Karmivan Daavidin oksa -lahkon tuho piinaa yhä 25 vuoden jälkeen – näin etenivät tapahtumat, jotka johtivat 86 ihmisen kuolemaan
Texasin Wacon tulitaistelussa ja tuli-infernossa kuoli 86 ihmistä. Näin surullisenkuuluisat tapahtumat etenivät.
Vielä 25 vuoden jälkeenkin tapahtumat vainoavat amerikkalaisia. Miten viranomaisten olisi pitänyt toimia toisin, jotta 86 ihmistä ei olisi kuollut yhdessä Yhdysvaltain historian verisimmistä yhteenotoista siviilien ja virkavallan välillä? Vai oliko
David Koreshin johtama Daavidin oksa -uskonlahko niin murhaava aikapommi, että se olisi joka tapauksessa jossain vaiheessa räjähtänyt silmille?
Texasin Wacon tapahtumien vuosipäivän lähestyessä tarinaa on jälleen purettu amerikkalaisdokumenteissa, ja tänä keväänä esitettiin myös Paramount Networkin minisarja, jonka pääosissa ovat muiden muassa näyttelijät
Taylor Kitsch David Koreshina ja
Michael Shannon FBI:n panttivankineuvottelija
Gary Noesnerina. Sarja kirvoitti muun muassa keskustelun, käsittelikö se liian ymmärtäväisesti lahkon toimintaa.
Waco on kipupiste, jonka avoimet kysymykset pohdituttavat yhä. Kuka ampui ensin? Kuka lopulta sytytti tulipalon? Miksei lapsivaimoja ja tiukkaa kuria vaatinutta sekä maailmanloppua julistanutta Koreshia suitsittu aiemmin? Olisiko lahko antautunut, jos FBI olisi malttanut odottaa kauemmin ennen lahkon päämajan traagisesti päättynyttä valtausyritystä?
Myös uutta tietoa tulee julki. Yksi suunsa avannut on UPS-kuljetusyhtiön työntekijä
Larry Gilbreath, joka esiintyi ensi kertaa CBS-kanavan dokumentissa. Hän miettii yhä, laittoiko juuri hän alulle kohtalokkaat tapahtumat.
– Kuinka voisin olla pohtimatta ... Minua on jopa syytetty siitä, mitä tapahtui, hän sanoi joulukuussa esitetyssä 48 tuntia -ohjelman jaksossa.
”Uskovaiset tilaavat aseita”
Gilbreath toimitti säännöllisesti paketteja ulkomaailmasta eristäytyneen Daavidin oksa -lahkon majapaikkaan Mount Carmel -keskukseen, joka oli saanut nimensä Israelissa sijaitsevan ja Raamatussakin esiintyvän vuoren mukaan. Gilbreath oli yksi harvoista ulkopuolisista, joka päästettiin tarkasti vartioidulle tilalle. Hän muistaa ihmetelleensä, kuinka paketit kävivät yhä raskaammaksi, kunnes havaitsi niissä olevan asetarvikkeita. Hän tapasi usein myös David Koreshin, joka tuli ulos rakennuksesta ja kuittasi lähetykset.
– Minusta oli hieman outoa, että uskovaiset ihmiset tilaavat aseita.
Se ei ollut Villin lännen Texasissa sinänsä ihmeellistä. Gilbreath kuitenkin totesi, että joukossa näytti olevan ammuksia, jotka sopivat myös automaattiaseisiin, kuten AK-47- ja AR-15-rynnäkkökivääreihin. Sotilaskäyttöön tarkoitettujen sarjatuliaseiden myynti siviileille oli kielletty Yhdysvalloissa jo vuonna 1986, mutta esimerkiksi puoliautomaattikivääreitä pystyi muuntamaan täysautomaateiksi.
Todellinen herätys tuli, kun Gilbreath tarkisti yhtä pakettia alkuvuodesta 1992 ja löysi käsikranaatteja. Pelosta jäykkänä hän kertoi vaimolleen löydöstä ja muista epäilyistään. Vaimo meni lopulta seriffin puheille. Tämä puolestaan otti yhteyttä ATF:ään, joka on oikeusministeriön alainen alkoholin, tupakan, tuliaseiden ja räjähteiden valvontavirasto. Se kiinnostui lahkosta – ja näin Larry Gilbreath oli paitsi kuskannut aseita lahkolle myös sysäämässä alulle tapahtumaketjua, joka päättyisi äärimmäisen dramaattisesti.
”Kuningas Daavid”
Daavidin oksa oli maailmanloppua ja Jeesuksen toista tulemista saarnaava lahko, joka oli syntynyt jo 1950-luvulla ristiriidoista Seitsemännen päivän adventistikirkon kanssa. Vuonna 1982 lahkon toimintaan liittyi mukaan muuan Vernon Howell. Hän oli rikkinäisestä lapsuudesta ja alkoholisti-isäpuolen pahoinpitelyistä huolimatta – tai niiden takia – vakuuttunut jo nuorena, että jumala puhui hänelle.
Howell joutui lähtemään kotiyhteisöstään Houstonista, kun hän oli itsepintaisesti väittänyt jumalan luvanneen paikallisen pastorin tyttären hänelle vaimoksi.
Vernon Howell, joka myöhemmin muutti nimensä David Koreshiksi, löysi uuden kodin Daavidin oksasta Wacosta.
Hänestä tuli lahkon silloisen johtajan
Lois Rodenin myötävaikutuksella keskeinen hahmo, koska hän osasi soittaa kitaraa ja laulaa lahkon päivittäisissä rukoushetkissä. On mahdollista, että keskipisteenä olemisen ja kokemansa ihailun vuoksi Koresh viimeistään vakuuttui omasta ylimaallisuudestaan.
– Hän uskoi olevansa kuningas Daavid. Hän käytti musiikkia ihmisten tavoittamiseen, luonnehti entinen lahkolainen
Clive Doyle ABC Newsille.
Vuosikymmenen loppuun mennessä Koresh oli napannut yksinvallan lahkossa. Hän toteutti kaksi asiaa: julisti kaikki lahkon naiset omikseen – ja alkoi kerätä aseita. Koresh komenteli ja raivosi, jos asiat eivät menneet hänen mielensä mukaan. Kuri oli kova. Lahkon piti eristäytyä täysin syntisestä muusta maailmasta ja alkaa valmistautua maailmanloppuun. Koresh vaati lahkon aviopareilta selibaattia, mutta siitti itse lapsia jopa lahkon alaikäisten tyttöjen kanssa.
– Hänen oikeutuksensa oli teologinen ... hänellä on valta, ja hänellä on oikeus ”antaa siemen”, entinen lahkolainen
David Bunds kuvaili itsensä Messiaaksi julistanutta Koreshia.
– Nykyisin olen sitä mieltä, että David Koresh oli pedofiili, ja toivon, että olisin tehnyt jotain. En tiedä, mitä olisin voinut, mutta jotain.
”Syntinen Messias”
Koresh todennäköisesti tajusi puuhansa laittomiksi, sillä hän saarnasi, kuinka liittovaltion viranomaiset uhkaavat lahkon olemassaoloa. Siksi sen piti varautua puolustamaan itseään. Kun lähitilallinen
Robert Cervenka kerran näki maastopukuihin sonnustautuneet daavidinoksalaiset pellolla ampumaharjoituksissa, maalina olivat ihmisen muotoiset taulut. Vielä pahaenteisempää oli, että sotaveteraanina hän mielestään tunnisti raskaan konekiväärin nakutuksen kaukaisuudessa.
– Se oli tat-tat-tat-tat ... Näytti kuin he olisivat valmistautuneet sotaan.
Koreshin ja lahkon puuhat olivat vuoteen 1992 mennessä jo paljastuneet sekä viranomaisille että lähiseudun asukkaille. Paikallislehti Waco Tribune-Herald valmisteli lahkon naisten ja lasten hyväksikäytöstä
laajaa artikkelia otsikolla ”Syntinen Messias”, ja ATF solutti agenttinsa lahkoon ja kartoitti sen asearsenaalia. Puuhat eivät kuitenkaan jääneet huomaamatta Koreshilta. Tämä yllätti UPS-kuljettaja Larry Gilbreathin, joka oli suostunut auttamaan ATF:ää tarkkailussa.
– Täysin odottamatta hän katsoi minuun ja tokaisi: ”Larry, tiedän että ne seuraavat meitä.” Menin aivan tunnottomaksi, Gilbreath kuvaili.
ATF siis tiesi Koreshin tietävän. Siitä huolimatta kenttätoimintaa johtaneet agentit lähtivät toteuttamaan määräystään pidättää Koresh, takavarikoida lahkon aseet ja pelastaa lapset. 28. helmikuuta 1993 kymmenet taisteluvarustuksessa olevat ATF:n agentit saapuivat Mount Carmel -keskuksen eteen karjavaunujen suojapeitteen alle piiloutuneina toivoen, että heillä olisi edes jonkinlainen yllätys etunaan. Toivo oli turha, sillä operaatiosta vihiä saanut paikallistelevision reportteri kysyi samana aamuna tietä postimieheltä, joka sattui olemaan Koreshin lanko.
– Hyökkäys olisi pitänyt keskeyttää ... se ei olisi saanut jatkua, myöntää
Bill Buford, yksi ATF:n kenttäjohtajista.
Toisaalta moni ATF-agentti uskoi, että lahkon lapset olivat käytännössä rikollisen panttivankeja ja heitä piti auttaa. Jotkut olivat ostaneet heille karkkeja, koska olivat kuulleet, etteivät he olleet koskaan poistuneet tilalta.
– Emme käsittäneet, kuin kontrolloituja ja aivopestyjä he olivat, ATF-agentti
Gary Orchowski muisteli Click2Houston-nettilehdelle.
”Ammuin häntä useita kertoja”
Kukaan ei varmuudella tiedä, kuka ampui ensin, vai laukesiko jonkun ase vahingossa. Pian tv-kamerat kuitenkin tallensivat, kuinka David Koreshin ennustama yhteenotto oli alkanut, ja agentit ja lahkolaiset ammuskelivat villisti toisiaan.
– Kun pääsin 10-vuotiaan poikani luo, lasit alkoivat hajoilla ja hän alkoi kirkua. Rakennuksen sisään ammuttiin, kuvaili lahkolainen
Sheila Martin CBS:n dokumentissa.
Hänen miehensä
Wayne Martin soitti hätäpuhelun:
– Täällä on 75 miestä rakennuksen ympärillä ja he ampuvat meitä. Kertokaa heille, että täällä on lapsia ja naisia, ja lopettakaa!
Koreshin määräämä lahkolaisten asejoukko oli kuitenkin vähintään yhtä päättäväinen kuin hyökkääjät.
– Kun hajotin ikkunan ja katsoin sisään, siellä oli mies AK-47:n kanssa. Ammuin häntä useita kertoja, erään rakennuksen kuistin katolle kiivennyt Bill Buford kertoi.
Seuraavassa hetkessä seinään ilmestyi reikiä automaattiaseen tulituksesta, ja Buford lyyhistyi haavoittuneena katolle. Hän pääsi kuitenkin raahautumaan pois. Parin tunnin taistelujen jälkeen ATF-agenteilta alkoivat ammukset loppua ja he joutuivat vetäytymään.
Neljä agenttia oli saanut surmansa ja 28 loukkaantunut. Kuusi Daavidin oksan lahkolaista oli kuollut. Seuraavien tuntien aikana liittovaltion poliisi FBI otti tilanteen johtoonsa, alkoi piirittää paikkaa ja neuvotella lahkolaisten antautumisesta.
”Lapset osasivat käsitellä aseita”
51 päivää kestänyt piiritys oli maailmanlaajuinen seurantauutinen, ja Koresh otti siitä kaiken irti. Hän uhosi FBI:lle puheluissaan. Hän kiristi ja sai luvan tunnin radio-ohjelmaan, jossa hän pääsi kertomaan lahkosta. Vastineeksi hän oli luvannut lahkon antautuvan, mutta kun hetki koitti, Koresh halusikin ”miettiä”. Kun FBI:n panssaroidut hyökkäysvaunut siirtyivät lähemmäksi rakennuksia, hän lopulta päästi 21 ihmistä pois, pääosa lapsia.
7-vuotias
Joann Vaega oli yksi lähteneistä. Hän oli tullut vanhempiensa kanssa Havaijilta ja viettänyt lahkossa käytännössä koko varhaislapsuutensa. Nyt hänen luotiliiviin pukeutunut äitinsä hyvästeli hänet rauhallisesti ja työnsi pois. Se oli viimeinen kerta kun hän näki isänsä ja äitinsä.
Ulkomaailmassa odottivat asiat, joita hän ei ollut koskaan kokenut.
– Oli vaikea ymmärtää, mitä tarkoitti mennä oikeaan suihkuun. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä koripallo oli, Vaega muisteli ABC:lle.
Myöhemmin Koresh käski myös Sheila Martinia lähtemään kolmen lapsensa kanssa, mutta aviomies Wayne ja parin neljä muuta lasta joutuivat jäämään. Psykologit alkoivat tarkkailla lapsia ymmärtääkseen lahkoa.
– Oli asioita, mitkä kaikki lapset osasivat, jopa pienimmät: marssia ja käsitellä aseita, psykiatri
Bruce Perry kertoi.
Koresh ilmoitti antautuvansa vasta kun hän olisi saanut kirjoitettua ilmestyskirjaan pohjautuvan raamatullisen julistuksensa. FBI otti käyttöön kovempia keinoja piirityksessä. Vastarintaa pehmitettiin kirkkailla valoilla ja jatkuvalla, psykedeelisellä musiikilla. Sähköt katkaistiin, viemäröintiä tilalla ei ollut alun perinkään, mutta lahkon vesi- ja ruokavarat olivat mittavat.
Koskaan ei saada tietää, olisiko Koresh lopulta luovuttanut. Liittovaltion viranomaiset alkoivat kuitenkin huolestua. Tilalla oli yhä arviolta kymmeniä lapsia oloissa, joita voitiin vain kuvitella. Vuodelta 1978 oleva esimerkki amerikkalaisen
Jim Jonesin johtaman lahkon joukkoitsemurhasta Guayanan viidakoissa sai pelkäämään, että lahko ei aikonutkaan luovuttaa vaan valmistautui omaan maailmanloppuunsa, jossa fanaattisimmat surmaisivat ensin epäröivät ja lopulta itsensä.
Oikeusministeri
Janet Reno haki ja sai presidentti
Bill Clintonilta luvan: enää ei voitu odottaa.
”Mieluummin poltti itsensä”
FBI ei ATF:n tapaan tavoitellut yllätystä vaan lähti suoraviivaiseen hyökkäykseen 19. huhtikuuta 1993.
Lahkolle kerrottiin kovaäänisillä, että nyt on viimeinen hetki tulla ulos. Sitten rakennusten seiniin puhkottiin panssareihin asennetuilla kourilla reikiä, joista sisään saatiin kyynelkaasua. Monilla daavinoksalaisilla oli kuitenkin kaasunaamarit, ja sisällä tuolloin vielä olleen Clive Doylen mukaan vanhemmat kastelivat pyyhkeitä ja asettivat ne lastensa kasvoille.
Sitten tapahtui jotain, josta koko surullinen tapaus muistetaan: rakennuskompleksi syttyi tuleen kolmesta kohtaa peräjälkeen. Kova tuuli levitti paloa hurjalla vauhdilla ja se kasvoi kaiken nieleväksi infernoksi. FBI-agentit, jotka olivat uskoneet vanhempien tulevan ulos tai ainakin lähettävän lapsensa pois jo kyynelkaasun takia, seurasivat hiuksia nostattavia hetkiä: ketään ei näkynyt. Viimein lähes sortuvasta rakennuksesta alkoi hyppiä ulos ihmisiä – mutta he olivat kaikki aikuisia, kuten Clive Doyle. Missä olivat lapset?
Varsinkin Sheila Martin ja Joann Vaega muistavat yhä kuin eilisen päivän sen hetken, kun he tajusivat omaistensa, lasten, vanhempien ja aviomiehen käristyvän liekkeihin.
Yhteensä 76 ihmistä jäi paloon, heistä 18 oli lapsia. Useimpien kuolinsyy oli tukehtuminen savuun. Osalta löytyi ampumahaavoja. Heidät oli selvästi teloitettu joko paon estämiseksi tai armeliaisuudesta. Myös David Koreshilla oli luodinreikä otsassaan.
Edelleenkin elätellään salaliittoteorioita siitä, mistä palo alkoi. FBI:n julkaisemat salakuuntelunauhat paljastavat lahkolaisten keskusteluja, joissa puhuttiin ”Koreshin käskystä” ja ”polttoaineen kaatamisesta”. Eräs FBI-agentti sanoo nähneensä lahkolaisen sytyttäneen yhden paloista. Selvinneet lahkolaiset puolestaan syyttävät FBI:ta salakuuntelunauhojen lavastamisesta, lahkon tiloihin hyökkäyksestä, vaikka itsemurha-aikeita ei ollut, sekä esimerkiksi siitä, että käytetyt kyynelkaasukranaatit saattoivat olla palon alkusyy.
Virallinen käsitys on yksimielinen. Syyllinen oli David Koresh. Palon sytyttivät lahkolaiset.
– Waco on tarina uskonnollisesta ääriryhmästä, joka päätti taistella liittovaltiota vastaan ja murhasi poliiseja, ja sitten piirityksen päätteeksi mieluummin poltti itsensä kuin tuli ulos, kuittaa tapausta kaksi vuosikymmentä tutkinut toimittaja
Lee Hancock.
”Kokevat ylösnousemuksen”
Palosta viime hetkellä pelastautunutta Clive Doylea on epäilty yhdeksi sytyttäjäksi, koska hänen käsissään oli epäilyttäviä palovammoja. Doyle ei lopulta koskaan saanut minkäänlaista tuomiota tapahtumista, vaikka lahkolaisia passitettiin vankilaan muun muassa ampuma-aserikoksista. Murhista tai tuhopoltosta ei saatu tuomittua ketään. 18-vuotiaan tyttärensä palossa menettänyt Doyle asuu edelleen Wacossa, ja hänellä on yhdessä Sheila Martinin kanssa edelleen vakaa usko, että tapahtumat eivät ole päättyneet.
– Uskomme, että David ja kaikki jotka kuolivat, kokevat erityisen ylösnousemuksen ... he palaavat ja olemme jälleen yhdessä, Doyle julisti CBS:lle.
Vaikka sekä ATF:n että FBI:n toiminta sai myös huutia, virallinen tutkinta antoi virastoille ja kenttäjohtajille puhtaat paperit. Wacon seurauksena taktisia ohjeistuksia kuitenkin muutettiin niin, että voimankäyttöön ryhdytään vain äärimmäisenä keinona. On mahdollista, että sen seurauksena uusia Wacoja ei ole syntynyt.
– Käytämme liian äkkiä voimaa, jos olemme turhautuneita. Se tarkoittaa kontrollin menetystä, sanoi Wacon panttivankineuvottelija
Gary Noesner Time-lehdelle.
Waco kovensi asenteita, sillä Yhdysvalloissa vaikuttaa erittäin vahva kristillinen oikeisto, jonka äärisiivelle viranomaisten toiminta näyttäytyi liittovaltion puuttumisena ”hartaiden kristittyjen” toimintaan. Toisaalta Daavidin oksan tapaus vahvisti käsitystä, että tukahduttavaa lahkolaisuutta on seurattava ja siihen on puututtava ajoissa.
Wacon surullisimpana perintönä oli ihmisuhrien lisäksi se, että erilaiset ääriryhmät ammensivat siitä oikeutusta omille teoilleen. Karmaisevimpiin niistä kuuluu
Timothy McVeighin kostona toteuttama liittovaltion virastotalon pommitus ja 168 ihmisen surma Oklahoma Cityssa päivälleen kaksi vuotta Wacon tulipalon jälkeen, eli 19. huhtikuuta 1995.
