Aarnio tapauksen tietolähteet ja tietolähdetoiminta

[Pieni liekki]

Mikä on luottotoimittajan määritelmä ja mikä tekee toimittajasta silmissänne luottotoimittajan? Kuinka monta luottotoimittajaa voi yhdellä lähteellä olla? Mikä erottaa luottotoimittajan tavallisesta toimittajasta?

[teppo]

Mikä on luottotoimittajan määritelmä ja mikä tekee toimittajasta silmissänne luottotoimittajan? Kuinka monta luottotoimittajaa voi yhdellä lähteellä olla? Mikä erottaa luottotoimittajan tavallisesta toimittajasta?

Luottotoimittajasta sanan kielteisessä merkityksessä puhutaan, kun henkilö on saanut pokasta sellaisen otteen, että pystyy käyttämään tätä hyväksi julkaisuttamalla tällä omaan agendaansa sopivia, valitsemastaan näkö- ja tulokulmasta tehtyjä juttuja haluamallaan hetkellä ja sopivaksi katsomassaan yhteydessä, parhaimmillaan jopa kirjoittamalla ne itse.

Pari-kolme tällaista kanavaa on sopiva määrä. Riskinä on, että että tiedotusvälineellä saattaa olla tai tulla jossain vaiheessa toimituspolitiikkaa koskeva ammattitaito ja -ylpeys esteeksi eikä kaikkea välttämättä saadakaan syötettyä läpi. Tällaista tilannetta varten voi olla reservissä vielä joku. Luottomiestä voi myös hätätapauksessa käyttää bulvaanina, joka trokaa jutun toisessa mediassa olevalle kaverilleen.

Jos ei ole sopivia luottotoimittajia tai tällaisten esimiehet haistavat palaneen käryn ja jollain tasolla välittävät, juttua voi joutua kaupittelemaan useammalle. Lukija voi epäillä tällaista silloin, kun täkyyn tarttuu vain joku kakkos- tai kolmoskategorian jantteri, mahdollisesti joku jonka osaamisalaan aihe ei kuulu. Jos asia sattuisi koskemaan rikosta, jossa itse on epäiltynä, kaupittelu menee vaikeaksi. Silloin pitää vaan olla tukeva ote omastaan.

[Panama]

Kotimaa 21.01.2019 10:21
Puheenjohtaja poliisipomojen oikeusjutussa: Jari Aarnion entisestä alaisesta annetaan etsintäkuulutus

Onkohan tämä Aarnion entinen oikeakäsi ja alainen arvellut, että häntä kohtaan on tulossa kovempiakin uusia syytteitä ja on parempi karata maasta kun vielä on vapaana? Teki ns. Nacit eli Janne Nacin tapaan karkuun oikeutta. Olisi kyllä huvittavaa jos alkaisi vielä Nacin tapaan pitää Instagramia, julkaisemaan kuvia karkumatkalta ja kenties vielä kirjoittamaan bestseller kirjan Aarnion liigasta.

[Pieni liekki]

Kotimaa 21.01.2019 10:21
Puheenjohtaja poliisipomojen oikeusjutussa: Jari Aarnion entisestä alaisesta annetaan etsintäkuulutus

Onkohan tämä Aarnion entinen oikeakäsi ja alainen arvellut, että häntä kohtaan on tulossa kovempiakin uusia syytteitä ja on parempi karata maasta kun vielä on vapaana? Teki ns. Nacit eli Janne Nacin tapaan karkuun oikeutta. Olisi kyllä huvittavaa jos alkaisi vielä Nacin tapaan pitää Instagramia, julkaisemaan kuvia karkumatkalta ja kenties vielä kirjoittamaan bestseller kirjan Aarnion liigasta.

Taisi Aarnion entinen oikea käsi olla maanantaina normaalia työvuoroaan suorittamassa nykyisessä työpaikassaan, kun häntä yritettiin oikeuteen tavoittaa. Näin ainakin ymmärsin oikeuden puheenjohtajan puheista, kun he yrittivät sovitella kuulemisaikataulua tälle viikolle uusiksi.

[pop]

"Eriksson sanoo olettaneensa, että tiedot lähteiden henkilöllisyyksistä tuhottiin Aarnion käskyn jälkeen. Myöhemmin Aarnion huume- ja virkarikosjutun esitutkinnassa papereita löytyi Aarnion autotallista.

–  En tiedä, onko Jarin autotalli se oikea paikka tällaisille papereille, Eriksson sanoi.

Eriksson kertoi, että tapasi tietolähteitään yksin."

Lähde: Iltalehti

[Kuolemannaakka]

https://yle.fi/uutiset/3-10837756

Nämä sitten kaatui, myös Aarnion syyte.


Syyttäjälle täystappio: Kaikki syytteet nurin Suomen suurimmassa poliisirikosjutussa – Valtiolle yli 600 000 euron kulut
Entisen poliisiylijohtajan lisäksi syytteessä oli neljä muuta poliisijohtajaa. Kaikki syytteet kaatuivat Helsingin käräjäoikeudessa

Helsingin käräjäoikeus katsoo tuomiossaan, että kukaan poliisijohdon virkarikosoikeudenkäynnissä syytteessä olleista ei ollut rikkonut virkavelvollisuuksiaan. Oikeus hylkäsi kaikkien virkarikossyytteet.

Syyttäjä vaati historian laajimmassa poliisirikosjutussa ehdollisia vankeusrangaistuksia tai vähintään sakkoja usealle nykyiselle tai entiselle poliisijohtajalle.

Syytteessä olivat entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero, keskusrikospoliisin päällikkö Robin Lardot, Helsingin poliisilaitoksen päällikkö Lasse Aapio, Helsingin poliisilaitoksen entinen komentaja Jukka Riikonen sekä Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio.

Heidän lisäkseen jutussa oli syytettynä kolme muuta henkilöä, Kaksi heistä työskenteli Helsingin poliisilaitoksella ja yksi Poliisihallituksessa. Myös heidän syytteensä kaatuivat.

Iso lasku valtiolle
Valtiolle poliisijohdon oikeudenkäynnistä tulee iso lasku. Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan poliisipomojen ja muiden syytteistä vapautettujen oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluja yhteensä yli 620 000 euroa.

Oikeudenkäynnin viivästymisen vuoksi Suomen valtio velvoitettiin lisäksi maksamaan hyvitystä kahdelle vastaajalle yhteensä 7 000 euroa.

Käräjäoikeus toteaa, että tietolähteiden rekisteröinti olisi lain mukaan edellyttänyt valtakunnallisen tietolähderekisterin perustamista. Tällaista rekisteriä ei kuitenkaan ollut olemassa ennen vuotta 2018.

Tämän vuoksi tietolähteiden rekisteröimiseen ja niiden käytön kirjaamiseen ei syytteiden tekoaikana ollut lain mukaista menettelytapaa, Helsingin käräjäoikeus toteaa päätöksessään.

Oikeus: Paaterolla oli vastuu valtakunnallisen rekisterin perustamisesta
Käräjäoikeus katsoo, että entisellä poliisiylijohtajalla Mikko Paaterolla ei ole ollut sellaista tietoa, jonka nojalla hänen olisi pitänyt ryhtyä selvittämään Helsingin poliisilaitoksen tietolähdetoimintaa.

Oikeus toteaa, että Paatero poliisiylijohtajana on ollut vastuussa siitä, että valtakunnallinen tietolähderekisteri perustetaan ja toimintaa ohjaava käsikirja laaditaan.

Paateroa ei kuitenkaan syytetty laiminlyönneistä tietolähderekisterin tai käsikirjan osalta, kuten ei muitakaan syytettyjä.

Oikeus katsoo, että Poliisihallituksessa rikostorjuntayksikön päällikkönä toiminella Robin Lardotilla ei ole ollut tietoa siitä, että Helsingin poliisilaitos ei olisi lainkaan rekisteröinyt tietolähteitä.

Sen sijaan Lardot tiesi keväästä 2012 lähtien, että Helsingin poliislaitoksella tietoläheet tulkittiin satunnaiksi eikä niitä rekisteröity samalla kynnyksellä kuin muualla.

Oikeuden mukaan Lardot ryhtyi tämän jälkeen korjaamaan epäkohtia viipymättä ja riittävällä tavalla ja antoi uuden tietolähdetoimintaa koskevan määräyksen.

Oikeus toteaa, että Lardot on kertonut yrittäneensä saada aikaan valtakunnallista rekisteriä vuodesta 2009 lähtien, jolloin hän antoi keskusrikospoliisille asiasta määräyksen.

Rekisterin perustaminen kaatui Lardotin mukaan oikeudellisiin ongelmiin ja siihen, että se yritettiin kytkeä poliisin tietojärjestelmähankkeeseen.

Oikeus: Helsingin poliisilaitoksella vastuu oli päälliköllä
Oikeuden mukaan tietolähdetoiminnan järjestämisestä Helsingin poliisilaitoksella oli vastuussa poliisipäällikkönä toiminut Jukka Riikonen. Riikosella oli myös erityinen vastuu valvonnasta.

Riikonen ei kutenkaan voinut määrätä tai ohjeistaa tietolähdetoimintaa säännösten mukaiseksi, koska lain mukaista rekisteriä ei ollut. Riikonen ei näin voi joutua rikosoikeudellisen vastuuseen laiminlyönnin perusteella, oikeus toteaa.

Apulaispoliisipäällikkönä toiminut Lasse Aapio ei oikeuden mukaan ollut vastuussa tietolähdetoiminnasta.

Aapiolla ei liioin ollut velvollisuutta alkaa selvittämään tietoonsa tulleita epäselvyyksiä, koska tiedot oli annettu myös Poliisihallituksen laillisuusvalvontaan ja poliisipäällikölle. Aapio on oikeuden mukaan voinut luottaa, että epäkohtien oikaisemisesta huolehditaan.

Oikeus katsoo, että huumerikosyksikön päällikkönä toimineella Jari Aarniolla ei ollut nimenomaisia virkavelvollisuuksia tietolähdetoiminnan järjestämiseen ja valvontaan, koska siihen oli määrätty huumerikosyksikön toiminnasta erillinen organisaatio.

Aarniolla oli kuitenkin esimiehenä velvollisuus puuttua alaistensa toimintaan, mutta hän ei oikeuden mukaan voinut määrätä kirjauksia tehtäväksi, koska lainmukaista rekisteriä ei ollut.

Lardot ja Aapio palaavat töihin
Lardot ja Aapio ovat olleet hyllytettyinä viroistaan virkarikossyytteidensä vuoksi.

Sisäministeriö tiedotti heti käräjäoikeuden ratkaisun jälkeen, että syytteistä vapautetut Robin Lardot ja Lasse Aapio palaavat hoitamaan tehtäviään.

Sisäministeriö seuraa, jatkuuko oikeusprosessi hovioikeudessa.

Syyttäjä piti virkarikoksia vakavina
Syytteiden mukaan Helsingin poliisilaitoksella ei vuosina 2008–2013 kirjattu tietolähteitä lain ja asetusten mukaisesti rekistereihin. Syyttäjän mukaan esimiehet eivät puuttuneet tähän.

Syyttäjä katsoi, ettei tietolähdetoiminta voinut odottaa lainsäädäntöä tai ohjeita Poliisihallitukselta vaan siihen olisi pitänyt puuttua välittömin toimin myös Helsingin poliisilaitoksella.

Syyttäjän mukaan kyse oli vakavammista teoista kuin monessa muussa virkarikoksessa.

Kaikki syytetyt kiistivät useita kuukausia kestäneessä oikeudenkäynnissä syyllistyneensä virkarikoksiin.

Oikeudenkäynti oli historiallinen, koska syytettyjen penkillä oli ylintä poliisijohtoa.



Yle tavoittelee kaikkia jutun osapuolia. Julkaisimme heidän kommenttejaan sitä mukaan, kun saamme niitä. Löydät jutun tästä. https://yle.fi/uutiset/3-10839216

[digitikka]

On se halpaa tämä pelleily
”Valtio tuomittiin korvaamaan syytettyjen oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluja yli 620 000 euroa. Rainiala ja ex-rikosylikonstaapeli saavat lisäksi hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä, yhteensä 7 000 euroa.”

Kenen vaikutusvallassa olisi laittaa piste turhille oikeudenkäynneille ja ohjata resurssit hyödylliseen käyttöön?
Tutkijoille, syyttäjille ja viranomaisille olisi yllin kyllin töitä ilman näitä ”oikeus”- pelleilyjä (Aarnio, Ulvila, Bodom jne).
Vaikka rikokset olisivat miten kuohuttavia, jossain kohtaa tulee hyöty-käsite vastaan.
Mitä asiaa palvelee miljoonien käyttäminen mainituissa tapauksissa?
Yksi mätä poliisi, yksi tapettu mies, yksi kesäinen telttaretki.
Kaikissa yhteisenä nimittäjänä heti alkuunsa luokaton poliisityö, jota sitten paikataan vuosien vääntämisellä, lopputuloksena ... mitä?
Parempi poliisityö jatkossa? Turvallisempi Suomi? Paskat

[Pieni liekki]

Tämän päiväinen päätös pääsi hieman yllättämään, mutta olen iloinen lopputuloksesta. Uskon päätöksen olevan oikeudenmukainen ja toivon, että syyttäjä ei lähtisi valittamaan asiassa enää eteenpäin.

Sattuuko keneltäkään löytymään tuomiota vai pitääkö sen perään lähteä kyselemään Helsingin käräjäoikeudesta?

[Nicht schuldig]

Tämän päiväinen päätös pääsi hieman yllättämään, mutta olen iloinen lopputuloksesta. Uskon päätöksen olevan oikeudenmukainen ja toivon, että syyttäjä ei lähtisi valittamaan asiassa enää eteenpäin.

Sattuuko keneltäkään löytymään tuomiota vai pitääkö sen perään lähteä kyselemään Helsingin käräjäoikeudesta?

Onnittelut minunkin puolestani kaikille näille vapauttavan päätöksen saaneille ja toivotaan, että jatkoa ei enää tulisi. Minäkin kyllä mielelläni lukisin tämän päätöksen lävitse.

[pop]

"TIETOLÄHDETOIMINTA ei kuitenkaan ollut kunnossa Helsingin poliisilaitoksella.

Oikeuden mukaan Helsingin poliisilaitoksella ei vuosina 2008–2013 ollut yhtään rekisteröityä tietolähdettä. Laitos kuitenkin käytti tietolähteitä, jotka olisi pitänyt hyväksyä ja rekisteröidä. Laitos ei siis noudattanut asiasta annettuja säännöksiä, oikeus tiivisti.

Tietolähteiden rekisteröinti ei oikeuden mukaan vaatinut tietolähteen suostumusta, toisin kuin osa syytetyistä väitti. Vuoden 2005 jälkeen tietolähteiden henkilötietojen käsittely johtui rekisterinpitäjälle laissa säädetystä velvoitteesta.

Helsingissä oli muutenkin omat, vapaat käytännöt tietolähteiden kanssa.

”Tietolähteiden käytön, eli muun muassa tietolähteiden tapaamisten ja muun yhteydenpidon kirjaaminen, on todistelun perusteella ollut HPL:ssä [Helsingin poliisilaitoksessa] vaihtelevaa: osa poliiseista piti omaa kirjanpitoaan tapaamisista ja osa taas ei pitänyt yhteydenpidon dokumentointia lainkaan tärkeänä”, oikeus summasi.

Helsingin poliisissa ei käytetty myöskään käsittelypareja eli kahta tapaajaa, vaan tietolähteitä tavattiin yleensä yksin.

Sen takia käräjäoikeus katsoi tulleen näytetyksi, ettei Helsingin poliisin tietolähdetoiminnassa ole syytteiden tekoaikoina noudatettu tietolähdetoiminnan järjestämistä ja toteuttamista koskevia velvoittavia säännöksiä ja määräyksiä. Näitä ovat poliisilaki, tiedonhankinta-asetus ja vuoden 2013 annettu salaisia pakkokeinoja koskeva määräys eli niin sanotun Salpa-määräys.

SALPA-MÄÄRÄYKSEN osalta ongelmallinen tilanne syntyi vasta vuonna 2013, kun Poliisihallitus antoi uuden määräyksen. Aiempi, vuonna 2008 annettu määräys ei velvoittanut Helsingin poliisilaitosta.

Se olisi tullut velvoittavaksi vasta, jos Poliisihallitus olisi ensin antanut poliisilaitokselle erillisen määräyksen sen noudattamisesta.

Sen sijaan vuonna 2013 annettu Salpa-määräys oli sitova kaikissa poliisilaitoksissa, ja tietolähdetoiminta olisi pitänyt järjestää määräysten mukaisesti.

HELSINGIN poliisin tietolähdetoiminnan osalta nimenomaisia virkavelvollisuuksia oli kahdeksasta vastaajasta vain silloisella poliisikomentajalla Jukka Riikosella sekä huumerikosyksikössä työskennelleillä rikostarkastajalla Petri Rainialalla ja rikosylikonstaapelilla.

Oikeuden mukaan Riikonen vastasi tietolähdetoiminnan järjestämisestä, ja rikostarkastaja puolestaan tietolähdetoiminnan toteuttamisesta. Myös rikosylikonstaapelilla oli nimenomainen, vaikkakin huomattavasti vähäisempi vastuuasema tietolähdetoiminnan toteuttamisessa.

Kaikkien osalta rikosvastuu kuitenkin kariutui valtakunnallisen rekisterin puuttumiseen.

Esimerkiksi Riikonen ei voinut määrätä tai ohjeistaa laitoksen menettelyä tietolähdetoiminnassa säännösten ja määräysten mukaiseksi, koska lain mukaista rekisteriä tietolähteiden rekisteröinnille ja käytön kirjaamiselle ei tekoaikana ollut olemassa, oikeus totesi.

Todistajien mukaan Helsingin poliisi suhtautui nihkeästi valtakunnalliseen rekisteriin, ja se oli yksi syy hankkeen viivästymiselle."

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006147691.html

Syytön. Tässä esim kuolemannaakalle esimerkki oikeuden absolutismista. Kannattaa siis myös lukea mitä oikeus toteaa (HPL:n) toiminnasta näin muuten.

[Pieni liekki]

"TIETOLÄHDETOIMINTA ei kuitenkaan ollut kunnossa Helsingin poliisilaitoksella.

Oikeuden mukaan Helsingin poliisilaitoksella ei vuosina 2008–2013 ollut yhtään rekisteröityä tietolähdettä. Laitos kuitenkin käytti tietolähteitä, jotka olisi pitänyt hyväksyä ja rekisteröidä. Laitos ei siis noudattanut asiasta annettuja säännöksiä, oikeus tiivisti.

...

Vertailun vuoksi joku tietäväinen voisi kertoa, miten tietolähdetoiminta oli vuosina 2009–2013 järjestetty seuraavilla muilla poliisilaitoksilla:

Ahvenanmaan poliisilaitos (Maarianhamina)
Etelä-Karjalan poliisilaitos (Lappeenranta)
Etelä-Pohjanmaan poliisilaitos (Seinäjoki)
Etelä-Savon poliisilaitos (Mikkeli)
Itä-Uudenmaan poliisilaitos (Vantaa)
Jokilaaksojen poliisilaitos (Ylivieska)
Kainuun poliisilaitos (Kajaani)
Kanta-Hämeen poliisilaitos (Hämeenlinna)
Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren poliisilaitos (Kokkola)
Keski-Suomen poliisilaitos (Jyväskylä)
Keski-Uudenmaan poliisilaitos (Järvenpää)
Koillismaan poliisilaitos (Kuusamo)
Kymenlaakson poliisilaitos (Kotka)
Lapin poliisilaitos (Rovaniemi)
Länsi-Uudenmaan poliisilaitos (Espoo)
Oulun poliisilaitos (Oulu)
Peräpohjolan poliisilaitos (Tornio)
Pirkanmaan poliisilaitos (Tampere)
Pohjanmaan poliisilaitos (Vaasa)
Pohjois-Karjalan poliisilaitos (Joensuu)
Pohjois-Savon poliisilaitos (Kuopio)
Päijät-Hämeen poliisilaitos (Lahti)
Satakunnan poliisilaitos (Pori)
Varsinais-Suomen poliisilaitos (Turku)

Paljonko näilla edellä luetelluilla poliisilaitoksilla oli rekisteröityjä tietolähteitä? Onko tietoa, miten hyvin muilla poliisilaitoksilla noudatettiin tietolähdetoiminnasta annettuja säännöksiä? Oliko Helsingin poliisilaitos ainoa ns. "paha poika" vai yritetäänkö meille vaan maalata kyseisenkaltaista mielikuvaa, vaikka muualla olisi toimittu näissä asioissa aivan vastaavalla tavalla?

[pop]

Mitä veikkaat oliko oikeudella dataa, ym todisteita perusteluilleen?
Ei, ne vaan yritti mustamaalata hpl:lää ja silti jätti tuomitsematta. Luitko edes oikeuden lausuman?

En, tiedä, mutta veikkaan, että tietolähdetoiminta ei ole julkista tietoa; kuvittele joku pikkukylä missä ei montaa vaihtoehtoa vasikalle ole. Järki käteen. Tai päähän.

[Pieni liekki]

Mitä veikkaat oliko oikeudella dataa, ym todisteita perusteluilleen?
Ei, ne vaan yritti mustamaalata hpl:lää ja silti jätti tuomitsematta. Luitko edes oikeuden lausuman?

En, tiedä, mutta veikkaan, että tietolähdetoiminta ei ole julkista tietoa; kuvittele joku pikkukylä missä ei montaa vaihtoehtoa vasikalle ole. Järki käteen. Tai päähän.

En ole lukenut oikeuden lausumaa. Onko se löydettävissä netistä? Pitäisi kai aktivoitua ja pyytää Helsingin käräjäoikeutta lähettämään asiassa tehty päätös.

Kai noita tietolähdetoiminnan vertailulukuja voi esittää poliisilaitostasolla, vai? Pääni käy nykyään ylikierroksilla, joten tilannetta voisi kenties helpottaa järjen ottaminen käteen.

[pop]

Kommentoit lankaa jossa tällä sivulla kaksi postausta taaksepäin on suoria sitaatteja oikeuden päätöksestä.
Onnittelut. Tähän päälle vielä kysymyksiä voisiko joku etsiä ne sinulle.

[On Anoi Kaa]

Käräjäoikeus katsoi, että vasikoista olisi pitänyt luoda valtakunnallinen rekisteri, tästä huolimatta valtakunnallisen rekisterin perustamisen laiminlyönnistä ei edes syytetty ketään, eikä tulla syyttämäänkään. Suomi on niin pieni maa, ettei näitä vekkuleita voi edes varoituksena tuomita, sillä rangaistuksen haitat olisivat suuremmmat kuin hyödyt ja oikeutta en teflonpintaisille poliisipampuille hallintovirheistään edes kehtaa toivoa.

Käräjäoikeuden vapauttava päätös oli yksimielinen ja ko:n kokoonpanoon kuuluivat käräjätuomarit puheenjohtajaa esittänyt Marjatta Berg, Juha Hartikainen ja Mari Köngäs.

Mikä on luottotoimittajan määritelmä ja mikä tekee toimittajasta silmissänne luottotoimittajan? Kuinka monta luottotoimittajaa voi yhdellä lähteellä olla? Mikä erottaa luottotoimittajan tavallisesta toimittajasta?

Teppo jo vastailikin, mutta kirjaan pari seikkaa, vaikka toivonkin ettei tätä nyt ihan tosissaan kysytä? Toisaalta on sitä turhempiakin kyselty? Minun silmissäni luottotoimittaja-tietolähde -suhde on symbioosi, mistä molemmat hyötyvät jollain tavalla. Toinen luontovertaus voisi olla, että luottokynä on kuin loinen tai syöpä, joka operoi tasan niin kauan kuin kohteella on annettavaa tai hän menehtyy ainakin osittain luottotoimittajan "luottotoimittelulla", Nykäs-Masa ja horpparuipelo-Merilä tästä Suomen kuuluisin esimerkki. Syöpä-vetauskuva on kyllä aika paska, myönnän, sillä se ei elä koskaan isäntäänsä pidempään, vaan kuolee tämän mukana, kun taas loinen usein nousee uuteen loistoon tehtävänsä tehtyään.

Taitava manipulaattori saa hyödyllisen idiootin uskomaan tarinoitaan ja ehkä lietsottua muitakin mukaan ja tästä on hyötyä erityisesti, jos tietolähteellä on pakkokeinoja hartioillaan eli vaikeuksia saada omaa (fakta-/fiktio]tarinaa ulos. Lisäksi toimittajan aiempi uskottava ura voi tuoda Pelle-Hermannin satuiluihin verrattaviin tarinoihin sopivaa painoarvo ja laittaa asiaa tutkivat varovaisiksi, ettei nimi päädy lehteen negatiivisessa mielessä. Toimittajapiirien kuppikunnat ovvat pieniä, eikä hankalaksi tunnettua pätevästi tutkivaa totuuden torvea enää palkkaa kukaan, jsos hän ei ole "oikeamielinen" ja aina.

Toisaalta toimittaja voi saada merkittävää hyötyä uralleen, jos onnistuu luomaan luottamuksellisen suhteen yleisöä kiinnostavaan henkilöön.

Jos olisimme muualla kuin Suomessa, niin myös raha vaihtaisi omistajaa tietojen myötä, mutta tätä.ei ole tiettävästi tapahtunut kuin kaverusten Merilä/Nykänen välillä ja muut toimittajat tekevät tätä pelkästään kk-palkan ja ammattiylpeyden motivoimina, vaikka rahaakin olisi saatavilla. On se vaanniin pirun hienoa, ettei meille ole tuo kommunistien tai kapitalistien riesa korruptio päässyt juurtumaan, vaan toimittajat, poliisit ja muut paperinpyörittäjät puurtavat pienellä palkallaan ja, lähes poikkeuksetta, ilman kiitosta. Ei edes Jopoa Sauli ja nuorikkonsa vesoineen osta kurmuutuksen kohteeksi joutuville puurtajille, vaan joutuvat odottamaan kunniamerkkejä kuten NL:ssa aikanaan.

Luottotoimittajien määrälle tullee luontainen rajoite, sitten kun lähteen tieto on asteella "open source", jolloin sitä voi hyödyntää myös ne pätevät toimittajat, jotka kriittisellä silmällään löytävät uusia näkökulmia, eikä yhteistyö lopu, jos julkaisee jotain mitä vaikka Aarnio ei olisi halunnut. Rikosjutuissa luottotoimittaja ja rosvo ovat käsiraudoilla kiinni toisissaan niin kauan kuin lähde antaa hyötyä, mutta eiköhän näissä ole usein myös jonkintasoisesta luottamuksellisesta ihmissuhteesta kyse. Korppi ei korpin silmää noki ja kiristysruuvia osataan käyttää molemmilla puolilla. Pelkkä perätön huhu voi olla jo tuhoisa, jos siihen saadaan edes hieman lihaa luun ympörille.

Nämä sitten kaatui, myös Aarnion syyte.

Vielä kun ne muut saisi kumottua/nurin, niin pääsisi Jari jemmailemaan taas juttuja tontilleen ja autotalliinsa ja ruiskimaan huumekyttämällejään ties mihin onkaloihin. Sais jemmata koko jätkän sinne ydinjätteen loppusijoituspaikkaan, niin maailma olisi vähän reilumpi paikka. Kukaan ei tiedä sitä kärsimyksen määrää mitä tämä suhari ehti "kenenkään muun huomaamatta" aiheuttaa.