USA:ssa kuolemaan tuomittujen rikokset

Ulkomailla tapahtuneet selvitetyt tai vielä selvittämättömät henkirikokset
Siru83
Adrian Monk
Viestit: 2724
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

USA:ssa kuolemaan tuomittujen rikokset

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

Sellaisten amerikkalaisten kuolemaantuomittujen tekemiä rikoksia, joista ei ole omaa ketjua. Ketjussa voi keskustella ko. rikoksista tai kuolemantuomion mielekkyydestä joko ko. tapausten kohdalla tai yleisesti.

Steven Timothy Judy

5.4.1956 – 9.3.1981

KuvaKuva
Steven Timothy Judy

Steven kasvoi ongelmaisessa kodissa. Hän näki isänsä hakkaavan äitinsä löydettyään tämän toisen miehen kanssa ja äitinsä ampuvan isäänsä. Steven otettiin pois äidiltään, minkä jälkeen häipyi kuvioista eikä ottanut enää yhteyttä poikaansa.

17.4.1970 12-vuotias Steven raiskasi Carol Emigin. Hän puukotti Carolia yli 18 kertaa ja löi häntä neljä kertaa kirveellä päähän. Emig joutui aivo- ja sydänleikkaukseen ja menetti yhden sormen, jonka kirves oli katkaissut. Hän kärsi muistinmenetyksistä ja joutui opettelemaan puhumisen uudelleen. 13-vuotiaana Steven pidätettiin ensimmäisen kerran seksuaalirikoksista. Hän joutui sairaalaan hoitoon kahdeksi vuodeksi ja meni sitten sijaiskotiin Mary ja Robert Carrin luo.

23.7.1975 Steven raahasi naisen ulos tämän autosta parkkipaikalla Napervillessä, Indianassa. Hän löi naista kasvoihin ainakin 50 kertaa.

Syyskuussa 1978 vankilaviranomaiset tekivät virheen ja päästivät Stevenin vahingossa vuotta liian aikaisin vankilasta.

25.11.1978 Steven ja kolme muuta pidätettiin epäiltynä ruokakaupan ryöstöstä.

23.4.1979 23-vuotias Steven vapautettiin takuita vastaan.

Yöllä 28.4.1979 Steven oli tytön seurassa treffeillä. Kello 3.30 aamuyöllä Judy jätti tytön ja lähti ajamaan juopuneena. Kello 6.45 hän ohitti Terry Chasteenin, 21, jolla oli kyydissä kolme lastaan, Misty Zollers, 5, Stephen Chasteen, 4 ja Mark Chasteen, 2. Steven vilkutti Terrylle näyttäen merkkiä siitä, että toinen Terryn renkaista saattoi olla tyhjä. Steven ja Terry pysähtyivät tien reunaan. Steven oli auttavinaan Terryä ja tutkivinaan autoa ja poisti Terryn autosta moottorin sytytyspuolan tehden auton ajokelvottomaksi. Terry ei saanut enää autoaan käyntiin, ja Steven tarjoutui antamaan Terrylle ja lapsille kyydin. Terry ja lapset nousivat Stevenin autoon.

Kuva
Terry Chasteen

Kuva
Stephen, Misty ja Mark Chasteen

Seitsemän aikaan Steven ajoi White Lick-puron ylittävän sillan luo ja pysäköi auton tien viereen. Hän käski Terryn ja lasten kävellä puroa kohti niin. Lapset kävelivät Stevenin ja Terryn edellä. Sitten hän raahasi Terryn sillan alle, raiskasi hänet ja sitoi hänen jalkansa, kätensä ja suunsa. Terry kirkui, ja lapset juoksivat takaisin heidän luokseen. Lapset seisoivat Stevenin ympärillä ja huusivat ja kirkuivat kauhuissaan. Steven otti suukapulan pois Terryn suusta ja kuristi hänet sen hihnalla lasten katsoessa vieressä. Sitten hän kantoi Terryn puron reunalle ja heitti hänen ruumiinsa veteen. Seuraavaksi hän tarttui Mistyyn ja heitti hänet puroon niin pitkälle kuin pystyi, jonka jälkeen hän heitti molemmat pojat veteen. Hän yritti peittää jalanjälkiään ja ajoi pois paikalta. Muutamaa tuntia myöhemmin hän oli sijaisvanhempiensa luona siivoamassa autotallia.

Oikeudenkäynnissä Steven pyysi valamiehistöä tuomitsemaan hänet kuolemaan sen jälkeen, kun hänet oli todettu syylliseksi. Hän halusi mieluummin kuolla kuin virua loppuelämänsä vankilassa.

”Olin huolissani siitä, että hän (tuomari) ei antaisi minulle kuolemantuomiota”, Steven sanoi. Stevenin veljen Michael David ”Dannyn” mukaan Steven oli yrittänyt itsemurhaa kaksi kertaa vankilassa. Hänen mielestään Judyn päätös kuolla teloituksessa oli vain yksi uusi itsemurhayritys. Steven ei yrittänyt valittaa kuolemantuomiosta.

Lehdistötilaisuudessa Steven puhui kuolemantuomiostaan.

Kuva
Steven Judy lehdistötilaisuudessa

”Kerrankin elämässäni sain jotain, mitä halusin. Minun puolestani ei tarvitse olla pahoillaan. Mitä tapahtui, tapahtui. Ehkä 10 tai 12 vuotta sitten minut olisi voinut vielä korjata ihmisenä, mutta niin ei tapahtunut. Kuolemantuomio on minulle helpotus. Muuten minun pitäisi viettää loppuelämäni vankilassa. Olen sen tyyppinen ihminen, että tarvitsen vapautta. En tiedä, mikä minua odottaa, mutta sen täytyy olla parempaa kuin tämä. Tunnen helpotusta siitä, että elämäni on vihdoin ohitse.”
Hän sanoi, ettei katunut Terryn ja tämän lasten surmaamista. ”Se on vain jotain, mikä tapahtui”, hän totesi. ”En ole pahoillani tekemistäni asioista. Olen elänyt sillä ainoalla tavalla, jonka tunnen.”

Päivää ennen teloitusta Steven kutsui asianajajan selliinsä. Hän sanoi, että teloitukseen liittyvät paineet olivat hänelle liikaa. Häntä pelotti, ja hän oli lähes paniikkitilassa. Viimeisenä päivänä hän itki nähtyään biologisen äitinsä pitkästä aikaa. Myös hänen veljensä kävi häntä katsomassa. Hänen isänsä Vernon Judy oli karkuteillä samasta vankilasta, jossa hän oli. Vernon Judyksi itsensä esitellyt mies soitti hänelle vankilaan, mutta koska vankilaviranomaiset eivät voineet varmistaa henkilöllisyyttä, puhelua ei välitetty Stevenille. Hieman ennen teloitustaan Steven poltti Pall Mall-tupakkaa ja vitsaili asianajajalleen, että oli ajatellut lopettaa tupakoimisen.

Stevenin viimeiset sanat olivat: ”En kanna kaunaa kenellekään. Tämä oli minun vikani, olen pahoillani tapahtuneesta”.

Terry Chasteenin ex-miehestä Mark Chasteenista ei tuntunut pahalta, kun Steven teloitettiin.

”Ei hänkään kysynyt minun lapsiltani, halusivatko he kuolla”, hän sanoi.


Randy Lynn Woolls

21.11.1949 – 20.8.1986

Kuva
Randy Lynn Woolls

16.6.1979 alkoholia ja Valiumia nauttinut rakennustyömies Randy Woolls meni Texasin Kerrvillessä sijaitsevan Boleron elokuvateatterin kassalle. Hän meni lipunmyyntikoppiin ja löi lipunmyyjä Betty Stottsia, 43, päähän rengasraudalla ja puukotti tätä monta kertaa, minkä jälkeen hän sytytti naisen tuleen. Woolls otti kassasta 600 dollaria ja Stottsin autonavaimet. Hän varasti Stottsin auton ja ajoi sillä samaan drive-in-teatteriin.


Kenneth Dunn

10.3.1959 - 10.8.1999

Kuva
Kenneth Dunn

17.3.1980 Dunn oli ryöstämässä pankkia ja tyhjensi kassoja. Hän tuli Madeleine Petersin, 21, kassalle, kun Madeline puhui puhelimessa. Madeline ei ollut huomannut, että pankkia ryöstettiin. Kun Dunn käski Madelinen laittaa rahat kassiin, tämä kysyi ”mitä”, ja Dunn ampui hänet.


Markham Duff-Smith

Kuva
Markham Duff-Smith

Markham "Markum" Duff-Smith oli adoptoitu 2 viikon ikäisenä vauraaseen perheeseen. Hän kasvoi varakkaalla River Oaksin alueella Houstonissa ja kävi yksityiskoulua. Myöhemmin hän keskeytti collegen vuoden jälkeen ja alkoi työskennellä vakuutus- ja pörssialalla. Hän ei menestynyt työssään. Hän halusi kuitenkin ylläpitää ylellisen ja tuhlailevan elämäntyylinsä, jota hänen äitinsä rahoitti. Hänellä oli äitinsä, Gertrude ”Trudy” Duff-Smith-Zabolion kanssa usein riitoja rahasta. Keväällä 1975 28-vuotiaalla Markumilla oli suuria velkoja. Tuolloin hän tapasi Walter ”Chip” Waldhauserin, pankki- ja kiinteistönvälitysaloilla työskentelevän huijarin. Waldhauser esitti Duff-Smithille suunnitelman siitä, miten tämä pääsisi rahahuolistaan. Duff-Smithin pitäisi surmata äitinsä ja tämän mies, jotta pääsisi käsiksi äitinsä perintöön. Waldhauser löysi myös miehet toteuttamaan suunnitelmaa: Allen Wayne Janeckan ja Paul McDonaldin. Duff-Smith maksoi molemmille 10 000 dollaria äitinsä ja tämän miesystävän Dow Zabolion murhista.

Kuva
Walter Waldhauser

Kuva
Allen Wayne Janecka

15.10.1975 Janecka ja McDonald odottivat väijyksissä Zabolioiden talon ulkopuolella. He näkivät Gertrude Zabolion lähtevän poistuvan, kun tämä oli menossa kahvilaan. Janecka meni taloon sisälle odottamaan hänen paluutaan. Kun Gertrude tuli takaisin, Janecka tuli esiin ja jäi Gertruden kanssa odottamaan tämän miehen, Dow Zabolion töistä paluuta. Dow oli kuitenkin tuona päivänä liikematkalla Itävallassa. Janecka sanoi Gertrudelle, että tämän poika oli surman takana. Gertrude ei yllättynyt tästä tiedosta lainkaan. Janecka kuristi Gertruden tämän omilla sukkahousuilla ja hirtti hänen ruumiinsa sitten sukkahousuista. Hän kirjoitti Gertruden nimissä itsemurhaviestejä ja laittoi makuuhuoneen laatikkoon sukkahousuista tehtyjä ”harjoitushirttosilmukoita”. Gertruden kuolema luokiteltiinkin itsemurhaksi.

Vuonna 1979, neljä vuotta äitinsä kuoleman jälkeen, Duff-Smith oli tuhlannut koko äitinsä 90 000 dollarin perinnön. Hän myi siskonsa Diana Wanstrathin, 36 miehelle John Wanstrathille, 35, 250 000 dollarin henkivakuutuksen. Hän myös hoiti Dianan ja Johnin 800 000 dollarin arvoista tilaa. Waldhauser ja Duff-Smith keksivät taas uuden keinon saada Duff-Smithille lisää rahaa. Wanstrathien kuollessa Duff-Smith olisi saanut heidän tilastaan ainakin 500 000 dollaria rahaa. Duff-Smith tarjosi Allen Janeckalle ja Walt Waldhauserille 30 000 dollaria Wanstrathien murhasta.

Kuva
John ja Diana Wanstrath

8.6.1981 Janecka ja Waldhauser menivät Wanstrathien kotiin arkkitehtejä esittäen. He ampuivat Dianan ja Johnin. He surmasivat myös pariskunnan 14 kuukauden ikäisen adoptiovauvan, Kevinin ampumalla tätä niskaan. Kevin piteli vieläkin pehmoeläintä pienissä käsissään, kun hänet löydettiin.
Ruumiinavauksen tehnyt lääkäri luokitteli surmat murhiksi ja itsemurhaksi. Hänen mielestään Diana oli surmannut ensin miehensä ja lapsensa ja sitten itsensä. Rikostutkija Johnny Bond ei kuitenkaan uskonut itsemurhateoriaan ja alkoi tutkia tapausta tarkemmin keskittyen Duff-Smithiin. Hän sai selville, että Duff-Smith oli kertonut hyvälle ystävälleen järjestäneensä äitinsä surman.

Allen Wayne Janecka tuomittiin myös teosta kuolemaan. Hänet teloitettiin 24.7.2003. Paul MacDonald tuomittiin 16 vuodeksi vankilaan. Hän vapautui ehdonalaiseen vankeuteen 11.4.1984. Hän sai lievemmän tuomion, koska todisti Duff-Smithiä vastsaan oikeudessa. Walter Waldhauser Jr. tuomittiin 30 vuodeksi vankilaan. Waldhauser vapautettiin surmista vain 10 vuoden vankeuden jälkeen. Hän muutti Dallasiin ja aloitti opiskelut oikeustieteellisessä. Hänet tuomittiin myöhemmin vakuutushuijausrikossarjasta.

Duff-Smith tunnusti teot vasta juuri ennen teloitustaan.

”Olen alhainen, syntisistä syntisin. Olen vastuussa vuosien 75 ja 79 tapauksista”, hän sanoi.


David Clark

5.3.1959 – 28.2.1992

KuvaKuva
David Clark

Tiskaaja David Clark, 28 huomasi, että häneltä oli hävinnyt amfetamiinipulloja. Hän tuli siihen tulokseen, että tarjoilija Beverly Benninghoff, 25 ja tiskaaja ja teatterityöntekijä Charles Gears, 21 olivat varastaneet ne. Clark, hänen tarjoilijavaimonsa Mary Copeland, 26, Gary Penuel, 25 ja Garyn sisko Tracy Penuel menivät Benninghoffin ja Gearsin asuntoon. Clark löi Gearsia mailalla päähän ainakin neljä kertaa ja puukotti tätä rintaan Benninghoffin maatessa vieressä. Kun Benninghoff kerjäsi Clarkia säästämään hänen henkensä, Mary Copeland ampui Benninghoffia päähän.

Mary Copeland tuomittiin teosta elinkautiseen. Gary ja Tracy Penuel tuomittiin vain murtovarkaudesta.


Robert Drew

8.4.1959 – 2.8.1994

Kuva
Robert Drew

17.2.1983 Jeffrey Leon Mays, 17 ja hänen ystävänsä Bee Eugene Landrum, 18 karkasivat kodeistaan Alabamassa. Molemmilla oli ongelmia kotona heidän huumeiden- ja alkoholinkäyttönsä vuoksi. Mays ja Landrum ottivat kyytiin liftareita ansaitakseen bensarahaa.

22.2.1983 he yöpyivät pelastusarmeijan tiloissa Louisianan Lafayettessa. Siellä he tapasivat Robert Drewn, 24, joka oli siellä ystävänsä Frankin kanssa. Drew ja Frank lupasivat Maysille ja Landrumille rahaa ja bensaa, jos he kyyditsisivät nämä 50 kilometrin päähän Frankliniin. Perillä Franklinissa Frank täytti Landrumin auton bensakanisterin ja antoi 65 dollaria rahaa. Drew halusi jatkaa matkaa Houstoniin. Mays ja Landrum lupasivat kyyditä hänet sinne, jos hän antaisi heille lisää rahaa. Matkan varrella he ottivat kyytiin myös toisen liftarin, John Slyn, jota he olivat kyydinneet aiemminkin ja kolmannen liftarin, Ernest Puralewskin. Kaikki paitsi kuskina ollut Mays joivat kaljaa ja polttivat samasta sätkästä marijuanaa.

Ernest Puralewski sanoi pakenevansa poliisia. Mays pelästyi Puralewskin juttuja ja sanoi, että hän halusi pysähtyä soittamaan vanhemmilleen. Hän teeskenteli soittavansa, palasi autolle ja sanoi, että hänen isänsä oli vakavasti sairas ja hänen täytyy palata Alabamaan. Drew tajusi Maysin valehtelevan päästäkseen liftareista eroon. Hän löi Maysia kasvoihin ja piti veistä Landrumin kurkulla. Hän sanoi Landrumille ja John Slylle, että heidän kurkkunsa pitäisi katkaista. Sitten hän laittoi käsivartensa Maysin kaulalle pitäen veistä tämän niskassa ja käski pysäyttää auton.

Puralewski oli lainannut Landrumilta tämän veistä. Hän veti John Slyn ulos autosta, ryösti tämän ja käski häipyä paikalta. Drew sanoi Landrumille, että hän kuolee, jos yrittää lähteä pois. Sitten hän käski Landrumin mennä etupenkille ja Maysin takapenkille. Drew meni takapenkille ja alkoi lyödä Jeffreytä kasvoihin. Hän sanoi Jeffreylle, että tämä kuolee. Hän hakkasi teiniä niin, että veri roiskui auton ovelle, takapenkille ja Drewn nahkatakille. Drew pahoinpiteli Jeffreyttä tunnin ajan. Jeffrey ei tapellut vastaan.

Pahoinpitelyn jälkeen Drew nuoli Jeffreyn verta käsistään ja sanoi, että Jeffreyn pitää kuolla, koska ”kukaan ei sotke minua verellä ilman rangaistusta”. Puralewski sanoi Drewlle, että jos hän aikoo tappaa Jeffreyn, kannattaa ottaa Jeffreyn kello ja lompakko mukaan, ettei tätä tunnistettaisi. Mays mutisi jotain siitä, ettei Drew selviä tästä jäämättä kiinni. Puralewski ja Drew käskivät Landrumin pysäköidä auto valtatien varteen. Mays kerjäsi heitä säästämään henkensä. Miehet puukottivat Maysia monta kertaa. Sitten Drew otti Jeffreytä päästä kiinni ja viilsi tämän kurkun auki.

Ernest Puralewski myönsi syyllisyytensä murhaan ja sai 60 vuoden tuomion.


Harold Lane

30.8.1945 – 4.10.1995

Kuva
Harold Lane

20.11.1982 Harold Lane meni Winn-Dixie-kauppaan ja ryösti sen toimistosta 3300 dollaria. Lähtiessään pois hän yritti mennä kaupan automaattisista sisääntulo-ovista. 17-vuotias Tammy Davis, joka työskenteli kaupassa, huomasi miehen menevän väärää reittiä ja yritti neuvoa tätä sanomalla, että tämä menee väristä ovista. Tammy ei tiennyt, että kaupassa oli ryöstö meneillään. Lane otti aseensa esiin ja ampui Tammya päähän.

Lanen rikoskumppani Grady George Moffat sai viiden vuoden tuomion ryöstöstä ja pääsi ehdonnalaiseen 24.10.1986.


Kenneth Edward Gentry

28.1.1961 – 16.4.1997

Kuva
Kenneth Edward Gentry

1982 21-vuotias Gentry karkasi Georgian vankilasta, ja hänet etsintäkuulutettiin. Seuraavana vuonna Kenneth otti Texasissa kyytiinsä 23-vuotiaan liftarin, Jimmy Dean ”J.D.” Hamin. Jimmy ja Kenneth ystävystyivät ja lähtivät Texasista Kennethin tyttöystävän Linda Pattersonin ja siskon kanssa Georgiaan, missä miehet tekivät aseellisen ryöstön. Sieltä he lähtivät Floridaan, josta jatkoivat Texasiin ja edelleen Oklahomaan, josta taas Texasiin Dentonin kaupunkiin. Virkavaltaa pakoilevan Kennethin oli pysyttävä liikkeellä karistaakseen poliisit kintereiltään. Yhä pienentääkseen kiinnijäämisen todennäköisyyttä Kenneth etsi itselleen uutta henkilöllisyyttä. Ja hän oli valmis menemään pitkälle sen saadakseen.

10.9.1983 Kenneth, hänen siskonsa Violet Ann, tyttöystävä Linda ja Jimmy Ham menivät Kennethin ystävän Charles Goodmanin luo, jossa olivat myös Kennethin kaksi veljeä, Calvin ja Larry Gentry. Kun Jimmy lähti hetkeksi pois huoneesta, Kenneth sanoi: ”siinä menee uusi henkilöllisyyteni”.

Hetkeä myöhemmin poliisiauto ajoi Goodmanien talon läheltä. Violet Ann juoksi varoittamaan Kennethiä ja Jimmyä poliiseista. Kenneth ja Jimmy poistuivat paikalta autolla perässään Calvin ja Larry. Calvin ja Larry menivät biljardihalliin. Kenneth puolestaan lähti Jimmyn kanssa Dallas-järven syrjäiseen osaan. Molemmat olivat päihtyneitä. Kenneth sanoi Jimmyle, että he menevät harjoittelemaan pistoolilla ampumista. Jimmy ampui järveen heitettyjä tölkkejä. Kun hän oli lopettanut, hän antoi aseen Kennethille, joka osoitti sillä järveen heittämäänsä tölkkiä kohti. Jimmy touhusi jotain luotien kanssa. Yhtäkkiä Kenneth käänsi aseen ja ampui Jimmyä rintaan Jimmy kaatui, ja Kenneth ampui häntä vielä kerran päähän. Hän otti Jimmyn lompakon ja heitti hänen ruumiinsa Dallas-järveen. Kasvot veteen päin kellunut ruumis löytyi neljä päivää myöhemmin.

Surman jälkeen Kenneth jutteli tyttöystävänsä Lindan kanssa, joka ei tiennyt surmasta. Hän kysyi Lindalta, tietääkö hän miltä aivot näyttävät. Tyttöystävä vastasi kieltävästi. Kenneth käski Lindaa katsomaan ylös. ”Siltä ne näyttävät”, Kenneth sanoi, ”kuin pilviltä”. Sitten hän kertoi surmasta Lindalle. Kenneth, Violet Ann ja Linda pakenivat Minnesotan osavaltion Austiniin, missä heidät myöhemmin pidätettiin ja palautettiin Dentoniin Texasiin. Lindan kukkarosta löytyi Jimmy lompakko ja useita henkilöllisyystodistuksia, joissa oli Jimmyn nimi.


Richard Drinkard

11.7.1957 – 19.5.1997

Kuva
Richard Drinkard

15.11.1985 Richard Drinkard, 28 vietti veljensä Mike Watsonin kanssa iltaa samana iltana tapaamansa 44-vuotiaan Lou Ann Anthonyn kanssa Houstonin kaupungissa. Seurueessa olivat myös Lou Annin sisko LaDean Hendrix, 47 ja hänen ystävänsä Jerry Mullens, 43. Richard kaatoi illan aikana kurkustaan alas kopan kaljaa ja pari tuoppia viskiä. Lisäksi hän poltti marijuanaa. Alkoholin rohkaisemana hän lähenteli Lou Annia, joka torjui hänet ja käski hänen ja veljensä Miken lähteä pois. Richard, jonka mieli oli alkoholin sumentama palasi muutaman tunnin päästä talon pihaan kostonhimoisena. Hän sai yhden talon ikkunoista aukaistua ja purettua oven lukon osiin. Sisään päästyään Richard puukotti ja löi vasaralla kaikki kolme uhria kuoliaaksi. Hän vei talosta 350 dollaria.


Robert Wallace West Jr.

12.12.1961 – 6.3.1993

Kuva
Robert Wallace West Jr.

Eräänä iltana huhtikuussa 1982 Robert West, 20 ja hänen asuinkumppaninsa Gonzalo Tagle, joka tunnettiin nimellä Roxanne, viettivät iltaa Houstonin pimeillä kaduilla. Molemmat toimivat ajoittain transvestiittiprostituoituina.

Pian heidän luokseen tuli William Longfellow, houstonilainen vartija, joka halusi ostaa seksiä Roxannelta. Robert kysyi Roxannelta, halusiko tämä, että hän ryöstää Longfellown. Roxanne vastasi myöntävästi. Robert pyysi Williamia kyyditsemään heidät Roxannen ja Robertin asunnolle. Longfellow ajoi heidän kotikadulleen, missä Roxanne pyysi häntä pysähtymään, jotta Roxanne pääsisi käymään virtsaamassa. William seurasi Roxannea, ja Robert tuli heidän perässään. Heidän kävellessään takaisin autolle West veti veitsen esiin, tarttui Williamia hiuksista, nosti hänet ylös maasta ja puukotti kaulavaltimoon. Hän jatkoi Williamin puukottamista puukottaen tätä yhteensä noin kuusi tai seitsemän kertaa ja kysyi, missä tämän rahat ovat. William sanoi rahojen olevan paperipussissa hänen autonsa takakontissa. Robert jatkoi Williamin raakaa pahoinpitelyä ja löi tämän päätä puuta vasten monta kertaa ja piti tämän päätä veden alla ojassa. Robert lopetti pahoinpitelyn, kun William ei enää liikkunut tai puhunut. Verta oli kaikkialla. Hän otti Williamin autonavaimet, ajokortin ja muut henkilöllisyyspaperit.

Seuraavana päivänä Robert ja Roxanne katsoivat sanomalehdistä, näkyikö niissä uutista Williamin ruumiin löytymisestä, mutta siitä ei löytynyt mitään. Muutamaa viikkoa myöhemmin Roxanne pidätettiin prostituutiosta. West kuuli, että Roxannea pidettiin poliisilaitoksella myös Williamin puukotuksen takia. William ei ollutkaan kuollut. Hän oli onnistunut saamaan apua. Sairaalassa hänet oli leikattu viisi ja puoli tuntia kestävässä operaatiossa. Poliisi etsi puukotuksesta Roxannen rakastajaa. Williamilla oli huono näkö, ja hän osasi sanoa hyökkääjästä vain, että tämä oli 180 cm pitkä valkoinen mies, jolla oli pitkät ruskeat hiukset.

Kun Roxanne oli vankilassa, Robert asui ystävänsä Brett Barstown ja tämän homoseksuaalin rakastajan kanssa. Roxanne soitti vankilasta heidän kotiinsa, kun Robert oli ulkona ja puhui Brettin kanssa. Hän kertoi, että poliisi etsi hänen rakastajaansa puukotuksesta. Brett ehdotti, että Roxanne nimeäsi hänet rakastajakseen, jotta pääsisi pois vankilasta. Roxanne teki näin, ja poliisi päästi hänet vapaaksi.

Pian Brett löytyi kuolleena päähän ammuttuna. Poliisi sanoi, että surma liittyi huumeisiin. Robert West ei kuitenkaan uskonut huumeteoriaan, ei varsinkaan huumevelkaan. Hän oli tuntenut Brettin siitä lähtien, kun oli tavannut tämän liftaamasta Kentuckyssa vuonna 1979. Robertin mielestä Brett sai aina halutessaan rahaa. Hän kuuli, että William Longfellow oli laittanut sanan liikkeelle, että hän antaa rahaa sille, joka nimeää Roxannen rakastajan. Koska Longfellowilla oli huono näkö, hän ei itse tunnistanut hyökkääjäänsä. Robert oli varma siitä, että Brett oli surmattu, koska Longfellow luuli Brettiä Roxannen rakastajaksi ja Longfellowin pahoinpitelijäksi. Robert oli nähnyt naistuttavansa, DeAnna Klaussin puhumassa Longfellowin kanssa. DeAnna, 22, asui samassa motellissa kuin Robert ja työskenteli siinä tarjoilijana. Robert kuuli, että muutkin olivat nähneet DeAnnan useissa paikoissa puhumassa Longfellowille. Robert päätteli tästä, että DeAnna oli kertonut Longfellowille Brettin olevan Roxannen rakastaja, ja että siksi Brett oli surmattu. Robertin mielestä hän itse oli surman todellinen kohde.

Elokuun 8. päivän aamuna 1982 Robert näki DeAnnan työskentelemässä asuinmotellinsa ravintolassa. Hän halusi kostaa ystävänsä kuoleman. Vähän keskiyön jälkeen huumeita ja alkoholia nauttinut Robert ryntäsi DeAnnan motellihuoneeseen, jonka oven hän työnsi auki väkisin olkapäällään. Hän riisui DeAnnalta vaatteet, sitoi hänet ja laittoi pyyhkeen hänen kankaanpalasella sidotun suunsa päälle. Robert laittoi vyön DeAnnan kaulan ympärille. Raivon vallassa ollut Robert löysi huoneesta mailan, jolla hän alkoi lyödä DeAnnaa. Maila meni rikki iskujen voimasta. Robert otti esille puukon ja mailasta irroneen puunpalasen ja puukotti DeAnnaa kaulaan ja käsivarteen. Hän iski naista vielä selkään puunpalasella niin, että vamma ulottui selästä lähelle rintakehää. Puu jäi törröttämään DeAnnan selkään.

DeAnna oli vieläkin elossa ja äänteli, kun Robert nousi ylös. Hän yritti ensin tukehduttaa naista pyyhkeellä. Sitten hän haki lakanan, laittoi sen kerran ja vyön kaksinkerroin DeAnnan kaulan ympärille ja kuristi DeAnnaa käsillään, lakanalla ja vyöllä, kunnes hän ei enää liikkunut. Farkut verestä märkinä Robert palasi huoneeseensa ohittaen Vickie Stoltzin ja kolme muuta, jotka istuivat hotellin käytävässä istumassa. He olivat kuulleet oven paiskomista muistuttavaa meteliä huoneesta 312, jossa DeAnna asui. He menivät katsomaan huonetta, joka oli täysin sekaisin tavaroita heiteltynä sinne tänne. He näkivät DeAnnan alastoman, verisen ja sidotun ruumiin makaamassa kasvot alaspäin sängyssä.

Robert kertoi myöhemmin, että kun hän oli sitonut DeAnnan, tämä oli myöntänyt sanoneensa Longfellowille, että Brett oli Roxannen rakastaja, mikä sai Robertin räjähtämään.

William Longfellow todisti oikeudessa, että hän ei tuntenut DeAnna Klaussia tai Brett Barstowta eikä yrittänyt etsiä Roxannen rakastajaa. Hän sanoi myös, että oli vain tarjonnut Robertille ja Roxannelle kyydin iltana, jolloin hänet oli pahoinpidelty, eikä ollut ostamassa seksiä Roxannelta. Huonon näkönsä vuoksi hän ei pystynyt tunnistamaan Robertia hyökkääjäkseen. Roxannen hän tunnisti.

”En ole koskaan kiistänyt osuuttani murhassa. Koko filosofiani nuorena oli seksi, huumeet ja rock n´ roll. Olin onnellinen transvestiittina. Pidin seksistä. Tein, mitä halusin tehdä.”
- Robert West


Jerry McFadden

21.3.1948 – 14.10.1999

Kuva
Jerry McFadden

4.5.1986 Suzanne Denise Harrison, 18, Gena Turner, 20 ja Bryan Boone, 19 olivat matkalla retkeilemään Hawkins-järvelle Koillis-Texasissa, kun McFadden sieppasi heidät lava-autoonsa. McFadden raiskasi Harrisonin eri tavoilla ja kuristi hänet sitten hänen omilla alushousuillaan ja heitti hänen ruumiinsa Barnwell-vuorelle Gilmeriin. 40 kilometrin päähän Hawkins-järvestä Sitten hän ajoi noin 25 kilometriä koilliseen päin Gena Turner ja Bryan Boone kyydissään. Hän raiskasi Turnerin ja ampui häntä kerran niskaan 38-kaliiberisella pistoolilla. Boonea hän ampui kerran niskaan. McFadden jätti heidän ruumiinsa ojaan lähelle Oren kaupunkia, jossa hän asui.

McFaddenia pidettiin Upshurin maakunnan vankilassa, kun hän odotti 28.7.1986 järjestettävää oikeudenkäyntiä törkeästä pahoinpitelystä, ryöstöstä ja Harrisonin raiskausmurhasta. 24-vuotias Rosalie Williams työskenteli vankilassa vartijana ja vankilan hälytyskeskuksen työntekijänä. 9.7.1986 Rosalie työskenteli lasin ympäröimässä hälytyskeskuksessa. Vanginvartijat työskentelivät yleensä pareina, mutta Kenneth Mayfieldin tehtävä oli vahtia erityisesti McFaddenia, minkä hän teki yksin. Mayfieldillä ei ollut asetta. Vankilaviranomaiset pelkäsivät, että jos vartijoilla olisi aseet, vangit voisivat saada niitä käsiinsä.

Noin kello 18.00 McFadden kysyi Mayfieldiltä, voisiko hän käyttää hälytyshuoneen puhelinta, jotta hän voisi soittaa vaimolleen. Mayfield avasi McFaddenin sellin oven, jolloin 183-senttinen ja 100-kiloinen McFadden löi häntä päähän ikkunasta repimällään teräskaiteella. Verta suihkusi haavasta, ja Mayfield kaatui lattialle. McFadden otti Mayfieldin avaimet ja haki lukitusta laatikosta tämän aseen. Hän pakotti aseella uhaten Rosalie Williamsin ja hänen kollegansa raahaamaan Mayfieldin McFaddenin tyhjään selliin, jonka jälkeen McFadden laittoi Williamsin kollegan sinne ja lukitsi sellin oven.

McFadden oli tarkkailut hälytyskeskustyöntekijöiden, vartijoiden ja poliisien liikkeitä vankilassa. Hän tiesi, että Williamsia oli avaimet hissiin, joka johti ulos parkkipaikalle. Hän laittoi aseen Williamsin kurkulle, otti Williamsilta hissin ja auton avaimet ja pakotti tämän hissiin, josta hän vei Williamsin parkkipaikalle ja tämän autoon. Williamsin vuoden 1979 autossa ei ollut automaattivaihteistoa, eikä McFadden osannut käynnistää sitä. Hänen olisi pitänyt painaa kytkintä auton käynnistääkseen. Hän käski Williamsin käynnistää auton, minkä hän teki.

McFadden ajoi auton Big Sandyyn, missä he näkivät tavaravaunun, jonne he menivät. Oli kuuma heinäkuinen päivä, ja iltaan mennessä molemmilla oli nestehukka. McFadden lähti etsimään vettä. McFadden kohtasi koiran, joka kävi hänen kimppuunsa. McFadden yritti saada koiraa pois kimpustaan, jolloin Williams pakeni juosten. Kun hän katsoi taakseen, McFadden tappeli vieläkin koiran kanssa. Williams juoksi Mancho Martinezin kotiin, kaatui sisällä lattialle ja näki omat kasvonsa televisiossa.

Kuva
Kuva KuvaPoliisit etsimässä McFaddenia

Yli 700 poliisia tuli Big Sandyyn etsimään McFaddenia. Hänet löydettiin 11.7.1986 tyhjästä talosta. Hän ei vastustanut kiinniottoa.

McFadden, joka kutsui itseään nimellä Animal, oli tuomittu vuonna 1973 raiskauksesta 15 vuodeksi vankilaan, mutta hän istui tuomiosta vain 6,5 vuotta. 1983 hänen tuomittiin törkeästä seksuaalirikoksesta ja tuomittiin vankilaan, josta hän vapautui 1985.


Orien Cecil Joiner
27.10 – 12.6.2000

Kuva
Orien Cecil Joiner

17.12.1986 kaksi tarjoilijaa Carol Lynette Huckabee, 26, ja Eva Marie DeForest, 29, löytyivät surmattuina kerrostaloasunnostaan. Huckabee oli sidottu teipillä ja raiskattu, ja häntä oli puukotettu monta kertaa rintaan, selkään ja kasvoihin, ja hänen kurkkuaan oli viilletty. DeForest oli sidottu teipillä, pahoinpidelty, ja häntä oli puukotettu 41 kertaa kasvoihin, ja hänen kurkkunsa oli leikattu auki. Hänen rintakehästään pisti pystyyn jäänyt veitsi.

Huckabeen ja DeForestin seinänaapuri, rekkakuski Orien Joiner soitti poliisit paikalle. Hän sanoi katsoneensa naisten ikkunasta sisään ja nähneensä kuolleet naiset, minkä jälkeen hän oli lyönyt nyrkillä ikkunaan saadakseen heidän ovensa auki ja sitten hälyttäneensä poliisit. Hän sanoi nähneensä kahden mustan miehen juoksevan poispäin kerrostalosta sen jälkeen, kun hän oli löytänyt naisten ruumiit. Joiner kertoi ristiriitaisesti siitä, miten hän löysi naiset, ja hänet pidätettiin.


Danny Dean Thomas

30.8.1955 – 29.8.2009

Kuva
Danny Dean Thomas


Heinäkuussa 23-vuotias Danny Thomas asui tyttöystävänsä Phoeben kanssa James Peelsin ja tämän poikien, Doylen, 15 ja Zendalin, 17 ja Martha Ann Tarverin kotona. 17.7.1981 Danny kyyditsi Doyle Peelsin vuoden 1969 Cadillacissaan K-Martiin, josta Doyle kävi hakemassa työvuorolistansa. Danny meni mukaan K-Martiin ja osti kaupan urheiluvälineosastolta ampumatarvikkeita.

Myöhemmin illalla Danny ajoi Doylen ja Ronald McHenryn rullaluisteluradalle. Kyydissä oli myös Zendal Peels, joka jäi autoon. Danny ja Zendal kävivät kaupassa, ja kun he poistuivat sieltä, he näkivät parkkipaikalla 19-vuotiaan sihteerin, Sylvia Elaine Harrisonin, jolla oli vaikeuksia käynnistää autoaan. Danny ja Zendal pysähtyivät auttamaan häntä. Danny tutki autoa ja sanoi, että Sylvia tarvitsee uuden tuulettimen kiilahihnan. Auto oli ylikuumentunut. Danny ja Zendal kyyditsivät Sylvian kadun toisella puolella sijaitsevaan varaosaliikkeeseen, ostivat kiilahihnan ja laittoivat sen autoon.

Sylvia pyysi miehiä seuraamaan häntä matkalla kotiin siltä varalta, että auto ylikuumenisi uudelleen. Sylvian pihassa Danny tutki autoa ja korjasi auton vuotavan jäähdytinletkun. Kiitokseksi palveluksista Sylvia kutsui miehet sisään ja tarjosi heille kaljaa. Kaikki kolme istuivat Sylvian olohuoneessa, joivat kaljaa ja polttivat marijuanaa.

Yhtäkkiä Sylviaa lyötiin pään sivuun Dannyn aseella, joka oli piilotettu paperipussiin. Danny ja Zendal kantoivat tajuttoman Sylvian autoon ja laittoivat hänet auton etuosaan matkustajanpuoleiselle lattialle. He veivät Sylvian talosta monia tavaroita, joiden joukossa oli Sylvian puhelin ja hänen silmälasinsa. Danny ajoi autoa, ja Zendal istui matkustajanpaikalla. Sylvia tuli tajuihinsa, potkaisi auton rattia ja puri Dannya käteen. Danny käski Zendalin ottaa Sylviasta kiinni. Zendal löi Sylviaa päähän, jolloin tämä menetti taas tajuntansa. Sylvia palasi kuitenkin uudelleen tajuihinsa, ja Zendal löi häntä veitsellä useita kertoja päähän, kunnes hän menetti tajuntansa uudelleen. Taas Sylvia palasi tajuihinsa ja alkoi toistaa ”Jumala auta minua”. Danny haki aseensa, laittoi sen Sylvian pään sivuun ja ampui häntä kerran.

Danny ajoi sillan luo joen viereen. He kävivät hakemassa tiiliä, ajoivat sitten syrjäisempään paikkaan toiselle sillalle ja pysäköivät auton San Jacinto-joen ylittävän sillan tukipilarin alle. Danny katsoi, näkyikö ketään lähistöllä. Zendal otti Sylvian vaatteet pois ja leikkasi hänen rintaliivinsa. He sitoivat tiiliä Sylvian jalkoihin ja kaulaan ja heittivät hänen ruumiinsa San Jacinto-jokeen. Heidän palatessaan autolle Danny harjasi pajunoksilla heidän jalanjälkiään ne hävittääkseen. He ajoivat ruokakaupan parkkipaikalle, jossa he heittivät Sylvian vaatteet ja muut tavarat roskakoriin. Sitten he menivät autopesuun, jossa he pesivät auton ulkoa ja sisältä. Auton veren peittämä lattia pestiin erityisen huolellisesti.

He palasivat Peelsien kotiin noin neljän tai viiden aikaan aamuyöllä. Vihainen James Peels luuli heidän myöhästyneen, koska he olivat olleet polttamassa marijuanaa. Danny sanoi, että heillä oli ongelmia auton kanssa. Sitten hän meni makuuhuoneeseen nukkumaan tyttöystävänsä kanssa.

Aamulla Peelsin perheen jäsenet huomasivat verta Dannyn auton ulko- ja sisäpuolella. Dannyn tyttöystävä herätti hänet ja kysyi, mistä veri oli autoon tullut. Danny väitti ajaneensa koiran yli, laittaneensa koiran autoon ja tappaneensa sen, koska koira ei lopettanut ulinaa. Tyttöystävä ja Peelsit eivät uskoneet Dannya, ja tämä päätti lähteä pois Peelsien luota. Zendalille hän sanoi, että ”jos minulle käy huonosti, vedän sinut alas mukanani, koska me olemme tässä mukana yhdessä”.

Sylvian kotona oli sytytetty tulipalo, ja poliisi kävi siellä. Keskusteltuaan Zendal Peelsin kanssa poliisi pidätti Dannyn samana päivänä. Danny tunnusti myöhemmin tappaneensa Sylvian.

Syyttäjä esitti oikeudessa, että Sylvian ruumiista olisi löydetty siemennestettä, ja että Danny olisi raiskannut Sylvian ennen murhaa. Ruumiissa oli syyttäjän mukaan muitakin merkkejä raiskauksesta, ja Dannya syytettiin murhan lisäksi raiskauksesta.

Aivan tarkkaa tapahtumankuvausta tai varmaa tietoa siitä, oliko Sylvia raiskattu, ei saatu, koska Zendal Peels kiisti osuutensa teossa täysin. Tietoa siitä, mitä Zendal on poliisille kertonut, ei löydy, mutta koska raiskaukselle ei ole todistajaa ja Zendal kiisti osallisuutensa tekoon, voidaan olettaa, että hän on kiistänyt olleensa edes paikalla Sylvian murhan aikaan. Hänellä ei ole alibia teon ajalle, ja hän jäi autoon Dannyn kanssa, kun Doyle Peels ja hänen kaverinsa lähtivät rullaluistelemaan, joten hän on todennäköisesti osallinen teossa. Danny ei kiistänyt omaa osuuttaan teossa raiskausta lukuun ottamatta ja myönsi myös ampuneensa Sylvian. Hän kertoi myös Zendalin osuudesta. Raiskausta Danny ei kuitenkaan myöntänyt, ja koska Zendal ei ilmeisesti puhunut, raiskauksesta ei löytynyt kiistattomia todisteita. Todisteiden perusteella oli kuitenkin syytä olettaa, kuten syyttäjä esitti, että Sylvia oli raiskattu ennen kuolemaansa, ja se oli motiivi ruumiin hävittämiseen ja asunnon polttamiseen.

Paljon todisteita tuhoutui Sylvian asunnon tulipalossa ja auton pesussa, eikä Zendal Peelsiä vastaan ollut riittävästi todisteita, joten syytteet häntä vastaan hylättiin. Danny onnistui välttelemään teloitusta valituksillaan ja kuoli luonnollisesti vankilassa vuonna 2009.


Ronald Clark O´Bryan

19.10.1944 – 31.3.1984

Kuva
Ronald Clark O´Bryan

Vuonna 1974 optikko Ronald Clark O´Bryan asui vaimonsa Daynenen ja lastensa Timothy Marc O´Bryanin, 8, ja Elizabeth Lane O´Bryanin kanssa keskiluokkaisella Deer Parkin alueella Houstonissa Texasissa. Ronald O´Bryan oli iso mies, jolla oli pehmeä, melkein naisellinen ääni. Vuonna 1974 hän täytti 30 vuotta.

O´Bryanit olivat tunnettuja asuinyhteisössään Deer Parkissa. Ronald oli soololaulaja baptistikirkossa. Hän oli myös opettajain- ja vanhempainyhdistyksen johtaja ja johti paikallista linja-auto-ohjelmaa. Ronaldilla oli kuitenkin vaikeuksia pitää työpaikkoja. Hän oli viimeisen viiden vuoden aikana menettänyt ja saanut 21 työpaikkaa. Hän oli työskennellyt laboranttina Arco Chemical-yhtiössä vuoden ajan. Nyt hän työskenteli optikkona ja tienasi 150 dollaria viikossa. Ronaldilla oli paljon velkaa ja vaikeuksia maksaa niitä takaisin. Hän oli kahdeksan kuukautta jäljessä autolainan maksusta, ja häntä uhkasi pian auton takavarikko.

Kaksi viikkoa ennen Halloweenia 1974 Ronald vietti 30-vuotispäiviään. Lasten lisäksi Halloweenin lähestymisestä innostuneelta vaikutti myös Ronald itse. Hän toi Timothylle ja Elizabethille Halloween-asut kaksi viikkoa ennen juhlaa. Viikkoja ennen Halloweenia hän oli sopinut vauraalla Pasadenan alueella asuvan ystävänsä Jim Batesin kanssa, että he viettäisivät Halloweenia yhdessä lastensa kanssa Pasadenassa.

Halloween-päivänä 31.10.1974 Ronald lähti vieläkin valkoiseen optikontakkiinsa pukeutuneena Jimin, Jimin lasten Marcin ja Kimberyn ja omien lastensa kanssa kiertämään taloja. Ulkona oli sateinen ilma. Lapset kulkivat edeltä, ja Jim ja Ronald seurasivat perässä. Ensimmäisessä talossa ei ollut ketään kotona. Lapset lähtivät juoksemaan seuraavaan taloon. Ronad jäi ryhmästä jälkeen. Pian hän ilmestyi pimeästä ja juoksi ryhmän kiinni kädessään viisi Giant Pixy Stixiä, värikkäitä paperikääreitä, joiden sisällä oli makeaa jauhetta. ”Sinulla on rikkaita naapureita. Katso, mitä he antoivat”, hän sanoi Jimille. Ronald antoi Timille kaksi Pixy Stixiä, Elizabethille yhden ja Marcille yhden.

He palasivat Jim Batesin kotiin lyhyen kierroksen jälkeen. Oven takana kävi ryhmä lapsia, jotka sanoivat ”karkki vai kepponen”. O´Bryan piti kädessään Pixy Stixiä ja kysyi, kuka haluaa sen. 11-vuotias Whitney Parker sai karkin.

Kotona Whitney leikkasi auki Pixy Stixiään auki keittiön tiskipöydällä, kun hänen äitinsä sanoi, että on aika mennä nukkumaan. Hän ei ollut saanut pakkausta auki, mutta otti karkin mukaansa, kun meni nukkumaan. Marc Bates heilutteli Pixy Stixiään ja pudotti vähän sen jauhoista lattialle, mistä hänen äitinsä rankaisi kieltämällä häntä syömästä karkkiaan sinä iltana. O´Bryanien kotona Ronald sanoi Timille, että tämä sai valita yhden karkin, jonka söisi ennen nukkumaanmenoa. Hän kannusti Timiä ottamaan Pixy Stixin. Timillä oli vaikeuksia saada jauhetta suuhunsa, ja Ronald pyöritti pakkauksen pilliä saadakseen sen löysentymään ja auttoi kaatamaan jauheen Timin suuhun. Tim sanoi jauheen maistuvan pahalta. Hän nieli sitä kaksi kertaa, ja Ronald haki Timile Kool-Aid-limonadia, jotta hän saisi huuhdeltua pahan maun pois suustaan. Lähes heti karkkijauhon nielaistuaan Tim alkoi oksentaa. Minuuttien sisällä hän kouristeli. Ronald kutsui ambulanssin, mutta oli liian myöhäistä. Tim kuoli, ennen kuin pääsi sairaalaan.

Jäljellä olleet Pixy Stixit saatiin nopeasti talteen. 11-vuotias Whitney Parker löydettiin nukkumasta Pixy Stix kädessään. Hänellä ei ollut ollut tarpeeksi voimaa avata tarralla suljettua pakkausta. Toiset Pixy Stixit löytyivät Marc Batesilta ja Ronaldin tyttäreltä Elizabethilta. Karkeista löytyi tappava annos syanidia. Timothyn vatsasta löytyi 16 milligrammaa syanidia. Hänen veressään oli syanidia 0,4 milligrammaa. 0,2 – 0,3 milligrammaa riittää tappamaan ihmisen.

Kuva
Timothy O´Bryan

”Hän itki ja sanoi minulle ´isä, isä, vatsaani sattuu´. Hän oli kylpyhuoneessa oksentamassa. Hän kouristeli ja yritti haukkoa ilmaa, kunnes hän meni yhtäkkiä veltoksi”, Ronald kertoi medialle.

Päivä Timin kuoleman jälkeen hän lauloi kirkossa laulun ”Blessed assurance”. Laulun sanat ”tämä on minun tarinani, tämä on minun lauluni” hän oli muuttanut muotoon ”tämä on Timin tarina, tämä on Timin laulu”. Tämä kosketti kuuntelijoita, jotka itkivät kuunnellessaan Ronaldin laulavan.

Poliiseissa, jotka tapasivat Ronaldin Timin kuoleman jälkeen, hän herätti epäilyksiä. Hän ei itkenyt tai huutanut. Hän vaikutti liian viileältä, liian rauhalliselta ja liian tyyneltä ollakseen henkilö, joka on juuri menettänyt lapsensa. Ronald sanoi poliisille, ettei tiennyt, mistä kodista tai miltä kadulta hän oli saanut Pixy Stixit. Hän sanoi myös, että ovea oli avattu vain vähän, ja hän näki vain karkit antaneen käsivarren, ei kasvoja. Kun Ronald käveli poliisien kanssa naapurustossa, hän osoitti vihdoin talon, josta oli karkit saanut. Talo kuului Courtney Melvinille, joka oli Halloween-iltana ollut töissä Hobbyn lentokentällä myöhään iltaan ja tullut kotiin vasta 11 aikaan illalla. Yli 200 ihmistä pystyi todistamaan hänen alibinsa.

Poliisi sai selville, että Ronald oli tammikuussa 1974 ottanut molemmille lapsilleen 10 000 dollarin henkivakuutukset. Viisi päivää ennen Halloweenia hän oli ottanut heille toiset 20 000 dollarin henkivakuutukset. Hän oli myynyt äskettäin perheen kodin saadakseen maksetuksi valtavat velkansa. Hän oli kuitenkin edelleen velkaa lukuisille eri velkojille. Hän sanoi velkojilleen, että odotti saavansa suuren summan rahaa vuoden loppuun mennessä. Vain tuntien sisällä Timin kuolemasta Ronald oli soittanut vakuutusvirkailijalle henkivakuutusrahojen keräämisestä. Hän oli puhunut vaimolleen henkivakuutusrahojen käyttökohteista, ennen kuin Tim oli edes haudattu. Hän oli maininnut Floridan loman ja uuden kodin.

Muut kuolemaantuomittujen osaston vangit nimesivät Ronaldin Candymaniksi.

Ronaldin vaimo Daynene sanoi, ettei tiennyt miehensä suunnitelmista mitään eikä myöskään lapsille vähän ennen surmaa hankituista 20 000 dollarin henkivakuutuksista. Monen paikallisen mielestä sairaanhoitajana työskennellyt Daynene ei kuitenkaan ollut niin viaton kuin antoi ymmärtää.


Michael Roy Toney

29.12.1965 – 3.10.2009

Kuva
Michael Ray Toney

28.11.1985 Texasin Lake Worthissa Hilltopin siirrettävien talojen alueella Joe Blunt, hänen vaimonsa Susan Blunt ja heidän lapsensa Angela Blount, 15 ja Robert Blount, 14, viettivät kiitospäivää Joen veljen Carl Blountin ja tämän pojan, lentäjäopiskelija Michael Columbuksen, 18, kanssa. Kiitospäivän aterian jälkeen noin viiden aikaan Ray lähti kotiinsa. Yhdeksän aikaan illalla Susan meni pitkäkseen ja Joe lähti Angelan, Robertin ja Michaelin kanssa ruokakauppaan hakemaan naposteltavaa ja kaljaa. Pian heidän lähtönsä jälkeen Susan kuuli koputuksen ovelta. Hän katsoi ulos ikkunasta, mutta ei nähnyt ketään pihalla ja meni takaisin makailemaan.

Kun Joe ja nuoret palasivat kaupasta, näkivät he talon kynnyksellä salkun. Teinit olivat innoissaan, koska ajattelivat, että siinä on joko rahaa tai arvokoruja. He veivät laukun sisään. Kun Angela avasi sen lukituksen, se räjähti. Joe, Angela ja Michael kuolivat välittömästi. Robert lensi räjähdyksen voimasta ulos ja sai pahoja palovammoja. Hänen kenkänsä sulivat kiinni hänen jalkoihinsa.

Poliisitutkinta ei edennyt mihinkään seuraavien 12 vuoden aikana. Poliisi tuli siihen tulokseen, että pommit oli tarkoitettu jollekin muulle ja jätetty vahingossa Blountien talon eteen. Blountien taloa vastapäätä asui mies, joka oli mukana huume- ja asekaupassa. Hän uskoi olevansa pommituksen tarkoitettu kohde.

Kesäkuussa 1997 tapahtui vihdoin läpimurto. Parkerin maakunnan vankilassa syytteitä ajokortitta ajosta odottava Chares Ferris kertoi poliisille, että Michael Toney, 32 oli tunnustanut rikoksen hänelle. Toney oli taparikollinen, jolla oli pitkä omaisuus- ja huumerikoshistoria. Kiitospäivän pommitusten sattuessa Toney oli 19-vuotias.

Poliisit kuulustelivat Toneyn ex-vaimoa Kimberly ”Kim” Toneyta, joka oli Toneyn tyttöystävä pommituksen aikaan ja Toneyn parasta ystävää, Chris Meeksiä. Kim ja Chris kertoivat, että syksyllä 1985 Toney oli tutustunut samoalaisiin tai havaijilaisiin miehiin ja viettänyt heidän kanssaan aikaa elokuvateatterissa Eulessissa. Viikkoa ennen kiitospäivää Chris oli kuullut Toneyn ja samoalaisten välisen keskustelun. Keskustelussa oli mainittu sanat ”sopimus” ja ”pommitus”. Muutamaa päivää myöhemmin Toney näytti Meeksille pommin salkussa ja sanoi, että hänen täytyi räjäyttää jotakin.

Kiitospäivän iltana Meeks, Toney ja Kim lähtivät Kimin asunnosta Toneyn Chevrolet Silveradolla. Toney otti salkun lava-autonsa takaosasta ja lähti Hilltopin asuinaluetta kohti. Hän palasi myöhemmin ilman salkkua. Toney oli naureskellut ja sanonut, että hän oli täyttänyt sopimuksen. Kim ei osannut yhdistää tapahtunutta kiitospäivän räjähdykseen, koska hän ei tajunnut, että he olivat olleet samalla alueella tuona päivänä. Kim ja Chris eivät olleet nähneet toisiaan 12 vuoteen, ja silti heidän kertomuksensa poliisikuulusteluissa olivat hämmästyttävän samankaltaiset. Kun Toney odotti oikeudenkäyntiä, hänen sellitoverinsa Filis Blankenship kertoi, että Toney oli sanonut hänelle, että hänelle tarjottiin 5000 dollaria pommituksesta vuonna 1985 ja että hän oli jättänyt pommin vahingossa väärän talon eteen.

Sittemmin Ferris ja Blankenship peruivat puheensa, ja Chris Meeks toistuvasti perui puheensa ja perumisen jälkeen sanoi kertoneensa totuuden. Mutta Kim ei ole koskaan muuttanut kertomustaan ja seisoo yhä sanojensa takana.

”Sitä ajatusta ei istutettu päähäni. Sen päivän tapahtumat kulkevat ajatuksissani joka päivä. Asiat tapahtuivat, kuten kerroin. Kertomukseni ei muutu, enkä tule perumaan sitä”, Kim sanoi.

Koska moni muu todistaja perui lausuntonsa ja osoittautui epäluotettavaksi, Michael Toney vapautettiin vankilasta syyskuussa 2009 kymmenen kuolemansellissä vietetyn vankeusvuoden jälkeen. Toney kuoli lokakuussa 2009 auto-onnettomuudessa. Syyttäjä ja Bountien suku ovat yhä vakuuttuneita Toneyn syyllisyydestä.


David Wayne Spence

18.7.1956 – 10.11.1984

Kuva
David Wayne Spence

Ruokakaupan omistaja Muneer Mohammed Deeb, 22, oli ottanut 20 000 dollarin henkivakuutuksen tyttöystävälleen Gayle Kelleylle ja laittanut itsensä edunsaajaksi. Muneer kertoi liikekumppaninsa Karim Qasemin vaimolle, että jos Gaylelle tapahtuisi jotain, hän saisi rahat. Karim Qasemin ollessa paikalla Muneer kysyi David Spenceltä, tietääkö hän jonkun, joka voisi tappaa Gaylen hänen puolestaan. Spence sanoi Muneerille, että hän saisi jonkun hoitamaan homman, ja Muneer vastasi, että hän antaisi Spencelle rahaa surmasta.

Alkuillasta 13.7.1982 Spence ja veljekset Gilbert Melendez ja Andy Melendez ajelivat Koehne-puistossa Spencen autossa, kun he näkivät Gaylen näköisen tytön Raylene Ricen, 17 ja Kenneth Franksin, 18 kanssa ja puhuivat heidän kanssaan. Spence, Melendezit ja kolme teiniä joivat kaljaa ja polttivat marijuanaa. Spence kehotti nuoria tulemaan hänen kyytiinsä, jotta he voisivat hakea lisää kaljaa lähellä sijaitsevasta ruokakaupasta. Raylenen auto jätettiin Koehne-puistoon.

Spence ajoi toinen tyttö vieressään, ahdisteli tätä ja kosketteli tämän rintoja, mistä tyttö valitti. Spence sanoi tytölle, ettei tämä voinut sanoa hänelle, mitä hän saa tehdä. Spence pysäköi auton pian Koehne-puistoon. Hän otti puukon esille ja käski tyttöjen riisua vaatteensa ja nämä tottelivat. Spence raiskasi vuorotellen molemmat tytöt. Anthony Melendez raiskasi Raylenen ja Gilbert Melendez toisen tytön. Spence palasi sitten toisen tytön luo veitsen kanssa, viilsi ja puukotti tätä, minkä jälkeen Anthony Melendez puukotti tyttöä Spencen puukolla, minkä jälkeen Spence puri tyttöä monta kertaa ja puukotti häntä uudelleen. Sitten Spence palasi autoonsa, missä hän puukotti Kennethin ja Raylenen kuoliaaksi. Kennethiä puukotettiin monta kertaa sydämeen.

Tyttö, jota Spence ja Melendezit olivat luulleet Gayle Kelleyksi, ei kuitenkaan ollut Gayle vaan Jill Montgomery, 17, joka muistutti ulkoisesti hyvin paljon Gaylea. Surman jälkeen Muneer Deeb sanoi Karim Qasebile, että jos Gayle olisi ollut Kenneth Franksin seurassa surmailtana, hän olisi rikas nyt. Kun hän oli maksanut Gaylen henkivakuutuksen toisen maksun, hän sanoi Qasimille: ”Odota, niin näet. Hän kuolee aivan kuten he”. Gayle Kelleylle Muneer sanoi, että Kenneth Franks sai, mitä ansaitsi. Toisen kerran hän sanoi Gaylelle: ”Se olin minä. Minä tapoin ne nuoret”. Hän sanoi heti perään, että se oli vain vitsi. Syyskuussa 1982 Doris Tucker kuuli, kun David Spencen tyttöystävä vaati Spencen rahoja Muneer Deebitä ja Deebin käskevän naisen ulos kaupastaan.

Gilbert Melendez todisti oikeudessa, että hän oli tavannut Deebin Spencen kautta ennen murhaa. Vakuutusvirkailijalle, jonka kanssa Muneer oli asioinut ottaessaan Kelleylle henkivakuutuksen, Muneer sanoi, että ”sen tytön, joka oli täällä viimeksi ja jolle myit vakuutuksen, hänen piti olla heidän joukossaan”.

Anthony Melendez sai 99 vuoden tuomion ja Gilbert Melendez elinkautisen. Muneer Mohammed Deeb tuomittiin kuolemaan, mutta hänen tuomionsa kumottiin myöhemmin ja hän sai uuden oikeudenkäynnin, jonka jälkeen hänet vapautettiin 6 vuoden vankeuden jälkeen. Muneerilla on nykyään menestyvä taksiyritys.


Billy Ray Nelson

Kuva
Billy Ray Nelson

Charla Wheat, 18, oli muuttanut Texasin Big Springiin 1,5 vuotta aiemmin. Hän asui yhdessä viidennellä kuulla raskaana olevan Carol Maynardin, 20, kanssa. 23.2.1991 Carlan naapuri Billy Nelson tuli heidän ovelleen kysymään, voisiko hän käyttää puhelinta. Charla päästi hänet sisään.

Nelson kävi katkaisemassa heidän puhelimen johtonsa ja puukotti sen jälkeen Charlaa. Carol Maynard oli sängyssä, ja Nelson pakotti hänet nousemaan ylös ja tulemaan olohuoneeseen, missä verta vuotava Charla oli polvillaan. Nelson käski naisia riisumaan vaatteensa ja sanoi, että hän tappaisi molemmat, jos he eivät tottelisi. Hän pakotti naiset tekemään seksuaalisia tekoja itselleen ja toisilleen. Sitten hän puukotti Carolia kaulaan ja iski Charlaa uudelleen puukolla. Sen jälkeen Nelson poistui. Charla alkoi kirkumaan, minkä Nelson kuuli, ja tämä palasi taloon. Hän puukotti Charlaa vielä 13 kertaa ja lähti sitten pois. Carol oli esittänyt kuollutta. Hän sai hälytettyä apua ja tunnisti Nelsonin surmaajaksi. Nelson sanoi tekonsa yksinkertaiseksi syyksi sen, että hän oli humalassa ja halusi seksiä.


Alvie Copeland Kiles

s. 21.4.1961

Kuva
Alvie Copeland Kiles 1989

Kuva
Alvie Copeland Kiles nyt

Kuva
Valerie Gunnell

Tammikuussa 1989 Alvie Kiles, 27, muutti yhteen tyttöystävänsä Valerie Gunnellin kanssa. Valeriella oli kaksi lasta, 5-vuotias Shemaeh Gunnell ja 9 kuukauden ikäinen LaCresha Gunnell. Alvie käytti kokaiinia, ja hänellä oli tapana varastaa Valerien ruokakuponkeja saadakseen lisää rahaa huumeisiin. Pariskunta alkoi pian yhteen muuton jälkeen riidellä kuponkien varastamisesta.

9.2.1989 heillä oli taas riitaa samasta asiasta. Valerie löi Alvieta kasvoihin. Alvie sanoi hänelle, ettei lyö toista kertaa. Riidan yhteydessä Valerie löi Alvieta taas kasvoille, jonka jälkeen Alvie poistui asunnosta, haki autostaan rengasraudan ja palasi asunnolle. Hän löi Valerien rengasraudalla tajuttomaksi. Valerie tuli kuitenkin tajuihinsa ja kysyi Alvielta ”miksi teet tämän”, jonka jälkeen Alvie löi häntä uudelleen rengasraudalla päähän.

Valerien lapset Shemaeh ja LaCresha itkivät ja huusivat. Alvie päätti tappaa heidät, koska he olivat silminnäköijöitä. Hän löi lapsia yhteensä ainakin 14 kertaa rengasraudalla. Surmattuaan Valerien ja lapset hän kääri Valerien ruumiin mattoon ja laittoi lasten ruumiit mustiin muovipusseihin. Hän kävi heittämässä lasten ruumiit Colorado-joen kanavaan. Lastenhuoneen sängylle jäi kaksi suurta verilammikkoa. Verta oli myös toisen makuuhuoneen seinillä, verkoissa, katossa ja ovessa. Olohuoneen kokolattiamatto oli veressä kuten myös olohuoneen tuoli.

Kuva
Shemaeh ja LaCresha Gunnell

Kuva
Shemaeh Gunnell

Myöhemmin iltapäivälä Alvie istui Valerien autossa Yuman puistossa ja sanoi Kale Johnsonille tappaneensa Valerien ja lapset. Johnson ei uskonut hänen puheitaan, joten hän vei Johnsonin Valerien asuntoon, jossa Johnson näki Valerien ruumiin ja verta kaikkialla seinissä ja katossa. Johnson yritti lähteä asunnosta, jolloin Alvie löi häntä luudanvarrella. Äidilleen Alvie sanoi, että oli ”hoidellut lapset” myös, koska ”he voivat puhua”. LaCresha Gunnellin ruumis löytyi kuusi päivää myöhemmin kanavasta Meksikosta. Shemaehin ruumista ei koskaan löydetty.
Siru83
Adrian Monk
Viestit: 2724
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

Re: USA:ssa kuolemaan tuomittujen rikokset

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

Scott Allen Hain

2.6.1971-3.4.2003

Kuva
Scott Allen Hain

Ravintolassa työskentelevät työtoverit ja ystävykset Michael William Houghton, 27 ja Laura Lee Sanders, 22 istuivat Sandersin autossa Oklahoman Tulsassa sijaitsevan baarin takana. Scott Allen Hain, 17 ja Robert Wayne Lambert, 21 odottivat baarin takana sieltä pois lähteviä asiakkaita, jotta voisivat ryöstää heidät. Sitten he huomasivat Houghtonin ja Sandersin ja lähestyivät heitä. Scottilla oli veitsi ja Lambertilla ilma-ase.

Hain ja Lambert uhkasivat Michaelia veitsellä ja pakottivat hänet avaamaan auton oven. Hain ajoi sitten Sandersin auton muutaman kilometrin päähän, kun Lambert otti Michaelin baarin taakse pysäköidyn lava-auton avaimet ja jäi baarin takapihalle odottamaan. Hain ajoi takaisin baari parkkipaikalle ja ryösti Michaelin. Kun Michael vastusteli ryöstöä, Hain pakotti hänet menemään auton takakonttiin. Hain lähti ajamaan pois paikalta ja Lambert seurasi Michaelin autolla. Vähän myöhemmin Hain ja Lambert pysähtyivät ja laittoivat myös Lauran takakonttiin.

Miehet ajoivat Michaelin autolla ja pysähtyivät maalaistiellä. He ottivat Lauran tavarat, katkaisivat polttoaineletkun ja sytyttivät sen palamaan. Michael ja Laura hakkasivat takakonttia ja huusivat. Hain ja Lambert poistuivat alueelta mutta palasivat myöhemmin katsomaan, palaako tuli hyvin. Kun auto sytytettiin palamaan, huudot loppuivat, mutta uhrit hakkasivat yhä takaluukkua.

Ruumiinavaus osoitti, että uhrit kuolivat palovammojen ja häkämyrkytyksen yhteisvaikutukseen.

Myös Robert Lambert tuomittiin kuolemaan, mutta Oklahoman vetoomustuomioistuin kumosi kuolemantuomion vuonna 2005, ja Lambert tuomittiin elinkautiseen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.


Dale Selby Pierre

21.1.1953 – 28.8.1987

Kuva
Dale Pierre

Kuva
William Andrews

Dale Pierre syntyi Trinidadissa ja Tobagossa. Dale oli jo nuorena kiivasluontoinen ja kompulsiivinen valehtelija. Jos hän ei saanut mitä halusi milloin halusi, hän raivostui ja oli valmis tekemään mitä tahansa saadakseen haluamansa. Hänellä oli räjähtävä temperamentti, ja hän oli muutenkin äreä persoona, joka ei tullut toimeen muiden kanssa.

Kesäkuussa 1970 17-vuotias Dale muutti USA:han. 7.6.1970 hän saapui New Yorkiin. Toukokuussa 1973 Dale liittyi USA:n ilmavoimiin, ja hänet siirrettiin Hillin ilmatukikohtaan Utahiin helikopterimekaanikoksi.

Sunnuntaina 1.10.1973 Dale kävi kersantti Edward Jeffersonin asunnossa nauhoittamassa musiikkia. Jefferson huomasi autonavaintensa hävinneen. Dale ja Jefferson etsivät avaimia kaikkialta Jeffersonin asunnosta tuloksetta. Dale oli piilottanut avaimet ja kävi teettämässä Jeffersonin auton-ja kotiavaimista kopiot. Hän allekirjoitti paperin nimellä ”Curtis Anderson”, jotta häntä ei jäljitettäisi. Seuraavana päivänä Dale tuli takaisin Jeffersonin asuntoon etsimään autonavaimia, ja kappas vain, ne löytyivät. Jefferson suhtautui skeptisesti avainten yhtäkkiseen löytymiseen ja kävi vaihtamassa asuntonsa lukon ja autonsa käynnistyskytkimen Jefferson puhutteli Dalea, mutta tämä kielsi kaiken.

Joskus 4.10.1973 kello kymmenen ja 5.10.1973 kello neljän välillä Jefferson murhattiin pistimellä. Pitkä teräase oli isketty Jeffersonin kasvoihin ja päähän sellaisella voimalla, että vain pystyyn jäänyt kahva oli näkyvissä. Dale Pierreä epäiltiin teosta, mutta häntä vastaan ei ollut pitäviä todisteita.

Dale ystävystyi Hillissä työskentelevän helikopterimekaanikko William Andrewsin kanssa. Andrews oli ainoa, joka halusi olla Dalen kanssa tekemisissä. Dale oli ystävyksistä johtaja ja William seurailija. Maaliskuussa 1974 molemmat hakivat eroa ilmavoimista.

2.4.1974 Dale ja William katsoivat Clint Eastwoodin tähdittämän elokuvan Magnum Force, joka on osa Likainen Harry-sarjaa. Siinä on kohtaus, jossa prostituoitu istuu yksin taksissa laskien rahojaan naureskellen. Taksikuski pysähtyy, ja kyytiin tulee pitkään turkikseen pukeutunut pitkä mies joka on prostituoidun parittaja. Parittaja kysyy, missä nainen on ollut. Nainen näyttää pelästyneeltä ja vastaa, että on juuri etsinyt häntä, jotta voisi antaa hänen osuutensa rahoista. Mies alkaa lyödä prostituoitua, ja taksikuski pysäyttää auton ja juoksee pois. Mies ottaa taskustaan pullon viemärinpuhdistusaine Dranoa ja pakottaa naisen juomaan sitä. Nainen yrittää kynsiä ja potkia miestä, mutta hän alkaa yskiä ja näyttää tukehtuvan. Hän kuolee alle minuutissa.

22.4.1974 Sherry Michelle Ansley, 19 ja Stanley ”Stan” Walker, 20 työskentelivät Ogdenin kaupungissa musiikki- ja stereolaiteliikkeessä, The hi-fi storessa. Stanley oli lihaksikas ja komea mies, ja hänet tunnettiin vastuullisena työntekijänä. Michelle oli juuri edellisenä iltana mennyt kihloihin.

Cortney Naisbitt, joka oli juuri lentänyt ensimmäistä kertaa elämässään lentokoneella, käveli Ogdenin lentokentältä kaupungille. Hän kävi Inkley´s-liikkeessä hakemassa kuvia vanhemmilleen ja jatkoi matkaansa hifi-kauppaan, jonka hänen serkkunsa Brent Richardson omisti. Hän oli menossa liikkeeseen kiittämään Stanleyta siitä, että tämä oli antanut hänen pysäköidä autonsa liikkeen takapihalle.

Vähän ennen kello kuutta, joka oli kaupan sulkemisaika, Keith Roberts ajoi hifikaupan taakse sinisellä pakettiautolla. Dale Selby ja William Andrews kävelivät sisään aseet kädessä. He pakottivat Michellen ja Stanleyn kaupan kellariin, jossa Michelle sidottiin.

Pian sisään käveli Cortney Naisbitt, joka ihmetteli, miksei työntekijöitä näkynyt missään. Cortney näki Stanleyn seisovan kellarin seinää vasten. Hän käveli kellarin portaiden ylätasanteelle ja kiitti Stanleyta parkkipaikan antamisesta ja käveli sitten ulko-ovelle päin ”Pysähdy Cortney”, Stanley huusi hänelle, mutta Cortney jatkoi kävelemistä. Laittaessaan kätensä ulko-oven kahvaan hän kuuli miesäänen sanovan ”ota yksikin askel, niin saat luodin itseesi”. Hän pysähtyi ja kääntyi katsomaan miestä, joka osoitti häntä aseella. Cortney heitettiin alas kellariin, missä häntä potkittiin, lyötiin ja sidottiin. Nyt myös Stanley sidottiin.

Kun Stanleytä ei alkanut kuulua kotiin, hänen isänsä Orren Walker, 43, lähti etsimään häntä. Vähän kello kahdeksan jälkeen hän tuli hifi-liikkeen takapihalle ja näki vaaleansinisen pakettiauton, joka oli pysäköity liikkeen takaoven eteen. Hän käveli sisään.

”Mitä teet täällä”, asetta kädessään pitänyt William kysyi Orrenilta.

Orren heitettiin rappusilta alas kellariin.

”Miksi sinun piti tulla isä?”, Stanley sanoi. Sitten kuului laukauksia.

”Olen vain 19-vuotias. En halua kuolla!”, Michelle huusi.

”Ottakaa vain tavarat ja menkää. Me emme voi tunnistaa teitä”, Stanley yritti vedota ryöstäjiin.

Dale käski Williamin hakea autosta jotain. William palasi pian ja kaatoi sinistä nestettä vihreään muovikuppiin, jota Dale piteli. He sanoivat panttivangeille, että se oli "saksalainen cocktail", sekoitus vodkaa ja unilääkkeitä. He ojensivat kupin Orrenille ja käskivät hänen antaa nestettä muille panttivangeille, mutta Orren ei suostunut. ”Sinulla on ase päätäsi vasten”, William sanoi, mutta Orren kieltäytyi edelleen toteuttamasta käskyä. Dale laittoi Orrenin istumaan kellarin portaille ja sitoi hänet.

Kun Cortney ei ollut palannut kotiin puoli seitsemään mennessä. Kun Cortneyn isä Byron Naisbitt palasi kotiin yövuoroltaan St. Benedictin sairaalasta, Cortneyn äiti Carol kertoi hänelle olevansa huolissaan. Soitettuaan kaikille Cortneyn ystäville hän lähti etsimään tätä kaupungilta. Puoli yhdeksän aikaan hän päätti tarkistaa hifi-kaupan, vaikka se oli suljettu jo kuudelta. Hän meni liikkeen takapihalle, jossa näki poikansa auton. Hän kokeili, onko kaupan ovi auki, ja hänen ihmetyksekseen se aukesi. Hän käveli sisään, katsoi kellarin portaita kohti ja näki aseen piipun edessään.

”Mitä teet täällä?”, William kysyi häneltä.

”Etsin poikaani.” ”Mitä täällä tapahtuu?”, Carol kysyi.

Carol pakotettiin menemään alas kellariin, jossa hänet sidottiin poikansa viereen. Kumpikaan heistä ei sanonut mitään.
Dale ja William alkoivat juottaa panttivangeille vaaleansinistä nestettä. He aloittivat Carolista. Carol kieltäytyi juomasta, mutta hänet pakotettiin ottamaan nestettä. Heti kun Carol oli saanut sitä suuhuns,a hän alkoi yökkiä ja oksentaa. Myös Cortney ja Stanley alkoivat yökkimään ja oksentamaan. Neste poltti heidän suutaan ja kurkkuaan, ja liha heidän suidensa ympärillä alkoi hävitä. Michelle oksenteli, mutta oli muuten hiljaa. Orren teeskenteli juovansa nestettä, mutta kun Dale ja William eivät katsoneet häneen päin, hän sylkäisi sen pois. Hän huusi ja teeskenteli kouristuksia, jotta hän ei erottuisi muista.

Dale ja William lastasivat autoonsa stereolaitteita 24 000 dollarin arvosta. Lastattuaan auton täyteen he alkoivat kerätä panttivangeilta lompakkoja ja koruja. Dale alkoi hermostua, koska panttivangit eivät kuolleet nopeasti. Kuoleminen kesti liian pitkään, aiheutti liikaa meteliä ja oli sotkuista.

Dale ampui Carolia ja Cortneyta pään taakse. Hän yritti ampua Orrenia niskaan, mutta tämä käänsi päätään, ja luoti osui lattiaan. Sitten hän käveli Stanleyn luo ja ampui tätä pään taakse tämän isän katsoessa avuttomana vieressä. Dale ampui Orrenia uudelleen, mutta luoti vain raapaisi Orrenin päätä, eikä vamma ollut vakava. Dale ei kuitenkaan huomannut, ettei Orren ollut kuollut, ja Orren teeskenteli kuollutta.

Dale käveli sidotun Michellen luo ja avasi tämän köydet. Hän pakotti Michellen menemään viereiseen huoneeseen, jossa hän raiskasi tämän. Sitten hän laittoi alastoman Michellen makaamaan Orrenin viereen vatsalleen ja ampui tätä pään taakse.

Dale kokeili Orrenin pulssia ja huomasi, että tämä oli elossa. Orren näki Dalen kävelevän luokseen köyden kanssa. Hän puristi kaulansa lihakset niin suuriksi kuin pystyi samalla, kun Dale kiersi köyttä hänen kaulansa ympäri. Hän teeskenteli kuollutta menemällä veltoksi. Dale poistui paikalta, mutta tuli pian takaisin. Hän laittoi mustakynän Orrenin korvaan ja potkaisi sen sisään niin lujaa, että Orren tunsi kynän nielussaan. Orren ei kuitenkaan hievahtanutkaan Dalen potkaistessa kynän hänen korvaansa, vaan pysyi koko ajan velttona esittäen kuollutta. Dale luuli Orrenin olevan kuollut ja juoksi yläkertaan. Hän ja William lähtivät kaupasta. Kello oli vähän yli 10 illalla.

Puoli yhdeltätoista illalla kaksi poliisia kuulivat poliisiradion hälytyksen osoitteeseen Washington Boulevard 2323. Kun he menivät alas ja näkivät monta ruumista, he luulivat ensin, että kyseessä on pila. He kuulivat vaikerrusta ja katsoivat taskulampuillaan äänen suuntaan. He näkivät selällään makaavan Cortneyn, joka yritti hengittää. Orren penkoi kellarin työskentelytilaa ja etsi saksia tai sivuleikkureita, joilla saisi leikattua poikansa kaulassa olevan johdon. ”Tämä on poikani Stanley. Minun täytyy pelastaa hänet”, hän sanoi toiselle poliiseista. Poliisi näki heti, että Stanley oli kuollut. Hänestä tuntui pahalta kertoa se Orrenille. Hän huomasi, että Cortneyn lisäksi myös Carol oli elossa. Carol kuoli matkalla sairaalaan. Cortney vietiin hätäleikkaussaliin, eikä hänen odotettu selviävän yön yli. Sairaalassa Orrenin korvasta poistettiin kynä.

Surmia tutkineet poliisit löysivät sotilastukikohdan asunnosta kuitin varaston vuokraamisesta. Dalen vuokraamassa varastossa oli varastetut stereolaitteet. Sieltä löytyi myös pullo Dranoa, samaa viemärinpuhdistusainetta, jota parittaja oli juottanut prostituoidulle Magnum Force-elokuvassa. Pullossa luki ”Tehokas tukoksiin. Ei vahingoita putkia”.

Orren ja Cortney olivat ainoat eloonjääneet uhrit. Cortney valmistui lukiosta 1975 ja meni naimisiin 10 vuotta myöhemmin. Hän vammautui kuitenkin pysyvästi. ”Cortney on täällä, mutta jollakin tapaa se on melkein pahempaa, kuin jos hän olisi kuollut, koska hän ei ole normaali, eikä hänestä koskaan tule normaalia, Cortneyn serkku Keith Finlayson, lääkäri joka oli leikannut Cortneyn kurkunpään, sanoi. Luodin aiheuttama aivovaurio aiheutti Naisbittille keskittymisvaikeuksia ja vaikeutti hänen selviytymistään jokapäiväisistä askareista. Muistikuvat tapahtumaillasta palasivat hetkittäin hänen mieleensä, mikä aiheutti hänelle voimakasta stressiä. Hänen oli lopetettava tietokoneohjelmoijan työnsä.

Kuva
Dale Pierre vetoomustuomioistuimen käsittelyssä

Kuva
William Andrews menossa vetoomustuomioistuimen käsittelyyn

William Andrews teloitettiin 30.6.1992. Keith Roberts tuomittiin törkeästi ryöstöstä. Hän pääsi ehdonalaiseen vankeuteen 12.5.1987. Kaksi vuotta myöhemmin hän työskenteli elektroniikkayhtiössä eikä ollut syyllistynyt yhteenkään uuteen rikokseen vapautumisensa jälkeen.

Lähteet: Texas Department of Criminal Justice, Clark County Prosecutor, Gentry v. State Court of Criminal Appeals of Texas, The Tuscaloosa News, Houston Chronicle, Robert Wallace WEST, Jr., Petitioner-Appellant, v. Gary L. JOHNSON, Director, Texas Department of Criminal United States Court of Appeals, Fifth Circuit, Division, Respondent-appellee United States Court of Appeals, Fifth Circuit. - 92 F.3d 1385, WEST v. STATE Court of Criminal Appeals of Texas, Galveston Daily News, United States Court of Appeals,Fifth Circuit. SHISINDAY v. QUARTERMAN, http://www.statesman.com, Mike Myersin blogi “Examples of Insurance Abuse: Father Poisons Son With Halloween Candy, Texas News, Houston Chronicle, Lodi News Sentinel, The Monty Airy News, Times-Union, The Journal, Toledo Blade, The Southern Missourian, The Dallas Morning News, Wikipedia, Billy Ray NELSON, Petitioner-Appellant, v.Nathaniel QUARTERMAN, Director, Texas Department of Criminal Justice, Correctional Institutions Division, Respondent-Appellee, United States Court of Appeals, Fifth Circuit, The Victoria Advocate, Evening Independent, The Madison Courier, New Sunday Times, The Windsor Times, The Leader Post, The News and Courier, The Telegraph Herald, Anchorage Daily News, The Miami News, The Pittsburgh Press, Sarasota Journal, The Palm Post Beach, Schnectady Gazette, St. Joseph Gazette, People Magazine, http://www.houstonpress.com, The New York Times, Alvie Kiles vs. STATE, http://www.yumasun.com, azcentral, The Courier, Mohave Daily Miner, http://www.phoenixnewtimes.com, http://www.tulsaword.com, http://www.newsjournal.com, Victim: The other side of murder, The Deseret News
Avatar
poikani
Telkkaridekkareiden asiantuntija
Viestit: 9987
Liittynyt: Ti Heinä 05, 2011 8:50 pm
Paikkakunta: ?? ???????

Re: USA:ssa kuolemaan tuomittujen rikokset

Viesti Kirjoittaja poikani »

Luin noista hi-fi-murhista vuosia sitten. Jäivät mieleen yhtenä raaimmista rikoksista, joihin olen ikinä törmännyt.

Olen sataprosenttisesti kuolemantuomion kannalla tällaisissa tapauksissa ja pidän täytenä idioottina ihmistä, joka on asiassa eri mieltä senkin jälkeen, kun olen kuristanut hänet perusteluillani.
????? ?? ??????.
DollariExpress
Christopher Lorenzo
Viestit: 1683
Liittynyt: Ti Heinä 01, 2008 9:05 pm

Re: USA:ssa kuolemaan tuomittujen rikokset

Viesti Kirjoittaja DollariExpress »

Siru83 kirjoitti:
David Wayne Spence

18.7.1956 – 10.11.1984

Kuva
David Wayne Spence

Ruokakaupan omistaja Muneer Mohammed Deeb, 22, oli ottanut 20 000 dollarin henkivakuutuksen tyttöystävälleen Gayle Kelleylle ja laittanut itsensä edunsaajaksi. Muneer kertoi liikekumppaninsa Karim Qasemin vaimolle, että jos Gaylelle tapahtuisi jotain, hän saisi rahat. Karim Qasemin ollessa paikalla Muneer kysyi David Spenceltä, tietääkö hän jonkun, joka voisi tappaa Gaylen hänen puolestaan. Spence sanoi Muneerille, että hän saisi jonkun hoitamaan homman, ja Muneer vastasi, että hän antaisi Spencelle rahaa surmasta.

Alkuillasta 13.7.1982 Spence ja veljekset Gilbert Melendez ja Andy Melendez ajelivat Koehne-puistossa Spencen autossa, kun he näkivät Gaylen näköisen tytön Raylene Ricen, 17 ja Kenneth Franksin, 18 kanssa ja puhuivat heidän kanssaan. Spence, Melendezit ja kolme teiniä joivat kaljaa ja polttivat marijuanaa. Spence kehotti nuoria tulemaan hänen kyytiinsä, jotta he voisivat hakea lisää kaljaa lähellä sijaitsevasta ruokakaupasta. Raylenen auto jätettiin Koehne-puistoon.

Spence ajoi toinen tyttö vieressään, ahdisteli tätä ja kosketteli tämän rintoja, mistä tyttö valitti. Spence sanoi tytölle, ettei tämä voinut sanoa hänelle, mitä hän saa tehdä. Spence pysäköi auton pian Koehne-puistoon. Hän otti puukon esille ja käski tyttöjen riisua vaatteensa ja nämä tottelivat. Spence raiskasi vuorotellen molemmat tytöt. Anthony Melendez raiskasi Raylenen ja Gilbert Melendez toisen tytön. Spence palasi sitten toisen tytön luo veitsen kanssa, viilsi ja puukotti tätä, minkä jälkeen Anthony Melendez puukotti tyttöä Spencen puukolla, minkä jälkeen Spence puri tyttöä monta kertaa ja puukotti häntä uudelleen. Sitten Spence palasi autoonsa, missä hän puukotti Kennethin ja Raylenen kuoliaaksi. Kennethiä puukotettiin monta kertaa sydämeen.

Tyttö, jota Spence ja Melendezit olivat luulleet Gayle Kelleyksi, ei kuitenkaan ollut Gayle vaan Jill Montgomery, 17, joka muistutti ulkoisesti hyvin paljon Gaylea. Surman jälkeen Muneer Deeb sanoi Karim Qasebile, että jos Gayle olisi ollut Kenneth Franksin seurassa surmailtana, hän olisi rikas nyt. Kun hän oli maksanut Gaylen henkivakuutuksen toisen maksun, hän sanoi Qasimille: ”Odota, niin näet. Hän kuolee aivan kuten he”. Gayle Kelleylle Muneer sanoi, että Kenneth Franks sai, mitä ansaitsi. Toisen kerran hän sanoi Gaylelle: ”Se olin minä. Minä tapoin ne nuoret”. Hän sanoi heti perään, että se oli vain vitsi. Syyskuussa 1982 Doris Tucker kuuli, kun David Spencen tyttöystävä vaati Spencen rahoja Muneer Deebitä ja Deebin käskevän naisen ulos kaupastaan.

Gilbert Melendez todisti oikeudessa, että hän oli tavannut Deebin Spencen kautta ennen murhaa. Vakuutusvirkailijalle, jonka kanssa Muneer oli asioinut ottaessaan Kelleylle henkivakuutuksen, Muneer sanoi, että ”sen tytön, joka oli täällä viimeksi ja jolle myit vakuutuksen, hänen piti olla heidän joukossaan”.

Anthony Melendez sai 99 vuoden tuomion ja Gilbert Melendez elinkautisen. Muneer Mohammed Deeb tuomittiin kuolemaan, mutta hänen tuomionsa kumottiin myöhemmin ja hän sai uuden oikeudenkäynnin, jonka jälkeen hänet vapautettiin 6 vuoden vankeuden jälkeen. Muneerilla on nykyään menestyvä taksiyritys..
eikö Spence saanut mitään?
kun linkität,niin kopioi asia samalla ketjuun,koska linkit kuolevat joskus jopa muutamassa viikossa ja asia katoaa bittiavaruuteen
Siru83
Adrian Monk
Viestit: 2724
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

Re: USA:ssa kuolemaan tuomittujen rikokset

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

Kaikki nämä kuolemaantuomitut on teloitettu, ja heidän kuolinpäivänsä on teloituspäivä, jos en ole erikseen muuta maininnut. Michael Roy Toney vapautettiin vuonna 2009 uudessa oikeudenkäynnissä, Danny Dean Thomas kuoli luonnollisesti vankilassa samana vuonna ja Billy Ray Nelsonin tuomio muunnettiin elinkautiseksi ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.
Avatar
Marokon Kauhu
Perry Mason
Viestit: 3723
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 9:06 pm
Paikkakunta: Rio Grande

Re: USA:ssa kuolemaan tuomittujen rikokset

Viesti Kirjoittaja Marokon Kauhu »

Aika jäätävä ketju, mutta "mielenkiintoisia" tarinoita.

Noista hifikauppa-myrkyttäjämurhaajista oli juttua Norman Mailerin "Pyövelin Laulussa".

Luin sen kirjan aikapäiviä sitten jossain väijyssä istuen ( :D ) ja jo silloin ihmettelin, millaista helvetin porukkaa sitä maan päällä oikein tallaa. No tämä dynaaminen pari ei onneksi enää vaikuta tässä hiippakunnassa.
- Kilo kokaiinia, kolme yhden hinnalla
- Kilo kokaiinia, en oo joutumassa linnaan
- Sösssön sössön
- Äbälä wäbälä
Milan Jaff - jolle annettiin näin ensi alkuun 10 vuotta linnaa
Wolfmother
Alokas
Viestit: 8
Liittynyt: Ti Kesä 14, 2011 4:50 pm
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: USA:ssa kuolemaan tuomittujen rikokset

Viesti Kirjoittaja Wolfmother »

Mielenkiintoinen juttu! Lisää näitä. Kiinnostaa aina miettiä, mikä tekee ihmisestä pedon. Sellaisen joka pystyy kylmäverisesti tappamaan perheen, lapsia ja avuttomia ihmisiä. Olen joskus lukenut näitä ulkomaisilta sivustoilta, samoin kuolemaatuomittujen viimeisiä sanoja ja muuta aiheesta.
Tulee muuten mieleen, että Suomessa ei pajon ole sattunut näitä, jossa ventovieras tappaa esim. äidin ja lapset (onneksi!!). Amerikassa näitä tuntuu riittävän. Muutenkin sielläpäin tuntuu olevan nuo rikokset hiukan erilaisia kuin täällä. Suomessahan yleisin henkirikos tehdään ryyppyporukoissa tai muuten vaan epämääräistä elämää viettävien keskuudessa. Amerikassa taas voi lukemani perusteella tapahtua mitä vaan ja kenelle vaan.
DollariExpress
Christopher Lorenzo
Viestit: 1683
Liittynyt: Ti Heinä 01, 2008 9:05 pm

Re: USA:ssa kuolemaan tuomittujen rikokset

Viesti Kirjoittaja DollariExpress »

Wolfmother kirjoitti:Tulee muuten mieleen, että Suomessa ei pajon ole sattunut näitä, jossa ventovieras tappaa esim. äidin ja lapset (onneksi!!). Amerikassa näitä tuntuu riittävän. Muutenkin sielläpäin tuntuu olevan nuo rikokset hiukan erilaisia kuin täällä. Suomessahan yleisin henkirikos tehdään ryyppyporukoissa tai muuten vaan epämääräistä elämää viettävien keskuudessa. Amerikassa taas voi lukemani perusteella tapahtua mitä vaan ja kenelle vaan.
on niitä suomessakin ollut ja suurin osa jenkkitapoista on samanlaisia kuin suomessakin,mutta niistä ei kiinnosta ketään tehdä juttua meilläpäin.suhteutetaan asukaslukuun:
suomen asukasluku 6000 000, USA 528 720 588

hieman eri kaliibereissa mennään :D yli puoli miljardia ihmistä enemmän,niin siinä on hulolujakin eri mittapuussa kuin täällä
kun linkität,niin kopioi asia samalla ketjuun,koska linkit kuolevat joskus jopa muutamassa viikossa ja asia katoaa bittiavaruuteen
DollariExpress
Christopher Lorenzo
Viestit: 1683
Liittynyt: Ti Heinä 01, 2008 9:05 pm

Re: USA:ssa kuolemaan tuomittujen rikokset

Viesti Kirjoittaja DollariExpress »

Wolfmother kirjoitti:Tulee muuten mieleen, että Suomessa ei pajon ole sattunut näitä, jossa ventovieras tappaa esim. äidin ja lapset (onneksi!!). Amerikassa näitä tuntuu riittävän. Muutenkin sielläpäin tuntuu olevan nuo rikokset hiukan erilaisia kuin täällä. Suomessahan yleisin henkirikos tehdään ryyppyporukoissa tai muuten vaan epämääräistä elämää viettävien keskuudessa. Amerikassa taas voi lukemani perusteella tapahtua mitä vaan ja kenelle vaan.
on niitä suomessakin ollut ja suurin osa jenkkitapoista on samanlaisia kuin suomessakin,mutta niistä ei kiinnosta ketään tehdä juttua meilläpäin.suhteutetaan asukaslukuun:
suomen asukasluku 6000 000, USA 308 651 528

yli kolmesataamiljoonaa ihmistä enemmän

eli hieman eri kaliibereissa mennään :D
kun linkität,niin kopioi asia samalla ketjuun,koska linkit kuolevat joskus jopa muutamassa viikossa ja asia katoaa bittiavaruuteen
DollariExpress
Christopher Lorenzo
Viestit: 1683
Liittynyt: Ti Heinä 01, 2008 9:05 pm

Re: USA:ssa kuolemaan tuomittujen rikokset

Viesti Kirjoittaja DollariExpress »

^^ei voinu muokata asukaslukuja lähetyksen jälkeen.
kun linkität,niin kopioi asia samalla ketjuun,koska linkit kuolevat joskus jopa muutamassa viikossa ja asia katoaa bittiavaruuteen
Siru83
Adrian Monk
Viestit: 2724
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

Re: USA:ssa kuolemaan tuomittujen rikokset

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

Kyllä Jenkeissä vaikuttaa tapahtuvan paljon pahempia rikoksia kuin Suomessa. Osa on sellaisia, että ymmärtää, miksi monet siellä haluavat ylläpitää kuolemanrangaistuksen oikeusjärjestelmässä. Kun on äärimmäinen teko, siitä halutaan äärimmäinen rangaistus. Kun ajatellaan vaikka tuota Ronald Clark O´Bryanin tapausta, että mies myrkyttää oman poikansa Halloween-karkit ja antaa syanidi-karkkeja muillekin lapsille välttääkseen kiinnijäämisen ja syöttää Halloweenista ja karkeista innostuneelle viattomalle pojalleen myrkytetyn karkin, niin tulee tunne, että mikään rangaistus ei ole riittävä tuollaisesta.

Näistä tekijöistä kaikki lukuunottamatta Timothy Judya, Scott Hainia ja Dale Pierreä ovat Texasista. TDCJ (Texas Department of Criminal Justice) on antanut yksityiskohtaista tietoa kuolemaantuomituista vangeistaan netissä 90-luvulta asti.

Naisen ja tämän kolme lasta surmannut Timothy Judy muuten sai paljon sympatiaa osakseen. Hänen juttunsa syyttäjä ja tuomari saivat jopa pommiuhkauksia oikeudenkäyntien aikana. Älykäs ja karismaattinen ihminen hän varmastikin oli ja sellainen, joka muun älykkyytensä lisäksi kykeni ymmärtämään itseään ja omaa toimintaansa ja motiivejaan. Surullista, että terävä ja älykäs ihminen oli siinä pisteessä, että sanoi kuolemantuomiostaan, että "kerrankin elämässäni sain jotain, mitä halusin" ja elämästään, että "en tiedä, mikä minua odottaa (kuoleman jälkeen), mutta sen täytyy olla parempaa kuin tämä".

Voi olla, että väkivaltaisella lapsuudella ja sen aikaisilla hylkäyskokemuksilla on vielä syvempi ja voimakkaampi vaikutus älykkäisiin ihmisiin kuin muihin ja että heidän on vähintään yhtä vaikea nousta vaikeista oloista kuin muidenkin ihmisten.
IceQueen
Remington Steele
Viestit: 210
Liittynyt: Ti Elo 19, 2008 7:18 pm
Paikkakunta: Tahiti

Re: USA:ssa kuolemaan tuomittujen rikokset

Viesti Kirjoittaja IceQueen »

Wolfmother kirjoitti:Muutenkin sielläpäin tuntuu olevan nuo rikokset hiukan erilaisia kuin täällä.
Näillä tuomioilla ja oikeuskäytännöillä on syytä ollakin. Mieleeni ei tosin tule yhtäkään ennakkotapausta Suomessa, jossa olisi kidutettu, raiskattu ja tapettu useita henkilöitä samaan syssyyn. Millaisen tuomion tuosta hi-fi -tapauksesta olisikaan Suomessa saanut...
..: Game Over :..
Siru83
Adrian Monk
Viestit: 2724
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

Re: USA:ssa kuolemaan tuomittujen rikokset

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

Adam Miranda

Syyskuun 27. 1980 kello kahden aikaan yöllä teini-ikäiset Adam Miranda ja Arnold Gonzales menivät sisään Los Angelesin Eagle Rock Boulevardilla sijaitsevaan ruokakauppaan. Toinen pojista kysyi myyjä Christopher Bencomolta, voisiko hän ostaa kaljaa. Bencomo vastasi, ettei hän voinut myydä olutta, koska kello oli yli kaksi yöllä, mutta että he voisivat yrittää saada olutta kadun päässä sijaitsevasta AM-PM-ruokakaupasta. Adam kysyi Bencomolta, että jos hän ryöstäisi tämän, antaisiko tämä rahansa, mihin Bencomo vastasi, että tottakai antaisi. Sitten Adam tavoitteli jotain vyöltään nostaen puseronsa toista puolta ja otti käteensä jotain. Bencomo astui sivulle. ”Et halua tehdä sitä, sillä takahuoneessa on joku haulikon kanssa, ja hän räjäyttäisi sinun pääsi ilmaan”, Bencomo sanoi Adamille. ”Kiitos tiedosta”, Adam vastasi, ja pojat poistuivat kaupasta.

Muutamaa minuuttia myöhemmin Adam ja Arnold Gonzales kävelivät sisään läheiseen AM-PM-ruokakauppaan. Gary Black ja Kelly Chandler työskentelivät kassalla ja Donna Navarro maksoi ostamansa bensan. Kun Donna meni ulos tankkaamaan autoaan, toinen pojista kysyi Kelly Chandlerilta, voisko hän ostaa kaljaa. Kelly vastasi, etteivät he voineet myydä kaljaa, koska kello oli yli kaksi aamuyöllä. Arnold Gonzalez kysyi sitten, voisiko hän ostaa askin tupakkaa ja antoi Kellylle dollarin. Kun Kelly antoi Gonzalesille vaihtorahan, hän näki Adamin osoittavan itseään aseella.

”Tämä on ryöstö. Laita kaikki rahat ruskeaan paperikassiin nyt heti tai ammun sinut”, Adam sanoi.

”Okei”, Gary Black vastasi.

Gonzalez katsoi TV:n näyttöä, josta näkyi kaupan tilat. Valvontakamerajärjestelmä kuvasi ja näytti kaupan tapahtumat. Heti tämän jälkeen Adam Miranda ampui. Kelly Chandler alkoi huutaa ja kirkua. Gonzales tarttui Adamin paitaan ja yritti saada hänet lähtemään kaupasta. ”Ammu hänet, ammu hänet, Gonzales sanoi Adamille, ja tämä ampui Kellya kohti kaksi laukausta ja pakeni kaupasta. Kelly ryömi puhelimen luo ja hälytti apua. Gonzalez ja Miranda eivät saaneet yhtään rahaa ryöstössä, koska Gary Blackia ammuttiin, ennen kuin paperikassi oli annettu takaisin ryöstäjille.

Valvontakameran video ryöstöstä näytetään Killing of America-dokumentissa. Se näkyy tässä YouTube-videolla kohdasta 6:03 alkaen. Arnold Gonzales on hoikka poika, jolla on tummat kiharat hiukset ja Adam Miranda vantterampi lippispäinen poika.

http://www.youtube.com/watch?v=NpfBcadh ... re=related

Lähde: People v. Miranda (1987) Supreme Court of California
Saturnus
Remington Steele
Viestit: 203
Liittynyt: To Heinä 10, 2008 12:47 am

Re: USA:ssa kuolemaan tuomittujen rikokset

Viesti Kirjoittaja Saturnus »

Kuolemantuomio on ihan paikallaan oleva rangaistus joka pitäisi olla myös Suomessa. On puhdasta kaksinaismoralismia ettei meillä ole tällä hetkellä rikoslaissa kuolemantuomiota. Kuolemantuomioita kuitenkin jaellaan mutta epäsuorasti. Lääkärit päättävät ketä hoidetaan ja ketä ei. Vuosittain on useita tapauksia jossa lääkäri on todennut että syöpäsairaan hoito on yhteiskunnan rahojen haaskausta, toive paranemisesta kun on pieni. Potilasta ei siis hoideta, ja hoitamattomana hän kuolee varmasti. Huom. lääkärin päätöksestä puuttuu siis kokonaan teen kaiken minkä voin.
Me lähetämme sotilaita sotatila-alueille jossa kuolee jatkuvasti siviileja. Lapsi on kuollut sotilaan luodista mutta yhden afgaaninlapsen kuolema ei merkitse meille mitään. Kukaan ei vaadi riippumattomia tutkimuksia, osoita mieltään, kukaan ei lähettele kirjeitä omaisille ja pidä kauniita puheita "jokaisen elämän pyhyydestä." Tämä kaikki kun tapahtuu kovin kaukana, eikä se meitä muutenkaan kiinnosta. Afgaanit on köyhiä ja syöpäsairaat kauheata katsottavaa. Mutta annas olla kun siloposkinen nuori tuomitaan kuolemaan, ja länsimaassa, joka tietenkin on USA. Tapahtuma kiinnostaa kaikkia Suomea myöten. Länsimaalaisen ihmisen elämä on Jumalan lahja, toisin on tietysti niiden jotka asuvat kehitysmaissa.
Kellekään ei sattunut juolahtamaan mieleen että Japanissa tuomitaan kuolemaan yhtä lailla. Jos joku tietäisi nimeltä yhdenkin Japanissa kuolemaantuomitun. Mutta annetaan olla - Japanikaan ei meitä jostain syystä satu kiinnostamaan.

Kun kuolemaantuomittujen kohdalla lieventävänä asianhaarana nähdään surkea lapsuus, tällekin on ratkaisunsa ja sen nimi on sosiaalihuolto. Nimenomaan juuri sosiaalihuollon tehtävänä on estää epäsuotuisa lapsuus. Tämä tapahtuu kuitenkin ennen kuin murjotusta lapsesta kasvaa kylmäverinen tappaja. Tärkeintä on toimia ajoissa. Parjatut kukkahattutädit - ehkä he siis tietävätkin elämästä yhtä ja toista...

Eurooppalainen suuntaus kieltää kuolemantuomio johtuu pelkästään meidän vimmaisesta pakkomielteestä kieltää todellisuus. Suomalaiset vitsailevat "kohta Ruotsissa kielletään kuolemakin lailla." Yhtä naiiveja olemme mekin. Maailma on yhtä tuntematon kuin Kolumbuksen aikaan, sillä katselemme vain omaa napaamme. Kuolevat vanhukset sysätään pois silmistä, traagisista hoitovirheistä tai hoitamatta jättämisistä ei kirjoiteta kirjoja tai tehdä elokuvia. Tsunamikin kiinnosti vain siksi kun siellä kuoli suomalaisia turisteja. Pari thaikkua nyt joutaakin.
Todellisuutta on se että kuolema on vääjäämätön, se kohtaa jokaisen, miksei siis nyt. Ja sellainen joka tappaa toisen hyötyäkseen on mielestäni menettänyt myös itse oikeutensa elää.
Ehkä kuolemantuomiosta pitäisikin puhua "nopeutettuna kuolemana", silloin se voisi sopia skandinaavillekin.
"Ei kuolema ole paikka..."♫
Damien
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5197
Liittynyt: Ti Marras 11, 2008 1:26 pm
Paikkakunta: Karvatunturi aka käpykumpu
Viesti:

Re: USA:ssa kuolemaan tuomittujen rikokset

Viesti Kirjoittaja Damien »

Pikkuisen ehkä ot:n puolelle mutta ei pahasti...
Tuossa muutama yö sitten aloin lueskelemaan alaikäisten kuolemantuomiosta tuossa maailman
johtajavaltiossa. Toisaalta kyllä ja toisaalta ei yllättänyt yhtään se että suurinta osaa tuomituista
yhdisti ihonväri ja se että tuomion perusteena oli "silminnäkijähavainto". :wink:
"Aika kulkee, kellot laukkaa. Monta raukkaa, hauta haukkaa.
Ennen iltaa, siis kulje siltaa mut varo murhamiesten kiltaa.
Varo liittymästä heihin jotka usko eivät enää mihinkään."
Vastaa Viestiin