https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/67ef ... 06691e5d39
Pitkän linjan huumepoliisilla synkkä visio: ”Ihmisiä kuolee kuin kärpäsiä”
Käyttöhuoneita vaativa kansalaisaloite eteni eduskuntaan. Nyt pitkään huumepoliisin töitä tehnyt kertoo niistä mielipiteensä.
Entinen huumepoliisi Mikael Runeberg muistaa yhä sen hetken, kun kohtasi työssään ensimmäisen huumekuoleman.
– Tuttu tyyppi makasi portaiden alla, värkit vielä kädessä kiinni, Runeberg sanoo.
Näky oli surullinen. Kuollut mies oli tuttu heroinisti, johon Runeberg oli törmännyt eri yhteyksissä vuoden ajan. Edellisenä yönä mies oli ajellut vastaan vanhalla, varastetulla polkupyörällä.
– Siinä näki, miten alamäkeen elämä voi mennä.
Sittemmin Runeberg on nähnyt huumeidenkäytön nurjat puolet lukuisin eri tavoin. Silti, tai ehkä juuri sen takia, hän puhuu huumeiden käyttöhuoneiden puolesta.
– Istumme nyt Suomen kalleimmassa käyttöhuoneessa, Runeberg lataa.
Haastattelu sovittiin Helsingin kaupunginkirjasto Oodiin. Tarkkasilmäinen ex-poliisi osaa heti kertoa, ketkä asiakkaista ovat paikalla lähinnä huumeiden takia. Pelkästään matkalla kirjastoon Runeberg ehti asematunnelissa nähdä kaksi huumekauppaa. Keskellä päivää.
Videolla Mikael Runeberg kertoo karusta hetkestä, kun kohtasi ensimmäisen huumekuoleman. Juttu jatkuu videon jälkeen.
Takaisin yhteiskuntaan
Huumausaineiden käyttöhuoneista on puhuttu kuluvana vuonna paljon. Ne ovat tiloja, joihin huumausaineita voisi tulla käyttämään laittomia päihteitä terveydenhuollon työntekijän valvonnassa. Tällaisia paikkoja on ainakin kahdeksassa Euroopan maassa, mutta Suomessa ei toistaiseksi yhtään.
Asiaan saattaa tulla muutos, sillä käyttöhuoneita vaativa kansalaisaloite sai kesällä vaadittavat yli 50 000 allekirjoitusta ja etenee näin eduskunnan käsiteltäväksi.
Runeberg näkee käyttöhuoneilla yhden erityisen tärkeän tehtävän: niiden avulla saataisiin käyttäjät edes hieman yhteiskunnan syrjään kiinni.
– Näillä ihmisillä ei ole välttämättä enää mitään kontaktia yhteiskuntaan. Käyttöhuoneet olisivat kuin kärpäspaperi takaisin yhteiskunnan syrjään kiinni.
Runeberg on huolissaan etenkin korona-ajan jälkeisestä pahoinvoinnista, joka voi ajaa nuoria huumeiden pariin. Vaikka jokaiselle huumeidenkäyttäjällä on oma tarinansa, yhdistävänä tekijänä on Runebergin havaintojen mukaan usein paha olo.
Riippuvuudelta ei suojaa yhteiskunnallinen asema, eikä liioin ikä. Eräs Runebergin kohtaama lapsi oli aloittanut kannabiksen käytön 10-vuotiaana, amfetamiinin 12-vuotiaan ja suonensisäiset 15-vuotiaana.
– Olen törmännyt sukuun, jossa huumeiden käyttö kulki jo kolmannessa polvessa.
"Tajusin järjettömyyden”
Huumeista ja niiden käytöstä on tullut näkyvä osa yhteiskuntaa. – Aikoinaan kaduilla oli yksittäisiä huumeruiskuja, nyt niitä on kaikkialla, sanoo entinen huumepoliisi Mikael Runeberg.Huumeista ja niiden käytöstä on tullut näkyvä osa yhteiskuntaa. – Aikoinaan kaduilla oli yksittäisiä huumeruiskuja, nyt niitä on kaikkialla, sanoo entinen huumepoliisi Mikael Runeberg.
Keskustelu huumeista ja yhteiskunnan toiminta niiden käyttöä vastaan on mennyt Runebergin mukaan pitkälti samaa rataa kuin alkoholin kanssa on toimittu. Esimerkiksi vielä 90-luvun alussa poliisi vahti juoppoja kaduilla.
– Kontulassa tarkkailtiin, kuka juo mistäkin pullosta. Se tuntui jo silloin idioottimaiselta.
Samaa rallia on ajettu huumeiden kanssa.
Vaikka oli huumeita jo silloin, kun Runeberg vahti humalaisia. Ensimmäisen hasiksen takavarikon hän teki heti uransa alussa, vuonna 1991.
– 0,3 grammaa hasista. Aivan naurettava määrä, mutta silloin sitä yhdessä ihmeteltiin.
Vuoden 1995 jälkeen hän ei ole tehnyt yhtään pelkästään käyttöön liittyvää poliisitutkintaa.
– Tajusin sen järjettömyyden.
Ongelma ei poistu rangaistuksilla, ajattelee Runeberg. Hän on ollut tätä mieltä jo vuosikymmeniä.
– Rangaistuksella pitää olla joku yhteiskunnallinen vaikuttavuus, ja tässä se on tehoton. Kyse on muutenkin yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevista.
Vaikka ensimmäinen takavarikko liittyi kannabikseen, tässä jutussa keskitytään niin sanottuihin koviin huumeisiin sekä sekakäyttöön. Niihin aineisiin, joiden takia Suomessa kuolee lukuisia ihmisiä vuosittain ja jotka aiheuttavat eniten lieveilmiöitä.
Huoli tytöistä
Alaikäisten huumeiden käyttöä ei pidä ikinä sallia, sanoo Mikael Runeberg. Sen sijaan täysi-ikäisten kohdalla käyttö pitäisi hänen mielestään dekriminalisoida.Alaikäisten huumeiden käyttöä ei pidä ikinä sallia, sanoo Mikael Runeberg. Sen sijaan täysi-ikäisten kohdalla käyttö pitäisi hänen mielestään dekriminalisoida.
Runeberg ei missään nimessä kannata huumeiden käyttöä. Huumeet ovat paitsi haitaksi käyttäjille itselleen, myös muille. Ne aiheuttavat paljon lieveilmiöitä, kuten omaisuusrikoksia ja väkivaltaa.
Käyttö vaatii valtavasti rahaa. Ja rahoitus hankitaan usein rikollisin keinoin.
Erityisen huolissaan Runeberg on huumepiireihin ajautuvista nuorista naisista. Heitä on ikävä kyllä paljon.
– Se maailma ei ole tasa-arvoinen.
Huumeiden avulla naisia käytetään törkeästi hyväksi. Raiskataan, pahoinpidellään – jopa tapetaan.s
– Aika usein kolmekymppisen pirimyyjän seurasta löytyi teinityttö. Osa tytöistä kerkesi kuolla poliisiurani aikana. Usea kohtasi väkivaltaisen kuoleman.
Ylipäätään huumeiden siivittämä maailma ei ole reilu tai toisista huolta pitävä. Kun käyttäjän arki menee ”vedosta toiseen”, on kaikki muu toissijaista.
– Kerran neljä miestä ajeli ympäri Itä-Helsinkiä, ja yksi ampui toista jalkaan, kun tämä ei tarjonnut tupakkaa. Ajelivat vielä pari päivää ja vetivät piriä, ennen kuin jalkaan ammuttu vietiin sairaalaan.
Kuten tämän jutun alussa kuvatussa tapauksessa, yleensä huumeisiin kuollaan yksin. Joskus paikalla on voinut kyllä olla iso porukka, mutta kun yksi kuolee katoavat muut äkkiä paikalta.
– Ne ovat surullisia näkyjä, kun ihminen on siinä tilanteessa, että kuolee täysin yksin.
Ensin lapset päiväkotiin
Huumepoliisi ei voinut ikinä tietää, mitä työtehtävillä tulee vastaan. Kovia huumeita käyttävät ihmiset olivat arvaamattomia. Ajatuksenjuoksu ei päihteiden alaisena toimi kuten muilla.
– Yhtenä yönä Itäväylää juoksi kaveri 20 asteen pakkasessa kalsareissaan. Hän oli ottanut amfetamiinia ja oli vähän kuuma, Runeberg muistelee.
Tai kun pienessä yksiössä oli pakettiauton verran varastettua tavaraa tietokoneista polkupyöriin. Tavarapaljouden seassa oli kolme heroinistia pökerryksissä ja viisi käyttäjää pomppi ympäriinsä amfetamiinipöllyissä.
Joskus kohdalla sattui myös mallikansalaisen oloisia huumekauppiaita. Virolainen välittäjä taas diilasi päihteitä virka-aikaan. Sen aikaa, kun lapset olivat päivähoidossa.
– Aamuisin hän vei lapset hoitoon ja päivän teki töitä.
Rangaistavuuden takia moni salaa huumeidenkäyttönsä jopa sairaanhoidossa, kertoo Mikael Runeberg. Entinen huumepoliisi kouluttautui sittemmin sairaanhoitajaksi.Rangaistavuuden takia moni salaa huumeidenkäyttönsä jopa sairaanhoidossa, kertoo Mikael Runeberg. Entinen huumepoliisi kouluttautui sittemmin sairaanhoitajaksi.
Kerran Runeberg on ollut lähellä ampua ihmistä. Tehtävä oli tavanomainen ambulanssihenkilöstön turvaamiskeikka. Huumeita vetänyt lopetti hengittämisen ja kaveri soitti apua paikalle. Pelastusyrityksestä huolimatta potilas kuoli.
Runeberg odotti rikostutkijoita paikalle ja apua soittanut tuttu huumeidenkäyttäjä istui rauhassa aloillaan.
– Yhtäkkiä hän pomppasi ylös ja nappasi veitsen.
Pienessä asunnossa Runeberg oli jo varma, että joutuu ampumaan miestä suojellakseen työkaveriaan. Tilanne onneksi raukesi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.
– Myöhemmin tapasin tämän tyypin. Hän ei muistanut tilannetta lainkaan, eikä osannut selittää, mikä häneen meni.
Kansalaisaloite esittää Suomeen käyttöhuoneita.Kansalaisaloite esittää Suomeen käyttöhuoneita.
Runeberg työskenteli poliisina vuodesta 1991 vuoteen 2014. Poliisiura päättyi Helsingin huumepoliisin entinen päällikön Jari Aarnion rikosten paljastuttua.
Korkein oikeus tuomitsi Runebergin Aarnio-vyyhtiin liittyen viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hänet tuomittiin useista virkavelvollisuuden rikkomisista ja yhdestä virkasalaisuuden rikkomisesta.
Poliisin uransa mies on vaihtanut sairaanhoitajan tehtäviin. Tällä hetkellä hän työskentelee apulaisosastonhoitajana.
– Huumepoliisista oli helppo siirtyä sairaanhoidon puolelle. Olen jo poliisina nähnyt ne huumepotilaat, joilla kramppaa leuat yhteen.
Muutama vuosi sitten Runeberg kohtasi poliisiajoilta tutun rikollisen. Entinen heroinisti voi hyvin.
– Ne 90-luvulla käytön aloittaneet ovat joko kuolleet tai raitistuneet. Jälkimmäiset ovat saaneet elää ihan normaalia elämää.
– Yhdelläkin oli yli 10 katkoreissua ennen kuin raitistui. Ei ihminen ole huumeiden takia koko elämäkseen tuhoon tuomittu.
Edessä valtava ongelma
Huumeneuloja löytyy kaduilta aika ajoin.Huumeneuloja löytyy kaduilta aika ajoin.
Runeberg uskoo, että käyttöhuoneet olisivat yksi väylä parempaan suuntaan. Pois leimaamisesta ja kohti sitä, että rikollisten sijaan huumeidenkäyttäjiä kohdellaan uhreina.
– Jos huumeiden käyttöön pystyttäisiin suhtautumaan sairautena, tilanne olisi paljon parempi.
Samansuuntaisen lausunnon antoi vastikään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Mika Salminen. Hän toimii nykyisin THL:n hyvinvointivaikuttajat-osaston johtaja.
Salmisen mukaan Suomen huumepolitiikkaa on muutettava merkittävästi. Hän listaa käyttöhuoneet yhtenä keinoja, jolla huumehaittoja voitaisiin vähentää.
– Käytön rangaistavuudesta pitää uskaltaa luopua, sillä rangaistukset eivät estä käyttöä vaan sysäävät ihmiset vain entistä pahemmin syrjään. Virkavallan resurssit kannattaa käyttää ammattimaisten rikollisten myyjäorganisaatioiden pysäyttämiseen, Salminen sanoo.
Runeberg pelkää, että mikäli suomalainen huumepolitiikka ei pian muutu, edessä on valtava ongelma. Runeberg myös povaa tilanteen pahentumista.
– Näemme vielä fentanyylin tulon. Sitten ihmisiä kuolee kuin kärpäsiä.
Fentanyyli on voimakas synteettinen opioidi, jonka käyttö on aiheuttanut etenkin Yhdysvalloissa ja Kanadassa huomattavan määrän huumekuolemia.
– Nyt on viimeisiä hetkiä tehdä jotain.
Käyttöhuoneet
Huumeiden käyttöhuoneet kehitettiin 1980-luvulla hillitsemään HI-viruksen ja AIDSin nopeaa leviämistä suonensisäisesti huumeita käyttävien keskuudessa.
Euroopassa käyttöhuoneita on ainakin kahdeksassa maassa. Yhteensä noin 90 kappaletta.
Käyttöhuoneiden ajatellaan muun muassa lisäävän turvallisempaa pistämistä, vähentävän huumeiden käyttöä muissa julkisissa tiloissa sekä vähentävän yliannostusten määrää palveluiden lähettyvillä.
Suomessa ei ole käyttöhuoneita.
Lähde: THL:n katsaus