Bodom-tuomio tekstimuodossa

[JasseHames]

Tässä ketjussa koko 32-sivuinen tuomio julkaistaan pätkittäin. Jos viitsisitte ystävällisesti olla kommentoimatta ketjuun ennen kuin saan postattua tuomion kokonaisuudessaan. Julkaisun jälkeen omasta mielestään (tai jopa omissa suuruusharhoissaan) "hyvin korkeasti koulutetut" henkilöt yms. voivat sitten kertoa miltä osin tuomion perustelut (= näytön arviointi) ovat "lapsellisia ja naurettavia" tms.

Olen korjannut oikoluvun avulla eri tahojen (käräjäoikeus, syyttäjät, asianajajat) tekemiä kirjoitusvirheitä, ja muutenkin jotain merkityksettömiä eroavaisuuksia tietenkin löytyy verrattuna PDF-tiedostoon. Projekti on toteutettu muuntamalla PDF-formaatissa oleva tuomio ensin PNG-formaatin kuviin, minkä jälkeen kuvat on ajettu tekstintunnistuksen (OCR) läpi. Lopuksi tekstiä on oikoluettu ja paranneltu. Saa kommentoida ketjuun, jos jonkun mielestä löytämällään erolla/virheellä on jotain merkitystä.

Tuomiolauselma (kaikki eivät tunnu ollenkaan tietävän, mitä se tarkoittaa, tai eivät ole oikeasti lukeneet tuomiota, vaikka niin ilmeisesti houreissaan väittävät) löytyy tuomion lopusta ja se on vain yhden sivun mittainen.

PDF-formaatissa tuomio löytyy siis täältä: https://web.archive.org/web/20160327111 ... tuomio.pdf

[JasseHames]

1

JÄLJENNÖS
AVSKRIFT

ESPOON KÄRÄJÄOIKEUS
3.8 osasto

Laamanni Heikki Mikkola, puheenjohtaja
Käräjätuomari Juha Lehto
Lautamiehet Agneta Brenner, Marja Rahkonen,
Vilho Juutinen ja Peter Wellmann

TUOMIO N:0 05/2193

7.10.2005

Asiano:
R 05/1001

Syyttäjä

Johtava kihlakunnansyyttäjä Tom Ifström
Kihlakunnansyyttäjä Heli Haapalehto

Vastaaja(t)

GUSTAFSSON, NILS WILHELM

Asianomistaja(t)

BJÖRKLUND, JUHANI ENSIO
BOISMAN, SAKARI TARMO
KEIHÄS, ALLI MARIA
MÄKI, ANTTI EINO JAAKKO
MÄKI, REINO ILMARI
REUTER, KYLLIKKI KATARIINA
RUNDBERG, SIRKKA HANNELE
SILLANPÄÄ, ANNA-LIISA
TAKALA, HANNU HENRIK
TAKALA, JUHANI ILMARI
TAKALA, VELI-PEKKA

Asia
KOLME MURHAA

Vireille
8.6.2005

VAATIMUKSET

Syyte

Nils Wilhelm Gustafsson on tuomittava rangaistukseen seuraavista rikoksista

1. MURHA

(2400/R/0000072/60)

Rikoslaki 21 luku 1 § 1 mom (39/1889)
Rikoslaki 21 luku 2 (21.4.1995/578)

5.6.1960 ESPOO

Gustafsson on tahallaan tappanut Seppo Antero Boismanin lyömällä häntä
useita kertoja teräaseella kaulaan ja todennäköisesti laakealla painavalla
esineellä päähän ainakin kolme-neljä kertaa, aiheuttaen viiltohaavoja ja
hankautumaa kasvoihin, kaulaan kaksi pistohaavaa, joista toinen on
tunkeutunut henkitorveen aiheuttaen veren hengittämistä seka kaksi
pinnallista viiltohaavaa, hankautuman oikeaan yläsolisluukuoppaan,
pistohaavan, joka on tunkeutunut rintaonteloon ja oikeaan keuhkoon
aiheuttaen runsasta verenvuotoa oikeaan keuhkopussiin sekä hankautumaa
vasempaan kateen, murtuman alaleukaan, verenvuotoa pääkamaraan, kallon
murtuman, kovan aivokalvon alaista verenvuotoa sekä ruhjoutumista isoihin
aivoihin.

Boismanin peruskuolemansyy on ollut oikean yläsolisluukuopan rintaonteloon
ja oikeaan keuhkoon tunkeutuva pistohaava ja välitön kuolinsyy on ollut
runsas verenvuoto oikeaan keuhkopussiin. Kuolemaan myötävaikuttavana
tekijänä on ollut kallonmurtuma, aivojen ruhjevamma sekä henkitorveen

[JasseHames]

2

tunkeutuva pistohaava.

Teko on tehty erittäin raa'alla ja julmalla tavalla sekä vakaasti harkiten ottaen
huomioon se, että lyöntejä on ollut lukuisia ja teossa on käytetty kahta eri
tekovälinettä ja tekoa on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä
törkeänä.

2. MURHA
(2400/R/0000072/60)
Rikoslaki 21 luku 18 1 mom (39/1889)
Rikoslaki 21 luku 2 (21.4.1995/578)

5.6.1960 ESPOO

Gustafsson on tahallaan tappanut Anja Tuulikki Mäen lyömällä häntä ainakin
kaksi kertaa laakealla painavalla esineellä pään vasemman takaraivon
yläulkosivulle aiheuttaen hänelle päähän vasemmalle takaraivon seutuun 7
cm:n mittaisen risareunaisen ruhjehaavan, vasemmalle ohimoseutuun,
vasemman korvan yläpuolelle noin 3 cm pitkän verraten teräväreunaisen
pinnallisen haavan, vasemman takimmaisen aivokuopan seinämään
sisäänpainumamurtuman 9 x 7 cm laajuiselle alueelle, ruhjoutumista isoihin
aivoihin, noin 5 cm pitkän hankautuman kaulaan ja ruhjevamman oikean
käden nimettömään sormeen.

Mäki on kuollut päähän kohdistuneiden iskujen aiheuttaman kallonmurtuman
seurauksena syntyneeseen aivojen ruhjevammaan.

Teko on tehty vakaasti harkiten ja tekoa on myös kokonaisuutena arvostellen
pidettävä törkeänä.

3. MURHA
(2400/R/0000072/60)
Rikoslaki 21 luku 18 1 mom (39/1889)
Rikoslaki 21 luku 2 (21.4.1995/578)

5.6.1960 ESPOO

Gustafsson on tappanut Maili Irmeli Björklundin lyömällä häntä vähintään
kolme kertaa laakealla painavalla esineellä kasvoihin ja teräaseella ainakin
viisitoista kertaa niskaan ja kaulan alueelle aiheuttaen hänelle 6 cm pitkän
ruhjehaavan otsaan ja pirstaleisen otsaluun murtuman, murtumat molempien
etummaisten aivokuoppien pohjiin, ruhjehaavan ylähuuleen joka on huulen
pituussuuntaan nähden poikittainen, luuhun saakka ulottuvan ruhjehaavan
alaleuan kärkeen, viiltohaavan oikeaan yläluomeen, sidekalvonalaista
verenvuotoa silmiin, verenvuotoa pääkamaraan, kallon murtumia, lukinkalvon
alaista verenvuotoa, vaikeaa ruhjoutumista isoihin aivoihin, murtuman
yläleukaan ja alaleuan yhden etuhampaan ja neljän ylähampaan irtoamisen,
useita 2 - 2,3 cm:n mittaisia pistohaavoja, joista 14 niskan alueelle yhden
tunkeuduttua kaularangan III nikamaan, kämmenselkiin ihohankaumaa ns.
puolustusvammoja, verenvuotoa hengitysteihin, veren hengittämistä ja veren
nielemistä.

Björklund on kuollut päähän kohdistuneiden iskujen aiheuttamien
kallonmurtumien seurauksena syntyneeseen aivojen ruhjevammaan.

Teko on tehty vakaasti harkiten ja erittäin raa'alla ja julmalla tavalla. Tekoa on
myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Syyttäjän muut vaatimukset

[JasseHames]

3

Gustafsson on tuomittava vankeuteen elinkaudeksi.

Gustafsson on määrättävä vangittavaksi tuomion antamisen yhteydessä.

Gustafsson on velvoitettava korvaamaan valtiolle sen varoista korvattavaksi
tulleet todistelukustannukset.

Asianomistajien vaatimukset

Asianomistajat Juhani Ensio Björklund, Hannu Henrik Takala, Juhani Ilmari
Takala, Veli-Pekka Takala, Kyllikki Katariina Reuter sekä Sakari Tarmo
Boisman ovat yhtyneet syytteeseen ja vaatineet Gustafssonin tuomitsemista
rangaistukseen.

Syytteen perustelut

Björklund, Boisman, Mäki ja Gustafsson ovat saapuneet Bodominjärven
rannalle lauantaina 4.6.1960 noin kello 16.00 - 17.00. Teltan pystyttämisen
jälkeen seurue on viettänyt aikaa yhdessä, ja jossain vaiheessa illan aikana
seurue on käynyt noin kilometrin päässä olevan toisen telttaseurueen luona.
Jo tuossa vaiheessa Gustafsson on ollut jo päihtynyt ja haastanut riitaa
Boismanin kanssa. Seurue on palannut omalle telttapaikalleen, ja Boisman ja
Gustafsson on nähty vielä liikkeellä 5.6.1960 yöllä noin kello 03.30.

Riitaisuuden edelleen jatkuessa yöllä muu telttaseurue on sulkenut
Gustafssonin teltan ulkopuolelle ja laittanut teltan oviaukon kiinni. Gustafsson
on tämän jälkeen teltan ulkopuolella ollen viiltänyt telttakankaaseen aukkoja ja
katkaissut teltan harjaa pitäneet päätyjen narut, jolloin teltan päädyt ovat
kaatuneet ulospäin. Gustafsson on sitten käynyt käsiksi Boismaniin, jolloin
Boisman on potkaissut Gustafssonia leukaan Gustafssonin leuan murtuessa,
minkä jälkeen Gustafsson on lyönyt Boismania puukolla kaulaan sekä
aiheuttanut muut vammat Boismanille. Gustafsson on sitten lyönyt pakoon
yrittänyttä Mäkeä kivellä päähän sekä edelleen tämän jälkeen lyönyt
Björklundia ensin kivellä kasvoihin sekä sen jälkeen puukolla niskaan ja
kaulaan. Gustafssonilla on ollut teot tehdessään näköyhteys uhreihin.

Tekovälineet sekä kateisiin jääneen omaisuuden Gustafsson on hävittänyt
upottamalla ne mutapohjaiseen järveen tai kaivamalla ne maahan. Omat
kenkänsä sekä Boismanin kengät Gustafsson on piilottanut noin 600 metrin
päähän telttapaikasta. Gustafsson on tehnyt telttakankaaseen
hämäystarkoituksessa viiltoja, ja hän on riisumalla Björklundin ja hävittämällä
omaisuutta pyrkinyt saaman aikaan käsityksen ulkopuolisen henkilön
tekemästä seksuaalirikoksesta ja ryöstömurhasta.

Kahden silminnäkijän eli Heikki Salosen ja Martti Haapalaisen maahan
lysähtäneen teltan vieressä 5.6.1960 noin kello 06.00 näkemä mieshenkilö on
ollut juuri Gustafsson, ja jalat, jotka Salonen ja Haapalainen ovat nähneet
teltan päällä ovat olleet Björklundin jalat. Gustafsson on tämän jälkeen
riisunut Björklundin ja siirtänyt tämän ruumiin Mäen ruumiin päälle peitettyään
tätä ennen Mäen pään huovalla, minkä jälkeen Gustafsson on itse asettunut
makaamaan Björklundin päälle.

Kattavilla verijälkitutkimuksilla on osoitettu, että kenenkään ulkopuolisen
henkilön verta ei ole löytynyt teltasta tai Gustafssonin kengistä.
Verijälkitutkimuksilla on osoitettu, että verijäljet teltassa eivät vastaa
Gustafssonin kertomusta nukkumisjärjestyksestä. Gustafssonin veri
telttakankaan sisäpuolelle on tullut todennäköisesti Gustafssonin
kosketettua repeytyneen telttakankaan sisäpuolta sen jälkeen, kun hän on
saanut verta vuotavan vamman kamppailussa Boismanin kanssa.
Verijälkitutkimuksilla on osoitettu, että kengät ovat olleet tekijällä eli siis
Gustafssonilla jalassa hänen tehdessään teot.

[JasseHames]

4

Teräaseen jälkiä koskevilla tutkimuksilla on osoitettu, että viillot
telttakankaassa eivät vastaa uhreissa olevia jälkiä esimerkiksi Boismanin
kohdalla.

Mitään torjuntavammoiksi luokiteltavia vammoja ei Gustafssonilla ole todettu.
Lääketieteellisellä selvityksellä on osoitettu, että Gustafsson on ollut täysin
toimintakykyinen saamistaan vammoista huolimatta, eikä hänelle ole
aiheutunut mitään todellista tajunnan alenemista tai liikuntakyvyn
menettämistä. Myöskään minkäänlaista aivovammaa ja muistinmenetystä ei
Gustafssonilla ole ollut. Mikäli Gustafsson ei olisi ollut tekijä, hän olisi
tilanteessa lähtenyt hakemaan apua tai edes huutanut apua.

Gustafsson on luonteeltaan äkkipikainen ja väkivaltainen, ja hän on muita
seurueen jäseniä huomattavasti suurikokoisempana pystynyt teot tekemään.

Todistaja Marjatta Sahakankaan kertomuksesta on käynyt ilmi Gustafssonin
riitautuminen muun seurueen kanssa. Syynä riitaan on ollut Gustafssonin
mustasukkaisuus ja pettymys siitä, että hän ei ole pääsyt seksuaaliseen
kanssakäymiseen Björklundin kanssa. Gustafssonilla on siten ollut motiivi
tekoihin.

Telttaseurueessa on ollut kaksi miestä ja ajatus, että joku ulkopuolinen olisi
tällaisessa tilanteessa pyrkinyt kohdistamaan seksuaalirikoksen yhteen
seurueen naisista on täysin epäuskottava. Kateisiin jäänyt omaisuus on ollut
arvotonta, joten mistään ryöstömurhasta ei ole ollut kysymys.

Gustafsson on tapahtuman jälkeen systemaattisesti liioitellut vammojaan
saadakseen huomioon kiinnittymään pois itsestään. Gustafsson on samassa
tarkoituksessa myös kertonut, että häntä on raahattu tilanteessa, vaikka mitään
tukea tälle väitteelle ei löydy.

Telttapaikalta löytynyt tyynyliina on voinut olla siellä jo aikaisemminkin, eikä
tyynyliinalla ole merkitystä asian arvioinnissa sen enempää kuin silläkään,
että kaikista löydetyistä tavaroista ei ole tehty merkintöjä asiakirjoihin.

Arvioitaessa näyttöä kokonaisuutena Gustafsson on ainoa mahdollinen
henkirikosten tekijä.

Tutkinta rikosasiassa on aikanaan lähtenyt väärille urille, ja Gustafssonia on
virheellisesti pidetty uhrina. Ensimmäisen kerran Gustafssonia on kuultu
rikoksesta epäiltynä vasta vuonna 2004, kun tutkimustekniikan kehittymisen
kautta todellinen tilanne on selvinnyt.

Tappamiset on tehty vakaasta harkinnasta sekä erityistä raakuutta ja
julmuutta osoittaen. Teot ovat siten törkeitä, eikä syyteoikeus ole
vanhentunut.

Vastaus

Gustafsson on kiistänyt syytteen ja on vaatinut, että syyte hylätään.

Vastauksen perustelut

Gustafsson ei ole Björklundia, Boismania tai Mäkeä surmannut. Gustafsson
on ainoa väkivallan kohteeksi telttaretkellä joutuneesta seurueesta henkiin
jäänyt uhri. Surmaaja on ollut joku telttaseurueeseen kuulumaton
ulkopuolinen henkilö.

Gustafssonin omat muistikuvat tapahtumista päättyvät telttaseurueen
nukkumaanmenoon 5.6.1960 yöllä. Missään vaiheessa tätä ennen ei ole
käyty minkään toisen seurueen teltalla. Nukkumaanmenon jälkeen
muistikuvat Gustafssonilla ovat sairaalasta ilmeisesti seuraavalta keskiviikolta
tai torstaiaamulta. Syy muistikuvien puuttumiseen on Gustafssoniin erityisesti

[JasseHames]

5

pään alueelle kohdistettu voimakas väkivalta, ja sen seurauksena syntynyt
ilmeinen aivovamma.

Surmaamisten aikaan alueella on ollut lukuisia muita henkilöitä, joiden
kaikkien henkilöllisyyttä ei edes tiedetä. Kaksi silminnäkijää eli Heikki Salonen
ja Martti Haapalainen ovat 5.6.1960 noin kello 06.00 aikaan havainneet
tuntemattomaksi jääneen miehen poistuvan teltan välittömästä läheisyydestä
tilanteessa, jolloin Gustafsson jo on maannut kokoon lysähtäneen teltan
päällä. Salonen ja Haapalainen eivät ole voineet havaita muita uhreja. Kolmas
silminnäkijä eli Aarne Kivilahti on nähnyt ulkonäöltään samankaltaisen
henkilön poistuvan alueelta samoihin aikoihin.

Huomattava määrä telttaseurueen jäsenten omaisuutta on viety pois
rikospaikalta. Tästä omaisuudesta vain Gustafssonin ja Boismanin kengät on
löydetty polkua pitkin käveltäessä noin 800 metrin päästä teltalta muun
omaisuuden jäädessä kateisiin. Selvitetyssä laajassa ja tarkassa
maastoetsinnässä ei kahta kenkäparia lukuun ottamatta ole muuta
rikospaikalta pois vietyä omaisuutta löydetty. Vammauduttuaan Gustafsson ei
ole voinut viedä kadonneita tavaroita etsintäalueen ulkopuolelle. Gustafssonin
jaloissa hänet telttapaikalta löydettäessä olleissa sukissa ei ole ollut
havaittavissa mitään jälkiä maastossa kävelemisestä.

Tekopaikalta on löytynyt ulkopuoliselle kuuluvaa omaisuutta, kuten ainakin
kuminauhaan kääritty tyynyliina. Tyynyliinasta on löytynyt verta, joka ei ole
kuulunut kenellekään telttaseurueen jäsenelle sekä spermaa, joka ei ole ollut
Gustafssonista, Boismanista tai kenestäkään muustakaan tutkitusta
henkilöstä.

Tekopaikalta on löytynyt myös runsaasti muuta omaisuutta, eikä mistään ole
käynyt ilmi mitä tälle omaisuudelle on tapahtunut ja onko tätä omaisuutta
mitenkään tutkittu.

Verijälkitutkimuksilla teltasta ja kengistä ei ole voitu mitenkään sulkea pois
sitä, etteikö paikalla olisi surmatöiden aikaan ollut ulkopuolinen
telttaseurueeseen kuulumaton henkilö. Verijälkitutkimuksissa ei kaikista teltan
verisistä kohdista ole DNA:ta yritetty määrittää, ja lisäksi on useita
verinäytteitä, joista tunnistettavaa DNA:ta ei ole saatu määritettyä. Verijälkiä
ei ulkopuolisesta henkilöstä ole tarvinnut edes telttaan ja kenkiin jäädä.

Telttaa koskevissa tutkimuksissa on selvitetty, että teltan oviaukko on ollut
siten solmittu, ettei siitä ole voinut kulkea. Verijälkitutkimuksilla on selvitetty,
että Gustafssonin verijäljet teltan sisäpuolella vastaavat hänen kertomaansa
nukkumapaikkaa. Gustafssonin vammat ovat syntyneet siten hänen ollessaan
teltassa sisällä. Boismanin verta on löytynyt eri puolelta telttaa kohdasta, joka
vastaa Gustafssonin muistikuvaa nukkumajärjestyksestä teltassa, ja tällä
kohdalla tutkimuksissa on telttakankaassa todettu useita viilto- ja pistojälkiä.
Myös Björklundin verta on todettu teltan sisäpuolella alueella, joka vastaa
Gustafssonin muistikuvaa nukkumajärjestyksestä teltassa. Mitään viitteitä
hämäystarkoituksessa tehdyistä viilloista telttakankaaseen ei tutkimuksissa
ole tullut ilmi.

Verijälkitutkimuksissa on käynyt ilmi, että Gustafssonin kenkien pinnalla on
ollut veriroiskeita, jotka ovat todennäköisesti Mäen verta. Sitä, onko kenkien
sisäpuolella ollut verta, ja jos on, kenen verta, ei ole pystytty selvittämään.
Kengistä on saattanut karista kuivunutta verta ennen veritutkimuksen
tekemistä. Yksiselitteistä vastausta kenkien sijainnista suhteessa telttaan ei
ole tutkimuksissa voitu antaa. Tukea johtopäätökselle, että kengät olisivat
olleet Gustafssonilla jalassa tekohetkellä, ei tutkimuksissa ole ilmennyt.

Kaikilla telttaseurueessa olleilla on todettu samantapaisia vakavia vammoja
yläkehossa. Telttaseurueen jäsenet ovat nukkuneet ahtaassa teltassa lähellä
toisiaan päät teltan päätyyn päin. Teltan pudottua sisällä olleiden päälle se on

[JasseHames]

6

estänyt heidän liikkumisensa. Näin teltan ulkopuolelta on voitu lyhyen ajan
kuluessa kohdistaa voimakasta väkivaltaa kaikkiin seurueen jäseniin.

Gustafssonilla on ollut merkittävät pään alueeseen kohdistuneen ulkoisen
väkivallan aiheuttamat luunmurtumat. Silminnäkijöiden havainnoilla
tapahtumapaikalla sekä lääketieteellisellä selvityksellä on osoitettu, että
saamiensa vammojen seurauksena Gustafsson on ollut tajuton ja että hänen
tajunnantasonsa on pitkään ollut alhainen sekä että Gustafsson on
menettänyt toimintakykynsä. Lääketieteellisellä selvityksellä on osoitettu, että
Gustafsson on väkivallan seurauksena saanut aivovamman ja sen
seurauksena menettänyt muistinsa.

Muistinmenetys, ajan kuluminen, asian saama huomattava julkisuus ja
julkisuudessa esitetyt erilaiset käsitykset tapahtumien kulusta ovat osaltaan
vaikuttaneet Gustafssonin muistikuviin. Gustafsson on kuitenkin
johdonmukaisesti kiistänyt syyllisyytensä ja suostunut kaikkiin mahdollisiin
tutkimuksiin ja toimiin asian selvittämiseksi.

Gustafsson ja Boisman ovat olleet hyviä ystäviä, ja heillä on ollut telttaretkellä
tyttöystävät mukana. Riitaisuutta seurueessa ei ole ollut. Väitteet
seksuaalisen kanssakäymisen torjumisen aiheuttamasta
mustasukkaisuudesta ja siihen liittyvästä maltin menettämisestä ovat vailla
todellisuuspohjaa. Minkäänlaista motiivia syytteessä väitetyille teoille ei
Gustafssonilla siten ole ollut. Todistaja Tarja Sahakankaan kertomus ei ole
ollut uskottava.

Tutkintaa on aikanaan suorittanut jo keskusrikospoliisi mitä ilmeisimmin
tuolloisten parhaiden tutkijoiden voimin. Nämä tutkijat ovat tuolloin päätyneet
siihen, että Gustafsson on ollut uhri. Myöhemmässä esitutkinnassa vuosina
2003 - 2005 on lähdetty siitä, että Gustafsson on syyllinen, eikä myöhemmin
ole selvitetty lainkaan sitä, voisiko Gustafssonin kertoma olla totta.

Joka tapauksessa syyteoikeus rikoksista on vanhentunut.

Mikäli Gustafsson todetaan syylliseksi rangaistusasteikkoa tulee lieventää
huomioon ottaen kulunut pitkä aika ja Gustafssonin korkea ikä.

Missään tapauksessa Gustafssonia ei tule velvoittaa korvamaan valtiolle
asianomistajien asiamiehen palkkiota tai todistelukustannuksia.

TODISTELU

Syyttäjä

Boismanin vammat ja kuolinsyy
Kirjalliset todisteet:
1. Oikeuslääketieteellinen ruumiinavauspöytäkirja, liite 34
(pääesitutkintapöytäkirjassa) sivut 1 - 15
2. Valokuvaliite, liite 2 kuvat 18 ja 19
3. Lausunto oikeushammaslääketieteellisestä tutkimuksesta koskien Seppo
Boismania, liite 39 sivut 1-2

Henkilötodistelu:
1. Kaisa Helena Lalu

Mäen vammat ja kuolinsyy
Kirjalliset todisteet:
1. Oikeuslääketieteellinen ruumiinavauspöytäkirja, liite 33 sivut 1 - 14
2. Valokuvaliite, liite 2 kuva 17

Henkilötodistelu:
1. Kaisa Helena Lalu

[JasseHames]

7

Björklundin vammat ja kuolinsyy
Kirjalliset todisteet:
1. Oikeuslääketieteellinen ruumiinavauspöytäkirja, liite35
2. Valokuvaliite, liite 2 kuvat 14 - 16
3. Lausunto oikeushammaslääketieteellisestä tutkimuksesta, liite 37 sivut 1 - 7

Henkilötodistelu:
1. Kaisa Helena Lalu

Tekoaika 5.6.1960 klo 04.30 - 06.0
Kirjalliset todisteet:
1. Martti Kalevi Haapalaisen kertomus esitutkinnassa
2. Valokuvat Björklundin päiväkirjasta ja sen sivusta, liite 2, valokuvat 68 ja 69

3. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto nro RTL 8087/4/03,
käsialatunnistus, liite 11

Henkilötodistelu:
1. Aili Johanna Karjalainen
2. Heikki Kalevi Salonen ja videonauhoitus Salosen kuulemisesta
tapahtumapaikalla 2004
3. Aarne Olavi Kivilahti

Tekopaikka, teltan ja uhrien sijainti tekopaikalla
Kirjalliset todisteet:
1. Bodominjärven kartta vuodelta 1958, liite 1
2. Karttapiirros tapahtumapaikalta; Länsi-Uudenmaan tekninen
rikostutkimuskeskus, liite 1
3. Valokuvaliite, liite 2 kuvat 1-6
4. Kopio Gösta Lönnbergin muistikirjan sivusta, pääesitutkintapöytäkirjan sivu
392
5. Kopio Gösta Lönnbergin muistikirjan sivusta, pääesitutkintapöytäkirjan sivu
399

Henkilötodistelu:
1. Gösta Torsten Magnus Lönnberg
2. Kauko Artturi Paavola
3 Aatos Oskari Aalto
4. Knut Olav Aas

Tekijä
Gustafssonin toimintakyky, Gustafssonin toimenpiteet tekojen salaamiseksi
Kirjalliset todisteet:
1. Lääkärinlausunto Gustafssonin 5.6.1960 syntyneiden vammojen
aiheuttamasta mahdollisesta verenhukasta, tajuttomuudesta ja
liikuntakyvystä; HYKS, Töölön sairaala 19.4.2004 / Eero Hirvensalo, liite 14
sivut 1-2
2. Hoitotiedot Gustafssonista 11.6.-9.9.1960; Yliopiston hammasklinikka, liite
14 sivut 3-12
3. Hoitotiedot Gustafssonista 18.7.1960-7.2.1961: HYKS, Korvaklinikka, liite
14 sivut 13-34
4. Lääkärinlausunto Gustafssonin mahdollisesta aivovammasta; HYKS,
Töölön sairaala 7.7.2003/Juha Öhman, liite 15 sivut 1-2
5. Lisälausunto Gustafssonin mahdollisesta aivo- tai muista vammoista;
HYKS, Töölön sairaala 21.4.2004/Juha Ohman, liite 15 sivut 3-4
6. Lääkärinlausunto Gustafssonin vammoista alkuperäisten hoitotietojen
perusteella; HYKS, Töölön sairaala 30.6.2003/ Eero Hirvensalo, liite 12 sivut
1-3
7. Hoitotiedot Gustafssonista vuodelta 1960; HYKS, SPR:n sairaala, liite 12
sivut 4 - 28.

[JasseHames]

8

8. Lääkärinlausunto Gustafssonin leuan ja kasvojen vammoista;
HYKS,Töölön sairaala 15.4.2004 / Risto Kontio, liite 17 sivut 1-3
9. Lääkärinlausunto Gustafssonille tehdyistä kuvantamistutkimuksista; HUS
Röntgen, Töölön sairaala 16.4.2004/Seppo Koskinen, liite 16 sivut 1-2
10. Lausuntoon (edellä kohdassa 9) liittyvät kaksi tutkimuslausuntoa / Seppo
Koskinen, Kristiina Poussa, liite 16 sivut 3 - 4
11. Lääkärinlausunto Gustafssonin oikeuslääketieteellisestä
ulkotarkastuksesta, Oikeuslääketieteen laitos 26.7.2004/ Philippe Lunetta, liite
18 sivut 1-7
12. Lääkärinlausunto Gustafssonia koskevasta materiaalista, joka liittyy
kolmeen murhaan 24.9.2003/ Hannu Lauerma, liite 19 sivut 1-3
13. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto nro RTL 8087/6/03
koskien DNA-tutkimuksia, liite 6 sivut 1 - 8
14. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto nro RTL 8087/5/03
koskien telttanaruissa ja -kankaassa olevia teräaseen jälkiä, liite 8 sivut 5-6
15. Lääkärinlausunto Gustafssonin 31.3.2004 kuulustelussa kertomista
vammoista; HYKS, Töölön sairaala 31.3.2004 / Eero Hirvensalo, liite 13
16. Alibi -lehdessä nro 5 /2004 julkaistu haastattelu, liite 26 sivut 1-4
17. Marita Gunvor Stigmanin kertomus esitutkinnassa
18. Harriet Johanssonin kertomus esitutkinnassa
19. Esko Oiva Johanssonin kertomus esitutkinnassa
20. Sigurd Oma Veli Vuolasmaan kertomus esitutkinnassa

Henkilötodistelu:
1. Siv Lisbet Jansson-Knuts
2. Martti Koli
3. Ruth Adele Margareta Koli
4. Ilmo Ensio Hassinen
5. Ahti Olavi Toivola
6. Eero Johannes Hirvensalo
7. Juha Edvin Öhman
8. Risto Kyösti Kontio
9. Henry Eugen Troupp
10. Antti Reino Servo
11. Hannu Matti Ilmari Lauerma

Tekotapa
Kirjalliset todisteet:
1. DNA:n määrittäminen luurangoista/ verijäljistä todetut DNA:t;
Oikeuslääketieteenlaitos Oikeusbiologian laboratorion tutkimustodistus
13.2.2004, liite 6 sivut 9-11
2. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto nro RTL 8087/6/03
koskien DNA-tutkimuksia, liite 6 sivut 1-8
3. Lausunto DNA-tutkimuksista; SFS-laboratorio 13.1.2005, liite 6 sivut 12 -
29
4. Bundeskriminalamt-laboratorion lausunto nro KT 31-2004/2639/1
DNA-tutkimuksista, liite 6 sivut 30 - 37
5. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto nro RTL 8087/2/03
koskien teltan verijälkitutkimuksia, liite 7 sivut 1-18
6. Lausuntoon (edellä kohdassa 5) liittyvät valokuvat 1 - 66, liite 7 sivut 19 -
57
7. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto nro RTL 8087/18/03
koskien Gustafssonin jalkineita, liite 9 sivut 1-4
8. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto nro RTL 8087/1/03
koskien jalkineiden verijälkitutkimuksia, liite 10 sivut 1-9
9. Lausuntoon (edellä kohdassa liittyvät valokuvat 1 - 77, liite 10 sivut 10 -
54
10. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto nro RTL 8087/5/03
koskien telttanaruissa ja -kankaassa olevia teräaseen jälkiä, liite 8 sivut 1-7
11. Lausuntoon (edellä kohdassa 10) liitetyt piirrokset, liite 8 sivut 8 - 10
12. Lausuntoon (edellä kohdassa 10) liitetyt valokuvat, liite 8 sivut 11 - 38

[JasseHames]

9

Henkilötodistelu:
1. Anja Inkeri Ytti
2. Matti Ilmari Karjalainen
3. Johanna Eliisa Lehto

Tekoväline
Kirjalliset todisteet:
1. Oikeuslääkärin lausunto uhrien vammoista; Etelä-Suomen lääninhallitus
17.5.2004, liite 36 sivut 1-4
2. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto nro RTL 8087/2/03
koskien teltan verijälkitutkimuksia, liite 7 sivu 11
3. Lausuntoon (edellä todiste 2) liittyvä valokuva nro 40, liite 11
4. Kuitit uhrien omaisille luovutetuista esineistä surmien jälkeen ja
Gustafssonille luovutettu omaisuus, liite 25 sivut 1-5

Teon motiivi
Henkilötodistelu:
1. Tarja Raija Marjatta Sahakangas
2. Christian Fredrik Borg

Tutkinnan rajaaminen
Kirjallinen todiste:
1. Yhteenveto Nils Gustafssonin vammojen ja toipumisen käsittelystä
lehdistössä vuonna 1960, liite 23 sivut 1-4

Henkilötodistelu:
1. Markku Tapio Tuominen
2. Tauno Severi Ahonen

Asianomistajat

Oikeudessa edustettuna olleiden asianomistajien puolelta on vedottu
syyttäjän nimeämään kirjalliseen todisteluun ja henkilötodisteluun. Lisäksi on
vedottu seuraavaan todisteluun:

Björklundin vammat ja kuolinsyy
Kirjalliset todisteet:
1. Valokuvat 4 ja 62-64, liite 2
2. Yhteenveto tutkinnasta "Bodomin Mysteerio", Keskusrikospoliisin
tutkintaryhmä syksyllä 1960, liite 30 sivu 2

Teon motiivi
Henkilötodistelu:
1. Pauli Johannes Pirinen

Vastaaja

Gustafssonin puolelta on vedottu syyttäjän nimeämään kirjalliseen todisteluun
ja henkilötodisteluun osoituksena Gustafssonin syyttömyydestä. Lisäksi on
vedottu seuraavaan todisteluun:

Tekopaikka
Kirjalliset todisteet:
1. Yhteenveto tutkinnasta "Bodomin Mysteerio", Keskusrikospoliisin
tutkintaryhmä syksyllä 1960, liite 30 sivu 1

Tekijä
Kirjalliset todisteet:
1. Valokuvat 11 - 13, 62 - 64, liite 2
2. Keskusrikospoliisin kriminaalilaboratorion lausunto nro 844/60 ja piirros
teltan tutkimuksista, liite 4
3. Keskusrikospoliisin kriminaalilaboratorion lausunto nro B637/1960 koskien
tapahtumapaikalta löytynyttä tyynynpäällistä ja kuminauhaa sekä Valtion
seerumlaitoksen lausunto 7.7.1960 koskien tyynyliinassa olevia tahroja, liite 5

[JasseHames]

10

4. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto nro RTL 8087/6/03
koskien DNA-tutkimuksia, liite 6, sivut 1-8, erit. sivu 6
5. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto nro RTL 8087/8/03
koskien punakantista vihkoa, liite 11
6. Yhteenveto Gustafssonin vammojen ja toipumisen käsittelystä lehdistössä
vuonna 1960, liite 23 sekä lausuman 8.7.2005 liitteenä toimitettuja
lehtiartikkeleita
7. Yhteenveto tutkinnasta "Bodomin Mysteerio”, Keskusrikospoliisin
tutkintaryhmä syksyllä 1960, liite 30
8. Oikeuslääkärin lausunto uhrien vammoista, Etelä-Suomen lääninhallitus
17.5.2004, liite 36
9. Lisätutkintapöytäkirjassa 1 olevat valokuvien kopiot
10. Olli Tenovuon lausunto 28.6.2005
11. Gulf-uutiset n:o 3 1960
12. Huoltoaseman rakennuslupa-asiakirjoja
13. Kansan Uutiset -lehden sivu 8.6.1960

Henkilötodistelu:
1. Gustafsson
2. Henrik Otto Rosenqvist
3. Tauno Ratinen
4. Olli Sakari Tenovuo
5. Henrik Einar Lindelöf

RATKAISU

Perustelut

1. Tapahtumien tausta

Björklund, Boisman, Gustafsson ja Mäki ovat 4.6.1960 iltapäivällä tulleet
kahdella moottoripyörällä Bodominjärven rannalle telttailemaan. Seurue on
pystyttänyt teltan järven etelärannalla sijaitsevista kahdesta niemekkeestä
idänpuoleisempaan. Teltta on ollut kahden hengen harjateltta, jonka pohjan
leveys on ollut noin 138 senttimetriä ja teltan korkeus harjan kohdalta on ollut
noin 113 senttimetriä.

Björklund, Boisman, Gustafsson ja Mäki on löydetty 5.6.1960 aamupäivällä
kokoon lysähtäneen teltan luota. Björklund, Boisman ja Mäki on todettu
kuolleiksi. Gustafsson on toimitettu sairaalaan 5.6.1960 iltapäivällä, ja hän on
päässyt sairaalasta 23.6.1960.

2. Vainajien kuolinsyyt ja heillä todetut vammat

Keskeinen selvitys

Björklundille, Boismanille ja Mäelle on 8.6.1960 tehty täydellinen
oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus. Vainajien kuolinsyistä ja vammoista on
tehty uudet tutkimukset ja oikeusantropologinen tutkimus vuosina 2003 -
2004. Uusissa tutkimuksissa käytettävissä ovat olleet vainajien luut, vanhat
ruumiinavauspöytäkirjat ja niistä annetut lausunnot sekä valokuvat.

Boisman
Lausunnon vuonna 2004 antaneen ja todistajana kuullun lääninoikeuslääkäri
Kaisa Lalun mukaan aikanaan kuolintodistuksessa Boismanin
peruskuolemansyyksi on merkitty oikean yläsolisluukuopan rintaonteloon ja
oikeaan keuhkoon tukeutuva pistohaava ja välittömäksi kuolinsyyksi runsas
verenvuoto oikeaan keuhkopussiin. Kuolemaan myötävaikuttavaksi vammaksi
on merkitty kallon murtuma, aivojen ruhjevamma sekä henkitorveen
tunkeutuva pistohaava. Uusissa tutkimuksessa todetut luuvammat ovat
sopusoinnussa Boismanin ruumiinavauksessa todettujen löydösten sekä

[JasseHames]

11

kuolinsyylausunnon päätelmien ja kuolintodistuksen kuolemansyiden kanssa.

Lalun kertomuksesta on käynyt ilmi, että murtumat kallossa ovat olleet
vasemmalla puolella ja että niiden aiheuttaminen on edellyttänyt vähintään
kolmea - neljää iskua laakealla, suhteellisen painavalla lyöntivälineellä. Tämä
tylppä väkivalta on edellyttänyt merkittävää voimaa. Teräasevammoina
Boismanilla on ollut kolme pistohaavaa, joista kaksi on ollut kurkunpään
alapuolella toisen ulottuessa henkitorveen ja yksi solisluun yläreunassa
ulottuen rintaonteloon, minkä lisäksi vasemmalla puolella kaulaa on ollut kaksi
pinnallista viiltohaavaa. Lisäksi leuassa on ollut viiltohaava, joka kuitenkin
todennäköisesti on aiheutettu tylpällä väkivallalla. Vammojen aiheuttaminen
teräaseella ei ole edellyttänyt merkittävää voimaa. Boismanin keuhkoissa on
ollut merkkejä veren hengittämisestä. Hiuspohjassa ei ole ollut ihoruhjeita,
mikä voitaisiin selittää esimerkiksi sillä, että vaate tai kangas on suojannut
ihoa. Vammat Boisman on voinut saada ollessaan pysty- tai
vaaka-asennossa. Mikäli Boismanin saama ensimmäinen vamma on ollut
ohimoon tullut kallovamma hän on menettänyt heti toimintakykynsä, mutta
mikäli vammat ovat tulleet muussa järjestyksessä toimintakyvyn menetyksen
nopeudesta ei voi sanoa mitään varmaa. Boismanilla on valokuvissa
havaittavissa vasemmassa kädessä vähäisiä hankausjälkiä, mitkä ovat
voineet aiheutua mistä tahansa mutta voivat olla myös torjuntavammoja

Mäki
Lalun mukaan aikanaan kuolintodistuksessa Mäen peruskuolinsyyksi on
merkitty kallonmurtuma ja välittömäksi kuolinsyyksi aivojen ruhjevamma.
Uusissa tutkimuksessa todetut luuvammat ovat sopusoinnussa Mäen
ruumiinavauksessa todettujen löydösten sekä kuolinsyylausunnon
päätelmien ja kuolintodistuksen kuolemansyiden kanssa. Lisäksi on
todettavissa vasemmalla päälaella pirstalemurtuma-alueesta erillisinä kaksi
lyhyttä murtumalinjaa.

Lalun kertomuksesta on käynyt ilmi, että murtumat Mäellä kallossa ovat olleet
vasemman takaraivon yläulkosivulla ja päälaella, ja ne ovat edellyttäneet
vähintään kahta iskua laakealla, suhteellisen painavalla lyöntivälineellä. Tämä
tylppä väkivalta on edellyttänyt merkittävää voimaa. Se, että hiuspohjaan ei
ole aiheutunut hankaumia on saattanut johtua siitä, että lyöntivälineen ja
hiuspinnan välissä on ollut mahdollisesti vaate tai kangas. Vammat Mäki on
voinut saada ollessaan pysty- tai vaaka-asennossa. Mäki on menettänyt
toimintakykynsä vammojen saamisen jälkeen nopeasti. Mäellä on valokuvissa
havaittavissa oikeassa sormessa ruhje, joka on voinut aiheutua vaikka siitä
kun sormi on jäänyt johonkin väliin.

Björklund

Lalun mukaan kuolintodistuksessa Björklundin peruskuolemansyyksi on
merkitty kallon murtumat ja välittömäksi kuolinsyyksi aivojen vaikea
ruhjevamma. Uusissa tutkimuksissa todetut luuvammat ovat sopusoinnussa
Björklundin ruumiinavauksessa todettujen löydösten sekä
kuolinsyylausunnon päätelmien ja kuolintodistuksen kuolemansyiden kanssa.
Lisäksi on todettavissa teräaseen viiltojäljiksi sopivia jälkiä yhteensä neljässä
kaulanikamassa ja alaleuassa pieni murtumalinja.

Lalun kertomuksesta on käynyt ilmi, että Björklundilla on ollut kallossaan
laaja-alainen otsan seudun pirstalemurtuma, josta seurauksena on ollut
aivokudoksen pinnallinen murskautumien otsalohkojen alapinnalta sekä
kasvojen vasemman puolen luuston murtumia. Murtumien aiheuttaminen on
edellyttänyt vähintään kolmea mutta todennäköisesti useampiakin iskuja
laakealla, suhteellisen painavalla lyöntivälineellä. Tämä tylppä väkivalta on
edellyttänyt merkittävää voimaa. Teräasevammoina Björklundilla on ollut noin
viisitoista pistohaavaa niska-hartiaseudussa. Pistohaavat sopivat hyvin
puukon aiheuttamiksi, eikä niiden aiheuttaminen ole edellyttänyt merkittävää
voimaa. Pistohaavat eivät ole aiheuttaneet Björklundin kuolemaa. Tylpällä
väkivallalla aiheutetut vammat Björklund on voinut saada ollessaan pysty- tai

[JasseHames]

12

vaaka-asennossa, ja pistohaavat saadessaan Björklund on ollut maassa.
Kallovammat ovat aiheuttaneet nopean toimintakyvyn menettämisen, ja
pistohaavat saadessaan Björklund ei ole enää liikkunut. Pöytäkirjassa ja
valokuvissa Björklundin käsissä on todettu jälkiä, jotka voisivat olla
torjuntavammoja

Johtopäätökset

Björklundiin, Boismaniin ja Mäkeen on pään alueelle kohdistettu merkittävää
voimaa sisältänyttä väkivaltaa, jossa on käytetty tekovälineenä suhteellisen
painavaa, laakeaa lyöntivälinettä. Lisäksi Boismanin kaulaan sekä Björklundin
niska-hartiaseudulle on kohdistettu teräaseella vähemmän voimaa
edellyttänyttä väkivaltaa. Teräaseen pistot Björklundiin on kohdistettu sen
jälkeen, kun hänen kallonsa on jo ollut murskattu. Väkivallan kohdistuminen
kaikissa uhreissa tarkoin päähän tai lähelle päätä osoittaa, että tekijällä on
täytynyt olla suhteellisen tarkka käsitys siitä, missä uhrit ovat sijainneet.
Vammojen perusteella ei voida päätellä sitä, missä järjestyksessä
surmaamiset ovat tapahtuneet eikä sitä, missä asennossa uhtrrit ovat olleet
kun heihin on kohdistettu väkivaltaa. Vammojen perusteella ei voida
myöskään varmuudella sanoa, ovatko ja kuinka voimakkaasti uhrit
kamppailleet surmaajaa vastaan. Torjuntavammoiksi sopivat vammat ovat
vähäisiä, mihin on mitä ilmeisimmin vaikuttanut se, että uhrien päiden alueelle
— osuneet iskut ovat olleet voimakkaita ja lamaannuttavia. Uhrien
mahdollisuudet puolustautua ovat olleet huonot, ja surmaaminen on siten
ilmeisesti tapahtunut erittäin nopeasti.

Kuitenkaan uhrien kuolinsyistä ja heillä todetuista vammoista ei voida tehdä
mitään johtopäätöstä sen suhteen, onko surmaaja ollut Gustafsson vai joku
telttaseurueeseen kuulumaton henkilö.

3. Havainnot telttapaikalta ja sen läheisyydestä ennen kuin väkivallan
käyttö on tullut ilmi

Keskeinen selvitys

Todistaja Aili Karjalaisen kertomuksesta on käynyt ilmi, että hän oli 5.6.1960
noin klo 04.00 - 05.00 käynyt huuhtelemassa järven rannassa Oittaan
kartanon laiturilla paitoja. Laiturilta oli ollut näköyhteys yli lahdenpoukaman
niiden nimien kärkiin, joista toisessa oli sijainnut surmapaikka. Karjalainen oli
viidestätoista minuutista puoleen tuntiin kestäneen laiturilla oleskelunsa
aikana havainnut aluksi onkijan sen niemen kärjessä, jossa surmapaikka oli
ollut. Karjalaisen mukaan hänen kertomuksensa vuonna 1960 esitutkinnassa
siitä, että hän oli lisäksi nähnyt lännenpuoleisella niemellä jossain vaiheessa
kaksi poikaa oli paikkansa pitävä. Nämä pojat olivat sitten poistuneet
Karjalaisen näköpiiristä. Laiturilla ollessaan Karjalainen oli kuullut kyseisten
niemien suunnasta rauhallista ääntä, ja hän oli päätellyt, että niemissä oli ollut
teltta. Telttaa ei laiturilta ollut voinut nähdä. Ketään muita ei Karjalainen ollut
laiturilla ollessaan havainnut

Todistaja Heikki Salosen kertomuksesta on käynyt ilmi, että hän oli 5.6.1960
aamulla ollut yhdessä Kalevi Haapalaisen kanssa tarkkailemassa lintuja ja
tullut Bodominjärven itäpuolta rantaa pitkin kulkevaa polkua nyt
kysymyksessä olevan niemen läheisyyteen noin kello 06.00 - 06.15.
Noustuaan rannasta ylös töyräälle Salonen oli havainnut moottoripyörät sekä
lysyssä olevan teltan. Salosen mentyä noin 10 metrin päähän teltasta hän oli
havainnut teltan päällä jalat, jotka olivat 90 asteen kulmassa Salosen
tulosuuntaan nähden poikittain sekä samanaikaisesti vaalean mieshahmon
lähtevän teltan takaa töyrästä alas kohti rantaa, jolloin Salonen oli pysähtynyt.
Pysähtyneenä Salonen oli tehnyt havaintoja telttapaikalta ehkä 5 - 10
sekunnin ajan, ja kyseinen mieshahmo oli ollut Salosen näköpiirissä ehkä

[JasseHames]

13

kaksi sekuntia ennen kuin oli hävinnyt töyrään taakse. Teltan päällä olleet
jalat olivat Salosen mielestä olleet miehen jalat, ja Saloselle oli jäänyt käsitys
tummista housuista. Jalat eivät olleet liikkuneet. Salonen ei ollut nähnyt koko
telttakangasta vaan vain ehkä kolmasosan siitä loppuosan jäädessä Salosen
havaintokulmasta katsoen suuren koivun ja sitä vasten olevan moottoripyörän
taakse. Lisäksi Salosen ja teltan välissä oli ollut pyykkinaru, jossa oli ollut
vaatteita. Mitään avunhuutoja, valitusta tai muutakaan ääntä Salonen ei ollut
kuullut.

Todistaja Aarre Kivilahden kertomuksesta on käynyt ilmi, että hän oli 5.6.1960
noin kello 04.00 aikaan tullut nyt paikalle läntisemmän niemen länsipuolella
olevalle pienemmälle niemelle tapaamaan onkikaveriaan. Kivilahti oli
odottanut myöhässä ollutta onkikaveriaan paikalla neljä tuntia pienen niemen
korkeimmalla kohdalla, josta oli nähnyt takana olevalle pellolle, ja kuunnellut
hiljaisuutta. Arviolta noin kello 06.00 aikaan Kivilahti oli nähnyt miehen
tulevan niemien, joista toinen oli siis surmapaikka, suunnasta ja kulkevan
rakenteilla olleen vesilaitoksen työmaalle päin. Miehellä oli ollut vaalea tukka,
vaalea pikkutakki ja tummat housut. Mies oli liikkunut, ei juosten eikä
kävellen vaan kiireesti. Kantamuksia ei Kivilahti ollut nähnyt miehellä
kädessä. Kivilahti oli tehnyt havainnot miehestä noin 30 - 50 metrin
etäisyydeltä, ja hän oli seurannut miehen kulkua noin 50 metrin matkan. Mies
ei ollut tullut takaisin.

Ennen oikeudenkäyntiä kuollut Martti Haapalainen on esitutkinnassa
13.6.1960 kertonut havainnoistaan olennaisesti samalla tavalla kuin Salonen
käräjäoikeudessa. Haapalainen on esitutkinnassa todennut, että teltan päästä
oli lähtenyt joku mies niemekkeen itärannalle päin sekä että miehellä ei ollut
tummia vaatteita. Teltan päällä oli maannut mies, jolla oli ollut tummat housut
päällään, eikä muuta miehestä ollut näkynytkään.

Johtopäätökset

Salosen ja Kivilahden kertomukset käräjäoikeudessa havainnoistaan ovat
yksityiskohtaisia ja tarkkoja. Heitä kumpaakin on kuultu poliisin toimesta
lyhyen ajan kuluttua havaintojen tekemisestä eli kesäkuussa 1960, ja heidän
esitutkintapöytäkirjaan tuolloin merkityt kertomuksensa ovat olleet
olennaisesti saman sisältöisiä kuin kertomukset käräjäoikeudessa. Salosen
kertomusta tukee lähes täysin samansisältöinen Haapalaisen
esitutkintakertomus. Karjalainen ei ole käräjäoikeudessa muistanut
tapahtumien yksityiskohtia yhtä tarkasti. Karjalaistakin on kuitenkin
kesäkuussa 1960 poliisin toimesta kuultu, ja tuolloin kertomiensa seikkojen
Karjalainen on käräjäoikeudessa ilmoittanut pitävän paikkansa.

Karjalaisen havainnot tilanteen rauhallisuudesta telttapaikan läheisyydessä
aamuyöllä 5.6.1960 sekä kahdesta pojasta sopivat yhteen Gustafssonin sen
ilmoituksen kanssa, että hän ja Boisman olivat yöllä 5.6.1960 heränneet ja
lähteneet teltasta sekä menneet onkimaan. Onkimisen tapahtumista tukee
Björklundin muistikirjassa eli ns. laulukirjassa oleva merkitä siitä, että yöllä 02
aikaan oli noustu ylös ja että Boisman oli ollut onkimassa. Se, mikä on ollut
tarkka kellonaika tuolloin on jäänyt tarkemmin selvittämättä. Rikospaikalta
löydetyksi ilmoitettu ja kateisiin jäänyt omaisuus huomioon ottaen on ilmeistä,
että Björklundilla ja Mäellä ei ole ollut kelloja. Karjalainen on vuonna 1960
poliisille kertonut menneensä ennen kello 04.00 laiturille. Kivilahdella ei ole
ollut kelloa, mutta hän ei ole mitään ääniä esimerkiksi laiturin tai teltan
suunnasta kuullut tultuaan paikalle, ja näin ajankohta Karjalaisen tehdessä
havaintoja on voinut hyvin olla 5.6.1960 ennen kello 04.00. Tilanteen
rauhallisuus kyseisenä ajankohtana sekä mitä ilmeisimmin Boismanin ja
Gustafssonin liikkumien tuolloin rannalla yhdessä tukee johtopäätöstä, että
mitään riitaa telttaseurueessa ei ole ollut.

Vaikka aika, jonka Salonen on tehnyt havaintoja mieshenkilön hahmosta
maahan lysähtäneen teltan läheisyydessä on ollut lyhyt, ei ole ilmennyt

[JasseHames]

14

mitään syytä epäillä hänen erehtyneen. Tapahtuma-aikana on ollut kaunis,
selkeä kesäaamu, ja valaistusolosuhteet ovat ilmeisesti olleet hyvät. Salosen
kertomus vaaleasta mieshahmosta sopii ajallisesti ja paikallisesti täysin
yhteen Kivilahden tekemien havaintojen kanssa koskien pellolla kulkenutta
vaaleatukkaista ja vaaleatakkista niemien suunnasta tullutta ja paikalta
poistunutta miestä. Todistajien Siv Jansson - Knuts ja Henrik Rosengvist
kertomuksista on käynyt selville, että pellolla on ollut yleisesti käytetty oikotie
niemiin tultaessa, ja näin Kivilahden toteamin tavoin kiireesti liikkunut mies on
ilmiselvästi poistunut paikalta nopeasti yleistä kulkureittiä käyttäen. Kivilahden
ilmoittama miehen kulkusuunta on ollut sinnepäin, mistä Boismanin ja
Gustafssonin kengät on löydetty. Se seikka, että Kivilahti käräjäoikeudessa
kysyttäessä on ilmoittanut, ettei hän ollut havainnut poistuvalla miehellä
käsissä kantamuksia ei huomioon ottaen, että jäljempänä todettu kateisiin
jäänyt omaisuus ja myös löydetyt kengät on voitu suhteellisen
huomaamattomasti kuljettaa mukana, ole merkityksellinen seikka asiaa
arvioitaessa.

Salosen näkökulma hänen tehdessään havaintoja maassa lysähtäneenä
olleesta teltasta on ollut sellainen, että pääosa teltasta on jäänyt näköesteinä
olleiden puun, moottoripyörän ja pyykkinarun taakse. Paikalta otettujen
valokuvien, erityisesti valokuvan n:o 5 perusteella tilanne on siten ollut se,
että ylävartaloltaan telttakankaan peittämän Boismanin jalat samoin kuin
Björklund ja Mäki kokonaisuudessaan ovat jääneet Salosen näkökulmasta
katsottuna piiloon. Näin siitä seikasta, että Salonen ei ole nähnyt kuin
kertomansa miehen jalat teltalla ei voida tehdä johtopäätöstä muiden
telttaseurueen jäsenten asennoista tai että heitä olisi Salosen havaintojen
jälkeen liikutettu. Kun Salonen itsekin on korostanut näkökulmansa
rajoittuneisuutta telttaan nähden moneen kertaan ja todennut, ettei hän ollut
voinut nähdä mitä perällä oli ollut, ei Salosen myönteiselle vastukselle
käräjäoikeudessa kysymykseen olisiko hän havainnut jos paikalla olisi ollut
alaston nainen ole annettava tässä suhteessa merkitystä. Osaltaan sitä,
miten hankalaa on ollut tehdä havaintoja uhreista osoittaa se jäljempänä
ilmenevä seikka, että kaikki paikalle myöhemmin tulleet ja Salosta
huomattavasti paremmalta havaintopaikalta ja pitempään tilannetta
tarkkailleet henkilötkään eivät ole huomanneet kaikkia teltassa olleita uhreja.

Vastaavasti huomioon ottaen Björklundin, Boismanin ja Mäen jääminen edellä
todetuin tavoin Salosen näkökulmasta katsottuna piiloon sekä Gustafssonin
tosin tarkoin selvittämättä jäänyt sijainti osittain Björklundin päällä, on
todennäköistä, että jalat, jotka Salonen on havainnut teltan päällä ovat olleet
Gustafssonin jalat. Sitä, että kysymys ei ole todennäköisesti ollut Björklundin
kuin Mäenkään jaloista osoittaa osaltaan se, että Salosen mukaan kysymys
on ollut miehen jaloista sekä Björklundin kohdalla vielä se, että tutkinnassa on
selvitetty Björklundilla olleen telttaretkellä jalassaan vaaleanvihreät eikä siten
tummat housut.

Salonen ei ole esitutkinnassa vuonna 1960 sanonut mitään siitä, että hänen
näkemissään miehen jaloissa olisi ollut kengät, eikä näin aikanaan ole
kertonut Haapalainenkaan. Mahdollisista kengistä Salonen on maininnut
ensimmäisen kerran tapahtumapaikalla videoidussa kuulustelussa vuonna
2003 sen jälkeen kun kuulustelussa on tuotu esille käsitys siitä, että Salonen
olisi nähnyt myös kengät. Käräjäoikeudessa Salonen on todennut, että
hänellä on mielikuva kengistä mutta sitten myös todennut, että kysymys
saattoi olla myös irtokengistä. Salosen havainto mahdollisista kengistä jää
siten siinä määrin epävarmaksi, ettei sen perusteella voida luotettavasti
päätellä, onko teltan päällä olleissa jaloissa ollut kengät vai ei.

Se seikka, että teltan ollessa lysähtäneenä maassa ja väkivallan käytön
teltalla siten mitä ilmeisemmin jo tapahduttua, teltan välittömästä
läheisyydestä ja heti tämän jälkeen alueelta on nähty poistuvan kiireesti
tuntematon mies, jonka tuntomerkit eivät sovellu olemukseltaan tummaan
Gustafssoniin, tukee vahvasti johtopäätöstä, että surmaaja ei ole Gustafsson.