Tamperelainen Leena Mansikka aavisti pahaa ja löysi pian poikansa kuolleena kodin sängyltä – Akseli luisui nopeasti syvälle huumeisiin ja lepää nyt isänsä vieressä hautausmaalla
Leena Mansikan Akseli-poika kokeili kannabista, siirtyi pian käyttämään vahvoja huumeita ja kuoli 24-vuotiaana. ”On vain ammottava kuilu. Ei ole ketään, josta pitää huolta, ei ketään, jolle ostaa vaikkapa bokserit Sokokselta”, sanoo äiti nyt.
Leena Mansikka seisoi levottomana poikansa asunnon oven takana Tampereen Sammonkadulla. Hän ei ollut kuullut pojastaan toissaillan jälkeen mitään, eikä tämä ollut vastannut hänen aamulla lähettämäänsä viestiin.
Mansikka soitti ovikelloa. Kukaan ei tullut avaamaan, joten hän meni omilla avaimillaan sisään.
Hänen poikansa, 24-vuotias Akseli, makasi sängyllä kuolleena.
- Leena Mansikka kuvattuna poikansa Akselin kanssa touko-kesäkuun vaihteessa 2021. Kuvan ottohetkestä on enää muutama viikko Akselin kuolemaan. KUVA: LEENA MANSIKAN KOTIALBUMI
- akseli.jpg (36.53 KiB) Katsottu 3864 kertaa
”Psykoottisena pois sairaalasta”
Akseli oli tamperelaisen Leena Mansikan ainoa lapsi. Silmäterä ja lahja, jota hänen ei pitänyt voida edes saada.
Ammattikoulun toisella luokalla Akseli tutustui kavereiden välityksellä kannabikseen. Kun Mansikka varoitti kannabiksen voivan olla portti vahvempiin huumeisiin, Akseli huvittui ja piti äitinsä puheita vanhanaikaisina.
Vähitellen Akselin käytös alkoi muuttua. Hänestä tuli aiempaa umpimielisempi, ärtyisämpi, vätystelevä, ja hän alkoi olla poissa koulusta. ”Aina sinä olet utelemassa”, hän ärisi äidilleen, kun tämä yritti selvittää, mikä oli vialla.
Akseli lähti vapaaehtoisena asepalvelukseen ja eteni alikersantiksi, mutta keskeytti armeijan mielialaongelmien vuoksi. Hän sai lapsen, mutta avovaimon kanssa tuli ero ja hän muutti takaisin kotiin ja sitten omaan asuntoonsa.
Syksystä 2017 alkoi äidin alinomainen huoli ja piina. ”Kun Akseli eräänä lauantaina tuli kotiin, huomasin hänen entisestään laihtuneen. Hän vilkuili vaanien ympärilleen, vaelsi levottomasti ja väitti, että parvekkeella ja oven takana on joku ja että minua uhataan. Hänen silmiensä pupillit olivat kuin neulanpäät”, Mansikka muistaa.
Hän ymmärsi, että on kyse psykoottisista oireista ja soitti ambulanssin. Akseli lähti lääkärin lähetteellä tahdosta riippumattomaan hoitoon Pitkäniemen psykiatriseen sairaalaan.
”Vaikka hän oli itselleen vaarallinen ja vailla sairaudentuntoa, kolmen päivän kuluttua sairaalassa katsottiin, ettei häntä ole enää syytä pitää sairaalassa. Hänet päästettiin psykoottisena pois.”
Velkaa, pikavippejä, harhoja
Vuodet 2017– 2018 olivat kauheaa aikaa, Mansikka sanoo. Akselin asunnosta tuli huumeluola, hän viilteli itseään, laihtui luurangoksi, teki velkaa, otti pikavippejä 49,9 prosentin korolla, myi tietokoneensa ja puhelimensa, menetti luottotietonsa ja asuntonsa, oli rauhaton ja harhainen, joutui jälleen psykoosista hoitoon. Äiti makseli hänen velkojaan ja vuokriaan.
”Niin ne vuodet menivät, se oli sellaista rallia. Kun jälkikäteen kysyin, mitä huumeita hän tuona aikana käytti, Akseli itse sanoi, että heroiinia ei, mutta kaikkea muuta”, Mansikka huokaa.
Hän kertoo saaneensa itsekin puhelun, jossa sanottiin, että ”me tiedämme ämmä, missä sinä asut”. Silloin hän pelkäsi.
Yhden äitinsä tablettitietokoneen Akseli huumehimossaan myi, mutta muutoin hän kunnioitti lapsuudenkotiaan eikä vienyt sieltä tavaroita. ”Koti oli hänelle turva. Kun yhden kerran suutuin ja ajoin hänet kotoa, koska hän oli aineissa, hän soitti monta kertaa ja pyysi anteeksi.”
Kuiville ja retkahduksia
Vuonna 2020 Akseli kävi kuntouttavaa työtoimintaa tarjoavalla pajalla ja hänessä alkoi viritä kaipuu normaaliin elämään. Kesän 2020 hän vietti lääkkeetöntä kuntoutusta tarjoavassa nuorten päihdekuntoutuskodissa Villa Hockeyssa Ylöjärvellä. ”Se oli hyvä paikka, aivan briljantti. Akseli viihtyi siellä.”
Kuntoutuksen päätyttyä Akselin oli määrä jatkaa Nimettömien narkomaanien NA-ryhmässä, mutta hän retkahti huumeisiin. Hän oli hoidossa A-klinikkasäätiön Järvenpään päihdesairaalassa ja A-klinikan huumehoidon avopalveluyksikössä eli entisessä Jeesissä Tampereella, mutta pääsi vasta Nuorten Ystävien Mahis-pajalla Tampereella kiinni elämään ja oli yli kolme kuukautta kuivilla.
Keväällä 2021 hän retkahti jälleen ja lähti kahden viikon katkaisuhoitoon. Mansikka muistaa, miten omenapuut kukkivat valtoimenaan, kun hän vei poikansa kuntoutuskeskus Vipuselle. Sieltä Akseli palasi katse suunnattuna tulevaisuuteen.
Viimeinen tapaaminen
Kesäkuun 14. päivän iltana Mansikka tapasi poikansa Tampereen Tammelantorin K-marketissa ja osti tälle pizzaa, tupakkaa ja kokista. Akseli halasi äitiään ja lähti sitten kävelemään kotiinsa.
Se oli viimeinen kerta, kun Mansikka näki lapsensa elossa. Kahden päivän kuluttua hän löysi poikansa kuolleena. Ruumiinavaus kertoi myöhemmin, että Akselin elimistössä oli runsaasti Subutexia, bentsodiatsepiinia ja muita rauhoittavia lääkkeitä. Ne olivat aiheuttaneet sydänpysähdyksen ja tapaturmaisen myrkytyskuoleman.
"Ei ole mitään”
Akselin siunaustilaisuus pidettiin heinäkuun 9. päivänä. Muistotilaisuudessa Leena Mansikka kiersi hautajaisvieraiden keskuudessa, puristi vesilasia kädessään ja kyseli, mitä vieraille kuuluu. Hän toimi kuin robotti.
Poikansa tuhkat Mansikka laski myöhemmin aivan yksin pojan isän viereen Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle. Läsnä oli vain suntio. ”En halunnut siihen ketään. Peittelin Akselin tuhkat multaan. Tuntui, että ne painoivat yhtä vähän kuin Akseli syntyessään.”
Vaikka hänellä onkin ystäviä, hän sanoo tuntevansa, että on täysin yksin, ilman yhteyttä muihin. Elämästä on kadonnut merkitys.
Tuletko syömään? Mennäänkö Helsinkiin? Lähdetkö käymään sukulaisissa? Mitä toivot syntymäpäivälahjaksi? Tulisitko kahville? Oletko nähnyt häntä tai kuullut tuosta? Mansikka sanoo, että nämä ystävien hyvää tarkoittavat välittämisen eleet eivät tunnu synnyttävän hänessä yhteyttä muihin ihmisiin.
”Ei ole mitään. Kun ei ole mitään. On vain ammottava kuilu. Ei ole ketään, josta pitää huolta, ei ketään, jolle ostaa vaikkapa bokserit Sokokselta.”
...
Mansikan kokemuksen mukaan huumekuolemia tapahtuu nykyään paljon Tampereen seudulla. ”Tuttavan poika loppuvuodesta 2020 Tampereen lähikunnassa. Nuori mies tammikuussa 2021 Tampereella. Huumeidenkäyttäjien läheisten vertaisryhmäläisen poika toukokuussa 2021 Tampereella. Minun poikani kesäkuussa 2021 Tampereella”, Mansikka luettelee tiedossaan olevia huumekuolemia.
Nuorten huumekuolemat lisääntyvät
Huumeisiin kuoli Suomessa 258 henkilöä vuonna 2020, mikä on 24 ihmistä enemmän kuin edellisvuonna, kertoo Tilastokeskuksen kuolinsyytilasto. Kuolleista peräti 202 oli miehiä. Eritoten lisääntyivät nuorten miesten huumekuolemat. Huumemyrkytyskuolemat sekä huumausaineiden pitkäaikaisesta käytöstä johtuvat kuolemat ovat muutoinkin olleet Suomessa kasvussa jo pitkään.
Miehillä eniten huumekuolemia oli 20–24-vuotiaiden ikäryhmässä, naisilla 40–44-vuotiaiden ikäryhmässä.
...
TILASTOTIETOA
Huumekuolemat vuonna 2020
Tapaturmaiseen huumeiden yliannostukseen kuoli 173 henkilöä, mikä oli enemmän kuin kertaakaan aiemmin 2000-luvulla.
Huumeiden pitkäaikaiseen käyttöön tai huumeriippuvuuteen liittyviä kuolemia oli 50. Lähes kaikki tapaukset liittyivät sekakäyttöön.
Noin joka 10:s huumekuolema oli itsemurha.
Useampi kuin kolme neljästä huumeisiin kuolleista oli mies. Huumeisiin kuolleiden keski-ikä oli miehillä 30 ja naisilla 37 vuotta.
Suomessa eniten myrkytyskuolemia aiheuttaa opioidilääke buprenorfiini, joka Suomessa tunnetaan esimerkiksi kauppanimikkeillä Temgesic, Subutex, Suboxone, Buvidal. Oikein käytettynä buprenorfiinia käytetään kivunhoidossa sekä opioidiriippuvaisten korvaus- ja vieroitushoidossa.
Muutkin opioidit, esimerkiksi tramadoli ja oksikodoni ovat merkittävässä roolissa myrkytyskuolemissa, usein yhdistettynä muihin päihteisiin.
Amfetamiinin, kannabiksen ja buprenorfiinin löydösmäärät vainajissa ovat lisääntyneet koko 2000-luvun.
Huumekuolemiksi luokitellaan huumeiden aiheuttamat tapaturmaiset myrkytykset, huumeiden pitkäaikaiseen käyttöön tai huumeriippuvuuteen liittyvät kuolemat, huumeilla tehdyt itsemurhat ja tahallisuudeltaan epäselvät huumeiden aiheuttamat myrkytykset.
Lisäksi huumeet tappavat välillisesti, esimerkiksi liikenteessä ja väkivallan seurauksena.
Kuolema tulee unenomaisessa tilassa
Rikoskomisario Luoto oudoksuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoretta suositusta, jonka mukaan huumeidenkäyttäjien käyttöhuoneet tulisi sallia määräaikaisella lakimuutoksella. ”Suomalaiset huumeidenkäyttäjät kuolevat yleisimmin opioidien, alkoholien ja rauhoittavien lääkkeiden yhteisvaikutukseen, joten mitä apua piikityshuoneista tähän on?”
Huumeidenkäyttäjien läheisten vertaisryhmän vetäjä Katriina Vuorikivi vaatii, että huumeriippuvaisten hoito pannaan kuntoon. ”Sillä saataisiin moni kuolema estettyä.”
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen oikeuskemistin Pirkko Kriikun mukaan tyypillisimmin huumeisiin kuolee noin 34-vuotias mies omassa tai ystävän kodissa tapahtuneen päihteidenkäytön jälkeen ja usein nukkuessaan. ”Buprenorfiinin suuri osuus huumekuolemissa on suomalainen erityispiirre. Buprenorfiini on sekakäytössä vaarallinen, ja sen aiheuttamana kuolema tulee usein viiveellä. Uhrin tajunnantaso vaihtelee ja hän kuolee tyypillisesti unenomaisessa tilassa.”