Jukka kirjoitti::o) kirjoitti:Mikkelin miehen kertoma kyllä jotenkin sopisi vahvistamaan Virpin tarinaa.
Poliisit olivat kuulustelleet Virpia kaikessa hiljaisuudessa. Hänet todettiin epäuskottavaksi, koskapa häntä ei oikeuteen kutsuttu.
Virpin uskottavuutta olisivat lisänneet seuraavat seikat:
1) Hän olisi kertonut poliisille kuulemastaan heti tuoreeltaan.
2) Joku kolmas henkilö olisi kuullut Nilsin ja Virpin välisen keskustelun ja Virpin keskustelukumppani voitaisiin luotettavasti tunnistaa Nils Gustafssoniksi.
3) Virpi olisi kertonut jotakin spesifia tietoa, jota ei voi lukea lehdistä tai muista julkisista lähteistä ja tiedon paikkansapitävyys voitaisiin varmentaa (esimerkiksi kaivamalla murha-ase esiin Virpin kuulemasta paikasta).
Jos Virpi on kertonut myös Mikkelin miehelle, ei se mitenkään paranna tarinan uskottavuutta. Poliisi lienee selvittänyt, onko tällaista Mikkelin miestä edes olemassa. Todennäköisesti ei, koska Virpin satua ei pidetty uskottavana. Mahdollinen Mikkelin miehen olemattomuus ei kuitenkaan ollut pääsyy sille, ettei Virpin tarinaa otettu todesta.
Kuten kirjoitin: se oli virhe, että juttu tuli esiin aikakauslehden kautta. Ihmettelen kyllä, miksi näin, mutta syynsä kullakin.
Et näytä sinäkään tajuavan sitä, ettei moista tarinaa Virpi itsekään liene ottanut todesta Gustun sen kerrottua, ja että kyse oli silloin jo ammoin unohtuneista tapahtumista.
Kun Lindmanin ohjelma sitten esitettiin, on tarina näyttäytynytkin aivan uudessa valossa.
Lähtisitkö sinä kertomaan vuosien takaista keskusteluasi poliiseille? Minä olisin tuossa tilanteessa kyllä lähtenyt, siis Lindmanin ohjelman muistutettua sen mieleeni, mutta ihmisiä on erilaisia.
Käsitin tämän todistajan halunneen pysyä jutusta erossa, mutta onneksi hän toi sentään kertomuksensa julki.
Se, ettei häntä oikeuteen kelpuutettu, johtuu juuri todistamisen mahdottomuudesta, siis tarinaa ei olisi saatu "juridisesti" uskottavaksi.
Hölmöhän Gustafsson on, mutta ei sentään niin hölmö kuin sinä, siis että olisi kertonut tarinansa todistajan kuullen.
