Kaksi suomalaista surmattu Afganistanissa 2014

Aiheet terrorismista ja terroriryhmistä tänne.
anaboliantti
Sofia Karppi
Viestit: 432
Liittynyt: To Tammi 24, 2013 1:01 am

Re: Kaksi suomalaista surmattu Afganistanissa

Viesti Kirjoittaja anaboliantti »

Yle:n uutinen:

http://yle.fi/uutiset/ex-suurlahettilas ... ta/7374170
Afganistanissa 2010–2013 suurlähettiläänä työskennellyt Pauli Järvenpää arvioi, että suomalaisten avustustyöntekijöiden surmaaminen kertoo turvallisuustilanteen huomattavasta heikkenemisestä. Järvenpään mukaan avustusjärjestöjen vetäytyminen olisi afganistanilaisille katastrofi.
Miten niin se olisi katastrofi? Wikipedian mukaan Afganistanin alueella on ollut asutusta jo ennen ajanlaskun alkua. Mielenkiintoista miten afgaanit ovat selvinneet tuhansia vuosia ilman länsimaisia lähetystyöntekijöitä. Hmmm .. voisikohan mitenkään olla että selviäisivät kyllä vastakin?

Avatar
irmuska
Rico Tubbs
Viestit: 1295
Liittynyt: Ti Tammi 03, 2012 7:16 pm

Re: Kaksi suomalaista surmattu Afganistanissa

Viesti Kirjoittaja irmuska »

anaboliantti kirjoitti:Afganistan on klaaniyhteiskunta jossa eri klaanit ovat taistelleet aikojen alusta asti. Ei siis todellakaan ole kyse muutamasta hullusta jotka pitävät pinteessä suurta massaa vaan kyllä se on koko kansa ja kulttuuri. Se on se asia jota ei lännessä tunnuta tajuavan.

Minusta on paitsi turhaa niin jossain määrin myös väärin lähteä lännestä "opettamaan villejä tavoille" jota tehtävää nämäkin kaksi lähetystyöntekijää perimmiltään olivat tekemässä. Afganistan ja afganistanilainen yhteiskunta muuttuu tai kehittyy sisältä päin jos on ylipäätään muuttuakseen.
You have a point man! Ja sama pätee hyvin moneen muuhunkin valtioon johon niin innolla ollaan tuputtamassa länsimaista sivistystä. Se, että länsimainen elämäntapa on meille sivistystä ei tarkoita, että niissä valtioissa joihin sitä yritetään ajaa se koettaisiin sivistykseksi.

Ja mikä siinä on, että kun kuitenkin täällä keuhkotaan siitä, että jokaisella on uskonvapaus niin sitten kuitenkin tahdotaan kääntää kristinuskoon? Eihän sitä uskonvapautta arvosteta tuolloin tippaakaan. Pitäisi ennemmin sanoa, että kaikilla on uskonvapaus kristinuskoon, sitähän siellä pitkälti pyritään tekemään, kääntämään väärinuskovia...
"Sinä olet aivan liian tyhmä analysoimaan mitään, joten jätä se suosiolla älykkäämmille ihmisille."

Avatar
PaxCow
Adrian Monk
Viestit: 2520
Liittynyt: To Tammi 17, 2013 3:45 pm

Re: Kaksi suomalaista surmattu Afganistanissa

Viesti Kirjoittaja PaxCow »

anaboliantti kirjoitti:Afganistan ja afganistanilainen yhteiskunta muuttuu tai kehittyy sisältä päin jos on ylipäätään muuttuakseen.
Totta kai se menee loppujen lopuksi näin, mutta eivätkö yksilöt voi muuttua vain silloin, kun saavat vaikutteita, uusia näkemyksiä tai vaikka koulutuksen suoman mahdollisuuden muuttua? Kautta historian yksilöt ja yhteisöt ovat muuttuneet oltuaan yhteydessä muihin kulttuureihin. Sinänsä kyllä olen samaa mieltä siitä, että kristillisten kehitysyhteistyöjärjestöjen tulisi olla todella varovaisia, ettei avusta/yhteistyöstä tule käännytystä.
"I do not fear death. I had been dead for billions and billions of years before I was born, and had not suffered the slightest inconvenience from it." - Mark Twain

kakkosurpo
Sherlock John Holmes
Viestit: 8171
Liittynyt: Pe Joulu 24, 2010 11:53 pm
Paikkakunta: Jupiter

Re: Kaksi suomalaista surmattu Afganistanissa

Viesti Kirjoittaja kakkosurpo »

Yksilöt voivat kehittyä nopeastikkin, mutta yhteisöt, varsinkin uskonnolliset yhteisöt, vaativat satoja vuosia aikaa. Ei niissä muutosta saada aikaan paikanpäällä yksilötasolla. Sillä tavalla saadaan aikaan vain lisää vainajia. On vain asioita joiden täytyisi antaa olla. On vain maita joiden täytyisi antaa olla. On vain kansoja joiden täytyisi antaa olla, eikä mennä niitä opastamaan meidän mielestä hyville tavoille. Tai tuoda heitä pois omasta ympäristöstään.
Ei tämäkään sivilisaatio missä me elämme ole kehittynyt yhden sukupolven aikana.
Ihmisellä(vallanpitäjillä) on aina ollut tarve sotia, alistaa, tappaa. Samoja viitteitähän on meidänkin sivilisaatiossa ihan riitävästi, miksi näitä ongelmia pitää yrittää väkisin muuttaa, tai haalia muualta lisää, varsinkin kun ainut niitä muuttava tekijä on aika, ei ihminen.
Ihminen, et sinä enkä minä, ole vielä kypsä täydelliseen maailmaan, koska sellaista ei ole eikä tule.
Piilohomot on in.

rahima
Hetty Wainthropp
Viestit: 473
Liittynyt: Ti Marras 08, 2011 7:37 pm

Re: Kaksi suomalaista surmattu Afganistanissa

Viesti Kirjoittaja rahima »

Olen jonkin matkan päästä seurannut Afganistanin elämää 1960-luvun lopulta asti. En tarkoituksella, vaan sattunut sellaiseen paikkaan. Entinen Neuvostoliitto tuki ja koulutti afgaaneja. Erään suomalaisen papin haave oli päästä lähetystyöhön Afganistaniin. Myöhemmin amerikkalaiset siellä touhunneet.Vuosien kuluessa ei oikeastaan minkäänlaista muutosta ole tapahtunut.Ja tarvitseeko ollakkaan. Antaa heidän elää omalla tavallaan. Sitten Irak.Samantyyppinen touhu, venäläiset ja amerikkalaisevat ovat"auttamassa".
Kyllä näillä suomalaisnaisilla on ihan väärä elämänasenne ollut. Lähteä nyt käännytystyöhön Afganistaniin ilmeisesti jonkun muun työn ohessa. En ole kuullut vielä mistään heidän pohjakoulutustaan. Olivatko terveyden tai sosiaalitoimen ammattilaisia? Suomessakin olisi auttamistyötä tarjolla esim. paperittomien klinikka on hyvä paikka vapaaehtoistyöhön..Ja tuollainen luottavaisuus, että lähdetään liikkeelle ilman henkivartijoita...

Avatar
PaxCow
Adrian Monk
Viestit: 2520
Liittynyt: To Tammi 17, 2013 3:45 pm

Re: Kaksi suomalaista surmattu Afganistanissa

Viesti Kirjoittaja PaxCow »

rahima kirjoitti:Kyllä näillä suomalaisnaisilla on ihan väärä elämänasenne ollut. Lähteä nyt käännytystyöhön Afganistaniin ilmeisesti jonkun muun työn ohessa.
Eiväthän he kai käännytystyössä olleet? He työskentelivät mm. mielenterveysalalla. Toinen ainakin koulutti paikallisia mielenterveystyöntekijöitä. Toisen toimenkuvaan kuului naisten aseman parantaminen. Mutta toki järjestö, jolle he työskentelivät, oli lähetysjärjestö, jolla varmasti on "taka-ajatuksena" kristillinen sanoma. Ehkä he ajattelivat, että ihan maallinen 'hyvä työ' voi olla erinomainen keino madaltaa paikallisten kynnystä luottaa kristittyihin. Tai ehkä he halusivat osaltaan olla mukana vähentämässä kärsimystä. Vaikka en kristillistä käännytystyötä arvostakaan, kärsimyksen vähentämisyrityksille osaan antaa suuren arvon.
rahima kirjoitti:Ja tuollainen luottavaisuus, että lähdetään liikkeelle ilman henkivartijoita...
Kumpikin uhreista oli asunut Afganistanissa 1990-luvulta lähtien ja he puhuivat paikallista kieltä. He tosiaan olivat aika uskaliaita, mutta toisaalta sen ymmärtää, kun olivat jo niin pitkään olleet siellä ja varmaan luulivat tuntevansa riskit.
"I do not fear death. I had been dead for billions and billions of years before I was born, and had not suffered the slightest inconvenience from it." - Mark Twain

Nimof
Lauri Hanhivaara
Viestit: 137
Liittynyt: Ke Huhti 18, 2012 6:46 pm

Re: Kaksi suomalaista surmattu Afganistanissa 2014

Viesti Kirjoittaja Nimof »

Afganistanin valtaamisella on pitkät perinteet. 1860-luvulla brittien yritys liittää imperiumiin maa päättyi armeijan kuolemanmarssiin ja tuhoon Khyber-solassa. Venäläisten ekspansio itään saavutti Afganistanin viimeistään samoihin aikoihin. Ilman menestystä.

1900-luvulla tulivat venäläiset ja yrittivät ja kärsivät tappion. Heidän ansiostaan amerikkalaiset herättivät islamilaista vihaa venäläisiä kommunistipakanoita kohtaan ja siinä samassa synnyttivät taliban-liikkeen, jonka idioottimaisuus hakee vertaistaan. Ja kouluttivat pari terroristiakin, mm. yhden Bin Ladenin. Ja kun se ei vielä riittänyt, amerikkalaiset tunkivat sinne armeijoineen - ja ihan yhtä heikosti näyttää taas käyvän.

Venäläisille ja briteille Afganistan oli kahden suurvallan valtaintresseissä rajamaana. Afganistanin takana oli pääsy Intiaan, ja Kiinaan, olihan legendaarinen silkkitie kuljettanut rikkauksia Eurooppaan. Ja huumeita. Amerikkalaisten yksi näennäinen tavoite oli tuhota unikkoviljelmät ja estää huumeiden synty heti niiden kotimaassa. Kuinkas kävikään? Paljonko ovat huumeet maailmanmarkkinoilla vähentyneet? Pellot taitavat tuottaa amerikkalaisille aikamoisen sadon tänäkin vuonna.

Suurvallatkin saavat nenilleen Afganistanissa, pienvaltojen ei pitäisi sinne mennä ollenkaan. Ei ole sieltä irti saatu kuin sotaa ja kuolemaa - no ainoa, mikä mieleen tulee niiden lisäksi, on afgaaninvinttikoirat. Nekin ovat sellaisia karvakameleita, etten ymmärrä, miten kukaan niitä jaksaa kampailla...

Oletteko muuten ajatelleet, että Afganistanhan se on amerikkalaiskonservatiivien ihmemaa - uskonto on laki, hallitu heikko, aseita piisaa ja niitä saa käyttää niin kuin huvittaa, ja naisetkin tietävät paikkansa.

Vestigia terrent

Doctor Lecter
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17026
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Re: Kaksi suomalaista surmattu Afganistanissa 2014

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

Suomalaisnaiset tappanut teloitetaan

Kaksi suomalaista avustustyöntekijää heinäkuussa Afganistanissa surmannut mies on saanut kuolemantuomion. Lisäksi kaksi muuta miestä tuomittiin viiden vuoden sekä kahden vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistuksiin avunannosta surmaan.

Suomen ulkoministeriö vastustaa kuolemanrangaistusta muiden EU-maiden tapaan. Ministeriön Etelä-Aasian-yksikön varapäällikkö Olli Ruohomäki sanoo, että Suomi kertoo kantansa myös Afganistanille, kun aika on sopiva. Itse oikeusprosessiin Suomi ei puutu.

Surmatut naiset olivat Suomen evankelisluterilaisen kansanlähetyksen työntekijöitä. Afganistanissa he työskentelivät avustusjärjestö International Assistance Missionille.


HS
ULKOMAAT 20.1.2015 2:00

Vaan mistäpä sen tietää olivatko nämä tuomitut edes osallisia tuohon surmaamiseen? Jos olivat, niin kuka oli iskun takana? Tuskin he ampuivat uhreja huvikseen ja summittaisesti tai edes olivat ärsyyntyneet länsimaisen propagandan levittämisesta ja naiset kait liikkuivat "maassa maan tavalla". Kuka antoi tappokäskyn?

Tuo, että liikkuivat mustakaapuina ja siis maassa maan tavalla koskee ainoastaan suomalaisia islaminuskoisissa maissa. Päinvastoin se ei toimi koska kulttuuri ja koska uskonto.

EDIT: typo
Viimeksi muokannut Doctor Lecter, To Tammi 22, 2015 1:29 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

Avatar
PaxCow
Adrian Monk
Viestit: 2520
Liittynyt: To Tammi 17, 2013 3:45 pm

Re: Kaksi suomalaista surmattu Afganistanissa 2014

Viesti Kirjoittaja PaxCow »

Viime joulukuun Kuukausiliitteessä oli muuten pitkä juttu surmatuista naisista.

Se löytyy täältä: http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1417579678141

En kopioi sitä tähän, koska tekstiä on niin paljon.
"I do not fear death. I had been dead for billions and billions of years before I was born, and had not suffered the slightest inconvenience from it." - Mark Twain

Silli
Axel Foley
Viestit: 2179
Liittynyt: La Elo 25, 2018 12:28 pm

Re: Kaksi suomalaista surmattu Afganistanissa 2014

Viesti Kirjoittaja Silli »

No, minäpä kopioin.
He lähtivät yhdessä – Afganistanissa surmattujen suomalaisnaisten tarina

Seija Järvenpää ja Kaija Martin matkustivat 16 vuotta sitten yhdessä Afganistaniin. Pyyteetön avustustyö Heratin kaupungissa päättyi viime heinäkuussa, kun he olivat matkalla basaarista kotiin.

UUTINEN LEVISI NOPEASTI. Ranskalainen uutistoimisto Agence France-Presse tiivisti sen kolmeen kappaleeseen:

Tunnistamattomat asemiehet ampuivat kuoliaiksi kaksi suomalaista naisavustustyöntekijää, kun nämä matkustivat taksissa läntisessä Afganistanissa torstaina.
Surmat ovat uusimmat siinä iskujen sarjassa, joka ulkomaalaisiin on kohdistunut viime aikoina. Ne sattuivat hetkellä, jolloin Afganistania uhkaa poliittinen umpikuja. Se voi syöstä maan etniseen konfliktiin samaan aikaan, kun ulkomaiset joukot valmistautuvat jättämään jo yli kymmenen vuotta kestäneen sodan.
Yksikään ryhmä ei ole vielä ottanut vastuuta surmista Heratin kaupungissa. Neljä vuotta sitten Taleban teki naisten työnantajaa, kristillistä avustustyöjärjestöä vastaan iskun, jossa kuoli kahdeksan ulkomaalaista. Militantit väittivät avustustyöntekijöiden olleen 'lähetystyöntekijöitä'.

Heratin kaupunki luoteisessa Afganistanissa on saanut nimensä Harijoesta. Sen alkulähde on Hindu Kushin vuoristossa, josta joki lähtee laskemaan länteen. Ohitettuaan Heratin ikiaikaisen kaupungin Harijoki jatkaa matkaansa kohti Karakumin autiomaata, jonka hiekkaan se lopulta katoaa saavuttamatta koskaan merta.

Lännessä rajan takana on Iran, pohjoisessa Turkmenistan. Heratin kautta kulki muinainen kauppareitti Välimereltä Intiaan ja Kiinaan. Jo toistatuhatta vuotta sitten Heratia kuvailtiin mahtavaksi kauppapaikaksi, jota suojasivat vahvat muurit ja jonka torit kuhisivat ihmisiä.

Abbasidin kalifaatissa ei ollut toista paikkaa, jossa olisi kudottu yhtä loisteliaita kankaita. Keskiajan alussa, niin väitettiin, Heratissa oli yli neljäsataatuhatta taloa.

"Jos joku kysyy, mikä on kaupungeista miellyttävin, voi hänelle vastata oitis, että se on Herat", kirjoitti runoilija Rumi 1200-luvulla.

Hallitsijat ja dynastiat vaihtuivat, mutta Herat pysyi. Sotien ja hävityksen jälkeen rakennettiin aina uudet moskeijat. Jokilaaksossa kasvoivat viinirypäleet, pistaasipähkinät, sahramikrookukset ja vesimelonit. Oli okraa, munakoisoja, sipuleita, aprikooseja.

1800-luvulla tulivat britit. Vuonna 1919 tuli itsenäisyys. 1970-luvulla tulivat pitkätukkaiset hipit kleinbusseissaan.

Kun 1970-luku vaihtui 1980-luvuksi, tulivat neuvostojoukkojen panssarivaunut.

Afganistanin kommunistinen puolue oli tehnyt vallankaappauksen edellisenä vuonna. Nyt se tarvitsi apua. Miehittäjät pommittivat hajalle puolet Heratin kaupungista. Alkoi sota, jossa vastakkain olivat neuvostojoukot ja niitä vastaan taistelevat mujahedinit. Näitä uskonsotureita tukivat muiden muassa Yhdysvallat ja Saudi-Arabia.

Vuonna 1995 tuli ääri-islamistinen Taleban.

Herat antautui ilman vastarintaa.

Kaupunki ei ollut aikoihin nähnyt sellaista kurinpitoa ja pelkoa. Oli kuin Afganistan olisi paiskattu ajassa satoja vuosia taaksepäin.

SEIJA JÄRVENPÄÄ JA KAIJA MARTIN SAAPUIVAT Afganistaniin ensimmäisen kerran maaliskuun alussa vuonna 1998. Mullah Omarin johtama Taleban-liike hallitsi maata kolmatta vuotta.

Tuohon aikaan Afganistanista kerrottiin paljon uutisia, eivätkä ne olleet hyviä:

Taleban oli sulkenut tyttöjen koulut, kieltänyt musiikin ja tanssin, jopa viheltämisen. Miehet eivät saaneet ajaa partaansa. Naisten oli peitettävä itsensä kaapumaiseen burkhaan. Se peitti nilkat, ranteet ja kasvot, siinä oli silmien edessä tiuha verkko.

Varkailta katkottiin raajoja. Aviorikosten tekijät kivitettiin.

Kaija Martin oli 39-vuotias, Seija Järvenpää vuoden nuorempi. Kumpikaan ei ollut naimisissa, eikä kummallakaan ollut lapsia.

He saapuivat Afganistaniin yhdessä. He olivat valinneet matkavaatteiksi samanlaiset pitkät löysät ruutumekot ja niiden alle valkoiset pitkähihaiset poolopuserot. Ne yllään he näyttivät siskoksilta. Heidän metallisankaiset silmälasinsa olivat melkein samanlaiset, ja kummankin hiukset oli leikattu niin, että ne ulottuivat juuri ja juuri niskaan.
Kaija Martin ja Seija Järvenpää vuonna 1998.jpg
Kaija Martin ja Seija Järvenpää vuonna 1998.jpg (78.23 KiB) Katsottu 2840 kertaa
He arvelivat, että pitkät siistit mekot yllään he eivät herättäisi huomiota, kun saapuisivat Pakistaniin – tuohon aikaan Afganistanin pääkaupunkiin Kabuliin piti matkustaa Pakistanin Peshawarin kautta. Matkalla joku oli kuitenkin kysynyt, olivatko he lähetystyöntekijöitä.

Järvenpään ja Martinin lähetti Afganistaniin Suomen evankelisluterilainen kansanlähetys. He olivat uskovaisia naisia, joiden Raamatut olivat paljosta lukemisesta kuluneet.

Kaija oli kasvanut kuusilapsisessa perheessä Oulussa. Vanhemmat kuuluivat Rauhan sana -lähetysyhdistykseen. Se on osa lestadiolaista herätysliikettä, mutta lapset eivät pitäneet vanhempiaan lestadiolaisina. Perheessä ei oltu jyrkkiä.

Kesäisin Kaija kävi Rauhan sanan järjestämillä lasten ja nuorten leireillä. Kaija oli Martinin perheen kuopus. Sisaruksista seuraava oli häntä kahdeksan vuotta vanhempi. Kun Kaija oli 15-vuotias, perhe muutti Oulusta parinkymmenen kilometrin päähän Kiiminkiin. Vanhemmilla oli perheyritys, ja Kaija oppi ymmärtämään, mistä elanto tuli. Lapset kasvatettiin kantamaan vastuuta.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Kaija Martin kävi Oulussa kauppaoppilaitoksen, kuten kaksi hänen vanhemmista sisaruksistaan. Sitten hän sai sihteerin paikan sanomalehti Kalevassa ja jäi synnyinkaupunkiinsa Ouluun. Yhden vuoden hän hoiti lapsia Sveitsissä.

Joskus Martin ajatteli, että ottaisi Kalevasta palkatonta vapaata ja lähtisi lastenhoitajaksi jonkun lähetystyöntekijän perheeseen. Hän oli kiinnostunut muista maista ja kulttuureista.

Kului kuitenkin vielä vuosia, ennen kuin hän hakeutui töihin Kansanlähetyksen toimistoon Hausjärvelle ja sitten opiskelemaan Ryttylän lähetyskouluun. Sitä johti rehtori Niilo Räsänen – hänen puolisonsa Päivi Räsänen oli tuohon aikaan kristillisdemokraattien ensimmäisen kauden kansanedustaja.

Ryttylän lähetyskoulun Hausjärvellä kävi myös Seija Järvenpää. Hän oli kotoisin pienviljelijäperheestä Lehtimäeltä Etelä-Pohjanmaalta. Peruskoulun jälkeen hän oli mennyt ammattikouluun, valmistunut laborantiksi ja työskennellyt sitten eri työpaikoissa.

Vaikka Seija ja Kaija saattoivat näyttää sisaruksilta, luonteiltaan he olivat erilaisia. Kaija oli hiljainen ja päättäväinen, Seija innostui helposti ja puhui ja nauroi paljon. Heitä yhdisti yhteinen työnäky – herätysliikkeissä tavataan puhua näyistä ja kutsumuksesta.

Se oli Afganistan.

Seija Järvenpää kokenut herätyksen 27-vuotiaana. Hän vietti vuoden Britanniassa kansainvälisessä raamattukeskuksessa. Välillä hän työskenteli vammaisavustajana.

Uskoon tultuaan Järvenpää oli alkanut ajatella, että elämä on palvelua. Hän halusi lähetystyöhön, ja kun hän oli 34-vuotias, hän muutti töihin Viroon runsaan vuoden ajaksi.

Sitten Afganistaniin tarvittiin työntekijöitä kehitysyhteistyöhön.

Järvenpäää ajatteli, että Jumala sulkee ja avaa ovia. Ennen lähtöään hän kirjoitti ystävilleen:

"Olen tilanteessani tapahtuneesta muutoksesta hyvin innostunut ja koen suurta JUMALAN RAUHAA! Inhimillisesti tämä maavaihdos on hyvin raju, mutta päätökseni on ollut kuin edeltä valmistettu, sillä jo jonkin aikaa olen kokenut, että minua motivoisi ehkä akuutimpi työ kentällä, jossa ei ole vielä kristillistä kirkkoa. Uskoin, että jos minun paikkani on muualla kuin Virossa, Jumala tulee sen näyttämään ja näin tapahtui. Siksi tämä rauha! Olen ottanut uskon askeleen!"

Myöhemmin Afganistanissa Järvenpää ihmetteli usein, miten hän olikaan päätynyt Lehtimäeltä sellaiseen paikkaan kuin Herat oli, niin perin pohjin toisenlaiseen.

KANSANLÄHETYS ON yksi Suomen luterilaisen kirkon seitsemästä lähetystyötä tekevästä järjestöstä. Sen perusta on viidesläisessä herätysliikkeessä.

Kansanlähetys syntyi kirkon kritiikistä 1960-luvulla. Liikkeen aktiivien mielestä kirkosta oli tullut liian liberaali, liian salliva. He painottivat uskoon tulemista ja sitä, että uskon piti näkyä. Jeesuksen toisen tulemisen odotettiin olevan lähellä. Oli toimittava, jotta kaikki ehtisivät kuulla evankeliumin.

1970–1980-luvulla Kansanlähetyksen aktiivit salakuljettivat Neuvostoliittoon satojatuhansia Raamattuja. Se oli vaarallista touhua, sillä Neuvostoliitossa kristittyjä vainottiin. Suomen kirkkoa Kansanlähetys arvosteli siitä, ettei se yrittänyt puuttua Neuvostoliiton olemattomaan uskonnonvapauteen.

Nykyään kansanlähetyksessä toimii ehkä parikymmentätuhatta ihmistä. Järjestön linja poikkeaa kirkon valtavirrasta. Liikkeessä ajatellaan, että pappisvirka kuuluu miehille, avioliitto on tarkoitettu miehen ja naisen väliseksi ja myös syntymätöntä lasta pitää suojella.

Kansanlähetystä arvostelevat kriitikot ovat sitä mieltä, että liikkeen pitäisi erota kirkosta. Viime vuonna pääkaupunkiseudun seurakuntayhtymät päättivät lopettaa sen rahoittamisen. Myös muut vanhoilliset lähetysjärjestöt, kuten Kylväjä, menettivät avustuksensa.

Kansanlähetyksessä jokainen uskovainen ihminen on joko lähetystyön tekijä eli lähtijä – tai sitten lähettäjä. Ryttylässä opetetaan, että lähetystyötä tehdään, kunnes Jeesus tulee toisen kerran ja noutaa omansa, ja että evankeliumi on vietävä erityisesti sellaisiin paikkoihin, joissa sitä ei ole vielä kuultu, kuten islamilaiseen maailmaan.

Usein tällaisissa maissa ei kuitenkaan saa tehdä lähetystyötä. Monin paikoin kristinuskon levittäminen on hengenvaarallista. Siksi paikalle mennään auttamaan ja tekemään kehitysyhteistyötä, ei lähetystyötä.

Suomalaisista lähetysjärjestöistä vain Kansanlähetys ja Kylväjä lähettävät työntekijöitä Afganistaniin. Osa näistä ihmisistä tosin lähtisi sinne ilman niitäkin, sillä aina löytyy järjestöjä, jotka valitsevat vaikeimmat kohteet.

Vuonna 1998, kun Seija Järvenpää ja Kaija Martin saapuivat Kabuliin, Afganistan oli köyhä, kahdenkymmenen vuoden sotimisen hajalle repimä maa, joka oli suljettu ulkomaailmalta. Sisällissotakin jatkui. Koko maassa ei ollut ainuttakaan kristillistä seurakuntaa.

Kristillinen hautausmaa kyllä oli, Kabulissa. Sinne oli haudattu suomalainen laboratoriohoitaja Eeva Barendsen ja hänen hollantilainen miehensä Erik Barendsen. Hekin olivat Afganistanissa Kansanlähetyksen lähettäminä.

Heidät puukotettiin kotonaan Kabulissa uudenvuodenyönä vuonna 1980.

ALKU EI TOSIAANKAAN OLLUT HELPPO. Kaija Martinin ja Seija Järvenpään työnantaja Afganistanissa oli kansainvälinen kristillinen avustusjärjestö nimeltä IAM, International Assistance Mission. Se oli aloittanut avustustyön Afganistanissa vuonna 1966, ja nyt se piti yllä muun muassa Afganistanin tärkeintä silmäsairaalaa.

Järvenpää ja Martin pantiin darin kielen kurssille, heille opetettiin kulttuuria ja tapoja, ja heidät perehdytettiin turvallisuusohjeisiin. Tarkoitus oli, että viiden kuukauden kuluttua Järvenpää lähetettäisiin Heratiin. Siellä työskenteli ennestään suomalainen perhe IAM:n palveluksessa.

Ennen Järvenpäätä ja Martinia IAM:n tehtävissä oli ollut lukuisia suomalaisia. Yhteistyö suomalaisten kanssa oli alkanut jo 1960-luvun lopussa. Kun lastenlääkäri, Afganistanin-veteraani Leena Kaartinen matkusti Kabuliin ensimmäisen kerran vuonna 1971, kaupungissa oli jo ainakin kaksi suomalaista naista, joista toinen opetti näkövammaisia.

Kaija Martinin oli tarkoitus aloittaa Kabulissa IAM:n aluejohtajan assistenttina ja siirtyä muutaman kuukauden päästä aluejohtajaksi. Edellinen oli lähdössä kotimaahan.

Näin pitkälle ei kuitenkaan päästy. Kaksi viikkoa ennen kielikurssin loppua IAM:n työntekijät evakuoitiin Afganistanista. Lähtö tuli nopeasti. Mukaan sai ottaa yhden matkalaukun.

Taleban oli kiristänyt otettaan. Avustusjärjestöjen paikallisia työntekijöitä oli pidätetty, ja kaikki ulkomaalaiset oli määrätty asumaan alueelle, jonne ei tullut vettä eikä sähköä.

Järvenpää ja Martin saivat paikat lähetyslentäjien kuusipaikkaisesta pienkoneesta. Kummallakin oli vatsatauti, ja myöhemmin selvisi, että Järvenpäällä oli ameeba.

Viikot evakossa olivat raskaita. Kaija Martin pääsi palaamaan Kabuliin samana syksynä. Seija Järvenpää sen sijaan lähetettiin Viroon. Hän sai luvan matkustaa Heratiin vasta seuraavan vuoden alussa.

Lähes vuosi oli kulunut, ennen kuin Järvenpää viimein pääsi aloittamaan uuden työnsä Heratissa. Nyt hän oli kehitysyhteistyön konsultti.

SEIJA JÄRVENPÄÄ KUTSUI Afganistania Vuorimaaksi. Kansanlähetyksessä oli sovittu, että julkisuudessa ei puhuttu Afganistanista vaan Keski-Aasiasta. Afganistanin viranomaiset tiesivät, että IAM:n työntekijät olivat kristittyjä, mutta silti ajateltiin, että oli turvallisinta olla mainitsematta Afganistania – siitäkin huolimatta, että Kansanlähetyksen työntekijät tekevät siellä kehitysyhteistyötä.

Enimmillään Järvenpään lähetysringissä oli 250 suomalaista. He olivat ihmisiä, jotka tukivat hänen työtään lahjoituksin, talkoin ja rukouksin. Hän puolestaan kirjoitti heille säännöllisesti. Lisää varoja tuli seurakunnista, joiden nimikkolähetti Järvenpää oli. Nimikkolähetit ovat olleet seurakuntien menestystuote 1960-luvulta lähtien.

Järvenpään kirjeissä Taleban oli T-pojat ja Raamattu oli Kirja. Herat oli "läntinen kaupunki", Iran "läntinen naapuri". Lomalla mentiin usein "itäiseen naapuriin" Pakistaniin.

Talebanien Afganistanissa harvat paikalliset kristityt olivat hengenvaarassa. Talebanit eivät kuitenkaan karkottaneet IAM:n kristittyjä työntekijöitä maasta, koska ilman näitä osa terveydenhuollosta olisi romahtanut.

Kaikkia ulkomaalaisia tarkkailtiin. Kun Järvenpää viimein pääsi Heratiin vuoden 1999 alussa, siellä oli öisin ulkonaliikkumiskielto. Ulkomaalaisten koteihin oli murtauduttu, ja IAM:n työntekijät nukkuivat makuupusseissa kahdessa ryhmässä.

"Kutsuni on aika kovilla, koen olevani taas tyhjän päällä", Järvenpää kirjoitti tukijoilleen Suomeen. "Jälleen kerran olen eri paikassa kuin tavarani ja juuri laittamani koti."

Talojen muureja korotettiin. Muurien päälle kieputettiin piikkilankaa. Asennettiin valonheittimet, hälytysjärjestelmät.

Joskus öisin kuului taistelujen ääniä.

"Näin minä nyt sitten täällä elelen, melko kapeissa ympyröissä", hän kuvasi. "Työni on haastavaa, ja vain Jumalan suurella avulla selviän siitä."

"En ihmettelisi, vaikka teistä joku nyt ajattelisikin, onko tässä enää mitään järkeä."

Järvenpää oli käynyt paikallisessa sairaalassa palovammaisten naisten osastolla. Sinne tuotiin naisia, jotka olivat yrittäneet tehdä polttoitsemurhan tai joiden aviomiehet olivat yrittäneet tappaa heidät polttamalla.

Huone oli ollut kuuma, löyhkä kuvottava. Vuoteisiin ei ollut sijattu lakanoita, sängyissä oli vain likaisia, verisiä huopia. Kärpäset pörräsivät, omaiset hälisivät.

Joillakin naisista, Järvenpäälle kerrottiin, oli palovammoja 80 prosentissa vartaloaan.

"Tiedän, että jo pelkkä ulkomaalaisten oleminen täällä on monelle paikalliselle suuri rohkaisu ja toivo paremmasta", hän kirjoitti toukokuussa 1999.

"Järkevää tai ei, täälläkin on lähimmäisemme."

KESÄISIN OLI polttavan kuuma. Tuuli tuntui siltä kuin joku olisi puhaltanut hiustenkuivaimella kasvoihin.

Talvisin oli kylmä. Suomalaiset kiinnittivät ikkunalasien päälle muovia tuomaan vähän suojaa pakkaselta.

Vatsataudit kiusasivat. Niistä vitsailtiin. Työtoverin sieraimesta kömpi yöllä tyynylle mato.

Talvipäivät toistuivat samankaltaisina. Vuoden 2000 marraskuussa Järvenpää kertoi kirjeessään tarkasti yhdestä päivästään:

Hän heräsi kotonaan kuudelta. Hän nousi sängystä ja käynnisti kerosiinilämmittimen. Sitten hän puikahti takaisin peittojen alle.

Vielä lämpimässä sängyssä hän avasi Raamattunsa ja luki siitä Raamattu läpi vuodessa -lukuoppaan mukaisen kohdan. Hän rukoili, pyysi siunausta ja "Pojan veren suojaa".

Järvenpään lukiessa huone lämpeni. Hän nousi ja aloitti aamutoimet. Seitsemältä yövahti kävi tuomassa lämpimän leivän, noonin. Sitä Järvenpää söi joka aamu. Ilman lisukkeita.

Toimistolla hän oli puoli kahdeksalta, vaikka työaika alkoi vasta puoli tuntia myöhemmin. Kun meni toimistoon ennen muita, sai hetken rauhassa miettiä päivän töitä.

Hän kävi sairaalassa tapaamassa järjestönsä työntekijää. Nainen purki tuntojaan. Afganistanin hallitus oli pakottanut karsimaan hankkeita, ja Järvenpäästä tuntui, että viranomaisten päätökset vaikeuttivat jatkuvasti hänen työtään.

Muillakin työntekijöillä oli huolia ja sairauksia, riitojakin. Yksi heistä sanoi Järvenpäälle, etteivät ulkomaalaiset voi ymmärtää heidän tuskaansa. Sellaista kuuli usein.

Illalla oli tiimin kokous, sellainen pidettiin kerran viikossa. Tuona marraskuisena päivänä se pidettiin vierastalossa, jossa Järvenpää asui. Kokki valmisti ruuan.

Kun muut lähtivät, Järvenpää kävi varmistamassa kummaltakin yövahdilta, että kaikki oli kunnossa. Hän antoi heille rahaa aamun leipää varten. Ennen kuin sähköt katkesivat, hän ehti tehdä vähän kotitöitä.

Kello 20.50 tiimin johtaja tarkisti radiopuhelimella, että kaikki olivat turvallisesti kotona. Sitten alkoi ulkonaliikkumiskielto.

Järvenpää otti Raamatun ja avasi sen Matteuksen evankeliumin kymmenennestä luvusta:

Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: Taivasten valtakunta on tullut lähelle.
Seija Järvenpään ja Kaija Martinin ensimmäinen työkomennus Afganistanissa kesti kolmisen vuotta. He palasivat Suomeen keväällä 2001. Yleensä lähetit työskentelevät ulkomaanjaksojen välissä kotimaassa vähintään puoli vuotta.

Niinpä syyskuun 11. päivän terrori-iskujen aikaan vuonna 2001 molemmat olivat Suomessa.

Sen jälkeen kaikki tapahtui nopeasti. Yhdysvallat uskoi, että terroristiryhmä al-Qaida oli tehnyt iskut ja että al-Qaidan johtaja Osama bin Laden piileskeli Afganistanissa.

Yhdysvallat ja Britannia alkoivat pommittaa Afganistania. Talebanit syöstiin vallasta.

Kun Seija Järvenpää palasi Heratiin syksyllä 2002, hän ei tahtonut tunnistaa entisiä työtovereitaan: miehet olivat ajaneet partansa ja vaihtaneet ylleen länsimaiset vaatteet.

Heratia oli pommitettu, mutta kaikki puhuivat vain siitä päivästä, kun talebanit oli ajettu tiehensä.

Kaupunki oli muuttunut. Ilmapiiri oli vapautuneempi ja toiveikkaampi.

Tytöt saivat taas käydä koulua. Kaduilla kuuli musiikkia. Iltaisin ulos kantautui televisioiden ääni. Toisinaan joku nainen uskaltautui ulos ilman kasvot peittävää burkhaa.

IAM:n paikalliset naistyöntekijät saattoivat nyt työskennellä samassa toimistossa kuin miehetkin – tosin edelleen eri huoneessa.

Kun Kaija Martin palasi toiselle Afganistanin-jaksolleen, hän työskenteli aluksi IAM:n silmäsairaalan hallinnossa. Sitten hän alkoi johtaa järjestön hankkeita Heratin alueen kylissä.

Vuonna 2009 Heratissa otetussa valokuvassa on koolla 15 suomalaista aikuista: he ovat Kansanlähetyksen ja lähetysyhdistys Kylväjän työntekijöitä eri puolilta Afganistania. Lapsiakin on toistakymmentä.

Suomessa tällaisia kuvia ei esitelty. Työntekijöiden turvallisuuden takia niin oli parempi.

KEVÄÄLLÄ 2010 Kaija Martin kirjoitti Suomeen huolestuneena. Afganistanin televisiossa oli näytetty ohjelma, jossa väitettiin esiintyvän kristittyjä afganistanilaisia. Siitä oli syntynyt kohu.

Perustuslain mukaan Afganistan on islamilainen tasavalta. Islamin hylkäämisestä voidaan rangaista kuolemalla.

Presidentti oli asettanut komitean selvittämään, tekivätkö ulkomaiset avustusjärjestöt sitä, mitä ne sanoivat tekevänsä. Kahden ulkomaisen kristillisen järjestön hankkeet jäädytettiin. Toinen niistä oli norjalainen.

IAM:ää pidettiin silmällä entistä tarkemmin.

Se oli turhaa, sillä IAM:n työntekijät pitivät kiinni järjestön periaatteista: he olivat täällä auttamassa, eivät julistamassa.

Muutamia kuukausia myöhemmin, elokuussa 2010, yhdentoista hengen ryhmä IAM:n ja muiden avustusjärjestöjen työntekijöitä oli palaamassa syrjäiseltä alueelta, jossa he olivat hoitaneet silmäsairauksia. Aseistetut miehet avasivat tulen ryhmää kohti ja tappoivat kymmenen ihmistä teloitustyyliin: kuusi amerikkalaista, kaksi afganistanilaista, yhden saksalaisen ja yhden britin.

Kaija Martin tunsi surmatuista kaksi. Toinen heistä oli 63-vuotias amerikkalainen Dan Terry, jonka vaimo Hilja Terry oli yksi ensimmäisistä Afganistaniin lähteneistä suomalaisista. Samainen Dan Terry oli lähettänyt sähkösanoman Suomeen uudenvuodenyönä 1980, kun Eeva ja Erik Barendsen oli murhattu.

Se oli alkanut sanoilla Eeva and Erik with Jesus.

Joukkomurhan jälkeen Kaija Martin kirjoitti kirjeen Suomeen. Hän mietti, miksi Jumala ei varjellut surmattuja. Olivathan he ennenkin selvinneet vaarallisista tilanteista. Hän kirjoitti: "Taivaan Isän rakkaus on horjumaton, hän ei torku eikä nuku."

Martin olisi halunnut käydä maaseudulla useammin seuraamassa kehityshankkeita, mutta se oli liian vaarallista. Hän pääsi paikallisten mukaan harvoin, ja silloin hänen oli pidettävä kasvot peittävää burkhaa. "Parempi niin kuin etten lainkaan pääsisi siellä käymään."

Eräässä kylässä hän oli tavannut 13-vuotiaan teiniäidin. Tyttö oli naitettu 11-vuotiaana, kun isä oli kuollut ja äiti oli mennyt uusiin naimisiin.

Martin ajatteli, että he tekivät kylissä tärkeää työtä. Papereissa puhuttiin rauhan, ihmisoikeuksien, terveyden ja naisten aseman edistämisestä. Oli hankesuunnittelua ja evaluaatioita, paikallisia kumppaneita, tarpeiden kartoittamista ja ihmisten kohtaamista.

Käytännössä he opettivat naisia lukemaan. He opettivat alkeellisia kätilön ja eläinlääkärin taitoja. He saivat naiset ulos kodeista. He auttoivat kyläläisiä selvittämään, miten nämä voisivat parantaa elämäänsä. He auttoivat rakentamaan käymälöitä. He lahjoittivat ovet ja ikkunat, kun koululaisille rakennettiin savesta ja mudasta uusia luokkahuoneita.

Naisille opetettiin kaupankäyntiä ja myönnettiin pienlainoja. Martin näki, miten monet köyhät naiset saivat ensimmäistä kertaa omaa rahaa, kun he myivät tuotteitaan.

Tällaista työtä oli tehty nyt 41 kylässä vuodesta 1995 alkaen. Sen takia Martin pettyi valtavasti, kun IAM keväällä 2012 päätti lakkauttaa kylähankkeen. Suomen ulkoministeriö oli luvannut sille rahoitusta, mutta IAM:n johdon mielestä ulkomaalaisten työntekijöiden oli liian vaarallista käydä kylissä valvomassa hanketta. Uusia työntekijöitäkin olisi tarvittu, mutta ketään ei ollut saatu.

Martinin tehtäväksi jäi projektin lopettaminen ennen kotimaanjaksolle lähtöä. Mistä paikalliset työntekijät saavat uudet työpaikat, hän huolehti.

Loppukesällä murhattiin ulkomaalainen mies, joka oli aikaisemmin työskennellyt IAM:ssä. Martin oli asunut hänen kanssaan samassa pihapiirissä monta vuotta. Miehen yritys rakensi jokiin pieniä vesivoimaloita, jotka tuottivat kyliin sähköä. Myös hänen yhtiökumppaninsa ja autonkuljettajansa surmattiin.

Seuraavana jouluna Kaija Martin matkusti takaisin Suomeen.

SEIJA JÄRVENPÄÄ PALASI Afganistaniin kolmannen kerran helmikuussa 2013. Hän oli asunut Suomessa yli seitsemän vuotta. Sinä aikana hän oli opiskellut sosionomiksi ja työskennellyt pakolaiskuraattorina Seinäjoella.

Suomessa hän oli joutunut huomaamaan, ettei ulkomailla hankittua työkokemusta arvostettu. Välillä hänen oli ollut vaikea ymmärtää hyvinvoivien suomalaisten valitusta. Hän oli nähnyt toisenlaista elämää.

Kaija Martin kävi saattamassa hänet lentokentälle.

Nyt Heratissa tuli sähköä joka päivä melkein tauotta. Kadut oli asfaltoitu, autoja oli enemmän. Kaupunkiin oli rakennettu niin paljon uusia taloja, ettei Järvenpää aina tunnistanut vanhoja paikkoja.

Amerikkalaiset sotilaat olivat olleet maassa toistakymmentä vuotta. Naton johtama kriisinhallintaoperaatio oli tuonut Afganistaniin kymmeniätuhansia sotilaita, myös suomalaisia rauhanturvaajia. Suomessa oli väitelty siitä, oliko Suomi sodan osapuoli ja rauhanturvaoperaatio vain terrorisminvastaisen sodan "humanitaarista kuorrutusta". Pelkästään vuosina 2007–2011 lähes 12?000 afganistanilaista siviiliä oli kuollut väkivaltaisissa iskuissa. Valtaosan niistä tekivät talebanit ja muut hallitusta vastustavat ryhmät.

Toisin kuin seitsemän vuotta aikaisemmin Heratin kaduilla ei enää uskaltanut liikkua kävellen. Työmatkat tehtiin IAM:n autoilla. Ostoksilla käytiin vain luotettavina pidettyjen taksinkuljettajien kanssa.

IAM oli hankkinut työntekijöiden asuintaloon juoksumaton ja kuntopyörän. Näin he saattoivat harrastaa liikuntaa poistumatta muurien ja piikkilankojen suojasta. Yksi Järvenpään ensimmäisistä työtehtävistä oli osallistua turvallisuuskoulutukseen Kabulissa.

IAM:n viiden ulkomaalaisen työntekijän ryhmä Heratissa oli kutistunut kolmeen. Uusia ihmisiä tuntui olevan vaikea löytää. Rahoitusvaikeuksiakin oli. Suomesta tullut psykiatrian sairaanhoitaja – kutsutaan häntä turvallisuussyistä Anneksi – koulutti paikallisia sairaanhoitajia ja teki samalla aluejohtajan töitä.

Kun Anne oli kesälomalla, Järvenpää vietti illat yksin tehden käsitöitä. Internetin kautta hän kuunteli suomalaisen radio Dein hengellistä ohjelmaa.

Lähimmille ystävilleen Suomessa Järvenpää oli joskus sanonut, että hänet oli pantu liian suuriin saappaisiin. Nyt hänen tehtävänsä oli suunnitella, millaista sosiaalityötä IAM:n mielenterveysklinikan yhteydessä voitaisiin tehdä. Kulttuurierot veivät voimia. Viranomaisilta ei saanut suoria vastauksia, korruptio sotki kaikkea. Joskus paikallisia työntekijöitä oli vaikea saada ymmärtämään ulkomaisen järjestön erilaiset arvot.

Yleensä Järvenpää lopetti kirjeensä Suomeen kertomalla, minkä puolesta Suomessa voitaisiin rukoilla. Kerran hän kirjoitti: "Rukousaiheita olisi vaikka kuinka, joten jätän luettelematta."

"Välillä tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta innostaa ihmisiä kehittämään omaa elämäänsä, koska inhimillinen hätä on niin suuri", hän kirjoitti.

"Heillä ei tahdo olla voimia ajatella tulevaisuutta. Kunhan selviäisivät huomisesta."

KEVÄÄLLÄ 2014 Afganistanissa pidettiin presidentinvaalit. Juuri ennen vaalipäivää eräs poliisikomentaja ampui saksalaisen uutiskuvaajan Anja Niedringhausin ja haavoitti vakavasti tämän kanssa työskennellyttä amerikkalaistoimittajaa. Naiset istuivat autossa, kun poliisi avasi tulen.

Maaliskuussa Kabulissa ammuttiin keskellä päivää kadulla ruotsalainen toimittaja Nils Hornér. Kaksi viikkoa sen jälkeen Kabulin turvallisimpana pidetyn hotellin ravintolassa tehtiin itsemurhaisku, jossa kuoli yhdeksän ihmistä. Huhtikuussa kabulilaisessa sairaalassa ammuttiin kolme amerikkalaista.

IAM tiukensi turvaohjeitaan entisestään Vaalien takia Seija ja Anne viettivät viisi päivää kotona.

Kesäkuussa Suomen ulkoministeriö päivitti Afganistania koskevan matkustustiedotteen. Maahan matkustavia kehotettiin noudattamaan erityistä varovaisuutta, sillä terrori-iskujen, väkivallan ja sieppausten uhan arvioitiin olevan suuri.

Heinäkuussa Jyväskylässä pidettiin Kansanlähetyspäivät. "Vain kirkko, joka ahkeroi lähetystyössä, on elävä ja hyvinvoiva kirkko", piispa Simo Peura sanoi tuhansille kuulijoille Hipposhallissa. "Lähetys on jokaisen kristityn olemisen ja elämisen tapa."

Sitten hän siunasi 18 lähetystyöntekijää uusille työkausille. Kaikkiaan Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on 315 lähettiä, joista 70 on Kansanlähetyksen palveluksessa.

Yksi siunatuista oli Kaija Martin. Runsaan viikon päästä hänen oli tarkoitus lentää jälleen Kabuliin. Hän muuttaisi Afganistaniin viidennen kerran.

Heratissa Seija Järvenpää kuunteli Jyväskylän Kansanlähetyspäiviä radio Deistä. Nettiradio kuului uskomattoman hyvin.

Pääkaupungissa Kabulissa oli ollut vaalien jälkeen levotonta. Liikkui huhuja jopa vallankumouksesta, mutta Heratissa oli yleensä rauhallista. Järvenpää oli silti kuullut ihmisten pohtivan pakoon lähtöä, pahimman varalta.

Hän kuunteli, miten ulkona kaikui muezzinin rukouskutsu. Samaan aikaan Hipposhallissa Jyväskylässä laulettiin tuttuja hengellisiä lauluja.

UUSI VIISUMI AFGANISTANIIN saapui Suomeen viime tingassa heinäkuussa 2014. Lähtöä edeltävänä iltana Kaija Martin siivosi rivitaloasuntoaan Ryttylässä. Kaapit piti saada tyhjiksi, koska huoneistoon muuttaisi vuokralainen.

Martin suunnitteli työskentelevänsä Afganistanissa tällä kertaa kaksi vuotta. Sen jälkeen hän palaisi vähäksi aikaa Suomeen mutta lähtisi sitten taas kahdeksi vuodeksi Afganistaniin.

Seuraavana päivänä veli ajoi hänet lentokentälle Helsinkiin.

Martin yöpyi Kabulissa ja lensi Heratiin lauantai-iltana. Seija ja Anne olivat lentokentällä vastassa, kun hän työnsi matkalaukkukärrynsä saapuvien matkustajien aulaan.

Illalla hän lähetti tekstiviestin sisarelleen Suomeen:

Nyt mä olen täällä, ihanaa nukahtaa omaan sänkyyn.
Koko sen puolentoista vuoden ajan, jonka hän oli asunut Suomessa, hänen tavaransa olivat odottaneet Heratissa metallisissa matka-arkuissa. Koko ajan hän oli kaivannut tänne.

Nyt hän purki tavaroitaan ja suunnitteli tulevia töitä. Heitä olisi kaupungissa muutamien viikkojen ajan kolme suomalaisnaista. Syyskuussa Anne lähtisi, ja sen jälkeen Järvenpää ja Martin jäisivät kahden.

SINÄ YÖNÄ TUULI. Kuiva, puuskittainen puhuri kävi pohjoisesta. Se nosti taivaalle pölypilviä.

Päivästä oli tulossa kuuma. Jo aamukahdeksalta lämpö kipusi kolmeenkymmeneen asteeseen. Onneksi Kaija Martinin asuntoon oli saatu asennetuksi uusi ilmastointilaite juuri ennen hänen tuloaan.

Järvenpää ja Martin tekivät lähtöä ostoksille. Martin tarvitsi vaatekankaita. Ulkomaalaisten naisten pitää pukeutua Afganistanissa edelleen pitkiin löysiin vaatteisiin ja peittää päänsä huivilla.

Ison moskeijan lähellä oli kangasbasaari. Martin arveli löytävänsä sieltä sopivat kankaat.

Sinne oli vain kymmenen minuutin matka.

Oli torstai 24. heinäkuuta. Afganistanissa torstait ovat kuten lauantait länsimaissa, koska islamilaisissa maissa perjantai on pyhä. Torstaisin basaarissa on vilkasta, sillä Herat on iso kaupunki ja siellä asuu yli 400 000 ihmistä. Tämä torstai oli vielä erityinen: paastokuukausi ramadan oli päättymässä, maanantaina Afganistanissa vietettäisiin id-juhlaa, ja perheet hankkisivat sitä varten runsaasti ruokaa.

He olivat suunnitelleet, että Anne lähtisi basaariin Kaijan mukaan. Tapana oli, että edes ostoksille ei menty yksin.

Sitten Seija sanoi, että mitä jos hän lähtisikin Kaijan kanssa. Hän voisi samalla hankkia tavarat, joita tarvitsi keittiöön.

Anne jäi kotiin.

KYYTI TILATTIIN TUTULTA taksinkuljettajalta. IAM:n työntekijöitä oli neuvottu käyttämään paikallisia takseja, jotta he eivät herättäisi huomiota.

Taksi oli keltainen farmari, samanvärinen ja samalla tavalla kolhiintunut kuin monet taksit Heratissa.

Järvenpää ja Martin menivät basaariin valitsemaan kankaat, ja kuljettaja odotti sillä välin autossa. He palasivat ostoksineen autolle ja menivät istumaan takapenkille.

Seuraavaksi poikettiin keittiötarvikkeiden basaarissa. Se sijaitsee kymmenen minuutin ajomatkan päässä kangasbasaarista.

Sen jälkeen kuljettaja käänsi taksin vilkkaalle Jade Walayatille. Se on monikaistainen pääkatu, jota reunustavat kaupat, pankit ja konttorit.

Ennen kotiin paluuta Järvenpää ja Martin aikoivat poiketa vielä ruokakaupassa. Vain yhdestä kaupasta sai länsimaista suodatinkahvia ja juustoa.

KUN TAKSI OHITTI Pashtany-pankin, sen rinnalle ajoi kaksi moottoripyörää. Toinen kiihdytti auton vasemmalle ja toinen oikealle puolelle.

Todennäköisesti moottoripyörien kuljettajat olivat peittäneet kasvonsa. He huusivat taksia pysähtymään. Taksinkuljettaja huomasi, että ainakin toisella miehellä oli ase, ja painoi kaasua. Hän ei ehtinyt ajoissa.

Moottoripyörien kuljettajat ampuivat kohti taksin takapenkkiä. Luodit lävistivät auton kummatkin takasivuikkunat. Etuikkunat jäivät ehjiksi.

Kukaan kaduilla olleista ei huomannut mitään, sillä aseissa oli ilmeisesti äänenvaimentimet.

Kello oli noin 11.30.
Laukaukset rikkoivat taksin ikkunat.jpg
Laukaukset rikkoivat taksin ikkunat.jpg (92.54 KiB) Katsottu 2840 kertaa
SEURAAVINA PÄIVINÄ Suomen kirkoissa järjestettiin Seija Järvenpäälle ja Kaija Martinille useita muistotilaisuuksia. Seinäjoella kokoontui satakunta ihmistä heti surmia seuraavana päivänä.

Muistotilaisuus oli kaunis, ja siinä laulettin myös Seijan lempivirsi 525 ja sen neljäs säkeistö:
  • Anna, Kristus, rohkeutta mennä maastoon tiettömään,
    jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään.
    Juuri siellä sinuun juurrun, vastuuseen viet laajempaan,
    taikka suostun vähimmässä uskollinen olemaan.
Kirjoitus perustuu Seija Järvenpään ja Kaija Martinin läheisten haastatteluihin sekä Järvenpään ja Martinin lähettikirjeisiin. Lisäksi on haastateltu asiantuntijoita eri lähetysjärjestöistä, kirkosta, ulkoministeriöstä ja keskusrikospoliisista.
Juuri nyt IAM:llä ei ole ulkomaalaisia työntekijöitä Heratissa. Järjestön paikalliset työntekijät ovat jatkaneet avustushankkeita.
Seija Järvenpään ja Kaija Martinin murhista epäiltyinä on ollut pidätettynä kuusi miestä, myös heidän taksinsa kuljettaja. Suomalaisten viranomaisten saamien tietojen mukaan joku tai jotkut pidätetyistä on tunnustanut surmat. Ainakaan toistaiseksi murhista ei ole nostettu syytteitä. Tarkempia tietoja ei ole.


Helsingin Sanomat: teksti Anu Nousiainen
6.12.2014 klo 6:42; päivitetty: 19.1.2015 klo 11:06
https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002782664.html
Jutun kuvatkin on vohkittu Hesarista (suuren suuri kiitos ja kumarrus sinne suuntaan) ja lehdessä oli kolmaskin kuva, joka oli otettu Afganistanin maaseudulta. Jostain syystä kuvat oli sävytetty tuollaisiksi kummallisen oransseiksi, joten sellaisina ne nyt tännekin laitoin.
Kauden kalasuositus: Jalostajan Saaristosilli & Sipulisilli

Silli
Axel Foley
Viestit: 2179
Liittynyt: La Elo 25, 2018 12:28 pm

Re: Kaksi suomalaista surmattu Afganistanissa

Viesti Kirjoittaja Silli »

anaboliantti kirjoitti:
Afganistanissa 2010–2013 suurlähettiläänä työskennellyt Pauli Järvenpää arvioi, että suomalaisten avustustyöntekijöiden surmaaminen kertoo turvallisuustilanteen huomattavasta heikkenemisestä. Järvenpään mukaan avustusjärjestöjen vetäytyminen olisi afganistanilaisille katastrofi.
Tästä anaboliantin viestistä käy ilmi mielenkiintoinen yksityiskohta. Mahtaako olla sattumaa, että Afganistanissa on toiminut Suomen suurlähettiläänä Järvenpää-niminen henkilö tämän ammutuksi tulleen kehitystyöntekijä Seija Järvenpään lisäksi? Se saattaa olla puhdasta sattumaa, mutta saattaa kyllä olla niinkin, että kyseisten henkilöiden välillä oli jokin yhteys. Joskushan esimerkiksi kipinä ja kiinnnostus jotain aika outoakin asiaa (esim. tässä tapauksessa Afganistan) kohtaan leviää kaveripiirissä tai suvun kesken.
Kauden kalasuositus: Jalostajan Saaristosilli & Sipulisilli

Vastaa Viestiin