Vera Renczi - Romanian musta leski

[Sajaki]

renczi-ill-color-aug2-25.jpg (155.73 KiB) Katsottu 5874 kertaa

Rouva Siniparta


Joidenkin lähteiden mukaan Vera Renczi syntyi Bukarestissa joko 1800-luvun lopussa tai 1900-luvun alussa. Veran äiti kuoli tytön ollessa 13-vuotias, minkä jälkeen hän muutti isänsä kanssa Bercicherecul Mareen (nykyisin Zrenjanin Serbiassa), missä hän opiskeli sisäoppilaitoksessa. Viidenteentoista ikävuoteen päästyään Veralla oli jo tapana karkailla jatkuvasti kotoaan, yleensä jonkun vanhemman poikaystävänsä kanssa. Veran lapsuudenystävät kuvailivat hänellä olevan lähes sairaalloinen halu miesseuraan, minkä lisäksi hänellä oli hyvin mustasukkainen ja epäileväinen luonne.

Vähän alle kaksikymppisenä Vera meni ensimmäisen kerran naimisiin. Mies oli Karl Schick, itävaltalainen pankkiiri, ja paljon Veraa vanhempi. Mies teki pitkiä työpäiviä ja Vera alkoikin pian epäillä, että miehellä oli suhde. Tilanne vain paheni kun he saivat pojan, Lorenzon, koska Vera oli arvellut, että lapsi sentään rauhoittaisi huikentelevaisen miehensä. Mutta nyt miehen täytyikin tehdä pitkiä päiviä kolmannen suun ruokkimiseksi. Vera ei tätä uskonut, ja eräänä iltana hän myrkytti miehensä illallisviinin arsenikilla (joko arseenitrioksidi eli arsenikki tai arseeni, jota ennen kutsuttiin arsenikiksi). Sukulaisille, ystäville ja naapureille Vera kertoi miehen hylänneen hänet ja heidän pienen poikansa. Noin vuoden "suru"ajan jälkeen hän kertoi saaneensa tiedon miehen menehtymisestä autokolarissa.

Melko pian saatuaan tiedon "kolarista", Vera meni uudestaan naimisiin, tällä kertaa Joseph Renczin kanssa, joka oli lähempänä Veran omaa ikää. Suhde oli kuitenkin myrskyinen ja Vera oli jälleen vakuuttunut miehensä uskottomuudesta. Vain kuukausia häiden jälkeen mies katosi (=myrkytettiin arsenikilla) ja Vera kertoi jälleen läheisilleen miehen jättäneen hänet. Taas vuosi kului, minkä jälkeen Vera kertoi saaneensa Josephilta kirjeen, jossa mies kertoi jättävänsä hänet iäksi.

Vera ei mennyt enää naimisiin, mutta kauniin ja varakkaan naisen ei tarvinnut jäädä yksin. Vera seurusteli useiden miesten kanssa, salaisesti jos mies oli naimisissa, tai avoimesti jos ei ollut. Hän oli edelleen sitä mieltä, että uskollisuus oli suhteen kulmakivi, mutta eihän voinut olla hänen vikansa, jos varatut miehet kiinnostuivat hänestä. Näiden vaimojen vain olisi pitänyt olla tarkempia miestensä kanssa. Veran miehet tuppasivat kuitenkin katoilemaan, jotkut kuukausien, jotkut viikkojen, ja eräät jopa päivien kuluttua naisen tavattuaan. Veran selitys oli aina, että mies oli ollut uskoton tai hylännyt Veran.

Vera-Renczi.jpg (121.94 KiB) Katsottu 5874 kertaa

Kuvassa ei Renczi, vaan malli nimeltä Patricia Belda Martinez. Lehti käytti kuvaa luvatta ja julkaisi myöhemmin anteeksipyynnön.


Eräänä iltana, erään Veran valloituksen vaimo kuitenkin seurasi miestään Veran talolle ja kun mies ei koskaan palannut, vaimo ilmoitti asiasta poliisille. Poliisit tutkivat talon ja kellarista löytyikin jotain mielenkiintoista: 32 hautaamatonta sinkkivuorattua arkkua. Jokaisessa oli mies, jokainen eri mädäntymisvaiheessa. Samassa huoneessa oli myös erittäin mukavan näköinen nojatuoli. Vera luonnollisesti pidätettiin ja hän tunnusti myrkyttäneensä nuo 32 miestä arsenikilla epäiltyään heidän uskollisuuttaan tai rakkauden vahvuutta. Hän tunnusti myös tykkäävänsä istua kellarin nojatuolissa arkkujen keskellä, entisten valloitustensa seurassa.

Sitten Vera myönsi tappaneensa molemmat aviomiehensä sekä poikansa Lorenzon. Hän kertoi poliisille pojan tulleen kerran vierailulle ja vahingossa löytäneen arkut kellarista. Lorenzo oli oli uhannut kiristää äitiään, joten äiti myrkytti poikansa ja hävitti ruumiin.

Vera Renczi tuomittiin 35:sta murhasta elinkautiseen. Pian sen jälkeen hän kuoli aivoverenvuotoon.

----

Lunastanpa tässä kolme vuotta vanhan lupaukseni

Tietojen paikkansapitävyydestä en voi mennä takuuseen, koska tapauksesta ei juuri löydy dokumentaatiota. Vaikka tarina olisi fiktiivinenkin, on se ainakin viihdyttävä.

Lähteet:
Wikipedia.org
Ladies Handbook of Murder

[Valoviikate]

Kiitos tämän tarinan jakamisesta, uusi asia minulle, vaikka tapausta varjostava epäselvyys hieman nakertaa. Minua alkoi kiinnostaa, minkä ikäinen Lorenzo-poika on ollut pannessaan hanttiin äidilleen, mutta siitä ei selvinnyt enempää kuin että hän syntyi tosiaan siitä ensimmäisestä avioliitosta, yhden lähteen mukaan noin vuosi sen solmimisen jälkeen, ja kukaan ei tiedä edes Veran syntymävuotta. Melko iso ihminen hän kuitenkin on ollut, koska ei tuollaista määrää arkkuja täytetä muutamassa vuodessa ahkerallakaan tahdilla. Herää kysymys, miksi Lorenzokin piti tappaa, kun se ei tunnu sopivan ihan samaan kaavaan, ja hän perusteli asiaa, sillä, että poika "oli uhannut pettää minut. Hänkin oli mies. Pian hän olisi pidellyt käsivarsissaan toista naista."

Mustasukkaisuus ja omistushaluisuus ei rajoittunut vain rakastajiin, ei edes vain ihmisiin. Vera Renczi kuulemma myös tappoi oman koiransa jo lapsena. Hän oli kuullut sivusta isänsä juttelevan naapurille, että koira piti öisin liikaa meteliä ja siksi isä meinasi antaa koiran naapurille. "En halua koirani kuuluvan kellekään toiselle. Kun se jättää minut, se jättää tämän maailman." (Isäukko oli käärmeissään tapahtuneesta, muttei osannut tukea tytärtään terveempiin ratkaisumalleihin.)
Tällaista kerrottiin täällä: http://unknownmisandry.blogspot.fi/2011 ... e-sex.html

[Naskali]

Hänpä on ollut harvinaisen hyvä paikallisen hautaustoimiston vaki-asiakas, kun tuskin itse on nikkaroinut arkkuja

[Nooruska]

Olipas viihdyttävä! Yleensä ei jaksa näitä tosi vanhoja rikoksia, mutta tää oli mukava yllätys!