Mieti kuinka paljon lehtijuttuja ja kommentteja on tästä oletetusta seksisuhteesta, jonka kaikki tiesivät oikeudenkäynnin kannalta aivan tarpeettomaksi sivuhaaraksi, mutta jota silti vedettiin mukana loppuun saakka. Kun täällä jokunen vuosi sitten yritti sanoa, että saahan mies harrastaa seksiä, eikä asia liity huumeisiin mitenkään, niin huudettiin vastaan, että ei saa, virkarikos.Tuomion Pasuuna kirjoitti: ↑Ma Helmi 17, 2020 2:14 am Jos nyt oletetaan, että Aarniolla ei olisi ollut seksisuhdetta Saaraan, niin mitä sitten? Ei se tee häntä syyttömäksi huumeiden salakuljetukseen.
Mutta tietenkin syyttäjä tiesi, ettei kyseessä ole mikään rikos.
Tätähän pidettiin mukana vain siksi, että voidaan luoda kuvaa aarnion henkilöstä: hän on epäluotettava poliisi, joka harrastaa prostituoidun kanssa seksiä virka-aikana. Joten: hänen voi ihan hyvin uskoa myös kauppaavan huumeita. Seksin harrastus osoittaa ihmisille, että tässä on nyt huonomoraalinen ihminen. Ja tätä kuvaahan tässä syyttäjä ja media oli luomassa. Huonomoraalisuus teki huumejutusta uskottavamman, kun voitiin epäillä, että muutakin vilunkia tämä kyllä teki. Ja seksi myy aina, sitä kannattaa ottaa jokaiseen juttuun, mihin tarvitaan yleinen mielipide.
Ja vaikka sitten lopuksi ei Saaran kertomuksia noteerattu enää mitenkään, hän oli tehtävänsä tehnyt. Kaikki tiesivät, ettei Aarnio mitään muuta oikein tehnytkään kuin pahojaan päivästä toiseen. Ei niin kovasti tarvinnut niitä huumeitakaan metsästää, kun nähtiin, että Aarniohan oli tehnyt vaikka mitä inhottavaa ja epäilyttävää niiden lisäksi.
Tämä Saara on oikeasti ihan samassa asemassa kuin oli Auerin lapset. Tarvitaan otsikoita ja yleisen mielipiteen luomista syytetystä, monenlaista epäilyttävää, vaikka syyttäjä hyvin tietää, ettei kertomukset mene läpi. Hän voi itse jättää kertomukset kokonaan lopuksi pois, kunhan niiden avulla on päästy oikeuteen ja sanoa, että on tässä kaikkea muutakin niin paljon, ettei näitä kertomuksia mihinkään edes tarvita. Nämä ovat vain rikkana rokassa. Sehän on oikeudenkäyntitaktiikkaa. Kertomuksia ei tarvitse oikeudessa käydä läpi ja esittää, koska kaikki tietävät ne jo kymmenistä lehtijutuista, ja ne jäävät elämään, vaikka ne eivät liittyisi tapahtumiin mitenkään tai niitä ei voisi mitenkään todistaa.
Aarnio-tarinahan oli sankarillisen ja hyväksikäytetyn, mutta oikeudentuntoisen ja päättäväisen prostituoidun taistelu korruptoitunutta kyttää vastaan. Sankaritarinoita kaikki haluaa lukea. Mutta missä on tarinan sankari nyt?