Aarnion omat alaisetkaan eivät usko häntä enää

Jari Aarnion tapaukseen liittyvät ketjut tänne
Acastus Kolya
Alibin satunnaislukija
Viestit: 69
Liittynyt: Ma Touko 07, 2018 3:58 pm

Aarnion omat alaisetkaan eivät usko häntä enää

Viesti Kirjoittaja Acastus Kolya »

Aikaisemmin oli tiedossa, että muutkaan poliisit eivät enää Aarniota ole pitkään aikaan uskoneet, mutta nyt varmistui että eivät hänen alaisetkaan häneen enää uskoneet:
https://www.seiska.fi/Uutiset/Esikoiski ... ri-Aarnion?

Esikoiskirjansa julkaissut Kalevi Puonti on kokenut poliisi: Työskentelin Jari Aarnion alaisuudessa!

30.08.2020 19:04

Riihimäkeläinen rikosylikonstaapeli Kalevi ”Kale” Puonti, 58, valmistui poliisiksi 1984. Vajaan parin vuoden jälkeen Vantaan massarikostutkintatyö vaihtui Helsingin huumepoliisiin. Siellä Kale oli lähes 35 vuotta ensin Torsti Koskisen, sitten myös Jari Aarnion alaisuudessa.

– Kun Aarnio pidätettiin, epäilimme salaliittoa, ja olimme täysin hänen puolellaan. Suomut putosivat silmiltä, kun Aarnion pihalta löytyi rahakätkö.

– Olen miettinyt paljon, miksi en havainnut mitään. Aarnio ei koskaan esimerkiksi leveillyt rahalla, Kale pohtii.

Aarnion vuoksi koko Helsingin huumepoliisi joutui suurennuslasin alle. Kale purki tilanteen tuomaa ahdistusta kirjoittamalla. Hän oli kuvaillut aiemmin huumepoliisin arkea Kaupungin varjoja -blogissa sekä sanoittanut lauluja iskelmätähdille. Pikkuhiljaa hänen päässään alkoi muodostua nyt julkaistu esikoisdekkari Manni.

– Ehkä ”kunnianpalautus” on liian vahva sana, mutta haluan huumepoliisin saavan takaisin sen arvostuksen, joka sille kuuluu. Siellä on huippuihmisiä töissä, jotka joutuivat yhden miehen tekojen takia

Jään jouluna eläkkeelle

Netti- ja romanssihuijausten tutkiminen tuntuu entisestä huumepoliisista jopa helpottavalta. Vuosikymmenien jälkeen viikonloppujakin on nyt vapaana.

https://seura.fi/viihde/julkkikset/hels ... en-mukana/

Helsinkiläinen huumepoliisi Kalevi Puonti haluaa palauttaa esikoisromaanillaan kollegoidensa kunnian, jonka Jari Aarnio vei – ”Monta hyvää poliisia meni pesuveden mukana”

Rikosylikonstaapeli Kalevi Puonti kirjoitti itsensä ulos siitä henkisestä umpikujasta, johon Jari Aarnio ajoi koko Helsingin huumepoliisin.
Välillä Vantaan poliisilaitoksella kävi huumepoliiseja Helsingistä hakemassa hoteisiinsa jonkun putkaan joutuneen. Juuri poliisikoulusta valmistunut parikymppinen Kalevi Puonti pisti heidät kiinnostuneena merkille.

”Ne jätkät näytti ihan Miami Vicen kundeilta, kun ne tuli sinne hihat käärittyinä”, Puonti sanoo.

Itse hän ei olisi tuolloin osannut selittää hasiksen ja amfetamiinin eroa, jos sitä olisi joku kysynyt. Mutta heti kun tuli tilaisuus, Puonti haki ja sai viran Helsingin huumepoliisista.

Se maailma vei nuorenmiehen mukanaan, kokonaan.

Myöhemmin se maailma tuotti Puontille hänen elämänsä suurimman pettymyksen, ja lopulta muovasi hänestä kirjailijan.

Pettymyksen nimi on Jari Aarnio. Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö, Puontin entinen esimies, istuu edelleen vankilassa törkeistä virka- ja huumerikoksista tuomittuna.

Puontin juuri ilmestyneen esikoisromaanin nimi on Manni. Se on fiktio Helsingin huumepoliiseista.

Heille Puonti haluaa kunnianpalautuksen.

Pilvenpolttajien perässä
Kun Kalevi Puonti aloitti Helsingin huumepoliisin toimistossa vuonna 1985, juttuja tutkittiin pitkään ja hartaasti. Tarvittaessa poliisi sai pitää ihmistä putkassa seitsemäntoista vuorokautta – siis suorastaan järkyttävän pitkään nykyiseen kolmeen vuorokauteen verrattuna.

Niin sanottujen asiakkaiden kanssa ehdittiin käydä runsaasti keskusteluja, joten huumepoliisin täytyi osata puhua samaa kieltä heidän kanssaan. Se oli Puontin mielestä kiehtovaa.

Tavoitteena oli tietysti saada epäilty lopulta puhumaan itselleen tuomio.

”Mutta on väärin sanoa, että huumepoliisi haluaa kaikille mahdollisimman kovia tuomioita. Me ollaan poliisissa varmasti se ryhmittymä, joka laittanut eniten ihmisiä hoitoon”, Puonti sanoo.

Hänen uransa alkupuolella iso osa huumepoliisin ajasta meni käyttörikosten tutkimiseen – liikuttiin kirjaimellisesti ruohonjuuritasolla. Lisäksi työtä tehtiin usein vuorotta, se kuului eetokseen. Työhön valikoitui tyyppejä, jotka olivat sellaiseen valmiita.

”Sydän oli ehkä enemmän pelissä. Mutta nykyään juttuja tulee niin paljon, että polttaisi äkkiä itsensä loppuun, jos alkaisi ajatella, että voi olla aina töissä.”

Työ on muuttunut monin tavoin muutenkin. Jos ennen jahdattiin varsin harmitonta pilvenpolttajaa, nyt vastassa on kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus. Enää ei kysytä, kuka sytytti piipun, vaan selvitellään ulkomaan kielellä, kuinka monta sataa kiloa on tuotu.

Se on raskasta taistelua sellaista vastustajaa vastaan, josta tietää näkevänsä vain pienen osan.

Mutta joskus ”vihollista” ei vain näe, vaikka se olisi aivan omien silmien alla.

Koko Suomi järkyttyi, kun Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio pidätettiin syksyllä 2013 Helsingin Sanomien paljastusjutun jälkeen. Mutta Puonti kollegoineen piti päänsä kylmänä. Heidän mielestään Aarnio oli syytön ajojahdin uhri.

”Sitä tunsi kyllä itsensä aika höynäytetyksi, kun me puolustettiin Jaria henkeen ja vereen pitkän aikaa.”

Hyviä poliiseja pesuveden mukaan
Toukokuussa 2014 Jari Aarnion talon pihalta, sen kuuluisan kuorikatteen alta, löydettiin 65 000 euroa.

Kalevi Puonti istui työkaverinsa vieressä, kun tämä sai puhelimessa tiedon rahakätkön löytymisestä. Ensimmäinen reaktio oli epäuskoinen hiljaisuus. Sen aikana suomut karisivat silmiltä.

Alkujärkytyksen jälkeen iski äärimmäinen pettymys ja turhautuminen, myös itseä kohtaan. Puonti joutui kysymään itseltään kerta toisensa jälkeen, miksi hän ei nähnyt totuutta aikaisemmin.

Itseruoskinnan päälle tulivat julkinen nöyryytys ja poliisijohdon panikointi.

”Laitoksen piiskanisku huumetoimistoon oli melkoinen. Sieltä vaihdettiin miehiä pois ihan vaan hygieniasyistä. Meidän palaveripöytäkirjoissa saattoi lukea, että voiko vitutukseen kuolla.”

Huonosti voiva henkilöstö jätettiin Puontin mielestä yksin, ja siihen johto ei puuttunut.

”Kaikkein surkeinta oli se, että monta hyvää poliisia meni pesuveden mukana. Totta kai siellä on vieläkin huippusällejä, mutta paljon tietotaitoa myös hävisi. Sitä ei ymmärretty, vaan ihminen haluttiin pois, jos hän oli vähänkään Aarnion kanssa samalla käytävällä kävellyt.”

Puonti alkoi itse purkaa omaa turhautumistaan parhaiten taitamallaan tavalla – kirjoittamalla. Sitä rikosylikonstaapeli oli harrastanut jo 1990-luvulta lähtien iskelmämusiikin sanoittajana. Hänen kynästään on lähtenyt laulutekstejä esimerkiksi Marita Taavitsaiselle.

Ensin syntyi Kaupungin varjoja -blogi, jossa Puonti raportoi Helsingin huumepoliisin työstä. Sitten perustettiin Huumepoliisi-lehti, jonka päätoimittajaksi Puonti ryhtyi.

Pari vuotta sitten Puonti laajensi kirjoittamista fiktioon. Hän kaivoi pöytälaatikostaan kymmenen vuotta vanhan novellimaisen tekstin, jossa virolainen ammattirikollinen keittelee amfetamiinia.

Luku löytyy lähes sellaisenaan Puontin esikoisromaanista.
Viimeksi muokannut Acastus Kolya, Ma Elo 31, 2020 1:01 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Acastus Kolya
Alibin satunnaislukija
Viestit: 69
Liittynyt: Ma Touko 07, 2018 3:58 pm

Re: Aarnion omat alaisetkaan eivät usko häntä enää

Viesti Kirjoittaja Acastus Kolya »

Kuka enää Aarniota uskoo, jos ei lasketa näitä muutamaa vainoharhaista höppänää jotka innolla myös puolustavat Suomen tunnetuimman pedofiilin Anneli Auerin, ja Jens Kukan, puolustajaa?

RL11/6
Axel Foley
Viestit: 2083
Liittynyt: Pe Elo 07, 2020 9:53 am

Re: Aarnion omat alaisetkaan eivät usko häntä enää

Viesti Kirjoittaja RL11/6 »

Myrkky siis pitää rahakätköJÄ merkkinä rikollisuudesta. Olihan siellä vhs-kotelon sisällä kaksi 500 e seteliä. Itse ei ole varmastikaan syyllistynyt virka- ja huumausainerikoksiin..

Vastaa Viestiin