät keittiöön, jonne tappajan sanottiin paenneen ja huomasivat sen kaaoksen - kaakeloidulle lattialle oli pärskytetty verta; pölynimuri vinkui, ja mikä enteellisintä, verinen lihaveitsi makasi keittiötiskillä. Terän vierellä lojui naisen kukkaro, joka oli kiinni, ja setti naisen korustoa, joka näyttii kalliilta - ja johon, ihme kyllä, ei ollut koskettu.

Yläkerrassa lainvalvojat näkivät kolmannen lapsen, vauvan, joka uikutti kehdossaan. Hellävaroen konstaapeli Walling nosti poikavauvan ja katsoi, oliko tässä mustelmia - ei ollut. Darin Routier ilmaantui rappujen jalkopäähän ja selitti, että siinä oli heidän nuorin lapsensa: Drake, 6 kuukauden ikäinen.

Lisää ensihoitajia oli saapunut paikalle: Larry Byford, Eric Zimmerman ja Rick Coleman. Oli jo tullut erittäin selväksi, että Damon oli vielä elossa, vaikkakin vain hädin tuskin - ja hänen veljensä Devon kuollut; jälkimmäisen silmät tuijottivat elottomina sisäkattoon. Coleman oli hätäisesti kasannut tippatelineen, jotta voisi antaa tiputusta lapselle siinä toivossa, ettei tämä kuolisi ennen pääsemistä sairaalaan.

Arvioidessaan poikien haavoja, lääkintämiehet panivat merkille kaksi erityisen suurta viiltoa, jotka he tunnistivat veitsen iskuiksi, kummankin rintakehässä. Veitsen iskut olivat työntyneen lasten keuhkoihin. Devon oli kuollut henkeään haukkoen, hirvittävän kuoleman. Damonin keuhkot olivat myös hapesta kuormittuneet ja hän oli kärsinyt saman kohtalon kuin sisaruksensa. Kolbye kauhoi Damonin käsivarsiinsa ja taktikoi tämän paareille. Hän ajatteli kuulleensa tämän kamppaillut kuolemaa vastaan, läpi sen äänen, kun ilma oli vapautunut hänen pienistä keuhkoistaan.

Colemanin avustuksella Kolbye suoritti painelu-puhalluselvytyksen pitääkseen pojan hengissä.

[katjuska.84]

Kiinnostavan kuuloinen juttu ja jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa.

[Bell]

Koskas sitä jatkoa olis tiedossa?

[Valoviikate]

Kiitän.
Bell: Vaikka nytte. Mutta valitettavasti on taas vähän nysä teksti.

Kiikuttaessaan lasta ambulanssin takaosaan, samalla hän sluiced air pojan henkitorveen, jotta tämä voisi saada raikasta ilmaa. Ensihoitajat jatkoivat elvytysmaneerejaan koko matkan Baylorin lääketieteen keskukseen, mutta lapsi kuoli ennen kuin he ehtivät perille.


Damon ja Devon Routier

Hyökkääjä

Samaan aikaan K-9 osasto oli saapunut Eagle Driveen. Miehistöltä poistettiin kuonokopat ja päästettiin nuuhkimaan.
Poliisi Waddell perehdytti osaston ihmisväkeä tapaukseen ja liittyi joukkoon etsiäkseen hyökkääjää naapurustosta-alueelta. Ja konstaapeli Walling rauhoitteli riehuvaa rouva Routieria verrannan edessä. Kun he olivat sitoneet hänen verta vuotavat haavansa, hän kertoi konstaapelille saman, minkä oli kertonut Waddelille aikaisemmin; hän oli herännyt hyökkääjän tuloon ja huutanut. Hän oli kamppaillut kutsumattoman vieraan kanssa, torjunut tuon iskut ja hyökkääjä oli livistänyt kohti autotallia. Tässä vaiheessa nainen huomasi jättäneensä taakseen kaksi teurastettua poikaansa. Hän ei ollut kuullut mitään heihin kohdistuneesta hyökkäyksestä.

Hän keskeytti tarinansa hetkeksi ja irvisti kun ensihoitajat Koschak ja Byford asettelivat tippatelinettä (tiputusta varten) hänen käsivarteensa, sitten lopetti uudestaan kun he laittoivat Steri-Strips-laastareita hänen kaulaansa, jossa oli, ei syvä, mutta ilkeä haava kuitenkin. Moiset toimeenpiteet, olennaisuudestaan huolimatta kieltämättä kirvelivät. Tovin kuluttua hän jatkoi kertomusta poliisimiehelle. Hän kuvaili hyökkääjää keskipitkäksi tai pitkäksi mieheksi, joka oli pukeutunut mustaan päästä varpaisiin: t-paitaan, farkkuihin ja baseball-lippikseen.

Welling päättänyt haastattelun kolmelta aamulla. Hän astui sivuun kun ensihoitajat saattoivat Routierin ambulanssiinsa. Rouva pyysi, että saisi lääketieteellistä apua Baylor keskuksesta. Hänen miehensä Darin sanoi, että tulisi perässä katsoman häntä: hän oli liian järkyttynyt ajaakseen itse, joten naapuri Tom Neal kuskaisi hänet. Nealin vaimo jäi huolehtimaan Routierien vauvasta Drakesta.

Routiersin matkasivat sairaalaan, mutta sinivuokot jäivät heidän mannuilleen. Ja itseasiassa heitä tuli sinne lisää. Poliisien ryhmän kasvaessa armeijaksi, välkkyvät valot erottuivat helposti pimeässä sillä umpikujalla, jossa Routiersit elivät.

Naapurit nousivat vuoteistaan, putkahtivat synkkien kotiensa suojasta ulos pihoilleen töllistelemään tummien univormujen verhoamia joukkoja, jotka marssivat Routiersin kotiin nurmikon poikki, ja astuivat sisään koloniaalistyylisestä etuovesta.
Herkeämättömien, kriittisten katseiden alaisena poliisi heivasi vartioketjua ("Police - do not cross") kiinteistön ympärille, eristääkseen alueen muilta.
Tuijottavat veronmaksajat eivät olleet koskaan nähneet mitään tällaista loistokkaassa Rowlettissaan, rikoksista vapaassa Darlock Heights Additionin lähiössä. Etenkään omalla kadullaan.

Epäilyksenalaisuutta

Rikoksen vakavuudesta johtuen, vain Rowlettin poliisin esimiehet (honchos) pääsivät rikospaikalle.
Heidän joukossaan oli komisario Grant Jack, tutkintadivisioonan kometaja. Hänet kutsuttiin työtehtäviinsä kesken yöuniensa ja hän saapui pian kolmen jälkeen aamulla Eagle Driveen.

Numero 5801:n aulassa hän tapasi etsivä Jimmy Pattersonin, Crimes Against Persons Divisionin (Rikokset ihmisiä vastaan-jaosto) veteraanin, joka toi esiin sen, että Routierien kolmas lapsi, Devon, oli yhä peiton alla. Hän selitti mitä tiesi päivän huolestuttavista tapoista - että äiti väitti vieraan suorittaneen hirmutekoja, ja lihaveitsi (murha-ase) lojui siellä, mistä poliisi oli sen löytänyt, verisenä kettiötasolta. Äiti, sanoi Patterson, oli laittanut veitsen sinne, nostanut lattialta, jonne tappaja oli sen pudottanut sen veitsen.

Kaksi lainvalvonnan ammattilaista yhdessä kolusivat talon monet huoneet etsien epäilyttäviä esineitä ja mahdollisia vihjeitä.

Kun poliisit kapusivat Routiersien kierreportaikkoa toiseen kerrokseen, räksyttävä, valkoinen pomeranian (eli kääpiöpystykorva) hyppelehti heidän eteensä ja alkoi ahdistella heistä paria. Eläin näykkäisi järjestyspoliisi Mark Wymanin housun lahkeesta. Karen Neal säntäsi apuun.

"Se on Karen, Domain, Karen! Jätä poliisimiehet nyt rauhaan ja mene nurkkaasi!" hän sätti. Laitettuaan koiran häkkiin, hän pyysi poliisilta anteeksi koiran puolesta ja selitti, että eläin karsasti vieraita. Järjestyspoliisit, ja todennäköisesti myös Karen Neal, ihmettelivät, missä tämä vahtikoira oli ollut murron aikana.
Eläinhän olisi voinut säästää kahden pikkupojan hengen...

Komisario Jack, joka oli ollut poliisina yli 20 vuotta, ei ollut koskaan todistanut teurastusta näin rauhallisessa, yläluokkaisessa yhteisössä: eikä hän voinut olla kelailematta mielessään, mikä kahdella jalalla kävelevä olento, joka nimitti itseään ihmiseksi oli voinut tehdä tämän. Ja kun ruumishuonevirkailija sulki vetoketjua siitä muovisäkistä, jonne oli pakattu kaikki mitä pikku Devonista oli jäljellä, poliisi, joka piti itseään jokseenkin kovana ja kylmäpäisenä, käänsi katseensa pois parkuakseen kuin vauva.

"Kuukausien ajan, kun tulin töistä kotiin, kävelin 5-vuotiaani huoneeseen tarkistamaan", Jack myöhemmin latasi. "Kun katselin poikani nukkuvan, en nähnyt häntä, minä näin Damonin ruumishuoneella ja Devonin lattialla... En vain kestänyt näkyä."

Eikä se ollut ainoa seikka, joka nakersi Jackia. Siinä oli jotain muutakin. Jokin syvällä hänen psyykeessään varoitti häntä: Tässä on jokin mikä ei natsaa. Pattersonista tuntui samalta ja hän tunnusti sen. Makaaberi kauhu riehui heidän luuytimissään.

Jack määräsi Pattersonin ja tämän työparin Chris Froschin tekemään tutkimuksia: hän lähetti Froschin sairaalaan, itseasiassa haastattelemaan rouva Routieria ensi kertaa. Hänen tarvitsi saada niin paljon yksityiskohtia kuin suinkin siitä, mitä talossa oli tapahtunut, mikä oli aiheuttanut sellaisen hävityksen ja veren lennon.
Heillä ei ollut vielä näyttöä kenenkään syyllisyydestä. Mutta heillä oli epäilyjä, ehkä arvaamattomia, ehkä ennenaikaisia.


Antenninäkymä paljon puhuttuun osoitteeseen 5801 Eagle Drive

Eagle Driveen oli tullut ryntäys. Mediasakkia oli kerääntynyt ja kamerat taltioivat hämärässä poliisin liikkeitä. Heidän valokeilojensa valkeus valotti auringonnousua edeltäviä tunteja.

[NancyDrew]

Löysin Facebookista hengissä selvinneen vauvan eli nykyään 15-vuotiaan Drake Routierin. Uskallan väittää häntä samaksi henkilöksi, koska hänen kavereistaan löytyy myös hänen isänsä Darin Routier.

[Valoviikate]

Kaunis kiitos tuosta facebook-linkistä, vaikka vielä en nyt ehtinytkään katsoa sitä.

Komisario siristeli silmiään yläpuoleltaan tulevasta valosta ja pudisteli päätään huomiolle, jota tällaiset tragediat aina saavat aikaan.

Kameroiden ja nälkäisten toimittajien ulottumattomissa ylikonstaapeli Walling avautui esimiehelleen; hän näytti järkyttyneeltä.
"Komisario, ette usko, mitä herra Routier sanoi minulle juuri ennen kuin lähti sairaalaan katsomaan vaimoaan. Hän kääntyi minua päin ja vannon Jumalan nimeen, että hän sanoi 'Jukra, luulenpa että tämä on isoin juttu, mikä' Rowletissa on sattunut ikinä.' Miehen kaksi lasta on lahdattu tänä yönä ja hän käyttäytyyy kuin hemmetti sirkus olisi kaupungissa!"

Ei, Jack tuumi itsekseen, nyt kaikki ei tosiaankaan natsaa.

2+2=3


Murha-ase

Routiersien kodissa pörräsi kivikasvoisia poliiseja, jotka tekivät karuja muistiinpanoja, näpsivät karuja valokuvia ja ottivat sormenjälkiä, jotka kertoisivat surullisia tarinoita. Keittokomerossa sattui jotain erittäin puhuttelevaa. Ylikonstaapeli Nabors piti omituisena, että lavuaari oli tahraton ja valkoinen kun lattiat ja keittiötasot olivat aivan veren tahrimat. Ja jos joku oli nähnyt sen vaivan, että oli pessyt lavuaarin verestä - miksi? Nabors lähti prosessoimaan verijälkiä.

Kirjassa Precious Angels kuvataan, että hän "teki testin havaitakseen, ettei ihmisverta aina näe paljaalla silmällä. Kemiallinen yhdistelmä Luminol on työkalu, jota etsivät käyttivät tässä testissä. Jos valkoinen kristallinen yhdistelmä Luminolissa paljastaa ihmisverestä löytyvää kupariyhdistelmää, suihkutettuna alueesta tulee luminesenssinen, siitä loistaa sinerävä valoa.

Ylikonstaapeli suihkutti lavuaariin ja sitä ympäröivään tasoon (tiedättehän, se, missä voi pitää käsisaippuaa ja vaikka hammasharjamukia). Kun valot sammutettiin, lavuaari ja lavuaaritaso hohtivat pimeässä.

Toistaen toimenpiteen tekonahkaiselle sohvalle, etsivä löysi pienen, lapsen kädenjäljen kirjavaa sinistä lähellä syrjää, jossa Damonia oli puukotettu. Kuten keittiötiloista, joku oli siistinyt veren pois. Jälleen heräsi kysymys; miksi?

Samaan aikaan rikospaikkatutkija (crime scene consultant) James Cron löysi jotain olennaista. Kuten ylikonstaapeli Nabors, hän ymmärsi, mikä oli vialla.
Sillä hetkellä kun hän saapui 5801 Eagle Driveen, hänen vuosien kokemuksensa kertoi hänelle, kun hän alkoi ottaa muistiinoanoja, että Darlie Routierin todistus tapahtumista ei täsmännyt.


Kyseinen sisäänkäynti, autotallin ikkuna

Rouva Rotter sanoi uskovansa, että tappaja oli tullut sisään ja paennut autotallin läpi. Itseasiassa Cron löysi, kuten nainen oli sanonut, autotallista raon talon puoleisesta ikkunaruudusta - mutta hän tiesi ensimmäiseltä silmäykseltä, että siitä ei oltu menty läpi. Ikkunaruutua ei oltu työnnetty väkisin sisään eikä ulos niin että ihminen olisi mahtunut siitä. Sitä paitsi ikkunaruudun sai irti ja takaisin paikalleen oikein helposti. Vaikka rikollisen ÄO olisi kengännumeron luokkaa, hän olisi tajunnut yksinkertaisesti poistaa ruudun paikoiltaan. Lisäksi maaperä ikkunan alapuolella oli aamukasteesta kostea, eikä siitä oltu kuljettu. Ehkäpä, James Cron ajatteli, nainen oli paniikissa puhunut ohi suunsa - ehkäpä hyökkääjä oli löytänyt toisen sisäänkäynnin ja uloskäynnin - joten hän "haravoi" koko talon etsiessään viitteitä murrosta. Eikä löytänyt yhtäkään.

Rikospaikka kertoo tarinan

Palatkaamme sisätiloihin, jossa Cron seuraili verisiä jalanjälkiä. Ne johtivat hänet huoneeseen, jossa lapset oli pistetty kylmiksi, läpi kodinhoitohuoneen, sitten autotalliin betoniseen lattiaan, jotka veivät ikkunalle.
Mutta edelleen, se ruutu tuntui epätodennäköiseltä pakopaikalta. Epäilyksiä lisäsi se, että pöly ikkunalaudalla oli koskematonta ja siinä ei ollut kädenjälkiä, eikä ikkunan lähiympäristöllä ollut verta tai mitään muutakaan. Jos tappaja oli mennyt ja tullut ikkunasta, hänen oli täytynyt pitää seinistä kiinni pysyäkseen tasapainossa!

Tutkija tarkisti toistamiseen pihan, tällä kertaa etsien veripisaroita, joita tappajalta olisi jäänyt taistelun tuoksinassa. Varmastikin tämä raakalainen oli saanut valtavan määrän verta valumaan ja hänen vaatteensa olivat tihkuneet sitä - mutta verijälkiä ei näkynyt muualla kuin sisällä talossa. Ei ikkunan alla lehtikatteella, ei pihan käsin hoidetulla nurmikolla, ei liiemmin kuusi jalkaa korkealla aidalla, joka ympäröi pihaa, ei myöskään kujalla.
Verta löytyi vain talosta. Ei mistään muualta.

Olohuoneessa, jossa tappelu oli Darlien mukaan käyty, Cron löysi pieniä merkkejä siitä, että siellä oli ollut käsikähmä; lampunvarjostin oli kallellaan, kalliit kukkaset lojuivat sotkussa kahvipöydän vieressä. Kaikki muu oli pakoillaan.
Itseasiassa hän löysi haurasvartisia kukkia, jotka eivät olleet katkennet - ikään kuin kukka-asetelma ei olisi pudonnut, vaan laitettu sinne.

Keittokomerossa näkyi selvästi vain Darlien veriset jalanjäljet. Särkyneen viinilasin palasia oli jäljen päällä, ja pölynimuri oli laitettu paikalleen.
Verestä, jota noiden esineiden alta löytyi, voitiin päätellä, että se oli vuodatettu sinne - ei ennen väkivaltatekoja, ei niiden aikana, vaan niiden jälkeen.


Darlien korut

Keittiön työtasolla lojui Darlien lompakko ja useita koruja - sormuksia, rannerenkaita ja kello - järjestyksessä, koskemattomina. Ne oli jätetty rauhaan.

Barbara Davis sanoo Precious Angelsissa: "Kaikki, mitä ammattilainen [poliisi] näki rikospaikalla, häiritsi häntä. Hän ei nähnyt verivanaa pois talosta, ja talossa ei käytännöllisesti katsoen ollut merkkejä kamppailusta, ja se huolestutti häntä eniten."

Iltapäivän myöhäisimpinä hetkinä, läpikotaisen ja koko päivän kestäneen tutkinnan jälkeen Cron teki löydöksistään yhteenvedon komisario Jackille ja ylikonstaapeli Wallingille.
"Me kaikki tiedämme, että rikospaikka kertoo tarinan. Ongelma on se, että tarina ei ole sama, jota äiti kertoo. Joku sisällä talossa teki nämä asiat. Herrasmiehet, mitään hyökkääjää ei ollut."

Teho-osasto
Trauma room, onko parempaa käännöstä?

Kuukausia myöhemmin oikeudessa syyttäjäviranomaiset yrittäisivät demonstroida Darlie Routieria sydämettömäksi, kylmäveriseksi tappajaksi. Suurin osa heidän todisteistaan oli peräisin Baylor keskuksen henkilökunnalta, paikasta, jonne kuolleet pojat toimitettiin ja jossa Darlie Routierkin kävi. Miltei välittömästi sairaalaan henkilökunta aisti jotain olevan pielessä äidissä, kun hän näytti käyneet levottomaksi tragediansa vuoksi, toistaen toistamistaan "Kuka on voinut tehdä tämän minun pojilleni?"
Sairaalan väen mielestä hänen reaktionsa vaikutti teennäiseltä ja vilpilliseltä.

Trauma huoneen sairaanhoitaja Jody Fitts, joka on ollut alalla 8 vuotta, tilittää: "Darlie kärrättiin Trauma huoneeseen 1, jossa hänen kuollut lapsensa oli. Hän vilkaisi sinne ja minä huolestuin todella, että hän järkyttyisi lisää. Hänen fyysinen tilansa oli kiusallinen. Hän oli alasti ja veren peitossa päästä varpaisiin. Poika oli vielä letkuissa ja ruskeat pussit (brown bags) olivat hänen pienen pienissä käsissään mahdollisten todisteiden varjelemiseksi. Se oli todella stressaava ja kauhistuttava näky... En koskaan unohda häntä. (Darlie) näki hänet. Hänellä ei ollut todella mitään reaktiota, hän vain käänsi päänsä taakse ja tuijotti suoraan eteensä - kylmästi kuin jää."


Darlien haavat

Naisen tilan tarkastettuaan tohtorit Santos ja Dillawn totesivat äidin haavat pintapuolisiksi. Naarmujen ja veren alta löytyi pieniä viiltoja, jotka he ompelivat, ja kaulassa oli isompi haava. Santos Dillawn vakuuttelivat myöhemmin, etteivät haavat olleet vaarallisia. Kaulavaltimoa suojelevaa platysma lihasta ei oltu leikelty. Santos kuitenkin päätti pitää hänet tarkastelunalaisena muutaman päivän. Darlie vietiin Intensive Care Unitiin (ICU) (intensiivistä hoitoa-osastolle) silmälläpidon alaiseksi ja häneen kytkettiin sydänmonitori, infuusioteline ja happipullo.

Piittamattomuus



Murhien jälkeisenä päivänä, torstaina, Darlieta haastateltiin taas. Hän kuvaili tällä kertaa paljon yksityiskohtaisemmin etsiville Jimmy Pattersonille ja Chris Froschille hyökkäystä:

"Heräsin kuullen poikani Damonin sanovan "Äiti, äiti" samalla kun hän riuhtoi yöpaitaani. Avasin silmäni ja tunsin felt a man gett off me. Hän alkoi jahdata minua. Kun laitoin keittiön valot päälle, näin hänen avaavan kämmenensä ja antavan veitsen pudota lattialle. Sitten hän juoksi ulos autotalliin. Menin perässä ja otin veitsen mukaan. Ei olisi pitänyt ottaa sitä veistä. Luultavasti minä sotkin nyt sormenjälkiä. Minun ei olisi pitänyt ottaa sitä ylös."

"Sitten katsoin ja näin kahden pienen lapseni yltä päältä veressä. En tajunnut, että omaa kaulaani oli viillelty, ennen kuin näin itseni peilistä. Huusin kauheasti miehelleni."

Miessairaanhoitaja (miksi se sukupuoli pitää mainita erikseen? Mietin vaan, toim. huom.) Christopher Wielgosz oli paikalla haastattelun aikana. Hän pani merkille, että Darlie näytti sättivän itseään jatkuvasti - jopa sairaalan henkilökunnalle haastattelua ennen ja sen jälkeen - murhavälineen nostamisesta lattialta ja sormenjälkien peittämisestä. Vaikutti siltä, että hän halusi toitottaa kaikille, miksi hänen sormenjälkensä olivat veitsessä.

Useat sairaanhoitajat, jotka työskentelivät Darlien kanssa sinä lyhyenä aikana jona hän oli Baylorissa, sanoivat, ettei hän vaikuttanut mitenkään epätoivoiselta, vaan melkeinpä kylmältä. Sairaanhoitaja Jody Cotner kävi rikospaikalla, kun Darlien perhe oli siellä, ja hän kuvaili ICUlle:
"Hänen äitinsä Darlie Kee, ja hänen siskonsa... Jumala siunatkoon heidän sydämiään... he olivat hysteerisiä. Minä pitelin hänen siskoaan, en tiedä kuinka kauan. He kaikki nyyhkivät. Kaikki paitsi Darlie."

Cotner, joka on työskennellyt traumapotilaiden kanssa yli vuosikymmenen ajan, lisää "Lapsensa menettäneiden reaktio on leveä kirjo tunteita, mutta äidit ovat aina murheen murtamia. Sinä aikana kun olen ollut sairaanhoitajana, en ole koskaan ole nähnyt sellaista reaktiota kuin Darliella."

Paige Campbell komppaa edellistä. Sairaanhoitaja Campbell sanoo "Ihmiset reagoivat eri lailla, mutta siinä on yhteisiä piirteitä kun joku... näkee jonkun, jota he rakastavat, kuolevan. Mutta en ole koskaan ennen nähnyt sellaista reaktiota kuin Darliella. Paperinenäliinoja oli sängyllä, mutta hän ei ottanut yhtäkään."

[NancyDrew]

Löysin Drake ja Darin Routierin lisäksi heidän kavereistaan myös Darlie Keen. Epäilin häntä aluksi jopa Darlie Routieriksi, mutta tarinan jatkuessa hän paljastuikin hänen äidikseen.

Tungen tällaisia linkkejä väliin sen takia, koska ainakin itsestäni on mielenkiintoista nähdä, miltä henkilöt näyttävät nykyään. Vielä mielenkiintoisempaa olisi tietää, mitä heille kuuluu, mutta sitä ei taida kehdata kysyä.

Rupesin penkomaan tapausta muutenkin. Linkitän vielä kuvia Darlien saamista vammoista.





Täältä löytyy Darlien joulukuussa 2007 tukijoilleen kirjoittama kirje, hänen kirjoittamiaan runoja ja valokuva Darliesta lapsien kanssa.

[Bell]

Tämä onkin tosi mielenkiintoinen juttu! isot kiitokset vaivaa näkeville.

[Valoviikate]

Liittämäni kuvat eivät näy minulle itselleni, en sitten tiedä onko nettiyhteys hidas vai onko näössäni vikaa, mutta jos ne eivät näy teillekään, niitä pääsee kuikuilemaan täältä:
http://www.trutv.com/library/crime/noto ... ier/1.html
Nyt on osapuilleen puolet suomennettu.

Noiden runojen (ja täytyy sanoa, ettei Routier ole mikään saarikoski) suomentaminen osoittautui vähän haastavaksi, tässä sävellystäni runosta "Äiti, me rakastamme sinua":

Ajattelin teitä tänään, kuten aina
Ajattelin hymyänne ja nauruannekin
Pienet kätenne painettuina käteeni
Ei kiirettä eikä hätää, ei aika painanut päälle

Luulin että saisin pidellä teitä ikuisesti
mutta Jumala otti teidät kotiin
Hänen valtakuntaansa, taivaaseen

On niin monia sanoja, joita en koskaan saanut sanoa teille
niin monia leikkejä ja höpsöjä juttuja
joita emme ehtineet tehdä.
Näin sateenkaaren, enkä vain yhtä vaan kaksi
Ja tiesin että se oli lahja veljeltäsi ja sinulta

Sydämeni kuuluu teille ja itken ulos tämän tuskan
Mikään elämässäni ei tule enää koskaan olemaan entisellään
Tulkaa takaisin vauvani unessani, niin todellisessa
Minun täytyy saada kuulla maagiset sananne
"Äiti, me rakastamme sinua"

Denise Faulk oli hoitaja, joka seurasi Darlien tilannetta tämän ensimmäisenä yönä teho-osastolla. Häntä häiritsi niin paljon Darlien piittamattomuus, että hän meni kotiin työvuoronsa päätyttyä ja kirjasi ylös huomionsa naisen käytöksestä.
Kun hän pesi veren Darlien jaloista, hän oletti naisen murtuvan. Mutta äiti olikin täysin välinpitämätön.

Tohtori Santos päästi potilaansa ulos lauantai-aamuna, jotta tämä voisi osallistua poikiensa hautajaiskahveille sinä iltana Rest Haven Funeral Homessa. Etsivät Patterson ja Frosch kumminkin ensin saattoivat Darlien ja hänen aviomiehensä Darinin asemalle antamaan lausuntoja. Darlie kirjoitti virallisen lausunnon, jossa hän palautteli mileensä edeltävän keskiviikkoaamun tapahtumia. Tämän version mukaan hän oli herännyt Damonin uikutukseen "Äiti, äiti".

Patterson selitti komisario Jackille jotain, mikä hänelle oli selvinnyt viimeisimmässä keskustelussa rouva Routierin kanssa, kun tämä oli vielä vuoteenoma.
Kun Patterson oli huomauttanut naiselle, että tämän koira Domain oli yrittänyt naukkaista järjestyspoliisia, Routier vastasi: "Oi, hän aina menee sillä lailla tolaltaan, kun joku vieras astuu ovesta sisään." Jack soi hänelle Toivon että panit sen merkille ilmeen.

Olen pahoillani

Perhe, ystävät ja sukulaiset kävivät sinä lauantai-iltana kääntymässä ruumishuoneella. Pojat oli puettu pikkuruisiin smokkeihin. Heidän elottomat ruumiinsa lepäsivät kahdessa pähkinäpuusta tehdyssä arkussa, joissa oli valkoisten ja punaisten kukkien vaippa. Ennen kuin väki astui kappeliin, Darlie polvistui heidän puoleensa ja kuiskasi heille "Olen pahoillani." (Etsivä Frosch kuuli sattumalta.)
Sitten hän ulvoi "Kuka on saattanut tehdä tämän minun lapsilleni?"

Kun Darin oli rauhoitellut hänet, surijat harppoivat ilmaisemaan suruvalittelunsa. Yksi heistä, Helina Czaban, joka kävi joskus siivoamassa Routiereilla, meni aivan tolaltaan.

Kun hän kertoi Darlielle kuinka pahoillaan oli tämän menetyksestä, lisäten "...ja nyt vielä nämä kalliit hautajaiset lisäämään ongelmianne", Darlie vastasi "En ole huolissani. Saan 5000 dollaria kummastakin pojasta."

Seuraavan aamun tunnin pituisen jumalanpalveluksen aikana, Darlie "ei pyyhkinyt silmiään", huudahtaa eräs sukulainen, "ei koskaan itkenyt... Ei voi erehtyä, että hän olisi murehtinut."

Barbara Davisin Precious Angelsissa sanotaan, "kun perheet yrittivät lohduttaa Darinia, Darlie juoksi asettelemassa kukkia ja lohduttamassa sukulaisiaan... Perhe yritti selittää Darlien tunteettomuutta syyttämällä lääkärin määräämiä pillereitä (Xanaxia). Kun perhe itki poikien arkkujen äärelle, Darlie huomautti, että hänen pitäisi lähettää kiitoskortit kaikille kukkien lähettäjille. Kaiken jälkeen oli aivan asiallista tehdä niin."

Darlie

Darlie ja Larry Peckin ensimmäinen lapsi Darlie syntyi Altonassa, Pennsylvaniassa, 4. tammikuuta 1970. Kun blondi ja pähkinänruskeat silmät omaava Darlie oli 7, hänen vanhempansa erosivat ja kodin turvallinen ilmapiiri rakoili. Vuotta myöhemmin hänen äitinsä meni naimisiin Dennis Stahl-nimisen miehen kanssa, ja kun Darlie tuli teini-ikään, perhe muutti aivan uuteen ympäristöön: Lubbockin ilmastoon, Texasiin.

Pieni Darlie ja hänen sisaruksensa - kaksi tavallista ja kaksi siskopuolta - tulivat hyvin toimeen ja tukivat toisiaan kotipaikan ja koulun vaihdon vaikeuksissa. Vaikein osa nuorten elämää oli sietää heidän vanhempiensa jatkuva kina ja joskus väkivaltainen tappelu. Lopulta Stahl ja Darlien äiti erosivat. Darlien äiti oli siis taas sinkkuna ja tytöt ilman isähahmoa.

Darlie, kotiympäristöstään huolimatta, puhkesi ujosta hiirulaisesta puhkesi (luokkatovereiden mukaan) ajoittain vähän mahtailevaksi teiniksi.
Pojat pitivät hänestä - esimerkiksi eräs Darin Routier. Teini-ikäisenä Darin siivosi, tarjoili ja tiskasi Western Sizzler ravintolassa Mama Darlien kyljessä. Darlien äiti piti häntä terävänä, puheliaana, hyvännäköisenä poikana, jolle hän kehitti kunnianhimoisia suunnitelmia: tämä saisi napata hänen vanhimman tyttärensä.
Avioliittovälittäjäksi ryhtynyt Darlie vanhempi esitteli kaksi nuorta toisilleen ja kaikkien mukaan se oli molemminpuolista rakkautta ensisilmäyksellä.

Pitkä poika, jolla oli tumma ja aaltoileva tukka katsoi 5 jalkaa 3 tuumaa (noin 160 cm) pitkää Lubbockin suurisilmäistä kaunotarta, jolla oli sydämenmuotoiset kasvot, ja hän tunsi jotain sydämessään. Ja tyttö tunsi samoin.

He seurustelivat lukiossa ja kirjoittelivat kirjeitä kun Darin, joka oli kaksi vuotta vanhempi kuin Darlie, lähti teknilliseen korkeakouluun Dallasiin.

Ennen sitä omaiset viettivät Darinille vietettiin lähtöjuhlia. Erään ystävän mukaan Darlie näytti siellä omistushaluisen ja kieron luonteensa, joka oli kätköissä suloisen ulkokuoren alla. Darlieta suututti, kun hän ei saanut tarpeeksi huomiota, joten hän lähti pois juhlista. Sitten hän palasi takaisin hurjistuneena, vauhkoten, että joku oli yrittänyt raiskata hänet - vain saadakseen himoitsemaansa huomiota.

Valmistuttuaan lukiosta Darlie lähti poikaystävänsä perään Dallasiin, jossa Darin oli palkattu teknikoksi tietokonesiru-yritykseen. Samassa työssä ja samassa yrityksessä työskentelevä pariskunta asui yhdessä säästellen rahaa, kunnes he menivät naimisiin elokuussa -88. Häämatkalle matkustettiin ensimmäisessä luokassa Jamaicalle.

Texasiin palattuaan pariskunta muutti ensin asuntoon Garlandiin, lähelle paikkaa, jossa Darin työskenteli, perehtyen kukoistavaan toimialaan; tietokoneen piirilevyihin.
Vuoden sisällä he muuttivat uuteen osoitteeseen, pieneen kotiin Rowletissa. Täällä Darin perusti yrityksen Testnecin, joka testasi piirilevyjä, ja hän liikennöi firmaa heidän kotoaan.

Käärmeitä Paratiisissa

Heidän ensimmäinen lapsensa syntyi 14. kesäkuuta 1989 - terve poika nimeltä Devon Rush - jota seurasi toinen poika helmikuussa 19. päivä vuonna -91 - Damon Christian. Kera kahden lapsen ja kotiyrityksen - joka kasvoi niin nopeasti, että omistaja katsoi välttämättömäksi ostaa tilaa korkealuokkaisesta toimistorakennuksesta - Routiersien perheen elämä tuntui amerikkalaiselta unelmalta.

1992 Routiersien pariskunta oli ansainnut pienen elannon yrityksellään.
Etevä pariskunta odotti kaiholla mainetta ja kunniaa, ja rakennutti talon Darlock Heights Additioniin, Rowlettin varakkaaseen asumalähiöön, Lake Ray Hubbardin viereen.
Tämä yläluokkaisten bisnessmiesten ja -naisten yhteisö kerskaili rikoksettomilla kaduillaan ja onnellisilla perheillään.

Heidän 130 000 dollarin kaksikerroksinen talonsa georgialaisella designilla oli kuin herraskartanon pienoismalli, klassillisen kuistin, koloniaalisten ikkunanluukkujen ja etupihan nurmen pulppuavan lähteen kanssa.

Hiljakseen vaurastunut perhe elvisteli vahatulla ja kiiltelevällä Jaguaarillaan, joka
säkenöi pitkin ja poikin ajoteitä.


Routierien perhe

Darlie oli onnellinen. Ja hän oli oikein hyvä äiti, jumaloiden kahta lastaan, eläen juhlistaakseen hyviä aikoja heidän kanssaan. Jouluna heidän talossaan kimmelsi enemmän valoja kuin kenekään muun, Halloweenina heidän ikkunoistaan värjötteli eniten menninkäisiä, Kiitospäivänä heidän kalkkunansa oli suurin ja maustetuin. Demonin ja Davonin syntymäpäivinä heidän luokkatoverinsa kutsuttiin iltapäiväksi kirmailemaan perheen avaraan olohuoneeseen.

Mutta Darliella oli toinenkin puoli, väitti eräs, joka hänet tunsi - puoli, joka rakasti mahtailua, peittääkseen huonon itsetunnon. Hän rellesti materialla ja imagollaan tolkuttomuuteen saakka. Kun hän päätti hankkia rintaimplantit, hän valitsi EE-koon, kuten Playboyn ja Penthousen naisilla. Kun hän osti vaatteita, ne olivat paljastavia asuja, joita hän käytti yöllä tanssiessaan kaapiakseen ohikulkijoiden huomion. Hän oli maksanut vaatekaappinsa sisällöstä vuoria järisyttäviä summia.

Darlien arvostelijat sanovat, että hänen tarpeensa olla pramein ja korein, meni lopulta kaiken edelle - myös lasten. Naapurit valittivat, ettei - juuri potkupuvuista ja rattaista päässeiden - Devonin ja Damonin perään enää katsottu. Ja kun hän huomioi heitä, hän näytti usein pitkästyneeltä, eikä viettänyt mielellään aikaa heidän kanssaan. Hänen kärsivällisyytensä ei riittänyt enää lapsille.


Routierien onnellinen perhe

Perheongelmat kasautuivat. Joulun juhlistajat saivat seurata hiljaa sivusta Darlien ja Darinin riitelyä, kun nainen oli tanssinut liian monta kertaa toisen miehen kanssa. Huhuttiin, että suhteessa tapahtui pettämistä - molempien osapuolien taholta. Mutta Darlie ja Darin pitivät kulisseja yllä, törsäten, törsäten, törsäten rahaa. He ostivat veneen; 27 jalkaa pitkän huvijahdin, sekä tilaa; yksityisen paikan satama-alueelta.

Ystävät, jotka olivat tietoisia herrasväen ongelmista, ilostuivat Darlien tullessa raskaaksi vuoden -95 alussa; he kuvittelivat, että uusi vauva saisi pariskunnan rakastumaan uudelleen toisiinsa ja murheet häviämään. Mutta kun Drake syntyi 18. lokakuuta 1995, äiti vajosi synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Hänen mielialansa vaihtelivat ainiaan ja hän oli raivoisa.

Ja taloudellisestikaan heillä ei mennyt hyvin. Vaikka perheyritys Testnec tuotti edelleen mukavasti ja suunnilleen kuka tahansa olisi ollut siitä kiitollinen, sillä ei katettu pariskunnan leveää elämäntyyliä.

Barbara Davis sanoo opuksessaan Precious Angels: "Testnecin bruttomyynti oli yli neljännesmiljoona (vuonna 1995). Uutta välineistöä kukoistavalle yritykselle hankittiin melkein 12 000 dollarilla. Routiersit maksoivat veroja noin 264 000 dollaria. Liikevoittoa pariskunnalle kertyi vähän yli 100 000."

[NancyDrew]

Facebookin profiiliin Darin Routier on merkinnyt työnantajakseen NetComm Communicationsin, joka Googlen avulla löytyneiden tietojen perusteella on Lubbockissa, Texasissa. On tainnut palata takaisin kotiseudulleen.

[cyklon]

Tää muistaa hämärästi verisen sormenjäljen, jolle ei löytynyt omistajaa. Ja verinen sukka, jossa oli surmattujen verta, löytyi jonkin matkan päästä talosta. Ja vielä oli jotain muuta....ei jaksa muistaa.

[Valoviikate]

Darlie ei onnistunut varistamaan kiloja, jotka oli saanut edellisen raskautensa yhteydessä ja hänestä tuli yhä vihamielisempi. Hän heitti vesilintua laihdutuslääkkeillä, jotka eivät toimineet. Kun pariskunta tappeli, Darin iski aina tähän arkaan paikkaan, eli huomautti epäonnistuneista laihdutusyrityksistä.

Kulujen leikkaaminen laiminlyötiin ja he törsäsivät vain innokkaammin, joten taloudelliset vaikeudet syvenivät entisestään. Maksamattomat laskut kummittelivat pariskunnan mielessä ainiaan.

Testnec hävisi rahaa ja Darin ei tienannut niin paljon rahaa kuin kaipasi, eikä hän voinut maksaa Darlielle mitään kirjoista, joista tämä oli masennuksessaan luopunut. He saivat jatkuvasti muistutuksia myöhästyneistä laskuista - velkojilla alkoi mennä hermo heihin. Lauantaina, 1. kesäkuuta, heidän pankkinsa kieltäytyi myöntämästä hartaasti tarvittua 5000 dollarin lainaa.

Darlie piti hajanaisesti päiväkirjaa. Toisinaan hänellä oli vaiheita, jolloin hän kirjoitti päivittäin ja joskus hän saattoi pitää pitkiäkin taukoja. 3. toukokuuta 1996 hän harkitsi itsemurhaa ja kirjoitti "Devon, Damon ja Drake, toivon, että annatte anteeksi minulle sen mitä aion tehdä. Elämäni on ollut varsin rankkaa taistelua pitkän aikaa, ja minulla ei vain ole voimia kamppailla enempää. Rakastan teitä kolmea enemmän kuin mitään tässä maailmassa ja haluan teidän kaikkien kolmen olevan terveitä ja onnellisia, enkä halua teidän näkevän surumielistä ihmistä ainoa katsoessanne minua..."

Darin astui sisään huoneeseen, kun vaimo oli kirjoittamassa ja näki kyynelten vierivän tämän silmistä. Darlie murtui ja kertoi kammottavista ajatuksistaan itsemurhasta. Darin piteli häntä ja he puhuivat pitkään iltapäivään saakka. Keskustelun päätyttyä Darlie oli rauhoittunut. Yhden iltapäivän he rakastivat taas toisiaan.

Kuukausi myöhemmin jokin naksahti. Ja helvetin tuli oli irti.

Varjoista ja Silly Stringistä

Darlie Routier ei ollut vielä saapunut kotiinsa Eagle Driveen sinä hirveänä aamuna; hän, Darin ja Drake-vauva olivat äiti Darlien luona Planossa. Tarviten joitain vaatteitaan, hän soitti ystävälleen Mercedes Adamsille muutama päivä hautajaisten jälkeen kysyäkseen, vaivautuisko tämä ajamaan hänet kotiinsa. Mercedes suostui ja oletti Darlien murtuvan kun he tulisivat paikkaan, joka oli vienyt hänen kahden poikansa hengen.
Kuolema värjötteli eteisaulassa, mutta Darlie, Mercedes pani merkille, ei näyttänyt olevan tietoinenkaan siitä ja seisoi kuin urosnorsu, kädet lanteilla, huudahtaen: "Katso tätä sotkua! Meille tulee maksamaan omaisuus siivota tämä paska!"

"Juuri siellä missä pojat tapettiin, ja se oli ensimmäinen asia, jonka hän sanoi minulle. Laitoin käteni Darlien olkapäille ja sanoin 'Darlie, katso minua silmiin ja sano, ettet tappanut poikia.' Hän katsoi minua silmiin ja sano 'Aion ostaa uuden maton, uudet verhot ja sisustaa koko huoneen uusiksi'. En voinut uskoa sitä."

Rowlettin poliisiasemalla kysymyksiä riitti. Muutamia niistä: 1) Mikä oli murhien motiivi?
2) Jos ryöstö, niin miksi Darlien korut ja kukkaro oli jätetty rauhaan?
3) Miksi tunkeilija tappoi kaksi lasta ennen kuin kävi aikuisen kimppuun - aikuisen, jonka olettaisi olevan suurempi uhka?
4) Miksi tappaja, joka ei selvästi empinyt tappaa kahta pientä poikaa, perääntyi Darlien herätessä, jättäen henkiin todistajan, joka tunnistaisi hänet?
5) Miksi hän pudotti murha-aseen lattialle, antaen Darlielle - joka ajoi häntä takaa - aseen, jolla taistella häntä vastaan?
6) Miksi hän käytti Routiersien lihaveistä poikien kimppuun hyökätessään?
(Hänhän oli jo aseistettu tullessaan heidän luokseen, miksi hän kävi erikseen nappaamassa sen veitsen?)
7) Miksi tunkeilijasta ei ollut näkyviä merkkejä - jalanjälkiä, kädenjälkiä, verivanaa talosta, josta hän pakeni?
Ja kun kysymyksiä heräsi pinoittain lisää, näytti siltä, että Routiersien leipäveistä oli ehkä käytetty autotallin ikkunan rikkomiseen.
Oliko tunkeilija käyttänyt veistä sivaltaakseen tiensä sisään?
9) Jos oli, mitä kautta hän oli saanut sen - kun hänellä oli se jo alussa poikien kimppuun käydessään?

Etsivä Jimmy Patterson keskusteli tohtori Townsend-Parchmanin kanssa. Tämä lääkäri oli valokuvannut Darlien haavat, joiden uskottiin olevan peräisin tuntemattomalta hyökkääjältä. Siinä missä poikien kimppuun oli käyty rumasti ja voimalla, naisen haavat olivat enneminkin pintaruhjeita, joita lääkärit kutsuivat "epäröintihaavoiksi". Terää oli painettu laiskasti Darlien ihoa vasten, vedetty pois ennen kuin sillä oli tehty suurta vahinkoa. Haavoista oli pääteltävissä, ettei Darlie ollut hangoitellut vastaan siinä tilanteessa.

Rowlettin poliisi kääntyi FBI:n Väkivaltaisten rikosten analyysikeskuksen puoleen - joka sijaitsi Quanticossa, Virginiassa - määritelläkseen ja vertaillakseen kuolleiden poikien haavoja Darlien haavoihin. FBI:n Al Brantley, lääkäreiden ja kuolinsyytutkijoiden raportit lukaistuaan - ja tietysti rikospaikan löydöksiin tutustuttuaan - todisti äidin haavojen olevan aivan eri laatuisia kuin poikien. Poikia oli vahingoitettu massiivisesti ja kuolettavasti, Darlieta pintapuolisesti. Hyökkäyksessä lapsiin oli jotain henkilökohtaista, Brantley sanoi.
"Tappaja kohdisti iskut lasten rintakehään, melkein sydämeen. Se osoittaa valtavaa vihaa heitä kohtaan."


Poliisin todistusaineistosta; verinen yöpaita

Brantley raportoi muista havainnoista. "Ei vaikuta siltä, että äidin kuvailemaa väkivaltaista taistelua oltaisiin käyty. Katsottuani valokuvia rikospaikasta, minusta näyttää, että tunkeilijalla oli vahva suhde tämän talon esineistöön. Olohuone oli melko pieni ja ahdas. Kahden aikuisen taistelussa olisi hajonnut paljon enemmän tavaraa. Suuren osan olohuoneen herkästi särkyvistä tavaroista olisi pitänyt särkyä tappelun tuoksinassa, mutta ei särkynyt."

Hänen johtopäätöksensä: Damonin ja Devonin oli laittanut kylmäksi joku, joka tunsi heidät. Koko skenaario oli suunniteltu ennakkoon - ja se oli vaatinut järjestelyjä.

Hautausmaa

Kaikkien omituisin tapahtuma tässä tarinassa oli vielä edessä: nimittäin Devonin syntymäpäiväjuhlat. Aavemaisia pippaloita vietettiin hautausmaalla, vaikka synttärisankari - joka olisi täyttänyt 7 vuotta - oli kuollut.

Darlie ja Darin Routier, Drake-vauva, Darlien äiti sekä äidin luona yhä asuva sisko Dana, 16, ja muutamat vieraat, oli kutsuttu juhlimaan.

Paikallinen televisiokanava KXAS-TV oli paikalla taltioimassa kummallista tapahtumaa. Darlie kertoi toimittaja Joe Munozille perheen suunnitelleen huikeita syntymäpäiväjuhlia ennen pojan kuolemaan, eikä hän nähnyt mitään syytä peruuttaa suunnitelmia. NBC median sakki tuona kesäkuun 14.:sta aamuna seuraamassa tapahtumia Rest Haven Memorial Parkissa, ja heistä monelle se näytti joko: a) surkealta Darlien PR (tiedotus- ja suhdetoiminta) yritykseltä, b) vilpittömältä, mutta naiivilta show'lta, joka oli tehty hyvällä tahdolla, mutta huonolla tarkoituksella tai c) yksinkertaisesti, tolkuttomalta hulluudelta.
TV sakki ja Routiersit itse eivät olleet tietoisia siitä Jimmy Pattersonin tutkijat olivat tallentamassa juhlien menoa kätketyllä videokamerallaan, ja he olivat myös piilottaneet lähistölle mikrofonin siltä varalta, että Darlie tunnustaisi jotain.

Pastori avasi 45 minuuttisen seremonian haudalla, hautapaaden - johon ei ollut vielä kaiverrettu nimiä ja päivämääriä - äärellä. Hänen avoimia yrityksiään pyhittää hetki, kieltämättä varjostivat tapahtuneet - murhat siis - kun hän päätti muistopuhettaan. Kuten kauhistuneet kotikatsojat näkivät, Darlie veti Silly String-spraypullon esiin ja alkoi spreijata ympäriinsä, nauraen, jauhaen purkkaa ja laulaen Paljon onnea vaan.
"Rakastan teitä, Devon ja Damon!" hän kiljui.

Ikään kuin saadakseen toimintansa näyttämään oikeellisemmalta tai ymmärrettävämmältä, hän sanoi Munozille: "Jos tuntisitte (poikani), tietäisitte, että he ovat ylhäällä taivaassa suurimmissa synttärijuhlissa, jotka voimme ikinä kuvitella. Ja vaikka meidän sydämemme särkyvät, he eivät tahtoisi meidän olevan onnettomia. Mutta he tulevat aina olemaan osa meitä."

Kysymyksiin poikien salaperäisestä murhaajasta hän vastasi: "Ainoa asia, joka saa minut jaksamaan, on toivo siitä, että he löytävän sen henkilön. Minä uskon Jumalaan. Uskon, että Hän ohjaa poliisit suoraan sen miehen luo."

Neljä päivää syntymäpäiväjuhlien jälkeen, 18. tammikuuta, Rowlettin poliisijaosto pidätti Darlie Routierin kahden poikansa murhasta.

Valmistautuminen oikeudenkäyntiin

Amerikkalaiset olivat kauhuissaan kahden pojan turmiosta, ja nyt, kun uutisoitiin, että heidän äitinsä saattoi olla tämän takana, he olivat täysin järkyttyneitä.
"Elokuva-alan joukot ja nettiuutisankkurit (network anchors) laskeutuivat alas kuin kulkusirkat kaupunkiin", kuvaillaan opuksessa Precious Angels.


Kyynelehtivä Darlie heti pidätyksensä jälkeen

Darlie jäi Lew Starrett oikeuskeskuksen huostaan, syytettä odottelemaan. Dallas piirikunnan oikeus heitti hänelle kaksi virallista syytettä 28. kesäkuuta, ja kaksi syytekohtaa tulivat kohtalokkaasta murhasta. Sinä samana päivänä tuomari Mark Tolle, joka johtaisi häntä oikeudenkäynnissä, teki suukapulamääräyksen, mikä kielsi sekä puolustajia että syyttäjä puhumaan tapauksesta medialle. Tapaus ei siis juurikaan saanut osallisuutta TV:n ja radion ohjelmistossa.


Doug Parks Darlien kanssa oikeudessa

Doug Parks, jonka oikeus oli nimittänyt puolustamaan Darlieta, esitti pyynnö tuomari Tollelle 9. heinäkuuta, ehdottaen, että oikeudenkäynti siirrettäisiin pois Dallasin piirikunnasta, jossa - hänen mukaansa - huono julkisuus sai tuomariston ennakkoluuloiseksi.

Aloite meni harkintaan ja ennen kuin oikeudenkäynti pidettäisiin - se oli määrätty pidettäväksi tammikuussa -97 - se todella siirrettiin naapuripiirikuntaan, Bexariin, Kerrvillen kaupunkiin.

Parksin siirto oli organisoitu hyvin, kunnes, neljä päivää myöhemmin piirikunnan syyttäjä Greg Davis julisti dramaattisesti tavoittelevansa kuolemanrangaistusta syytetylle.
Se näytti toki epätodennäköiseltä, kun otti huomioon, että viimeksi Texasissa nainen oli teloitettu sisällissodan aikana. Joskin nuorella, mutta etevällä Davisilla oli taito saada, mihin pyrki.
Häntä avustamaan tulisivat kaksi nousee syyttäjien asianajajaa, Sherri Wallace ja Toby Shook.

Heti vangitsemisensa jälkeen Darlie oli kiihkeästi halunnut tehdä valheenpaljastustestin, jota poliisi suostui johtamaan. Kun hänelle kerrottiin, ettei aviomies Darin saisi olla läsnä huoneessa testiä tehdessä, hän peruutti pyyntönsä. Hän kumminkin muutti mielensä uudestaan puolustustiimin neuvosta, mutta ei ilman ehtoja: ennen kuin hän tekisi virallisen valheenpalajastustestin, hänellä saisi tehdä testin ensin yksityisesti.

Testin tuloksia ei koskaan muodollisesti julkaistu, mutta Darlie ja hänen äitinsä nähtiin välittömästi sen jälkeen itkemässä lohduttomina.

Kun syyttäjät olivat ilmoittaneet ajavansa kuolemantuomiota, Routiersin kaverit hankkivat Darlielle kiireen vilkkaa osavaltion tarjoaman lakimiehen. Tietäen tarvitsevansa isot aseet tässä taistelussa, he panttasivat omat kotinsa voidakseen palkata Doug Mulderin piirikunnan asianajotoimistosta. Ehkäistääkseen - - To counteract the legal backup talent pressed against his client , hän kokosi A-tasoisen tiimin, johon kuului eläkkeelle vetäytynyt FBI tutkija.

Tuomaristoa alettiin valita 16. lokakuuta 1996 Kerrvillessä. Totuudet ja huhut sekoittuivat keskenään iltapäivälehdissä ja jopa suurissa sanomalehdissä; asianajajat molemmilta puolilta halusivat taata valinneensa tuomariston puolueettomasti. 14. marraskuuta he julistivat valmiin tuomariston: seitsemän naista ja viisi miestä päättäisivät Darlie Routierin tapauksesta.

Darin Routier, äiti Darlie ja muut perheen tukijat majoittuivat paikallisiin hotelleihin, joissa he aikoivat viipyä oikeudenkäynnin ajan. Kaulaansa myöten veloissa oleva Darin oli tällä välin hylännyt perheen talon - joka herätti hänessä nyt vain pelkoa - Darlock Heights Additionissa ja siirtänyt kaiken omistamansa varastoon (sellainen maksullinen varastohuone jossain päin kaupunkia, en tiedä onko sille suomen kielistä sanaa tai onko Suomessa edes sellaisia). Hän antoi asuntolainan maksujen raueta ja joulukuun puolivälissä asuntoyritys ulosmittasi omaisuutta kuuden kuukauden maksamattomien lainojen edestä.


Routiersin koti

On väitetty, että kun Routiersien koti oli ulosmitattu, sinne jäi vain kaksi paria pienten poikien lenkkitossuja, oman onnensa nojaan verannalle.

Tuntematon mies auttoi muutamassa vaikeassa kohdassa, kumarrukset hälle.

[NancyDrew]

Liittämäni kuvat eivät näy minulle itselleni, en sitten tiedä onko nettiyhteys hidas vai onko näössäni vikaa, mutta jos ne eivät näy teillekään, niitä pääsee kuikuilemaan täältä:
http://www.trutv.com/library/crime/noto ... ier/1.html

OT.

Rupesin tutkimaan, miksi kuvat eivät harmillisesti näy, koska ne elävöittäisivät tarinaa. Huomasin, että olit linkittänyt niitä aijaa.comista. Saat kuvan näkymään, kun klikkaat sitä hiiren oikealla painikkeella ja kopioit kuvan osoitteen. Tähän mennessä olet kopioinut sivun osoitteen, jolla kuva on. Riippuu nettiselaimesta, miten kuvan osoitteen saa kopioitua. Firefox tarjoaa hiiren oikealla painikkeella painaessa valikon, josta löytyy "Kopioi kuvan osoite". Explorer taas on mutkikkaampi, kun kuvan osoite täytyy käydä kopioimassa valitsemalla "Ominaisuudet".

Esimerkiksi tarinasi viimeinen kuva on Routiersin kodista. Sen osoite on http://i9.aijaa.com/b/00829/8138988.jpg.



OT.

Pahoittelen, että tulin sotkemaan tällaisella asialla. Olisin voinut laittaa tämän yksityisviestilläkin, mutta muistutetaan samalla muitakin käyttäjiä.

[Valoviikate]

Shiiiiiit.
Nyt en enää voi muokatakaan sitä viestiä eli menkää trutv:n crimelibraryyn katsomaan niitä kuvia.

Tuntematon mies myös neuvoi, että tuo yksi kämäinen kohta, joka jäi minulta auki, sointuisi näin:

Sen jälkeen kun syyttäjäpuoli oli ilmoittanut vaativansa kuolemantuomiota, Routierien pariskunnan sukulaiset hylkäsivät pikaisesti osavaltion tarjoaman lakimiehen. Tietäen tarvitsevansa järeitä aseita tässä taistelussa, he kiinnittivät omat kotinsa voidakseen palkata eturivin asianajaja Doug Mulderin, joka oli aikaisemmin palvellut piirikunnan syyttäjänvirastossa. Vastapuolen lainopillisen tietotaidon vastapainoksi hän kokosi ykkösluokan tiimin, johon kuului eläkkeelle siirtynyt FBI:n tutkija.

Tarina jatkuu:
Oikeudenkäynti alkaa


Darlie Routieria kuljetetaan oikeuteen

Maailman silmät ja korvat olivat kääntyneet Kerrvilleen, Texasiin. Barbara Davis kirjoittaa Precious Angelsissa: "Maanantaiaamua (6.1.1997) väki astui alas komeaan, mutta hyvin pieneen oikeussaliin, hyisestä ulkoilmasta... Oikeussalin vierailijoita vaadittiin käymään läpi ankarat turvallisuustoimet. Kaikkien piti kävelli metallinpaljastusportin läpi ja lompakot ja kukkarot tassussa (hand over purses and briefcases to be searched). Sanomalehdet, kamerat ja nauhurit olivat kaikki kiellettyjä."

Piirikunnan asianajajan toimisto oli päättänyt keskittyä alustavasti taistelemaan Darlieta vastaan vain hänen yhden poikansa kuolemasta, Damonin.
Pitäen syytteen kohtalokkaasta murhasta Devonin kuolemasta epävarmassa tilassa, he saattoivat käyttää siitä toissijaisena kannattimena, pitäisikö nainen vapauttaa syytteestä vai ansaitsisiko hän kuolemantuomion.

Kun syyte lausuttiin - ensimmäisen asteen murha Damon Christian Routierin kuolemasta - Darlie seisoi kasvokkain tuomarin kanssa. Lakimiehensä Doug Mulderin tukiessa hän kielsi syyllisyytensä.

Kauan odotettu oikeudenkäynti sai alkaa.


Darlie sanoo oikeudessa olevansa syytön

Johtavan syyttäjän Greg Daviksen avauspuheenvuoro kajahti: "Todisteet tulevat osoittamaan teille, naiset ja herrat, että Darlie Routier on itsekeskeinen, materialistinen nainen, tarpeeksi kylmä murhatakseen kaksi arvokasta lastaan..." Hän vannoi todistavansa asiantuntijoiden löytämät faktat, jotka eivät natsaneet äidin kertomukseen yön tapahtumista.

Puolustusasianajaja Mulder maalasi Darliesta kuvaa välittävänä äitinä, jolla kenen tahansa muun kotiäidin lailla oli henkilökohtaisia ongelmia ja huolenaiheita.
"Ja Osavaltio haluaa teidän uskovan, että hänestä tuli psykoottinen tappajan silmänräpäyksessä? Noh, herrasväki, se on vain absurdia!"

Syyttäjät

Oikeudenkäynti tulisi kestämään ainakin kuukauden. Tiedonannot aloitettiin osavaltion ensimmäisen todistajan, Joanie McLainen - lääketieteen tutkijan - esittelyllä. Tohtori McLaine selitti kahden Damonin haavan syntyneen tappelusta hyökkääjää vastaan.

Kuolinsyytutkija Janice Townsend-Parchman kuvaili eroja lasten raivokkaiden haavojen ja Darlien pintapuolisempien haavojen välillä. Hänestä vaikutti, että Darlie oli tuottanut haavansa itse.

Virkailija Waddell, ensimmäinen poliisimies, joka saapui 6. kesäkuuta rikospaikalle, todisti hirveyttä ja hävitystä, jonka oli kohdannut astuessaan Routierseilla. Tuomaristolle näytettiin valokuvia, jotka näyttivät yksityiskohtaisesti väkivaltateon jälkiseurauksia.

Tätä dramaattista näytelmää seurannut ensihoitaja Jack Kolbye antoi sydäntä raastavan todistuksensa Damonin viimeisistä hetkistä, kun hän oli yrittänyt auttaa poikaa - pojan viimeisestä kamppailusta saada happea veren täyttämiin, tuhottuihin keuhkoihinsa.

Ensimmäisen viikon todistajanlausunnot saivat Darlie Lynn Routerin erittäin huonoon valoon. Kolbyen värikästä kertomusta seurasi ensihoitaja Larry Byfordin tarina, kuinka hän oli vienyt Darlien ambulanssiin, sairaalaan, väittäen, että koko matkan aikana äiti ei kysynyt, missä kunnossa hänen lapsensa ovat.

Muutamien seuraavien viikkojen aikana
Aloittaen toinen viikko syyttäjien hyökkäyksellä, oikeuteen tuli puhumaan kaksi miestä Rowlettin poliisivoimista: virkailija David Maynes sekä sormenjälkiasiantuntija Charles Hamilton. Maynes pohti rikospaikalta paljastunutta todistusaineistoa (johon kuului osa valkoisella peitetystä Damonin verisestä kädenjäljestä) ja Hamilton kertoi tuomaristolle, että ainoat paikalta löytyneet jäljet kuuluivat Darlielle ja uhreille.

Seuraavaksi tutkija James Cron seuraavaksi selitti tarkoin hyökkääjään mahdollista matkaa läpi Routiersien kodin, läpi kodinhoitohuoneen ja poikki autotallin. Hän ei ollut löytänyt vihjeitä siitä, että mitään tunkeilijaa olisi ollutkaan.

Hän summasi: "Alustavan tutkimustyöni jälkeen minä ajattelen, että joku perheestä on suorittanut murhat ja lavastanut rikospaikan. Mitä pidemmälle tutkimuksissani etenen, sitä vakuuttuneemmaksi tulen tästä."

Charles Linch, jälkiin liittyvän todistusaineiston ekspertti, otti puheenvuoron oikeudessa. Linch, analyytikko Rikosteknillisten tieteiden lounaisinstituutiosta tuki Cronin väitteitä. On mahdotonta, Linch tuumi, että tunkeilija olisi poistunut paikalta jättämättä verivaraa.

Hammering this point home for the benefit of the court, syyttäjät päästivät seuraavaksi estradille veriekspertti Tom Bevelin, joka kuvasi ammattimaisesti veren tulosuuntaa ja -nopeutta - veren, jota oli löytynyt Darlien Victoria's Secret-yöpaidasta.
Hän oli löytänyt paidasta poikien verta, mitä oli kirjaimellisesti suihkunut siihen, Darlien liikehtiessä voimakkaasti - toisin sanoen puukottavassa/pilkkovassa liikeessä.

Osavaltion viimeinen todistaja viikkojen jälkeen oli FBI:n erikoisagentti Al Brantley. Ensiksi hän luetteli syyt, miksi sivuutti sen mahdollisuuden, että talossa olisi ollut tunkeilija; muunmuassa siksi, että ikkunaruutua ei ollut otettu paikaltaan (mikä olisi ollut hyvin helppoa), vaan sivallettu teräaseella; ja Routiersin talo sijaitsi umpikujalla, korkean aidan takana, jolloin kukaan tuskin olisi tullut sinne raiskaamaan tai varastamaan.

Hän piti puheen hyökkääjään motiivista. Jos kyseessä olisi rosvo, Darlien korut, jotka olivat erittäin näkyvällä paikalla, olisi vohkittu. Jos kyseessä olisi raiskausyritys, kuten Darlie oli ehdottanut, hyökkääjä ei olisi tappanut lapsia, vaan käyttänyt heitä taivutellakseen Darlien seksiiin.

Hän oli sitä mieltä, että näiden lapsia vastaan oli hyökätty hyvin henkilökohtaisista syistä ja rikos tehty äärimmäisen raivon vallassa.
"Joku, joka tunsi nämä lapset erittäin hyvin, murhasi heidät."

[NancyDrew]

Kaikkien piti kävelli metallinpaljastusportin läpi ja lompakot ja kukkarot tassussa (hand over purses and briefcases to be searched).

Suomentaisin, että käsilaukut ja salkut tutkittiin.