Tämähän se. Korvaushoito on kieltämättä hyvä lisä kaiken muun oleellisen ohessa, vain todetusti sitoutuneille, mutta ei yksistään auta ketään tai mitään. Paluu vanhaan tiukempaan, sitoutuneisuutta vaativaan linjaan tai sitten koko systeemi kerralla uusiksi.
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009909893.html
Huumeidenkäyttäjät tarvitsevat korvaushoidon lisäksi elämäntaparemontin, sanoo ylilääkäri – ”Tavalliselle ihmiselle painonpudotuskin voi olla vaikeaa”
Nykyinen opioidiriippuvaisten korvaushoito on monin paikoin pelkkää lääkkeenjakoa, sanoo THL:n ja A-klinikan ylilääkäri Margareeta Häkkinen. Hänen mukaansa huumeidenkäyttäjät tarvitsisivat usein kokonaisvaltaisen elämäntaparemontin.
Anniina Rimpiläinen HS
10.10. 10:30
.....
.....
Opioidit ovat keskushermostoon vaikuttavia aineita, jotka lievittävät voimakkaita kipuja. Opioideja käytetään paitsi lääkkeenä myös huumausaineena. Päihdetarkoituksessa opioideja käytetään suun kautta, nuuskaamalla tai suonensisäisesti.
Suuri osa huumekuolemista johtuu juuri opioideista. Siksi korvaushoitoon pääsy on merkittävä asia.
Korvaushoito nykyisellään ei ole kuitenkaan riittävän hyvää, sanoo THL:n ja A-klinikan ylilääkäri Margareeta Häkkinen.
”Sekin on tietysti hyvä asia, että ihmisiä saadaan pidettyä hengissä. Aika moni kuitenkin haluaisi isompaa muutosta elämäänsä, jos saisi siihen tarpeeksi tukea. Se toteutuu harvemmin nykyisessä korvaushoidossa”, sanoo Häkkinen.
Häkkinen havainnollistaa korvaushoidon ongelmia. Korvaushoitoon hakeutuvalla ihmisellä on usein muitakin huolia; esimerkiksi riippuvuuksia muista päihteistä, mielenterveysongelmia ja haasteita selvitä ihan tavallisesta arjesta.
”Korvaushoito on monin paikoin pelkkää lääkkeenjakoa käytännössä. Hoito on liian kevyttä ihmisille, joilla on monia muitakin ongelmia kuin opioidiriippuvuus”, Häkkinen sanoo.
Korvaushoidolla on tutkitusti useita hyötyjä, kertoo Duodecim. Korvaushoito vähentää kuolemien lisäksi laittomien opioidien käyttöä, rikollisuutta ja hiv-riskikäyttäytymistä.
Pelkkä lääkkeenjako ei silti auta ihmistä pitkälle, sanoo Häkkinen.
”Jotta opioidiriippuvainen ihminen saisi otteen elämästään, se vaatii usein täyttä elämäntaparemonttia. Jos mietitään, että tavalliselle ihmiselle esimerkiksi painonpudotuskin ja pieni elämäntapojen remontti voi olla vaikeaa, voi vain kuvitella, millaista tukea tarvitsee siihen, että opettelee normaaleja yhteiskunnan rakenteita ja elämään niiden mukaan. Siihen tarvitsee hirveästi tukea.”
Samoilla linjoilla on THL.n erityisasiantuntija Sanna Kailanto.
”Korvaushoidossa ihmisen yleinen fyysinen terveys ja elämänlaatu paranee, kun hänen ei tarvitse hankkia huumetta kadulta. Mutta sitten se, että miten siitä eteenpäin, niin siihen tarvitaan muutakin. Iso haaste on se, että ihmiset kärsivät usein mielenterveyden ongelmista”, Kailanto sanoo.
Korvaushoitoon tulisi kuulua lääkkeenjaon ohella siis muutakin. Potilaan tarpeista riippuen hänen pitäisi päästä keskustelemaan omahoitajan kanssa, osallistua ryhmäterapioihin ja saada valmennusta arkisiin asioihin, kuten siihen, miten päihteistä voisi kieltäytyä.
Samalla voidaan hoitaa potilaan muita ongelmia, esimerkiksi mielenterveyden sairauksia tai muita päihdeongelmia.
Näin todetaan myös terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston eli Palkon suosituksessa, jonka mukaan huumeriippuvuuksien hoidossa ja kuntoutuksessa vaikuttaviksi todetut psykososiaaliset hoito- ja kuntoutusmenetelmät kuuluvat terveydenhuollon palveluvalikoimaan.
Resurssien niukkuus johtaa kuitenkin usein siihen, että edellä mainitun kaltaista psykososiaalista hoitoa tarjotaan yhä vähemmän, sanoo Häkkinen.
”Tässä on varmaan paljon alueellista eroa. Jossain psykososiaalinen hoito on tiivistä korvaushoidon rinnalla ja toisaalla se saattaa olla heikompaa. Yhdenvertaisuuden kannalta tämä on tietysti ongelma”, sanoo THL:n päihteiden ja riippuvuuksien erikoistutkija Kristiina Kuussaari kysyttäessä psykososiaalisen hoidon toteutumisesta Suomessa.
”En tiedä voidaanko koskaan sanoa, että ollaan tilanteessa, jossa psykososiaalista hoitoa ja tukea annetaan riittävästi. Kaiken kaikkiaan päihdepalvelujen kokonaisuudessa on varmasti petrattavaa.”, Kuussaari jatkaa.
Korvaushoidossa oli vuonna 2021 noin 7 200 ihmistä, kun vuonna 2019 vastaava luku oli 4 800 ihmistä. Häkkinen arvelee määrän kasvaneen edelleen, kun korvaushoitoon pääsyn kynnystä on madallettu.
Hän puhuu hyvinvointialueiden rahoituskriisistä.
”Kun kaikkialla säästetään ja perustasolla pitäisi hoitaa yhä enemmän, mutta rahaa ei anneta, hoito pitkittyy ja tulee komplikaatioita, jotka hoidetaan kalliimmalla erikoissairaanhoidossa. Potilaat pistävät huumeita edelleen, saavat sydänläppätulehduksia ja niin edelleen.”
”Hoidon tarvitsevien määrä kasvaa koko ajan. Resursseja hoitoon sen sijaan ei ole tullut lisää”, Häkkinen summaa.
THL:n Kailanto mainitsee myös resurssipulan.
”Enää ei ole kyse tiedonpuutteesta, etteikö osattaisi hoitaa, vaan resursseista. Ja vajetta on kaikessa.”
Kaikki hyvinvointialueet sekä Hus-yhtymä rämpivät taloudellisessa ahdingossa, kirjoitti HS viime kuussa.
Toistaiseksi on mahdotonta sanoa, mitä korvaushoidon laadulle käy kireässä taloustilanteessa. Faktatietoa on vasta vähän, muistuttaa THL:n Kuussaari.
”Onhan siinä iso riski, että nämä potilasryhmät jäävät vähemmälle huomiolle, kun talouskehykset kiristyvät”, hän sanoo.
”Ja sitten on myös muita päihteitä ongelmallisesti käyttäviä ihmisiä, jotka tarvitsevat ihan toisenlaista hoitoa.”
Oikeudesta viis, kunhan laki säilyy! Eikä mitään henkilökohtaista ketään kohtaan, asiat vain asioina täällä.
