Tämä seuraava on huumoria ja tarkoitettu huumoriksi! Siihenhän voi jokainen sijoittaa vaikka itsensä!
Huumoripitoinen vierailu Pootomilla
Aivan sattumalta tapasin pari päivää sitten vanhan tuttavani Topias "Tahvo" Ala-Seljänperän, joka on kotoisin tunnetusta Seljänperän kylästä sieltä läheltä Oulua. Tervehdykseksi hän huikkasi: "Ookko nä Oulusta ja pelkääkkö nä polliisia?", johon minä vastasin: "Oulusa, Toppilasa, pitkäsä parrasa, huonosa jamasa, kalossit jalasa", ja päälle röhönaurut! Sitten kysäisin mitä uutta kuuluu? Tähän Tahvo kertomaan pitkää tarinaa Helsingin reissustaan.
Oli päättänyt vihdoin käydä vilaisemassa vaivihkaa sitä Pootomin rikospaikkaa, kun siitä on niin kauan puhuttu. Oli siitä polkaissut käyntiin vanhan ja luotettavan, väriltään tummanvihreän, Lada 1500 S roadrunnerinsa, joka kiihtyi selevästi herkemmin kuin lempeäluontoinen Tahvo itse. Körötteli siitä nelostietä pitkin, mitä nyt pari kertaa kävi kahvilla ja kerran pari kaljalla matkan varrella. Saapui hän siitä karttaansa vilkuille Potomin järven rannalle - tosin auto piti jättää sinne parkkipaikalle. Siinä Tahvo oli ihmetellyt luonnon kauneutta ja rauhallista järvimaisemaa. Todennut myös teltanpaikan todella hyvin valituksi. Siinä olivat pötkötelleet, jalat itään ja päät länteen päin, poikittain itäniemen päällä kulkevaan polkuun nähden. Mutta joku oli hyökännyt rauhallisten retkeläisten kimppuun salakavalasti aamuyöllä. Olipa ollut ilkeä temppu. Tiedossa oli se lähistöllä asunut mies, joka oli uhkaillut noita leiriläisiä edellisenä iltana ollessaan uimassa siinä viereisellä uimarannalla. Oli häntä epäilty, mutta todisteita häntä vastaan ei ollut löytynyt. Oli kaivettu ja myllätty tuon miehen pihaa moneen kertaan, mutta mitään ei oltu löydetty. Tahvo tuumaili itsekseen, että eihän sitä niin tyhmä ole kukaan, että kaivaisi kadonneet tavarat omalle tontilleen. Onhan tässä tätä lääniä muutakin, ja mies oli tuntenut alueen hyvin.
Silloin sinne alueelle oli törmännyt meluisa kolmen hengen seurue - oudon näköistä porukkaa. Yksi miehistä oli pukeutunut Suomen miesten maaotteluasuun, siniseen paitaan, valkoisiin housuihin ja juoksupiikkareihin, ja mikä oudointa, hänellä oli kuitenkin leveälierinen hattu päässään. Mies oli lyhyehkö ja vankkatekoinen, melkeinpä ylipainoinen. Parta oli pitkä, kasvot leveät, ja kaula lyhyt, ei oikein vaikuttanut huippu-urheilijalta, no jaa olisiko sumopainissa ollut tuosta ulkonäöstä hyötyä. Ainakin vastustaja olisi aluksi säikähtänyt pahanpäiväisesti tuota outoa ilmestystä. Yksi oli pukeutunut mustiin puolikenkiin, tummiin housuihin, ja vaaleaan puolitakkiin, jossa taskut olivat päälläpäin. Muistutti poliisin virka-asua 60-luvulla. Tukka oli vaaleanruskea ja taakse kammattu, saattoi olla vähän kihartava. Keskimittainen normaalivartaloinen mies. Hänellä oli sekuntaattori kädessään. Kolmas mies oli pitkä, hoikka ja tumma. Selvästi alipainoinen. Vasemmassa kädessä oli lehtiö ja oikeassa lyijykynä. Näytti vähän juopolta lehtimieheltä, joka hän taisikin olla.
Miesten puheista kävi ilmi, että tuo urheiluasuinen oli heikkona hetkenään luvannut, että hän kävelee kenkien kätköpaikalle ja takaisin 10. minuutissa. Hänen omalle "kenkien kätköpaikalleen" oli matkaa 400m, joten eihän tuo ollut temppu eikä mikään. Sitten olikin käynyt ilmi, että se "oikea kenkien piilotuspaikka" olikin 400m kauempana, eli sinne oli yhteensä 800m matkaa, ja se edestakaisin oli jo 1600m. Mies oli kuitenkin todennut, että ei siinä sata metriä tai pari vaikuta mitään, kyllä hän sen kuitenkin kävelee 10. minuutissa edestakaisin. Oli arvellut, että ottamalla muutaman juoksuaskeleen hän tuon vaatimuksen selvittäisi helposti. Nyt oli tosipaikka - hänen oli todistettava väitteensä todeksi.
No Tahvo jäi yleisöksi vaikka ei häntä pyydetty, tosin ei poiskaan ajettu. Pienen valmistelun jälkeen oli kaikki valmista. Luettiin lähtösanat: "Paikoillenne, valmiit, HEP" ja niin mies ryntäsi lierihattuineen taipaleelle. Siinä tanner tömisi ja aitaa kaatui kuten siinä tunnetussa Linnan romaanissa kun hevoset ***. Ajanottaja ryntäsi mopolleen ja ajaa päristeli kääntöpaikalle sinne 800m:n päähän tarkistamaan että ei kukaan oikaise! Tahvo mietiskeli, että ensimmäinen mies, joika alitti 4 minuuttia maililla, oli Roger Bannister, myöhemmin urheilulääkäri, mutta hän oli todella kovan luokan urheilija. Tuon näköiselle miehelle, se 10. minuuttiakin on kova tavoite. Sinne häipyivät meleko kauaksi aikaa. Viimein sieltä ajaa pöristeli se mopomies, ajanottaja. Jäätiin odottamaan lierihattuista.
Kesti kauan. Sitten kuului puuskutusta ja lierihattuinen ilmestyi näkyviin. Juoksuaskel oli tuskin kävelyaskeleen mittainen ja rytmiltään hidas. Ei ollut frekvenssiä... Siinä näkyvillä vielä mies kaatui pari kertaa kompastuttuaan puunjuuriin, joita poluilla tapaa olla. Vihdoin mies saapui maaliin. 11.32 ilmoitti ajanottaja. Kunnioitettava aika tuon kuntoiselle miehelle, mutta ei mennyt kymmeneen minuuttiin, kun mies oli tullut luvanneeksi. "Ei mennyt kymmeneen minuuttiin", totesi mies itsekin pettyneenä. Sisua kyllä oli ja yritystä, mutta se ei riitä, jos ei ole kapasiteettia tarpeeksi.
Tuo tapaus jäi Tahvon mieleen. Hän kävi vielä siellä kenkäpiilon kohdalla sitä nykyistä tietä pitkin, jota ei vielä 1960 oltu rakennettu. Silloin v.1960 lähes samoilla paikoilla oli vain polut, nyt siellä on kunnon tie.
Ei pitäisi lupailla liikoja. Kannattaa olla puheissaan mieluummin vähän varovainen kuin liian hööli. Niin se on, aprikoi omassa mielessään Topias "Tahvo" Ala-Seljänperä Seljänperän kylästä läheltä Oulua. Tuo tapaus oli jäänyt erityisesti hänen mieleensä. Itse arvelin, että tuo mies oli varmaan se tunnettu "tynnyrissä ajelija" kutsuttu myös nimellä "Hurja-Hessu Yli-Saunalahti" temppujen tekijä ja pahvilaatikkokasoihin neljännestäkin kerroksesta hyppelijä. Monipuolinen mies. Mutta kapasiteettia tuohon juoksuun olisi tarvittu enemmän.
Sen pituinen Se!
