Todellisuudessa matka on 1100 m.MT: Ja kioskilta on siitä tapahtumapaikalle…joku…kilometrejä?
GL: Siinä on kai puoli kilometriä.
Samassa mittakaavassa kengät olisivat löytyneet 450-650 m:n päästä, mikä vastaa lehdissä ollutta tietoa niiden löytöetäisyydestä.MT: Mulla ei nyt ole tämän parempaa karttaa mukana..siitä kuitenkin löytyivät kaukaa, satoja metrejä, kilometrejä?
GL: Kaks kolmesataa metriä
Vallivaaran kansakoulu 23.6.60
Ahtokari
Asianomistaja, apumies Nils Wilhelm Gustafsson, osoite Hämeenkylä, Askela, ilmoitti syntyneensä 10.5.1942 Helsingin pitäjässä sekä olevansa kirjoilla Helsingin pitäjän seurakunnassa.
Asian johdosta kuulusteltuna asianomistaja Gustafsson kertoi, että hän oli lauantaina kesäkuun 4 päivänä, kertojan muistaman mukaan hieman yli kello 16 lähtenyt yhdessä Keimolasta kotoisin olevan Seppo Boismanin ja Viherkummusta kotoisin olevien Irmeli Björklundin ja Tuulikki Mäen kanssa retkelle Bodomin järvelle. Kertoja oli ensin noutanut Boismanin ja senjälkeen he olivat hakeneet tytöt Viherkummusta. Matka oli tehty kertojan ja Boismanin moottoripyörillä. Reitti oli ollut Viherkumpu-Vantaa-Hämeenkylä- Laaksolahti – Bembölen tienhaara, josta he olivat kääntyneet Bodomin järven länsipuolella kulkevalle tielle. Tieltä he olivat kääntyneet erään kioskin luota oikealle ja kulkeneet vedenpuhdistus laitoksen ohi järven etelärannalle, jossa he olivat ajaneet tapahtumapaikkana olleeseen niemeen.
Kysyttäessä kertoja selitti, että retkelle lähdöstä oli päätetty suunnilleen noin viikko aikaisemmin ja tällöin oli kertojan ja Boismanin kesken sovittu paikasta, jonne retki tehtäisiin. Tytöt olivat myös saaneet tietää tehtävästä retkestä, mutta heille oli sanottu mentävän sellaiseen paikkaan, jossa kertoja ja Boisman olivat nimittäin yli kaksi vuotta sitten kerran käyneet polkupyörillä kyseisellä niemellä ja päättäneet tehdä sinne joskus myöhemmin retken. Kysyttäessä kertojalta, keille hän oli ilmoittanut määränpään, hän kertoi sanoneensa sen vain Tauno Ratiselle. Ratinen oli nimittäin ollut edellä kerrotulla polkupyöräretkellä mukana ja kertoja oli ilmoittanut heidän menevän samaan paikkaan, jossa he silloin polkupyöräretken aikana olivat käyneet. Ratisen olisi pitänyt myös tulla mukaan, mutta hänelle oli tullut työeste. Kertoja ei tiedä olisiko Boisman kertonut retken päämäärästä jollekin. Kotonaan kertoja ei ollut tarkemmin ilmoittanut, minne retki tehtäisiin.
2
Aikaisemmin mainittuun niemekkeeseen saavuttuaan he olivat todenneet siellä olevan ihmisiä ja olivat päättäneet lähteä hakemaan toista leiriytymispaikkaa. Kaikki varusteet mukana he olivat palanneet takaisin kioskin luo ja lähteneet siitä ajamaan järven länsipuolella kulkevaa tietä järven pohjoispäähän, jossa he olivat kääntyneet takaisin, koska sieltäkään ei löytynyt sopivaa paikkaa. Oittaan kartanon luona he olivat tulleet paikalle, jossa pellolle johtava tie oli suljettu puomilla. He olivat ajaneet puomin sivusta kyseiselle tielle ja tulleet vedenpuhdistuslaitoksen luo, josta he edelleen olivat kulkeneet samaan niemeen, jota he jo aikaisemmin olivat käyneet katsomassa.
Seurueen saapuessa uudelleen niemekkeeseen kello oli ollut 17 paikkeilla. Niemekkeessä oli seurueen saapuessa sinne ollut muita ihmisiä uimassa, mutta heidän saavuttuaan nämä olivat lähteneet pois. Noin puolen tunnin kuluttua seurueen saapumisesta niemekkeessä oli ollut vain seurueeseen kuuluneet. Kysyttäessä oliko lännen puolella olevassa niemekkeessä ja niemekkeiden välisellä rannalla ollut ihmisiä kertoja selitti, että puolen tunnin kuluttua heidän saapumisestaan nekin olivat tyhjentyneet.
Perille saavuttuaan kertoja ja Boisman olivat pystyttäneet Boismanin hankkiman teltan siten, että sen oviaukko oli itään päin. Moottoripyörät oli asetettu teltan eteläpuolelle koivuja vasten. Teltan tultua pystytetyksi seurue oli ajoittain ollut teltassa ja sen ulkopuolella. Kertoja ja Boisman olivat alkaneet ryypätä Boismanin hankkimaa Vaakuna-viinaa. Tytöt eivät osallistuneet tähän, eikä heillä kertojan tietämän mukaan ollut ollut omia alkoholijuomia mukana. Kertoja ja Boisman olivat tyhjentäneet pullon melko nopeasti ja sen jälkeen se oli heitetty teltan oven eteen. Pulloon oli jätetty noin viisi senttiä seuraavaa aamua varten. Kysyttäessä kertoja ilmoitti, että Vaakuna-viina oli ollut alkuperäisessä pullossa. Kysyttäessä kertojan tilaa pullon tyhjentämisen jälkeen hän selitti, että "tuntui se pikkasen".
Kysyttäessä kertojalta oliko heillä ollut mukana likööriä kertoja kielsi sen ja selitti vielä, että hän ei ollut havainnut niemekkeessä, rannalla, tyhjääkään likööripulloa.
3
Seurueen mukana olleista virvoitusjuomista kertoja selitti, että hänellä itsellään oli muistamansa mukaan ollut kaksi pilsneri-pulloa sekä neljä pulloa Step –tai Jaffa-nimistä juomaa. Kyseiset pullot kertoja oli ostanut ennen retkelle lähtöä Toivolan kaupasta Askelasta. Matkan varrella Boisman oli ostanut Bembölessä Kahvitupa-nimisestä kahvilasta kuusi pulloa Jaffa-nimistä juomaa. Kummallakin tytöillä oli ollut mukana myös Jaffa-nimistä juomaa kertojan tietämättä kuitenkaan kuinka paljon. Kysyttäessä kertoja selitti, että pullot oli viety veteen teltan alapuolelle ja peitetty havuilla.
Tyhjät pullot oli jätetty Boismanin moottoripyörän viereen. Kysyttäessä kertoja selitti, että hänen tietämänsä mukaan hänelle itselleen oli illan päätyttyä jäänyt kaksi pilsneripulloa ja kaksi virvoitusjuomapulloa, mutta hän ei tiedä mitä muille oli jäänyt.
Mukana olleista savukkeista kertoja selitti, että hänellä itsellään oli ollut kolme rasiaa Broadway-savukkeita, joista yksi oli ollut taskussa ja kaksi kassissa. Boismanilla oli ollut joko Boston 100-tai Bristol-savukkeita kertojan tietämättä niiden määrää. Tytöillä oli kertojan tietämän mukaan ollut yksi yhteinen Bristol-rasia. Kertojalla ja tytöillä oli ollut tulitikkuja ja Boismanilla savukkeensytytin.
Mukana oli ollut myös purukumia, jota Boisman oli ostanut aikaisemmin mainitusta kioskista. Purukumin merkkiä ja määrää kertoja ei muista.
Kertojalla oli ollut itsellään pieni linkkuveitsi. Boismanilla oli ollut tupeton puukko, jonka mallia kertoja ei tarkemmin muista. Puukon terän ympärille oli ollut käärittynä eristysnauhaa ja sitä oli säilytetty Boismanin kassissa. Tytöillä mahdollisesti olleista veitsistä kertojalla ei ole tietoa.
Teltan pystyttämisestä kertoja selitti, että telttakepit oli noudettu telttapaikan eteläpuolella raja-aidan lähellä kasvavasta lepiköstä, jonka paikan kertoja maastossa näytti tutkijoille. Kepit oli katkaistu Boismanin puukolla, jolla ne oli myös teroitettu. Kepit oli lyöty maahan telttapaikan lähettyviltä löytyneellä kivellä, jota löytöpaikkaa kertoja ei tarkemmin muista. Kivi oli ollut pyöreä eikä siinä ollut ollut mitään teräviä särmiä. Sen jälkeen kun telttakepit oli lyöty
Lisäykset pöytäkirjaan tumman sinisellä.4
maahan kivi oli heitetty teltan lähettyville kertojan muistamatta paikka tarkemmin.
Kyseltäessä kertojalta illan myöhäisempiä tapahtumia viinapullon tyhjentämisen jälkeen kertoja selitti, että sen jälkeen he olivat menneet nukkumaan. Kertojan muistaman mukaan he eivät olleet poistuneet niemekkeestä illan aikana. X) (lisäys sivun lopusta: Kysyttäessä kertojalta uimisesta hän selitti, että tytöt olivat käyneet uimassa teltan alapuolella. Kertoja ja Boisman olivat myös aikoneet uida, mutta vesi oli ollut heistä liian kylmää.) Kertojan muistaman mukaan nukkumaan meno oli tapahtunut kello 22.30 aikoihin. Teltan ovesta oikealle katsoen nukkumajärjestys oli ollut seuraava: Tuulikki Mäki, Seppo Boisman, kertoja ja Irmeli Björklund. Kertoja selitti olevansa aivan varma siitä, että järjestys oli ollut tällainen. Kaikki varusteet oli siirretty telttaan sisälle lukuun ottamatta tyhjiä pulloja ja kenkiä, jotka oli jätetty teltan oven viereen. Kertoja ja Boisman olivat riisuneet nahkapuseronsa ja tehneet niistä päänalusen. Tytöt olivat ruvenneet nukkumaan täysissä pukeissaan.
Yöllä kertoja oli herännyt ja todennut Boismanin kaivavan esiin kalastustarvikkeita ja lähtevän ulos. Kertoja oli tällöin ajatellut mennä uimaan ja hän oli lähtenyt teltasta ulos ja pukenut ylleen uimahousut ja lähtenyt Boismanin perään. Tytöt olivat kertojan lähtiessä nukkuneet. Boisman oli ollut onkimassa niemekkeen päässä olevalla kalliolla ja kertoja oli mennyt hänen luokseen. Boisman oli ollut puettuna farmarihousuihin ja paitaan. Hänellä ei ollut ollut ongenvapaa, vaan ainoastaan noin 10 sentin mittainen kapula, johon siima oli kiinnitetty. Kertoja ei veden kylmyyden vuoksi ollut mennyt uimaan vaan oli lähtenyt takaisin teltalle. Samanaikaisesti Boisman oli lähtenyt siirtymään länsipuolella olevaan niemekkeeseen.
Kertojan päästyä teltalle hän oli todennut tyttöjen olevan hereillä vaikkakin he olivat olleet makuulla. Kertoja oli tämän jälkeen vaihtanut
5
ylleen farmarihousut ja pitkähihaisen paidan ja kävellyt takaisin samaan paikkaan niemekkeen kärkeen, josta hän aikaisemmin oli yrittänyt mennä uimaan. Täällä seistessään kertoja oli todennut Boismanin olevan länsipuolella olevan niemekkeen kärjessä istumassa ja onkimassa. Kertoja oli tämän jälkeen mennyt takaisin teltalle, jossa tytöt edelleen olivat olleet hereillä. Kertoja oli mennyt omalle paikalleen makuulle. Hetken kuluttua Boisman oli tullut takaisin ja kertonut, että hän ei ollut saanut yhtään kalaa.
Telttaan palattuaan Boisman oli sulkenut teltan oviaukon naruilla minkä jälkeen he olivat ruvenneet nukkumaan samassa nukkumajärjestyksessä kuin aikaisemminkin illalla. Kysyttäessä kertoja selitti, että hän ei muista sitä olisiko hän todennut jonkin nukkuneen ennen häntä. Kertoja selitti viimeisen muistikuvan olevan sen kun he menivät nukkumaan.
Kysyttäessä kertojalta, mihin aikaan Boisman oli mennyt onkimaan, kertoja selitti muistelevansa sen tapahtuneen kello 4 aikaan. Kertoja ei ollut katsonut aikaa kellosta. Joka tapauksessa Boismanin ongelle lähtö oli tapahtunut ennen auringon nousua. Uimahousuihin pukeutuneena kertoja arveli itse olleensa rannalla noin 15 minuuttia ja toisella kerralla hän oli vain käväissyt ulkona. Kertojan arvelun mukaan Boisman oli ollut ulkona teltasta noin tunnin verran. Kysyttäessä kertoja kielsi käyneensä siinä niemessä, johon Boisman oli siirtynyt onkimaan.
x) lisäys sivulta 6 sivulle 5. Kysyttäessä kertojalta, oliko hän huomannut sinä aikana, jonka he niemessä olivat viettäneet, ketään muita henkilöitä liikuskelevan siellä kertoja ilmoitti, että hän ei ollut nähnyt ketään. Kukaan seurueen jäsenistä ei myöskään ollut maininnut nähneensä ketään edellä mainituissa paikoissa
Kertoja selitti Irmeli Björklundin olleen hänen seuralaisensa ja Tuulikki Mäen olleen Boismanin seuralaisen. Kysyttäessä kertoja kielsi olleensa Björklundin kanssa telttaretken aikana sukupuoliyhteydessä eikä edes sellaista yrittäneensä. Kysyttäessä samaa asiaa Boismanin ja Mäen suhteen kertoja selitti, että sitä hän ei osaa sanoa. Kertoja oli kyllä kaksistaan ollut Björklundin kanssa teltassa Boismanin ja Mäen ollessa ulkona, mutta Boisman ja Mäki eivät olleet olleet koskaan kaksistaan teltassa.
Kertoja selitti tunteneensa Boismanin noin kahdeksan vuoden ajan ja Boisman oli ollut hänen paras toverinsa. Joskus kouluaikoina heillä oli ollut riitaa, mutta ei koskaan sen jälkeen. Erikseen kysyttäessä kertoja ilmoitti, että retken aikana
6
ei ollut ollut mitään riitaa.
Kertoja oli tullut tuntemaan Irmeli Björklundin muistamansa mukaan viime toukokuun alkupäivinä. Kertoja oli ollut tällöin Boismanin kanssa ajelemassa, jolloin he olivat nähneet tytöt Viherkummun kioskin luona ja pysähtyneet heidän luokseen. Boisman oli jo aikaisemmin seurustellut Tuulikki Mäen kanssa ja hän oli tuntenut myös Björklundin. Kertoja oli ensi tapaamisen jälkeen tavannut Irmeli Björklundin kolme kertaa viikossa. Kysyttäessä kertoja selitti, että hän ei tiedä mitään Björklundin ja Mäen aikaisemmista miestuttavuuksista.
Kysyttäessä kertoja selitti, että hän ei osaa epäillä ketään syylliseksi, sillä ainakaan hänellä itsellään ei pitäisi olla ketään vihamiehiäkään.
Kertoja ilmoitti vaativansa syylliselle rangaistusta sekä korvausta anastetusta omaisuudestaan, josta kertoja ei itse vielä ole selvillä, myöhemmin esitettävän laskelman mukaan sekä esittävänsä muutkin mahdolliset vaatimuksensa myöhemmin.
Luettu ja omistettu,
Nils Gustafsson
Olisiko metri sivuun riittänyt hengissä säilymiseen? Mielestäni telttaa ei olisi pitänyt laittaa polulle. Tien tukkiminen on Suomessa hankala juttu. Se kelpaa viimeiseksi pisaraksi ärhentelyn alkamiseen, ja ensimmäiseksi askeleeksi kohti eskalaatiota. Tiellä makaaminen taas on vaarallista. Ymmärsivätköhän mitä riskejä ottivat?konsta kirjoitti:Kohtaloa. Muualla olsi koko porukka säilynyt hengissä. Veikkaan.
Varmasti ärsyttävää, ja miinuksia epäilemättä keräsivät joidenkin silmissä. Tunnelmista on RK:n kuvaus kuulustelupöytäkirjassa vuodelta 2003. Periaatteessa tulenteko ja telttailu olivat kiellettyjä niemessä, joten toimenpiteitä kenties odotettiin olemassa olevan käytännön pohjalta. Toinen asia on, olisiko hiljaisesti esiintyneitä sekapariretkeläisiä ruvattu väkisin häätämään vuonna 1960. Pelkkä miesporukka olisi voinut saada lähdön. Eikö jossain haastattelussa heitä pidetty tavallisina mukavina nuorina. Olivatko kertojat kioskilla tavanneet heidät vai missä? Jos paikalliset eivät käyttäytyneet uhkaavasti, niin vihamielisyyttä ei ehkä niin helposti aistittu, eikä katsottu asioita siltä kannalta. Eivätköhän nuoret enemmän keskittyneet tosiinsa, kuin ulkomaailmaan?konsta kirjoitti:Käsittääkseni Nissen porukan olisi pitänyt tajuta myös muutkin riskit, ....