teppo kirjoitti: ↑Ke Huhti 08, 2020 1:28 pm
Nicht schuldig kirjoitti: ↑Ke Huhti 08, 2020 12:51 pm
Näin siis 4.7.2011. Ensin Aarnio olisi tämän mukaan useita tunteja ennen oman tennispelinsä alkua Metsälässä kuskannut poikansa Länsimäkeen sulkkisleirille. Siellä Aarnio ja/tai vaimo vielä iltamyöhällä huolehtivat pojastaan. Siinä välissä Aarnio käy itse pelaamassa tennistä poliisien kanssa. Ei nyt ihan kuulosta huumemiehen päivärytmiltä.
Käräjillä merkityksellistä on se, voidaanko osoittaa henkilön syyllistyneen niihin rikoksiin, joista häntä syytetään. Tässä kohdassa kysymys on siitä, kenellä puhelin oli. Jostain syystä Aarnio ei käräjillä todennut, että puhelin oli minulla, mutta en voi olla syyllinen, koska pelaan tennistä.
Nicht schuldig kirjoitti: ↑Ke Huhti 08, 2020 12:51 pm
Tämä "kansallisen tason urheilijaura" vaatii hyvin paljon myös vanhemmilta. Siellähän on kertomus miten vaimo tekee talkootyötä kisapaikalla Myyrmäessä ja tämän "ylivoimaisen kertomuksen" mukaan isä siellä keskustelee ja lähettelee viestejä pojan pelin aikana yhdelle Suomen vaarallisimmista rikollisista ja taasen sen sijaan, kun poika ei pelaa, seisoskelee Aarnio siellä katsomassa pojan kaverin peliä.
Mikä nyt on ongelma. Lapset harrastavat, aikuiset hoitavat bisneksiään.
Nicht schuldig kirjoitti: ↑Ke Huhti 08, 2020 12:51 pm
Olisiko ihan hyvä vaihtoehto vähäksi aikaa hellittää siellä oikeudessa näiden kertomusten punnitsemisesta ja miettiä ihan omalla maalaisjärjellä miten asiat oikeassa elämässä menevät?
Olisiko myös hyvä hellittää kulku-, paikannus- ja viestitietojen tarkastelusta, kotietsinnöistä, rahakätköistä, tilitietojen katsomisesta ja muusta? Katsotaan vaan, ketkä pelaavat tennistä ja ovat siksi syyttömiä, ja ketkä eivät pelaa.
Turha tässä on jeesustella, että kyseessä on hyvä kasvattaja ja jotenkin merkittävästi parempi ihminen kuin muut törkeistä rikoksista tuomitut.
Huomaan selvästi, ettet ole ollut koskaan sellaisessa tilanteessa, jossa poikasi pelaisi Suomen mestaruudesta. Väite on suurin piirtein sama kuin jos hiihtokilpailussa poikasi puuskuttaen sauvoo mäkeä ylöspäin kilpailija metrin päässä edellään kiinniotettavana ja sinä seisot mäen päällä ladun vieressä räpläämässä puhelinta poikasi ohittaessa mittauspisteen.
Jos viitataan näihin kokemussääntöihin, niin maailmasta ei varmasti löydy toista tällaista isää, joka kasvattaa pojastaan huippua jossain lajissa ja samalla tekee huomattavaa huumekauppaa vakavia rikoksia tehneiden ihmisten kanssa, jotka voivat joutua koska hyvänsä kiven sisään. Siinä on toisenlainen ajallinen perspektiivi koko ajattelussa.
Mielenkiintoista sekin, että hovi vetoaa sivulla 123 korkeimman oikeuden ratkaisuun numero KKO 2017:12 oikeusohjeisiin. Siellä on tapaus, jossa henkilö A saatiin kiinni tullissa 28 kiloa huumetta kätkettynä autoon. Nyt korkein oikeus ratkaisi asiaa siltä kannalta katsottuna, että voidaanko todistaa, että henkilö olisi aiemmalla reissulla Suomeen tuonut Virosta huumeita. KO päätyi ratkaisussaan siihen, että ei voida todistaa ja alensi A:n rangaistusta huomattavasti. Nyt tästä tapauksesta hovi tekee vertailua Aarnion tapaukseen, mutta toteaa itsekin, että keneltäkään tuomituista henkilöistä ei ole löydetty huumausainetta, jota tynnyreissä väitetään olevan. Jo tältä osin vertailu ontuu. Toisessa tapauksessa on huumeita löydetty ja toisessa tapauksessa ei ole löydetty.
Nyt hovi kirjoittaa kohtaan 7 (KKO 2017:12) sivulla 123 näin:
"Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2017:12 ilmenevän oikeusohjeen mukaan aihetodisteluun perustuvassa todistusharkinnassa on kokonaisharkinnalla yleensä keskeinen merkitys. Siitä huolimatta asiassa esiin tulleiden seikkojen merkitys on arvioitava myös erikseen. Lisäksi tulee harkita, onko syytteessä väitetylle teonkuvaukselle vaihtoehtoinen tapahtumainkulku mahdollinen ja siinä määrin todennäköinen, ettei sen olemassaoloa voida riittävällä varmuudella sulkea pois. Näin ollen näytön harkintaan kuuluu myös yleisten kokemussääntöjen soveltamista ja vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen ja selitysten tarkastelua (kohta 7). "
Kuitenkin tässä kohdassa "asiassa esiin tulleiden seikkojen merkitys on arvioitava myös erikseen" lause jatkuu seuraavalla lisäyksellä:
"siten kuin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentissa edellytetään."
Kohdassa 5 (KKO 2017:12) kirjoitetaan näin:
"5. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen on esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä. Tuomioistuimen on perusteellisesti ja tasapuolisesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla, jollei laissa toisin säädetä. Lainkohdan esitöissä on todettu, että tuomioistuimen tulee perehtyä kuhunkin todisteeseen erikseen ja arvioida niiden merkitys myös kokonaisuutena. Todistusharkinta on tehtävä objektiivisesti ja kriittisen arvioinnin kestävällä tavalla (HE 46/2014 vp s. 45)."
Tässä kohdassa 5 sanotaan, että "vapaalla todistusharkinnalla" täytyisi yksittäisiä seikkoja voida puntaroida, ei siis sanota, että liittyen esim. syyttäjän kertomaan versus vaihtoehtoinen kertomus. Sen lisäksi siinä sanotaan, että tämä todistusharkinta on tehtävä objektiivisesti ja sen täytyy kestää kriittinen tarkastelu.
Eli siis näiden seikkojen täytyisi kestää kriittinen tarkastelu siis ulkopuolisen ihmisen toimesta koskien tarinan yksityiskohtia. Kestääkö tämä tarina sitä? Sen lisäksi sen täytyisi kestää yleisten kokemussääntöjen tarkastelu. Kestääkö se sitä? Sen täytyisi olla objektiivista eli tarkoittaen sitä, että ulkopuolinen henkilö tässä tapauksessa tuomari voi päätyä subjektiiviiseen ratkaisuun olemalla itse ei osa tarinaa vaan tarkastaja? Onko todellakin näin? Sen lisäksi tästä täytyisi muodostaa kokonaiskuva, joka siis ei voi olla kuten tässä on tapahtunut "syyttäjän kokonaiskuva" vaan kokonaiskuva tästä tilanteesta. Mikä on mahdollista ja mikä ei ole mahdollista? Onko työmäärä, joka vastaa 2-3 hengen täyspäiväistä työtä mahdollista suorittaa yhden tekemänä? Onko tätä tarkasteltu?