Eikö kyseisellä poliisilla ollut aikaa selvitellä Kortekallion ja Aarnion yhteyttä? Kortekalliohan ei menehtynyt heti kerrotun juttelunsa jälkeen. Aikaa oli kyllä. Tällaiset tarinat vuosikymmenten takaa ovat hyvin epäilyttäviä jo senkin vuoksi, että tänä päivänä tiedetään, että ihmisten mielikuvat saattavat vuosien varrella muuttua ja ihmiset kuvittelevat kuulleensa tai nähneensä jotain, jota sitten yhdistellään johonkin toiseen tapahtumaan. Se ei välttämättä ole valehtelua vaan yksinkertaisesti aika tekee tehtävänsä.appi kirjoitti: ↑Ma Huhti 12, 2021 7:15 am Ikäväähän tuollainen on, mutta sellasta se nyt vaan on nykymaailmassa, suurinpiirtein kaikki nykyään vaan yrittää ajaa omaa etua, rehellisyys ja suoraselkäisyys on aika harvinaista nykypäivänä, kaikki roistot on vasikoita jne.
Kivaahan se olis jo kaikki olis rehellisiä, ja uutisiin vois luottaa ja sitä rataa.
Tämmöstä tää nyt vaan on.
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015052019726218
Kerron tässä yhden esimerkin omasta elämästäni, jonka olen kertonut aiemminkin. Se oli itselleni niin häkellyttävä kokemus, että sen jälkeen en ole enää niin varma, kun kerron paljon aiemmin tapahtuneista asioista. Juttu meni niin, että olin hyvin nuori ja tapahtui eräs itselleni hyvin merkityksellinen ja hyvä asia. Sain eräänä päivänä kallisarvoisen lahjan. Sitten kului vuosia ja eräänä iltana istuimme muutaman ihmisen kanssa yhdessä vähän viiniä nautiskellen ja mieleeni muistui tämä juttu. Aloin kertoa siitä innoissani mitä tapahtui. Kuvailin huoneen, johon menin ja jossa se lahja oli. Kerroin miten menin huoneeseen, jossa ei ollut varsinaista puista ovea vaan sellaiset riippuvat koristeet siinä ovessa. Se oli nk. pikkukammari. Selostin tapahtumaa aivan autenttisesti ja muistan vieläkin, kun yhtäkkiä leukani pysähtyi ja kiristyi jollain tavalla ja ilmeisesti jäin suu auki, kun yritin jatkaa kertomusta. Yhtäkkiä tajusin, että huone ja paikka, jota kuvailin oli ollut aivan toinen.
Emme voineet enää asua siinä paikassa, koska olimme muuttaneet aivan muualle ja siinä uudessa paikassa kaikissa huoneissa oli puiset sisäovet. Lisäksi keittiö, josta kerroin ei ollut sama. Olin siis liittänyt kaksi tarinaa toisiinsa, jossa ajankohta oli paljon myöhempi ja asunto oli aivan toinen. En vuosiin pystynyt selittämään itselleni miten näin on voinut tapahtua ja olin aivan varma siitä, että muistikuvani oli oikea. Mutta se oli mahdottomuus. Tarina sisälsi totuudensiemenen siinä, että tapahtuma oli tapahtunut mutta paikka ja aika ja todennäköisesti ihmisetkin saattoivat olla osittain aivan eri ihmisiä.
Tarinan opetus itselleni oli se, että suhtaudu kaikkeen sellaiseen mitä et tietyssä tilanteessa ole selvittänyt perusteellisesti ja verraten sitä oikeisiin olosuhteisiin epäilyksellä jos sellainen mielikuva sinne mieleen pesiytyy. Sille voi olla paljon syitä, joita ihminen ei itse kykene hahmottamaan.