Tristan Brübachin murha, Saksa 1998

[Irvikissa]

Suomennan alle Spiegel-lehden artikkelin, jossa haastatellaan profiloijaa. Tästä selviää, mihin perustuu oletus siitä, että Tristanin murhaaja oli Manfred Sell.

http://www.spiegel.de/panorama/justiz/f ... 92904.html

Profiloija Manfred Seelistä: "Tekijä etsi tarkoituksella nuoren ihmisen".

Paloiteltu ruumis kahdessa muovitynnyrissä autotallissa - tästä löydöstä käynnistyi poikkeuksellisen synkän murhasarjan tutkinta. Poliisi olettaa, että Manfred Seel, jo edesmennyt autotallin vuokraaja Schwalbachista, Hessenistä, tappoi viisi naista ja mahdollisesti myös Tristan Brübachin, 13-vuotiaan pojan.

Tristan murhattiin brutaalisti vuonna 1998 Frankfurt-Höchstin rautatieaseman lähellä olevassa alikulkutunnelissa. Lisäksi murhaajan epäillään tappaneen vuosien 1971 ja 2003 välisenä aikana Gudrun Ebelin, Hatice Erülkeroglun, Gisela Singhin, Dominique Monrosen ja Simone Diallon. Tekijä avasi heidän ruumiinsa ja vei elimiä ja muita ruumiinosia mukanaan.

Seel kuoli syksyllä 2014 ja hänen perillisensä löysivät autotallista Diallon ruumiinosia pian tämän jälkeen. Siitä lähtien työryhmä "Alaska" on selvittänyt rikossarjaa Hessenin rikospoliisin alaisuudessa. Poliisi uskoo, että Seelillä oli apuri tai ainakin joku tiesi asiasta, siksi tapausta selvitetään edelleen.

Alexander Horn on tapauksesta vastaava analyytikko. Haastattelussa hän puhuu tekijästä ja mahdollisista muista tapauksista.

SPIEGEL ONLINE: Herra Horn, millainen ihminen tekee jotain noin hirveää viidelle naiselle ja pojalle?

Alexander Horn: Tekijä tiesi täysin mitä oli tekemässä, hänen toimintansa oli järjestelmällistä ja päämäärätietoista. Tapauksilla on paljon yhtäläisyyksiä, niistä on tunnistettavissa tekijän käsiala. Lähtökohtamme on se, että kyse on seksuaalisesti sadistisesta persoonasta.

SPIEGEL ONLINE: Uhreilta vietiin elimiä ja ruumiinosia. Miksi?

Horn: Hän otti ne mahdollisesti mukaansa käyttääkseen niitä sadistisesti motivoituneissa fantasioissa tai jopa kannibalistisissa tarkoituksissa. Käyttömahdollisuuksia on ollut monia. Ehkä hän halusi säilyttää niitä vain tarkkaillakseen mätänemisprosessia.

SPIEGEL ONLINE: Voiko ajatella, että hän halusi tällä tavoin pitää uhrit kauemmin luonaan?

Horn: Dominique Monrosen tapauksessa vuodelta 1993 tämä on täysin mahdollista. Hänen ruumiinosiaan löytyi useasta paikasta. Esimerkiksi hänen torsoaan tekijä säilytti todennäköisesti 10 päivää ja käytti sitä johonkin.

SPIEGEL ONLINE: Kuinka varmoja olette siitä, että Tristan ei ole yksittäistapaus?

Horn: Pidimme alusta saakka erittäin epätodennäköisenä, että Tristanin murhaaja ei olisi syyllistynyt samanlaiseen tekoon ennen tai jälkeen Tristanin. Poika oli aivan yhtä helposti tapettavissa kuin muutkin uhrit, eikä häntä valittu sattumanvaraisesti. Vaikuttaa siltä, että tekijä etsi tarkoituksella nuoren ihmisen.

SPIEGEL ONLINE: Mikä sitoo Tristanin tapauksen muihin?

Horn: Nopea, päämäärätietoinen tappaminen, seksuaalisesti poikkeava käyttäytyminen, teräaseen käyttö. Tekijä laittoi Tristanin kengät ruumiin päälle, mikä on todella erikoista. Gisela Singhin tapauksessa vuodelta 1991 kengät jätettiin myös näkyvästi uhrin pään viereen. Muiden tappajien ei tiedetä toimineen näin.

SPIEGEL ONLINE: Tekikö murhaaja rituaaleja?

Horn: Tristanin tapauksessa murhaaja toimi erittäin suoraviivaisesti. Nopea tappaminen lienee ollut tarpeellista, koska tekopaikka oli rautatieaseman lähellä ja ihmisiä liikkui paljon. Joku olisi saattanut tulla paikalle kesken teon hetkenä minä hyvänsä, siksi tekijä päätyi toimimaan näin.

SPIEGEL ONLINE: Fantasioiko murhaaja tekonsa aikana?

Horn: Voin vastata muiden tapausten pohjalta. Seksuaaliset fantasiat eivät ole välittömästi tärkeitä paikan päällä. Usein tekijä vetäytyy kauemmas fantasioimaan teostaan seksuaalisesti.

SPIEGEL ONLINE: Voiko uhreja paljastua lisää?

Horn: Ihmisiä on kateissa. Ainakin kahdessa katoamistapauksessa on viitteitä tähän murhien sarjaan. Kyse on prostituoiduista, jotka tapettujen Gisela Singhin ja Dominique Monrosen tavoin olivat pahasti huumeriippuvaisia ja myivät SM-seksiä Frankfurtin päärautatieaseman lähistöllä. Tällaiselle murhaajalle heidänkaltaisensa naiset ovat helposti lähestyttäviä ja hankittavia uhreja.

SPIEGEL ONLINE: Murhatun Simone Diallon löytyminen käynnisti tutkimukset. Mitä analyysit ovat kertoneet hänen vammoistaan?

Horn: Vammat osoittavat sadistis-seksuaalista toimintaa, esimerkiksi genitaalialuetta on leikelty. Toisin kuin muissa tapauksissa, uskomme, että uhri on ollut elossa, kun häntä on vammautettu.

[Irvikissa]

Yritin etsiä Tristanin isän Berndin kommentteja murhaajan mahdollisesta löytymisestä, mutta hän on jo ehtinyt kuolla joulukuussa 2014 vain 59-vuotiaana. Tristanin äiti oli tehnyt itsemurhan 1995. Berndin kuolemasta uutisoitiin Saksassa alkuvuodesta 2015 ja harmiteltiin ettei miehen suurin toive eli Tristanin murhaaja selvinnyt hänelle koskaan. Nykytietojen valossa jäin miettimään, ehtikö hän kuitenkin kuulla Manfred Seelistä. Seel kuoli monta kuukautta aiemmin ja hänen osuuttaan Tristanin murhaan on varmasti epäilty heti. Eiköhän isälle ole näytetty Seelin kuva ja kysytty, onko mies tuttu. Berndin kuolinsyytä en löytänyt lehdistä. Ehkä pumppu ei kestänyt, kun tekijä viimein löytyi?

[inner circle]

Tämän uutisen mukaan Manfredin klarinetista saadut sormenjäljet eivät täsmänneet oletetusti Tristanin murhaajan jättämään sormenjälkeen, joten virallisesti tämä on kyllä edelleen pimeä henkirikos. Murhan poikkeuksellisen tekotavan puolesta Tristan sopisi kyllä yhdeksi miehen uhreista.

http://www.fnp.de/lokales/frankfurt/Kla ... 75,2253890

[Irvikissa]

Kiitos! Välillä on juolahtanut mieleen, mitä tälle asialle kuuluu. Artikkelissa sanottiin tosiaan, että Tristanin murhapaikalta löytynyttä veristä sormenjälkeä yritettiin verrata sormenjälkiin, jotka Manfred Seele jätti klarinettiin alkuvuodesta 2012. Tutkimuksissa ei saatu selville juuta eikä jaata, sillä soittimen rasvajälki ei ollut riittävän hyvä vertailuun. Poliisi ei tarkentanut, mistä tämä johtui (jäljen ikä, suttuisuus vai jokin muu syy). Ei siis voida edelleenkään sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että Seele murhasi Tristanin, jos ei vahvistaakaan.

[L'amourha]

Tuosta Tristanin surman kuvauksesta tulee ensimmäiseksi mieleen teurastus lihan saamiseksi.
Ensin tajuttomaksi saaminen, sen jälkeen kurkun leikkaaminen sydämen vielä toimiessa. Veren valuttaminen ja sen jälkeen paistin leikkaaminen.
Se häpyluun yläpuolinen viilto ja kivesten poisto rikkoo tätä selvää kuviota, voisivat liittyä johonkin kieroutumaan varsinaisen kannibalistisen lihanhankinnan lisäksi.
Miltään huumepiirien varoitusmurhalta tms tuo ei vaikuta ollenkaan.

[Irvikissa]

Der Spiegel julkaisi maaliskuussa 2018, murhan 20-vuotispäivän aikoihin jutun tutkijan haastattelun. Hän ei vaikuta uskovan Manfred Seelin syyllisyyteen. Tutkija kertoo, millaisia byrokraattisia hankaluuksia tutkinnassa on ollut. Samalla myös tieto siitä, että Tristanin hautaa ei enää ole, 20 vuoden jälkeen hauta otettiin uusiokäyttöön.

Tristan Brübachin tapaus. Komisario Fey ja Liederbach-tunnelin arvoitus

Tuntematon tappoi 13-vuotiaan Tristanin – missään muussa tapauksessa poliisi ei ole törmännyt vastaavaan silpomiseen. 20 vuotta myöhemmin jutun tutkintaa vetävä frankfurtilainen etsii yhä vastauksia.

Uwe Fey istuu kirjoituspöytänsä ääressä poliisiasemalla Frankfurt am Mainissa ja katsoo Taunus-vuoristoon päin. Hän voisi olla paremmallakin tuulella. Hän on jalkapalloseura HSV:n kannattaja. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin Augsburgissa pelejä katsoessa mieleen hiipinyt tunne on vahvistunut: hampurilainen perinteikäs seura nousee vielä.

Fey on kova kaveri, itsepäinen, peloton. Sen hän osoittanut kuluneina vuosina kannattaessaan HSV:tä ja vielä enemmän toimiessaan poliisin virassa jo yli 40 vuotta. Melkein puolet tästä ajasta hän on yrittänyt selvittää rikosta, joka järkytti Frankfurtia ja sen ympäristöä: Tristan Brübachin murha, 13-vuotiaan pojan, joka tapettiin 26.3.1998 lähellä Frankfurt-Höchstin rautatieasemaa.

Toukokuussa 2016 näytti siltä, että Tristanin murhaajan jäljille on päästy. Toisella tutkijaryhmällä oli kiikarissa Manfred Seel: kiinteistönhoitaja, perheenisä ja sarjamurhaaja Schwalbachista. Tutkijat ovat varmoja, että Seel tappoi vuosina 1971-1993 viisi naista, silpoi nämä ja säilytti osia ruumiista. Hänen pimeä puolensa paljastui vasta hänen kuoltuaan kesällä 2014.

Seel, sadistinen perverssi, leikkasi ja silpoi uhrinsa ja vei näiden sisäelimiä. Tappamistapa, uhrien vammat ja yhdessä tapauksessa jopa tarkoin asetellut uhrin kengät muistuttivat Tristan Brübachin murhaa.

Müncheniläinen profiloija Alexander Horn laati tekijäprofiilin: Manfred Seel etsi uhrinsa tietoisesti; kärsineitä, avuttomia, itsensä laiminlyöneitä, rajoittuneita ihmisiä, joilla ei ollut vahvoja sosiaalisia verkostoja. Ihmisiä, joita vain harva todella kaipasi. Helppoja uhreja. Tämäkin on yhtäläisyys Tristan Brübachin tapaukseen.

Mutta surmasiko naistentappaja Seel myös 13-vuotiaan pojan?

Komisario Fey ei ole haaskannut sekuntiakaan tähän teoriaan. "Se oli johtolanka, vihje, mutta epäilys ei ole vahvistunut", hän sanoo toimistossaan ja henkäisee syvään. "Mitään konkreettista tietoa ei ole siitä, että Manfred Seel olisi Tristanin murhaaja." Siksi juttu on edelleen selvittämättä ja yksi niistä harvoista, jotka yhä askarruttavat Feyta.

Häiriintynyt seksuaalisuus

Fey muistaa, miltä Tristan näytti, kun hänet löydettiin 26.3.1998 tunnelista: kurkku leikattuna selkärankaan saakka, osa reisilihaksesta leikattuna pois, kivekset poistettuna. Etnologi käytti sanaa „teurastus“. Rikospaikkakuvat ovat porautuneet Feyn mieleen aivan kuin hän olisi itse ollut tunnistustyössä paikan päällä, vaikka hän liittyikin tutkijatiimimin vasta muutama kuukausi myöhemmin. Hän on ollut viimeiset 16 vuotta päävastuussa Tristanin murhan tutkinnasta ja kuvat hänellä on yhä päässään. Tristan oli niin pahassa kunnossa, että hänet tunnistettiin aluksi nimestä kouluvihossa.

Rikospaikka: sata metriä pitkä Liederbachin tunneli, synkkä ja kalsea, tuolloin pensaikon ja ryteikön peittämä, jonne pääsi vain kapeaa, tallottua polkua pitkin ja sekin lyhyttä, jyrkkää rinnettä alas. Lapsille se oli ihanteellinen piilopaikka ja täydellinen rohkeuskokeeseen: kuka uskaltaa mennä kosteaan, pimeään aukkoon?

Tekijä kävi Tristanin kimppuun keskellä kirkasta päivää tunnelin edustalla, tappoi pojan ja antoi veren valua joenuomaan. Vasta tämän jälkeen tekijä hinasi Tristanin tunneliin ja silpoi tämän. Teko kesti korkeintaan 15 minuuttia.

Fey kollegoineen on etsinyt vastaavanlaista rikosta yli 80 maasta. Tristanin saamat vammat ovat ainutlaatuisia. Ketään muuta ei ole tapettu kuten Tristan tapettiin. Reidestä leikatun lihan ja kivekset tekijä vei mukanaan, mitä pidetään merkkinä tekijän häiriintyneestä seksuaalisuudesta.

Äiti oli tehnyt itsemurhan

Tristan Brübach asui lähellä, Unterliederbachin kaupunginosassa. Pojan lapsuus oli ollut surullinen. Äiti oli entinen narkomaani ja tehnyt itsemurhan vuonna 1995. Isä, joka kuoli 2015, raatoi kioskityössä päärautatieasemalla. Tristan vietti paljon aikaa yksinään, hoiti kaniaan Hoppelfriediä, pelasi Playstationilla tai tallasi vain katuja.

Tristanin epätasainen elämä tarjoaa aineksia tarinoille, joita rikospaikan ympäristön asukkaat kertovat. Tristan diilasi muka huumeita, myi itseään vanhemmille miehille tai ehkä hän todisti rikollista tekoa, minkä vuoksi hänet hoideltiin päiviltä. Ihmiset jaksavat projisoida omia pelkojaan tapaukseen. Jokainen Frankfurt-Höchstissä tietää Tristan Brübachin murhan ja uskoo tietävänsä yksityiskohtia tapauksesta.

Komisario Fey kollegoineen murharyhmässä eivät jätä mitään tutkimatta. Sormenjäljet on otettu 14 500 mieheltä lähialueelta ja n. 24 000 johtolankaa ja todistajanlausuntoa on käyty läpi. Osa näistä on vienyt kuukausia työaikaa. Useampien todistajanlausuntojen pohjalta tehtiin piirros epäillystä. Siinä on mies, jolla on vaalea poninhäntä.

Vuonna 2008 kaksi nyt jo lakkautetun Höchstin vankilan työntekijää vinkkasi, että piirroskuvan mies on ollut istumassa heillä. Fey kävi läpi asiakirjoja kyseeseen tulevista vangeista, jotka olivat istuneet Höchstissä. Ongelmana oli se, että hän pääsi vain niiden vankien tietoihin, jotka olivat suorittaneet rangaistuksensa loppuun Höchstissä. Hän ei saanut tietoja vangeista, jotka oli siirretty suorittamaan tuomiotaan muihin vankiloihin.

Fey lähetti kaikkiin Saksan lähes 400 vankilaan piirroskuvan ja kysyi, onko kuvan mies ollut suorittamassa tuomiotaan näissä vankiloissa. Vain 80 vankilaa ylipäätään vastasi hänen kyselyynsä.

Lääkäri antoi vihjeen, oikeus pysäytti tutkijan

"Aktenzeichen XY ungelöst" (eräänlainen Poliisi-TV) –ohjelmassa julkaistun jutun jälkeen KNK-lääkäri (kurkku, nenä, korva) otti yhteyttä Feyhin ja antoi vinkin, että tiedusteluja pitäisi tehdä sairaaloissa. Todistajien mukaan mahdollinen murhaaja puhui nenäänsä, „honotti“, mikä voi johtua huuli-leuka-kitapurje-halkiosta. Lääkärin mukaan kaikki tällaiset tapaukset on rekisteröity sairaaloissa. Oikeus piti kuitenkin pyyntöä näihin tietoihin pääsystä kohtuuttomana ja hylkäsi tietosuoja- ja henkilösuojasyistä Feyn anomuksen.

Paljon aikaa käytettiin myös Amerikassa asuneeseen naiseen, joka otti Feyhin yhteyttä ja kertoi epäilevänsä ex-miestään. Seitsemän kuukauden ajan nainen syötti Feylle taitavasti muotoiltuja vihjeitä kunnes Fey sai selville, että „kiukkuinen vaimo“ halusi vain kostaa exälleen, eikä miehellä ollut mitään tekemistä Tristaniin kohdistuneen rikoksen kanssa. Nainen joutui maksamaan sakot väärän ilmiannon takia.

Komisario Fey jatkaa sitkeästi tutkimuksiaan: „Tämän jutun on ratkettava!“ Se kuulostaa avunhuudolta. „Jokin tässä on mennyt pieleen, muuten meillä olisi jo tekijä kiinni.“ Fey uskoo, että Tristanilla ja tekijällä oli jonkinlainen yhteys. "Kaukainen tai läheinen, en osaa sanoa." Fey pitää lyhyen tauon. "Mutta minä olen varma asiasta: Tristan tunsi murhaajansa."
Tekijä tiesi, että Tristan oli tuohon aikaan Höchstin rautatieaseman luona, että hän voisi löytää pojan ja väijyä tätä. Rikospaikka, tunnelin edustalla ja sisällä „oli Höchstin rautatieaseman paras piilopaikka tuolloin“, Fey sanoo. Kaikkialla muualla lähiseudulla kiinnijäämisriski olisi ollut suurempi.

Puolitoista vuotta Tristanin kuoleman jälkeen tuntemattomat henkilöt avasivat pojan hautaa Höchstin hautausmaalla ja laittoivat maata ja kukkia pressun päälle. Oliko se murhaaja? Apuri?

20 vuotta hautajaisten jälkeen hauta poistetaan käytöstä. Kansalaisliike aikoo paljastaa muistopaikan muutaman metrin päähän hautapaikasta 26.3. kuten Höchstin Schlossplatz-aukiolla jo on.

Komisario Fey tukee ajatusta, mutta korostaa ettei poliisilla ole asian kanssa mitään tekemistä. Häntä rauhoittaa tieto siitä, että hän ei ole ainoa, jota Tristanin kohtalo ei jätä rauhaan. "Etsintäkuulutus on voimassa", Fey sanoo ja katsoo ulos ikkunasta. Murha ei vanhene koskaan.

*****
Omia mietteitä: Miksi komisario väittää, että ketään ei ole tapettu kuten Tristan? Millä tavoin? Samassa kaupungissa operoi samaan aikaan Manfred Seel, joka toimi hyvinkin samantyylisesti. Miksi hän ei sulata ajatusta Seelin syyllisyydestä? Koska joku muu olisi ratkaissut jutun? Vai joku tieto, mitä meille ei kerrota? Miksi haudan häiritsijän täytyi välttämättä olla murhaaja? Eikö se voinut olla vaikka joku tuonpuoleiseen uskoja, selvännäkijä tmv.? Mistä ajatus, että Tristan tunsi tekijän? Eikö tekijä voinut väijyä tunnelin tienoilla ja napata satunnaisen uhrin juuri siksi, että paikka oli niin piilossa?

[KZA]

Mulle kyllä tulee kannibalismi-vibat aika vahvanakin, eikä kivesten vienti yhtään muuta tätä. Toisissa kulttuureissa koveksethän ovat suurta herkkua.
Kumma tapaus kyllä, jonka soisi ratkeavan...

[L'amourha]

Minkähänlainen mahtoi olla tuo Tristanille tehty, häpyluun yläpuolinen viilto. Kuinka syvä oli, sitä kautta osaava tekijä pääsisi katkaisemaan siemenjohtimet. Saisi poistettuihin kiveksiin maksimaalisen pituiset johtimet mukaan.

[Redröm]

Irvikissa, kiitos käännöksestä! Meille tulee Spiegel, mutta tämä juttu on kyllä mennyt ohi silmien.

On käynyt pari kertaa mielessä, että kävisin tuota murhapaikkaa katsomassa ja laittaisin tännekin kuvia (nyt kun vihdoin tunnukset sain tehtyä), mutten ole vielä saanut aikaiseksi...

Muistaakseni tässäkin ketjussa (vai Seelin omassa) on muuten mainittu, että Seel on poissuljettu Tristanin murhaajana, oliko DNA:n perusteella vai minkä. Muutenhan MO on kyllä hyvin samantapainen kuin Seelin tekemissä murhissa, vain uhrityyppi eroaa selvästi.

Pitääpä etsiskellä, löytyisikö tähän keissiin tai Seelin tekemiin murhiin muita uutisia.

[Irvikissa]

Taisi olla niin, että Tristanin kouluvihossa oli verinen sormenjälki, jonka ajateltiin kuuluvan murhaajalle (ettei vain olisi paikalle tulleen poliisipartion). Seelin sormenjälkiä ei ole saatu mätänemisen vuoksi ja jostain soittimesta saatu jälki ei ollut kelvollinen vertailuun.

Spiegelin jutussa ollut murhaajan ääni oli tietysti sen oudon soittajan ääni, josta on ketjussa aiemmin.

[Täysi Purenta]

Minäkin reagoin heti tuohon, ettei ketään muuta ole surmattu kuten Tristan surmattiin. Siihen tarvitaan kyllä enemmän kuin pohjanmaan kautta leikattu kurkku, irrotetut kivekset ja pala reidestä. Koska poika alkuun tunnistettiin nimestä kouluvihkossa, olisiko kasvoille tehty jotakin mistä tutkija pysyy vaiti? Toki pelkkä verikin tekee hirveän siivon kurkusta pulputessaan.
Mutta joka tapauksessa tässä jutussa lienee jotakin yksityiskohtia mitä ei vieläkään kerrota julkisuuteen.

Tuo kuulostaa uskottavalta että murhaaja ja uhri jotenkin tiesivät toisensa ja että kohtaaminen tunnelilla oli sovittu. Kuulostaa muuten liian hyvältä sattumalta että nämä kaksi olisivat seutukunnan parhaassa surmatyöpaikassa samalla hetkellä aikaan jolloin siellä ei ollut muita.