Rafael saapui Suomeen 5. päivänä tammikuuta 2023. Hän lensi Baltic Airilla Frankfurtista Riian kautta Tampereelle. Perillä Pirkkalan kentällä hän oli myöhään illalla. Satoi lunta.
Rafael tuli Suomeen noutamaan huumerahoja. Hän oli saanut ohjeet Espanjasta ja puhelinnumeron. Nimi ja numero olivat tallessa puhelimessa:
Biquingo22 +358465776488.
Parin viikon kuluttua hän tuli uudestaan. Nyt hän lensi Lufthansalla Düsseldorfista Münchenin kautta Helsinkiin.
Enimmäkseen hän liikkui Helsingin keskustassa. Nukkui Eurohostelissa Katajanokalla, söi kiinalaisessa lounasbuffetissa rautatieaseman lähellä, teki matkansa kävellen. Helsinki oli hänestä niin pieni.
Oli kylmä, ja hän paleli. Tummennetut lasit päässään hän osti rautatieaseman R-kioskista prepaid-liittymän.
Kaksi viikkoa myöhemmin hän oli hoitanut tehtävänsä ja lähti, lensi Finnairin lennolla Helsingistä Brysseliin.
Viikon kuluttua hän palasi takaisin, nyt Amsterdamista.
Tällä kertaa hän majoittui aivan Helsingin ydinkeskustaan lähelle Rautatientoria. Vuorikadulle, yhteen hotelli Arthurin 203 huoneesta.
Sitten, kahden viikon kuluttua, hän lähti taas, nousi varhaisena maaliskuisena torstaiaamuna Air Balticin lennolle Tampereelta Amsterdamiin.
Huhtikuussa pääsiäisen jälkeen hän oli Suomessa jälleen. Baltic Air Düsseldorfista, Riian kautta Tampereelle.
Silloin Rafael oli juuri täyttänyt 36 vuotta. Hän oli pyytänyt, että puoliso lähtisi matkalle hänen kanssaan. Tammikuussakin vaimo oli ollut mukana.
Lähdetään Suomeen, Rafael oli sanonut. Mitä sinä siellä teet? puoliso oli kysynyt. En mitään erityistä, Rafael oli rauhoitellut. Hoidan erään asian yhden kaverin puolesta.
Airbnb-asunto oli Kalliossa lähellä Brahenkenttää. Siellä Rafael alkoi tuntea kipua alavatsassaan. Hän valitti siitä espanjaksi Whatsapp-viestissä, jonka hän lähetti espanjalaiseen numeroon:
Sama kipu kuin viime kerralla.
Viejo vastasi heti:
Juo paljon maitoa.
Ja kävele paljon.
Oli ollut tarkoitus, että Rafael tuo Suomeen puoli kiloa. Suunnilleen sen verran kokaiinikuriirit tavallisesti tuovat.
Mutta Rafael oli saanut niellyksi vain satakunta grammaa. Kymmenen kapselia viidestäkymmenestä, vaikka tiesi kyllä, miten se kannatti tehdä. Silti nieleminen sattui. Myöhemmin hän kertoi yskineensä verta.
Helsingissä talvi alkoi viimein taittua kevääksi. Uutisissa kerrottiin hallitustunnustelujen etenevän. Rafael ulosti kokaiinikapselit Airbnb-asunnon vessassa ja pesi ne.
Ulkona Helsinginkadulla hän luovutti kokaiinin eteenpäin.
Biquingo oli lähettänyt jonkun hakemaan.
Biquingo ja Rafael tapasivat Helsinginkadulla Kalliossa.
Takana oli stressaava kevät. Tammi- ja huhtikuun aikana Rafael lensi Keski-Euroopasta Suomeen neljästi. Yöpyi halvoissa hotelleissa ja muiden nurkissa. Oli jatkuvasti valmis reagoimaan nopeasti.
Sellaisia tilanteita tuli usein. Hänellä oli kaksi Samsungin Galaxy-puhelinta ja viisi puhelinliittymää: kaksi hollantilaista ja kolme suomalaista. Hän vaihteli sim-kortteja.
Viejo lähetti ohjeita Espanjasta. Tekstiviestejä ja ääniviestejä, joskus monta peräkkäin.
Viesteissä Rafael kutsui Viejoa papiksi, isäksi. Se oli tarkoitettu hämäykseksi. He yrittivät kuulostaa siltä kuin olisivat samaa perhettä.
Kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan.
Helmikuussa — se oli kolmas matka — Rafaelia oli käsketty varaamaan kahden hengen huone hotelli Scandic Kaisaniemestä. Rafael meni sinne sunnuntai-iltana yhdeksältä.
Hän oli pukeutunut mustaan huppariin ja tummaan hupulliseen toppatakkiin. Vyölaukun hän oli pujottanut olan yli rinnan poikki, takin alle turvaan. Päässä oli Armani Exchangen musta lippalakki ja tummennetut lasit. Varmuuden vuoksi hän oli vetänyt lakin päälle vielä hupun.
Kyllä hänet silti tunnisti hotellin valvontakameran kuvasta. Siis sitten, myöhemmin, kun Tullin rikostutkijat alkoivat käydä läpi, mitä oli tapahtunut.
Kahden hengen standard-huone, sisältää aamiaisen. Rafael teki varauksen Kaisaniemen Scandicissa kolmeksi yöksi ja maksoi käteisellä.
Kolme yötä riitti. Siinä ajassa kaikki kapselit tulisivat ulos. Ulosteet pestäisiin pois.
Kuriirit, kaksi Alankomaiden kansalaista, olivat nielleet kokaiinin aamulla Rotterdamissa. Sen jälkeen he olivat matkustaneet junalla lentokentälle Brysseliin.
Siellä he olivat ottaneet selfien: kaksi tavallisen oloista hyväntuulista herraa sinisissä farkuissa edessään tarjotin ja puoliksi juodut oluet.
AY1546 laskeutui Helsinkiin kello 23.10. Siitä, kun Rafael oli varannut hotellin Kaisaniemestä, oli kulunut kaksi tuntia.
Brysselin-koneen matkustajat kävelivät lentoterminaaliin. Portilla odotti kolme tullitarkastajaa.
Oliko Tulli saanut vihjeen? Miten tullitarkastajat osasivat puhuttaa juuri näitä tavallisen oloisia matkustajia? Tiesivätkö he, että toinen miehistä oli käynyt Suomessa myös viikkoa aikaisemmin?
Portilta molemmat matkustajat ohjattiin sisärajatarkastukseen.
RAFAEL ODOTTI KAISANIEMESSÄ.
HÄN IHMETTELI, MIKSEI
KURIIREISTA KUULUNUT MITÄÄN.
Tutkinnanjohtaja Janne Kallio Tullista ei kerro, millä perusteella miehet otettiin puhutteluun. Hän sanoo, että vuosien kokemus auttaa tunnistamaan mahdolliset kuriirit. Ulkonäöstä sitä ei voi päätellä. Yleensä se tehdään profiloinnin perusteella. Kuriireita on kaiken ikäisiä, ja he ovat kotoisin hyvin monista maista.
Noin neljäsosa on naisia.
- Kokaiinin hinta.jpg (100.44 KiB) Katsottu 1767 kertaa
- Kokaiinin hinta2.jpg (65.99 KiB) Katsottu 1767 kertaa
Lisää Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä: https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000009988390.html