Re: Tyynyliina
Lähetetty: Ti Syys 03, 2019 4:11 pm
Pitkä juttu tyynyliinan dna:sta ja Louhelaisesta:
https://yle.fi/uutiset/3-10946750
Tahra tyynyliinassa voisi jo paljastaa Bodominjärven murhaajan kasvot silmien ja hiusten väriä myöten – esteenä on Suomen laki
Geneettisen sukututkimuksen suosio on koko ajan kasvussa. Suomessa poliisi ei saa hyödyntää dna-tietokantoja rikostutkinnassa.
Helluntaiaamuna vuonna 1960 espoolainen kirvesmies on menossa Bodominjärven rantaan. Tarkoituksena on käydä uimassa omien ja naapurin lasten kanssa. Reissu keskeytyy syystä, joka jää osaksi suomalaista rikoshistoriaa.
Kirvesmies huomaa reitin varrella lyyhistyneen teltan ja sen yhteydessä kasan ruumiita. Kolme nuorta on murhattu raa´asti. Yksi uhreista jää henkiin, mutta on loukkaantunut. Tapaus jää kansakunnan muistiin Bodominjärven kolmoismurhana, ikuisena mysteerinä pysyvänä veritekona.
Rikospaikkatutkinnan yhteydessä teltan viereltä löydetään tyynyliina, jossa on jälkiä telttaseurueen ulkopuolisesta henkilöstä. Tyynyliinassa on veritahroja, jotka eivät veriryhmätutkimusten mukaan ole peräisin kenestäkään neljästä telttailijasta. Todistuskappale jää vaille selitystä, sillä 1960-luvun rikostutkimus ei vielä tunne käsitettä dna.
Tyynyliina nousee tutkijoiden mielenkiinnon kohteeksi jälleen 2000-luvulla – vuosikymmenenä, jolloin dna-tutkimus ottaa ennennäkemättömän harppauksen eteenpäin. Selviää, että tyynyliinassa on siemennestetahroja. Niistä eristetään dna:ta, joka ei ole kummankaan telttaseurueeseen kuuluneen miehen. Dna:lle ei kuitenkaan löydy vastaavuutta poliisin omista rekistereistä.
Vuonna 2019, lähes 60 vuotta Bodominjärven veritöiden jälkeen, maailmankuulu dna-tutkija Jari Louhelainen haluaa löytää vastauksen.
Viisi vuotta sitten Louhelainen, Liverpoolissa John Mooresin yliopistossa molekyylibiologina työskentelevä tutkija kohautti tiedemaailmaa uskomattomalla läpimurrolla. Suomalainen ilmoitti selvittäneensä pahamaineisen sarjamurhaajan, 1800-luvun lopun Itä-Lontoossa ainakin viisi naista silponeen Viiltäjä-Jackin todennäköisen henkilöllisyyden.
Brittiläinen liikemies Russell Edwards oli toimittanut Louhelaisen tutkittavaksi shaalin, jonka kerrotaan löytyneen murhaajan neljännen uhrin vierestä. Louhelainen löysi pitkien tutkimusten jälkeen shaalista sekä uhrin että aikanaan pääepäiltyihin kuuluneen puolalaissyntyisen Aaron Kosminskin dna:ta ja onnistui näin ollen yhdistämään molemmat samaan todistuskappaleeseen.
Viiltäjä-Jack-tutkimus herätti myös toivon monien muiden kuuluisien murhamysteerien selvittämiseen.
– Olen saanut yksityishenkilöiltä toiveita esimerkiksi Isojoella vuonna 1953 surmatun Kyllikki Saaren ja 60 vuoden takaisten Tulilahden henkirikosten tutkimisesta, kertoo Louhelainen.
Yhteen Suomessa selvittämättömään henkirikokseen hän päätti tarttua. Se on juuri Bodomin kolmoismurha, johon Louhelainen sai aineistoa nimenomaan yksityishenkilöltä.
Bodom erottuu monista muista, koska kaikista uhreista on olemassa dna-profiilit. Ne saatiin selville 2000-luvun alussa, kun kolmoismurha nousi uudelleen keskusrikospoliisin aktiiviseen tutkintaan.
Uhrit jopa kaivettiin ylös haudoistaan tarkempia tutkimuksia varten. Ja toisin kuin Kyllikki Saaren ja Tulilahden tapauksissa, Bodomista on olemassa muitakin näytteitä – kuten mahdollisen murhaajan dna:ta jo aiemmin mainitussa tyynyliinassa.
Louhelaisella on käytössään KRP:n rikoslaboratorion tulokset, joista selviää tuntemattoman henkilön dna-profiili. Hänellä ei kuitenkaan ole hallussaan varsinaista todistuskappaletta eli tyynyliinaa.
– En voi puhua enempää aineiston sisällöstä, Louhelainen sanoo.
Jos epäillyn tekijän dna:ta ei löydy poliisin omasta tietokannasta, onko vain odotettava, että tekijä joutuu joskus tekemisiin poliisin kanssa, jolloin hyvällä onnella hänen dna:nsa jää poliisille? Tähän saakka näin on ollut.
Yhdysvalloissa poliisi on kuitenkin ottanut uudet keinot käyttöönsä.
Murhaajia etsitään sukututkimuksen avulla
Geneettisen sukututkimuksen suosio on lisääntynyt vuosi vuodelta. Ihmiset haluavat saada selville, mistä päin maailmaa sukunsa on peräisin tai sitten etsitään esimerkiksi biologisia vanhempia.
Mitä enemmän ihmisiä saadaan tietokantoihin, sitä tarkemmaksi nämä tiedot tulevat.
– Julkisessa levityksessä olevissa tietokannoissa on maailmanlaajuisesti arviolta 20-30 miljoonaa dna-näytettä. Suomesta lähetettyjen näytteiden määrä on ehkä joitain kymmeniä tuhansia, molekyylibiologi Jari Louhelainen arvioi.
Ei siis mikään ihme, että rikostutkijat ovat hieroneet käsiään yhteen siinä toivossa, että moinen dna-kirjasto avautuisi heidänkin käyttöönsä. Yhdysvalloissa näin on tapahtunutkin.
– Siellä tämä näyttää olevan nousussa. Olen ollut siitä hieman yllättynyt. Ajattelin, että tässä olisi ollut enemmän eettisiä ja lainsäädännöllisiä esteitä.
Golden State -tappajan tutkimus on tapauksena tunnetuin.
Tunnistamattomana pysynyt sarjamurhaaja teki ainakin 12 henkirikosta, yli 45 raiskausta ja satoja asuntomurtoja ympäri Kaliforniaa. Syyllistä etsittiin yli 40 vuotta.
Huhtikuussa 2018 Kalifornian poliisi viimein pidätti miehen, jota se uskoo tappajaksi. Entinen poliisi, nyt 73-vuotias Joseph DeAngelo, narautettiin nimenomaan sukututkimussivustoa apuna käyttäen, kun tekijän näytettä verrattiin julkiselta sukututkimuksessa käytettävältä verkkosivustolta löytyneisiin dna-profiileihin. Sattumalta DeAngelon kaukainen sukulainen oli ladannut dna-tietojaan eräällä sivustolle ja sukulaisuussuhde Golden State -tappajaan paljastui.
Jari Louhelaisen mukaan samalla metodilla on yritetty selvittää Yhdysvalloissa yli 50 muuta ratkaisematonta rikosta. Pidätyksiä on hänen mukaansa tehty parikymmentä. Hänen mukaansa sama voitaisiin tehdä myös Suomessa.
– Teknisesti siihen ei ole mitään estettä. Minulla ei tosin ole tiedossa yhtään tapausta, jossa tällaista keinoa olisi Suomessa käytetty, Louhelainen toteaa.
Suomessa esteeksi nouseekin lainsäädäntö.
"Olisi hyvä ottaa kantaa"
Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen ei usko, että Suomen laki sallii sukututkimusta varten annettujen dna-tietojen käyttämistä rikostutkinnassa. Sylkinäytteiden ottamista, säilyttämistä ja tuhoamista säädellään tarkasti lailla.
– Ei voida ajatella, että ihmisten dna-tietoja käytettäisiin heidän tietämättään. Toisaalta olisi aika pulmallista ja hankalaa ilmoittaa kaikille tietokannoissa oleville, että heidän dna:taan halutaan käyttää rikostutkinnassa, pohtii Tolvanen.
Vaikka asiaan liittyvää lainsäädäntöä haluttaisiin joskus muuttaa, ei dna-vertailua sukututkimustietokantoihin tultaisi todennäköisesti tekemään lievien rikosten tutkinnassa.
– Se pitäisi rajata koskemaan nimenomaan hyvin vakavien rikosten, kuten henkirikosten tutkintaa, Tolvanen näkee.
Hän on jopa hieman ihmeissään, miksi aiheesta ei ole noussut enempää keskustelua, vaikka geneettisen sukututkimuksen suosio ei ole ainakaan vähenemään päin ja tietokannat kasvavat.
– Mielestäni oikeus- sekä sisäministeriön olisi hyvä ottaa asiaan kantaa. Suomessa tämä tuntuu olevan vielä aika avaamatonta aluetta.
Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva myöntää, ettei ole toistaiseksi kuullut asiasta käytävän keskustelua ministeriössä.
– Tämä on niin uusi asia, että sitä ei ole vielä ollut juuri puhetta. Pakkokeinolaissa tästä ei toistaiseksi ole säädetty, enkä ole asiaan törmännyt kuin julkisuudessa, Kanerva toteaa.
Lainsäädäntöneuvoksen mukaan geneettisten sukututkimustietojen käytön salliminen rikostutkinnassa olisi pitkällistä pohdintaa vaativa kokonaisuus.
– Se on aika moniulotteinen asia, johon liittyy myös tietosuojakysymyksiä. Laissa on määritelty tarkkaan, mitä tietoja saa käyttää mihinkin tarkoitukseen. Tällaiset asiat pitäisi pohtia uudelleen, Kanerva muotoilee.
Paljastuvatko Bodomin murhaajan kasvot?
Toistaiseksi Suomen poliisi ei siis saa hakea apua geneettisistä sukututkimustiedoista, ellei poliisin taltioimista dna-näytteistä löydy osumaa tuntemattomalle jäljelle. Louhelainen ei kuitenkaan ole poliisi vaan Iso-Britanniassa työskentelevä tutkija.
Aikooko hän verrata "Bodomin miehen" dna-profiilia geneettisiin sukututkimustietokantoihin?
– Sitä en voi vielä kommentoida, Louhelainen tyytyy toteamaan.
Tällä hetkellä Bodom-tutkimukset ovat odottavassa tilassa, sillä eteen on tullut hankaluuksia. Tyynyliina on keskusrikospoliisin hallussa, koska kyseessä on edelleen avoin murhatutkinta.
– En ole päässyt fyysiseen todistusaineistoon käsiksi. Tässä on olemassa toinenkin tie edetä, mutta sekin on vielä pahasti kesken.
Vuonna 2005, kun kolmoismurhasta käytiin oikeutta Espoon käräjäoikeudessa, syytetyn penkillä istui telttaseurueesta ainoana eloonjäänyt mies. Syyttäjät eivät pitäneet tyynyliinaa näyttönä ulkopuolisesta tekijästä, puolustuksen mukaan se nimenomaan oli todiste, joka osoittaa murhaajan olleen joku muu kuin syytetty.
Lopulta käräjäoikeus hylkäsi murhasyytteet ja katsoi seurueen neljännen jäsenen olleen todennäköisemmin yksi uhreista.
Jos Louhelainen pääsisi tutkimaan tyynyliinassa olevaa dna-jälkeä, hän voisi yrittää sen avulla mallintaa jopa jäljen jättäneen henkilön kasvot. Jos jälki kuuluisi syylliselle, voisimme siis jonain päivänä kenties nähdä, miltä Bodominjärven murhaaja näytti.
– Myös silmien ja hiusten väri on mahdollista saada selville dna-näytteestä. Kasvojen mallintamista dna:n avulla on tähän mennessä tehty ainakin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Ruotsissa, Louhelainen sanoo.
Keskusrikospoliisi on viime vuosina avannut esimerkiksi Kyllikki Saaren henkirikoksen esitutkinta-aineiston, mutta Bodom-tutkinnassa kannet ovat vielä pysyneet kiinni.
Viiltäjä-Jackin kansiot yhä auki
Viiltäjä-Jackiin liittyvä tutkimus on saanut osakseen myös kritiikkiä, eivätkä kaikki usko murhamysteerin ratkenneen vieläkään. Vaikka täydellistä näyttöä yli 130 vuotta vanhan rikoksen tekijästä on enää mahdotonta saada, Louhelaisen mukaan tekijästä ollaan nyt niin varmoja kuin voidaan olla. Eikä Louhelainen suinkaan ole sulkenut Viiltäjä-Jack-kansiota vieläkään.
Tutkimusta jatketaan niin pitkälle kuin nykymenetelmin on mahdollista.
– Meillä on käytössämme tiettävästi viimeinen fyysinen todiste tapauksesta, joten siitä pitää yrittää saada kaikki irti. Tutkimus alkaa mennä tieteen kannalta äärirajoille, mutta aiomme viedä sen loppuun. Voi olla, että viimeiset yrityksemme epäonnistuvat. Katsotaan, tapahtuuko tässä jotain ennen joulua.
https://yle.fi/uutiset/3-10946750
Tahra tyynyliinassa voisi jo paljastaa Bodominjärven murhaajan kasvot silmien ja hiusten väriä myöten – esteenä on Suomen laki
Geneettisen sukututkimuksen suosio on koko ajan kasvussa. Suomessa poliisi ei saa hyödyntää dna-tietokantoja rikostutkinnassa.
Helluntaiaamuna vuonna 1960 espoolainen kirvesmies on menossa Bodominjärven rantaan. Tarkoituksena on käydä uimassa omien ja naapurin lasten kanssa. Reissu keskeytyy syystä, joka jää osaksi suomalaista rikoshistoriaa.
Kirvesmies huomaa reitin varrella lyyhistyneen teltan ja sen yhteydessä kasan ruumiita. Kolme nuorta on murhattu raa´asti. Yksi uhreista jää henkiin, mutta on loukkaantunut. Tapaus jää kansakunnan muistiin Bodominjärven kolmoismurhana, ikuisena mysteerinä pysyvänä veritekona.
Rikospaikkatutkinnan yhteydessä teltan viereltä löydetään tyynyliina, jossa on jälkiä telttaseurueen ulkopuolisesta henkilöstä. Tyynyliinassa on veritahroja, jotka eivät veriryhmätutkimusten mukaan ole peräisin kenestäkään neljästä telttailijasta. Todistuskappale jää vaille selitystä, sillä 1960-luvun rikostutkimus ei vielä tunne käsitettä dna.
Tyynyliina nousee tutkijoiden mielenkiinnon kohteeksi jälleen 2000-luvulla – vuosikymmenenä, jolloin dna-tutkimus ottaa ennennäkemättömän harppauksen eteenpäin. Selviää, että tyynyliinassa on siemennestetahroja. Niistä eristetään dna:ta, joka ei ole kummankaan telttaseurueeseen kuuluneen miehen. Dna:lle ei kuitenkaan löydy vastaavuutta poliisin omista rekistereistä.
Vuonna 2019, lähes 60 vuotta Bodominjärven veritöiden jälkeen, maailmankuulu dna-tutkija Jari Louhelainen haluaa löytää vastauksen.
Viisi vuotta sitten Louhelainen, Liverpoolissa John Mooresin yliopistossa molekyylibiologina työskentelevä tutkija kohautti tiedemaailmaa uskomattomalla läpimurrolla. Suomalainen ilmoitti selvittäneensä pahamaineisen sarjamurhaajan, 1800-luvun lopun Itä-Lontoossa ainakin viisi naista silponeen Viiltäjä-Jackin todennäköisen henkilöllisyyden.
Brittiläinen liikemies Russell Edwards oli toimittanut Louhelaisen tutkittavaksi shaalin, jonka kerrotaan löytyneen murhaajan neljännen uhrin vierestä. Louhelainen löysi pitkien tutkimusten jälkeen shaalista sekä uhrin että aikanaan pääepäiltyihin kuuluneen puolalaissyntyisen Aaron Kosminskin dna:ta ja onnistui näin ollen yhdistämään molemmat samaan todistuskappaleeseen.
Viiltäjä-Jack-tutkimus herätti myös toivon monien muiden kuuluisien murhamysteerien selvittämiseen.
– Olen saanut yksityishenkilöiltä toiveita esimerkiksi Isojoella vuonna 1953 surmatun Kyllikki Saaren ja 60 vuoden takaisten Tulilahden henkirikosten tutkimisesta, kertoo Louhelainen.
Yhteen Suomessa selvittämättömään henkirikokseen hän päätti tarttua. Se on juuri Bodomin kolmoismurha, johon Louhelainen sai aineistoa nimenomaan yksityishenkilöltä.
Bodom erottuu monista muista, koska kaikista uhreista on olemassa dna-profiilit. Ne saatiin selville 2000-luvun alussa, kun kolmoismurha nousi uudelleen keskusrikospoliisin aktiiviseen tutkintaan.
Uhrit jopa kaivettiin ylös haudoistaan tarkempia tutkimuksia varten. Ja toisin kuin Kyllikki Saaren ja Tulilahden tapauksissa, Bodomista on olemassa muitakin näytteitä – kuten mahdollisen murhaajan dna:ta jo aiemmin mainitussa tyynyliinassa.
Louhelaisella on käytössään KRP:n rikoslaboratorion tulokset, joista selviää tuntemattoman henkilön dna-profiili. Hänellä ei kuitenkaan ole hallussaan varsinaista todistuskappaletta eli tyynyliinaa.
– En voi puhua enempää aineiston sisällöstä, Louhelainen sanoo.
Jos epäillyn tekijän dna:ta ei löydy poliisin omasta tietokannasta, onko vain odotettava, että tekijä joutuu joskus tekemisiin poliisin kanssa, jolloin hyvällä onnella hänen dna:nsa jää poliisille? Tähän saakka näin on ollut.
Yhdysvalloissa poliisi on kuitenkin ottanut uudet keinot käyttöönsä.
Murhaajia etsitään sukututkimuksen avulla
Geneettisen sukututkimuksen suosio on lisääntynyt vuosi vuodelta. Ihmiset haluavat saada selville, mistä päin maailmaa sukunsa on peräisin tai sitten etsitään esimerkiksi biologisia vanhempia.
Mitä enemmän ihmisiä saadaan tietokantoihin, sitä tarkemmaksi nämä tiedot tulevat.
– Julkisessa levityksessä olevissa tietokannoissa on maailmanlaajuisesti arviolta 20-30 miljoonaa dna-näytettä. Suomesta lähetettyjen näytteiden määrä on ehkä joitain kymmeniä tuhansia, molekyylibiologi Jari Louhelainen arvioi.
Ei siis mikään ihme, että rikostutkijat ovat hieroneet käsiään yhteen siinä toivossa, että moinen dna-kirjasto avautuisi heidänkin käyttöönsä. Yhdysvalloissa näin on tapahtunutkin.
– Siellä tämä näyttää olevan nousussa. Olen ollut siitä hieman yllättynyt. Ajattelin, että tässä olisi ollut enemmän eettisiä ja lainsäädännöllisiä esteitä.
Golden State -tappajan tutkimus on tapauksena tunnetuin.
Tunnistamattomana pysynyt sarjamurhaaja teki ainakin 12 henkirikosta, yli 45 raiskausta ja satoja asuntomurtoja ympäri Kaliforniaa. Syyllistä etsittiin yli 40 vuotta.
Huhtikuussa 2018 Kalifornian poliisi viimein pidätti miehen, jota se uskoo tappajaksi. Entinen poliisi, nyt 73-vuotias Joseph DeAngelo, narautettiin nimenomaan sukututkimussivustoa apuna käyttäen, kun tekijän näytettä verrattiin julkiselta sukututkimuksessa käytettävältä verkkosivustolta löytyneisiin dna-profiileihin. Sattumalta DeAngelon kaukainen sukulainen oli ladannut dna-tietojaan eräällä sivustolle ja sukulaisuussuhde Golden State -tappajaan paljastui.
Jari Louhelaisen mukaan samalla metodilla on yritetty selvittää Yhdysvalloissa yli 50 muuta ratkaisematonta rikosta. Pidätyksiä on hänen mukaansa tehty parikymmentä. Hänen mukaansa sama voitaisiin tehdä myös Suomessa.
– Teknisesti siihen ei ole mitään estettä. Minulla ei tosin ole tiedossa yhtään tapausta, jossa tällaista keinoa olisi Suomessa käytetty, Louhelainen toteaa.
Suomessa esteeksi nouseekin lainsäädäntö.
"Olisi hyvä ottaa kantaa"
Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen ei usko, että Suomen laki sallii sukututkimusta varten annettujen dna-tietojen käyttämistä rikostutkinnassa. Sylkinäytteiden ottamista, säilyttämistä ja tuhoamista säädellään tarkasti lailla.
– Ei voida ajatella, että ihmisten dna-tietoja käytettäisiin heidän tietämättään. Toisaalta olisi aika pulmallista ja hankalaa ilmoittaa kaikille tietokannoissa oleville, että heidän dna:taan halutaan käyttää rikostutkinnassa, pohtii Tolvanen.
Vaikka asiaan liittyvää lainsäädäntöä haluttaisiin joskus muuttaa, ei dna-vertailua sukututkimustietokantoihin tultaisi todennäköisesti tekemään lievien rikosten tutkinnassa.
– Se pitäisi rajata koskemaan nimenomaan hyvin vakavien rikosten, kuten henkirikosten tutkintaa, Tolvanen näkee.
Hän on jopa hieman ihmeissään, miksi aiheesta ei ole noussut enempää keskustelua, vaikka geneettisen sukututkimuksen suosio ei ole ainakaan vähenemään päin ja tietokannat kasvavat.
– Mielestäni oikeus- sekä sisäministeriön olisi hyvä ottaa asiaan kantaa. Suomessa tämä tuntuu olevan vielä aika avaamatonta aluetta.
Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva myöntää, ettei ole toistaiseksi kuullut asiasta käytävän keskustelua ministeriössä.
– Tämä on niin uusi asia, että sitä ei ole vielä ollut juuri puhetta. Pakkokeinolaissa tästä ei toistaiseksi ole säädetty, enkä ole asiaan törmännyt kuin julkisuudessa, Kanerva toteaa.
Lainsäädäntöneuvoksen mukaan geneettisten sukututkimustietojen käytön salliminen rikostutkinnassa olisi pitkällistä pohdintaa vaativa kokonaisuus.
– Se on aika moniulotteinen asia, johon liittyy myös tietosuojakysymyksiä. Laissa on määritelty tarkkaan, mitä tietoja saa käyttää mihinkin tarkoitukseen. Tällaiset asiat pitäisi pohtia uudelleen, Kanerva muotoilee.
Paljastuvatko Bodomin murhaajan kasvot?
Toistaiseksi Suomen poliisi ei siis saa hakea apua geneettisistä sukututkimustiedoista, ellei poliisin taltioimista dna-näytteistä löydy osumaa tuntemattomalle jäljelle. Louhelainen ei kuitenkaan ole poliisi vaan Iso-Britanniassa työskentelevä tutkija.
Aikooko hän verrata "Bodomin miehen" dna-profiilia geneettisiin sukututkimustietokantoihin?
– Sitä en voi vielä kommentoida, Louhelainen tyytyy toteamaan.
Tällä hetkellä Bodom-tutkimukset ovat odottavassa tilassa, sillä eteen on tullut hankaluuksia. Tyynyliina on keskusrikospoliisin hallussa, koska kyseessä on edelleen avoin murhatutkinta.
– En ole päässyt fyysiseen todistusaineistoon käsiksi. Tässä on olemassa toinenkin tie edetä, mutta sekin on vielä pahasti kesken.
Vuonna 2005, kun kolmoismurhasta käytiin oikeutta Espoon käräjäoikeudessa, syytetyn penkillä istui telttaseurueesta ainoana eloonjäänyt mies. Syyttäjät eivät pitäneet tyynyliinaa näyttönä ulkopuolisesta tekijästä, puolustuksen mukaan se nimenomaan oli todiste, joka osoittaa murhaajan olleen joku muu kuin syytetty.
Lopulta käräjäoikeus hylkäsi murhasyytteet ja katsoi seurueen neljännen jäsenen olleen todennäköisemmin yksi uhreista.
Jos Louhelainen pääsisi tutkimaan tyynyliinassa olevaa dna-jälkeä, hän voisi yrittää sen avulla mallintaa jopa jäljen jättäneen henkilön kasvot. Jos jälki kuuluisi syylliselle, voisimme siis jonain päivänä kenties nähdä, miltä Bodominjärven murhaaja näytti.
– Myös silmien ja hiusten väri on mahdollista saada selville dna-näytteestä. Kasvojen mallintamista dna:n avulla on tähän mennessä tehty ainakin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Ruotsissa, Louhelainen sanoo.
Keskusrikospoliisi on viime vuosina avannut esimerkiksi Kyllikki Saaren henkirikoksen esitutkinta-aineiston, mutta Bodom-tutkinnassa kannet ovat vielä pysyneet kiinni.
Viiltäjä-Jackin kansiot yhä auki
Viiltäjä-Jackiin liittyvä tutkimus on saanut osakseen myös kritiikkiä, eivätkä kaikki usko murhamysteerin ratkenneen vieläkään. Vaikka täydellistä näyttöä yli 130 vuotta vanhan rikoksen tekijästä on enää mahdotonta saada, Louhelaisen mukaan tekijästä ollaan nyt niin varmoja kuin voidaan olla. Eikä Louhelainen suinkaan ole sulkenut Viiltäjä-Jack-kansiota vieläkään.
Tutkimusta jatketaan niin pitkälle kuin nykymenetelmin on mahdollista.
– Meillä on käytössämme tiettävästi viimeinen fyysinen todiste tapauksesta, joten siitä pitää yrittää saada kaikki irti. Tutkimus alkaa mennä tieteen kannalta äärirajoille, mutta aiomme viedä sen loppuun. Voi olla, että viimeiset yrityksemme epäonnistuvat. Katsotaan, tapahtuuko tässä jotain ennen joulua.