Huumepoliisipäällikkö Jari Aarnion lahjusjupakka

[Josey Wales]

Minua kiinnostaisi tietää, millaisilla arvosanoilla arvioisit niin Nicht schuldigin kuin Tepon pätevyyttä ja osaamista asioiden käsittelyssä täällä Aarnio-ketjussa ja minkälaisen arvosanan antaisit itsellesi verrattuna näihin kahteen edellä mainittuun kirjoittajaan. Pidän sekä NS:ää että Teppoa molempia asiallisina palstailijoina, joiden omat osaamisalueet vaikuttaisivat täydentävän toisiaan.

Hovioikeuteen soittamalla saattaisi selvitä, milloin tuomion arvellaan olevan julkaisukunnossa. Minulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta ehkä voisin ehtiessäni jonain päivänä asiaa tiedustella, jollei joku tuo tuota kysymääsi tietoa tänne sitä ennen.

Night Schuldin pätevyydeksi sanoisin 2/10, muut saavat jatkuvasti korjata hänen asia- ja muita virheitä.

Teppo 9,5/10, yksi parhaista kirjoittajista palstalla. Faktat on hallussa hyvin.

Itselleni antaisin 8:n.

Totta sinänsä että Schuldin ja Teppo täydentävät toisiaan, toinen tuo palstalle väärää tietoa ja toinen oikeaa.

Ja ei ne nyt siellä kirjaamossa tiedä milloin tuomarit on valmiina.

[Pieni liekki]

Minua kiinnostaisi tietää, millaisilla arvosanoilla arvioisit niin Nicht schuldigin kuin Tepon pätevyyttä ja osaamista asioiden käsittelyssä täällä Aarnio-ketjussa ja minkälaisen arvosanan antaisit itsellesi verrattuna näihin kahteen edellä mainittuun kirjoittajaan. Pidän sekä NS:ää että Teppoa molempia asiallisina palstailijoina, joiden omat osaamisalueet vaikuttaisivat täydentävän toisiaan.

Hovioikeuteen soittamalla saattaisi selvitä, milloin tuomion arvellaan olevan julkaisukunnossa. Minulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta ehkä voisin ehtiessäni jonain päivänä asiaa tiedustella, jollei joku tuo tuota kysymääsi tietoa tänne sitä ennen.

Night Schuldin pätevyydeksi sanoisin 2/10, muut saavat jatkuvasti korjata hänen asia- ja muita virheitä.

Teppo 9,5/10, yksi parhaista kirjoittajista palstalla. Faktat on hallussa hyvin.

Itselleni antaisin 8:n.

Totta sinänsä että Schuldin ja Teppo täydentävät toisiaan, toinen tuo palstalle väärää tietoa ja toinen oikeaa.

Ja ei ne nyt siellä kirjaamossa tiedä milloin tuomarit on valmiina.

Mielenkiintoisia nuo antamasi arvosanat. En taida niitä kommentoida tässä sen enempää.

Luulisi, että hovioikeudessa on tiedossa päivämäärä, jolloin tuomio on tarkoitus antaa. Tuota päivämäärää sitten käsittääkseni tarvittaessa siirretään, jos tuomarit eivät saa työtään valmiiksi arvioituun ajankohtaan mennessä.

[tutkittuako]

Arvoisat kaikki,

tänään tulee lisää Pasila Syndroomaa ( kiitos Nimbylle, kun jaksoit muistuttaa ); Sivuoire ja " Pari Pelii ".
Nyt myös Suplassa.
Minkälaisen arvosanan saa T-1 jutun käräjäoikeus, kun otetaan siitä parivaljakko Svanströn ja Väänänen ja mitä heidän tekemisistä tuomiolauselmaan kirjoitettu.

Yritin etsiä, en löytänyt, mutta jos siellä jotenkin asia selvitetään, niin lupaan hankkia paremmat lukulasit.
Tästä katsottuna nuo kaksi järjestelivät ne " huumeet ", joista olivat syytteessä, mutta etptk ( tai itse oikeuden päätöskään ) ei tarjoa mitään selvitystä miten nuo olisivat järjestelleet sen mitä väitetään.

Toki siellä on kirjoitettuna sana " järjestäneet ", joka kohtalaisen helppo kirjoittaa, mutta ei sitten millään löydy esim. soittoja, matkoja, s-posteja, kuriirin viemää viestitystä, ei maksuliikennettä, ei kertakaikkiaan mitään.
Minkälainen mahtaakaan olla herrojen kielitaitotaso, kun siitäkään ei mitään selvitystä.

Tulisi olla jotakin, kun kaikesta muusta teletunnistetietjoja ja liikkumisia etptk:ssa, mutta ei vain ole mitään luettavaksi siitä tärkeästä seikasta.
Tietenkin, kun halutaan tuomita, noin menetellään ( ja on valtaa toimia em. tavalla ).

T-2 jutusta ei tähän voi ottaa sanaakaan, koska se tarkoittaisi sitä, että T-1 jutun päätökseen on kirjattuna perättömiä paikkansapitämättömiä täysin selvittämättömiä asioita, ja, niiden oikea nimi on arvelua, ei tutkittua.
Tiedän monia tuomiolauselmia, jopa henkirikoksista, joissa vilahtelee sanoja; " on luultavaa ja todennäköistä ", välillä jopa sana " yleisen elämänkokemuksen mukaisesti ".


Näyttävät ylipäätäänkin olevan osallisia ainoastaan lähetyksen vastaanottamiseen, etptk:n perusteella ja tästä huolimatta heistä tehtiin henkilöt, joilla ns. jutun herruus.

Ihan kuin näyttö puuttuisi kaikesta muusta, paitsi vastaanottamisesta.
Joudunko lähtemään kakkulakauppaan.

[Pieni liekki]

Palasin selaamaan omia ruutuvihkomuistiinpanojani, joihin olen kirjannut, että Hollannissa on murhattu Helvetin enkeli joulukuussa 2010.

Haluatko kertoa miten tuo baikkeri liittyy tähän Aarnio tapaukseen? Onko sinulla todisteita tai tietoa, että hänellä olisi yhteyksiä Aarnioon tai tähän tiettyyn huumetutkintaan?

Minusta nämä alkavat liipata sellaisia asioita, joiden tarkempi selvittely kuuluu käsitykseni mukaan ehdottomasti ammattitaitoisille poliiseille eikä meille amatööreille.

Lueskelin tänään kertauksen vuoksi Myrkky-kirjaa ja huomasin siellä sivulla 97 kahdessa viimeisessä kappaleessa asiaa, mikä voisi kiinnostaa Made mania.

[Nicht schuldig]

Arvoisat kaikki,

tänään tulee lisää Pasila Syndroomaa ( kiitos Nimbylle, kun jaksoit muistuttaa ); Sivuoire ja " Pari Pelii ".
Nyt myös Suplassa.
Minkälaisen arvosanan saa T-1 jutun käräjäoikeus, kun otetaan siitä parivaljakko Svanströn ja Väänänen ja mitä heidän tekemisistä tuomiolauselmaan kirjoitettu.

Yritin etsiä, en löytänyt, mutta jos siellä jotenkin asia selvitetään, niin lupaan hankkia paremmat lukulasit.
Tästä katsottuna nuo kaksi järjestelivät ne " huumeet ", joista olivat syytteessä, mutta etptk ( tai itse oikeuden päätöskään ) ei tarjoa mitään selvitystä miten nuo olisivat järjestelleet sen mitä väitetään.

Toki siellä on kirjoitettuna sana " järjestäneet ", joka kohtalaisen helppo kirjoittaa, mutta ei sitten millään löydy esim. soittoja, matkoja, s-posteja, kuriirin viemää viestitystä, ei maksuliikennettä, ei kertakaikkiaan mitään.
Minkälainen mahtaakaan olla herrojen kielitaitotaso, kun siitäkään ei mitään selvitystä.

Tulisi olla jotakin, kun kaikesta muusta teletunnistetietjoja ja liikkumisia etptk:ssa, mutta ei vain ole mitään luettavaksi siitä tärkeästä seikasta.
Tietenkin, kun halutaan tuomita, noin menetellään ( ja on valtaa toimia em. tavalla ).

T-2 jutusta ei tähän voi ottaa sanaakaan, koska se tarkoittaisi sitä, että T-1 jutun päätökseen on kirjattuna perättömiä paikkansapitämättömiä täysin selvittämättömiä asioita, ja, niiden oikea nimi on arvelua, ei tutkittua.
Tiedän monia tuomiolauselmia, jopa henkirikoksista, joissa vilahtelee sanoja; " on luultavaa ja todennäköistä ", välillä jopa sana " yleisen elämänkokemuksen mukaisesti ".


Näyttävät ylipäätäänkin olevan osallisia ainoastaan lähetyksen vastaanottamiseen, etptk:n perusteella ja tästä huolimatta heistä tehtiin henkilöt, joilla ns. jutun herruus.

Ihan kuin näyttö puuttuisi kaikesta muusta, paitsi vastaanottamisesta.
Joudunko lähtemään kakkulakauppaan.

Tässä esimerkki.

Jo hyvin alkuvaiheessa tynnyrijutun tutkintaa joulukuu 2011/tammikuu 2012 esiin putkahti tällainen nimi kuin Saviranta. Hän oli käsittääkseni siellä tussitaulupalaverissakin esillä. Nyt oikeudessa tynnyrijutussa I todettiin, että Saviranta antoi puhelimen+liittymän Väänäselle ja Väänänen antoi samat Svanströmille, joka vastaanotti tynnyrin ja luovutti sekä tynnyrin että käytetyn puhelimen Väänäselle takaisin. Siellä ei ole sanaakaan Vilhusesta.

Nyt tynnyrijutussa II syyttäjä esittää sivulla 16 näin:

"United Brotherhood -jengin johtajana Vilhunen on yhdessä Aarnion kanssa antanut United Brotherhood -jengin jäsenelle Petri Väänäselle toimeksiannon ottaa vastaan Tuusulaan toimitettava huumausaine-erä ja toimittanut tälle vastaanotossa tarvitun ja käytetyn prepaid-liittymän."

Eli puhelimen luovuttaja on tämän väitteen mukaan Vilhunen Väänäselle.

Oikeus toteaa näin sivulla 493:

"Käräjäoikeus katsoo, että Vilhunen on kertomuksensa mukaisesti saanut Aarniolta toimeksiannon etsiä henkilöt, jotka ottaisivat vastaan huumausainelähetyksen syytekohdassa 1. Vilhunen on antanut UB:n jäsenelle Väänäselle toimeksiannon ottaa vastaan tämä lähetys ja toimittanut tälle vastaanotossa käytetyn prepaid-liittymän. Kun Vilhunen on saanut Aarniolta toimeksiannon hankkia vastaanottaja, Vilhunen on toiminut tältä osin yhdessä Aarnion kanssa. Väänänen on luovuttanut Svanströmille matkapuhelimen ja siihen aktivoidun prepaid-liittymän, jonka numero on etukäteen ilmoitettu Hollantiin tynnyrin vastaanottajan puhelinnumeroksi. Svanström on ottanut tynnyrin vastaan kuljetusliikkeen edustajalta, kuljettanut sitä ja luovuttanut sen vastaanottopuhelimen kanssa Väänäselle."

Vilhusesta ei ollut mitään tietoa tynnyrijuttu I:n mukaan, tekijät kohdassa yksi olivat Väänänen ja Svanström. Savirantaa ei ole tuomittu tässä jutussa laisinkaan. Väänänen on ollut myös todistajan asemassa tynnyrijutussa I, jossa hän on todistanut saaneensa puhelimen ja liittymän Henri Savirannalta.

Nyt jostain syystä tässä tynnyrijuttu II:ssa varsinaisessa tuomion luvussa Saviranta on pudonnut pois ja tilalle on tullut Vilhunen.

Yksi tällainen virhelähde väärille johtopäätöksille tuomioissa voi olla juuri tämä. Puolustuksen on melko vaikeaa puolustautua, jos väite on määrittelemätön ja perustuu johonkin ei konkreettiseen teonkuvaukseen. Väite voi myös olla jopa perätön, jolloin puolustautuminen hankaloituu entisestään.

[tutkittuako]

Arvoisa Nicht schuldig,

toki, toki, mutta kun lukija, halustaan tutustua miten jokin rikos suoritettu oikeuden mielestä ja miten se näytetty toteen, lukija pettyy, koska yksi sana ei ole minkäänasteinen kuvaus mistään, niin paitsi siitä sanasta itsestään.

Lukijan tulisi toimia kuten Sinä; T-1 juttuun saadaankin " selkoa " lukemalla sellaisen oikeuden päätös, jossa oikeudessa T-1 jutusta ei yksikään ollut vastaajana, joten nuo T-1 jutun henkilöt voivat siis lukea, joko lehdestä mitä ovat mahdollisesti tehneet tai jos sattuvat saamaan käsiinsä oikeuden päätöksen, jossa heidän asemansa muuttuu radikaalisti.

Kaiken aikaa tutkinta tiennyt molemmat jutut ( anteeksi saman jutun, mutta eri tarinoilla ), mutta ei haitannut yhtäkään viranhaltijaa, että tiesivät ( jos uskoivat T-2 jutun " totuuteen " ), että T-1 jutussa tuomittiin teoista, joista ei olisi tullut syyttää lainkaan.

Onko joku nyt virkansa puolesta hakenut jo purkuun T-1 jutussa tuomittujen osalta saadut sanktiot, teonkuvauksineen ja jutusta ilmenevään herruuteen tai alisteisuuteen, kun siis tuolla T-2 " totuudella " tarkoitetaan sitä, että T-1 on väärin tuomittu, ja siis väärin esitetty tutkinnan selville saama ( tulee muistaa, että Vilhunen on T-1 jutun tutkinnasta krp:n pois tiputtama ).

T-2 jutun tutkintahan alkoi 2013; tutkinta ja VKSV ollut silloin täysin tietoinen miten T-1 jutussa tuomittu ja mitä tutkinta esittänyt ( siis jonka tutkinnan tuloksen sjä esittää oikeudessa ), mutta se, että tuomittu väärin sopi vallan mainiosti kaikille viranhaltijoille.
Oli runsaasti aikaa kirjelmöidä KKO:n suuntaan ( koko 2014 vuosi noin esimerkkinä ), semminkin kun itse olivat tarjoamassa T-2 juttuun täysin erisisältöistä versiota kuka ja mitä mahdollisesti tehnyt.

Matrix - Tynnyrit ( Pasila - Syndrooma ) avaa lyhykäisesti vallitsevan omituisuuden.

[Nicht schuldig]

Arvoisa Nicht schuldig,

toki, toki, mutta kun lukija, halustaan tutustua miten jokin rikos suoritettu oikeuden mielestä ja miten se näytetty toteen, lukija pettyy, koska yksi sana ei ole minkäänasteinen kuvaus mistään, niin paitsi siitä sanasta itsestään.

Lukijan tulisi toimia kuten Sinä; T-1 juttuun saadaankin " selkoa " lukemalla sellaisen oikeuden päätös, jossa oikeudessa T-1 jutusta ei yksikään ollut vastaajana, joten nuo T-1 jutun henkilöt voivat siis lukea, joko lehdestä mitä ovat mahdollisesti tehneet tai jos sattuvat saamaan käsiinsä oikeuden päätöksen, jossa heidän asemansa muuttuu radikaalisti.

Jos ajatellaan, että omasta jutusta saa lukea sitten lehdistä tai jostain, että miten asiat menivät ja kuka olikaan jutun "pomo" niin onhan siinä jotain kummallista kieltämättä. Kyllähän yleensä kuvittelisi, että myös esim. huumepiireissä on tietoa siitä kuka organisaatiota johtaa.

Olemmeko siis jo Italiassa, josta katsoin erään dokumentin muutama vuosi sitten. Se jäi mieleeni hyvin. Siinä oli haastateltu ihmisiä vankilassa, jotka naureskelivat tuomioilleen. Yksikin kertoi siellä, että hän oli jossain parin kilometrin päässä tapahtumapaikasta ja hänet keksittiin syylliseksi, kun se oli helppoa. Kun toimittaja kysyi mieheltä, että mikset valita tästä, niin mies vastasi, että hän on jo vanhus ennen kuin mitään tapahtuu eikä hänellä ole rahaa eikä häntä kukaan puolusta.

Italiassa muuten irtisanotaan tuomareita melko usein muistaakseni vuosittain useita tapauksia, koska heidän tuomionsa ovat niin outoja, että on epäilyksiä maksetuista tuomareista.

Ylipäätään ajatus siitä, että yhdessä oikeudenkäynnissä todistetaan jotain tapahtuneeksi ja siellä ei ole erimielisyyttä syyttäjän ja puolustuksen välillä jostain seikasta, niin miksi sitä asiaa pitäisi sitten lähteä muuttamaan tai kumoamaan jossain toisessa oikeudenkäynnissä?

Tällainen esimerkki voisi olla tämä huhtikuussa tapahtunut tynnyrin vastaanotto, jossa akseli Saviranta-Väänänen-Svanström tulee esille aivan uskottavalla tavalla. Sieltä on jätetty tutkimatta sitten se, että missä tämä vastaanottopuhelin oli ollut, mistä ostettu, mistä ostettu liittymä jne. Siitä ei ole mitään selvitystä kummassakaan tynnyrijuttu tuomiossa.

Sitten kun tynnyrijuttu I oli ohitse hovioikeuskäsittelyineen, jotka koostuivat ilmeisestikin noin kahdesta päivästä, jolloin hovioikeuden tuomarit onnistuivat olemaan näkemään mitään ihmeteltävää käräjäoikeuden tuomiossa ja keskittyivät kirjoittamaan auki lähinnä Fagerholmin kuuntelunauhoja vankilasta, joita ei oltu käsitelty käräjäoikeudessa. Tämänkään kuuntelunauhoista tehdyn yhteenvedon (jossa päivämääriä liitetty toisiinsa sopivasti) perusteella ei syntynyt mitään kysyttävää vaikka on selvää, että siinä oli ristiriitaisuuksia käräjäoikeuden tuomiossa kirjoitettuun Fagerholmin kertomaan.

Joka tapauksessa sitten kun tynnyrijuttu I käräjät oli käyty loppuun, viimeisteltiin siis Aarnio käräjien syytteitä, ja siinä yhteydessä sitten Savirannan tilalle syytteeseen kirjoitettiin Vilhunen puhelimen ja liittymän luovuttajaksi Väänäselle ilman mitään todisteita ja vastoin Väänäsen kertomaa tynnyrijutussa 1.

Miten tässä sitten toteutuvat puolustuksen mahdollisuudet puolustautua, jos tarina muuttuukin olennaisesti toisesta oikeudenkäynnistä toiseen? Eikö kuitenkin täytyisi olla teonkuvaus, ja siihen löydettävät todisteet? Eikö tässä pitäisi olla päivämäärä ja paikka tai tieto siitä mistä puhelin tai liittymä oli hankittu? Oliko sitä käytetty aiemmin ja kenen toimesta? Oliko puhelin ollut Savirannan käytössä vai oliko hänellä ollut aiemmin liittymä jo etukäteen ostettuna vai ostiko hän sen samana päivänä? Eikö olisi ollut mahdollista tutkia tätä? Sama pätee sitten Vilhuseen, jos kerran Vilhunen liittymän hankki syyttäjän väitteen mukaisesti? Mistä tästä ovat tiedot?

[tutkittuako]

Arvoisa Nicht schuldig,

toki siellä ns. huumepiireissä tiedetään ( jos tiedetään, kun tietämättömyys toimii etunakin ) kuka jotakin johtaa; tarkoitin, että oikeuden päätöksestä saa lukea lehdestä tai jos sattuu saamaan tuomiolauselman käteensä; ja tarkoitan kuten noi T- 1 & 2 nyt näyttäytyvät.

Sitten T - 1 vastaajat saavat " tietää ", että eivät olekaan syyllisiä siten, kuin omassa tuomiolauselmassa kirjattu, mutta ei asemaa jutussa, vaikka muuttunut onkin, lähdetä muuttamaan - ja tästä syntyy kaksi eri versiota siitä mitä väitetään tapahtuneen kenenkin toimesta ja tämä saa nyt kelvata kansalle.

Se meni noin tai noin ja ensin tuomittiin noi ja noi ja sen jälkeen hiffattiin uusi " totuus " ja se menikin noin ja noin ja uudet henkilöt tuomittiin ja aiemmista tuli kaikista lähinnä jonkunasteisia " juoksupoikia " juttuun, jossa heillä omassa tuomiolauselmassaan heidät kirjattu toimineen henkilöinä, joilla jutun herruus.

Em. on sairasta, tästä katsottuna.
Yhdessä ja samassa oikeudenkäynnissä noin ei olisi voitu toimia - huumeiden " tilaaja ja hankkija " muuttui täysin, vaikka syyttäjillä oli jo aiempi tuomiolauselma juuri siitä samasa jutusta, tuo oli tottakai myös T - 2 jutun tuomareilla käytössään, koska T - 1 päätöshän toimi T - 2 jutussa osittaisena näyttönä.
Tuo, mainitsemasi seikka, että henkilö vaihtuu " sujuvasti " ainakin siitä kirjoittavan toimesta on vain eräs esimerkki.

Hovin nukkuminen aika totaalista siinä T - 1 jutussa, ei vain syystä, jonka mainitsit vaan siitäkin syystä, että krp:n tutkija todisti ( kai puhui totta valan vannottuaan ) epäiltynä olleen Fagerholmin saaneen avustajaltaan uhkaviestejä.
Uhkaviestien saamisen ajankohta on ennen päivämäärää 29.3.2012 - tuona päivänä todistajana kuultu poliisi kuulusteli F:a ensimmäisen kerran ilman avustajaa ( ja tuon jälkeen vielä 13 kertaa ilman avustajaa ).
Tuon periodin aikana F. kertoi sitten tarinaa N:sta ja S:stä.
Käräjillä tuo samainen poliisi, krp:sta, todisti, että ei F kertonut mitään syytä miksi luopui avustajastaan ja käo päätti ottaa kuulustelut hyödynnettäväksi, koska F oli poliisin käo:ssa todistamana tajunnut " kaiken ", kuten itsekriminoinnista luopumisen.

Hovi ei hiffannut, että ne kaikki kuulustelut oli saatu henkilöltä, joka uhan alla, kuten poliisi todisti, joten mitä ihmeen virkaa on sellaisilla kuulusteluilla, jotka saatu uhan alla olleelta henkilöltä.

Kuulustelut hyväksyttiin käo:ssa poliisin antaman todistuksen perusteella ja hovin olisi ihan vaan virkansa puolesta tullut hylätä ne kaikki kuulustelut, joissa ei avustajaa lainkaan paikalla.

Toi vielä erikoisempi toi kaksi uhkaa tilanne, kun sen lukee ja sovittaa siihen henkilöt, joita juttuun tarjotaan.

Akseli S - V - S huhtikuun jutussa kumma; ja kuten sanoitkin, jotain jäi tutkimatta, kuten esim. ne puulodjut ja niihin liittyvät rahtikirjojen allekirjoittajat, teleliikenne, tiedot paikoista, sekä sellanen ihan helppo, et minne ne koneiden osat meni ja löytyivätkö ne jostain jäljityskelpoisina ( eli voidaan todeta ovatko ne koneen osia ja minne ne meni ja mistä ne alunperin hankittu ).

Lähettäjä tiedetään, pienenluokan huumeita roudaava rekkakuski, joten ihan selvää, et koneen osia.
Vastaanottaja oli himassa sohvalla, mut kuka lähetyksen haki ja mitä kirjoitti rahtikirjaan jne.

Mikki Hiiri ja poliisimestari Sisu olisivat tutkineet tollaset vaikka karhukopla kuinka selostas, et Akun Mummo lähetti vaan lampaanvillaa, koska loputtoman kekseliäs siimahäntä ei usko palturia.

[Nicht schuldig]

Käänsin osan tällaista tekstiä Max Steller nimiseltä oikeuspsykologian emeritius professossorilta Spiegel artikkelista vuodelta 2015. Tekstiä on lyhennelty, mutta se kuvaa hyvin miten vaikeaa on tietää puhuuko joku totta vai ei. Yksi virhelähde väärille tuomioille, ovat valheelliset todistajan lausunnot tai väärät tunnustukset. Riski joutua väärin tuomituksi kasvaa todella paljon, jos esim. kuulustelija on asenteellinen ja haluaa kuulla vain tietyn totuuden. On myöskin mahdollista, että todistajanlausunto tai tunnustus syntyy itse kuulustelutapahtumassa.

Max Steller pyytää, ettei hänen osoitettaan kerrota eikä edes kuvailla sitä korttelia, ei hänen huoneistoaan eikä edes näkymää parvekkeelta kuvailla. Kenenkään ei pidä tietää missä hän asuu. Tässä on ollut jo sellaisia ”tilanteita, jotka eivät olleet niin mukavia,” hän kertoo. Puolivälissä 90-lukua tilanne oli pahimmillaan. Häntä haukuttiin eri tilaisuuksissa, hänet siirrettiin työpaikallaan muihin tehtäviin, hänen peräänsä laitettiin yksityisetsivä, jonka tehtävänä oli löytää jotain mistä häntä voitaisiin syyttää, jotain heikkoutta.

Max Steller 71 vuotta on eläkkeellä oleva rikosoikeuden psykologian professori Berliinin Charitee yliopistosta. Hänen tehtävänään on tutkia henkilöitä, jotka joutuvat oikeuden eteen. Hän arvioi sitä, että puhuvatko ihmiset totta, valehtelevatko he tietoisesti vai onko heillä valemuistoja. Hänen asiantuntijalausuntonsa perusteella vapautettiin toimittaja Andreas Tuerck raiskaussyytteistä ja myöskin kaikki 27 syytettyä kuuluisassa Wormsin lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö prosessissa. Steller on auttanut kiusaamisen kohteiksi joutuneita ihmisiä, joita ei kukaan uskonut, hän on vienyt monia pappeja kaltereitten taakse, hän on noutanut väärin tuomittuja isiä vankilasta ja ei ollenkaan harvoin siten, että hän on osoittanut poliisien, syyttäjien ja pskologien epäpätevyyden. Hänellä on paljon ihailijoita mutta myös vihollisia.

Suuri kokoinen mies valkoisessa poolopaidassaan istuu kirjoituspöytänsä ääressä. Hänen katseensa on pehmeä ja äänensä on rauhallinen. Hänen takanaan olevassa kirjahyllyssä on tieteellisiä julkaisuja ja musta kovakantinen kirja, jossa lukee punaisilla kirjaimilla kirjoitettuna ”Ei mitään muuta kuin totuus” ja sen alla lukee lause, ”Miksi jokainen voi joutua syyttömänä tuomituksi”. Kirja on juuri julkaistu ja se on eräänlainen tilinpäätös. Kirjassaan Steller kertoo tapauksia 40 vuosikymmenen aikana, jotka hän on elänyt oikeuden asiantuntijana ja näillä hän osoittaa saksalaisen oikeuskäytännön heikkouksia.

Monet tarinat ovat niin mielikuvituksellisia, että niitä on vaikea uskoa todeksi.

Mutta pitääkö se paikkansa, että jokainen ihminen voi joutua väärien lausuntojen kohteeksi?

Kyllä voi, näin sanoo Steller. Esimerkiksi avioeron jälkeen. Kuvitelkaa, että teillä on lapsen huoltajuus. Miehenne on raivoissaan ja hän väittää teidän lyöneen lasta? Kun tällainen väite on kerran syntynyt, mitä te sitten teette? Jos saatte hermoromahduksen, on se merkki syyllisyydestä. Jos sanotte, että juttu on roskaa, osoittaa se myöskin syyllisyyttä. Tosin useimmiten se on toisin päin, nainen syyttää miestä. Noin joka toisessa tapauksessa rajuja huoltajuuskiistoja syntyy väite seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Silloin täytyy tutkia tarkasti miten syytteet ovat syntyneet.

Psykologian haara, joka käsittelee ihmisten antamia lausuntoja, on enemmän kuin sata vuotta vanha. Täytyy osata esittää oikeat kysymykset, tutkinta-aineisto täytyy lukea, täytyy etsiä ristiriitaisuuksia, täytyy olla hyvin epäilevä väitteiden suhteen ja tunteiden ei saa antaa ottaa vallan. Steller ei usko uninäkyihin, eikä traumapsykologiaan. Sellaiset kirjoittajat, jotka kertovat voivansa erottaa valehtelijan siitä, että tämä punastuu, ovat ovat huijareita. Steller tutki Amerikassa valheenpaljastimia ja kirjoitti niiden käytöstä väitöskirjan. Nyt hän tietää, että nämä testit toimivat lähinnä Hollywoodin filmiteollisuudessa. Hän ei usko ketään, ennen kuin tämän kertomukset on analysoitu. Niin usein hän on istunut vastapäätä jotain naista, joka on väittänyt tulleensa raiskatuksi, vaikkei se pitänytkään paikkaansa. Usein hän on istunut vastapäätä miehiä, jotka ovat tunnustaneet rikoksia, joita he eivät ole tehneet. Hän on istunut vastapäätä lapsia, joille joku on kuiskinut korvaan jotakin, joka ei ole totta.

Tekstiä on lyhennetty.

Ensimmäinen valehtelemisen muoto on vaikeneminen, sanoo Steller. Hän on kirjoittanut kirjaansa yhden kokonaisen kappaleen oikeista ja vääristä todistajan lausunnoita, erehdyksistä ja valemuistoista. Siinä lukee, että valehtelijat eivät epäröi vaan päinvastoin kertovat mielellään kronologisessa järjestyksessä asioita, he kertovat usein vähemmän selvästi asioita kuin sellaiset ihmiset, jotka puhuvat totta.

Tekstiä on lyhennetty.

Max Steller sanoo, että Wormsin prosessin jälkeen huomattiin, että vääriä syytöksiä tehdään ja yleinen ilmapiiri oli myönteinen huomaamaan näitä, nyt viime aikoina Stellerillä on sellainen käsitys, että muistot tällaisista suurista historiallisista prosesseista ovat haalentuneet. Uusi sukupolvi syyttäjiä ja tuomareita ovat tulleet esille, jotka tuntevat huonosti todistajien lausuntojen psykologiaa.

Max Stellerin professorinvirka lopetettiin Berliinin Chariteessa hänen eläköitymisensä jälkeen. Hän kirjoitti raivoisan tekstin tästä, että Saksan ainoa professorinvirka lakkautettiin.

Max Steller kertoo erään tapauksen, jossa hän itse erehtyi.

35-vuotias nainen kertoi poliisille, että hän seurasi 8-vuotiaana kuinka hänen tätinsä murhasi nailonsukkahousuilla lapsensa Markuksen. Hän oli seurannut tätä pensaan takana kun täti kuristi pienen poikansa, hän ei koskaan kertonut tästä, koska täti uhkasi tappaa hänetkin. Poliisi etsi vuositolkulla Markuksen murhaajaa, ja vangitsi nyt pojan äidin. Syyttäjä epäili kertomusta, koska todistajalla oli todettu mielenterveyden häiriöitä. Max Steller haettiin paikalle. Häntä vastapäätä istui kalpea nainen, joka itki lakkaamatta, hän puhui ilman taukoja, hänen kertomuksensa oli hyvin yksityiskohtainen eikä sisältänyt mitään ristiriitaisuuksia. Hän kertoi kuinka hän otti lapsen pyörän ja ajoi ostoskeskukseen tädin perässä ja kuinka ostoskeskuksen ovet toimivat niin nopeasti, että hän meinasi jäädä ovien väliin kiipeliin, jolloin joku mies alkoi kiroilla.

Kaikki kuulosti hyvältä, ja Max Steller kertoi oikeudessa, että tarina voi olla totta. Ongelmaksi muodostui se, ettei lähellä ollut tapahtuma hetkellä mitään sellaista ostoskeskusta, jossa tämä olisi voinut tapahtua. Steller oli uskonut naisen puheisiin ja vasta tuomari selvitti, ettei se voinutkaan pitää paikkaansa. Äiti pääsi vapaaksi ja murhaajaa ei edelleenkään ole löydetty.

[tutkittuako]

Arvoisa Nicht schuldig,

kertomusten, joita esitetään tutkittuina tapahtumina, synty.

Krp:n todistamana Fagerholmin saamat uhkaviestit ( todistus kuultavissa ja luettavissakin T - 1 jutun hovin asiakirjoista ).

Näenkö tässä jotain omituista, ainoana.

Aarnio siis lähettää uhkaviestejä ( tämä uhkaviesti kai täysin selvää, paitsi jos krp:n todistaja syyllistyi väärään valaan ) ja epäilty F kertoo asiasta poliisille, joka juttua tutkii.

Uhan tarkoitus on aina saada jotakin muutosta aikaan; ja niin kävi tässäkin tapauksessa.

Väitetään, että A tiesi jutun " etenemisestä " kaiken aikaa ja sitten lähettää uhkaviestin sellaiselle henkilölle, joka oli ollut reilun kaksi kuukautta jo kiinni kertomatta edes itselleen vahingollista ( toteaa hovi päätöksessään ).
Tyyppi, joka on hiljaa tulee uhan kohteeksi.
Tapahtuu, että sitten 29.3.2012 lähtien F alkaa kertomaan " asioita ".

Kun sitten tulee aika saada etptk:t, niin A huomaa, että aiemmalla " uhallaan " aikaansai sen, että F oli puhunut A:n väitetystä rikostoverista S:stä.

Nyt uusi uhka ja tulee saada peruttua se, mitä ensimmäisellä uhalla aikaan saatiin.

Imbesillit jos asialla, niin ihan " järkeenkäypää ".

Tuo F, toki jo vastaajana oikeudessa silloin, kertoi hovissa, että hänelle sanottiin, että muuta kertomusta tai tulee 13 vuotta - tätä ei tietenkään sanonut A, koska ei ollut tekemisissä F:n kanssa vaan krp:n kuulustelija.
Esitutkintalain hypoteesi siitä, että kertomuksen tulee tapahtua epäillyn vapaasta tahdosta on ideologiaa, ei sen kummempaa.

Voisiko joku, vaikkei tietenkään tässä tapauksessa F, muuttaa kertomustaan noin rajun uhan kuullessaan ja olisiko kertomus sitten vapaan tahdon tuotosta vaiko uhkaamalla saatu.

F:n avustaja ei sitten kuitenkaan tunnistanut ketään ainoastakaan hänelle esitetystä valokuvasta
ja huomio siihen, että kun avustaja, niin lukuisia kuvia, mutta muutoin jutussa tutkinta päättänyt miten esitutkintalain määräyksiä noudaetaan tai ei noudateta ja F:lle esitetty yksi kuva S:stä tästä hyvä esimerkki.
Tuossa tunnistamisessa oli pakko toimia siten, ettei epäilty edes pysty tunnistamaan tutkinnan kannalta väärää henkilöä, siksi vain tuon yhden henkilön kuvat.

Jo kuvaa näytettäessä käytössä olleet teletiedot kertoivat aivan muuta, mutta tuo henkilö oli pakko saada sidottua juttuun, koska häntä tarvittiin sittemmin A:n tuomitsemiseen ( ja tästä näppärä kirjaus T - 2 päätöksessäkin ).

Tarina syntyi - siitä ei luovuta, uutta keksitään, mutta vanha aina voimassa samaan aikaan kuin uusikin.

Voisiko olla helppoa saada joku vankilaan em. tavalla, puhumattakaan tunnustamaan jotakin, kun annetaan vaihtoehdot epäillylle harkintaan.

Nyt summa summarum, kolmattakymmentä eri versiota F:n suusta kuultuna.

[Nicht schuldig]

Arvoisa Nicht schuldig,

kertomusten, joita esitetään tutkittuina tapahtumina, synty.

Krp:n todistamana Fagerholmin saamat uhkaviestit ( todistus kuultavissa ja luettavissakin T - 1 jutun hovin asiakirjoista ).

Näenkö tässä jotain omituista, ainoana.

Aarnio siis lähettää uhkaviestejä ( tämä uhkaviesti kai täysin selvää, paitsi jos krp:n todistaja syyllistyi väärään valaan ) ja epäilty F kertoo asiasta poliisille, joka juttua tutkii.

Uhan tarkoitus on aina saada jotakin muutosta aikaan; ja niin kävi tässäkin tapauksessa.

Väitetään, että A tiesi jutun " etenemisestä " kaiken aikaa ja sitten lähettää uhkaviestin sellaiselle henkilölle, joka oli ollut reilun kaksi kuukautta jo kiinni kertomatta edes itselleen vahingollista ( toteaa hovi päätöksessään ).
Tyyppi, joka on hiljaa tulee uhan kohteeksi.
Tapahtuu, että sitten 29.3.2012 lähtien F alkaa kertomaan " asioita ".

Kun sitten tulee aika saada etptk:t, niin A huomaa, että aiemmalla " uhallaan " aikaansai sen, että F oli puhunut A:n väitetystä rikostoverista S:stä.

Nyt uusi uhka ja tulee saada peruttua se, mitä ensimmäisellä uhalla aikaan saatiin.

Imbesillit jos asialla, niin ihan " järkeenkäypää ".

Tuo F, toki jo vastaajana oikeudessa silloin, kertoi hovissa, että hänelle sanottiin, että muuta kertomusta tai tulee 13 vuotta - tätä ei tietenkään sanonut A, koska ei ollut tekemisissä F:n kanssa vaan krp:n kuulustelija.
Esitutkintalain hypoteesi siitä, että kertomuksen tulee tapahtua epäillyn vapaasta tahdosta on ideologiaa, ei sen kummempaa.

Voisiko joku, vaikkei tietenkään tässä tapauksessa F, muuttaa kertomustaan noin rajun uhan kuullessaan ja olisiko kertomus sitten vapaan tahdon tuotosta vaiko uhkaamalla saatu.

Pääidea asiassa lienee se, että käräjäoikeuden tuomiossa kerrotaan, että 29.3.2012 eteenpäin Fagerholm on alkanut kertoa asioista ja sitä ennen hän on kiistänyt eikä ole antanut tietoja.
Tämä siis alkuolettamana.

Seuraavaksi kerrotaan, että 22-23.1.2012 Fagerholm on saanut ensimmäisen viestin vankilaan, jonka sisältö on ollut se, että poliisi ei tiedä mitään toukokuun tynnyreistä, joissa siis Fagerholmin osoite oli myöskin vastaanottotynnyrin kyljessä. Osoite oli vaihtunut hetkeä ennen lähetystä. Tämän viestin on Fagerholm sitten tulkinnut olevan uhkaava. Tästä viestistä ei ole mitään kirjallista poliisin kirjaamaa tietoa, joka olisi tehty reaaliaikaisesti.

Seuraavaksi Fagerholm kertoo, että hänelle tuli toinen viesti, jossa sanottiin, että poliisi alkaa pian painostamaan lujasti. Tämän viestin Fagerholm on tulkinnut uhkaavaksi viestiksi.

Seuraavan kerran Fagerholm on saanut kolmannen viestin vankilaan maaliskuun lopulla, jolloin hän on ollut käymässä Isnäsissä poliisin kuljettamana. Tässä viestissä sisältö olisi ollut se, että Hollanti ei puhu mitään. Tämän viestin Fagerholm on kokenut uhkaavana ja nyt on poliisi maaliskuun lopulla kirjannut muistioon sekä tämän viimeisen viestin, että sitten nämä kaksi edellistä viestiä.

Nyt nimimerkki Tutkittuako kysyy, että miten Fagerholm voi tuntea olonsa uhatuksi, jos hän ei ole puhunut mitään ennen 29.3.2012? Kysymys on mielenkiintoinen, koska jos hän ei jatkossakaan puhuisi mitään, ei ole mitään syytä lähettää hänelle viestejä, joilla saataisiin muutos aikaan? Viestien tarkoitus ei silloin olisi ollut uhkaaminen, vaan päinvastoin Fagerholmin tukeminen siinä, että mitään huolestuttavaa ei ole muiden osallisten kannalta katsottuna nähtävissä niin kauan aikaa kuin Fagerholm on hiljaa? Eli kolme viestiä olisi tullut Fagerholmille, joiden perusteella Fagerholmin täytyisi muuttaa jotain, mitä hän ei siis ole ollenkaan sanonut.

Sitten jos katsoo tätä ajallisesti, niin ensimmäinen viesti olisi tullut hyvin nopeasti vangitseminen 15.1.2012 jälkeen. Se olisi ajallisesti ajoittunut jopa ennen asianajaja Penttisen käyntiä 24.1.2012 vankilassa tapaamassa Fagerholmia. Viestin sisältö on myöskin ongelmallinen, koska todellisuudessa tynnyrijutun osoitteet olivat siellä Hollannissa jo varsin hyvin tiedossa ja mahdollisesti jopa ennen viimeistä tynnyriä Hollannin poliisin tarkkailussa. Joten osoitteista ei varmaankaan ollut mitään ongelmaa päätellä, että toukokuun ja joulukuun tynnyreiden oli tarkoitus mennä Isnäsin satamaan. Tällainen tieto on toki ollut siellä kuljetusliikkeessä näin tietokoneaikakaudella parilla näppäimistön painalluksella saatavissa.

Jos tieto olisi tullut Aarniolta Perovuolle ja Perovuolta Penttiselle, edellyttäisi se melko nopeaa toimintaa, Penttinen tapaa Perovuon jossakin ja on heti kartalla mistä on kysymys vaikka on tavannut asiakkaansa vasta noin viikkoa ennen seuraavaa tapaamista. Perovuon täytyisi olla myöskin varsin hyvin perillä asioista jo tammikuussa 2012 ja tietää, että Pasi Nikkoa tullaan myös syyttämään ja Aarnion täytyisi olla hyvin valppaana siellä etsimässä kontaktia, jolla välittää väärää tietoa vankilassa olevalle henkilölle. Tietohan ei ole voinut olla oikeaa, koska tosiasiat eivät vastaa tätä viestiä.

Jos sitten ajatellaan tätä toista viestiä, että poliisi tulee prässäämään jatkossa, niin mielestäni tässä ei mitään viestiä olekaan. Kysymys on oletuksesta, jonka jokainen voi arvata.

Kolmas viesti on sitten mielenkiintoinen. Ensinnäkin se, että tästä on tehty muistio maaliskuun lopussa 2012. Eli käytännössä heti siellä Isnäsin reissun jälkeen, jolloin on ilmeisesti sitten kirjoitettu muistioon myöskin nämä kaksi aiempaa viestiä. Ja näin on sitten käräjäoikeus tulkinnut, että viestit on huomioitu heti "tuoreeltaan".

Viestin sisältö tässä kolmannessa viestissä on myös ajankohtaan nähden ongelmallinen. Nimittäin se, ettei Hollanti puhu mitään on väärää tietoa mitä ilmeisimmin. Todellisuudessa Esveld on näillä tiedoilla otettu kiinni myöskin oman turvallisuutensa vuoksi. Hänellä ei ole ollut mitään keinoa kertoa, ettei hän olisi ollut tynnyreiden lähettäjä. Hänellä on nimet papereissa, siellä on todistaja/t kuljetusliikkeestä, hänen hallustaan on löydetty materiaalia jne. Motivaatio kertoa, ettei hän lähettänyt näitä tynnyreitä on käytännössä nolla, sen sijaan sisältö voi olla sitten kysymysmerkki.

Fagerholm ei tiennyt Hollannista muuta kuin sen, että tynnyri tuli Hollannista. Ainakaan missään ei ole vihjettä siitä, että Fagerholmilla olisi ollut mitään tekemistä Hollannin kanssa, joten on yhdentekevää hänen kannalta katsottuna mitä Hollanti tekee tai jättää tekemättä. Aivan samalla tavalla kuin on Hollannille yhdentekevää jääkö Suomessa kiinni Fagerholm vai joku muu. Senhän takia tässä onkin puhuttu "tykinruoasta", jonka syyttäjäkin on näin nähnyt olevan.

[tutkittuako]

Arvoisa Nicht schuldig,

jos poliisi olisi maaliskuun loppupuolella 2012 kirjannut muistioon ns. kaikki F:n saamat viestit ( ja siis ne jotka nimenomaan krp:n Heinikari sittemmin 2013 syksyllä T - 1 hovissa todisti uhkaviesteiksi ), niin kuten hovissa poliisi todisti, sai poliisi siis tämän kaiken esitetyn perusteella reaaliaikaisen tiedon uhkailuista, mutta jostain syystä ( ja ole hyvä koita löytää ) asiasta ei kuitenkaan kirjattu minkäänlaista rikosilmoitusta silloin 2012 maaliskuussa.
Kyseessä meidän maassa 3 vuoden arvoinen oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen niminen rikos ja poliisinhan tulee heti verekseltään ryhtyä tutkimaan tietoonsa tullutta rikosta.

Mitä siitä olisi seurannut, kun ns. rikoksien jäljet olivat vielä tuoreet; seurantako ja sittemmin olisivat kaikki tulevat vaikuttamisyritykset " palaneet " tekovaiheessa ( kuten liivijengiläisten käynti avustajaa tapaamassa ).

Nyt noin ei tapahtunut ja on outoa, että asiaa ei silloin tutkittu rikoksena lainkaan, oudommaksi peli menee, kun tuo samainen krp:n tutkija todisti 2012 syksyllä, että F ei ollut kertonut mitään syytä miksi luopui avustajastaan ( jos/kun poliisi tiesi, niin olisiko tuo todistus kahdellakin eri mahdollisella tavalla väärä vala; a) koska jätti kertomatta koko totuuden ilman laillista syytä, b) ja/tai koska jätti kertomatta koko totuuden salaten tietämänsä asian ).
Mikä vaikutus juttuun oli sillä, että ensimmäisellä todistuksella saatiin aikaan se, että F:n kuulustelukertomukset hyväksyttiin juttuun osanäytöksi.


Tuolloin, jos muistio-juttu tosi, oli rikos tullut tietoon, mutta katso milloin siitä kirjattu rikosilmoitus ( jännästi heti Aarnion löydyttyä epäiltykandiksi, ei päivääkään sitä ennen ).

Milloin sitten tämä F olisikaan kertonut siitä, kun liivijengiläiset kävivät avustajansa toimistolla???
Kirjataanko tästäkin muistio, jossa tulee huomata, että ei voida merkata käyntiä aiemmalle ajankohdalle.
2013 hovissa F ei tästä(kään) kertonut mitään, ei myöskään krp; onko tässä jotain outoa, ettei ikäänkuin osattu nähdä, että jatkossa tulee lisää uhkaa ( olihan ne aiemmatkin oikein kirjattuina jonnekin ), vaikka oli tiedossa aiemat ja varma tieto poliisilla, että nyt F kertonut jotakin.


Sen sijaan F kertoi hovissa, että hänelle näytettiin seurantakuvat Nikosta ja Sievälästä vuodelta 2008 ( ei viitsi kysyä kuinka tuollaisen valokuvat olivatkaan krp:n hallussa ), hänelle sanottiin " muuta kertomusta tai tulee 13 vuotta ", ja, näytettiin valokuvia Hollannissa takavarikoidusta ja avatusta tynnyristä.

Katso kuinka tarkasti F kertoo " tasan ei mitään siitä putkesta ja nesteestä, joka kuulema joka tynnyrissä ". Ja edelleen.
MIten kertoo lähteneensä Stadiin heti, kun eka tynnyri avattu - mitä nyt teletiedoilla Isnäsin satamassa aina kello 17.08 saakka tynnyrin tulopäivänä.

Kuinka kuvailee " tuntemattoman " henkilön ja kyseessä F:n elämässä uniikki tapahtuma ( vai oliko ) ja missä vaiheessa avaamista" tajuaa " kyseessä olevan hasista ja kokenut tutkija olisi voinut älytä kysyä kuinka monta kertaa aiemmin tämänkaltainen tilanne on ollut käsillä F:n elämässä, kun tuolla tavalla pystyi heti kertomaan, vaikkei ollut nähnyt huumeita vaan muovipaketteja. Nyt siis sitä hasista jota ei oikeasti ole koskaan tynnyreistä tulleena nähnyt tai itse edes havainnut.

Luulisi tuntomerkkien olevan enemmän tarkkoja, kun eikö nuo henkilöt ole toisistaan noin tynnyrin halkaisijan etäisyydellä - alle metri.

Jotakin pahasti vialla.
Suuri ihmetys myös sille, että kuinka N ja tuntematon sinne osasivat mennä juuri tuolloin, juuri tuohon kellonaikaan, juuri tuona päivänä ja sitä ei tarvitse taaskaan mitenkään selostaa, ei ainakaan tuomiolauselmassa.

Tuonhan piti tulla päivä nyt kerrotun päivän jälkeen - ei löydy mitään millä tuokin selittyisi; niin paitsi F:n tarinaa.

[Nicht schuldig]

Arvoisa Nicht schuldig,

jos poliisi olisi maaliskuun loppupuolella 2012 kirjannut muistioon ns. kaikki F:n saamat viestit ( ja siis ne jotka nimenomaan krp:n Heinikari sittemmin 2013 syksyllä T - 1 hovissa todisti uhkaviesteiksi ), niin kuten hovissa poliisi todisti, sai poliisi siis tämän kaiken esitetyn perusteella reaaliaikaisen tiedon uhkailuista, mutta jostain syystä ( ja ole hyvä koita löytää ) asiasta ei kuitenkaan kirjattu minkäänlaista rikosilmoitusta silloin 2012 maaliskuussa.
Kyseessä meidän maassa 3 vuoden arvoinen oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen niminen rikos ja poliisinhan tulee heti verekseltään ryhtyä tutkimaan tietoonsa tullutta rikosta.

Mitä siitä olisi seurannut, kun ns. rikoksien jäljet olivat vielä tuoreet; seurantako ja sittemmin olisivat kaikki tulevat vaikuttamisyritykset " palaneet " tekovaiheessa ( kuten liivijengiläisten käynti avustajaa tapaamassa ).

Nyt noin ei tapahtunut ja on outoa, että asiaa ei silloin tutkittu rikoksena lainkaan, oudommaksi peli menee, kun tuo samainen krp:n tutkija todisti 2012 syksyllä, että F ei ollut kertonut mitään syytä miksi luopui avustajastaan ( jos/kun poliisi tiesi, niin olisiko tuo todistus kahdellakin eri mahdollisella tavalla väärä vala; a) koska jätti kertomatta koko totuuden ilman laillista syytä, b) ja/tai koska jätti kertomatta koko totuuden salaten tietämänsä asian ).
Mikä vaikutus juttuun oli sillä, että ensimmäisellä todistuksella saatiin aikaan se, että F:n kuulustelukertomukset hyväksyttiin juttuun osanäytöksi.

Tuolloin, jos muistio-juttu tosi, oli rikos tullut tietoon, mutta katso milloin siitä kirjattu rikosilmoitus ( jännästi heti Aarnion löydyttyä epäiltykandiksi, ei päivääkään sitä ennen ).

Ensimmäiseksi minun täytyy esittää kysymys tästä uhkauksesta. Tässä määritelmä laittomalle uhkaukselle:

"Laiton uhkaus on rikoslaissa rangaistavaksi säädetty teko. Rikoslain mukaan henkilö, joka nostaa aseen toista vastaan tai muulla tavoin uhkaa toista rikoksella olosuhteissa, joissa uhatulla henkilöllä on perusteltu syy pelätä omasta tai toisen henkilön puolesta henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa. Laiton uhkaus koostuu siis henkilön uhkaavasta toimesta (esim. puukon tai ampuma-aseen nostaminen, sanallinen uhkaus), mutta rangaistavuus edellyttää myös, että henkilöllä on perusteltu syy pelätä uhkauksen takia. Näin ollen esimerkiksi sanalliset uhkaukset, joiden ei kuitenkaan niissä olosuhteissa katsota aiheuttavan perustellusti pelkoa henkilössä, eivät ole rangaistavia.
Laittomasta uhkauksesta rangaistuksena kyseeseen tulee sakkoa tai vankeutta enintään kahdeksi vuodeksi, jollei teosta muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta."
https://www.opuslex.fi/artikkelit/rikos/laiton-uhkaus/

Mikä siinä täyttäisi yllä kerrotun kriteeristön, jos esim. asianajaja toteaa päämiehelleen, että kohta poliisi alkaa prässäämään. Sikäli mikäli jotain tällaista olisi sanottu? Tai sitten esim. se, että jos asianajaja toteaisi jotenkin tähän malliin, että mitähän poliisi tietää siitä toukokuun tynnyristä tai sitten vaikka näin, mitähän Hollannissa tiedetään näistä tynnyreistä?

Tästähän olisi helppo ajatella, että pienellä mielikuvituksella tästä saa ajatuksen, että tämä ei olekaan päämiehen ja asianajajan välistä keskustelua vaan joku on laittanut sanat asianajajan suuhun, ja sitten tästä tuleekin ulkopuolisen uhkaus.

En ymmärrä mikä tässä on uhkaus?

[tutkittuako]

Arvoisa Nicht schuldig,

toki olen tietoinen mainitsemastasi tunnusmerkistöstä; rangaistusmaksimi kovempi kun kyseessä, kuten tässä T-jutussa, epäilty, jota kuultaneen ( kuten tapahtui ) oikeudessa ja silloin puhutaan 3 vuoden tuomiosta.

Hyvän kysymyksen esitit - voidaanko edes ajatella, että krp:n jutussa toiminut päätutkija olisi puhunut totta valan vannottuaan.
Tämä henkilö todisti ja käytti sanaa uhkaviestejä - sittemminhän asiaa leivottu vasta T - 2 jutussa ja tämä se mitä lukija saa selville asiakirjoista.

Mikä se uhka siinä on - siis nyt nimenomaan se, jonka vuoksi epäilty ei halunnut avustajaa kuulusteluihin, kuten poliisi todisti, kun avustajasta luopumisasiaa kysyttiin.
Lukija saa eittämättä varman käsityksen uhkaviesteistä, koska onhan poliisi asian todistanut.

Joko on uhka tai väärä vala, eikö.

Yhtä hyvin voidaan asettaa kysymys siitä, että kuinka tuo sama todistaja ei muistanut 2012 syksyllä oikeudessa todistajana kuultuna sitä uhkaviestiasiaa, kun viesteistähän oli kulunut lyhyt aika.
Tämä haisee.
Todistaja sitten yllättäen hovissa muisti uhkaviestit, kun viesteistä oli kulunut aikaa noin 18 kuukautta.

Joutunemme näillä sivuilla luottamaan mitä luimme, emme välttämättä lukemamme sisältöä.
Ja nyt puhun " tuomiolauselmista ".

[Nicht schuldig]

Arvoisa Nicht schuldig,

toki olen tietoinen mainitsemastasi tunnusmerkistöstä; rangaistusmaksimi kovempi kun kyseessä, kuten tässä T-jutussa, epäilty, jota kuultaneen ( kuten tapahtui ) oikeudessa ja silloin puhutaan 3 vuoden tuomiosta.

Hyvän kysymyksen esitit - voidaanko edes ajatella, että krp:n jutussa toiminut päätutkija olisi puhunut totta valan vannottuaan.
Tämä henkilö todisti ja käytti sanaa uhkaviestejä - sittemminhän asiaa leivottu vasta T - 2 jutussa ja tämä se mitä lukija saa selville asiakirjoista.

Mikä se uhka siinä on - siis nyt nimenomaan se, jonka vuoksi epäilty ei halunnut avustajaa kuulusteluihin, kuten poliisi todisti, kun avustajasta luopumisasiaa kysyttiin.
Lukija saa eittämättä varman käsityksen uhkaviesteistä, koska onhan poliisi asian todistanut.

Joko on uhka tai väärä vala, eikö.

Yhtä hyvin voidaan asettaa kysymys siitä, että kuinka tuo sama todistaja ei muistanut 2012 syksyllä oikeudessa todistajana kuultuna sitä uhkaviestiasiaa, kun viesteistähän oli kulunut lyhyt aika.
Tämä haisee.
Todistaja sitten yllättäen hovissa muisti uhkaviestit, kun viesteistä oli kulunut aikaa noin 18 kuukautta.

Esa Grönlund sivu 742
"Liivimiehet olivat liittyneet ensimmäisiin Fagerholmin uhkiin. Fagerholm oli kysynyt, pitäisikö pelätä perheensä puolesta."

Markku Heinikari sivu 742:
"Ensimmäinen viesti oli ollut, että Isnäsiin toimitetuista ensimmäisistä tynnyreistä ei ole mitään näyttöä. Viesti olisi tullut liivimiehiltä Perovuolle, joka oli välittänyt sen Penttiselle ja tämä Fagerholmille."

Jussi Jokinen sivu 747:
"Jokisen mukaan Fagerholm oli ensimmäisen kerran ehkä tammikuun 2012 puolessa välissä kertonut saamastaan omituisesta viestistä, jonka sisältönä oli ollut, että "poliisi ei tiedä toukokuun salakuljetuksista mitään". Kyseinen viesti oli tullut Fagerholmille hänen avustajaltaan Penttiseltä ja tälle Perovuolta. Jokisen käsityksen mukaan jotkut liivimiehet olivat käyneet Perovuon toimistolla ja antaneet tehtäväksi välittää viesti Fagerholmille. Penttinen oli kertonut Fagerholmille Perovuon saaneen tällaisen tehtävän. Jokinen oli käsittänyt, että kyse oli ollut tuoreesta asiasta.

Toisen kerran Jokinen oli saanut maaliskuun 2012 lopussa tiedon Fagerholmille tulleesta viestistä. Jokinen oli kirjoittanut asiasta samalla muistion."

Ensimmäinen kysymys on se, että kävikö Perovuon toimistolla liivimiehet tammikuussa 2012?

Toinen kysymys on se, että jos ensimmäinen viesti tuli liivimiehiltä, mistä toinen ja kolmas viesti tuli?

Tässä sivulta 733 eteenpäin Fagerholmin kertomaa, jossa ei kuitenkaan mainita mitään liivimiehistä tammi-maaliskuussa 2012:

"Fagerholm on kertonut, että kun hänet oli tammikuussa 2012 otettu kiinni, poliisi oli valinnut Fagerholmille avustajaksi asianajaja Penttisen. Fagerholmilla ei ollut ollut omaa ajatusta avustajasta.

Esitutkinnassa keväällä 2012 Fagerholm oli saanut viestejä Penttisen kautta ja yhden uhkauksen. Fagerholm ei muistanut viestejä sanatarkasti, mutta viestit olivat kertoneet tutkinnan etenemisestä. Ensimmäisessä viestissä oli kerrottu, että poliisi ei tiennyt kahdesta Isnäsin tynnyristä mitään, toisessa että poliisi alkaa prässäämään kovasti ja kolmannessa, että Hollannin pää ei kerro mitään. Viestit olivat tulleet tutkinnan alkuvaiheessa. Fagerholm on muistellut, että ensimmäinen oli tullut 22.1.2012. Fagerholm oli kirjoittanut tutkinnan aikaiset ajankohdat muistiin, ja näiden perusteella kertonut viestien päivämäärät esitutkinnassa.
Ilmeisesti ensimmäisessä viestissä oli ollut kysymys Isnäsin toukokuun tynnyreistä. Penttinen oli kertonut, että viesti oli tullut asianajaja Perovuolta, ja että Perovuo oli pyytänyt Penttistä toimittamaan viestit Fagerholmille. Sanatarkasti Fagerholm ei muistanut asiaa, mutta tämä oli Fagerholmin saama käsitys taustasta.

Fagerholm oli ensin ollut ymmällään siitä, että tällaista tapahtui tutkinnassa. Fagerholm oli yrittänyt selvittää Perovuon roolia, mutta Penttinen ei ollut tiennyt tämän roolia. Viestit olivat tuntuneet oudoilta, koska viestejä oli tullut "väärältä puolelta aitaa". Fagerholmin käsitys oli, että häneen oli yritetty vaikuttaa sen suhteen, mitä hänen tulisi kertoa kuulusteluissa. Viestit olivat tuntuneet ahdistavilta, kun kolmas osapuoli oli osallistunut kuulusteluun. Ensimmäinen viesti oli tullut 22.1.2012, ja Nikko oli otettu kiinni vasta maaliskuussa. Tämä oli ollut kummallista, koska Perovuolla ei silloin pitänyt olla mitään roolia asiassa.

Toisessa viestissä "poliisin prässääminen" oli pääidea. Viesti oli tullut samalla tavalla kuin ensimmäinen. Fagerholmin käsitys oli, että kaikki viestit olivat tulleet Perovuolta. Uuden viestin saaminen oli tuntunut aina vaan kummallisemmalta. Fagerholm oli pitänyt ahdistavana, kun oli alettu määräillä ulkopuolelta miten asian pitäisi olla. Fagerholm muisteli keskustelleensa Penttisen kanssa muun muassa Perovuon roolista, kun tämä ei ollut missään roolissa Fagerholmin suhteen. Viestien sisältö oli toteutunut tutkinnassa, ja toisen viestin jälkeen oli aloitettu kunnon kuulustelut ja prässääminen siitä, mitä oikein oli tapahtunut. Kolmas viesti oli tullut aika pian toisen viestin jälkeen. Fagerholm ei ollut alkuun kertonut viesteistä, mutta jossain vaiheessa hän oli kuulusteluissa kertonut viesteistä ensin Jokiselle ja sen jälkeen Heinikarille. Fagerholm oli kysynyt heiltä, oliko tämä normaalia. Fagerholm ei muistanut muita ihmeellisiä asioita tutkinnan aikana."