" Katso ihmistä.. "

[Teacher]

Erittäin erilaisia tuttavia omaavana henkilönä väittäisin, että ainakin yksi osio tuolta on huuhaata. Aloittaja väittää saaneensa diagnoosin sukupuoli-identiteetin häiriöstä, mutta ymmärtääkseni virallisen diagnoosin voi kirjoittaa vain ja ainoastaan Suomessa kaksi tutkivaa yksikköä (Tampere ja Helsinki) ja heidän tutkimuksissaan tuon diagnoosin langettamiseksi menee vähintään puoli vuotta, normaalisti noin vuosi. Kyseistä diagnoosia ei voi kirjoittaa kuka tahansa kallonkutistaja, jolla aloittaja omien sanojensa mukaan käy/on käynyt. Ja jos on jo käynyt tutkimuksia niin pitkälle, niin miksi jäädä siihen? Lisäksi aloittaja puhuu pelkistä leikkauksesta, sukupuolenkorjaus on huomattavasti enemmän kuin vain leikkaus tai leikkaukset.

Äkkiseltään tosin tuon kirjoitetun tekstin perusteella tuli tunne ihan toisenlaisista ongelmista sekä persoonasta, jolla on tiettyjä muita tarpeita. Näistä ei kuitenkaan voi sen ihmeemmin tässä kirjoitella ilman, että ylläpito laittaisi sen profiloinnin piikkiin.

Ai joo. Ja se syy, miksi monikaan ei tuollaisista tunteista noin avoimesta (varsinkaan) täällä kirjoittaisi on lienee se, että tätä foorumia erityisesti seurailee useampikin auktoriteetti KRP:tä myöten ja todistetusti täältäkin on muutama saanut viranomaisvieraita liian epämääräisten kirjoitusten seurauksena.

Tätä asiaa olen käynyt lävitse jo vuosia monien eri psykiatrien kanssa jonne terveyskeskus lääkäri aikoinaan minut passitti. Helsinki oli myös lopulta
minun paikkani. En täällä ryhdy avoimesti ruotimaan omaa sukupuoli identiteetti häiriötäni
mainitsemistasi syistä. Ja tietenkin on muutakin kuin pelkkä leikkaus ( se tulee vasta paljon myöhemmin. Ainakin minulle olisi. ) Ja terveisiä muuten niille sinun tutuillesi. Sydämeni
pohjasta. Jos ovat saaneet asiansa järjestettyä, ja ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä.

Ja mitä viranomaisiin tulee niin saavathan he seurata jos haluavat. Ei täällä ketään tappamassa olla. Avointa keskustelua johonka jokainen on tervetullut. Ongelma on juuri se että Suomessa
ei ole paikkaa missä ruotia tällaisia ongelmia. Kaikki palaute on tervetullutta jos siitäkin syystä
että minun omaatuntoni on puhdas, enkä valehtele

[Teresa Banks]

Erittäin erilaisia tuttavia omaavana henkilönä väittäisin, että ainakin yksi osio tuolta on huuhaata. Aloittaja väittää saaneensa diagnoosin sukupuoli-identiteetin häiriöstä, mutta ymmärtääkseni virallisen diagnoosin voi kirjoittaa vain ja ainoastaan Suomessa kaksi tutkivaa yksikköä (Tampere ja Helsinki) ja heidän tutkimuksissaan tuon diagnoosin langettamiseksi menee vähintään puoli vuotta, normaalisti noin vuosi. Kyseistä diagnoosia ei voi kirjoittaa kuka tahansa kallonkutistaja, jolla aloittaja omien sanojensa mukaan käy/on käynyt. Ja jos on jo käynyt tutkimuksia niin pitkälle, niin miksi jäädä siihen? Lisäksi aloittaja puhuu pelkistä leikkauksesta, sukupuolenkorjaus on huomattavasti enemmän kuin vain leikkaus tai leikkaukset..

Joo, se on monimutkainen hoitoprosessi. Diagnosointi ei kai ole kovin monimutkainen sinänsä jos vertaa mihin tahansa muuhun psyykkiseen tai neurologiseen ongelmakenttään. Tuttavapiirissä on kaksi korjausleikkauksen läpikäynyttä, toinen on nyk. nainen, toinen nyk. mies. Pitkä aika, pitkät hoidot. Molemmat leikattu.

Nykyisin tietämys parempi kuin joskus, sitä en tod tiedä, missä kaikissa yksiköissä tätä tunnistetaan. Mutta tämäkin on ihmistietoa: jossakin tavallinen tk-lääkäri on tavallista enemmän perehtynyt vaikkapa adhd-asioihin, toisaalla psykiatrian erikoislääkäri toimii 30 vuotta vanhan tiedon valossa.

[Teacher]

Jotakin kuvia mieleni sisältä. Kokoa pienennetty huomattavasti.

[Teresa Banks]

No niin. Illan viimeinen. Kiva, kun et hävinnyt linjoilta!

Miksi muuten nikkisi, Teacher?

Kiitos vastauksestasi. Jo pelkästään tämän takia kannatti rekesteröityä.
Yritän vähän selventää , ja vastata kysymyksiisi.
Se mitä kirjoitin on totta, eikä ole keksittyä. Minulla on niin paljon muutakin tekemistä etten
viitsi käyttää jo nyt rajallista aikaani pelkkään keskustelufoorumien trollaukseen. Mietin pitkään

Tämä aina jaksaa huvittaa, kun siihen törmää. Jos jokin tarina on epäuskottava, se tietenkin on epäuskottava. Trolli on trolli. Mutta se, että joku kertoo elämästään tai persoonastaan, joka ei ole riviniilon nillitystä ja jengi itkee, että ei oo totta: mietin aina, miten helvetin tylsiä ihmisiä jengillä on kaveripiirissään. Saattaa olla, että itse uskon helposti tarinoita, jotka kertoo joku hupilörppä, mutta se kertoo lähinnä siitä, että jo tähän ikään on nähty, että aika monenlainen on mahdollista taivaan alla. Ehkä on jopa niin, että minusta poikkeus on uskottavampaa kuin massa. Mulla on oikeasti niin vähän niin läheistä massakokemusta.

Mutta kuten jo näit eräistä saamistani vastaukisista ,olin hieman hakoteillä. Mutta kai tämä
paikka on edes hitusen parempi kuin Suomi24.

Toki on parempi. Tervetuloa!

Vastuun ottaminen omasta elämästä ei ole niin helppoa jos asiat ovat jo vuosia menneet ns. väärille raiteille. Siksi ehkä olen nyt täällä. Eräänlaisena viimeisenä kortena. Tiedän hyvin että liikun hulluuden rajamilla mutta vaikka kuinka itkisin, huutaisin ja parjaisin, herään kuitenkin joka aamu siihen toteamukseen että nämä omat kasvavat haluni, jotka monet ehkä näkevät sairaiksi, ovat edelleen tallella. Pelkään sitä päivää kun ne viimeisetkin estot jotka minulla on vielä jäljellä, ja jotka ajoivat minut tänne, ovat poissa, ja että jäljellä on enää sieluton, ontto kuori joka on omistautunut vain ja yksinomaan sille yhdelle asialle.

No joo. Minusta sä et liiku hulluuden rajamailla vaan terveyden. Pohdit olemassaolostasi ja toiminnastasi sellaisia asioita, joita kenen hyvänsä tulisi pohtia itsensä kanssa ja päivänvalossa.

Mitkä ovat minun mörköni? Ketä minä vihaan, pelkään, rakastan?
Kuka minua estää olemasta onnellinen?
Kuka minua auttaa olemaan onnellinen?

Sieluton ja onttohan sinä et ole. Jos olisit, sinun kanssasi ei voisi käydä dialogia.
Sinulla on sielu, sinulla on sisin jolla on selvästi ambitiona päästä pois painajaisistaan tai antaa niille lupa mellastaa.

Haet täältä, meiltä, kanssaihmisiltä tukea jompaan kumpaan.

Jos me vittuilemme ja dissaamme sinua, saat vahvistusta vihaasi, kostoosi ja ymmärtämättämyyteen. Tätähän maailma on. Kusipäitä kaikki.

Mutta kun sinä et tyydy niin vähään. Jos ja kun saitkin ikäviä vastauksia, sinulla on jokin ihan oikeasti voima ja tieto ja valo (minä sanon rationaalisesti: sinulla on sielu ja äly, sinulla on sydän) kysyä uudelleen!

Ja minä yritän jaksaa vastata, yritän kertoa sen, minkä olen itsekin saanut ymmärtää ja minkä kautta olen tullut minuksi, onnelliseksi, vahvaksi ja ei-uhriksi. Maailmaa omalla elämälläni muokkaavaksi eläväiseksi ja iloiseksi melankoolikoksi.

Syy miksi kerroin omasta sukupuoli identiteetti häiriöstäni oli se että , kuten jo sanoit,painaa omalla tavallaan vaakakupissa . Pelkkä sukupuolenkorjaus ei riitä minulle koska enesim. voi koskaan saada omaa lasta. Haluaisin sitä yli kaiken. Tämän tosiasian hyväksyminenei ole helppoa. Kun seisot esim. peilin edessä ja sanot sen ääneen itsellesi, se todella sattuu." Et voi koskaan saada lasta, teitpä mitä hyvänsä. ".

Ymmärrän tämän kyllä. Mutta sekin on niitä asioita, joiden yli mennään. Jotkut meistä ovat saaneet lapsia, jotkut meistä vammaisia lapsia, jotkut eivät tule saamaan lapsenlapsia...
On paljon asioita, joihin törmää. Minä sain lapsen. Hän on erityinen. Kahden lapsen omakotitalobeagleunelmakuvio ei toteutunut kovin pitkälle. Ja nyt olen siitä ihan oikeasti onnellinen. En olisi tätä osannut tilata, mutta tämän sain.

Lapsi jolla on tämä identiteetti häiriö ei tunnu sopivansa koskaan joukkoon. Jos leikit
tyttöjen kanssa, olet poikien mielestä homo ja luuseri, ja jos leikit poikien kanssa tunnet
itsesi ulkopuoleiseksi. Et ymmärrä heidän mieltään ,ja kieltään.
Ja ajan myötä tilanne vain pahenee. Et voi koskaan olla sitä mitä tiedät todella olevasi, ja
huomaat että joudut jopa vastoin tahtoasi vetämään roolia, ja rakentamaan kulisseja.
Oma identiteetti, se joka tekee esim. sinusta ´ sinut ´, ei muodostu.

Sä et varmaan ehtinyt katsoa Yle Areenasta Marja-Sisko-dokumenttia? Elokuvaa, jonka hänen sisarentyttärensä teki TaiK:issa. Jos saat sen jostakin nähtäville, niin katso. Niin samaa kieltä, samaa maailmaa kertoo hän.

Sinä et ole yksin todellakaan, ja mitä enemmän sinä olet sinut itsesi kanssa ja mitä enemmän kommunikoit oikeiden, fiksujen, kivojen ihmisten kanssa, sitä paremmaksi sinun elämäsi ja olosi tulee. Niin se menee kaikilla - olipa seksuaali-identiteetin kanssa hakemista tai vaikka melankolian kanssa hirveää hengenpainia. Hyvät kaverit, netissä tai irl, auttavat pahimman yli, ja sitten kohta sinä autat heitä.

Isäni oli heikko ihminen koska halaji aina poispääsyä tästä maailmasta. " Voi kun täältä pääsisi
pois. " Jne. Sitten hän vain kuoli yks-kaksi eräänä iltana kun oli tulossa töistä kotiin .
Lääkärit epäilivät aivoinfarktia. Hän antoi aina toisten käyttää itseään hyväksi. Ja valittieli
sitä sitten äidille kun ei kukaan muu ollut kuulemassa. Jos kerran on noin säälittävä, niin miksi
lapsia piti kuitenkin tehdä?
Äitini on vahvistanut omat muistikuvani isästäni, joten en ole voinut kuvitella sitä.

Just. Otan osaa. Kerron tästä omakohtaista kokemusta joskus, mutta en tässä. Itseään kuolettavat aikuiset, lasten kuullen, ovat ihan saatanasta! Kiitos ja anteeksi. Pitäkää aikuiset itsenne ihmisinä! Hengissä. Lapsen pahin kauhu on vanhemman kuolema.

Mutta: tuolla historialla aika moni muukin on vaurioitunut. Joten josko jätetään vanhempiemme ja heidän vanhempiensa kuolonkorinat ja muu sössötys arvoonsa. Se satutti meitä, mutta se on enemmän mennyttä kuin tulevaa. Eikö?

Vihaan äitinäni koska jäin kaksin hänen kanssaan. Jos isäni eläisi vielä niin olisin jo tappanut hänet.

Miksi isän elossaoleminen mahdollistaisi äitisi tappamisen? Mikä logiikka tässä on?

Tämä kohta oli minun puoleltani huonosti selitetty, ja ennenkaikkea kirjoitettu.
Tarkoitin että olisin jo tappanut oman isäni, jos hän olisi edelleen elossa. Ja se mitä äitiini
tulee, niin siitä pidän kiinni. Kuten jo kirjoitinkin. [/quote]


Ok, thanks. No hyvä kun ei ole etkä ole. Niin et ole linnassa nyt, esim.

Vanhemmat ovat iso osa kehistystä , ja jos tutkii esimerkiksi sarjamurhaajien tauostja niin
huomaa että näiden vanhemmat, erityisesti äiti, on ollut poikkeuksellisen hallitseva hahmo
lapsen elämässä. Useinmiten myös isä on ollut poissa kuvioista, kuollut taikka juoppo.
Äitini on nykyisin elämän katkeroittama ihminen ja hän on vain varjo entisestään. Saa raivokohtauksia yms. Keskustelu on mahdotonta. Kasvu iässähän halusi aina eristää minut muista sukulaisistani. En tiedä miksi. Mutta ei tästä sen enempää.

Sulla on ollut ehkä sodan vaurioittama perhe, niin kuin monella muullakin meistä. Tai jonkin muun kummallisen kommunikaatiosolmun tai manipulaation mustaama koti.

Mullakin on ollut aika kipeä suku. Perhe. Jos kertoisin kaiken tässä, saattaisit antaa minulle option niihin hirmutöihin, mihin itseäsi havittelet. Mutta ei.

Hullujen ihmisten taustalla on hulluutta, hulluja perheitä ja sukuja.
Mutta niin on viisaidenkin.
Ja minä väitän:
mitä vahvempi, ehjempi, selväjärkisempi kasvaa rikkinäisistä juurista, sitä korkeammalle se jaksaa ulottua ja sitä selvempi on sen suunta valoa kohti.

Paska lapsuus ja heiveröinen ja myrkyllinen kasvualusta ei ole mikään selitys sille, että yksilöstä kasvaa itsessään sitä paskaa edistävä.
Selitys on se: sinä olet itse samanlainen heikko ja heiveröinen, valittava ja uikuttava uhriolento.
Nouse, ole kunniaksi itsellesi ja läheisillesi (jotka eivät sitä edes ansaitse). Mitä paremmin sinä hommasi hoidat eli parannut, tappelet mörkösi suohon jne., sitä onnellisempi sinä olet,
ja sinun lapsesi, ne, joita sinulle tavalla tai toisella tulee jos sinä olet tolkun ihminen ja jos ei tulisikaan, niin jos sinä olet tolkun ihminen, sinä olet lapsille lähelläsi viisas ja kiva ja cool aikuinen ja hyvä tyyppi.

Rehellisesti sanottuna, niin en muista mikä minut lapsena keskeytti. Se kohta on minulle
black hole. Ja on mietityttänyt minuakin jo pitkään.

No tää on just niitä muistoja, jotka muovaamme itse. Jos et muista sitä, se voi olla joku täti, joka huusi: hei täällä on jätskiä nyt! Tai sitten se oli se sinun oma viisas yliminäsi, joka huomautti, että kiukutella saa, tappaa ei.

- Kiitos, tuo oli mukavasti sanottu.

Tarkoitin sitäkin. Oikeasti.

Mitä hyväksikäyttöön tulee niin sillä on arvaamattomat seuraumukset. Otin sen esille koska
joillain rikollisilla ja murhaajilla on ollut samankaltaisia kokemuksia.

Se mikä näitä rikollisia yhdistää, on oman trauman käsittelemisen puute. Se, että jotakuta kohdellaan kaltoin, ei tee tradition jatkajaksi. Traditiota jatkaa vain se, jolla puuttuu lahjakkuus, äly, kyky, tuki, tahto muuttaa suuntaa.

SInä, jos jatkaisit pahaa pahalla, tekisit vastoin parempaa tietoasi ja silloin - esim. mun mielestä - syyllistyisit vielä suurempaan rikokseen kuin se tomppeli, jolla ei ole paremmasta tietoa. Mitä helvettiä sinä lahjakas ja fiksu, keskusteleva ihminen, kuvittelisit voittavasi hetken kostolla? No joo, voin kuvitella: sen yhden hetken helpotuksen, tyydytyksen, voipuneisuuden kun homma on bueno. Jep. Yhtä siistiä kuin käteenveto.

Tee se kirja. Tai keskustele täällä. Ihan mitä tahansa. Tehdään traumoistamme rakentavia asioita, autetaan toisiamme. Vedetään yhdessä lokaan kaikki paskiaiset, jotka tekivät meistä likaisia ja itkuisia. Kuunnellaan hyvät biisit, nauretaan typerimmät vitsit ja ollaan olemassa.

Se valo josta puhuin, on se himon valo-- ja se on rumaa. Voi, että se on rumaa ja epäaitoa.
Se saa sinut tuntemaan olosi likaiseksi ja halvaksi . Ja se valo, tai kiilto jos tätä termiä
haluaa käyttää palaa mielen sisuksiin kuin painokuva. En voi yhtään sietää sitä että joku
yrittää koskea minuun. Esim. vain halatakseen. Pomoni töissä ( nainen ), olisi halunnut halata
kun olin ostanut hänelle joulukukkia, mutta vetäydyin vaistomaisesti ulos huoneesta ja tilanne
muuttui hänen kannaltaan hyvin kiusalliseksi. Ja ihmissuhteissa, no se aiheuttaa ymärrettävästi
ongelmia.

Tästäkin sinä pääset vielä. Mutta ensin sinun pitää päästä siitä isommasta kynnyksestä. Mutta tämä halaussysteemi on sitten, myöhemmin, seurannaista, etkä enää ahdistu.

Minä lupaan. (Ihan joo tällä istualla, believe me.)

Ironista kyllä, voisi sanoa että asiat olivat tuolloin vielä mallillaan kun yritin tappaa itseni,
koska näin sen eräänlaisena pakokeinona. Mutta nykyisin nuo ajatukset ovat kaikonneet,
vuosien varrella vaihtuneet ulkopuoleisten tuhoamis haluksi. Miksi minun pitäisi uhrata oma
elämäni, koska enhän minä tätä tilannetta itse itselleni luonut? Minulla on yhtälailla oikeus
toteuttaa omia halujani , kuten sillä äijälläkin oli. Vaikka ovatkin täysin erilaiset. Voit nähdä
asian näin. ( Nuo eivät sitten olleet konkreettisia kysymyksiä. )

Well. Tähän tavallaan vastasin jo aiemmin.

Uhriutuminen on perseestä. Kuka tahansa keksii halutessaan jonkin syyn uhriutua. Sinulla on, voin uskoa ja kuvitella, ihan aidosti syysi siihen, mutta ei tuo kokemasi nyt niin ällistyttävästi poikkea esim. 60-80-luvuilla maaseudulla eläneiden nuorten naisten ja tyttölasten elämästä. Sinulla on kohtalotovereita, tavalla tai toisella, enemmän kuin osaat kuvitellakaan.

Laske se kuvatus pois päästäsi. Anna sen mennä. Koettu, mikä koettu. Sattui, vitutti. Elämä on. Tulee satuttamaan vielä lisää. Mutta paljon hyvääkin on ja onnellista. MIKSI sinä antaisit jonkun ääliön pedofiilin säätää mielessäsi loppuiän?? Hän teki väärin, hän kieriskelkööt helvetin tulessa for ever, mutta sun ei tarvitse hei gamoon.

En kirjoittanut tätä sen shokkiarvon vuoksi.

Teresa, sinulla oli paljon hyviä pointteja kirjoituksessasi. Olit vahvistava, mutta samalla myös
toit esille rehellisiä mielipiteitäsi. Arvostan tätä suuresti. Aihe on vakava , joten oli hyvä
että suhtauduit siihen sen mukaisesti.

Kiitos, kiva kuulla, etten kirjoittanut turhaan. Ja tiedän, minusta ap kirjoituksessasi ei ollut mitään shokeeraavaa. Se on tavallisen, verbaalisesti lahjakkaan, itsensä kanssa hukassa olevan ja vähän sielullisesti yksinäisen ihmisen ihan järkevä kirjoitus.

[NCW]

Uutena jäsenenä odotin eilen muiden vastaavan Teacherille ja oletin myös ettei hänen kirjoitusta mitätöitäisi, niinkuin nyt ehti tapahtua useammalta taholta

Pakko oli laittaa lusikka soppaan kun tänä aamuna luin vastaukset Teacherille. Onneksi oli niitäkin jotka ottivat hänet tosissaan, koska se mitä Teacher kirjoitti oli sydäntäsärkevää, ei tuollaista toivoisi kenellekään koskaan!

Teacher, voin kertoa että oma lapsuuteni oli sellainen että yritin itsemurhaa neljävuotiaana. Kestin lapsuuteni koska joskus kaupassa joku vieras ihminen katsoi ystävällisesti ja hymyili, niiden voimalla ja lujalla päätöksellä että isona tekisin kaiken päinvastoin minusta kasvoi ihan normaali ja rakastava ihminen. Joku sanoi kerran: Et ole voinut vaikuttaa millaisiin olosuhteisiin synnyit, mutta on vain ja ainoastaan omaa ansiotasi että selvisit siitä

Jos englanti sujuu niin kannattaa käydä lukaisemassa tämä foorumi, sieltä löydät kohtalotovereita jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa:

http://www.psychforums.com/antisocial-personality/

[Teacher]

Illan viimeinen myös minulla,

Hieman yllättäen screenin keksiminen oli kaikkein vaikeinta, joten hyvin pitkän pohtimisen
jälkeen päädyin Teacheriin lähinnä siksi että toivon että voisin opettaa ihmisiä näkemään esim. sen että televisioiden sarjamurhaajat yms. eivät oikeasti ole cooleja tyyppejä.
Pohjana omakohtaiset kokemukset ja tuntemukset mitä tulee pakkomielteen omaisiin tekoihin,
ja siihen että ne seuraavat sinua minne tahansa sitten menetkään.

Eivät cooleja, mutteivät myös vähemmän-kuin ihmisiäkään. Usein lukee lehdistä, kuten esim. Hyvinkään ampujan tapauksessa, että poika / mies ei ole " ihminen " kun meni ja teki mitä teki. Että hän on jokin peto johon kaikki saavat purkaa vihansa, ja joka itse pitäisi tappaa.
Mutta eikö tappo, ole aina tappo, kohdistuipa se sitten kehenkä tahansa? Jopa kyseiseen poikaan.

Siksi annoin omalle tarinalleni nimeksi ´ Katso ihmistä.. ´. Raamatun ehkä vavisuttavimman kohdan mukaan, ainakin h:kohtaisesti. Vaikeinta ihmisille usein on se , että jos on pakko myöntää että tekijä on myös ihminen.

Joku voi tietysti nyt väittää että miksi minä sitten halajan kostoa sille äijälle? Koska minä en
haluaisi syvimällä sisimässäni tehdä sitä, mutta että en voi istelleni enää mitään, ja mikä minusta on tullut. Tätä on todella vaikeaa selittää kirjoittamalla mitä yritän ajaa takaa, joten ota tämä vain eräänlaisena viitteellisinä oljenkortena kokonaisuudesta.


Jotain tämän tapaista mietin, vaikka lopputulos ei nyt ehkä vastaa odotuksia.

( Myöhemmin pohdin sitä että toivottavasti kukaan ei nyt luule että olen opettaja ammatiltani.
Jota en ole. )

Toinen vaihtoehto oli Ventriloquist. Eli vatsastapuhuja.

[Teacher]

Uutena jäsenenä odotin eilen muiden vastaavan Teacherille ja oletin myös ettei hänen kirjoitusta mitätöitäisi, niinkuin nyt ehti tapahtua useammalta taholta

Pakko oli laittaa lusikka soppaan kun tänä aamuna luin vastaukset Teacherille. Onneksi oli niitäkin jotka ottivat hänet tosissaan, koska se mitä Teacher kirjoitti oli sydäntäsärkevää, ei tuollaista toivoisi kenellekään koskaan!

Teacher, voin kertoa että oma lapsuuteni oli sellainen että yritin itsemurhaa neljävuotiaana. Kestin lapsuuteni koska joskus kaupassa joku vieras ihminen katsoi ystävällisesti ja hymyili, niiden voimalla ja lujalla päätöksellä että isona tekisin kaiken päinvastoin minusta kasvoi ihan normaali ja rakastava ihminen. Joku sanoi kerran: Et ole voinut vaikuttaa millaisiin olosuhteisiin synnyit, mutta on vain ja ainoastaan omaa ansiotasi että selvisit siitä

Jos englanti sujuu niin kannattaa käydä lukaisemassa tämä foorumi, sieltä löydät kohtalotovereita jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa:

http://www.psychforums.com/antisocial-personality/

Pakko kuitenkin vielä vastata tähän;

Aivan aluksi, niin kiitos linkistä, ja ennenkaikkea myötätunnosta. Rakentavaa palautetta
sinulta.

Olet oikeassa, en toivo tätä kenellekkään. On kuin kävelisi pimeässä tunnelissa joka vain
pitenee ja pitenee sitämukaa kuin pimeys ympärillä tiivistyy.

Voin sano että on todella traagista mitä sinulle tapahtui lapsena, mutta hyvä jos sait elämäsi
pysymään raiteilla. Olet vahva, etkä mikään nukke joka tanssii kun halu vetää langoista.

Hymyllä-- tai oikein ajoitetulla positiivisella lauseella voi olla valtava merkitys juuri lapsena,
joten olen iloinen kun sait niitä.

[Teresa Banks]

Ecce Homo. Juuri näin.

Nikistä ja mistään viis, mutta hyvin tässä vielä käy.
Hyvä, että ihmiset ovat olemassa toisilleen - kenelle me olisimme olemassa ellemme toisillemme. Ecce Homo (katso ihmistä) on mun mielestä aina ollut ennen kaikkea kehotus katsoa itseänsä peiliin. Millä tavalla minä olen olemassa, millä tavalla minä jatkan ihmisten kommunikaation ja olemassaolon ketjua eteenpäin.

Ecce homo, Katso ihmistä: vanha leiritulimeininki. Tsekkaa ja valitse puolesi sydämesi mukaan
ja pidä liekistäsi huolta.

Hyvää yötä ja lempeitä unia meille kaikille <3

[Black Phoenix]

En jaksa millään selata tähän aikaan koko ketjua läpi, mutta mieleen tuli kysymys. Syötkö psyykelääkkeitä? Itselläni huonoja kokemuksia SSRI-lääkkeistä. Hieman synkempänä ihmisenä ne vei mut pitkälle pimeyteen ja tuli suunniteltua kaikennäköistä juurikin tiettyjä ihmisiä kohtaan ja jos en omatoimisesti olisi saanut lopetettua sen syömistä olisi voinut käydä miten vaan. Eri olosuhteet, mutta tarinastasi tulee mieleen muistijälkiä ajalta kun itse oli murheen mailla.

[HrZ]

.... Itselläni huonoja kokemuksia SSRI-lääkkeistä.....

ja saman verran löytyy ihmisiä joilla hyvät kokemukset..

Aloitustarina kitetytettyä spielbergit pois karsittuna kuulostaa nuoruuden traumalta( ehkä useammiltakin takaiskuilta) joka palanut mieleen kiinni, kasvatettu vihalla ja katkeruudella. Ei muuta kommentoitavaa.
Opi häviämään tarpeeksi, niin opit voittamaankin.. jos se ei kasvata niin sitten se tappaa...
tässä päivä himas-dalismit.

[Dr Bergmeister]

Komppaan edellisiä vastaajia ja lisään vielä: Hanki ne psyykenlääkkeet ja ota ne säännöllisesti. Piste.

Edit. Jos joku vielä tuntee halua jatkaa tätä keskustelua, niin siirto Vapaan keskustelun puolelle olisi paikallaan.

Ihan samaa mieltä olen Maijan kanssa. Aloittajan kertomus itsestään on sen laatuinen, että lääkärin puheille meneminen ja psyykenlääkkeiden syönnin aloittaminen on ensimmäinen homma mikä pitäisi tehdä. Väittäisin että aloittaja ei ole koskaan missään kellekään kertonut noista asioista, joista hänellä on nuo fantasiat. Jos tuon kaiken kertoo lääkärin vastaanotolla, tulee välittömästi piipaa-auto, joka vie suoraan psykiatriseen sairaalaan suljetulle osastolle pakkohoitoon. Jotenkin vain tuntuu siltä, että tarina ei ole totta vaan on ihan puhdas sepitelmä.

[Teacher]

Komppaan edellisiä vastaajia ja lisään vielä: Hanki ne psyykenlääkkeet ja ota ne säännöllisesti. Piste.

Edit. Jos joku vielä tuntee halua jatkaa tätä keskustelua, niin siirto Vapaan keskustelun puolelle olisi paikallaan.

Ihan samaa mieltä olen Maijan kanssa. Aloittajan kertomus itsestään on sen laatuinen, että lääkärin puheille meneminen ja psyykenlääkkeiden syönnin aloittaminen on ensimmäinen homma mikä pitäisi tehdä. Väittäisin että aloittaja ei ole koskaan missään kellekään kertonut noista asioista, joista hänellä on nuo fantasiat. Jos tuon kaiken kertoo lääkärin vastaanotolla, tulee välittömästi piipaa-auto, joka vie suoraan psykiatriseen sairaalaan suljetulle osastolle pakkohoitoon. Jotenkin vain tuntuu siltä, että tarina ei ole totta vaan on ihan puhdas sepitelmä.

Hyvää uutta vuotta kaikille.

En ole tänään täällä käynyt, joten vastaan nyt tähän. Joku kysyi josko syön / olen syönyt
psyykelääkkeitä. Voin sanoa etten ole. En koskaan elämässäni.

Ja nyt tohtorille;

Quote: " Jotenkin vain tuntuu siltä, että tarina ei ole totta vaan on ihan puhdas sepitelmä. ".

- Ymmärrän skeptisyyden. Se on ihan ymmärrettävää. En voi mitenkään todistaa sanojeni aitoutta muutoin kuin sanomalla että jokainen sana jonka kirjoitin , tai olen sen jälkeen tänne kirjoittanut on totta. Piste. Ei tämä minusta ole lainkaan hauskaa, taikka huvittavaa kun
joutuu jatkuvasti puolustamaan sitä minkä jo itse tietää olevan totta . Mutta aina on epäilijöitä
, ja tavallaan ymmärrän heidän epäilyksensä. Eikä kenenkään ole pakko kommentoida, tai edes lukea mitä tänne on kirjoitettu jos siltä tuntuu. Mutta jos kuitenkin päättää kommentoida, niin toivoisin ettäkommennti olisi rakentava, ja mahdollisesti asioita eteenpäin vievää tavaraa.
Jos haluaa vain aukoa päätään kun oma elämä ottaa päähän niin se voi tehdä muualla, eikä täällä.

Joten voit kai arvata miltä tuntuu jos ammattilainen sanoo päin naamaa että , " En voi sinua auttaa ", jne. Joten kyllä, olen sivunnut tätä nimenomaista asiaa kasvokkain ammattilaisen kanssa ( en tietenkään näin yksityiskohtaisesti kun nyt täällä ), ja tälläisen vastauksen sain. Mitä tähän voi enää lisätä?

Ja mitä psyykelääkkeisiin yleisesti tulee, niin minä en niitä halua syödä. Piste. Eräät tutut ovat
niitä joskus syöneet ( en muista merkkiä , mutta reseptillä ne olivat ), ja kertoivat jälkikäteen
että muuttuivat lähes zombieiksi. Kuten en sanoin ,itse en ole lääkkeitä syönyt joten en voi
vahvistaa, taikka kieltää etteikö tämä olisi totta. Kirjoitan paljon, ja se vaatii että aivot
ovat toiminnassa , eivätkä unessa taikka muutoinkaan missään " muumioituneessa " tilassa.
Ja sitäpaitsi, eikvätkös eräät väkivallan tekijät olleet joitain lääkkeitä popisneet ennenkuin
tekivät veritekonsa? Kiitos ei. Estot ovat jo muutenkin murenemassa , joten taidan jättää ne
suosiolla väliin.
Jos teillä on kokemusta lääkkeistä, niin laittakaa toki viestiä, ja kertokaa mitä vaikutuksia
niillä oli. Hyvä keskustelunaihe.

Joo, voin sanoa ettei mitään valkotakkeja ole ainakaan tähänmennssä tullut vastaan, eikä ole
edes pii-paa sireeniä kuulunut, mitä nyt silloin viimeksi kun naapurin nurmikko kärähti vuosi- pari takaperin.

Ja miksi tulisivat? En näe että olisin jotenkin sairas, taikka psykoottinen. Siksi kirjoitinkin että
et tuntisi minua jos tulisin sinua vastaan, taikka antaisin sinulle rahaa jos sitä tarvitsisit. Olen
kuten sinä-- tai naapurisi, taikka tuttavasi. Ei tämä " tila " näy ulospäin millään tavalla.
Vai luulitko että kuljen kaduilla puukko kädessä, taikka käsiase taskussa? En edes omista tuliaseita koska näen että ne , kuten pommit yms. ovat raukkojen valintoja.

Kirjoitan huomenna lisää, jos siihen tulee tarvetta. Jatkoja vain kaikille .

[Kalistinpää]

Mene ny tappaan sarjana ja tule sitten takas huutelemaan.

Miksi te ruokitte apinoita?

[Teacher]

Mene ny tappaan sarjana ja tule sitten takas huutelemaan.

Miksi te ruokitte apinoita?

[kiusausko]

Jaahas, tästä nyt tulee ensimmäisenä mieleen henkilö, joka haluaisi olla jotain muuta kuin on. Suosittelen nyt alkuvaiheessa liiketerapiaa, eli juokse, juokse lisää ja sitten vielä lisää. Tämän jälkeen opettele kirjoittamaan jotenkin järkeviä lauseita ja kirjoita kirja ajatuksistasi. Kun saat kirjan valmiiksi, polta se ja kirjoita uudelleen. Sitten lähetä kustantamoon ja odotusaikana juokse lisää.
Toiseksi en usko, ettet käytä päihteitä. Hyvin suurella todennäköisyydellä käytät paljon ja kaikenlaista. Suosittelen radikaalia vähentämistä.
Kolmanneksi uskon, että suurin osa fantasioistasi tuottaa sinulle jonkinlaista seksuaalista mielihyvää ja koska et uskalla luoda oikeita ihmissuhteita kumpaankaan sukupuoleen, tyydyt runkkaamaan joko itse luomasi kirjallisen materiaalin parissa tai sitten muiden valmiiksi tuottamaan materiaaliin pitkin inernetziä.
Neljänneksi uskon sinun haluavan tuottaa kuvia, valokuvia tai maalauksia mutta olet melko kehno. Osta kunnon välineet ja harjoittele.
Viidenneksi jätä muut ihmiset, kuten myös eläimet rauhaan, jos et näe heitä muutoin kuin välikappaleina oman tyydytyksesi saamiseen. Elä yksin. Kaikkia ei ole luotu rakastamaan. Hyväksy se ja kehitä omaa fysiikkaasi ja mieltäsi löytääksesi todelliseen ongelmaasi vastauksen ; kuka minä olen?