L. Ron Bumqvist kirjoitti:
...
Siitä olen samaa mieltä, ettei kotietsintöjä tulisi suorittaa hutiloiden. Ja jonkinlaista sanktiota voisi langettaa, jos ei mennä ns. kirjojen mukaisesti.
Mutta siitä en ihan ole varma, että tämä hutilointi olisi kokonaiskuvassa merkittävä asia. Se ei tee Aarniosta yhtään aiempaa vähemmän syyllistä.
Ei tee. Ainakaan periaatteessa. Jos siis kyseessä on tosiaan luokittelemasi
hutilointi.
Eikä esimerkiksi pieleenmennyt lavastusyritys tai liian nokkelien poliisimiesten poistaminen piilopurkin tulevalta löytöpaikalta.
Yksi asiakokonaisuus on tämä suuri sallivuus, joka toteutetaan kielellisin kikkailuin.
Täysin joutavaa on laatia tarkkoja ja tiukkoja sääntöjä ja määräyksiä kaikenlaisille koti- ja paikkaetsinnöille, jos joku yleisluontoinen lause, missä todetaan varsinaisen tutkinta-alueen lisäksi koko lähialueen kuuluvan tutkinnan piiriin, sallii sitten autojen, vajojen, talojen ja ties minkä tutkinnan. Rahoja etsittiin, ei ruumiita.
Kikkailevat lauseet, joilla venytetään lakeja ja sääntöjä omien tarkoitusperien mukaan. Tästähän Aarniokin on osin syytteissä.
Peitehenkilötoimintaohjeistukseen oli esimerkiksi kirjattu, että sitä on käytettävä pääsääntöisesti huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkimiseen. Eli tulkittiin Porissa ja Keskusrikospoliisissa aikoinaan, että voi soluttautua surmatutkinnassa miesystävänä lapsiperheen arkeen, kotiin ja lomareissuille.
Toinen asiakokonaisuus on tämä "hutilointi" eli pienoisiksi määritellyt virheet ja ymmärrettäviksi väitetyt sekaannukset, valitettaviksi kerrotut tietokatkokset ja inhimillisiksi luokitellut erehdykset. Mikä määrä "hutilointia" sallitaan ja milloin aletaan miettimään tarkoitushakuisen tutkinnan järjestelyä?