---
Geli Raubal syntyi vuoden 1928 kesäkuussa Itävallassa, Linzin kaupungissa. Hän oli toiseksi vanhin Leo Raubal Sr:n ja Angela Raubalin lapsista. Hänen isoveljensä, Leo, ja pikkusiskonsa Elfriede kokivat perheessä ensimmäisen menetyksen, kun Leo Sr. kuoli vain 31-vuotiaana. Geli oli tuolloin kaksivuotias. Angelan onnistui kuitenkin kasvattamaan lapset aikuisuuden kynnykselle ja 17-vuotiaana Geli lähtikin kotiapulaiseksi rikkaan enopuolensa taloille. Hän asusti tuona aikana sekä Munichissa sijaitsevalla talolla, että Berchtesgadenissa, alppien läheisyydessä. Gelin enopuoli oli hyvin omistushaluinen ja mustasukkainen mies ja hyvin pian, kärsittyään jonkinasteisista naisongelmista, eno kiinnittikin huomionsa Geliin. Geli ei ollut varsinaisesti nätti ja näytti kasvojensa puolesta enemmän lapselta kuin tytöltä, mutta tämä ei tuntunut häiritsevän, kun Geli joutui kerta toisensa jälkeen seksuaalisten vihjailujen ja ilmeisesti myös koskettelujen uhriksi. Enon omistushalu ja mustasukkaisuus kasvoi kasvamistaan, kunnes lopulta hän ei antanut Gelin kulkea yksin missään; jos hän itse ei päässyt mukaan, hän komensi jonkun luottamansa henkilön Gelille seuraksi. Näin jopa silloin, kun Geli halusi käydä vain vaikkapa ikkunaostoksilla. Eno ei sallinut myöskään Gelillä suhteita muihin ihmisiin, varsinkaan miespuolisiin. Geli kuitenkin halusi pitää omansa päänsä ja piakkoin hänet alettiinkin puheissa yhdistämään sittemmin SS:n perustajajäsenenä tutuksi tulleeseen Emil Mauriceen.
Geli Raubal
Emil Maurice
Suhde ei kuitenkaan kestänyt kauaa, joko Gelin omasta tahdosta, tai ikäerosta johtuen.
Kotoa pois päästyään Geli aloitti lääketieteen opiskelut, mutta ei suorittanut niitä koskaan loppuun, vaan tippui opetuksesta pois jossain vaiheessa. Tämän jälkeen hän rupesi ottamaan laulutunteja, mutta lopetti nekin tuntemattomasta syystä. Geli oli jokseenkin uskonnollinen ja otti osaa jumalanpalveluksiin viikoittain. Kuvaukset Gelistä tuolta ajalta vaihtelevat paljon, sillä joidenkin mukaan hän oli mukava ja tavallinen, toisten mukaan tyhjäpäinen ja kiinnostunut ainoastaan uusista hienoista vaatteista ja oli jokseenkin snobi. Niin tai näin, kuolema ei välitä millainen ihminen on ja Geli kohtasikin omansa vain 23-vuotiaana syyskuussa 1931.
19. päivä Geli oli Munichin asunnolla. Hänet löydettiin sieltä kuolleena, päässään ampumahaava, ase vierellään. Viralliseksi kuolinsyyksi määriteltiin pian itsemurha, jonka pääteltiin johtuneen sekä Geliä hallitsevan enon käytöksestä, että hänen rajatusta elämästään. Lisäksi huone, josta Gelin ruumis löydettiin, oli lukittu sisältäpäin. Ruumiinavausta ei edes vaivauduttu tekemään ja suurin tutkimus joka Gelin ruumiille tehtiin oli lääkärin tekemä. Hän päätteli Gelin kuolleen jo joskus edellisenä päivänä. Ase, joka oli aiheuttanut Gelin kuoleman, oli hänen enonsa omistama. Huhujen mukaan Geli olisi ollut raskaana väärään luokkaan kuuluvalle opettajalle, mutta tämän paikkaansapitävyyttä ei voitu todistaa. Lisäksi joidenkin huhujen mukaan Geli olisi hyväksytty erääseen musiikkikouluun, mutta eno olisi kieltänyt häntä lähtemästä ja tämä olisi aiheuttanut Gelin itsemurhan. Pian kuitenkin toisenlaiset huhut siitä, että eno olisikin ampuja, tai määrännyt jonkun muun murhaamaan Gelin (hän oli hyvin vaikutusvaltainen mies), olivat jo saaneet tulta alleen. Syiksi epäiltiin muunmuassa enon mustasukkaisuuskohtausta tai jotain, mitä Geli oli tehnyt tai sanonut. Eno tunnettiinkin sopivasti kipakkana ja tempramenttisena ihmisenä. Sattumalta Geli kuoli juuri sinä yönä, kun talouden kaikki muut työntekijät kuuroa lukuunottamatta olivat vapaalla; myöhemmin tämä kuuro työntekijä todisti, että oli hyvin harvinaista, että isäntä jätti aseensa kotiin. (Tuohon aikaan useat arvovaltaiset ihmiset saattoivat hyvinkin kulkea ase matkassaan.) Jokseenkin mukava sattuma siis, ihminen kuolee talossa jossa ei ole kuin kuuro lisäksi paikalla, joka ei tietenkään kuule aseen laukeamista, eikä voi kertoa milloin ase on laukaistu. Samalla myös joku joka ehkä tietäisi tuon työntekijän kuurouden voisi hyvinkin hiippailla talosta pois kummemmin huolehtimatta siitä, että aiheuttaisi melua...
Omien sanojensa mukaan enokaan ei ollut talossa paikalla tuona aikana, vaan matkoilla. Todistajien mukaan hän ja Geli olivat riidelleet rajusti useana aikaisempana päivänä.
Gelin tavaroista löytyi jälkeenpäin kirje, jonka hän oli tarkoittanut Viennassa asuvalle ystävälleen. Siinä Geli kertoi tulevansa Viennaan toivon mukaan hyvin pian. Kirje loppui kesken, jopa kesken lauseen. Sen yleisilme oli kuitenkin positiivinen, eikä tuonut mieleen itsemurhaa hautovaa kirjoittajaa.
Loppujen lopuksi minkäänlaista tarkempaa tutkimusta Geli Raubalin kuolemasta ei tehty. Tämä saattoi johtua siitä, että kuolema aidosti uskottiin itsemurhaksi. On myös erittäin todennäköistä, että eno, kuten sanottua, vaikutusvaltainen mies, maksoi tutkimukset hiljaiseksi. Tämä saattoi tapahtua myös siinä tapauksessa, että kyseessä todella olisi ollut itsemurha, sillä Gelin historiasta olisi saattanut löytyä jotain, joka olisi saattanut vahingoittaa enon mainetta pysyvästi hänen pyrkimyksissään vielä suurempaa mainetta kohtaan. Lisäksi hän seurusteli sillä hetkellä jo toisen naisen kanssa, eikä halunnut tietoja Gelistä ja heidän välisestä suhteestaan varmasti 19-vuotiaan nuorikkonsa korviin. Ilmeisesti eno ei kuitenkaan missään vaiheessa harrastanut seksiä Gelin kanssa, sillä erään riidan päätteeksi hän oli kutsunut Geliä kolmannelle osapuolelle "puolineitsyeksi", mikä saattoi viitata hänet tuntien lähes mihin tahansa. Niin tai näin, Gelin kuoleman tutkimukset laitettiin kuitenkin jäihin. Hänet haudattiin ja seuraavien vuosien aikana kuolema unohtui nopeasti maailman pidättäessä hengitystään samalla kun Gelin enopuoli nousi kuuluisuuteen nimellä, jota kukaan ei tulisi unohtamaan pitkään, pitkään aikaan: Adolf Hitlerin aika oli koittanut.
. Evahan myöhemmin onnistui pyrkimyksissään. 
