Euro JR:n pyynnöstä yritän kyhätä tästä edes jotain tarinaa rajallisella kerronnallani.
Taustaa
Tapausta pidetään, syystäkin, yhtenä Saksan rikoshistorian karmivimmista/kiehtovimmista. Hinterkaifeckista on tehty elokuvat vuosina 1981 sekä 1991 nimellä Hinterkaifeck lisäksi 2007 syksyllä on aloitettu kolmannen elokuvan kuvaukset, minkä lisäksi mahdollisesti toinenkin uusi filmatisointi on suunnitteilla. Viimeisimmät tapauksen johdosta järjestetyt kuulustelut ovat vuodelta 1986 ja uusin todistajalausunto 1999.
Hinterkaifeck oli pieni farmiyhteisö 70km Mûnchenistä pohjoiseen.
Omaa tilaansa asuttivat aviopari Andreas (63) ja Cäzilia (72) Gruber , heidän leskeksi jäänyt tyttärensä Viktoria Gabriel (35) ja tämän kaksi lasta Cäzilia (7) ja Josef (2) kuin myös piika Maria Baumgartner (44, kiitos irvikissa).
Viktoria Gabrielin aviomies Karl Gabriel oli kadonnut ensimmäisen maailmansodan tuoksinassa, mutta ruumista ei koskaan löydetty. Joitain vuosia tämän jälkeen kylillä oli alettu kysellä Viktorian isältä Andreakselta eikö tyttären olisi pian aika löytää uusi mies rinnalleen, mihin Andreas oli tokaissut: ”miksi? Onhan hänellä minut”
Yleiseen tietoon tuli että isä oli aloittanut insestisuhteen tyttärensä kanssa ja että Josef-poika oli mitä ilmeisemmin tuon suhteen tulos. Pari myös kärsi lyhyen tuomion suhteensa johdosta, joten mistään salaisuudesta ei ollut kyse.
Puoli vuotta aiemmin tilan edellinen piika lähti farmilta sanoen siellä kummittelevan, viitaten mm. outoihin ullakolta tuleviin ääniin. Tuore apu Maria Baumgartner saapui Hinterkaifeckiin juuri tuona kohtalokkaana maaliskuun, ja siis myös elämänsä, viimeisenä päivänä.
Jokunen päivä ennen murhia Andreas oli kertonut naapureilleen löytäneensä lumesta jalanjälkiä metsästä talolleen, mutta ei takaisin metsään. Tämän lisäksi hän kertoi kuulleensa askelia ullakolta ja löytäneensä oudon sanomalehden, joka ei alueella edes ilmestynyt, kuistiltaan. Tilan avaimetkin katosivat jossain välissä ennen tapausta, mutta mitään em. yksityiskohdista ei aikanaan kerrottu poliisille.
(Jatkuu myöh. tänään jahka palaan saunasta…)
31.3.1922 Hinterkaifeck, Saksa 6 selvittämätöntä murhaa
31.3.1922 Hinterkaifeck, Saksa 6 selvittämätöntä murhaa
Viimeksi muokannut Kataja, La Joulu 29, 2007 1:13 am. Yhteensä muokattu 4 kertaa.
Mitä mitä!!! Lähdit kesken kaiken saunomaan? Ja jätit meidät tänne kihisemään uteliaisuudesta. No hietähän rankasti löylyä niin pääset takaisin tämän tapauksen ääreen.
Oikeasti: Suurkiitos tästä, erittäin mielenkiintoinen alku. Kummituksiakin.... huuu!
Oikeasti: Suurkiitos tästä, erittäin mielenkiintoinen alku. Kummituksiakin.... huuu!
"Pohjimmiltaan hän oli lempeä, miellyttävä ja jopa älykäs. Taitavasti sen kätki hän kaikilta meiltä..." (Miksei täällä humppa soi? Eläkeläiset)
joo, sori hieman ruosteinen jollei jopa osin sammaloitunut saksan kielen taito ja huonot engl. kieliset lähteet hidastavat prosessia ja on pakko pitää breikkejä, mutta saan tarinan tänä iltana toki tänne.
…jatkoa
Eräs naapuri nimeltään Lorenz Schlittenbauer tarjosi Andreakselle revolveriaan varmuuden varalle kuultuaan oudoista tapahtumista, mutta Andreas kieltäytyi.
Rahalle person ja muutenkin ahneen luonteensa, sekä perverssin tytärsuhteensa johdosta, Andreas ei kuulunut kylän pidetyimpiin hahmoihin, joten säännöllisiä vieraita ei juuri tilalla käynyt.
Rikospaikka ja tapahtumien oletettu kulku.
Tiistaina huhtikuun 4. Kolme naapuria saapui tilalle tarkistamaan miksei perhettä ollut näkynyt viime päivinä mm. sunnuntaikirkossa. Lisäksi postimies oli huomannut lauantaista lähtien jakamansa postin olleen edelleen koskemattomana.
Maatilan kaikki ovet oli lukittu ja heidän täytyi murtaa ovet myös latoon, josta heinäkasojen seasta löytyi neljä ruumista, loput kaksi löytyivät talon sisältä. Naapurit lähettivät paikallisen pojan polkupyörällään kilometrin päähän läheiseen kylään pyytämään pormestaria soittamaan poliisi, joka saapui Mûnchenista asti.
Poliisin viimein saapuessa paikalle, olivat pihapiiri ja sen rakennukset tulvillaan uteliaita kyläläisiä, jotka eivät olleet malttaneet olla siirtämättä edes ruumiita. Mitä ilmeisemmin ainakin Lorenz Schlittenbauer oli myös nauttinut kevyen lounaan keittiössä, vaikka viereisissä huoneissa oli kaksi ruumista. Lisäksi tilan eläimet oli ruokittu. Oli siis selvää että edes tuon aikaisilla alkeellisilla rikospaikan tutkimismenetelmillä ei juuri ollut käyttöä tämän sekasorron keskellä.
Sen verran voitiin kuitenkin päätellä, että ulkorakennukseen (myös lato/navetta tms. riippuen lähteestä) oli surmattu vanha pari Gruber, tyttärensä Viktoria sekä tämän tytär Cäzilia, jotka olivat todennäköisesti houkuteltu sisään yksi kerrallaan ja peitelty surman jälkeen olkiin. Houkuttelu oli mahdollisesti tapahtunut eläinten tekemällä ääntelyllä tai esim. lehmän kellolla.
Tohtori Johan Baptist Aumûllerin löytöä seuraavana päivänä ladossa suorittamassa ruumiinavauksessa selvisi että perheen nuorempi Cäzilia oli ollut elossa muutaman tunnin hyökkäyksen jälkeen, vuotaen kuiviin isovanhempiensa sekä äitinsä ruumiiden vieressä. Tänä aikana kuoleva Cäzilia oli repinyt tukuttain hiuksia päästään.
Talon sisältä löydettiin omasta huoneestaan piika Maria Baumgartnerin sekä, äitinsä huoneesta, Josefin ruumiit. Maria lattialta, Josef kehdostaan (häkkisänky tms.). Kaikki olivat kuolleet voimakkaiden päähän kohdistuneiden iskujen seurauksena ja murha-aseena Tohtori Aumûller piti hakkua. Kuitenkin niin, että latoon tapetut olivat ensimmäiset uhrit ja talon kaksi, joutuivat hyökkäyksen kohteeksi tämän jälkeen.
(kohta lisää)
…jatkoa
Eräs naapuri nimeltään Lorenz Schlittenbauer tarjosi Andreakselle revolveriaan varmuuden varalle kuultuaan oudoista tapahtumista, mutta Andreas kieltäytyi.
Rahalle person ja muutenkin ahneen luonteensa, sekä perverssin tytärsuhteensa johdosta, Andreas ei kuulunut kylän pidetyimpiin hahmoihin, joten säännöllisiä vieraita ei juuri tilalla käynyt.
Rikospaikka ja tapahtumien oletettu kulku.
Tiistaina huhtikuun 4. Kolme naapuria saapui tilalle tarkistamaan miksei perhettä ollut näkynyt viime päivinä mm. sunnuntaikirkossa. Lisäksi postimies oli huomannut lauantaista lähtien jakamansa postin olleen edelleen koskemattomana.
Maatilan kaikki ovet oli lukittu ja heidän täytyi murtaa ovet myös latoon, josta heinäkasojen seasta löytyi neljä ruumista, loput kaksi löytyivät talon sisältä. Naapurit lähettivät paikallisen pojan polkupyörällään kilometrin päähän läheiseen kylään pyytämään pormestaria soittamaan poliisi, joka saapui Mûnchenista asti.
Poliisin viimein saapuessa paikalle, olivat pihapiiri ja sen rakennukset tulvillaan uteliaita kyläläisiä, jotka eivät olleet malttaneet olla siirtämättä edes ruumiita. Mitä ilmeisemmin ainakin Lorenz Schlittenbauer oli myös nauttinut kevyen lounaan keittiössä, vaikka viereisissä huoneissa oli kaksi ruumista. Lisäksi tilan eläimet oli ruokittu. Oli siis selvää että edes tuon aikaisilla alkeellisilla rikospaikan tutkimismenetelmillä ei juuri ollut käyttöä tämän sekasorron keskellä.
Sen verran voitiin kuitenkin päätellä, että ulkorakennukseen (myös lato/navetta tms. riippuen lähteestä) oli surmattu vanha pari Gruber, tyttärensä Viktoria sekä tämän tytär Cäzilia, jotka olivat todennäköisesti houkuteltu sisään yksi kerrallaan ja peitelty surman jälkeen olkiin. Houkuttelu oli mahdollisesti tapahtunut eläinten tekemällä ääntelyllä tai esim. lehmän kellolla.
Tohtori Johan Baptist Aumûllerin löytöä seuraavana päivänä ladossa suorittamassa ruumiinavauksessa selvisi että perheen nuorempi Cäzilia oli ollut elossa muutaman tunnin hyökkäyksen jälkeen, vuotaen kuiviin isovanhempiensa sekä äitinsä ruumiiden vieressä. Tänä aikana kuoleva Cäzilia oli repinyt tukuttain hiuksia päästään.
Talon sisältä löydettiin omasta huoneestaan piika Maria Baumgartnerin sekä, äitinsä huoneesta, Josefin ruumiit. Maria lattialta, Josef kehdostaan (häkkisänky tms.). Kaikki olivat kuolleet voimakkaiden päähän kohdistuneiden iskujen seurauksena ja murha-aseena Tohtori Aumûller piti hakkua. Kuitenkin niin, että latoon tapetut olivat ensimmäiset uhrit ja talon kaksi, joutuivat hyökkäyksen kohteeksi tämän jälkeen.
(kohta lisää)
Viimeksi muokannut Kataja, La Joulu 29, 2007 2:00 am. Yhteensä muokattu 7 kertaa.
Saksankielisessä wikipediassa oli kaikkien uhrien iät: Andreas (* 09.11.1858), Cäzilia (* 27.11.1849), Viktoria Gabriel (* 06.02.1887), Cäzilia (* 09.01.1915), Josef (* 07.09.1919), Maria Baumgartner (* 01.10.1877). Murhat tapahtuivat siis 31.3-1.4.1922. Mutta suomentelepa lisää, mielenkiintoinen tapaus, josta en ollut ennen kuullut!
tosiaan jos täällä on joku täysin saksaa osaava niin korjatkaa ja täydentäkää ihmeessä, koska en ole kieltä muutamaan vuoteen käyttänyt eikä näin vanhasta jutusta muutenkaan keskenään täysin yhteneviä lähteitä liikaa ole. Laitan netistä löytyvät linkit loppuun,jos joku haluaa lisää kaivella, koska teen tätä tässä samalla niin sekin voi osaltaan aiheuttaa huolimattomuusvirheitä.
...ja taas mennään:
(maatilan myöhemmän purkamisen yhteydessä vuonna 1923 ullakon lattialautojen alta löytyi hakku)
Koska uhrien vammat rajoittuivat lähes yksinomaan pään seudulle, lähetti ruumiinavauksen suorittanut tohtori ainoastaan päät kaupunkiin tutkittaviksi. Epätoivoinen poliisi käytti päitä myöhemmin myös selvännäkijöillä, ilman tulosta.
Tutkimuksissa kävi ilmi että murhat olivat tapahtuneet perjantaina 31. maaliskuuta ja että useita ihmisiä kävi ammattiasioissa tilalla rikoksen jo tapahduttua. He tekivät työnsä ja lähtivät vähin äänin sen enempää ihmettelemättä vallitsevaa hiljaisuutta. Näitä olivat mm. postinjakaja sekä eräs mekaanikko, jonka Andreas oli tilannut aiemmin korjaamaan erästä tilan koneista.
Jutun päätutkija, Münchenin rikospoliisin tarkastaja Georg Reingruber, kuuli myös todistajalausuntoja, joiden mukaan tilan savupiipusta nousi savua viikonlopun aikana ja rikospaikalta löytyi mahdollisia viitteitä että keittiössä oli valmistettu ruokaa ja että eläimetkin olivat sapuskaa saaneet. (eri lähteistä on vaikea tulkita onko todella pystytty erottamaan kyläläisten ruumiiden löydön jälkeen vs. murhaajan teon jälkeen harrastama ruokailu ja ruokinta vai onko tarina saanut kaksi versiota vuosien saatossa…)
Yksi tutkintalinja on kuitenkin, että murhaaja asui talossa ennen ja jälkeen teon, sillä ullakolta löytyi viitteitä asumisesta + asukkaiden mainitsemat äänet. Tilan sijainti ja asukkaiden maine takasivat rauhallisen majapaikan myös teon jälkeen.
Eräs vaihtoehto oli myös ryöstömurha, mutta tilalta löytyi arkullinen kolikoita. (kyseinen aika oli myös voimakkaan inflaation alkua Saksassa ja varsinkin paperiraha menetti arvoaan nopeasti, joten tämä vaihtoehto tuntui epätodennäköiseltä, sillä juuri kolikot olivat halutuimpia)
Hysteeriset kyläläiset tutkivat lähialueiden metsiköitä heinähankojen ja soihtujen kera ja poliisikin kuulusteli yli 100 epäiltyä ja todistajaa. (Silti, tilalla vierraillutta mekaanikkoa kuultiin vasta 10vuotta tapauksen jälkeen)
Jatkuu (ei vieläkään saanut kaikkea kasaan)
...ja taas mennään:
(maatilan myöhemmän purkamisen yhteydessä vuonna 1923 ullakon lattialautojen alta löytyi hakku)
Koska uhrien vammat rajoittuivat lähes yksinomaan pään seudulle, lähetti ruumiinavauksen suorittanut tohtori ainoastaan päät kaupunkiin tutkittaviksi. Epätoivoinen poliisi käytti päitä myöhemmin myös selvännäkijöillä, ilman tulosta.
Tutkimuksissa kävi ilmi että murhat olivat tapahtuneet perjantaina 31. maaliskuuta ja että useita ihmisiä kävi ammattiasioissa tilalla rikoksen jo tapahduttua. He tekivät työnsä ja lähtivät vähin äänin sen enempää ihmettelemättä vallitsevaa hiljaisuutta. Näitä olivat mm. postinjakaja sekä eräs mekaanikko, jonka Andreas oli tilannut aiemmin korjaamaan erästä tilan koneista.
Jutun päätutkija, Münchenin rikospoliisin tarkastaja Georg Reingruber, kuuli myös todistajalausuntoja, joiden mukaan tilan savupiipusta nousi savua viikonlopun aikana ja rikospaikalta löytyi mahdollisia viitteitä että keittiössä oli valmistettu ruokaa ja että eläimetkin olivat sapuskaa saaneet. (eri lähteistä on vaikea tulkita onko todella pystytty erottamaan kyläläisten ruumiiden löydön jälkeen vs. murhaajan teon jälkeen harrastama ruokailu ja ruokinta vai onko tarina saanut kaksi versiota vuosien saatossa…)
Yksi tutkintalinja on kuitenkin, että murhaaja asui talossa ennen ja jälkeen teon, sillä ullakolta löytyi viitteitä asumisesta + asukkaiden mainitsemat äänet. Tilan sijainti ja asukkaiden maine takasivat rauhallisen majapaikan myös teon jälkeen.
Eräs vaihtoehto oli myös ryöstömurha, mutta tilalta löytyi arkullinen kolikoita. (kyseinen aika oli myös voimakkaan inflaation alkua Saksassa ja varsinkin paperiraha menetti arvoaan nopeasti, joten tämä vaihtoehto tuntui epätodennäköiseltä, sillä juuri kolikot olivat halutuimpia)
Hysteeriset kyläläiset tutkivat lähialueiden metsiköitä heinähankojen ja soihtujen kera ja poliisikin kuulusteli yli 100 epäiltyä ja todistajaa. (Silti, tilalla vierraillutta mekaanikkoa kuultiin vasta 10vuotta tapauksen jälkeen)
Jatkuu (ei vieläkään saanut kaikkea kasaan)
Viimeksi muokannut Kataja, La Joulu 29, 2007 1:04 am. Yhteensä muokattu 6 kertaa.
Jälkimainingit:
Tutkintalinja Natsit
Kyseinen aika oli Saksan historiassa muutenkin melko epävakaata, 1 maailmansotaa seurannut nöyryytys ja lama sekä tästä alkanut Natsien nousu valtaan, työllisti rikospoliisia poliittisten murhien muodossa aika lailla. Natsipuolue alkoi pikkuhiljaa valmistautumaan valtaan nousuun ja Hinterkaifeckin syrjäinen sijainti rahalla ostettavine isäntineen olisi tarjonnut oivan paikan asekätkölle tms. Natsit eivät myöskään epäröineet tappaa yhteistyökumppaneitaan, jos näistä koitui vaivaa.
Tekotapa ja todisteet tekijän paikallaolosta ennen ja jälkeen teon viittasivat tosin hieman enemmän henkilökohtaiseen kaunaan kuin puhtaasti puolueen edun nimissä tehtyyn vaientamiseen.
Kadonnut aviomies
Vuonna 1914 kadonnut Viktorian aviomies Karl Gabriel olisi varmasti kantanut kaunaa, mikäli olisi kuullut vaimonsa sekä appiukkonsa suhteesta. Useiden miesten henkilöllisyyksiä tarkistettiin tulevina vuosina, koska heitä epäiltiin elossa oleviksi Karleiksi. Toisen maailmansodan jälkeen jotkut Saksaan palautetut sotavangit väittivät Karl Gabrielin olevan venäläisten joukoissa upseerina. Tapaukseen liittyvä uusin lausunto vuodelta 1999 liittyy juuri tähän tutkintahaaraan, jonka mukaan lausunnon antaneen naisen vuokraisäntä oli Karl Gabrielin rintamakaveri (1. maailmansota) ja että he olivat olleet lomilla perheidensä luona (1914?), minkä jälkeen Karl oli ollut raivoissaan huomattuaan vaimonsa raskauden vaikka hän itse oli ollut rintamalla kuukausia. Karl oli myöhemmin lavastanut kuolemansa ja ollut kertojan mukaan todistettavasti elossa vielä 1918.
Tällöin siis, jo ensimmäinen lapsi Cäzilia olisi ollut jonkun muun kuin Karlin, sillä 1920 syntynyt Josef oli joka tapauksessa syntynyt ja siitetty monta vuotta Karlin virallisen katoamisen jälkeen ja tämä tarina asettaisi myös esikoisen isyyden kyseenalaiseen valoon. Karlilla olisi siis ollut melkoisesti syitä tappaa koko porukka ja ehkä riittävästi tuntemustakin seudusta pystyäkseen piilottelemaan tilalla.
Lorenz Schlittenbauer
Naapuri, joka oli tarjoamassa revolveriaan, on joissain yhteyksissä myös vahva ehdokas Josefin oikeaksi isäksi. Lisäksi varmuudella hän on yksi naapureista, joka löysi ruumiit ja söi keittiössä sekä oli mukana ruumiiden siirrossa. Hän oli myös suurin epäilty tutkinnan alkuvaiheissa, mutta alueen pormestari kertoi poliisille miehen olevan liian kiltti ja hyvämaineinen moiseen tekoon.
Viimeisin epäilty on ehkä todennäköisin, koska aiemmat tarvitsevat niin paljon mielikuvitusta tuekseen. (1.)Olisiko yksinkertainen maatilan isäntä todella hyödyllinen pelinappula natsien valtapelissä ja (2.)kadonneen aviomiehen seikkailut nimettömänä pitkin Eurooppaa ovat ehkä hieman uskottavampia, mutta silti (3.)mustasukkainen naapurin isäntä on ehkä todennäköisin epäilty, varsinkin jos mies on ollut mukana paikkaa sotkemassa ruumiiden löydön yhteydessä. Hyvä maine ja "huolestuneen" naapurin yhtälö on melkein liiankin täydellinen harhautus.
...linkit ja muut vielä
Tutkintalinja Natsit
Kyseinen aika oli Saksan historiassa muutenkin melko epävakaata, 1 maailmansotaa seurannut nöyryytys ja lama sekä tästä alkanut Natsien nousu valtaan, työllisti rikospoliisia poliittisten murhien muodossa aika lailla. Natsipuolue alkoi pikkuhiljaa valmistautumaan valtaan nousuun ja Hinterkaifeckin syrjäinen sijainti rahalla ostettavine isäntineen olisi tarjonnut oivan paikan asekätkölle tms. Natsit eivät myöskään epäröineet tappaa yhteistyökumppaneitaan, jos näistä koitui vaivaa.
Tekotapa ja todisteet tekijän paikallaolosta ennen ja jälkeen teon viittasivat tosin hieman enemmän henkilökohtaiseen kaunaan kuin puhtaasti puolueen edun nimissä tehtyyn vaientamiseen.
Kadonnut aviomies
Vuonna 1914 kadonnut Viktorian aviomies Karl Gabriel olisi varmasti kantanut kaunaa, mikäli olisi kuullut vaimonsa sekä appiukkonsa suhteesta. Useiden miesten henkilöllisyyksiä tarkistettiin tulevina vuosina, koska heitä epäiltiin elossa oleviksi Karleiksi. Toisen maailmansodan jälkeen jotkut Saksaan palautetut sotavangit väittivät Karl Gabrielin olevan venäläisten joukoissa upseerina. Tapaukseen liittyvä uusin lausunto vuodelta 1999 liittyy juuri tähän tutkintahaaraan, jonka mukaan lausunnon antaneen naisen vuokraisäntä oli Karl Gabrielin rintamakaveri (1. maailmansota) ja että he olivat olleet lomilla perheidensä luona (1914?), minkä jälkeen Karl oli ollut raivoissaan huomattuaan vaimonsa raskauden vaikka hän itse oli ollut rintamalla kuukausia. Karl oli myöhemmin lavastanut kuolemansa ja ollut kertojan mukaan todistettavasti elossa vielä 1918.
Tällöin siis, jo ensimmäinen lapsi Cäzilia olisi ollut jonkun muun kuin Karlin, sillä 1920 syntynyt Josef oli joka tapauksessa syntynyt ja siitetty monta vuotta Karlin virallisen katoamisen jälkeen ja tämä tarina asettaisi myös esikoisen isyyden kyseenalaiseen valoon. Karlilla olisi siis ollut melkoisesti syitä tappaa koko porukka ja ehkä riittävästi tuntemustakin seudusta pystyäkseen piilottelemaan tilalla.
Lorenz Schlittenbauer
Naapuri, joka oli tarjoamassa revolveriaan, on joissain yhteyksissä myös vahva ehdokas Josefin oikeaksi isäksi. Lisäksi varmuudella hän on yksi naapureista, joka löysi ruumiit ja söi keittiössä sekä oli mukana ruumiiden siirrossa. Hän oli myös suurin epäilty tutkinnan alkuvaiheissa, mutta alueen pormestari kertoi poliisille miehen olevan liian kiltti ja hyvämaineinen moiseen tekoon.
Viimeisin epäilty on ehkä todennäköisin, koska aiemmat tarvitsevat niin paljon mielikuvitusta tuekseen. (1.)Olisiko yksinkertainen maatilan isäntä todella hyödyllinen pelinappula natsien valtapelissä ja (2.)kadonneen aviomiehen seikkailut nimettömänä pitkin Eurooppaa ovat ehkä hieman uskottavampia, mutta silti (3.)mustasukkainen naapurin isäntä on ehkä todennäköisin epäilty, varsinkin jos mies on ollut mukana paikkaa sotkemassa ruumiiden löydön yhteydessä. Hyvä maine ja "huolestuneen" naapurin yhtälö on melkein liiankin täydellinen harhautus.
...linkit ja muut vielä
Viimeksi muokannut Kataja, La Joulu 29, 2007 11:50 am. Yhteensä muokattu 6 kertaa.
Kiitos.Tämä juttu on klassikko Saksassa, mutta kuten Kataja mainitsikin englanninkieliset lähteet ovat vähän niin ja näin.Eikös tähän tapaukseen ole yritetty yhdistää jopa Fritz Haarman?Eipä silti teoria on vähintäänkin kaukaa haettu.Haarmannin uhrit ja "bisnekset" olivat täysin erilaisia kuin tässä tapauksessa
Linkkejä, kuvia yms.
Irtileikatut uhrien pääkallot katosivat toisen maailmansodan yhteydessä ja maatilakin purettiin jo 1923. Paikalla on kuitenkin edelleen muistomerkki:
http://www.donaukurier.de/storage/pic/b ... arterl.jpg
hautamuistomerkki
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/d ... aifeck.jpg
Rikospaikalta kuvia (sis. Ruumiita ei silti kovin pahaa jälkeä)
3(?)ruumista tallissa
http://www.geocities.com/Athens/Parthen ... /hit11.jpg
4.
http://www.geocities.com/Athens/Parthen ... /hit12.jpg
Piian huone
http://www.geocities.com/Athens/Parthenon/6865/hit2.jpg
Josefin vaunut (?) ei ainakaan kehdolta näytä tässä
http://www.geocities.com/Athens/Parthenon/6865/hit3.jpg
Kotisivut (Saksaksi)
http://www.hinterkaifeck.net/
engl. Kielinen artikkeli jonka juuri löysin, mainitsee kuolinvuodetunnustuksen papille vuodelta 1941, jossa nainen sanoo kahden veljensä tehneen teon. Pappi oli myöhemmin (1952-1955) ainoastaan maininnut veljekset nimeltä ilman mitään tarkempia yksityiskohtia, mutta 1955 julkaistu artikkeli ilmeisesti kertoi tutkijoiden lopettaneen tutkimukset ja että syyllisistä (veljeksistä) toinen oli kuollut ja toinen liian epävakaa mieleltään syytteeseen asti. Hän oli pidätettynä useita viikkoja, mutta syytteitä ei voitu nostaa. Motiiviksi mainitaan insestisuhteen aiheuttama suuttumus uhreja
kohtaan.
Seuraava pätkä sisältää paljon samaa mutta paremmin kirjoitettuna ja myös tämän Haarmann-epäilyn, joka kuitenkin omassa mielessäni menee enemmän tähän Natsi-, ja täkäläisittän Assman- kategorioihin, joissa "viattoman" ajan epäselvät tapaukset jättävät liiaksi mahdollisuuksia niputtaa yksittäistapauksia suuremman otsikon alle, kaikki mikä johtaa toki mielenkiintoisiin teorioihin. Ilmeisesti tämä Haarmann-linjakin on hieman kaukaa haettu.
Suora lainaus in english:
"Hinterkaifeck
September 23rd, 2007
Cäzilia plucks.
Weißt du, wieviel Sternlein stehen
(Do you know how many little stars there are)
An dem blauen Himmelszelt?
(In the wide blue sky?)
One tuft of hair, two tufts of hair.
Pluck. Sting, pain.
Grandfather to one side, mother on the other.
They are silent. They are still.
Weißt du, wieviel Mücklein spielen
(Do you know how many little flies play)
In der hellen Sommerglut?
(In the clear heat of Summer?)
Pluck. Sting, pain.
It is cold, the straw is sticky, and something warm is in her eyes.
She pulls her hair, it reminds her that she is alive.
Pluck. Sting…
Weißt du, wieviel Kinder frühe
Stehn aus ihren Bettchen auf,
(Do you know how many children,
Get up early from their bed,)
Daß sie ohne Sorg’ und Mühe
Fröhlich sind im Tageslauf?
(That they’re without worry and sorrow,
Happy all day long?)
Cäzilia dies.
*****
In 1922, World War I had already brought Germany to its knees. War would come again in 1939. The Nazis would scourge the pages of history with their crimes. Horrors such as the massacre at Hinterkaifeck would seem minimal by comparison.
But the deaths at Hinterkaifeck were not forgotten. The mystery was never truly solved.
German true crime fans still puzzle over Hinterkaifeck. English-speaking true crime fans who hear of it can’t help but want to know more. And there isn’t much out there in English about this particular mass murder.
Few true tales of murder are as strange or chilling as this one.
*****
Hinterkaifeck was the name of a little farm located in the forest, 43 miles or so north of Munich, not far from Ingolstadt.
Andreas Gruber, the 63-year-old owner, was not too well-known to his neighbors. An odd, taciturn man, he was not well-liked, either.
Living with Andreas at Hinterkaifeck were his 72-year-old wife, also named Cäzilia; his widowed daughter, Viktoria, age 35; the younger Cäzilia, Viktoria’s 7-year-old daughter; Viktoria’s young son Josef, age 2; and a servant, Maria Baumgartner, age 44.
On March 30, 1922, Maria Baumgartner was the newest resident of Hinterkaifeck. A servant named R. Kreszenz had quit the farm in 1921, claiming a “strained atmosphere.” Kreszenz even hinted that the farm might be haunted.
Strange things did seem to happen there. Equipment broke down. Crucial rings of keys went missing. At some point prior to March 30, old man Gruber found a newspaper in his house that wasn’t typically distributed in the area. The postman had no knowledge of the paper being delivered.
The day Maria Baumgartner arrived, Andreas Gruber noted something so odd that the usually retiring man told a few neighbors about it.
Gruber found tracks in the snow, leading from the forest to his house.
Gruber saw no evidence that the owner of the tracks ever returned from house to wood.
Strange as this was, Gruber apparently saw no need to tell the local authorities.
Four days after Gruber spoke of the tracks in the snow, some concerned citizens headed out to his farm. The young Cäzilia had been inexplicably absent from school.
There they found a scene from a nightmare.
Everyone, the 5 members of the Gruber family and Maria Baumgartner, had been hacked to death.
Autopsies were done in the barn, where Gruber, his daughter, wife and little Cäzilia were killed (possibly NSFW). Maria Baumgartner was murdered in her room. Josef was hacked to death in his bassinet (link is safe for viewing).
The murder weapon was determined to have been a Kreuzhacke, or pickaxe.
It may have taken little Cäzilia two hours to die as she lay on the straw, pulling out handfuls of her hair.
Dr. Johann Baptist Aumüller removed all the heads of the dead, as the worst damage had been done there. The 6 victims were buried headless.
The skulls were ultimately lost during confusion and chaos at the end of World War II.
The following year, the farm was torn down. Today all that remains is a field and a monument reminding any passers-by of the crime.
*****
The local police were overtaxed at the time, but they worked hard to solve the murders at Hinterkaifeck. Still, hysterical residents near the farm tried to take matters into their own hands, hunting for wild-eyed tramps, starting for some time at every rustle in the forest. Any stranger on the road was considered suspicious.
Police established a reward, and questioned some solid suspects. No arrests were ever made.
One logical suspect was the man who was listed on little Josef’s birth certificate as his father, a nearby farmer named Lorenz. Viktoria, who was said to be beautiful, had been briefly involved with the man.
The motive? Josef was believed by most familiar with the Grubers to be Andreas’s child.
In 1919, both Andreas Gruber and his daughter Viktoria were imprisoned for the crime of incest. After all, the old man had publicly declared after his son-in-law’s death in the trenches during World War I that his daughter didn’t need another man — she had him.
Other suspects included Viktoria’s husband, Karl Gabriel. He’d supposedly been killed in France, but his corpse was never found. The theory was that Gabriel had found out about the incest and committed the murders in revenge. Police even attempted to find some trace of Karl Gabriel in the French Foreign Legion.
The investigators into the massacre did, over time, come to some concrete conclusions about the killer or killers of the Grubers and Ms. Baumgartner. These conclusions only added to the eerie aura that has always enveloped this crime.
The killer(s) of the Grubers did not intend to rob the family. The Grubers had money — a good deal of cash was found in the farmhouse. It was untouched.
The killer(s) stalked the family. There was some evidence of someone hiding out in the attic of the house, in addition to Andreas Gruber’s haunting report of a one-way set of tracks leading from forest to dwelling.
A truly strange determination was made about events immediately following the murders. As six people lay dead or dying in the barn and in the farmhouse, the killers ate a meal. Then they fed the cattle.
*****
Some sources say that the last investigations into the murders at Hinterkaifeck took place in 1986.
However, an article was published in several U.S. papers in June of 1955 indicating that the authorities in Germany had closed the case.
MUNICH, Germany, June 13. The state prosecutor has closed the records without a conviction on one of the most gruesome crimes in Bavarian history — the pick-ax slaying of six persons 33 years ago.
One of two suspected slayers is dead. The other cannot be brought to trial under the German statute of limitations…
In 1941, in the middle of World War II, a woman made a deathbed confession to a priest. She said that her two brothers committed the murders at Hinterkaifeck. A Bavarian-based newspaper published a story about this admission in 1952, but it gave no source.
The priest was questioned, but he only confirmed the names of the brothers, nothing more.
One brother had died in France in 1944. In the early ’50s the remaining brother was an elderly man living on a pension. He spent several weeks in custody, but his story as to what had transpired that night in 1922 changed each time he told it. He was released without charge.
Motive? Again, it was allegedly the incestuous relationship between Viktoria and her father. The 1955 English language article stated that one of the brothers had been enraged by this, and his rage drove him to kill the family.
In 1978, author Peter Leuschner published (in German) a book about Hinterkaifeck.
In his book, Leuschner apparently mentioned a man named Friedrich Haarmann, a criminal who certainly had it in him to kill 6 people.
Haarmann became known to history as Fritz Haarmann, a truly vampire-like serial killer who terrorized Hanover (5 hours from Ingolstadt) in the early 1920s.
But Haarmann tended to kill a very specific type of victim, and none of the victims at Hinterkaifeck fit the bill. Fritz Haarmann killed male prostitutes and vagrants. He apparently got a sexual thrill from drinking the blood from his victims’ throats. It was even alleged that Haarmann (he was dubbed “The Butcher of Hanover”) made some of his victims into sausages that he sold on the black market.
While Haarmann’s preferred victims were young, good-looking men, he was nothing if not a versatile criminal. He cheated other criminals, informed on them to the police, and generally did what the most complete psychopaths usually do — anything evil that comes to mind.
Something about the idea that Haarmann might have killed the Grubers and Maria Baumgartner just doesn’t make much sense.
Then again, nothing about such crimes ever makes much sense.
*****
Ultimately, Hinterkaifeck is one of those crimes that will remain unsolved and maintain its mystery and ability to chill as a result. It is the stuff of horror films, after all. The scene could have been scripted by Poe. Many reports indicated that it was storming the night of the murders. Theories of the crime state that those killed outside were lured by the sound of an untethered farm animal, perhaps a cow with a bell on its neck.
Taken in with the evidence of someone stalking the family, possibly peering down on them from the attic, and you have a scenario that may never lose its power to raise gooseflesh.
And then there is the coda to the murders. A little girl laying on a gory bed of straw between two dead bodies, snatching out clumps of her hair as she bleeds to death. The power inherent in the story of this particular long-unsolved multiple murder may be there, in that imagined swing of little Cäzilia’s hand through the dark.
Pluck. Sting, pain.
Such a detail conducts a chill from the the skin into the bones.
The bones, where memories of evil so often abide."
http://www.stevenhuff.net/archives/379/
Juttua tutkii edelleenkin eläkkeellä oleva rikosetsivä Konrad Müller (hei, löysin oikean ¨käytin häikäilemättä û-merkkia aiemmin enkä oikeaa ü:ta koska en vanhempieni suomalaisnäppiksestä löytänyt oikeaa näppäintä, sillä olen joulun jäljiltä edelleen itselleni vieraiden näppiksien armoilla, anteeksi)
Miehestä ja jutusta saksaksi täällä
http://www.br-online.de/land-und-leute/ ... /index.xml
imdb:stä eli elokuvien tietokannasta ei jo tehdyistä filmeistä löydy mitään ja toinen olikin kai super-8 rääpäisy ja toinen tv-elokuva, joten ei ihme ettei tapaus juuri ole tuttu.
Silti; insesti, syrjäinen sijainti, aiemmat hämärät tapahtumat tilalla, murhien raakuus/lukumäärä, vähäiset tiedot, mahdollinen BigBrother ullakolla ja tyttären hiusten repiminen jne. tekevät tästä itselleni yhden karmivimmista tapauksista kautta aikain
Irtileikatut uhrien pääkallot katosivat toisen maailmansodan yhteydessä ja maatilakin purettiin jo 1923. Paikalla on kuitenkin edelleen muistomerkki:
http://www.donaukurier.de/storage/pic/b ... arterl.jpg
hautamuistomerkki
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/d ... aifeck.jpg
Rikospaikalta kuvia (sis. Ruumiita ei silti kovin pahaa jälkeä)
3(?)ruumista tallissa
http://www.geocities.com/Athens/Parthen ... /hit11.jpg
4.
http://www.geocities.com/Athens/Parthen ... /hit12.jpg
Piian huone
http://www.geocities.com/Athens/Parthenon/6865/hit2.jpg
Josefin vaunut (?) ei ainakaan kehdolta näytä tässä
http://www.geocities.com/Athens/Parthenon/6865/hit3.jpg
Kotisivut (Saksaksi)
http://www.hinterkaifeck.net/
engl. Kielinen artikkeli jonka juuri löysin, mainitsee kuolinvuodetunnustuksen papille vuodelta 1941, jossa nainen sanoo kahden veljensä tehneen teon. Pappi oli myöhemmin (1952-1955) ainoastaan maininnut veljekset nimeltä ilman mitään tarkempia yksityiskohtia, mutta 1955 julkaistu artikkeli ilmeisesti kertoi tutkijoiden lopettaneen tutkimukset ja että syyllisistä (veljeksistä) toinen oli kuollut ja toinen liian epävakaa mieleltään syytteeseen asti. Hän oli pidätettynä useita viikkoja, mutta syytteitä ei voitu nostaa. Motiiviksi mainitaan insestisuhteen aiheuttama suuttumus uhreja
kohtaan.
Seuraava pätkä sisältää paljon samaa mutta paremmin kirjoitettuna ja myös tämän Haarmann-epäilyn, joka kuitenkin omassa mielessäni menee enemmän tähän Natsi-, ja täkäläisittän Assman- kategorioihin, joissa "viattoman" ajan epäselvät tapaukset jättävät liiaksi mahdollisuuksia niputtaa yksittäistapauksia suuremman otsikon alle, kaikki mikä johtaa toki mielenkiintoisiin teorioihin. Ilmeisesti tämä Haarmann-linjakin on hieman kaukaa haettu.
Suora lainaus in english:
"Hinterkaifeck
September 23rd, 2007
Cäzilia plucks.
Weißt du, wieviel Sternlein stehen
(Do you know how many little stars there are)
An dem blauen Himmelszelt?
(In the wide blue sky?)
One tuft of hair, two tufts of hair.
Pluck. Sting, pain.
Grandfather to one side, mother on the other.
They are silent. They are still.
Weißt du, wieviel Mücklein spielen
(Do you know how many little flies play)
In der hellen Sommerglut?
(In the clear heat of Summer?)
Pluck. Sting, pain.
It is cold, the straw is sticky, and something warm is in her eyes.
She pulls her hair, it reminds her that she is alive.
Pluck. Sting…
Weißt du, wieviel Kinder frühe
Stehn aus ihren Bettchen auf,
(Do you know how many children,
Get up early from their bed,)
Daß sie ohne Sorg’ und Mühe
Fröhlich sind im Tageslauf?
(That they’re without worry and sorrow,
Happy all day long?)
Cäzilia dies.
*****
In 1922, World War I had already brought Germany to its knees. War would come again in 1939. The Nazis would scourge the pages of history with their crimes. Horrors such as the massacre at Hinterkaifeck would seem minimal by comparison.
But the deaths at Hinterkaifeck were not forgotten. The mystery was never truly solved.
German true crime fans still puzzle over Hinterkaifeck. English-speaking true crime fans who hear of it can’t help but want to know more. And there isn’t much out there in English about this particular mass murder.
Few true tales of murder are as strange or chilling as this one.
*****
Hinterkaifeck was the name of a little farm located in the forest, 43 miles or so north of Munich, not far from Ingolstadt.
Andreas Gruber, the 63-year-old owner, was not too well-known to his neighbors. An odd, taciturn man, he was not well-liked, either.
Living with Andreas at Hinterkaifeck were his 72-year-old wife, also named Cäzilia; his widowed daughter, Viktoria, age 35; the younger Cäzilia, Viktoria’s 7-year-old daughter; Viktoria’s young son Josef, age 2; and a servant, Maria Baumgartner, age 44.
On March 30, 1922, Maria Baumgartner was the newest resident of Hinterkaifeck. A servant named R. Kreszenz had quit the farm in 1921, claiming a “strained atmosphere.” Kreszenz even hinted that the farm might be haunted.
Strange things did seem to happen there. Equipment broke down. Crucial rings of keys went missing. At some point prior to March 30, old man Gruber found a newspaper in his house that wasn’t typically distributed in the area. The postman had no knowledge of the paper being delivered.
The day Maria Baumgartner arrived, Andreas Gruber noted something so odd that the usually retiring man told a few neighbors about it.
Gruber found tracks in the snow, leading from the forest to his house.
Gruber saw no evidence that the owner of the tracks ever returned from house to wood.
Strange as this was, Gruber apparently saw no need to tell the local authorities.
Four days after Gruber spoke of the tracks in the snow, some concerned citizens headed out to his farm. The young Cäzilia had been inexplicably absent from school.
There they found a scene from a nightmare.
Everyone, the 5 members of the Gruber family and Maria Baumgartner, had been hacked to death.
Autopsies were done in the barn, where Gruber, his daughter, wife and little Cäzilia were killed (possibly NSFW). Maria Baumgartner was murdered in her room. Josef was hacked to death in his bassinet (link is safe for viewing).
The murder weapon was determined to have been a Kreuzhacke, or pickaxe.
It may have taken little Cäzilia two hours to die as she lay on the straw, pulling out handfuls of her hair.
Dr. Johann Baptist Aumüller removed all the heads of the dead, as the worst damage had been done there. The 6 victims were buried headless.
The skulls were ultimately lost during confusion and chaos at the end of World War II.
The following year, the farm was torn down. Today all that remains is a field and a monument reminding any passers-by of the crime.
*****
The local police were overtaxed at the time, but they worked hard to solve the murders at Hinterkaifeck. Still, hysterical residents near the farm tried to take matters into their own hands, hunting for wild-eyed tramps, starting for some time at every rustle in the forest. Any stranger on the road was considered suspicious.
Police established a reward, and questioned some solid suspects. No arrests were ever made.
One logical suspect was the man who was listed on little Josef’s birth certificate as his father, a nearby farmer named Lorenz. Viktoria, who was said to be beautiful, had been briefly involved with the man.
The motive? Josef was believed by most familiar with the Grubers to be Andreas’s child.
In 1919, both Andreas Gruber and his daughter Viktoria were imprisoned for the crime of incest. After all, the old man had publicly declared after his son-in-law’s death in the trenches during World War I that his daughter didn’t need another man — she had him.
Other suspects included Viktoria’s husband, Karl Gabriel. He’d supposedly been killed in France, but his corpse was never found. The theory was that Gabriel had found out about the incest and committed the murders in revenge. Police even attempted to find some trace of Karl Gabriel in the French Foreign Legion.
The investigators into the massacre did, over time, come to some concrete conclusions about the killer or killers of the Grubers and Ms. Baumgartner. These conclusions only added to the eerie aura that has always enveloped this crime.
The killer(s) of the Grubers did not intend to rob the family. The Grubers had money — a good deal of cash was found in the farmhouse. It was untouched.
The killer(s) stalked the family. There was some evidence of someone hiding out in the attic of the house, in addition to Andreas Gruber’s haunting report of a one-way set of tracks leading from forest to dwelling.
A truly strange determination was made about events immediately following the murders. As six people lay dead or dying in the barn and in the farmhouse, the killers ate a meal. Then they fed the cattle.
*****
Some sources say that the last investigations into the murders at Hinterkaifeck took place in 1986.
However, an article was published in several U.S. papers in June of 1955 indicating that the authorities in Germany had closed the case.
MUNICH, Germany, June 13. The state prosecutor has closed the records without a conviction on one of the most gruesome crimes in Bavarian history — the pick-ax slaying of six persons 33 years ago.
One of two suspected slayers is dead. The other cannot be brought to trial under the German statute of limitations…
In 1941, in the middle of World War II, a woman made a deathbed confession to a priest. She said that her two brothers committed the murders at Hinterkaifeck. A Bavarian-based newspaper published a story about this admission in 1952, but it gave no source.
The priest was questioned, but he only confirmed the names of the brothers, nothing more.
One brother had died in France in 1944. In the early ’50s the remaining brother was an elderly man living on a pension. He spent several weeks in custody, but his story as to what had transpired that night in 1922 changed each time he told it. He was released without charge.
Motive? Again, it was allegedly the incestuous relationship between Viktoria and her father. The 1955 English language article stated that one of the brothers had been enraged by this, and his rage drove him to kill the family.
In 1978, author Peter Leuschner published (in German) a book about Hinterkaifeck.
In his book, Leuschner apparently mentioned a man named Friedrich Haarmann, a criminal who certainly had it in him to kill 6 people.
Haarmann became known to history as Fritz Haarmann, a truly vampire-like serial killer who terrorized Hanover (5 hours from Ingolstadt) in the early 1920s.
But Haarmann tended to kill a very specific type of victim, and none of the victims at Hinterkaifeck fit the bill. Fritz Haarmann killed male prostitutes and vagrants. He apparently got a sexual thrill from drinking the blood from his victims’ throats. It was even alleged that Haarmann (he was dubbed “The Butcher of Hanover”) made some of his victims into sausages that he sold on the black market.
While Haarmann’s preferred victims were young, good-looking men, he was nothing if not a versatile criminal. He cheated other criminals, informed on them to the police, and generally did what the most complete psychopaths usually do — anything evil that comes to mind.
Something about the idea that Haarmann might have killed the Grubers and Maria Baumgartner just doesn’t make much sense.
Then again, nothing about such crimes ever makes much sense.
*****
Ultimately, Hinterkaifeck is one of those crimes that will remain unsolved and maintain its mystery and ability to chill as a result. It is the stuff of horror films, after all. The scene could have been scripted by Poe. Many reports indicated that it was storming the night of the murders. Theories of the crime state that those killed outside were lured by the sound of an untethered farm animal, perhaps a cow with a bell on its neck.
Taken in with the evidence of someone stalking the family, possibly peering down on them from the attic, and you have a scenario that may never lose its power to raise gooseflesh.
And then there is the coda to the murders. A little girl laying on a gory bed of straw between two dead bodies, snatching out clumps of her hair as she bleeds to death. The power inherent in the story of this particular long-unsolved multiple murder may be there, in that imagined swing of little Cäzilia’s hand through the dark.
Pluck. Sting, pain.
Such a detail conducts a chill from the the skin into the bones.
The bones, where memories of evil so often abide."
http://www.stevenhuff.net/archives/379/
Juttua tutkii edelleenkin eläkkeellä oleva rikosetsivä Konrad Müller (hei, löysin oikean ¨käytin häikäilemättä û-merkkia aiemmin enkä oikeaa ü:ta koska en vanhempieni suomalaisnäppiksestä löytänyt oikeaa näppäintä, sillä olen joulun jäljiltä edelleen itselleni vieraiden näppiksien armoilla, anteeksi)
Miehestä ja jutusta saksaksi täällä
http://www.br-online.de/land-und-leute/ ... /index.xml
imdb:stä eli elokuvien tietokannasta ei jo tehdyistä filmeistä löydy mitään ja toinen olikin kai super-8 rääpäisy ja toinen tv-elokuva, joten ei ihme ettei tapaus juuri ole tuttu.
Silti; insesti, syrjäinen sijainti, aiemmat hämärät tapahtumat tilalla, murhien raakuus/lukumäärä, vähäiset tiedot, mahdollinen BigBrother ullakolla ja tyttären hiusten repiminen jne. tekevät tästä itselleni yhden karmivimmista tapauksista kautta aikain
Viimeksi muokannut Kataja, La Joulu 29, 2007 12:10 am. Yhteensä muokattu 5 kertaa.
-
Tampereen Tyttö
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5189
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
Toivon mukaan joku pystyy tuomaan lisää materiaalia asiaa koskien sillä itse olen vahvasti tämä tapauksen pauloissa.
Saksan vastine murhainfolle sisältää tapauksesta loputtoman pitkän keskustelun, jonka kahlaaminen vienee hetken.
http://www.allmystery.de/themen/mt31345
Lisäksi loppukaneetiksi voisi suomentaa aiemmin liitetystä Huffin artikkelista viimeisen kappaleen, joka Suomeksi menee jokseenkin näin:
"Kaikenkaikkiaan, Hinterkaifeck on rikos, jota ei tulla koskaan selvittämään ja joka tulee aiheuttamaan kylmiä väreitä tämän johdosta yhtä ikuisesti. Se toimi tapahtumapaikkana tarinalle, josta kauhuelokuvat syntyvät. Kertomus, joka voisi olla suoraan Edgar Allan Poen runosta. Mielikuvaa ei hälvennä myöskään se hyinen myrsky, joka kertoman mukaan, tuona yönä vallitsi.
Tarina kertoo, että uhrit houkuteltiin kotieläinten tekemällä ääntelyllä yksi kerrallaan omaan kuolemaansa.
Todisteet tukevat myös teoriaa perhettä pitkään ja hartaasti vaanineesta murhaajasta, mahdollisesti tuijottamassa alas katon rajasta. Tässä on jo tarpeeksi muodostamaan kauhutarinan, joka tulee yöuniin läpi sukupolvien.
Tämän lisäksi muodostuu kuva myös itse rikospaikasta, jossa nuori tyttö makaa olkien keskellä kahden ruumiin vieressä, samalla nyppien hiuksiaan tukko kerrallaan odottaen kuolemaansa... Selvittämättömien murhien voima piilee mahdollisesti juuri tuossa Cäzilian pimeyden keskellä uudelleen ja uudelleen toistamassa käden liikeessä;
Veto. Pistely. Kipu.
Tämän kaltainen yksityiskohta lähettää väreet ihosta luihin asti, luihin jotka usein ainoina jäävät koetuista kauhuista kertomaan..."
Saksan vastine murhainfolle sisältää tapauksesta loputtoman pitkän keskustelun, jonka kahlaaminen vienee hetken.
http://www.allmystery.de/themen/mt31345
Lisäksi loppukaneetiksi voisi suomentaa aiemmin liitetystä Huffin artikkelista viimeisen kappaleen, joka Suomeksi menee jokseenkin näin:
"Kaikenkaikkiaan, Hinterkaifeck on rikos, jota ei tulla koskaan selvittämään ja joka tulee aiheuttamaan kylmiä väreitä tämän johdosta yhtä ikuisesti. Se toimi tapahtumapaikkana tarinalle, josta kauhuelokuvat syntyvät. Kertomus, joka voisi olla suoraan Edgar Allan Poen runosta. Mielikuvaa ei hälvennä myöskään se hyinen myrsky, joka kertoman mukaan, tuona yönä vallitsi.
Tarina kertoo, että uhrit houkuteltiin kotieläinten tekemällä ääntelyllä yksi kerrallaan omaan kuolemaansa.
Todisteet tukevat myös teoriaa perhettä pitkään ja hartaasti vaanineesta murhaajasta, mahdollisesti tuijottamassa alas katon rajasta. Tässä on jo tarpeeksi muodostamaan kauhutarinan, joka tulee yöuniin läpi sukupolvien.
Tämän lisäksi muodostuu kuva myös itse rikospaikasta, jossa nuori tyttö makaa olkien keskellä kahden ruumiin vieressä, samalla nyppien hiuksiaan tukko kerrallaan odottaen kuolemaansa... Selvittämättömien murhien voima piilee mahdollisesti juuri tuossa Cäzilian pimeyden keskellä uudelleen ja uudelleen toistamassa käden liikeessä;
Veto. Pistely. Kipu.
Tämän kaltainen yksityiskohta lähettää väreet ihosta luihin asti, luihin jotka usein ainoina jäävät koetuista kauhuista kertomaan..."
Viimeksi muokannut Kataja, La Joulu 29, 2007 1:30 am. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
-
Tampereen Tyttö
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5189
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
Konrad Müller näyttääkin paneutuneen juttuun oikein perusteellisesti. Voisi sanoa, että hänelle tapaus on enemmän harrastus kuin pelkkä tutkimuskohde.
Näkyy säveltäneen laulun tapauksesta, maalanneen taulun ja vielä rekonstruoineen surma-aseenkin. Ilmeisesti tietää omien tutkimustensa perusteella tekijän tai tekijät, niinkuin vanhoissa lehdissä otaksuttiin, mutta ei voi paljastaa tekijän jälkeläisten takia.
Olisi ollut kiinnostavaa tietää, mihin Müllerin tutkimukset ovat johtaneet!
Näkyy säveltäneen laulun tapauksesta, maalanneen taulun ja vielä rekonstruoineen surma-aseenkin. Ilmeisesti tietää omien tutkimustensa perusteella tekijän tai tekijät, niinkuin vanhoissa lehdissä otaksuttiin, mutta ei voi paljastaa tekijän jälkeläisten takia.
Olisi ollut kiinnostavaa tietää, mihin Müllerin tutkimukset ovat johtaneet!
Nothing is quite what it seems
Olen korjaillut nyt jälkikäteen juttua hieman luettavampaan muotoon, kuin se alkuperäinen mössö, jota kiireessä suolsin.
Kyllähän sekin tosiaan jotain kertoo että ko. tapaus on saanut jopa juttua tutkineen poliisin "hulluuden" partaalle (ilmiö, joka tosin tuntuu toistuvan monessa murhamysteerissä ympäri maailmaa).
Ja Mansen Flikalle; pienen kituvan tytön mielikuva on kyllä itselle juuri se mikä erottaa tämän tapauksen pitkälle muista.
Tilan 3D-pohjapiirros:
http://www.hinterkaifeck.net/wp-content ... feck3d.jpg
Kyllähän sekin tosiaan jotain kertoo että ko. tapaus on saanut jopa juttua tutkineen poliisin "hulluuden" partaalle (ilmiö, joka tosin tuntuu toistuvan monessa murhamysteerissä ympäri maailmaa).
Ja Mansen Flikalle; pienen kituvan tytön mielikuva on kyllä itselle juuri se mikä erottaa tämän tapauksen pitkälle muista.
Tilan 3D-pohjapiirros:
http://www.hinterkaifeck.net/wp-content ... feck3d.jpg
