Childofhale kirjoitti: ↑Su Syys 19, 2021 2:57 pm
MikaK kirjoitti: ↑Su Syys 19, 2021 2:39 pm
Todennäköisimmin henkirikosten tekijät löytyvät lähipiiristä. Siksi mustasukkaisuus-motiivi on huomattavasti todennäköisempi kuin joku yleinen viha tiettyä ryhmää kohtaan. Varsinkin kun suurin viha näyttää kohdistuneen mustasukkaisuuden kohteeseen. Gyllströmiä ei edes sido mikään murhapaikkaan toisin kuin teosta aikanaan epäiltyä. Vastaavasti Ulvilan tapaus oli hyvin todennäköisesti käsistä lähtenyt perheriita. Tunnustamalla olisi varmaankin mennyt tappona jota olisi istunut muutaman vuoden.
Gyllströmin telttailija ja mopoilijaviha tunnettiin hyvin laajalti, samoin kuin se, että hän oli puukottanut tuttavaansa ja ammuskellut haulikolla ohiajavia nuoria. Hänet myös nähtiin samana iltana kiroilemassa juuri tämän uhriseurueen läsnäoloa. Paikalliset ovat vahvasti sitä mieltä, että hän teki murhat. Gustafssonin mustasukkaisuudesta sen sijaan ei ole mitään näyttöä. Sitä ei voi käyttää lähtökohtaisena faktana.
Totuutta ei murhassa selvitetä sillä, että mietitään kuka yleensä on syyllinen ja jätetään siihen. Tapauksia, joissa ulkopuolinen käy yhden tai useammman ihmisen kimpuun on vaikka kuinka paljon, Suomessakin. Esim. Kytäjän kartanosurma on hyvin samantapainen juttu, kuin mitä Bodom olisi, jos Gyllström olisi tekijä.
Ulvilalle on ihan oma fooruminsa.
Tässä Virpin tarinassa se mustasukkaisuus-näyttö on ehkä vahvimmillaan. Faktatkin on ilmeisesti tarkastettu eli Nisse tosiaan ajoi tuota linjaa tuohon aikaan. Kyse lienee ns. traumaattisesta muistista joka on tuttu ilmiö; tutun näköisen (Tuulikin) henkilön näkeminen laukaisee pakonomaiset muistot ja niistä saattaa tulla tarve tarinoida:
"Olin tuolloin 17-vuotias ja kävin talouskoulua. Oli syksy ja arkipäivä ja muistaakseni se oli joskus neljän aikaan jolloin tapasin Nilsin. Olin odotellut omaa linja-autoani ja yhtäkkiä erään toisen bussin kuljettaja alkoi tehdä ystävyyttä. Tuo kuljettaja oli Nils Gustafsson.
Se oli 92, joka meni Juvanmalmille. Nils istui bussin sisäpuolella ja pyysi minua juttelemaan. Menin etupenkille, häntä vastapäätä. Puhuttiin niitä näitä, ihan normaalia keskustelua. Jossain vaiheessa Gustafsson sanoi, että muistuttaisin hänen edesmennyttä ystäväänsä. Hän kysyi olenko kuullut puhuttavan Bodomjärven surmista. Olin niistä joskus kuullut mutta en sen enempää. En tiennyt sitäkään että tämä Nils on ainoana jäänyt henkiin.
Gustafsson pyysi minua katsomaan hänen kasvoissaan olevia arpia. En niitä kuitenkaan nähnyt. Hän kertoi lyhyesti Bodomjärven tapahtumista ja kertoi olevansa henkirikosten takana. Ainakin minut hän sai vakuuttuneeksi siitä, että nimenomaan hän on vastuussa kolmen ihmisen kuolemasta. Muistikatkoksesta ei ollut tietoakaan kun keskustelimme Bodomista.
Hän suhtautui koko asiaan kylmästi ja vaikutti suorastaan ylpeältä siitä, kuinka helppoa on tehdä tällaista niin, ettei siitä jää kiinni. Hän koki huvittavana sen, ettei kukaan hoksannut epäillähäntä. Hän suorastaan naureskeli sen aikaisille rikostutkijoille.
Nils mainitsi vielä, että murha-asetta ei tulla koskaan löytämään. Sitä ei kuulemma ole etsitty oikeasta paikasta. Sitä ei kuulemma löydy maasta eikä vedestä. Hän totesi, että poliisien olisi kannattanut aikoinaan katsoa enemmän puiden latvojen suuntaan.
Gustafsson sanoi myös, että "kaikkea se mustasukkaisuus teettää". Muistan hänen myös sanoneen "ettei naisiin voi luottaa". Teltassa oli ollut riitaa ja pojat ottivat yhteen.
Nils kertoi saneensa puukosta ja että arpia oli tullut paljon. Sitä ihmettelen, että kun Gustafsson on paljon puhunut takaraivossa olleista vammoistaan. Minulle hän ei maininnut muista kuin kasvon seudun vammoista.
Gustafsson kertoi uhrin näyttelemisen olleen helppoa."