Avio/avopuoliso tappajana.

[John Doe]

Ruotsissa on 2000 luvun aikana tapettu 153 naista tapauksissa joiden tekijänä on ollut uhrin avio/avopuoliso.Erittäin paljon tietoa aiheesta täällä: http://www.aftonbladet.se/nyheter/153kv ... 4907759.ab Kaikki tietenkin Ruotsiksi.Suomessa ei liene tehty vastaavaa tutkimusta,vai olenko mahdollisesti väärässä?Sinällään aihe on mielenkiintoinen.Linkistä löytyy perusasiat jokaisesta tapauksesta. Edit: Lisätty tekstiä.

[Juliet Jones]

Optulalta löytyy tälle vuosikymmenelle rajattua matskua, jos vain jaksat hiukan itsekin laskeskella.

http://www.optula.om.fi/uploads/ut037l7jh.pdf

Tiivistelmä
● Suomessa surmattiin vuosina 2003–2007 henkirikollisuuden seurantajärjestelmän
mukaan 181 naista (keskimäärin 36 vuodessa).
Surmatuista 13 (7 %) oli alle 15-vuotiaita. Kuolemansyytilaston
mukaan naisten vuotuinen kuolleisuus henkirikoksiin oli 2000–2007
keskimäärin 1,38 uhria 100 000 naista kohti.
● Naisten kuolleisuus henkirikoksiin on kuluvalla vuosikymmenellä ollut
selvässä laskussa.
● Vuosina 2003–2007 surmatuista 15 vuotta täyttäneistä naisista noin
kaksi kolmasosaa (68 %) joutui parisuhdekumppanin surmaamaksi.
42 %:n surmaaja oli puoliso. Muun lähisuhdeväkivallan uhrien osuus
oli 11 %,

[John Doe]

En nyt tarkoittanut tutkimuksella tuollaisia tilastotaulukoita,vaan lähinnä tohon Ruotsin tyyliin tehtyä "ihmisläheisempää" tutkimusta.Sitäpaitsi vanha totuus väittää näin: Vale-Emävale-Tilasto.

[Juliet Jones]

Mistäpä luulet tuon ruotsalaisen artikkelin koostetun ellei tilastollisesta faktasta?

Suomen osalta voit laskea 181 naishenkeä, joista n. kaksi kolmasosaa eli 68% kuoli parisuhdeväkivallan seurauksena.. siitä saat tuloksen viidelle vuodelle. Ei taida juurikaan poiketa Ruotsissa tutkitusta.

[maija turjukka]

Mielenkiintoisia tosiaankin nuo optulan tilastot, itsekin olen muutaman kerran niistä tiedonmurusia tänne postannut. Taitaa vaan olla niin, että tilastoja kohtaan tunnetaan liiallistakin epäluuloa, kun ei jakseta perehtyä hieman pintaa syvemmälle. Kyllä niissä kuitenkin yleensä jonkunlainen totuuden siemen piilee, vaikkakin niiden tulkitseminen joskus vaatii vähän viitseliäisyyttä.

Tämä nyt ei ollut tarkoitettu John Doelle henkilökohtaisesti, sanoinpahan vaan yleisluontoisesti tehneeni moisen päätelmän

[John Doe]

Vieläkin peräänkuulutan sellaista Suomalaista tutkimusta,jossa jokainen tapaus käsitellään erikseen ja jokaisesta mainitaan perustiedot,kuten tuolla linkissä.Siellä ei ole yhtään taulukkoa,eikä yhtään prosettilukua,vain faktat joka geissistä.Suomalaistutkimukset samasta aiheesta on pelkkiä numeroita ja prosentteja,jotka ainakaan minussa ei herätä erityisempää mielenkiintoa aiheeseen.No,asioita voi tehdä/käsitellä niin monella eri tavalla ja mulle sopii tuo Ruotsalainen tyyli tuoda asioita esiin ja herättää keskustelua aiheesta.

[maija turjukka]

^Siitä sitten vaan noitten kaikkien n. 125 suomalaistapauksen taustoja tutkimaan... ties vaikka saisit miten helposti nuo taustatiedot selville. Mä kyllä käsitinkin, että tuo ruotsalaistutkimus on nimenomaan tutkimus aiheesta, eikä mikään tilasto, niinkuin nää optulan jutut.

Mutta tuskin Suomessa ainakaan tiedotusvälineiden resurssit riittää vastaavaa tutkimusta tekemään, eikä noista optulan tutkijoistakaan tiedä, mihinkä rikosoikeudelliseen osa-alueeseen kiinnostuksensa suuntaavat. Toivossa on silti hyvä elää, että jospa joku joskus vastaavan tutkielman saisi kasatuksi

[Raato]

tuo aftonbladetin juttu on koottu tilaamalla esitutkintamateriaali jokaisesta naisen taposta/murhasta jokaisesta poliisipiiristä täällä ruotsinmaalla missä tekijänä oli läheinen mies. Pysäyttävä artikkeli kaikenkaikkiaan, kuvat ja tarina jokaisesta.
Mustasukkaisuus on sairaus

[Urkuri]

114 kuolemaa
Maanantai 11.5.2009 klo 05.16
Mustasukkaisuus ja eron uhka ovat vaimosurmien yleisimmät motiivit.

114 naista menetti henkensä aviomiehen, kihlatun, avomiehen, miesystävän, poikaystävän tai entisen kumppanin väkivaltateon seurauksena vuosina 2003-2007.

Perhetragedian taustalla voi olla rahaongelmia ja velkoja, uhkaava konkurssi, terveyden heikkeneminen tai työpaikan menetys, mutta ylivoimaisesti suurin motiivi on ongelmat parisuhteessa - ero, sen uhka tai mustasukkaisuus.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Naiset henkirikosten uhreina 2002-2007 -selvityksen laatineen tutkija Martti Lehden mukaan pääosa surmista tehdään "pikaistuksissa".

- Suunnitelmallisuus eli kosto on erotilanteissakin hyvin harvinaista, Lehti toteaa.

Alkoholi on läsnä yli 60 prosentissa tapauksesta, ja usein vielä niin, että molemmat osapuolet ovat humaltuneet.

- Iso osa uhreista on työikäisiä, yhteiskunnasta syrjäytyneitä. Yleensä sekä uhri että tekijä ovat sekä päihdeongelmaisia että työttömiä, Lehti toteaa.

Vähättelevä ryyppytappo

Henkirikoksen uhrien omaiset ry:n projektipäällikkö Risto Räsänen sen sijaan harmittelee, että parisuhdeväkivalta leimataan usein vähättelevästi ryyppyriidaksi ja parisuhdesurmista tehdään tilastoissa ryyppytappoja.

Se loukkaa läheisensä menettäneitä omaisia.

Räsänen toivoisi, että henkirikosten motiiveja tarkasteltaisiin nykyistä laajemmin ja kriittisemmin. "Ryyppyriidankin" taustalla on inhimillisiä tarinoita ja ihmiskohtaloita.

- Helposti annetaan liian yksipuolinen kuva, häivytetään tällaiset tarinat kauemmas "tavallista" ihmistä. Totuus on kuitenkin, että lähisuhdeväkivaltaa voi tapahtua millaisessa perheessä tahansa.

Samassa ruokapöydässä

Omaisensa väkivaltaisesti menettänyt ihminen tarvitsee paljon tukea ja apua: alkuun ammattimaista kriisiapua, sen jälkeen pitkäkestoista ja jatkuvaa terapiaa ja mielellään myös vertaistukea.

Osa omaisista kieltäytyy avusta, ja siihen heillä tietysti on oikeus.

Räsäsen mukaan moni omainen tuntee syyllisyyttä.

- He syyttävät itseään, kun eivät ole huomanneet merkkejä eivätkä ole voineet suojella omaa lastaan tai läheistään, Räsänen kertoo.

Tuskaa kuormittaa sekin, jos perhesurman tekijä on tuttu, perheenjäsen.

- Usein suhde on ollut hyvin läheinenkin. Mies, joka on syönyt samassa ruokapöydässä, Räsänen muistuttaa.

Moni nainen on ennen kuolemaansa tavalla tai toisella anonut apua. Ainakin joka toisessa vaimosurmassa fyysistä väkivaltaa oli esiintynyt jo aiemmin. 40 prosenttia uhreista oli kertonut jollekin pelkäävänsä kumppaniaan.

Poliisin apuun oli turvautunut ennen kuolemaansa harva, vain joka kuudes.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009051 ... 6_uu.shtml

[MotiivitOn]

Aika jännä... tuo että maanantaina iltapäiväpaska julkaisee tuollaisen jutun, kun muutamia päiviä aiemmin Matti Meikäläinen kirjoittaa tänne samasta asiasta. On se jännä.

[Howler]

Aika jännä... tuo että maanantaina iltapäiväpaska julkaisee tuollaisen jutun, kun muutamia päiviä aiemmin Matti Meikäläinen kirjoittaa tänne samasta asiasta. On se jännä.

Se voi olla sattumaa, mutta m.infoa seuraa kyllä aivan varmasti moni mediakin, onhan täällä hirvittävä kasa juttuaineksiakin jo esillä

[MotiivitOn]

Aika jännä... tuo että maanantaina iltapäiväpaska julkaisee tuollaisen jutun, kun muutamia päiviä aiemmin Matti Meikäläinen kirjoittaa tänne samasta asiasta. On se jännä.

Se voi olla sattumaa...

Joo, voi se olla sattumaa. Olihan Irakissakin joukkotuhoaseita.

Olen vain uskossani heikko. Sattuma on sitä, että kolikko jää heitettäessä pystyyn. Sattuma on sitä, että kuolee sodassa suutariksi jääneeseen kranaattiin.

Iltalehdestä oli vaan rikosjutut liian vähissä, sekin on sattumaa. Mutta tuossa ei ollut mitään sattumaa, että ensin Ruotsissa julkaistaan juttu, jota iltalehti apinoi. En varsinaisesti tarkoittanut että ne täältä ajatuksen olisivat saaneet, mutta apinoivat Ruotsalaisia kumminkin, kun itsestään ei ole jutun aihetta keksimään. Eikä ollut ihan eka kerta.

[ABC]

Räsäsen mukaan moni omainen tuntee syyllisyyttä.

- He syyttävät itseään, kun eivät ole huomanneet merkkejä eivätkä ole voineet suojella omaa lastaan tai läheistään, Räsänen kertoo.

Tuskaa kuormittaa sekin, jos perhesurman tekijä on tuttu, perheenjäsen.

- Usein suhde on ollut hyvin läheinenkin. Mies, joka on syönyt samassa ruokapöydässä, Räsänen muistuttaa.

Moni nainen on ennen kuolemaansa tavalla tai toisella anonut apua. Ainakin joka toisessa vaimosurmassa fyysistä väkivaltaa oli esiintynyt jo aiemmin. 40 prosenttia uhreista oli kertonut jollekin pelkäävänsä kumppaniaan.

Poliisin apuun oli turvautunut ennen kuolemaansa harva, vain joka kuudes.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009051 ... 6_uu.shtml

Vittu mitä paskanjauhantaa. En tiedä yhtään perheväkivaltatapausta, jossa uhrin läheiset, vanhemmat, lapset ja sisarukset, eivät olisi tienneet mitä on meneillään. Uutisessa mainitut henkilöt, joille uhrit ovat kertoneet asiasta, ovat juuri näitä läheisiä. Kukaan ei silti ole tehnyt mitään. Korkeintaan on syyllistetty uhria, että miksi hän on jäänyt moiseen suhteeseen. Ei ole haluttu sotkeentua mihinkään epämiellyttävään, eikä tajuttu, että jos tilanne olisi ollut loppuakseen ilman ulkopuolista puuttumista, se olisi tehnyt sen jo. Riippuvuus sairaaseen suhteeseen on riippuvuus siinä missä muutkin, ja kierteen katkaisemiseen tarvitaan ulkopuolista apua. Mutta puuttuminen on koettu isommaksi häpeäksi kuin läheisen hengen pelastamisen jättäminen sikseen. On siinä syytäkin tuntea syyllisyyttä jälkeenpäin!