Mutta lähdetään matkaan. Olen varma, että tämä tapaus kaikessa raakuudessaan tulee yllättämään monet ja saa aikaan ihmetystä siitä, miten tästä ei ole aiemmin puhuttu.
------
Heinäkuun 17., 1984, 45-vuotias Maybel Harrison oli ajamassa Kalifornian valtatie 89:ää, kun hän huomasi kirkkaan valoilmiön metsästä. Epäillen, että tuli oli päässyt irti, Maybel päätti tutkia asiaa. Tieltä katsottuna hän ei ollut varma mitä juuri parhaillaan katseli, joten hän käveli alas kivikkoista pengertä pitkin nähdäkseen paremmin. Näky pysäytti hänet. Hän juoksi ylös tielle ja pysäytti ohiajavan auton.
Robert Eden pysäytti autonsa kun hän näki Maybelin heiluttavan käsiään. Kun Maybel kertoi hänelle laakson alaosassa palavan erikoisen tulen, Eden nappasi sammuttimen ja he kaksi palasivat tulen luokse. Kun Eden sai liekit sammutettua ja savu alkoi hälvetä, hän ja Maybel totesivat tuijottavansa jotain mikä näytti hiiltyneeltä ruumiilta. Heti kun todellisuus iski häneen, Eden juoksi takaisin autolleen ja raportoi viranomaisille CB-radiollaan.
Hätälaitoksen viranomaiset olivat piirittäneet alueen siinä vaiheessa kun Tahoen kaupungin etsivät Russell Potts ja Larry Addoms saapuivat paikalle. Katsottuaan järkyttävää näkyä, Potts vaati että kriminologi Michael Saggs ja sheriffi Donald J. Nunes tuotaisiin paikalle. Tunnin sisällä nuo neljä miestä ottivat näytteitä maaperästä ja valokuvasivat aluetta. Ruumis oli pahoin palanut ja uhrin vasemman jalan alaosa oli irti ja makasi uhrin sivulla. Ainoa osa ruumiista joka ei ollut palanut oli uhrin kasvojen vasen puoli. Oli selvää, että uhri oli nainen: hänen rintansa, vaikkakin pahasti hiiltyneinä, olivat näkyvillä.
Lopulta tutkijat olivat keränneet yli 30 todistetta, jotka he olivat löytäneet sekä ruumiin ympäriltä, että itse ruumiista. Näiden tavaroiden joukossa oli vihreä Pepsodentin hammasharja, Gloria Vanderbiltin farkut, mustakeltainen huivi, koon 32C J.C. Penneyn rintaliivit, musta onyksi-rannekoru, kertakäyttövaippoja, rengaskorvakorut ja useita muita vaatekappaleita. Lopetettuaan rikospaikalla ruumis pakattiin ja nimettiin Jane Doe #4873/84:ksi, ennen kuin hänet lähetettiin Placerin kunnan ruumishuoneelle.
Alle kaksi tuntia myöhemmin patologi A. V. Cunha suoritti ruumiinavauksen. Uhri oli 18-22 -vuotias, 5 jalkaa ja kolme tuumaa pitkä ja painoi noin 115 paunaa. Ruumiissa oli nähtävissä merkkejä väkivallasta ja selästä löytyi kaksi pistohaavaa. Kasvain munasarjoissa kertoi, että Jane Doe oli kärsinyt useista hakkaamisista hetkeä ennen kuolemaansa. Hänen fyysiset vammansa olivat erittäin vaarallisia, mutta ensisijainen kuolinsyy oli ollut savun hengittäminen. Jane Doe oli siis ollut elossa, kun hänet sytytettiin tuleen. Hänen sormensa katkaistiin ja lähetettiin Sacramentoon sormenjälkien saamiseksi. Myös yläleuka ja alaleuka irrotettiin mahdollisten hammaslääkärimerkintöjen vuoksi. Tutkijoilla oli vain vähän vihjeitä ja hyvin vähän toivoa Jane Doen henkilöllisyyden selvittämiseksi.
Jane Doesta levitetty ilmoitus.
Theresa
Theresa Cross.
Theresa Jimmie Francine Cross syntyi maaliskuun 12., 1946. Hänen isänsä, Jim Cross oli Sacramento's Golden State Dairyssa töissä juustoapulaisena, ja hänen äitinsä, Swannie Gay Cross työskenteli paikallisessa puutavaratehtaassa. Theresalla oli vanhempi sisko, Rosemary (syntynyt 1944) ja kaksi vanhempaa sisaruspuolta, William ja Clara Tapp. Sisaruspuolet olivat Swannien ensimmäisestä avioliitosta, joka päättyi miehen kuolemaan vuonna 1939.
Crossin perhe vaurastui vuosiens aatossa ja aikaisin 1950-luvulla he pystyivät muuttamaan pienestä Sacramenton yksikerroksisesta talostaan isoon taloon Rio Lindassa, Kaliforniassa. Onni oli kuitenkin lyhytaikaista ja myöhään 50-luvulla Jimillä todettiin Parkinsonin tauti. Hän ei pystynyt enää työskentelemään ja oli pakotettu lopettamaan työnsä. Diagnoosin seurauksena Jim masentui ja purki vihaansa lapsiinsa.
Perheen tuttavien mukaan Theresa oli yksinäinen susi ja kateellinen siskolleen Rosemarylle. Jos he eivät tapelleet naapurin pojasta, he kilpailivat äitinsä huomiosta. Theresa oli erittäin kiintynyt äitiinsä ja ulkopuolisten mielestä Swannie suosikin Theresaa enemmän kuin Rosemarya.
Maaliskuun 2., 1961 vaikutti Theresaan luultavasti enemmän kuin voisi koskaan kuvitellakaan. Theresa oli käymässä kaupassa äitinsä kanssa kun Swannie yhtäkkiä pyörtyi. Kun Theresa piteli äitiään käsivarsillaan, Swannie hengitti viimeisen kerran ja kuoli. Kuolinsyyksi todettiin sydänvika ja maaliskuun 6., 1961, Swannie Cross haudattiin Sunset Lawnin hautausmaalle.
Äitinsä kuoleman jälkeen Theresa vajosi masennuksen syövereihin, eikä hän tuntunut oikein koskaan lopulta parantuvan tästä. Ilman Swannien tuloja Jim Cross ei pystynyt enää pitämään taloa ja oli pakotettu myymään se. Pala palalta Theresan turvallisena pitämä maailma vietiin häneltä. Elämä tuhottuna hän päätti nojautua ensimmäiseen mieheen, joka sattui kävelemään hänen elämäänsä.
Clifford Clyde Sanders oli viisi vuotta vanhempi kuin Theresa kun he tapasivat yhteisen tuttavan kotona. Viikoissa nuori pari oli rakastunut ja keskusteli naimisiinmenosta. Oliko Theresa oikeasti rakastunut Cliffordiin vai kaipasiko hän vain turvallisuutta elämäänsä jäi arvailujen varaan. Niin tai näin, syyskuun 29., 1962, Theresa Jimmie Crossista tuli Theresa Jimmie Sanders. Pian häiden jälkeen Theresa lopetti koulun ja he muuttivat yhden makuuhuoneen asuntoon North Highlandsille.
Pian elämä alkoi kuitenkin taas menemään alamäkeä. Theresa oli hyvin hallitseva Cliffordia kohtaan ja piti hänet lyhyessä nyörissä. Heinäkuun 16., 1963, Theresa synnytti ensimmäisen lapsensa, Howard Clyde Sandersin. Kaikki tuntui rauhoittuvan hetkeksi, mutta lopulta Theresa palasi ennalleen. Howard oli onneton ja ellei Theresa olisi ollut raskaana jälleen keväällä 1964, hän olisi luultavasti jättänyt hänet. Heidän yhden makuuhuoneen asuntonsa oli liian pieni toiselle lapselle ja kasvava perhe muutti pieneen taloon Sacramenton rajalle.
Syyllinen vai ei?
Kun Theresan ja Cliffordin suhteessa oli ylä- ja alamäkensä, hermot kiristyivät entisestään kesäkuun 22., 1964. Sen sijaan, että olisi viettänyt päivän vaimonsa ja lapsensa kanssa, Clifford lähti juomaan ystäviensä kanssa. Myöhemmin tuona iltana hän palasi kännissä ja Theresalla keitti yli. Hän syytti Cliffordia rahojen käyttämisestä viinaan. Clifford ei ollut riitelytuulella ja lopetti tappelun lyömällä Theresaa kasvoihin. Theresa meni poliisilaitokselle ja syytti miestään päällekarkauksesta ja pahoinpitelystä, mutta kun poliisi tuli pidättämään Cliffordin, Theresa kieltäytyi allekirjoittamasta papereita ja syyte hylättiin.
Heinäkuun 5., 1964, Cliffordin syntymäpäivänä, he tappelivat jälleen. Theresa syytti Cliffordia uskottomuudesta ja Clifford sai tarpeekseen. Seuraavana päivänä Clifford pakkasi tavaransa ja kertoi Theresalle jättävänsä hänet. Valitettavasti Clifford ei koskaan poistunut asunnosta omin voimin. Theresa sai raivokohtauksen, nappasi kiväärin ja ampui miestään. Luoti lävisti Cliffordin käden ja osui suoraan sydämeen. Clifford kaatui lattialle ja kuoli.
Poliisipäällikkö Walter Froehlich oli ensimmäisiä paikalle saapuneita.
"Tartuin aseeseen jotta hän lopettaisi hakkaamiseni ja yhtäkkiä se vain laukesi," Theresa kertoi. Cliffordin ruumis makasi kasvoillaan keittiön oviaukossa ja vastapäisestä huoneesta Froehlich löysi seinää vasten nojaavan kiväärin. Froehlich pidätti Theresan ja kuljetti hänet Sacramenton kunnan putkaan. Howard vietiin Theresan sukulaisten hoiviin.
Otsikoissa heinäkuun 7., 1964, Sacramento Been päivittäin ilmestyvä sanomalehti huusi "Murha-syyte odotettavissa Galtin kuolemassa." Ensimmäinen osuus kertoi syyttäjän Donald Dorfmanin suunnittelevan murhasyytettä 18-vuotiaalle Theresa Sandersille miehensä tappamisesta.
Elokuun 4., 1964, Theresa väitti olevansa syytön ja tapahtuneen olleen vain itsepuolustusta. Oikeudenkäynti määrättiin alkamaan kolme viikkoa myöhemmin tuomari Charles W. Johnsonin oikeushuoneessa.
Odottamaton päätös
Donald Dorfman vaati edelleen Theresaa tuomittavaksi ensimmäisen asteen murhasta elokuun 30., 1964. Dorfman syytti Theresaa miehensä murhaamisesta kylmäverisesti ja että tämä vetosi itsepuolustukseen vain säästyäkseen vankilatuomiolta. Dorfman lisäksi väitti murhan tapahtuneen, koska Theresa epäili miestään uskottomuudesta. Jälkeenpäin Theresan puolustus, Robert Zarick totesi, että Theresa oli vain toiminut itsepuolustukseksi suojellakseen itseään ja syntymätöntä lastaan.
Yksi ensimmäisenä paikalle kutsutuista todistajista oli tohtori Arthur Wallace, joka suoritti Cliffordin ruumiinavauksen. Wallace todisti, ettei ruumiissa ollut ruudista tulleita jälkiä ja veressä ei ollut ollut alkoholia. Hän kuvaili Sandersin ruumiin vammoja ja todisti, että .30-30 kaliberinen luoti oli lävistänyt ensin Sandersin ranteen, ennen kuin päätyi sydämeen. "Minun mielestäni, ja uskon tämän olevan totta, menehtyneellä oli käsi rintakehänsä edessä ampumisen sattuessa. Se, että luoti juuttui sydämen pehmeisiin osiin kertoo siitä, että jokin hidasti sen vauhtia merkittävästi ennen luodin osumista rintakehään." Wallacen todistuksen jälkeen kriminologi todisti, että .30-30 kaliiberinen kivääri löydettiin murhapaikalta.
Poliisipäällikkö Walter Froehlich kuvaili rikospaikkaa ja tapahtumia, jotka johtivat Theresan pidättämiseen. Syyttäjän puolelta Dorfman vielä haastatteli useita Sandersin sukulaisia todistaakseen, ettei uhri ollut väkivaltainen henkilö.
Yllättäen Theresa todisti itsensä puolesta. Hän kertoi tuomioistuimella kyynelehtien tarinan kuinka häntä oli fyysisesti hyväksikäytetty ja väitti miehensä olevan väkivaltainen alkoholisti. Mielenterveysavustaja tohtori Leroy Wolter kuvaili Theresaa ahdistuneeksi, katuvaiseksi ja pelokkaaksi. Hänen mielestään Theresa toimi itsepuolustuksena ja ei olisi voinut kylmäverisesti toimia tappajana. Ystävät ja sukulaiset olivat samaa mieltä Woltersin kanssa ja kuvailivat häntä suloiseksi nuoreksi tytöksi, joka ei tiennyt mihin joutuisi naidessaan Sandersin.
Päätöspuheessaan syyskiin 21., 1964, Dorfman toisti sanomansa ja syytti Theresaa miehensä murhaamisesta kateuden vuoksi. "Tämä on selkeästi ensimmäisen asteen murha," hän kertoi oikeudelle. "Ei jokainen murhaaja näytä ilkeältä noidalta Lumikista. Hän on 18 ja raskaana, mutta se ei tarkoita sitä etteikö hän olisi voinut tappaa miehensä ilman yllytystä."
Syyskuun 22., mietittyään tunnin ja 45-minuuttia, valamiehistö totesi Theresa Jimmie Francine Sandersin syyttömäksi. Dorfman oli tyrmistynyt tästä päätöksestä. Tajusi hän sitä silloin tai ei, tämä menetys tulisi lopulta vainoamaan häntä myöhemmin.
Elämä jatkuu
Päästyään vapaalle Theresa haki Howardin takaisin ja muutti perhetuttavien luokse. Hän oli neljännellä kuulla raskaana. Hänen avioliittonsa Cliffordin kanssa ei ehkä ollut onnellinen, mutta se oli tuonut kuuluvuuden tunnetta. Nyt, 18-vuotiaana, hän oli yksin jälleen ja etsi epätoivoisesti tasapainoa. Hän alkoi juomaan ja hukutti surunsa paikallisessa American Legion Hallissa. Siellä hän tapasi Estelle Lee Thornsberryn, armeijan veteraanin jolla oli neliraajahalvaus uimaonnettomuudesta kaksi vuotta aiemmin. Tämä ei tuntunut kuitenkaan häiritsevän Theresaa ja he alkoivat tapailemaan.
Maaliskuun 13., 1965, Theresa synnytty Sheila Gay Sandersin. Vaikka lapsi ei ollut Thornsberryn, hän hyväksyi Sheilan ja piti häntä kuin omaansa. Syvästi Theresaan rakastuneena hän ehdotti, että he muuttaisivat yhteen ja perustaisivat perheen. Theresa hyväksyi ajatuksen ja pari viikkoa myöhemmin he vuokrasivat pienen asunnon. Alussa Thornsberry nautti perhe-elämästä, mutta hänen tunteensa alkoivat muuttumaan, kun Theresa lähinnä käsitteli häntä lastenhoitajana, eikä rakkautensa kohteensa. Suhde oli jo vaikea, mutta päättyi muutama kuukausi myöhemmin kun Thornsberrylle selvisi, että Theresa petti häntä hänen parhaan kaverinsa kanssa. Kuumentuneen väittelyn jälkeen Theresa pakkasi tavaransa, mukana myös suurin osa Thornberryn omaisuutta, ja muutti ystäviensä luokse.
Pian eron jälkeen Theresa kiinnostui Robert Knorrista, merijalkaväen sotilaasta. He alkoivat seurustelemaan ja muutaman kuukauden päästä Theresa oli raskaana ja he alkoivat puhumaan avioliitosta. Tammikuussa 1966 Knorr joutui Vietnamiin. Hyvin pian saapumisensa jälkeen Knorr oli partioimassa kun luoti osui häntä olkapäähän. Vamma ei ollut vakava, mutta pelottava. Lyhyen sairaalassaoloaikansa jälkeen Knorr oli jälleen jaloillaan ja partioimassa viidakossa. Viikoja myöhemmin Knorria ammuttiin jälleen. Tällä kertaa luoti osui häntä kylkeen, kuitenkin vain vähän raapaisten ihoa. Hän pääsi sairaalaan jälleen. Nyt onni oli kuitenkin loppumassa. Muutama kuukausi myöhemmin kävellessään sillalla keskellä ei-mitään, silta yllättäen räjähti. Romu repi hänen kätensä ja jalkansa ja räjähdys heitti hänet maahan. Knorrin onneksi hyökkäys ei jatkunut ja hän vietti seuraavat useat kuukaudet kuntoutuessaan Oaklandin sairaalassa.
Kesäkuussa 1966 Theresa oli seitsemännellä kuulla raskaana ja halusi asettua aloilleen Knorrin kanssa. Heinäkuun 9., 1966 ajoi Nevadaan ja vannoi valat paikallisen tuomarin edessä. Se oli Robertin ensimmäinen avioliitto ja Theresan toinen. Monet olivat innokkaita asettumaan aloilleen uusissa rooleissaan ja he vuokrasivat pienen asunnon Sacramentosta. Kaksi kuukautta myöhemmin, syyskuun 27., 1966 Theresa synnytti kolmannen lapsensa, tytön. Tyttö sai nimekseen Suesan Marline Knorr. Alle kolme kuukautta myöhemmin Theresa oli jälleen raskaana ja syyskuun 15., 1967 hän synnytti Robertille tämän ensimmäisen pojan, William Robert Knorrin. Toinen poika, Theresan viides lapsi, syntyi joulukuun 31., 1968. Theresa nimesi pojan Robert Wallace Knorriksi vanhimman velipuolensa mukaan.
Epätoivo
Robert jatkoi armeijan palveluksessa, mutta aiempien vammojen vuoksi hän ei päässyt enää kentälle vaan toimi hautajaissaattueissa. Työ ei ollut sitä mitä hän olisi halunnut, mutta sen vuoksi Robert joutui usein matkustamaan toiselle puolelle maata. Theresa ei pitänyt Robertin uudesta työstä ja pyysi häntä säännöllisesti lopettamaan. Pian, kuten Cliffordinkin kanssa, Theresa alkoi syyttämään häntä uskottomuudesta. Riitoja syntyi usein ja Theresa alkoi purkamaan vihaansa lapsiinsa. Hän usein rankaisi lapsia käskemällä näiden istua lattialla liikahtamattakaan. Mikäli he liikkuivat sentinkin tai liikuttivat silmiin, hän suuttui ja löi heitä. Kun se ei toiminut, hän telkesi heidät komeroon tai pakkosyötti heitä kunnes he pyörtyivät.
Kesäkuussa 1969 Robert ei enää kestänyt Theresan vaatimuksia ja raivokohtauksia. Hän pakkasi tavaransa ja jätti perheensä. Theresa väitti eron johtuvan väkivallasta, mutta muutama viikko myöhemmin he neuvottelivat ja Theresa hylkäsi syytteensä. Niin paljon kuin Robert halusikin suhteen toimivan, oli jo liian myöhäistä. Vuotta myöhemmin Theresa haki jälleen eroa. Ironista kyllä, tuomari Charles W. Johnson, sama tuomari joka oli mukana Theresan oikeudenkäynnissä, myönsi heille eron kesäkuun 3., 1970. Kaksi kuukautta myöhemmin Theresa synnytti kuudennen ja viimeisen lapsensa, nimeten tytön itsensä mukaan Theresa Marie Knorriksi. Robert yritti tavata lapsensa, mutta Theresa kielsi sen ja esti lasten näkemisen kaikin keinoin. Lopulta Robert luovutti ja meni uudelleen naimisiin toisaalla.
Theresa ei ollut pitkään sinkkuna, vaan alkoi tapailla ratatyöläistä nimeltä Ronald Pulliam. Vuonna 1971 he menivät naimisiin ja pian sen jälkeen ostivat talon itäisestä Sacramentosta. Ulkopuolisille he näyttivät olevan täydellinen perhe, mutta pian historia alkoi toistamaan itseään ja Theresa alkoi uhkailemaan Ronaldia. Juuri kuten hän teki Estelle Thornsberryn kanssa, Theresa alkoi jättämään lapsensa Ronaldin huoleksi sillä välin kun hän itse lähti ulos pitämään hauskaa. Lopulta hän lakkasi tulemasta kotiin ollenkaan. Ronald oli varma, että Theresa tapailee toista miestä ja haki eroa. Syyskuun 27., 1972 jälleen Charles W. Johnsonin avustamana ero myönnettiin.
Uudelleenlöydetyn vapautensa johdosta Theresa käytti suurimman osan ajastaan ryyppäämiseen American Legion Hallissa Rio Lindassa. Siellä hän tapasi 59-vuotiaan Chet Harrisin, joka työskenteli Sacramento Unionin lehdessä painopuolella. Parilla meni hyvin ja he menivät naimisiin elokuun 23., 1976, kolme päivää ensitapaamisensa jälkeen. Theresalle oli selvää, että hän oli tehnyt taas yhden virheen. Pian yhteenmuuton jälkeen hänelle selvisi, että Harrisin yksi suosikkiharrastuksista oli alastomien naisten muvaaminen. Itseasiassa hänen makuuhuoneensa seinät oli päällystetty naisten kuvilla. Hän halusi Theresan poseeraavan hänelle, mutta Theresa kieltäytyi. Vaikka Theresa vihasikin uutta miestään, hänen tyttärensä Suesan tuli läheiseksi Harrisille. Yhdessä he saattoivat käyttää tunteja palapelien ratkomiseen ja mytologiasta keskustelemiseen. Suhde hänen tyttärensä ja miehensä välillä suututti Theresaa. Hän ei ollut erityisen läheinen yhdenkään lapsensa kanssa, joten hänen mielestään kukaan toinenkaan ei saanut olla. Marraskuun 22., 1976, kaksi kuukautta naimisiinmenon jälkeen, Theresa haki eroa. Jälleen Charles Johnson täytti hänen paperinsa loppuun ja ero astui voimaan joulukuun 17., 1976. Kaksi kuukautta myöhemmin Johnson jäi eläkkeelle.
Hulluuden partaalla
Viimeisimmän eron jälkeen Theresan lapset huomasivat hurjan eron hänen käyttäytymisessään. Hän alkoi juomaan jopa enemmän ja lihottuaan suuttui siitä. Hänen luonteensa tuli huonommaksi päivä päivältä ja hän alkoi pahoinpitelemään lapsiaan vielä enemmän. "Kun olimme lapsia, äitimme hakkasi meitä usein," kertoi hänen tyttärensä Terry (Theresa) vuosia myöhemmin. "Jos halasimme äitiä liiaa, hän ihmetteli ketä me yritimme vakuuttaa? Että me rakastimme häntä vai että hän rakasti meitä? Toisaalta, jos emme halanneet häntä ja suukotelleet ja kertoneet, että rakastimme häntä, silloin emme rakastaneet häntä ja olimme pahoja lapsia. Me olimme demonin siemeniä jotka hänelle oli antanut Bob Knorr." Terryn veljet William ja Robert ovat samaa mieltä. "Joskus niihin aikoihin kun täytin 10 hän alkoi todella väkivaltaiseksi ja oli todella lyhytpinnainen," William sanoi. "Hän lopetti ulkona käymisen ja ystävien tapaamisen kokonaan. Hän hankkiutui eroon puhelimesta koska ei halunnut ihmisten soittavan. Me emme saaneet tuoda ketään taloon."
"Kun kasvoin, vihasin The Brady Bunchia (kuuluisa tuon ajan tv-sarja), koska tiesin ettei kukaan elänyt noin," kertoi Robert. "Tiesin sen koska tiesin millainen perheeni oli. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta kuin se paska tv-sarja. Kasvoin mielisairaalan sisällä periaatteessa, mutta mikä oli pahinta oli se, ettemme tienneet sen olevan sellainen."
Mitä enemmän Theresa joi, sitä julmemmaksi hän kävi. Erään kerran hän heitti lihaveitsen lapsiaan kohde. Toisen kerran hän tarttui Terryä kädestä ja piteli .22-kaliiberin pistoolia tämän otsaa vasten. Muutama kuukausi myöhemmin hänen tyttärensä kärsi yhä painajaisista. Mutta ihan kuin henkinen väkivalta ei olisi ollut tarpeeksi, Theresa alkoi hakkaamaan lapsia säännöllisesti, pakottaen heitä pitelemään toisiaan sillä välin kun hän hakkasi heidät.
Lopulta Theresa sai päähänsä, etttä Harris oli muuttanut hänen tyttärensä Suesanin noidaksi. Ei tiedetä, mistä idea alunperin tuli, mutta Suesan alkoi käyttämään sitä hyväkseen äitiään vastaan. Hän usein sanoi että Harris kutsui hänet kulttiinsa kastaakseen hänet Saatanan nimeen. Tarinat eivät auttaneet Suesania väkivallalta ja hän kärsikin pahimmat Theresan raivokohtauksista. Lopulta Suesan karkasi kotoa. Hänen vapautensa oli lyhytaikaista, sillä pian hänet napattiin poliisin toimesta ja vietiin psykiatriselle osastolle. Osastolla ollessaan hän kertoi jatkuvasta hakkaamisesta ja kotioloistaan, mutta kun Theresa saapui paikalle, hän väitti Suesanilla olevan mielenterveysongelmia ja tämän valehtelevan. Enempää ei kyselty ja Suesan palautettiin äidilleen.
Takaisin kotona Suesan koki yhden väkivaltaisimmista hakkaamisista koskaan. Theresa puki parin nahkahansikkaita ja hakkasi tytärtään toistuvasti. Jälkikäteen hän pakotti muut lapset mukaan. "Meille jaettiin vuoron perään hanskat ja meidän piti lyödä Suesania vatsaan sen vuoksi, mitä hän teki perheelle ja koska hän oli karannut ja kaikkea," Robert muisteli myöhemmin. "Ja minun piti lyödä häntä kaksi kertaa, koska en lyönyt tarpeeksi lujaa ensimmäisellä kerralla."
Theresa ei halunnut tyttärensä karkaavan uudelleen, joten öisin hän lukitsi Suesanin käsiraudoilla sänkyyn ja pakotti muut lapset vahtimaan häntä. Koulu ei tullut kysymykseenkään, eikä Theresa antanut tyttärelleen lupaa osallistua. Lopulta Theresan käsittely mursi Suesanin ja hänen annettiin nukkua yksin ja ei-kahlittuna. Ilmeisesti uuden hakkaamisen pelko piti hänet kurissa.
Vaihtokauppaa vapaudesta
1982 Theresa keksi, että Suesan langetti taikoja hänen päälleen, aiheuttaen painon nousun. Suesan kielsi tämän, mutta hänen kieltonsa kaikuivat kuuloille korville ja Theresa sai jälleen kohtauksen. Ennen kuin kukaan lapsista tajusi mitä oli meneillään, he kuulivat laukauksen. Suesan haukkoi henkeään lattialla. Verta valui hänen rintakehästään ja hän inisi kivusta. Theresa oli ampunut omaa tytärtään .22-kaliiberisella pistoolilla, sillä samalla jolla oli aiemmin uhannut Terryä.
Suesan Knorr.
Pienen tauon jälkeen Theresa komensi muut lapset kantamaan haavoittunut sisarensa kylpyhuoneeseen ja laittamaan hänet ammeeseen. Theresa ei halunnut poliisia paikalle, joten ambulanssia ei kutsuttu. Koska luoti ei ollut tullut Suesanin ruumiin läpi, suunnitteli Theresa sen poistamista. Se oli kuitenkin liian syvällä avoimen haavan kautta poistettavaksi. Theresa päätti antaa sen olla ja paikkasi tyttärensä. Seuraavan kuukauden ajan Suesanin siskot katsoivat hänen peräänsä. Terry ja Sheila ottivat syöttämis-ja kylvettämisvuoroja ja kuin ihmeen kaupalla Suesan parantui niin hyvin, että pystyi olemaan taas osa perhettä.
Marraskuussa 1983 Theresa ja lapset muuttivat toiseen asuntoon läntisessä Sacramentossa. Asiat olivat normaalilla tasollaan hetken, kunnes heinäkuussa 1984 Theresalla ja Suesanilla oli riita, jonka seurauksena Theresa puukotti Suesania selkään saksilla. Vammat eivät olleet kuolemaan johtavia, mutta silti vakavia. Suesan alkoi olemaan väsynyt päivittäiseen hakkaamiseen ja viikkoja myöhemmin hän pyysi lupaa muuttaa pois. Yllättäen, Theresa hyväksyi pyynnön, mutta vaati eräänlaista vaihtokauppaa: Theresa halusi poistaa ampumansa luodin sen varalta, että Suesan myöhemmin joutuisi onnettomuuteen ja luoti tulisi tuolloin ilmi. Suesan hyväksyi ehdot ja pari päivää myöhemmin leikkaus alkoi.
Theresa syötti tyttärelleen kourallisen vahvoja kipulääkkeitä ja juotti tämän sitten humalaan. Tämä toimi ja pian Suesan oli tajuton. Tämän jälkeen Theresa haki veitsen ja käski 15-vuotiaan Robertin leikkaamaan siskonsa selän ja poistamaan luodin. Theresa antoi ohjeita samalla kun Robert leikkasi. Ennen pitkää hän oli leikannut Suesanin ihon ja lihakset auki ja käyttäen kättään etsi luotia Suesanin sisältä. Se löytyikin ja hän poisti luodin.
Seuraavana päivänä Suesan heräsi kamaliin kipuihin. Theresa antoi hänelle antibiootteja ja kipulääkettä, mutta lääkkeet eivät auttaneet ja hänen tilansa paheni. Parin päivän jälkeen hänen silmänsä muuttuivat keltaisiksi ja hän ei kyennyt enää hillitsemään rakkoaan. Terry huomasi Suesanin selässä mustia jälkiä, jotka hän myöhemmin ymmärsi sisäisen verenvuodon aiheuttamiksi ja tulleen edellisestä Theresan hakkaamisesta.
Heinäkuun 16., 1984, Theresa teippari Suesanin suun umpeen ja sitoi tämän kädet ja jalat. Sitten hän pakkasi tytön omaisuuden roskasäkkeihin ja käski Williamin ja Robertin laittaa Suesanin autoon. He ajoivat valtatie 89:ää ja lopulta ajoivat auton sivuun Square Creekin sillalla. William ja Robert kantoivat käskystä Suesanin ulos autosta ja penkalle. Theresa kantoi roskapussit itse ja peitti sitten Suesanin ja pussit bensalla, ennen kuin heitti tulitikin. (Joissakin versioissa kerrotaan toisen veljeksistä tehneen sen.) Pojat äiteineen palasivat autoon, eikä kukaan katsonut taakseen. Knorrin taloudessa kaikki olivat hiljaa ja rauhassa pari viikkoa Suesanin kuoleman jälkeen, mutta lopulta kaikki palautui jälleen normaaliksi.
Jane Doe #6607-85
Myöhään keväällä 1985 Theresa päätti saada lisää tuloja omien vähäisten tulojensa lisäksi sillä, että nyt 20-vuotias tytär Sheila lähtisi ulos myymään seksiä. Sheila oli kauhuissaan äitinsä suunnitelmasta, mutta ei pystynyt estämäänkään sitä. Ennen pitkää Sheila toi kotiin satoja dollareita päivässä ja Theresa vaikutti olevan lähes ylpeä tyttärestään. Hän helpotti päivittäisiä hakkaamisia ja Sheila sai mennä ja tulla kuten halusi. Kieroutuneella tavalla prostituutiosta oli etua Sheilalle.
Sheila Knorr.
Toukokuussa 1985 Sheilan vapaus päättyi. Theresa epäili tyttärensä olevan raskaana ja syytti häntä myös sukupuolitaudista, jonka hän väitti saaneensa vessan käyttämisestä. Sheila hakattiin mustelmille ennen kuin hänet sidottiin ja lukittiin pieneen komeroon. Theresa kielsi muita lapsia avaamasta ovea, eikä Sheilalle saanut antaa vettä tai ruokaa.
"Hän halusi Sheilan tunnustavan," Terry kertoi. "Se oli äidin tapa. Hakata heitä kunnes he tunnustivat." Sheila myöhemmin jopa tunnusti, mutta Theresa syytti häntä valehtelusta ja rangaistus jatkui. Kesäkuun 21., 1985, kolmantena päivänä Sheilan vangitsemisesta, perhe kuuli vaikeam tömähdyksen komerosta. Se oli viimeinen ääni jonka he kuulivat Sheilasta. Kolme päivää myöhemmin he avasivat komeron ja löysivät Sheilan ruumiin käpertyneenä sikiöasentoon. Hän näytti yrittäneen kiivetä joitakin matalia hyllyjä pitkin komerossa, mutta ne eivät olleet kestäneen hänen painoaan ja hän tippui alas.
Theresa otti vanhan pahvilaatikon ja täytti sen huovilla ja tyynyillä. Hän käski kahta poikaansa laittamaan Sheilan laatikkoon ja kantamaan hänet ulos. Kaikki tekivät kuten oli käsketty ja pian he ajoivat tietä 80, kohti Truckeen lentokenttää. Matkan varrella Theresa huomasi pienen pellon ja päätti ajaa sivuun. Hän käski poikien kantaa siskonsa pahvilaatikkoruumisarkku heinien sekaan.
Muutamaa tuntia myöhemmin siitä kun laatikko oli hylätty, Elmer Barber oli tekemässä normaalia kierrostaan Martis Creekin leirintäalueella ja törmäsi laatikkoon. Hänen uteliaisuutensa voitti ja hän avasi laatikon katsoakseen sisälle. Se mitä hän näki, aiheutti vainon hänelle loppuiäkseen. Elmer ilmoitti löydöstään Nevadan kunnan poliisilaitokselle ja tunneissa alue oli täynnä poliiseja. He eivät kuitenkaan löytäneet tarpeeksi vinkkejä ja uhri merkittiin Jane Doe #6607-85:ksi.
Theresasta tuli erittäin vainoharhainen Sheilan kuoleman jälkeen ja hän pelkäsi, että komeron avulla hänet voitaisiin yhdistää Sheilan kuolemaan. Syyskuun 29., 1986 hän käski perhettään pakkaamaan tavaransa ja tämän jälkeen Terryn tuli valella talo bensalla ja sytyttää se tuleen. Theresan harmiksi naapurit huomasivat tulen välittömästi ja palolaitos kutsuttiin paikalle. Vain vähän vahinkoa oli kerennyt tapahtumaan eikä ollut epäilystäkään, etteikö tulta olisi sytytetty tahallisesti.
Viimeinen pysäkki
Theresan lapset olivat kaikki kasvaneet enemmän tai vähemmän aikuisiksi siinä vaiheessa kun heidän äitinsä päätti alkaa piilottelemaan. Howard, 26, ei halunnut olla missään tekemisissä perheensä kanssa ja hänen veljensä, 24-vuotias William, muutti yhteen tyttöystävänsä kanssa. Terry oli vain 16, mutta jätti myös äitinsä käyttäen Sheilan papereita hyväkseen vaikuttaakseen 21-vuotiaalta. Theresan luokse jäi ainoastaan 19-vuotias Robert, jonka kanssa Theresa muutti Las Vegasiin.
Kuten aina, kaikki meni aluksi hyvin, mutta marraskuun 7., 1991, Robert teki ison virheen. Rahapulassaan hän käveli Red's Placeen, baariin Las Vegasissa ja veti aseen esille. Seuraavat tapahtumat ovat hämärän peitossa, mutta baarimikko Robert Ward kuoli. Tutkijat pidättivät Robertin murhasta ja hänet tuomittiin 16 vuodeksi vankilaan.
Robert Knorr.
Theresa oli hermostunut huomion vuoksi ja pari viikkoa myöhemmin hän muutti Salt Lake Cityyn, Utahiin.
1992 Terry, joka oli nyt naimisissa, oli katsomassa jaksoa sarjasta America's Most Wanted. Mikään tapauksista ei erityisemmin liittynyt hänen perheeseensä, mutta ne inspiroivat häntä soittamaan Nevadan viranomaisille. Poliisipäällikkö Ron Perea vastasi puheluun. Terry kertoi hänelle, että vuosia myöhemmin hänen äitinsä ja kaksi veljeään tappoivat hänen siskonsa sytyttämällä tämän tuleen. Seuraavana vuonna he olivat tappaneet toisen siskon ja hylänneet ruumiin vuorille. Perea kuunteli nuoren naisen uskomatonta tarinaa ja päätti kuulla häntä kasvokkain. Seuraavana päivänä Perea tapasi Terryn ja haastatteli tätä useita tunteja. Hän kirjoitti muistiinpanoja ja pyysi viranomaisia varmistamaan tarinan. Tutkijat löysivät pian molemmat Jane Doet ja palaset alkoivat loksahtamaan paikalleen.
Terry Knorr.
Marraskuun 4., 1993, tutkijat nostivat pinon syytteitä Theresaa ja hänen poikiaan kohtaan. William löydettiin Sacramentosta jossa hän työskenteli varastolla ja eleili rauhallisessa naapurustossa. Robert löydettiin vankilasta. Kumpikaan pojista ei olisi halunnut puhua tutkijoiden kanssa, mutta molemmat murtuivat ja kertoivat viimein kaiken. Viisi päivää myöhemmin Salt Lake Citystä tuli puhelu, jonka mukaan Theresa oli paikallistettu ajokortin perusteella. Hänet oli pidätetty viisi päivää aiemmin juopuneena ajamisesta. Tutkijat lähtivät siihen osoitteeseen, minkä he Salt Laken viranomaisilta saivat. Juuri ennen yön saapumista he koputtivat oveen. Theresa avasi oven ja tuli pidätetyksi. Tutkijat olivat saapuneet paikalle juuri ajoissa, sillä Theresa oli pakkaamassa tavaroitaan aikomuksena muuttaa jälleen. Poliisilaitoksella hän kieltäytyi olemasta yhteistyössä ja vaati asianajajaa.
Theresa Knorr.
Päätös
Theresaa syytettiin kahden tyttärensä kiduttamisesta ja tappamisesta. Oikeudenkäynti alkoi marraskuun 15., 1993. Williamia syytettiin oikeudessa aikuisena. Robert sai sovittua, että mikäli hän todistaisi Theresaa vastaan, hän saisi lievennetyn tuomion aiemmasta rikoksestaan. Kuukautta myöhemmin kaikki syytteet häntä kohtaan hylättiin.
William Knorr.
Lopulta Robertin 16 vuoden tuomio lyheni kolmeen vuoteen ja hänen veljensä William määrättiin terapiaan.
Kun Theresa tajusi Robertin tehneen sopimuksen, hän sopi, että myöntäessään syyllisyytensä hän ei saisi kuolemantuomiota, mutta elinkautisen. Lokakuun 17., 1995, Theresa myönsi syyllisyytensä. Hänet tuomittiin kahteen elinkautiseen. Ehdonalaiseen pääsyä hän voi ensimmäisen kerran anoa vuonna 2027, jolloin hän on 80-vuotias.
Vuosia myöhemmin perheen teot paljastunut Terry Knorr kuoli sydänkohtaukseen 2003, ollessaan vain 32-vuotias.
