MURHA.INFO

teemu kirjoitti:^Kiusallista voisi olla, että ensin syyttäjän vaatimuksesta haastetaan todistajaksi, ja sitten ensimmäisen syytteen mentyä kumoon, todistaja haastetaan syyttäjän uudesta vaatimuksesta vastaamaan väärän valan johdosta. Alkaisi olla sarjassamme maailman ihmisiä.

No just tuossahan se jutun juoni on. Syyttäjä ottaa riskin, jos valitsee epävakaan todistajan, jolla on vahvistamaton tarina. Moka voi olla vain syyttäjän, eikä juttua haluta enempää penkoa, eikä missään nimessä laittaa todistajaa kuseen.

Olisihan Gussella ollut mahdollisuus nostaa juttu väärästä valasta oikeudenkäynnin jälkeen samaan aikaan, kuin lehtiäkin alkoi syyttää, vaan eipä tehnyt.

Minä ainakin syyttömänä olisin vittuuntunut niin, että varmasti olisin vetänyt oikeuteen.

Kukahan sanoi, ettei enää kannata nostaa oikeusjuttuja joten tyydytään siihen mitä saadaan?

Olisiko sieltä Marjatalta löytynytkin jotain kuumaa ihan
ilman "koputuksiakin"?

Hessu52 kirjoitti:
Olisiko sieltä Marjatalta löytynytkin jotain kuumaa ihan
ilman "koputuksiakin"?

Jaa, no miksei sitten olisi kertonut samantien oikeudessa? Vai ottiko valehtelijan maineen ihan ehdoin tahdoin, mielellään?

konsta kirjoitti:

Hessu52 kirjoitti:
Olisiko sieltä Marjatalta löytynytkin jotain kuumaa ihan
ilman "koputuksiakin"?

Jaa, no miksei sitten olisi kertonut samantien oikeudessa? Vai ottiko valehtelijan maineen ihan ehdoin tahdoin, mielellään?

Hessu taisi meinata sitä, että lisä oikeusjutut olisivat voineet poikia lisää pengottavaa ja paljon mahdollisesti pimennossa olevaa olisi voinut tulla ilmi. Nyt Nisse saattoi huokaista helpotuksesta kun selvisi tsägällä Sahakankaastakin. Seuraavalla kerralla vois käydä huonommin, ei oteta riskiä.... Ja samaa on varmaan suositellut Leppiniemikin, joka suht viksuna naisena on varmasti ymmärtänyt jutun juonen kun keissiin päässyt kunnolla perehtymään. Hän jos kuka on varmasti kuullut monia versiittoja illan kulusta ja niistä on sitten valittu tilanteeseen sopivin. Tästä on kenenkään turha ärähtää, koska noin puolustusasianajaja toimii. Puolustaa ja siitä hänelle maksetaan.

Loka kirjoitti: Hän jos kuka on varmasti kuullut monia versiittoja illan kulusta ja niistä on sitten valittu tilanteeseen sopivin. Tästä on kenenkään turha ärähtää, koska noin puolustusasianajaja toimii. Puolustaa ja siitä hänelle maksetaan.

No Leppiniemlle tämä sattui olemaan melko helppo keissi. Ei tarvinnut edes venyyttää moraalia.

konsta kirjoitti:

Loka kirjoitti: Hän jos kuka on varmasti kuullut monia versiittoja illan kulusta ja niistä on sitten valittu tilanteeseen sopivin. Tästä on kenenkään turha ärähtää, koska noin puolustusasianajaja toimii. Puolustaa ja siitä hänelle maksetaan.

No Leppiniemlle tämä sattui olemaan melko helppo keissi. Ei tarvinnut edes venyyttää moraalia.

Kysyppä Leppinimeltä oliko helppo? Veikkaan että vastaus on ei. Ja moraalisesti on voinut olla raskasta, mutta ammatinvalinta kysymys....

Muistanko oikein - että Leppiniemikin totesi sen, että vaikka Gustafsson olisi syyllinenkin - teko on, joka tapauksessa vanhentunut tappona ??

Hyvin olet Loka oppinut minut tuntemaan, vaikka ollaankin tunnettu suht vähän aikaa.

Noinhan se meni, juuri niin kuin kirjoititkin, hyvä Loka.

Hessu52 kirjoitti: Olisihan Gussella ollut mahdollisuus nostaa juttu väärästä valasta ..

Ei väärä vala ole asianomistajarikos vaan yleisen syytteen alainen.

awa kirjoitti:Muistanko oikein - että Leppiniemikin totesi sen, että vaikka Gustafsson olisi syyllinenkin - teko on, joka tapauksessa vanhentunut tappona ??

Kyllä Leppiniemi heti alkuvaiheessa totesi, että koko prosessi saattaa olla turha, koska silloisen lain mukaan teko kuitenkin olisi jo vanhentunut. Myöhemmin kanta muuttui selvästi: Leppiniemi ilmoitti ykskantaan omana mielipiteenään, että Nils on väkivaltarikoksen uhri.

Se, että tuo vanhentuminen kirjattiin vielä puolustuksen vastaukseen, on taas normaalia juristien kapulakieltä, eli velvollisuus ottaa kaikki asiaan liittyvät seikat huomioon.

Tilannehan muuttui prosessin aikana siten, ettei vanheneminen kiistettiin jyrkästi vierallisella taholla heti prosessin alussa. Mutta kun juttu venyi, niin sekin mahdollisuus otettiin esiin, instituutionalisen lynkkauksen tukijoukot(esim Santavuori) jopa vaativat vanhentumisen käsittelyä oikeudenkäynnin aluksi. Ja kun kakkossyyttäjäkin vihjaili syyteharkinnan aikana tuosta mahdollisuudesta, niin tuli mieleen, että instituutio yrittäisi vielä viimekädessä kaataa jutun ja pelastaa kasvonsa.

Puolustuksen kanta oli selvä: oikeudenkäyntiin mennään päättämään syyllisyydestä, vanhentuminen olisi sivuseikka. Oikeusoppineetkin pitivät tätä reiluna ja Nilsin oikeusturvan kannalta oikeana ratkaisuna.

konsta kirjoitti:
Kyllä Leppiniemi heti alkuvaiheessa totesi, että koko prosessi saattaa olla turha, koska silloisen lain mukaan teko kuitenkin olisi jo vanhentunut...

...Puolustuksen kanta oli selvä: oikeudenkäyntiin mennään päättämään syyllisyydestä, vanhentuminen olisi sivuseikka. Oikeusoppineetkin pitivät tätä reiluna ja Nilsin oikeusturvan kannalta oikeana ratkaisuna.

Mielestäni jos puolustus olisi halunnut ratkaistavaksi ensin sen, tulkitaanko teko vanhentuneeksi vai ei, olisivat he sivulauseessa tunnustaneet teon.

Oli luonnollista, että puolustus halusi ensin oikeuden päätöksen syyllisyydestä, koska se jätti vielä, mahdollisen epäedullisen päätöksen sattuessa, kiistää teko murhana. Näin oikeuslaitos olisi joutunut outoon tilanteeseen, jossa olisi pitänyt arvioida minkä aikaisen lain ja oikeuskäytännön nojalla asia ratkaistaan.

awa kirjoitti:
Mielestäni jos puolustus olisi halunnut ratkaistavaksi ensin sen, tulkitaanko teko vanhentuneeksi vai ei, olisivat he sivulauseessa tunnustaneet teon.

Oli luonnollista, että puolustus halusi ensin oikeuden päätöksen syyllisyydestä, koska se jätti vielä, mahdollisen epäedullisen päätöksen sattuessa, kiistää teko murhana. Näin oikeuslaitos olisi joutunut outoon tilanteeseen, jossa olisi pitänyt arvioida minkä aikaisen lain ja oikeuskäytännön nojalla asia ratkaistaan.

Jo on kiemurtelussa saavutettu taas uusi taso, joka on ylittämätön.

Awa, eikä todellakan mieleesi tullut, että, että koko oikeudenkäynti oli kysymys syyllisyydestä. Puolustus ei mitään muuta halunnut. Nilsin kannalta vain syyllisyydellä oli merkitystä.

Tiedän, ettet ole noin tyhmä, joten sinun täytyy olla tarkoistuhakuinen.

Olen juuri tuota mieltä, mitä kirjoitin.

Mielipiteeni on juuri niin kuin noissa edellisissä teksteissä kirjoitinkin - puolustus halusi ensin oikeudenkäynnin syyllisyydestä.

Se oli heidän kannalta järkevää ja ymmärrettävää, juuri niin kuin edellä kirjoitin. Yritä konsta ymmärtää lukemaasi - ei näitä asioita kukaan jaksa lukemattomasti toistaa.

Hessu52 kirjoitti:Olisihan Gussella ollut mahdollisuus nostaa juttu väärästä valasta oikeudenkäynnin jälkeen samaan aikaan, kuin lehtiäkin alkoi syyttää, vaan eipä tehnyt.

1) Minä ainakin syyttömänä olisin vittuuntunut niin, että varmasti olisin vetänyt oikeuteen.

Kukahan sanoi, ettei enää kannata nostaa oikeusjuttuja joten tyydytään siihen mitä saadaan?

2) Olisiko sieltä Marjatalta löytynytkin jotain kuumaa ihan
ilman "koputuksiakin"?

-------------------------------------------------------------------------------

Tuo puheenvuoro toi mieleen ajatuksia.

Ainakin näyttää siltä, että syytetty saa puhua mitä sattuu, totuutta tai muunnettua totuutta, siihen ei siinä mielessä puututa. Syyttäjän pitää näyttää toteen omat väittämänsä. Lisäksi oletetaan, että syyttäjän on pitäydyttävä totuudessa enemmän kuin syytetyn. Kun liikutaan sellaisella alueella, missä oikeaa totuutta ei tiedetä, voi kumpikin osapuoli esittää melkein mitä tahansa. Ei voida väittää vastaan, kun ei tiedetä totuutta.

Kun poliisi ja lehdistö olivat esiintyneet tässä jutussa niinkuin esiintyivät, ei yksittäisen ihmisen mielipide tunnu niin painavalta, kuin normaalisti tuntuisi. Ei kannata jokaista kirjoittajaa haastaa oikeuteen, siinä menisi samalla omakin mielenrauha lopullisesti. Osa kirjoittelijoista, niinkuin tännekin kirjoittelijoista, on poliisin antamien lausuntojen ja lehdistön kirjoittelun "aivopesemiä" , eivätkä voi luopua lehdistön kirjoittelun mukaan luomastaan käsityksestä, vaan jääräpäisesti pitävät alkuperäisen kantansa, vaikka esiin tulisi sitä vastaan olevia tosiseikkoja.

MS:n kertomus sisälsi niin monia virheitä, että sitä ei uskottu. Oikeus totesi sen kaunopuheisesti "epäluotettavaksi". Ainakin minä sain sen vaikutelman, että se oli keksitty "aivan omasta päästä". Näyttää siltä, että oikeus ei aivan helposti lähde syyttämään väärän todistuksen antajaa, vaan toteaa vain sen lausunnon "epäluotettavaksi". Oikeudessahan esiintyi mm. paikallinen asukas, joka kertoi, että MS:n kuvaama kulkureitti oli mahdotonta kulkea v. 1960. Hän tunsi sen rannan, oli sen rannan asukas.

Kun Sariola tuossa taas puhut sellaisista asioista, joista luulee jotain tietävänsä täyttä paskaa, niin pitääpä oikaista.

Jos joku on minua kohtaan oikeudessa lausunut valan velvoittamana väärän lausuman, eli antanut väärän todituksen, voin aivan hyvin tehdä siitä rikosilmoituksen ja viedä lausuja oikeuteen.

Ei minun tarvitse odottaa, että syyttäjä tekisi mitään, kylla minun itseni on tehtävä jotain,jos haluan oikeutta, tiedän sen kokemuksesta.

Kunhan vain menen tekemään ko. henkilöstä rikosilmoituksen siihen poliisipiiriin missä oikeutta käytiin.

Toki muuallakin otetaan rikosilmoitus vastaan, mutta poliisi suorittaa tutkimuksensa siellä, missä epäilty rikos on tehty.

Poliisi suorittaa esitutkimuksen, jonka jälkeen asia menee syyttäjän harkittavaksi.

Syyttäjällä on noin vuosi aikaa pitää papereita pöytälaatikossaan, ennen kuin hänen esimiehensä alkavat kysellä, miksi juttu on kesken.

Nykyään syyttäjät ovat saaneet eduskunnan oikeusasiamieheltä lukuisia valituksia liian kauan "makuuttamistaan" jutuista, jotka olisi voinut viedä eteenpäin, tai jättää asia käsittelemättä.

En vaan ymmärrä, miksi tietyissä (talousrikoksissa etupäässä)tapauksissa asioita pitkitetään sillä vuodella.

Halutaanko sillä tutkinnan pyytänyttä nöyryyttää lisää, vai toimiinko hyvä velijärjestelmä siellä niin, ettei jo kerran käsiteteltyä juttua haluta ottaa uudestaan esille, koska sietä voisi nousta esille kiusallisisia asioita.