Donald "Pee Wee" Gaskins

Ulkomailla tapahtuneet selvitetyt tai vielä selvittämättömät henkirikokset
Lizzie B.
Martin Riggs
Viestit: 618
Liittynyt: Ma Heinä 30, 2007 12:41 am

Donald "Pee Wee" Gaskins

Viesti Kirjoittaja Lizzie B. »

Donald "Pee Wee" Gaskins on luultavasti kaikkien aikojen pahin sarjamurhaaja. Kun hänet pidätettiin 14. marraskuuta 1975 syytettynä epäsiveellisestä käytöksestä alaikäistä kohtaan, South Carolinan poliisi ei tiennyt napanneensa vuosituhannen karmeimman sarjamurhaajan. Gaskins pidätettiin osallisena 13-vuotiaan tytön Kim Ghelkinsin katoamiseen. Viimeinen havainto hänestä tehtiin hänen lähtiessään Charlestonin kodistaan yöpymistarvikkeet mukanaan. Poliisien kuulustellessa tytön vanhempia hänen tuntemistaan ihmisistä, he kertoivat naimisissa olevasta Donald Gaskinsista, jonka tytärpuoli oli Kimin ystävä. Poliisi oli kuullut Gaskinsista aiemmin. Koko South Carolinan poliisivoimat olivat jahdanneet häntä 12 vuotta aikaisemmin.

Kaikki alkoi siitä, kun 12-vuotiaan Patsyn kaksi tätiä palasivat ostosmatkaltaan ja huomasivat talon tyhjäksi. He olivat ymmällään, Patsy oli luvannut toimia talonvahtina tätien poissaollessa. Kurkistaessaan makuuhuoneeseen he näkivät kauhukseen, että sängyn lakanat olivat täynnä verta, aivan kuin siinä olisi tapahtunut raiskaus. Tädeillä ei ollut epäilystäkään syyllisestä - asialla oli naapurustossa äitinsä ja isäpuolensa kanssa asuva ex-vanki Gaskins. Kun poliisi saapui paikalle Gaskinsin isäpuoli johdatti heidät talon yläkertaan, jossa Gaskins näytti makoilevan sängyllään ilmeisesti ottamassa iltapäivänokosia. Juuri ennen poliisien lähtöä Gaskinsin isäpuoli huomasi hameenhelman pilkistävän vaatekaapin takaa ja 12-vuotias itkuinen tyttö vedettiin esiin. Lakanoiden oikeustieteellinen tutkimus kertoi koko tarinan. Veri kuului Patsylle ja siemenneste Gaskinsille. Gaskinsia syytettiin raiskauksesta. Patsy kertoi poliisille mitä oli tapahtunut; miten Gaskins oli koputtanut ovelle muiden ollessa ostoksilla ja miten hän päästi tuntemansa miehen sisään. Gaskins imarteli tyttöä kertomalla, miten kovasti tämä oli kasvanut ja tämän jälkeen kertoi elämästään vankilassa, miten hän oli ensimmäisen kerran joutunut vankilaan lyötyään erästä tyttöä kirveellä ja toisen kerran lyötyään toista tyttöä vasaralla. Siinä vaiheessa kun Gaskins alkoi kuvailla, miten hän oli tappanut miehen vankilassa, tyttö alkoi täristä ja puhkesi itkuun. Gaskins vei tytön makuuhuoneeseen ja käski tämän riisuutua, tyttö oli niin kauhuissaan että totteli ilman vastalauseita. Kun raiskaus oli ohi, he kuulivat auton kaartavan pihaan. Gaskins sanoi tytölle, että näyttäisi todella pahalta jos heidät nähtäisiin alasti, joten he pukeutuivat hätäisesti ja kiipesivät ulos takaikkunasta. He juoksivat peltojen poikki Gaskinsin isäpuolen talolle, jossa hän piilotti tytön vaatekaapin taakse. Viikkoa myöhemmin Gaskins kuljetettiin Florencen piirikunnan oikeustalolle ja suljettiin syytettyjen odotushuoneeseen talon toiseen kerrokseen. Ikkuna oli auki ja hän hyppäsi kymmenen metrin matkan maahan. Koska hän painoi vain alle 55 kg hän selviytyi pudotuksesta vammoitta. Hänen autonsa löytyi myöhemmin samana iltana hylättynä ojasta.

Puoli vuotta myöhemmin georgialainen maantiepoliisi huomasi reipasta ylinopeutta kulkevan auton. Takaa-ajossa auton kuljettaja nosti auton nopeuden yli 145 km/tunnissa. Yhtäkkiä auton eturengas räjähti ja auto kiisi ulos tieltä suoraan suolle. Auto putosi veteen ja luisui muutaman metrin matkan, kunnes upposi ikkunoita myöten. Poliisi näki miehen ryömivän ulos ikkunasta ja tytön tulevan ulos toisesta. Mies juoksi pakoon suolle, mutta tyttö antautui. Tyttö kertoi miehen olevan hänen aviomiehensä Pee Wee Gaskins, ja että hän oli etsintäkuulutettu raiskauksesta. Gaskins oli jälleen kerran hävinnyt. Viikkoa myöhemmin Pohjois-Carolinan Robersonin piirikunnan poliisi sai puhelinsoiton lumbee-intiaanitytöltä Leniltä. Hän kertoi miehensä Donald Gaskinsin palanneen kotiin ja oli nyt sängyssä nukkumassa. Gaskins oli yhä nukkumassa poliisin tullessa pidättämään hänet. Florencen piirikunnan oikeustalolla Gaskins kieltäytyi tunnustamasta Patsyn raiskausta, hän protestoi, että kyse oli vain rakastavaisten välisestä seksistä ja että tyttö nautti siitä. Valamiehistö oli eri mieltä ja hänet tuomittiin raiskauksesta kuudeksi vuodeksi vankeuteen, kaksi lisävuotta tuli ikkunasta karkaamisesta. Istuttuaan tuomiota neljä vuotta Etelä-Carolinan vankilassa hän pääsi ehdonalaiseen vuonna 1968, väittäen olevansa parantunut yksilö.

Poliisi kuulusteli miestä jälleen marraskuussa 1970, tällä kertaa miehen oman Sumterissa asuvan 15-vuotiaan sisarentyttären Janice Kirbyn ja tämän ystävättären katoamisen johdosta. Molemmat tytöt olivat kadonneet lähdettyään ajelemaan Gaskinsin kanssa. Mies väitti, että tytöt olivat halunneet liftata Kaliforniaan sukulaista tapaamaan ja että viimeksi hän näki tyttöjen menevän autoon poikajoukon kanssa. Koska mies oli Janicen eno, näytti epätodennäköiseltä että mies olisi syyllinen oman sisarentyttärensä katoamiseen ja poliisi jatkoi tutkimuksiaan muualla.

Kuukautta myöhemmin hän oli jälleen epäiltynä - tällä kertaa kammottavasta seksuaalimurhasta. Paikallisen poliitikon tytär 13-vuotias Peggy Cuttino oli kadonnut pienestä Sumterin kaupungista Etelä-Carolinassa, hänen runneltu ja kidutettu ruumiinsa löydettiin ojasta. Koska Gaskinilla oli ennestään tuomio raiskauksesta, hänet otettiin kiinni kuulusteltavaksi ja hiillostettiin monien päivien ajan Etelä-Carolinan poliisin useiden eri jaostojen toimesta. Mies väitti olleensa Charlestonissa Peggy Cuttinon katoamisen aikaan ja että hän pystyi todistamaan liikkeensä jokaisen tunnin ajalta ennen tytön katoamista. Poliisin mielestä alibi kuulosti liian hyvältä ja epäili häntä vielä valheenpaljastustestin jälkeenkin. Huomio kohdistui kuitenkin yllättäen pois Gaskinsista, kun vankikarkuri Junior Pierce pidätettiin. Hän oli ollut murhan aikaan Sumterissa ja lähtenyt kaupungista pian sen jälkeen. Pierce todettiin oikeudenkäynnissä syylliseksi ja sai edellisen elinkautistuomionsa lisäksi toisen.

Viisi vuotta myöhemmin Gaskins oli itsestäänselvä epäilty Kim Chelkinsin katoamisessa. Mies tunsi tytön entuudestaan, tyttö oli ollut vierailemassa Gaskinsin talossa lasten juhlissa muutama päivä ennen katoamistaan. Vaikka Gaskins myönsi, että Kimin piti tulla Gaskinsin perheen kanssa viikonloppumatkalle miehen sisaren luokse Roper's Crossroadsiin, hän väitti ettei tyttö koskaan saapunut perille. Naapuri tuki väittämää, koska oli nähnyt Gaskinsin saapuvan tytön talolle ja ajavan pois kun kukaan ei tullut avaamaan ovea. Vaikka poliisi oli vakuuttunut miehen syyllisyydestä heidän oli päästettävä hänet menemään. Kun poliisi soitti Gaskinsille lisäkysymyksiä varten, miehen vaimo kertoi hänen lähteneen Floridaan työmatkalle. Mies oli taitava automekaanikko, joka usein osti ja myi käytettyjä autoja.

Lokakuun lopussa, yli kuukausi Kimin katoamisesta, hänen isänsä lähti Sumteriin ja taivutteli kahta poliisia lähtemään kanssaan Roper's Crossroadsiin. Poliisit murtautuivat Donald Gaskinsin asuntovaunuun ilman etsintälupaa. He löysivät etsimänsä todisteet, Kimin vaatteita oli ripustettu siististi komeroon. Kimin vanhemmat olivat varmoja, että vaatteet olivat Kimin. Tämä ei tietenkään vielä todistanut muuta, kuin että Kim oli ollut vaunussa. Mutta koska Kim ei ollut koskaan aikaisemmin ollut Gaskinsien kanssa Roper's Crossroadsissa, vaatteiden olemassaolo antoi tarpeeksi todisteita siitä, että Gaskins oli syyllistynyt alaikäisen tytön viettelemiseen. Heillä oli tarpeeksi todisteita saadakseen pidätysluvan, kun he löysivät useita varastettuja autoja läheltä Gaskinsin asuntovaunua sijaitsevasta metsästä.

Nyt kun huomio oli kohdistettu Gaskinsiin, poliisi huomasi, että usea hänen tuntemansa henkilö oli kadonnut. He saivat myös tietää, että mies oli ajanut ruumisautoa Sumterissa, ja kun ihmiset olivat kyselleet siitä, Gaskins oli vitsaillut perustaneensa yksityisen hautausmaan metsikköön. Koska pikkuruinen Gaskins tunnettin paikallisena huuliveikkona, hänen jutuilleen naureskeltiin. Kun poliisi kuulusteli yhtä Gaskinsin lähintä ystävää, miehen kanssa vankilassa ollutta ex-vanki Walter Neelya, tämä väitti kivenkovaan, ettei tiennyt ystävänsä olinpaikkaa. 13. marraskuuta 1975 poliisin edelleen etsiessä Gaskinsia, tämä soitti Neelylle puhelinkopista ja kuuli että hänestä oli tehty etsintäkuulutus. Mies hiippaili metsän läpi asuntovaunulleen ja näki poliisin odottavan autossa vaunun ulkopuolella. Hän alkoi heti hankkiutua eroon todisteista ja upotti kassin suohon. Aikaisin seuraavana aamuna hän ajoi autonsa Sumterin lähellä sijaitsevalle romuttamolle, irroitti rekisterikilvet ja hautasi auton varaosien alle. Tämän jälkeen hän käveli Sumteriin ja postitti lempiaseensa - veitsen jota hän kutsui "Hammastikuksi" - ulos osavaltiosta.

Tässä vaiheessa hänen onnensa kääntyi. Miehen astuttua taksiin mennäkseen linja-autoasemalle paikallinen liikemies tunnisti hänet televisiosta ja soitti poliisille. Aseistetut poliisit pysäyttivät taksin ennen kuin mies ehti asemalle ja repivät hänet ulos autosta. Kun hänelle kerrottiin miehen olevan pidätetty alaikäisen ahdistelusta, mies pystyi tuskin salaamaan helpottunutta hymyään. Seuraavina päivinä näytti siltä, että hänen helpotuksensa oli oikeutettua. Kun häntä kuulusteltiin Kim Chelkinsin katoamisesta ja varastetuista autosta, mies kertoili lukuisia tarinoita, joita ei voitu todistaa oikeaksi tai vääräksi. Hän tiesi ettei poliisilla ollut tarpeeksi todisteita ja jos hän sinnittelisi tarpeeksi pitkään, heidän olisi päästettävä hänet vapaaksi. Poliisi tiesi myös tämän. Kolmen viikon kuluttua oikeusaputoimisto vaati Gaskinsin vapauttamista ja poliisi valmistautui kohtaamaan tappion. Mutta juuri kun he olivat valmistelemassa miehen vapauttamista, heidän onnensa kääntyi. Gaskinsin ystävä Walter Neely tuli uskoon ja päätti kertoa kaikille mitä hän tiesi. Samana iltapäivänä 4. joulukuuta 1975 hän johdatti poliisin kahden nuoren miehen haudalle. Miehiä oli ammuttu päähän ja heidät oli haudattu suolle lähelle Roper's Crossroadsia. Seuraavana päivänä hän johdatti poliisin vielä neljän ruumiin luo - kahden miehen ja kahden naisen. 10. joulukuuta hän auttoi poliisia löytämään vielä kaksi muuta hautaa. Gaskinsin vitsit yksityisestä hautausmaasta olivat sittenkin totta. Wilton Earle, joka on toimittanut Gaskinsin elämäkertateoksen "The Final Truth" kertoi myöhemmin, että ennen Gaskinsin tapaamista hän ei ollut uskonut kuolemantuomioon tai pahuuden olemassaoloon. Kuunneltuaan 15 kuukautta Gaskinsin kammottavia kertomuksia, hän uskoi molempiin.

Gaskins oli hyvin pieni mies, noin 160- senttinen ja hänellä oli korkea ääni, joka kuulosti nauhalla aivan naiselta. Koska hän näytti ja kuulosti täysin harmittomalta hänen oli helppo kerätä uhreja, oman arvionsa mukaan hän oli murhannut jopa 110 ihmistä, useat näistä olivat seksuaalisen väkivallan uhreja. Kauhu, jota hän aiheutti uhreilleen oli sanoinkuvaamatonta. Hän nautti kiduttamisesta; se mistä Markiisi de Sade fantasioi, Gaskins todella teki. Hän kertoi Wilton Earlelle, miten hän kävi mielellään rautakaupoissa ja katseli esillä olevia työkaluja keksien samalla uusia kidutuskeinoja. Hän nautti myös ruumiiden paloittelusta, valmistamisesta ja syömisestä.

Gaskins syntyi aviottomana Etelä-Carolinan perämetsissä vuonna 1933, hänen äitinsä oli lapsen syntyessä vain viisitoistavuotias. Hän varttui useiden isäpuolten kanssa ja monet heistä kohtelivat häntä huonosti. Hänen äitinsä avioitui myöhemmin miehen kanssa joka "veteli minua turpaan vain harjoituksen vuoksi". Taipumus sadismiin oli todennäköisesti synnynnäistä, neljävuotiaana Gaskins meni tivoliin ja näki kobran tappavan rotan yhdellä puraisulla. Näky sai hänelle aikaan erektion. Eräät epäilevät, että jos Ganskinsille olisi tehty ruumiinavaus, hänellä olisi todettu olevan aivovamma. Uskomaton määrä väkivaltaisista murhaajista on jossain vaiheessa saanut aivovaurion päähän kohdistuneesta iskusta. Ihmisaivojen koostumus muistuttaa hyytelöä - kova isku erityisesti otsan alueelle voi aiheuttaa niiden iskeytymisen vasten kalloa aiheuttaen arpeutumista. Tällaisten henkilöiden persoonallisuus muuttuu usein täysin ja he ovat taipuvaisia räjähtävään väkivaltaan. Tämä voi myös selittää Gaskinsin tunteen siitä, kuin hänellä olisi ollut vatsassaan kuuma lyijypallo, joka aiheutti jännitystä ja päänsärkyä ja jota voi helpottaa vain väkivallalla. Gaskinsilla oli myös pysyvä raivo koko maailmaa kohtaan. Juuri tämä raivo teki hänestä niin julman ja sadistisen. Elämäkerran ensimmäisiltä sivuilta selviää miksi näin oli. Koulunkäynti oli hänen mielestään kidutusta, koska toiset pojat kiusasivat häntä hänen pienen kokonsa vuoksi, mutta häntä aina rankaistiin tappelemisesta. Jo tuossa iässä hän tunsi "lyijykuulan pyörivän sisuksissaan".

Murrosiässä hän ryösti ystäviensä Dannyn ja Marshin kanssa karkkiautomaatteja; tämä johti myöhemmin suurempiin murtoihin. Gaskins ja hänen kaksi ystäväänsä veivät Dannyn 13-vuotiaan sisaren autioon taloon ja viettivät iltapäivän raiskaten ja pakottaen tytön anaali- ja suuseksiin. Tämä kokemus muovasi Gaskinsin elämää ehkä eniten. "Ihan kuin emme olisi saaneet tarpeeksemme... se tuntui liian hyvältä." Se oli luultavasti intensiivisin tunnekokemus, jonka hän oli kokenut tähän mennessä ja sai siitä koko elämän kestävän pakkomielteen. Rangaistus raiskauksesta oli uskomattoman raaka - Gaskinsia ja Marshia roikutettiin pää alaspäin ja hakattiin verille. Tosin kipu aiheutti hänelle erektion.

Pieleen mennyt murto johti tuomioon nuorisovankilassa, jossa hänet raiskattiin kahdenkymmenen nuoren toimesta. Vapauduttuaan hän meni naimisiin ja vannoi pysyvänsä pois hankaluuksista. Kohtalo päätti toisin. Eräänä päivänä hän hyökkäsi vasaralla tytön kimppuun, joka oli virnuillut hänelle. Tästä hyvästä hän istui viisi vuotta vankilassa. Siellä hän sai jälleen kerran kokea raakuuksia; vankilan kovin vanki ,"powerman", jonka "morsiameksi" hän joutui, hakkasi hänet ensin henkihieveriin ja sen jälkeen kuristi häntä raiskaamisen aikana. Pienikokoisuudestaan huolimatta Gaskins oli hyvin dominoiva. Hän päätti että tapahtui mitä tahansa , hänestä olisi tultava "powerman". Mies suunnitteli huolellisesti vankilan vaikutusvaltaisimman vangin Marc Brazellin murhaamista, ja toteuttikin sen käyttämällä pientä varastettua keittiöveistä. Tämä maksoi hänelle kolme lisävuotta vankilassa, mutta hän koki tehneensä hyvät kaupat; nyt hän oli "powerman". Raiskauksen jälkeen tämä kokemus oli seuraavaksi tärkein tapahtuma Gaskinsin elämässä. Hän oli vihdoinkin oppinut pitämään puoliaan. Tästä lähtien hänen ei tarvitsi ottaa vastaan "paskaa" keltään. Hän huomasi, että välttääkseen joutumasta häviölle, oli käytettävä väkivaltaa, ja tarpeen tullessa tapettava. Gaskins kertoi, että vankilatuomionsa loppuvaiheessa eräs vanki kieltäytyi uskomasta, että kukaan niin pienikokoinen voisi olla vaarallinen, kunnes Gaskins sai haltuunsa veitsen ja sivalsi vangin korvasta palan irti. Tätä strategiaa hän käytti aina kun joku yritti nolata hänet.

Gaskins oli kehittänyt tavan olla "nielemättä mitään paskaa keltään". Esimerkiksi kerran, kun eräs lesbo otti tavakseen pilkata häntä, mies kutsui naisen kotiinsa ja murhasi hänet. Erään kerran hän epäili kahden kumppaninsa pettävän häntä varastobisneksissä. Hän houkutteli miehet maaseudulle ja teloitti heidät päähän ampumalla. Gaskins oli houkutellut heidät paikalle selittämällä, että hän ei ollut vihainen, hän halusi vain keskustella liikeasioista. Olisi todella ollut parempi jos hän olisikin tehnyt vain niin, koska murhat olivat täysin tarpeettomia ja tapahtuivat Walter Neelyn paikallaollessa, joka myöhemmin petti hänet.

Tapettuaan Brazellin Gaskinsistä tuli tappokone. Hänestä tuntui, että oli mahdotonta lopettaa. Tätä seuranneet "Rannikkomurhat" oikeuttavat hänen kutsumisensa kaikkien aikojen pahimmaksi sarjamurhaajaksi. Kuten kaikilla sarjamurhaajilla Gaskinsillä oli pakkomielle seksistä. Koska hän vietti niin paljon aikaansa vankilassa, hänen seksinnälkänsä sai tyydytystä hyvin harvoin. 12-vuotiaan Patsyn raiskaaminen vuonna 1963 vei hänet vankilaan kuudeksi vuodeksi. Päästyään ulos vuonna 1969 hän yllättäen päätti, että paras tapa välttää uusia raiskaustuomioita oli tappaa uhrit. Tämä päätös oli myös uusi käännekohta; hän huomasi nauttivansa siitä.

Gaskins kuvaili Wilton Earlelle miten hänen seksinnälkänsä oli niin voimakas ja pakonomainen. Hän koki sen voimakkaana tunteena, joka tuntui ensin vatsassa ja liikkui sitten ylös aivoihin ja takaisin. Hän vertasi sitä naisten PMS-vaivoihin. Saatuaan tämän tunteen hän hyppäsi autoon ja lähti ajelemaan edestakaisin rannikkomaantietä etsien naisliftareita. 60-luvun loppupuolella liftareita oli liikkeellä paljon. Kun tyttö oli istunut autossa muutaman minuutin Gaskins kysyi tytöltä haluaisiko tämä viettää yön hänen kanssaan motellissa. Jos tyttö kieltäytyi, mies tarjosi hänelle rahaa. Jos tyttö siltikin kieltäytyi, hän päästi hänet ulos autosta pikimmiten. Istuttuaan vankilassa jo kerran raiskauksesta hän oli päättänyt, ettei joudu enää tällaisiin vaikeuksiin.

Eräänä sunnuntaiaamuna syyskuussa 1969 hän kertoi Earlelle, että hän "koki todellisen ihmeen" , joka muutti hänen elämänsä, kuin Paavali matkalla Damaskukseen. Eräänä iltapäivänä hän oli nähnyt ruskettuneen vaaleahiuksisen naisen ja tarjosi tälle kyytiä. Tyttö kertoi olevansa matkalla Charlestoniin. Kun mies kysyi tytöltä halusiko tämä lähteä hänen kanssaan motelliin, tyttö nauroi ja kieltäytyi. Mies vastasi, että siinä tapauksessa hän ei voisi viedä tyttöä Charlestoniin. Tyttö sanoi: " OK, voit jättää minut tähän." Tällöin Gaskins koki valaistumisen. Jos hän halusi tytön, hänen olisi pakko tappaa tyttö jälkeenpäin. Kun tyttö kumartui ottamaan laukkuaan takapenkiltä, Gaskins löi tätä nyrkillä päähän ja kumautti hänen päänsä päin kojelautaa. Sen jälkeen hän sitoi tytön kädet tämän omalla vyöllä ja teki silmukan hänen kaulaansa omallaan. Hän piti tyttöä aloillaan kiristämällä silmukkaa ja jatkoi ajomatkaa. Syrjäisellä paikalla mies käski tyttöä riisuutumaan ja antamaan hänelle suuseksiä. Tässä vaiheessa raivo sai hänet valtaansa ja hän alkoi viillellä tyttöä "hammastikullaan". Hän huomasi nauttivansa tuskan tuottamisesta enemmän kuin raiskaamisesta. Tämän jälkeen hän sitoi tytön, laittoi hänelle suukapulan ja työnsä veitsen hänen emättimeensä. Sitten hän sitoi ketjutaljan painoksi ja upotti hänen ruumiinsa suohon. Gaskins huomasi kauhukseen, että kun hän tunsi kuuman lyijypainon sisällään, hän pystyi estämään sen sadistisella seksillä.

Gaskins kertoi heränneensä seuraavana päivänä hikoillen ja täristen. Kyseessä ei kuitenkaan ollut katumus tai shokki. Hän hikoili, sillä hän oli ollu huolimaton. Hän oli tappanut tytön valmistelematta, ja kuka tahansa olisi saattanut nähdä heidät autossa. Hän lupasi itselleen, että oli huolellisempi seuraavalla kerralla. Murha oli tilapäisesti auttanut tuskaan ja turhautumiseen, jota hän oli tuntenut koko elämänsä. Hän huomasi olevansa murhanhimoinen hullu, jonkin kaltainen ihmissusi, jolle ajoittain tuli pakottava halu tappaa ja ja kiduttaa. Pian hän huomasi, että halu tappamiseen tuli kerran kuussa, kuin kuukautiset. Tällöin hän nousi autoonsa ja ajoi toteuttamaan "Rannikkomurhia", joiksi hän niitä kutsui. Hän kertoi Wilton Earlelle: "Lokakuuhun 1970 mennessä olin "rannikkomurhannut" 10 tyttöä, mukaan lukien ne 3 jotka tapoin 1969." Muulloin hän otti kyytiin tyttöjä ja harrasti heidän kanssaan normaalia seksiä. Silloin kun hän ei ollut "tuskan" vallassa, hän oli harmiton. Hän tappoi aina tuntemattomia, jopa tietämättä näiden nimiä.

Lokakuussa 1973 Gaskins alkoi kannibaaliksi. Paluumatkalla Columbiasta hän otti kyytiin 14-vuotiaan tytön Jackie Freemanin, joka oli karannut kotoaan isäpuolensa väkivaltaisuuden vuoksi. Gaskins vei hänet autioon taloon, käski veitsellä uhaten hänet riisuutumaan ja raiskasi hänet. Gaskins ei kuitenkaan koskaan ollut tyydytetty, ellei hän aiheuttanut suurta määrää kipua, usein hän kidutti uhrejaan sulalla lyijyllä. Lyijyä sulattaessaan hän sai ajatuksen syödä tytön lihaa. "Se maistui oudolta kypsennettynä - todella hyvältä, tosin luulen että nautin siitä enemmän ajatuksena kuin makuna. Joka tapauksessa se oli tarpeeksi saadaakseen minut kokeilemaan muitakin osia hänestä." Gaskins koki kannibalismin kiihottavana uutena tunteena ja lisäsi sen tavalliseen repertuaariinsa.

Gaskinsin pidätyksen jälkeen Kim Chelkinsin murhasta joulukuussa 1975 hän onnistui välttämään kuolemantuomion tunnustamalla ja auttamalla viranomaisia löytämään ruumiit. Tuloksena oli 7 elinkautista. Gaskinsille se oli samantekevää, hän sai vain enemmän arvostusta vankilassa. Vankilan vaikutusvaltaisimpana miehenä hän sai valita mieleisensä nuorimmista ja komeimmista vangeista ja sai muutenkin kaiken haluamansa. Kun sähkötuolin uhka oli väistynyt, hän pystyi rentoutumaan ja nauttimaan asemastaan vankilan kuuluisimpana vankina. Valitettavasti Gaskins ei pystynyt rentoutumaan. Hän oli koko elämänsä kärsinyt turhautumisesta ja jännityksestä ja vankilan lääkärit määräsivät hänelle voimakkaita rauhoittavia lääkkeitä pitääkseen hänen raivokohtauksensa hallinnassa. Vuoden 1980 loppupuolella tuli tervetullut muutos. Häneltä tiedusteltiin, olisiko hän kiinnostunut murhaamaan vankitoverinsa.

Rudolph Tyner oli 24-vuotias mustaihoinen narkomaani. Hän oli ryösti Bill ja Myrtle Moonin pitämän kaupan Murrel´s Intletissä ja murhasi pariskunnan. Hänet saatiin kiinni paikan päältä ja sai murhista kuolemantuomion. Vankilassa hän odotti tuomion täytäntöönpanoa, odottaen valituksensa käsittelemistä. Näytti olevan kohtuullisen hyvä mahdollisuus, että kuolemantuomio muutettaisiin elinkautiseksi vankeudeksi. Myrtle Moonin poika Tony Cimo oli katkeroitunut ajatuksesta, että Tyner välttäisi sähkötuolin ja päätti ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Hän lähestyi tuttavan tuttavan kautta Pops McGormickia ja kysyi voisiko asialle tehdä jotain. McGormick meni heti Gaskinsin puheille, ajatellen että jos Gaskins ei pystyisi siihen, kukaan ei pystyisi. Kyllästyneenä ja turhautuneena Gaskins otti haasteen vastaan. Ensimmäinen askel oli tutustua Tyneriin ja voittaa tämän luottamus. Gaskinsille, jolle oli nyt uskottu vankilaosaston huoltomiehen tehtävät, kertoi vartijalle haluavansa tarkistaa Tynerin sellin, sillä siellä näytti olevan putkivuoto. Sellissä ollessaan hän tutki putkea ja sujautti lähtiessään kolme marijuanasätkää patjan alle. Tyner huomasi tämän ja hymyili kiitollisena. Muutaman päivän kuluttua Tyner lähetti kirjeen Gaskinsille kiittäen tätä, ja tiedustellen jos tämä voisi hankkia hänelle heroiinia.

Tässä vaiheessa Gaskins oli jo onnistunut soittamaan työnantajalleen Tony Cimolle. Hän kertoi Cimolle, että oli päättänyt tappaa Tynerin myrkyllä ja tiedusteli häneltä jos tämä voisi hankkia sitä. Cimo lupasi toimittaa Gaskinsille myrkkyä "joka voisi tappaa hevosen" ja lähettää sen piilotettuna karamellilaatikon pohjan alle. Myrkky saapui perille. Gaskins sekoitti sitä ketsuppiin ja kaatoi seoksen purkkimakkaroiden päälle, joka oli Tynerin lempiruokaa. Tämän jälkeen Gaskins soitti Cimolle, ja kertoi Tynerin olevan kuollut aamuun mennessä. Niin ei käynytkään. Tyner sai kovat vatsakivut, mutta ei ollut edes tarpeeksi kipeä sairaalaan lähetettäväksi. Gaskins yritti tappaa Tynerin vielä kuusi kertaa alkuvuoden 1981 aikana sekoittamalla useita erilaisia myrkkyjä hänen marijuanasätkiinsä, heroiiniin ja jopa jääteehen. Tynerillä näytti olevan teräksinen maha. Lopulta Gaskins käytti kuolettavinta myrkkyä jonka Cimo sai käsiinsä, ja sekoitti sen Tynerin juomaan LSD:n kanssa. Tällä kertaa Tyner vietiin sairaalaan, mutta toipui. Hän kertoi Gaskinsille nauttineensa liikaa uutta ihanaa huumetta.

Nyt Gaskins päätti vaihtaa taktiikkaa. Hän aikoi tappaa Tynerin räjähteillä. Hän käski Cimoa hankkimaan 4 palaa muoviräjähdettä, sytyttimen ja ja pitkän pätkän johtoa. Tarvikkeet salakuljetettiin hänen selliinsä tupakoiden, kannettavan radion ja onttojen kengän korkojen sisällä. Gaskins oli huomannut, että hänen ja Tynerin sellien välillä oli yhteinen lämpöputki. Hän kertoi Tynerille, että olisi mukavaa jos he voisivat pitää yhteyttä lämpöputken välityksellä, käyttäen muovimukeista tehtyä puhelinta. Tyner piti ideasta ja auttoi Gaskinsiä ujuttamaan johdon lämpöputken läpi. Gaskins antoi Tynerille toisen "puhelimen", kankaalla päällystetyn muovimukin, jonka pohjassa oli kaiutin. Kankaan sisällä oli muoviräjähde. Gaskins neuvoi ruuvaamaan kaksi ruuvia mukin pohjaan ja kiinnittämään niihin johdon. Tämän jälkeen hänen tulisi ennalta sovittuna aikana sanoa "Tässä on Tyner - sinun vuorosi". Sitten hänen pitäisi laittaa laite korvalleen ja odottaa vastausta. Seuraavana päivänä 12. syyskuuta 1982, Tyner puhui mukiin: "Tässä on Tyner - sinun vuorosi". Omassa sellissään Gaskins odotti muutaman sekunnin, jotta Tyner ehtisi laittaa mukin korvalleen ja kytki tämän jälkeen johdon pistorasiaan. Räjähdys vavisutti koko selliosastoa. Gaskins ryntäsi muiden vankien kanssa ulos ja kyseli mitä oli tapahtunut...

Aluksi viranomaiset luulivat tapahtumaa vahingoksi. Huhut alkoivat kuitenkin levitä. Pian Tony Cimo pidätettiin ja hän tunnusti kaiken. Hän ja Gaskins joutuivat oikeuden eteen Rudolph Tynerin murhasta. Cimo sai kahdeksan vuotta, josta hän istui vain kuusi kuukautta. Gaskins tuomittiin kuolemaan sähkötuolissa. Monen armonanomuksen jälkeen 6. syyskuuta 1991 hän sai rangaistuksensa arviolta 120 murhasta. Kuolemaantuomittu voi kutsua yhden ystävän seuraamaan teloitusta ja Gaskins oli varma siitä, että Wilton Earle halusi olla paikalla. Mutta Earle päätti ettei kyennyt tekemään sitä. Hän oli kuukausia kuunnellut Gaskinsin kammottavia tarinoita ja tämä aiheutti hänelle myöhemmin hermoromahduksen. Gaskins piti Wilton Earlea ystävänään, mutta Earle tiesi, että jos hän olisi tapahtumassa läsnä Gaskins kokisi tämän synninpäästönä. Ja tätä hän ei halunnut, rikokset olivat hänestä liian karmeita ja anteeksiantamattomia.

Gaskins tiesi jo etukäteen mitä hänelle tapahtuisi teloitushuoneessa. Hänen peniksensä ympärille kiristettäisiin kuminauha ja pumpulia työnnettäisiin hänen peräaukkoonsa, jotta hän ei sotkisi sähkötuolia. "Kolme sekuntia siitä kun nappia on painettu, aivoni käristyvät. Silmämunani räjähtävät. Veri suonissani kiehuu. Keuhkoni ja sisälmykseni keittyvät. Jalkani hiiltyy siitä mistä sähkövirta tulee ulos, samoin kuin pääni, josta se menee sisään." Muutama tunti ennen teloitusta Gaskins yritti itsemurhaa partaterillä, jotka hän oli niellyt edellisellä viikolla ja sitten ulostanut. Hänet löydettiin ajoissa ja häneen ommeltiin 20 tikkiä. Pian keskiyön jälkeen Gaskins käveli ilman apuvoimia teloitushuoneeseen ja istui sähkötuoliin. Kun hänen ranteensa ja nilkkansa oli sidottu, metallinen kypärä asennettiin hänen päähänsä ja märkä pesusieni sen alle. Ennen kuin musta huppu asetettiin hänen päähänsä, hän näytti peukaloa asianajajalleen. Sen jälkeen kolme miestä painoi kolmea nappulaa, jottei tiedettäisi kenen painalluksesta teloitus tapahtuisi. Jos Gaskinsin oma teoria piti paikkansa, hän oli kuollut sekuntia myöhemmin. Gaskinsin ruumis luovutettiin hänen tyttärelleen ja tuhkattiin myöhemmin.

Kuva

Lähde: Colin Wilson: The Mammoth Book of Murder - The history of how and why mankind is driven to kill
I´m the weirdo in your bedroom
and I can see you in the dark

wretch
Javier Pena
Viestit: 1734
Liittynyt: La Elo 18, 2007 11:52 pm
Paikkakunta: Nekropolis

Viesti Kirjoittaja wretch »

Kiitos Lizzie.Gaskins oli todella sairas yksilö.

Hänen nuorin uhrinsa taisi olla 2-vuotias Robin Michelle Dempsey (samassa yhteydessä hän myös tappoi Robinin äidin Doreen Dempseyn (23) ).Doreen oli raskaana tapahtuma-aikaan.Suuseksin aikana Gaskins Löi Doreenin tajuttomaksi vasaralla.Sitten Gaskins raiskasi ja kuristi Robinin.Robinille löytyi hautapaikka kannon alta.Doreenille (joka eli vielä) Gaskins kaivoi haudan ja katkaisi Doreenin kaulan puukolla.

Gaskins joutui aikanaan näistä murhista oikeuteen mutta motiiviksi hän ilmoitti rasistiset syyt.Olihan Robin Gaskinsin omien sanojen mukaan "puolinekru".Doreen oli saanut "nekrulle" lapsen ja odotti taas "uudelle nekrulle" lasta.

Mikäli hän olisi tunnustanut murhien todelliset syyt hän ei olisi enää ollut "Powerman".

Gaskins kertoi todelliset syyt vasta vuosia myöhemmin Winton Earlelle kun sähkötuoliin joutuminen näytti varmalta (siihen hän sitten joutuikin kuten Lizzie kertoi)

Pee Ween oma kuvaus näistä murhista olisi ollut liikaa tälle palstalle.Todellakin liikaa...

Ed
Neuvoja-Jack
Viestit: 547
Liittynyt: Su Heinä 29, 2007 11:52 pm

Viesti Kirjoittaja Ed »

Gaskinsilla näyttää olleen varsin johdonmukainen urakehitys, teot kävivät yhä pahemmiksi, kun hän otti oppia virheistään ja keksi uusia ongelmanratkaisumalleja.
Tarinan eräs opetus on, että jos rikollista toimintaa haluaa harrastaa, luotettu rikoskumppani voi koska tahansa löytää Jeesuksen ja se on sitten siinä.
Sitä hän ei osannut ennakoida.
Is it not fine to dance and sing
while the bells of death do ring?

Sadie_Manson
Olivia Benson
Viestit: 742
Liittynyt: La Kesä 23, 2007 7:02 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Sadie_Manson »

Käyn nyt tännekin vielä täysin OT:na sanomassa, että oli hyvä teksti!
Näyttää kyllä suht tavalliselta mieheltä. Enkä muuten oo koskaan kuullut, että joku oikeasti kuuluttaa tekemistään murhista, luulis, että ne tajutaan pitää itsellään. Jos joku muu tietää, niin jää varmasti kiinni.
Living is what scares me. Dying is easy. -Charles Manson

wretch
Javier Pena
Viestit: 1734
Liittynyt: La Elo 18, 2007 11:52 pm
Paikkakunta: Nekropolis

Viesti Kirjoittaja wretch »

"Kun he teloittavat minut kuolen muistaen elämäni Vapauden ja Nautinnot.Kuolen tietäen, että tulee toisia ottamaan paikkani - ja useimmat heistä eivät jää koskaan kiinni.Kuolen rauhallisina koska nimeni tulee elämään niin kauan kuin ihmisillä on muistoja
- niin kauan kun he puhuvat hyvästä ja pahasta
- niin kauan kun he lukevat sanojani Lopullisesta Totuudesta".

- Pee Wee Gaskins kirjan Final Truth mukaan.

Tampereen Tyttö
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5172
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm

Viesti Kirjoittaja Tampereen Tyttö »

^Suureellinen jätkä...
Näyttää kuvassa Psykossa näytelleeltä häiskältä, jonka dementia (?) juuri poisti mielestäni. :roll:
-Takuulla, sano Tampereenlikka!

timmi
Alibin satunnaislukija
Viestit: 55
Liittynyt: Ke Touko 02, 2007 6:42 pm

Viesti Kirjoittaja timmi »

Tampereen Tyttö kirjoitti:^Suureellinen jätkä...
Näyttää kuvassa Psykossa näytelleeltä häiskältä, jonka dementia (?) juuri poisti mielestäni. :roll:
Niin muuten näyttää! Anthony Perkins!
Ja poliisiviha on terveen ihmisen merkki.
-nimimerkki katupoika-

wretch
Javier Pena
Viestit: 1734
Liittynyt: La Elo 18, 2007 11:52 pm
Paikkakunta: Nekropolis

Viesti Kirjoittaja wretch »

Sadie_Manson kirjoitti: Enkä muuten oo koskaan kuullut, että joku oikeasti kuuluttaa tekemistään murhista, luulis, että ne tajutaan pitää itsellään. Jos joku muu tietää, niin jää varmasti kiinni.
Onhan näitä joskus ollut esimerkiksi Ian Brady ja Myra Hindley yrittivät "värvätä" David Smithin mukaan murhiinsa.Smith tuli erittäin pahoinvoivaksi näkemästään murhasta ja soitti seuraavana päivänä tyttöystävänsä yllytyksestä poliisille.

Lizzie B.
Martin Riggs
Viestit: 618
Liittynyt: Ma Heinä 30, 2007 12:41 am

Viesti Kirjoittaja Lizzie B. »

Gaskins näyttämässä poliiseille uhrien hautapaikkaa:

Kuva

Gaskinsin ruumisauto:

Kuva
I´m the weirdo in your bedroom
and I can see you in the dark

EuroJR
Jessica Fletcher
Viestit: 3334
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Viesti Kirjoittaja EuroJR »

Täällä näyttää viime aikoina LizzieB ja Ed tehneen hyvää työtä. Pitkiä ja hyviä alustuksia, joita lukee todella mielellään. Näitä lisää, nyt kun Doctor Lecter otti parin viikon "hermolomat" palstasta :roll: Tohtorillekin iloinen yllätys, kun löytää lisää näitä vaivalla tehtyjä juttuja.

Avatar
HBIC
Remington Steele
Viestit: 244
Liittynyt: Ti Kesä 26, 2007 5:06 am
Paikkakunta: Blue Ridge Mtns

Viesti Kirjoittaja HBIC »

wretch kirjoitti:
Gaskins kertoi todelliset syyt vasta vuosia myöhemmin Winton Earlelle kun sähkötuoliin joutuminen näytti varmalta (siihen hän sitten joutuikin kuten Lizzie kertoi)

Pee Ween oma kuvaus näistä murhista olisi ollut liikaa tälle palstalle.Todellakin liikaa...
Löytyyköhän Gaskinsin kertomia (Earlen dokumentoimia) kuvauksia netistä? Vai oletko lukenut Final Truth:in?

wretch
Javier Pena
Viestit: 1734
Liittynyt: La Elo 18, 2007 11:52 pm
Paikkakunta: Nekropolis

Viesti Kirjoittaja wretch »

^Final Truth kuuluu pieneen kirjastooni.

netzach
Aloitteleva Besserwisser
Viestit: 13
Liittynyt: Ke Touko 16, 2007 12:35 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja netzach »

Mistähän tuon kirjan saisi järkevään hintaan?

Kiinnostaa erittäin kovasti lukea.

wretch
Javier Pena
Viestit: 1734
Liittynyt: La Elo 18, 2007 11:52 pm
Paikkakunta: Nekropolis

Viesti Kirjoittaja wretch »

Kirjaa ei taida valitettavasti saada mistään järkevään hintaan.Löysin ebaysta päättyneen huutokaupan, jossa myytiin sama versio kuin itselläni on hintaan £ 26 (noin 36 €).

J-aska
Armas Tammelin
Viestit: 84
Liittynyt: Su Joulu 09, 2007 11:36 pm
Paikkakunta: Imatra

Viesti Kirjoittaja J-aska »

Oli erittäin kiinnostava tarina, hyvin meni aika tätä lukiessa.
Aika mielenkiintoinen tämä Tyner kenet Gaskins oli palkattu tappamaan
ei kuollut vaikka miten sitä myrkkyä kaverille juotti.

Vastaa Viestiin