Nuoret kouluammuskelijat/tappajat

[Norsula]

Hyvä juttu koska Pitkä marssi on listallani seuraavana

Jäi vain tuosta Raivosta varmaan pysyvästi mieleen kohta, jossa Charlie käveli luokkaansa sisään. Sama mitä tämäkin kaveri tässä videolla ihan hyvin tulkitsee: http://www.youtube.com/watch?v=jm_psI30 ... rofilepage

[Anonyymi pseudonyymi]

Onko joku lukenut Stephen Kingin romaanin Raivo (Rage)? Se on tietääkseni kielletty jenkkikoulujen kirjastoissa, eikä sitä kai enää julkaista, koska sen sanotaan innoittaneen kolme kirjan tyylistä kouluammuskelua. Kirjassa päähenkilö Charlie Deckerillä on päässyt ruuvit hiukan löystymään ja tämä päättää "pistää haisemaan", ampuu opettajansa ja ottaa luokkansa panttivangiksi. Romaani perustuu luokkatoverien välisiin keskusteluihin ja välienselvittelyihin panttivankitilanteen aikana.

Ammuskeluilla mässäileminen mediassa ja ihmisien pelotteleminen niiden uhalla tuottanee enemmän ammuskelijoita, mutta ei sitä voida kieltääkään, koska kyse on liian monen ihmisen tienesteistä ja egoilusta. Kielletään mieluummin hyvä kirja, tuliaseet, Internet ja tietokonepelit että vaikuttaisi siltä kuin ammuskelujen ehkäisemiseksi tehtäisiin jotain. Oikeasti ammuskelut pitäsi kuitata pienillä sisäsivun uutisilla, jottei kukaan keksisi että hei, tuohan on hyvä keino saada pärstä edes vähäksi aikaa julkisuuteen.

Nykymuotoinen media on tärkeä osa terrorismia. Se osallistuu antaumuksella pelon levittämiseen ja auttaa värväämään uusia terroristeja.

[Norsula]

Suomensin tässä melko vapaasti wikipediasta noita Raivon väitetysti innoittamia kouluammuskeluita. Pahoittelen joitakin kököhköjä kohtia, mutta tämä oli ensimmäinen suomennokseni. Jokainen voi itse tarkastaa epäselviä kohtia wikipediasta http://en.wikipedia.org/wiki/Rage_(nove ... _shootings.

-Dustin Pierce, viimeisen vuoden opiskelija Jackson County High Schoolissa McKeen kaupungissa, Kentuckyn osavaltiossa, aseistautui haulikolla ja kahdella käsiaseella ja otti matematiikan luokan panttivangiksi 18.syyskuuta 1989. Tästä seurasi yhdeksän tunnin pattitilanne poliisin kanssa, joka päättyi rauhanomaisesti. Poliisi löysi Piercen huoneesta Raivo-romaanin, joka johti spekulointiin siitä oliko hänen tarkoituksensa matkia kirjan tapahtumia.

-Vaikka hyökkääjä on väittänyt, että ei ollut lukenut Raivoa aiemmin, romaani sai jälleen huomiota East Carter High Schoolissaa Graysonin kaupungissa, Kentuckyn osavaltiossa Tammikuun 18 vuonna 1993 sattuneen tapauksen jälkeen. Gary Scott Pennington, viimeisen vuoden opiskelija, otti luokkatoverinsa panttivangiksi ammuttuaan ensin englannin opettajansa ja talonmiehen, joka tuli luokkaan ottamaan selvää sieltä kuuluneista äänistä. Panttivankitilanteen aikana hän kyseli samanlaisia kysymyksiä, mitä esiintyy kirjassa. Lopulta hän antautui poliisille ja hänet tuomittiin elinkautiseen Kentucky State Reformatoryssa (turvakoti??). Ennen ammuskelua Penningtonilla oli tapaaminen hänen englannin opettajansa kanssa, johtuen tämän huolesta koskien hänen kirjoittamiaan esseitä. Hänen kirjoituksensa olivat kuulemma todella synkkiä ja saivat hänen opettajansa keskustelemaan niistä koulun johtokunnan kanssa. Pennington on myöhemmin sanonut, että hän ei inhonnut englannin opettajaansa, mutta halusi ampua kaksi ihmistä, kenet vain kaksi, ollakseen kelvollinen saamaan kuolemantuomion.

-Barry Loukaitis, Frontier Junior High Schoolin opiskelija Moses Laken kapungissa, Washingtonissa aseistautui metsästyskiväärillä ja kahdella käsiaseella ja otti viidennen jakson (?) matematiikan ryhmätoverinsa panttivangiksi helmikuun toisena vuonna 1992. Hän tappoi kaksi oppilasta ja matematiikan opettajansa, ja järjesti 14-minuutin pattitilanteen poliisin kanssa, kunnes liikunnanopettaja meni luokkaan ja taltutti Loukatisin sekä auttoi oppilaiden evakuoimisessa. Loukatisille annettiin kaksi elinkautista ja lisäksi 205 vuotta ilman ehdonalaisuusmahdollisuutta. Poliisi löysi Loukatisin makuuhuoneesta Raivo-romaanin ja hänen on sanottu lainanneen sitä tapahtuman aikana.

-Joulukuun ensimmäisenä 1997, 14-vuotias Michael Carneal avasi tulen nuorten rukoilupiiriä kohti Heath High Schoolissa Paducahin kaupungissa, Kentuckyn osavaltiossa. Kolme naisopiskelijaa kuoli ja viisi muuta loukkaantui. Myöhemmin poliisi löysi hänen lokerostaa Raivo-romaanin.

[Antoine]

Voi kauhu. Raivo aivopesee nuorukaisia ympäri maata

[VoDKa]

Voi kauhu. Raivo aivopesee nuorukaisia ympäri maata

Myös toisenlainen raivo. Tein kartan, johon merkitsin vuodesta 1995 eteenpäin tapahtuneet ammuskelut koulussa ja jotka ovat johtaneet loukkaantumisiin/kuolemiin. Punaiset merkitsevät vähintään yhtä kuolemaa (joskus jopa pelkästään ampujaa itseään), keltaiset loukkaantumisia. Tummensin lisäksi maita hieman, mutta "lukeminen" on helpompaa. Yksi poikkeus karttaan tuli, viimeisin saksalainen ammuskelija sai keltaisen täplän, sillä ilmeisesti yleisesti ottaen itse ammuskelijan kuolemaa, varsinkaan kun se ei tapahtunut koulun alueella, ei tässä tapauksessa lasketa - ainakin jos Wikipediaan on luottaminen.

[Arlene]

Suomensin tässä melko vapaasti wikipediasta noita Raivon väitetysti innoittamia kouluammuskeluita.

-Joulukuun ensimmäisenä 1997, 14-vuotias Michael Carneal avasi tulen nuorten rukoilupiiriä kohti Heath High Schoolissa Paducahin kaupungissa, Kentuckyn osavaltiossa. Kolme naisopiskelijaa kuoli ja viisi muuta loukkaantui. Myöhemmin poliisi löysi hänen lokerostaa Raivo-romaanin.

Michael Carnealilla todettiin skitsofrenia, hän oli sairauttaan salaillut jo vuoden ajan.

[Antoine]

Minä haluan nyt tehdä tänne tällaisen pienen huomion, joka tuskin keskustelua nostattaa, mutta uutisten bongailu on minusta niin hauskaa, että pakkohan se on jakaa.

Ruotsin poliisi pidätti koulu- ammuskelulla uhanneen
HS - Ulkomaat - 16.3.2010

Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun päivä alkoi maanantaina Tukholmassa kahdenkymmenen poliisin vartioimana, sillä korkeakoulua oli uhattu sunnuntaina verilöylyllä. Ruotsin poliisi pidätti kuitenkin jo maanantain vastaisena yönä Göteborgissa 33-vuotiaan miehen, joka oli internetissä uhannut "rikkoa suomalaisten ennätyksen" ja ampua maanantaina teknillisessä korkeakoulussa niin monta kuin vain ehtisi. Poliisi jäljitti uhkailijan internetiin jäävien elektronisten jälkien ja FBI:n avulla. Mies on tunnustanut kuulusteluissa olleensa uhkauksen takana.

[VoDKa]

Minä haluan nyt tehdä tänne tällaisen pienen huomion, joka tuskin keskustelua nostattaa, mutta uutisten bongailu on minusta niin hauskaa, että pakkohan se on jakaa.

Samasta syystä tämäkin.

Koulusurmaajat saa tappaa Kiinan Chongqingissa
Tiistai 4.5.2010 klo 12.24

Chongqingin kaupunki on antanut poliiseille määräyksen ampua kuoliaaksi kaikki, jotka yrittävät vahingoittaa opiskelijoita, Chongqing Evening News kertoo.

30 miljoonan asukkaan Chongqingin päätös tehtiin sen jälkeen kun Kiinan hallituksen turvallisuusministeriö vaati kiristämään koulujen ja lastentarhojen turvatoimia.

Kiinassa on tapahtunut tänä vuonna lukuisia verisiä iskuja nuoria kohtaan. Viime perjantaina maajussi vahingoitti vasaralla viittä lasta ja opettajaa Shandongissa.

Päivää aiemmin työtön 47-vuotias mies viilsi 29 lasta ja kolmea aikuista sikojen teurastamiseen käytettävällä veitsellä. Neljä lasta kuoli. Vain vuorokautta aiemmin 33-vuotias opettaja oli vahingoittanut 15:ttä lasta ja yhtä opettajaa ala-asteella Guangdongissa.

- Poliisilla on selvät ohjeet näihin vastenmielisiin tapauksiin. Jos he eivät pysty estämään väkivallantekoa muuten, poliisi saa ampua tappaakseen, Chongqingin paikallismedia raportoi.

Toistuneet hyökkäykset heijastelevat maailman väkirikkaimman maan kasvavia ongelmia. Väkivaltarikollisuus on ollut Kiinassa selvästi harvinaisempaa kuin länsimaissa. Nyt yhteisökeskeisen kulttuurin tyytymättömät yksilöt, heikentynyt yhteiskunnan valvonta ja mielenterveysongelmat uhkaavat aiheuttaa myös väkivaltarikollisuuden kasvua.

[Kukkakaali]

Törmäsin tällaiseen. Laitan koko tekstin tänne vaikka pitkä onkin, linkit kun tuppaa katoamaan.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa ... komurhaaja


7.10.2008 klo 15:38
Koulusurmat: Lauri on mahdollinen joukkomurhaaja

Lauri ei ole toteuttanut tarvettaan. Nyt hän kertoo, kuinka pahuus syntyy. Jakamalla omat kokemuksensa hän haluaa auttaa yhteiskuntaa koulusurmien ymmärtämisessä ja ehkäisemisessä.


Miten ihmisestä kasvaa paha?

”En olisi tehnyt pelkkää massamurhaa, se olisi ollut rituaali. Olisin jakanut ihmisille ehtoollista.”

Kun kaikki olisi teloitettu, Lauri olisi soittanut poliisille, kertonut kuka on, mitä oli tehnyt ja missä oli.

”En ajatellut ampua itseäni, hain sovitusta omille kokemuksilleni. Halusin nähdä lopputuloksen, ja olin valmis sovittamaan tekoni yhteiskunnalle.”

Lauri on keski-ikäinen suomalainen mies, perheellinen ja oman ammattikuntansa huippuja. Hänellä on laaja tuttavapiiri, lehdet siteeraavat häntä.

Eikä Lauri ole koskaan tappanut ketään, ei edes lyönyt. Vuosien terapia on auttanut häntä tunnistamaan traumansa ja ominaisuutensa, jota hän nimittää valkoiseksi raivoksi.

”Mutta syvällä sisimmissäni olen tappaja, kuolemaani asti.”
Et ole kukaan

Lauri syntyi hartaasti toivottuna lapsena tavalliseen keskiluokkaiseen perheeseen pienehkössä kaupungissa. Kaikki oli onnellista, kunnes Lauri täytti kahdeksan vuotta. Pojalle hyvin rakas isä kuoli.

”Isän menettäminen oli sellainen massiivitrauma, joka mahdollisti monta asiaa myöhemmin”, Lauri määrittelee.

”Suhde äitiin oli lämmin, mutta äiti oli heikko ja odotti minun ottavan miehen paikan kotona. Aloin huolehtia sulakkeista ja muista miesten asioista. Se taas sai äitini palvomaan minua.”

”Olin erilainen lapsi, muita selvästi pienempi. Kun liikuntatunnilla pelattiin, joukkueet tappelivat siitä, kuka joutuu ottamaan minut. Pakenin kirjojen maailmaan.”

Keskikoulussa alkoivat ongelmat. Koulu oli alueen paras ja Lauri kympin oppilas. Se ei miellyttänyt muita, paremmista perheistä tulevia.

”Minulle osoitettiin varhain, että en ollut kukaan. En ollut kenenkään dosentin, johtajan enkä professorin lapsi. Perheessä oli vain yksinhuoltajaäiti, joka eli leskeneläkkeellä.”

Alkoi systemaattinen kiusaaminen. Jos Lauri pysytteli hiljaa tunneilla ja vetäytyi omiin oloihinsa, kiusaajat tyytyivät nimittelemään. Mutta kun kokeista tuli hyviä arvosanoja tai Lauri oli luokassa aktiivinen, alkoi rangaistusten jakeleminen.

”Eikä mitään tönimistä, vaan neljä piteli kiinni ja kaksi hakkasi täysillä. Tai minut kaadettiin kuralammikkoon. Neljä piteli kiinni, kaksi hyppi päällä.”

”Siis rankkaa ja raakaa väkivaltaa.”

”Kun kerroin siitä äidille, hän kehotti minua kääntämään toisenkin poskeni. Meillä kaikilla on taakkamme kannettavana, hän sanoi.”

Myös Laurin vaatteita tuhottiin, laukkuja silputtiin, koulutarvikkeita rikottiin.

Kun äiti lopulta suostui tulemaan kouluun puhumaan asiasta, opettajat sanoivat, että mitään tällaista ei ole tapahtunut.

”Eli aikuiset ilmoittivat, että se, mitä olin kokenut, ei ole totta.”

Kiusaaminen jatkui koko keskikoulun, eivätkä kiusaajat olleet suinkaan syrjäytyneiden perheiden vesoja vaan juuri parempien perheiden lapsia.

”Olin se hyväntahtoinen kiltti poika, joka ei koskaan lyönyt takaisin.”

”Mutta sisälläni tapahtui jotain. ”
Fantasia joukkomurhasta

Kuusitoistavuotiaana Laurin mieleen alkoi nousta mielikuvia totaalisen sovituksen hankkimisesta.

”Ei niin, että olisin mennyt lyömään jotain takaisin, vaan apokalyptisia joukkomurhaan liittyviä fantasioita. Ajattelin, että menisin johonkin paikkaan ja ampuisin kaikki. Koin, että vain kostamalla voisin saavuttaa sovituksen kokemalleni.”

Eettisesti Lauri kyllä tiedosti, että se olisi ehdottomasti väärin ja että viattomat sivulliset kärsisivät.

”Mutta sitten ajattelin, että väärin oli myös se, mitä olin kokenut.”

”Minulla oli myös kidutusfantasioita. Halusin aiheuttaa sietämätöntä kipua niille, jotka olivat toimineet minua kohtaan väärin.”

Kyse ei ollut ajatusleikistä, vaan Lauri alkoi tehdä tarkkoja suunnitelmia.

”Hankin kaiken tiedon eri asetyypeistä ja aloin harrastaa ampumista. Olin erityisen mieltynyt suurikaliiperisiin ja ylikaliiperisiin aseisiin, sellaisiin, joilla voisi ampua vaikka norsun.”

Lauri myös hakeutui asefriikkien porukoihin ja imi kaiken ramboiluhenkisen.

Koston ja sovituksen fantasiat nousivat esiin aina uudestaan, kun Lauri koki joutuneensa väärin kohdelluksi tai syyttömästi kiusatuksi. Mutta hän ei koskaan toteuttanut tekojaan.

”Minut pelasti kykyni olla perillä omista ajatuksistani ja tunteistani. Ja minulla oli matala kynnys hakea apua. Tajusin, että tämä piti saada aisoihin.”

Koulussa oli psykologi, ja Lauri meni hänen luokseen.

Mutta koulupsykologin tapaamiset eivät korjanneet perusongelmaa. Koulu loppui, ja korkeakoululla Lauri huomasi olevansa jälleen samassa tilanteessa - häntä käytettiin hyväksi, häntä kiusattiin. Niin opettajat kuin muut opiskelijat.

Lauri yritti miellyttää, kävi jopa toisten puolesta tenteissä hankkimassa muille huippuarvosanoja, mutta viestit pysyivät samoina: et kuulu meihin, et ole kukaan.

”Minä ikään kuin jalostan hyvissä ja kunniallisissa ihmisissä heidän pimeää puoltansa, tarjoan kohteen, johon ihmiset pystyvät purkamaan sitä. Se on vuorovaikutusta.”

Fantasiat uusiutuivat. Lauri alkoi kelata edestakaisin kaikkein väkivaltaisimpia elokuvia, joissa tehtiin silmittömiä joukkomurhia. Lopulta hän hakeutui uudestaan terapiaan ja kävi siellä vuosia. Ja käy edelleen.
”Olen riski”

Armeijaan Lauri meni vasta korkeakoulusta valmistuttuaan. Ensin kaikki sujui hyvin, hän oli hyvä ja innokas ampuja.

”Kerran meidän oli määrä ampua singolla. Muut olivat epäröiviä, joten tarjouduin ampumaan muiden puolesta kaikki kahdeksan laukausta. Tajusin myöhemmin että jotain muutakin laukesi silloin taas päässäni.”

Lopulta Lauri käveli suoraan prikaatin komentajan luo.

”Sanoin hänelle, että olen pahoillani, että ohitan niin kapteenin kuin majurinkin, mutta haluan varmistua, että asia etenee. Kerroin hänelle itsestäni ja sanoin, että arvioin olevani merkittävä turvallisuusriski niin varusmiehille kuin kouluttajille.”

Seuraavana päivänä Lauri vapautettiin palveluksesta.
Valkoinen ja musta raivo

Vuosien terapiat ja oma ammatinvalinta ovat saaneet Laurin ymmärtämään itseään ja ilmiötä. Hän puhuu kahdenlaisesta raivosta: mustasta ja valkoisesta.

Musta raivo on sitä, kun ihminen suuttuu silmittömästi, hän sananmukaisesti sokaistuu raivosta eikä pysty hallitsemaan käyttäytymistään. Usein hän ei muista asioita jälkeenpäin. Mustan raivon vallassa ihminen ampuu tolkuttomasti.

”Suurin osa meidän henkirikoksistamme on mustan raivon vallassa tehtyjä impulssitappoja”, Lauri tietää.

Valkoinen raivo ei sisällä hetkellistä impulssia eikä kiihtymystä. Tunnekylmästi todetaan, että tämä on epäoikeudenmukaista ja minun täytyy valmistautua kostamaan. Ajatusta voidaan pyörittää viikkoja.

”Sen päätteeksi voidaan todeta, että minä säästän sinut tai että tästä sinä et nyt pääse. Sen jälkeen prosessi voi jatkua kuukausia, jopa vuosia.”

Nämä murhaajat ovat äärimmäisen rauhallisia, jopa ystävällisiä. He voivat saattaa mummon kadun yli ja toivottaa hyvää päivänjatkoa. Ja sen jälkeen kävellä koululle ja kylmästi teloittaa ihmisiä.

Kun Lauri on tutkinut kouluampumisia tehneiden nuorten profiileja, hän on huomannut, että lähes kaikki ovat toimineet juuri tällaisen valkoisen raivon motivoimina. Ampumisia on suunniteltu kauan, harkiten ja rauhassa.

Se on Laurin käsityksen mukaan sukua äärimmäiselle psykopatialle.

”Omat syvät pettymykset ihmisiin ja ihmiskuntaan aikaansaavat irrottautumisen ihmisyydestä. Ikään kuin noustaan ihmiskunnan yläpuolelle, alueelle, jossa ei ole enää hyvää eikä pahaa, ei syyllisiä eikä syyttömiä.”

Friedrich Nietzschen kirja Hyvän ja pahan tuolla puolen on kulunut useimpien massamurhaajien käsissä.

Lauri itse alkoi vasta terapiaprosessin myötä ymmärtää, että hänen kostofantasiansa liittyivät lapsuuden traumoihin.

”Kun makasi kuralätäkössä ja päälläni hyppi kaksi poikaa, tapahtui niin sanottu dissosiaatio. Siinä ikään kuin siirryin pois ja suljin kivun kokemuksen. Jos tällaiset tilanteet toistuvat, se on täysin tuhoava kokemus. Ihminen hajoaa henkisesti pirstaleiksi.”

Mutta ihmiset reagoivat eri tavoin. Kun kaksi ihmistä joutuu lapsena hakatuksi, toinen murenee ja kehittää depression ja ehkä surmaa itsensä, toisella avautuu dissosiaation myötä kanava valkoiselle raivolle.

Valkoinen raivo liittyy flash back -tyyppisiin uudelleen dissosioitumisiin. Jokin alkuperäisen trauman kaltainen ärsyke saattaa laukaista sen.

”Äly tai sosiaalinen vuorovaikutus eivät heikkene, mutta etiikka, moraali ja tunnemaailma kytkeytyvät pois päältä.”

”Dissosiaatio on se mikä selittää, että ihminen voi nauttia tappamisesta ja toivottaa hyvää matkaa helvettiin.”
Kuka tunnistaa?

Lauri haluaa muistuttaa, että myös ihmisellä, joka tekee hirmutekoja, on oma elämänkaarensa. He ovat tunteneet rakkautta, he ovat sitä ehkä saaneetkin.

”Mutta mikä johtaa siihen, että ihminen päätyy tekemään tällaisia tekoja, on tavattoman monimutkainen prosessi.”

Jos yhteiskunta haluaa vakavissaan estää uusien auvisten ja saarien synnyn, Lauri suuntaisi katseen ja avun nyt niihin, jotka ovat joutuneet kokemaan vakavaa koulukiusaamista tai väkivaltaa.

”Nyt meillä kaikki huomio keskittyy niihin, jotka hakkaavat.”

Lauri elää traumansa kanssa, mutta ei tasapainossa. Dissosiaatio on lauennut kovan stressin tai epäoikeudenmukaisuuden kokemusten yhteydessä.

”Silloin olen hakannut motin tai kaksi halkoja - ja mielikuvissani hakannut päitä poikki.”

Laurin mukaan jopa ammattilaisten on vaikea tunnistaa valkoista raivoa.

”Mustan raivon tunnistaa helpommin, mutta silloin saadaan kiinni arska tai kake, jotka viinapullosta tapellessaan saattavat puukottaa toisiaan. Mutta ei näitä massamurhaa suunnittelevia.”

Osa näistä hakee hoitoa, mutta silloinkin heitä on vaikea diagnosoida. Heissä on jotain outoa, mutta ei tunnisteta, mitä.

Laurin mielestä on hyvä, että aseiden saatavuutta pohditaan. Mutta se ei yksin ratkaise asiaa. Valkoisen raivon vallassa oleva ihminen hankkii kyllä aseensa.

Väkivaltapelit ja -videot voivat hänen käsityksensä mukaan aiheuttaa keskushermoston yliaktivoitumista ja antaa malleja väkivaltaisesta käytöksestä.

”Mutta ne eivät ole se olennainen laukaiseva tekijä.”

Laurin mielestä nykyisillä lähinnä kosmeettisilla toimilla ei tavoiteta näitä riski-ihmisiä, ei rajoiteta heitä eikä myöskään pysäytetä.

Hän uskoo, että yleisen tietoisuuden lisääminen ilmiöstä ja jo tapahtuneiden asioiden hyvin moniammatillinen, kiihkoton analysointi, veisi asiaa eteenpäin.

”Nyt tämän ilmiön ymmärtäminen on liian harvojen aivojen varassa. Nämä ovat niin moneen suuntaan ulottuvia, että yhtä ratkaisua ei ole.”

Lauri kantaa suurta huolta tämän ääriväkivaltaisen käyttäytymisen tulosta Suomeen. Jakamalla omat kokemuksensa hän haluaa auttaa yhteiskuntaa koulusurmien ymmärtämisessä ja ehkäisyssä.

Yhdysvalloissa tiedetään, että jokaisella uudella koulumurhaajalla on ollut selkeä tavoite päihittää edeltäjänsä.

”Meillä voi nytkin olla kymmeniä nuoria miehiä, jotka jo pohtivat, miten päihittää Auvinen ja Saari.”

Lauri ei ole haastateltavan oikea nimi, eikä hän esiinny jutun kuvituksessa.

Juttu on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 40/2008 (ilm. 3.10.2008). Samassa lehdessä kerrotaan muun muassa, miten tunnistaa nuoressa vaaran merkit.

Lue myös, mitä psykiatri Jari Sinkkonen ajatteli Laurista jutun luettuaan.

Teksti
Katri Merikallio

[Rocket]

^Huhhuh, rankkaa tekstiä. Mutta hyvin uskottavaa ja järkeenkäypää.

Tuosta tuli mieleen lukiossa samalla luokalla ollut kaveri. Hän oli ehkä hiukan yksinkertainen tai ainakin erilainen, en oikein osaa sanoa. Teki kuitenkin "ei-niin-normaaleja" juttuja ja oli todella paljon pois koulusta ilman järkevää syytä. En tuntenut häntä juuri lainkaan, koska tuli naapuripaikkakunnalta ja oman peruskouluaikaisen tuttavapiirin ulkopuolelta lukioomme. Eikä tainnut tuntea juuri kukaan muukaan meidän luokalla.

Tuosta omituisesta käytöksestä ja "tuntemattomuudesta" johtuen tapauksessa on varmaan paljon samaa Laurin kokemaan. Sillä poikkeuksella, että tietääkseni häntä ei varsinaisesti kiusattu, mutta ei kyllä otettu mukaan porukoihinkaan. Hänen kotitaustastaan en tiedä mitään.

Mutta noista tempauksista "parhaiten" jäi mieleen, kun hän taas kerran pois tunnilta ollessaan ajeli autolla edestakaisin luokan ikkunan ohi menevää tietä. No ei siinä vielä mitään, mutta ajellessaan hän osoitteli ilmapistoolilla luokkaan ja oli ampuvinaan. En tiedä oliko edes ladattu ja vaikka olisikin, niin eihän tuolla ikkunan läpi olisi mitään vahinkoa saanut aikaiseksi.

Tämä tapahtui paljon ennen Suomen kouluampumisia, joten tuolloin tuo lähinnä huvitti. Jälkeenpäin on kyllä vähän sydäntä kylmännyt. Harmi kun en edes muista kaverin nimeä, voisi suorittaa hakuja että onko hänestä kuultu jälkeenpäin. Toivottavasti ei, eikä kuullakaan samoissa merkeissä kuin Saaresta tai Auvisesta.

[VoDKa]

Vaikkei tämä ehkä juuri tähän topiciin kuulukaan, kun mainittiin niin laitetaanpa lisätietoja.

12. helmikuuta 8. luokkalaista poikaa ampui päähän samalla luokalla käynyt poika. Uhri todettiin myöhemmin sairaalassa aivokuolleeksi ja hänet irroitettiin hengityskoneista. Tekijä saatiin teon jälkeen melkein heti kiinni ja teon epäillään olleen viharikos.

Columbine siten mukaan ampumisen syy: ammuttu poika oli pitänyt koulussa päällään 'feminine attire' eli jotain naisen vaatetusta.

http://www.latimes.com/news/local/la-me ... 4301.story

Several students at the south Oxnard campus said King and his alleged assailant had a falling out stemming from King's sexual orientation.

The teenager sometimes wore feminine clothing and makeup, and proclaimed he was gay, students said.

"He would come to school in high-heeled boots, makeup, jewelry and painted nails -- the whole thing," said Michael Sweeney, 13, an eighth-grader. "That was freaking the guys out."

If the suspect targeted King because of his sexual orientation, the case could rise to the level of a hate crime, authorities said.

Pätkin tuota aiempaa vuosien takaista viestiä (vuodelta 2008). Törmäsin tähän tapaukseen sattumalta ihan eri juttuja lukiessa ja siellä oli viittaus tähän tapaukseen sitten.

Ampuja on nimeltään Brandon McInerney. Ampumisen aikaan hän oli tosiaan 14 ja nimeä ei julkaistu tästä syystä. Myöhemmin se on kuitenkin tullut ilmi.


Brandon McInerney

Ammuttu opiskelija, Lawrence King, ei sen sijaan ollut aiemmasta poiketen (välttämättä) homoseksuaali, vaan transsukupuolinen. Toisin sanoen tuo naisten asusteisiin pukeutuminen liittyi sukupuoli-identiteettiin, ei seksuaaliseen suuntautumiseen kuten aiemmin on kirjoiteltu. Syy, miksi tälläinen herätti näin vahvoja tunteita oli se, ettei kyseisessä koulussa esillä ollut homoseksuaaleja oppilaita julkisesti, transsukupuolisista puhumattakaan.


Lawrence King

Tapausta palloteltiin oikeudessa puolin ja toisin ja vasta vuonna 2011 McInerney tuomittiin 21 vuodeksi vankeuteen luokkatoverinsa murhasta.

[VoDKa]

Jenkkilän Netflixistä löytyy sellainen dokumentti kuin NOVA: Mind of a Rampage Killer. Löytynee myös jostain muualtakin jos jaksaa etsiä, mutta oli suhteellisen mielenkiintoista materiaalia. Dokumentissa käsiteltiin poikkeavuuksia aina lähtien siitä miten lapsen kasvattaja kohtelee lasta tämän kasvuvaiheessa sekä tutkittiin sitä miten esimerkiksi masennus vaikuttaa aivojen toimintakykyyn. Dokumentissa käsiteltiin mm. Andy Williamsia (2001, 2 kuoli, 13 loukkaantui), Charles Whitmania (entinen sotilas 60-luvulla joka ampui ihmisiä koulun kellotornista), Dylan Kleboldia (toinen Columbinen kouluampujista) että myös Adam Lanzaa (Sandy Hook) ja näiden aivojen tapaa toimia. Myös useita muita tapauksia mainittiin vähintään ohimennen. Tässä pohdittiin myös geenien vaikutusta ja haastateltiin suoraan vankilasta Andy Williamsia, joka sai elinkautisen ilman vapautumisen mahdollisuutta. Siihen nähden että dokumentti on vain 53 minuuttia pitkä, sisälsi se runsaasti sellaista materiaalia mihin itsekään en ollut törmännyt aiemmin. Sääli, sillä tästä aiheesta olisi takuulla saanut reilusti tuplapitkänkin tehtyä ilman että se olisi muuttunut jankkaamiseksi ja ylipitkäksi.

Lisäksi jos joku jossain vaiheessa luki sen "I am Adam Lanza's mother"-kirjoituksen, niin sen kirjoittajaa ja hänen lastaan haastateltiin myös.

[Täysi Purenta]

Lienee turha toivo saada tuotakaan dokumenttia suomeksi Hitto, tässähän joutuu kohta ihan oikeasti miettimään uudelleen, olisiko se auttava englannintaito mahdollista oppia... No joo, sitä fanikäännöstä odotellessa...

Olen iloinen että tuo "olen Adam Lanzan äiti"-kirjoittaja ja hänen poikansa ovat saaneet äänensä kuuluviin. Se kirjoitus teki silloin Sandy Hookin jälkeen itseeni vaikutuksen ja ajattelin silloin että sitä lasta haastattelemalla nuorista massasurmiin kykenevistä voisi oppia uutta.
Tosin itse lasken Adam Lanzan siihen kaikkein hulluimpien kouluampujien kategoriaan jonka teossa suurin hämmästyksen aihe on se, että hän ylipäätään kykeni noinkin jäjestelmällisen suunnitelman toteuttamaan. Hänen kohdallaan se, että hän ylipäätään heilui vapaana ja valvomatta on asia joka ei kirkasta Yhdysvaltojen terveydenhuoltojärjestelmän kruunua.
Enemmän olisin huolissani näistä siivoista ja hiljaisista kunnon kavereistä jotka eivät aiheuta kenellekään mitään huolta ennenkuin sitten sen yhden ainoan, viimeiseksi jäävän kerran.

[Kuolemannaakka]

Ihmeen samannäköisiä ovat jotkut ammuskelijat, vaikka nyt nämä:
http://aijaa.com/wNR1Hj

Voisivat olla veljekset...
Tai kai sitä sitten vaan löytää yhteneväisyyksiä, kun haluaa sillä silmällä katsoa. Tuskin se tappajuus naamasta kuitenkaan näkyy.

[KZA]

Kyllä noissa pojissa on hurjasti samaa näköö vaik kuin kriittisesti tiirailee...