Irmeli Björklund

Nimi kertonee kaiken. Muista hyvä (huono) maku!

Valvojat: Raid, Moderaattorit

Krieg
Alibin satunnaislukija
Viestit: 112
Liittynyt: Ti Syys 29, 2009 1:28 am

Irmeli Björklund

Viesti Kirjoittaja Krieg » To Elo 19, 2010 4:04 am

Bodomin ratkaisu piilee todennäkoisimmin juuri Irmelissä ylitappamisesta johtuen. Hän on jutun laukaisin. Voisiko vastaus löytyä Irmelin historiasta, persoonasta.Molemmista. Ihmisistä hänen ympärillään. Laidat ovat jokatapauksessa aika leveät.

On kihlat ostanutta mustasukkaista armeijapoikaystävää, prätkäpoika joka jäi ilman seksiä, vaimonsa tytärtä himoinnut omistushaluinen isäpuoli, Irmeliin sairaalloisesti rakastunut ja nöyryytetty riparikaveri Arska sekä erilaista oittaan hullua poikaa vesipäistä vähäkallioihin.

Sokerina pohjalla on nuorten naisten tappamisesta kiihottunut emigranttiagentti narkomaani kaverinaan telttailijoita ja nuoruutta vihaava ja sodassa traumatisoitunut kioskiliikkeenharjoittaja.

(voisihan joku vaikka spekuloida sillä että Assman olisi Irmelin tuntemattomaksi jäänyt biologinen isä
Kioskimiehellä ei tiettävästi ollut perversioita juuri nuoria tyttöjä kohtaan, kukaan ei tietenkään varmasti voi sanoa kenenkään fantasioista tai avio- onnesta vuoteessa. Assmanilla se ei ainakaan kukoistanut mutta suoraa suhdetta Gyllströmilla ja Irmelillä ei tiedetä olevan)

Lisäksi on Jorea, seiloripoikaa, Torstenia...

Vantaan baarissa Irmeliä kutsuttiin Haagan varpuseksi eikä välttämättä mairittelevassa mielessä. Jollekin Irmeli on ollut pakkomielle. Tuossa porukassa murhaaja lienee vai onko joku jota ei tiedetä, vielä?

Irmelin käytös ei tee hänestä syyllistä. Mutta jollekin se on ollut liikaa. Irmeliä tutkimalla juttu väkisinkin aukeaa. Eri asia on, löytyykö tietoa ja haluaako kukaan puhua.

Onhan mahdollista että telttailuun ja nuorten "kisailuun" kimmastunut ihminen hakee vesilaitoksen työmaalta metrisen putken ja paiskoo menemään. Myöhemmin klo kuuden mies varmistaa veitsellä lopputuloksen ja jää harjoittaman perversioitaan kesäaamuun. Ei sen kummepaa suhdetta.

Ei vanhene koskaan- ohjelma on naiviudessaan harhaanjohtava. Nuoret juovat Jaffaa rannalla ja puhutaan nuorten orastavasta seksuaalisesta leikistä. Vinaa ei mainita eikä sitä että tytöt olivat kokeneita seksin maailmassa.

Paikalta löydetyssä tyynyliinassa oli pistemäisiä veripisaroita sekä verituhruja. Tämä veri ei kuulunut ryhmään A tai O. Nuorten veriryhmät. Irmeli A, Tuulikki A, Seppo A ja Nils O. Kuukautisrättiteoria voidaan näin unohtaa. Liinan veri on mahdolisesti tappajan. Liinaan on pyyhitty haavaa, joka on mahdollisesti syntynyt puukotuksen yhteydessä puukottajan käteen. Nämä verijäljethän leikattiin irti liinasta kokeita varten 60- luvulla, joten niitä ei enää ole olemassa.

Irmelin elämään paneutuminen ja vastausten etsiminen sieltä voi olla joillekin hankalaa. 15- vuotias rankan elämän kokenut ihminen jolla oli paljon poikaystäviä, kenties myös miehiä. Erikoiset perhekuviot ja menevä luonne. Se voi tuntua epämiellyttävälle, riippuen ihmisestä. Voihan olla että hänellä on ollut salaisuus josta kukaan tai harva tiesi. Jokatapauksessa tappamisen motiivi on seksuaalisviritteinen.

Tuntuu että poliisi ei halunnut syyllistä. Se halusi oikeudenkäynnin. Kuolleita ei voi viedä käräjille. Poliisille olisi ollut muitakin kandidaatteja kuin Gustafsson. On edelleen.

On eri asia, miksi poliisille oli tärkeää saada pitkitetty tutkinta ja mediasirkus aikaan juuri 2004-2005. Tuominen voi vastata siihen. Myös siihen, miten avoimen tapauksen tutkinta etenee vai riittikö Tuomiselle ja Haapalalle (ja kansalle) iltasanomien julistus: JÄI ILMAN SEKSIÄ

Mielenkiintoinen pätkä muuten poliisin bodom toiminnasta: (jaa mitkä DNA- todisteet..)

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=2&t=15&a=88

Krieg
Alibin satunnaislukija
Viestit: 112
Liittynyt: Ti Syys 29, 2009 1:28 am

Re: Irmeli Björklund

Viesti Kirjoittaja Krieg » To Elo 19, 2010 5:01 am

Gustafssonin syyte ja poliisin todisteet kiteytyvät alla olevassa videolinkissä. Alusta astihan poliisi julisti että verijälkitutkimukset joita oli tehty vuosi englannissa asti ovat jutun ratkaisu ja todistavat musertavasti Nilsin syyllisyyden.
Kauan odotettu musertava verijälki todistusaineisto osoittautui täydelliseksi valehteluksi. Mitään verijälkien tuomia todisteita ei ollut. Tämä synnyttää pitkän varjon KRP:n ylle. Tuomisen ja Haapalan ristiretki perustui alusta lähtien valheelliselle arvuuttelulle ja keksitylle todistusaineistolle. Tästä media on ollut armollisen vaitonainen oikeudenkäynnin jälkeen.

http://www.katsomo.fi/?progId=7313&itemId=5177

matlockb
6 miljoonan dollarin mies
Viestit: 4507
Liittynyt: Ma Maalis 29, 2010 6:17 am

Re: Irmeli Björklund

Viesti Kirjoittaja matlockb » To Elo 19, 2010 8:00 am

Haapala ja Tuominen munasivat itsensä aika hyvin ainakin omissa silmissäni luottaen sokeasti Gustafssonin syyllisyyteen lähinnä sillä perusteella että Gustafsson jäi ainoana henkiin, sivuuttaen kaikki hänen vammat ja muut mahdolliset syylliset. Varsinkin Tuominen teki emämunauksen kun ei ottanut Gustafssonia viipymättä uusiin kuulusteluihin "tunnustuksen" jälkeen mutta marssi oikeuteen todistamaan tämän Gustafssonin "huulenheiton" tai lauseen jonka oli kuullut/ymmärtänyt väärin.
Tuo pohdinta Irmelistä on kyllä mielenkiintoinen. Hän on voinut tahallaan tai tahattomasti kauniina naisena loukata jotain poikaa kun on torjunut sellaisen pojan, joka on häntä rakastanut palavasti, ehkä niin palavasti että on nähnyt moottoripyörillä nelikon lähtevän Bodomille ja seurannut heitä sinne. Täysin mahdollista, tätä ei vain tuolloin tutkimuksissa otettu huomioon, näin ainakin uskon.

Rigo Mort
Aloitteleva besserwisser
Viestit: 33
Liittynyt: Pe Loka 30, 2009 10:59 pm

Re: Irmeli Björklund

Viesti Kirjoittaja Rigo Mort » To Elo 19, 2010 8:53 am

Vaikka olenkin enemmän lukenut kuin kommentoinut Bodom aihetta, niin on annettava Kriegille hyvä tunnustus siitä, että on mielenkiintoinen ja tuoreen tuntuinen näkemys asioista. Tuntuisi helposti uskottavalta, tosin olen herkkäuskoinen.
Sinänsä hämmästyttävää, jos Irmelistä ei aiemmin ole omaa keskusteluketjua.

Tuolla Pauli Pirisen keskusteluketjussa Krieg sitten viittaa myöskin tuohon ajatukseen, että tekijät(t) olisivat tulleet autolla lähistölle. Saman ketjun ykkössivulla on myös Papillonin näkemys autoteoriasta, joka nähdäkseni menee yksi yhteen Kriegin ajatuksen kanssa.

Krieg
Alibin satunnaislukija
Viestit: 112
Liittynyt: Ti Syys 29, 2009 1:28 am

Re: Irmeli Björklund

Viesti Kirjoittaja Krieg » To Elo 19, 2010 1:34 pm

Ote Bodom mysteeriosta:

"Koululainen Keijo Kalevi Karjalainen, s. 1946, oli samana iltana noin kello 18.30 lähtenyt Bodominjärvelle yhdessä sisartensa Mailis ja Monica Karjalaisen sekä Markku Helokankaan ja Kurt ja Birgitta Hilden nimisten lasten kanssa uimaan ajaen polkupyörillä aina niemissä olevaan metsänreunaan asti. He olivat nähneet teltan ja tytön ja pojan sekä ainakin yhden moottoripyörän sekä murhaniemen kärjessä erään tytön ja pojan (nämä olivat Pentti Hämäläinen ja Helena Lundström Tuomarilasta), jotka olivat melko välittömästi poistuneet rannalta. Lisäksi oli keskimmäisen niemen kärjessä ollut kaksi 12-14 vuotiasta poikaa ja eräs ehkä 20-vuotias nuorukainen ongella (todennäköisesti Ole Ahlroos, Krister Ekroos ja Seppo Vuolio, jotka olivat myös nähneet teltan pystyttämisen). Teltan edustalla oli ollut tyttö ja poika, joista poika oli vaikuttanut olleen humalassa (toisten lasten mukaan ei mitään merkkejä alkoholista ollut esiintynyt) ja järvellä oli myös näkynyt soutuvene. Lapset poistuivat paikalta noin kello 21.00 ja Helokangas ja Kurt Hilden olivat nähneet maantiellä pyörää taluttavan miehen, joka oli jättänyt pyöränsä peltotien risteykseen ja lähtenyt kävellen rantaan päin. Mies oli ollut keskikokoinen, lähempänä viittäkymmentä ikävuotta ja puettuna mahdollisesti ruskeaan ja kuluneeseen nahkapuseroon ja mukana kantokassi. Hiekkakuopassa oli tällöin ollut harmaa Pobeda-auto ja heidän tullessaan sininen Pobeda, joka oli jo poistunut.

Ote PP:n kuulemisesta:

"Yhden kerran kävi näiden Jaakkolan veljesten kanssa kävi Irmeli siellä meidän komppaniassa…se tuli mieleen…se oli joku sunnuntai päivä ja ne tuli käymään…niil oli popeda sitten…Ismolla oli popeda ja ne tuli käymään siellä…komppaniassa

LAWoman
Sledge Hammer
Viestit: 1605
Liittynyt: To Maalis 11, 2010 5:36 pm
Paikkakunta: Länsirannikko

Re: Irmeli Björklund

Viesti Kirjoittaja LAWoman » To Elo 19, 2010 8:46 pm

Aika hyviä pointteja. Olenkin ihmetellyt miksi Irmeliin oli kohdistunut niin paljon vihaa, vaikka en ole koskaan Nilsin syyllisyyteen uskonut. Näissä voisi tosiaan olla järkeä, onkohan KRP koskaan tutkinut tätä yhtenä linjana? Olen itse aikoinaan seurannut koko Bodom oikeudenkäynnin ja rulianssin ja lukenut kaikki mahdolliset keskustelut ja spekuloinnit muilla palstoilla. Täällä en ole vielä aiheeseen tarttunut, koska keskusteluja on niin paljon. Tämä oli kuitenkin uusi virkistävä linja, johon mielestäni KRP:n tulisi myös tarttua.
There's a killer on the road
His brain is squirmin' like a toad
Take a long holiday
Let your children play
If ya give this man a ride
Sweet memory will die
Killer on the road, yeah.

Krieg
Alibin satunnaislukija
Viestit: 112
Liittynyt: Ti Syys 29, 2009 1:28 am

Re: Irmeli Björklund

Viesti Kirjoittaja Krieg » Pe Elo 20, 2010 1:29 am

Linkki 45 minuuttia ohjelman yhteenvetoon oikeusistunnoista.
Siitä selviää ja näytetään havainnollisesti mm että poliisi ei tutkinut edes kahta yli kämmenen kokoista veriläikkää telttakankaassa. Nuppineulanpään kokoiset ehkä ymmärtää mutta tuo on niin räikeää ja läpinäkyvää että antaa syyn epäillä: mitä poliisi pelkäsi löytävänsä?

http://www.katsomo.fi/?progId=3482&itemId=427

Krieg
Alibin satunnaislukija
Viestit: 112
Liittynyt: Ti Syys 29, 2009 1:28 am

Re: Irmeli Björklund

Viesti Kirjoittaja Krieg » Pe Elo 20, 2010 2:25 am

Teltan pohjalta löytyi mm. Tuulikin mokkatakki jonka selässä luki: MASA+KAIJA=HESSU
Kyseessä lienee Eeva lehdestä tuttu Irmelin ystävä Kaija Marjatta Ryynänen jonka piti tulla myös retkelle toisen pojan kanssa jolloin retkellä olisi ollut 6 hlöä.Kenen pojan piti lähteä retkelle.
Kaija seutusteli vielä kuukautta aiemmin Seppo Boismanin kanssa. Keitä ovat Masa ja Hessu vai onko heitä olemassa.

Lainaus Eeva lehdestä 1960:

He ovat murheellisia ja Hän on vaaleakiharainen ja sinisilmäinen, sinisten silmäterien keskustassa hivenen kirkasta ruskeata. Yllään hänellä on vaalea pusero, farmarit ja villatakki. Hän on korostanut silmiensä loistoa tummentamalla pitkät silmäripsensä ja piristänyt avoimista sandaaleista esiin pistäviä varpaitaan punaamalla niiden kynnet. Ja kädessään hänellä on sinivioletti sireenin oksa, tytöllä joka hänkin olisi voinut saada surmansa Bodomin järven rannalla, ellei... Tapasin Kaija Marjatta Ryynäsen - hän on käynyt kansalaiskoulua ja täyttää ensi marraskuussa 16 vuotta - kun hän oli matkalla rippikoulunsa lauluharjoituksiin vanhaan keskiaikaiseen Helsingin pitäjän kirkkoon. Sinne olisi saapunut myös hänen samanikäinen toverinsa Anja Tuulikki Mäki, jos hän olisi palannut kohtalokkaalta retkeltään. Mutta Tuulikin elämäntie päättyi Espoon Bodomin järven rannalle, yksinäiselle kauniille leiripaikalle, jonka mukana olleet pojat, 18-vuotiaat Seppo Antero Boisman ja Nils Wilhelm Gustafsson olivat valinneet, vaikka muutaman kilometrin päässä oli turvallinen vartioitu leirialue. Sinne jäi myös Maili Irmeli Björklund, joka seuraavana päivänä olisi täyttänyt 16 vuotta ja sitä seuraavana aloittanut uransa kauppa-apulaisena. Näin Kaija pääsee ripille yksin, ilman ystäväänsä Tuulikkia. Kaija, jolla on lainassa viime syksynä rippikoulun käyneen Irmelin Uusi Testamentti, Katekismus ja virsikirja. Kaijaa oli myös pyydetty mukaan retkelle. Silloin olisi retkeläisiä ollut kuusi, sillä Kaija olisi osallistunut matkaan kolmannen pojan kanssa. Ja mukaan olisi otettu suurempi neljän hengen teltta. Mutta Kaija peruutti suunnitelmansa, sillä hän halusi osallistua rippikoululaisten Lehtisaaren retkeen, joka tapahtui helluntaisunnuntaina. Vielä kuukausi sitten Kaija olisi ehkä lähtenyt retkelle Sepon toverina, sillä siihen aikaan Kaija katseli Helsingin pitäjän maisemia Sepon moottoripyörän takaistuimelta. Mutta sitten nuorten kesken syntyi pientä erimielisyyttä, mistä, sitä ei Kaija sano muistavansa. Ja Seppo alkoi kulkea Tuulikin kanssa, joka asui suunnilleen kolmen kilometrin päässä Kaijan kodista.

Yllä mainittua Kaija ei kerro suoraan, mutta keskustelun kuluessa se kuitenkin käy ilmi vähän niin kuin varkain. Sen sijaan Kaija kertoo vapaasti, että lauantaina alkanutta retkeä edeltävänä torstaina Kaija näki Sepon Vantaalla palatessaan rippikoulusta ja Sepolla olisi ollut Kaijalle jotakin asiaa. Mutta Kaijalla oli kiire kotiin päin lähtevään bussiin ja Seppo lupasi kertoa asiansa retken jälkeen. Mutta asia jäi kertomatta... Ja nyt Kaija yrittää mielessään arvailla, mitä Sepolla mahtoi olla sydämellään. -Seppo oli kiltti poika. Kyllä hänen kanssaan uskalsi retkelle lähteä. Eikä tuollaisessa retkessä pitäisi mitään pahaa olla, vakuuttaa Kaija, joka ei tuntenut toista, eloon jäänyttä poikaa. Mutta näin yksinäiselle paikalle ei Kaija sentään ainakaan enää lähtisi. Retkeä valmisteltiin iloisen mielialan vallitessa ainakin viikon verran. Siitä keskusteltiin ja sitä odotettiin. Olihan kysymyksessä nuorten ensimmäinen kesäretki. Tuulikin äiti oli antanut tälle luvan lähteä sillä nimenomaisella ehdolla, että Seppo tulisi hakemaan Tuulikkia kotoa. -Perjantaina Tuulikki vielä kävi meillä. Hän oli ostanut uudet valkoiset nilkkasukat ja tällaiset terveyssandaalit kuin minullakin on. Ja hän lainasi minun sateenkaarenkirjavan uimapukuni. Ennen retkeä kävimme yhdessä ostamassa lenkkimakkaraa, jota tyttöjen piti käristää leiritulella.

Tuulikki oli kovasti innostunut kun oli niin kaunis ilmakin. Sateella he eivät olisi lähteneet. Tuulikki oli mukava tyttö. Pidin hänestä paljon. Kaija kertoo, että molemmilla tytöillä oli paljon tyttöystäviä. Kaikki pitivät heistä. Eikä heidän seurustelunsa poikien kanssa poikennut millään tavalla normaalista. He eivät olleet mitään poikkeuksellisen ujoja tyttöjä, mutta eivät kuitenkaan kulkeneet poikien kanssa tavallista enempää. Sitä paitsi Irmeli, joka oli huolellisesti alleviivannut monia kohtia Raamatussaan, joutui paljon olemaan iltaisinkin kotona, sillä hänen äitinsä oli varsin tarkka tyttärensä seuraan nähden ja kasvatti esikoistaan melko ankarasti." Irmelin paras ystävätär varsinkin ennen uuden vuoden tienoilla tapahtunutta perheen muuttoa Vantaalle oli Haagassa asuva 15-vuotias pitkänhuiskea lähettityttö Ilse Blomfelt eli Pike, jolla on paljon kerrottavaa vilkkaasta ja iloisesta ystävättärestään Immestä. -Olimme yhdessä niin usein kuin Imme vain pääsi ulos. Kuljeskelimme Haagassa, kävimme joskus elokuvissa ja soittelimme äänilevyjä, Elvistä ja Fabiania, mutta tanssimassa ei Imme käynyt juuri koskaan. Silloin kun Immen piti hoitaa perheen nuorempia lapsia, menin minä ulos muitten tyttöjen kanssa, mutta siitä ei Imme pitänyt. -Tunsimme toisemme jo Munkkiniemen kansakoulun ajoilta. Olimme samalla luokalla. Imme ei ollut mikään loistava oppilas mutta ei myöskään huono. Muistan, kuinka hän kansakoulun päättäjäisjuhlassa lausui runon. Yhdessä me kävimme myös rippikoulun ja joskus olimme ihastuneet samoihin poikiinkin. -Kun kansakoulun kahdeksannella teimme luokkaretken Turkuun, oli meillä Immen kanssa hassu seikkailu.

Tutustuimme kadulla kahteen poikaan, jotka olivat 18-vuotiaista merimiehiä. Pojat halusivat näyttää meille kaupunkia. Imme sanoi, että hänen puolestaan se kyllä sopii. Minä en puhunut mitään, kun minun kurkkuni oli kipeä. Ja pojat tulkitsivat vaiteliaisuuteni myöntymisen merkiksi. Kävimme heidän kanssaan elokuvissakin ja jatkoimme tuttavuutta kirjoittelemalla. Immen äiti ei kuitenkaan antanut Immen kirjoittaa tälle toiselle, joka nyt on Etelä-Amerikassa, sillä äiti oli erehtynyt luulemaan poikaa 56-vuotiaaksi mieheksi, kun oli kerrottu pojan olleen merillä vuodesta –56 lähtien. Sain juuri eilen kirjeen toiselta pojalta, joka tällä hetkellä on sotaväessä, ja hän lähetti terveisiä Immelle. Mutta kai hän on nyt lukenut lehdistä… Voi, nyt pojat saavat tietää meidän oikeat ikämme! He luulivat meitä paria vuotta vanhemmiksi! -Näitä tällä Espoon retkellä olleita poikia en tuntenut, vaikka olin kyllä kuullut Immen puhuvan heistä. En tiennyt ennakolta mitään retkestä, joten en osannut yhdistää Espoon murhaa Immeen kuullessani siitä ensi kertaa tuttaviltani. Mutta ollessani toisena helluntaipäivänä kummitätini luona Friherrsissä satuin kuuntelemaan radiota ja silloin tajusin, että yksi uhreista oli Imme. Se oli kauheaa. En osannut edes itkeä. Vasta bussissa kotimatkalla puhkesin yhtäkkiä kyyneliin. Minusta tuntui, että tulen hulluksi. -Samana päivänä minun piti mennä Immen syntymäpäiville. Olimme sopineet, että Imme saapuisi minua klo 17 aikaan hakemaan, sillä en ollut aikaisemmin ollut perheen Vantaan-kodissa. Mutta hän ei tietystikään tullut. Olihan hän saanut surmansa juuri 16. syntymäpäivänsä aattona. Ja seuraavana arkipäivänä, nimittäin tiistaina, piti hänen mennä työhön läheiseen kauppaan. Imme oli koulunsa lopetettuaan pääasiassa auttanut kotona, molemmat vanhemmat kun kävivät työssä. Vain parin kuukauden ajan hän oli aikaisemmin toiminut lapsentyttönä eräässä perheessä Roihuvuoressa. Ja sen paikan hän otti salaa, sillä hänen äitinsä olisi halunnut pitää hänet kotona. -Ei minusta Irmeli ollut liian rohkea lähtiessään tällä retkelle. Kyllä minäkin olisin saman tempun varmasti tehnyt. Jos Imme olisi ollut täällä Haagassa olisimme varmasti menneet yhdessä. Ehkä vanhemmat olisivat panneet vastaan, mutta luulen, että olisimme menneet sittenkin.

Emme tietysti olisi lähteneet millaisten poikien kanssa tahansa. Kertoessaan ystävättärestään Ilse selailee kirjepinoa, josta löytyy mm. Irmelin hänelle jouluksi lähettämä koristeellinen kortti, jossa toivotetaan hauskaa joulua ja onnellista uutta vuota sekä paljon komeita poikia. Kirjepinosta löytyy myös kirje, jonka Irmeli on kirjoittanut Ilselle suunnilleen kuukautta ennen Espoon murhenäytelmää. Kirje on tyypillinen hänen ikäisensä nuoren tytön kirje. Julkaisemme sen tässä kokonaisuudessaan.

"Hei Ilse! Mitä Sinulle kuuluu? Minun piti tulla vii- me sunnuntaina käymään siellä, mutta en minä voi- nutkaan, kun Jorkka pyysi minua lähtemään hänen kanssaan päivällä hiihtämään. Paki lähti viime kuun 15 päivänä ruodikseen. Sinä et usko, kun minun oli aluksi kauhean ikävä. Paki kun lähti silloin maanan- taina vonguin koko päivän. Mutta illalla minä ajat- telin, että hulluksihan minä tulen, jos kotona vain ikä- vöin. Minä menin illalla Vantaalle ja siellä minä sit ten tutustuin Jormaan. Olen ollut siitä asti Jorman kanssa. Hän on 19 vuotta, ihan pikimusta tukka sa- malla lailla kuin Elviksellä kammattu. Jorma asui en- nen Malmilla, mutta toissa sunnuntaina hän muutti Pohjois-Haagaan. Mikset Sinä ole yhtään kirjoittanut Oletko sinä Tuulan ja Ritvan kanssa sovinnossa. Sano minulta terveisiä Tuulalle ja Ritvalle ja jos näet Piiaa ja Kaijaa ja Pirjoa heille myös. Kenenkä kanssa Sinä nykyisin olet? Minä olin viime sunnuntaina illalla Lukaalilla joraamassa. Sieltä lähdin Jorkan kanssa ajelemaan Jorkan autolla ja tulin puoli kahden aikaan himaan. Mutsi heräsi ja oli kauhean vihainen. Ei mi- nulla sitten muuta kerrottavaa olekaan. Ai joo, minun piti kysyä, poltatkos Sinä vielä? Minä lyhensin tuk- kaani viisi senttiä. Terveisin I. B. - Muista kirjoittaa pian."

Lainaus:
Maisteri Vuokko Saarikivi, joka toimi Ilsen ja Irmelin rippikoulunopettajana viime syksynä, tutustui tänä aikana Irmeliin aika hyvin, sillä Irmeli oli avoin ja aktiivinen ja alkoi heti ensimmäisestä rippikoulupäivästä lähtien osallistua Huopalahden seurakunnan muuhunkin kerhotoimintaan. Irmeli ei ollut mitenkään huomattavan vakavamielinen, mutta hän ei myöskään mennyt minne sattuu. Kaikesta näki, että hän pyrki löytämään jotakin sisältöä elämäänsä. -Joulun tienoilla rippikoulun jo loputtua Irmeli saapui eräänä iltana klo 9 aikaan luokseni kirkkaanpunaisessa talviasussaan, jossa oli valkoinen turkiskaulus – hän oli siinä hyvin hauskan näköinen – ja tiedusteli minulta kerhot taas alkavat. Hänestä oli ikävää, kun hän ei tietänyt mitä tehdä. -Monta kertaa toveripiirissä puhuimme mm. hänen tulevaisuudestaan. Hän halusi kauppa-alalle ja juuri sen takia hän oli opiskellut ruotsinkielenpiirissämmekin. Joskus hän mainitsi, että olisi mukavaa, jos olisi oma poikaystävä. Hänen ikäisistään tytöistä kun on olevinaan noloa, jollei ole poikaystävää. Tähdensin hänelle ja muillekin, miten tärkeää on, että valitsee seuransa oikein, koska seura usein vie mukanaan, ja puhuimme lisäksi siitä, ettei nuorten seurustelu suinkaan aina johda avioliittoon.

Ja Irmeli, joka aina oli hyvin myöntyväinen. Luottavainen ja vaikutteille altis, totesi, ettei tosiaankaan sopinut lähteä kaikenlaisten poikien seuraan. Koska Irmeli ei koskaan sanonut vastaan, en loppujen lopuksi täysin päässyt selville siitä, mitä Irmeli pohjimmiltaan ajatteli. Haagasta muuttaessaan hän kertoi seurustelevansa erään pojan kanssa ja minä olin hänen muuttonsa johdosta huolestunut niin kuin olen aina kun tuntemani nuori katoaa näköpiiristäni. -Irmelin kohtalo oli järkyttävä. Paljon tavallista vakavammissa merkeissä tulee nyt aloittaneeksi rippikoulun, kertoo maisteri Saarikivi Eerikkilän urheiluopistolla Tammelassa, minne hän on juuri saapunut pitämään pari viikkoa kestävää rippikoululeiriä. -On vaikea sanoa, olisivatko nuoret voineet välttää kohtaloaan. Paremmassa turvassa he ainakin teoriassa olisivat olleet vartioidulla leirintäalueella. Olen aina kehottanut nuoria retkeilemään vartioiduilla alueilla ja suuremmissa ryhmissä, mieluimmin vielä jonkin vanhemman henkilön seurassa. Erityisesti varoitin nuoria yksinäisestä alueesta silloin, kun rippikoulussa tuli puheeksi Heinäveden tapaus. Ja silloin tytöt huvittavaa kyllä totesivat, etteivät he ainakaan tyttöporukassa lähde! -Jos kysymyksessä olisivat olleet minun lapseni, en olisi ollenkaan päästänyt heitä tällaiselle retkelle. Silloin ainakin murhenäytelmä olisi vältetty. Ei näitä nuoria kuitenkaan sen paremmin kuin heidän vanhempiaankaan voi tämän asian takia moittia, niin yleistä tällainen retkeily nuorten keskuudessa nykyisin on.

Eikä näitä nuoria voi pitää huonoina yksinomaan sen takia, että heitä oli kaksi paria tässä samassa pienessä teltassa. Lasten vanhempien olisi kuitenkin syytä selostaa lapsilleen, minkälaisia vaaroja tällaiseen retkeen voi sisältyä. Ja vanhempien olisi hyvä jossakin määrin pyrkiä yhteistoimintaan, niin etteivät toiset lapset voisi vedota siihen, että toisetkin pääsevät. -Kodin hengellä on tärkeä merkitys. Jos koti on viihtyisä ja turvallinen ja vanhemmat kasvattavat lapsiaan ymmärtämyksellä ja rakkaudella, tottelevat lapset heitä mielellään. Heidän on vain ymmärrettävä, että tarkoitetaan todella heidän parastaan. Kovapintaisesta ulkonaisesta käyttäytymisestään huolimatta nykyajan nuoret ovat monesti sisäisesti avuttomia. He eivät tiedä, mikä on oikein ja väärin ja miten heidän pitäisi menetellä. Kun joku heitä ohjaa, ottavat he neuvon kiitollisina vastaan. Mutta jos kodissa on jotakin vikaa, on ainakin tyttö valmis menemään ensimmäisen pojan kanssa, ainoastaan saadakseen elämäänsä sitä lämpöä, joka puuttuu kodista. -Jos näitten nuorten kodit olisivat olleet vakavamielisempia – en tarkoita uskonnollista vaan sellaisia että lapsista olisi tunnettu suurempaa vastuuta – olisi tämä murhenäytelmä ehkä voitu välttää. Mutta vika ei ole nimenomaa näissä vanhemmissa, me olemme kaikki yhteissyyllisiä, emme osaa tarpeeksi opastaa, valvoa ja neuvoa lähimmäisiämme. Urpu Nuotio

Irmelin alleviivaamat kohdat raamatusta:

Jumala on luonut ihmisen elämään hänen yhteydessään. Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia. Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon. Raamattu on kristillisen uskoa ja elämän korkein ohje. Pyhän Raamatun pääsisällys on sanoma Jeesuksesta Kristuksesta ja pelastuksesta, jonka hän on valmistanut. Kristus on Raamatun Herra ja Kuningas. Minä johdatan heitä kun he kulkevat rukoillen. Ihminen on ainoa olento maailmassa, joka voi kuulla Jumalan äänen, turvautua häneen, rakastaa ja palvella häntä. Tämä johtuu siitä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Omantunnon toiminta osoittaa meille, että joka hetki olemme Jumalan kasvojen edessä. (Katekismus) Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, eikä nykyiset eikä tulevat, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän herrassamme. (Paavalin kirjeestä roomalaisille) Sillä minä olin päättänyt, että teidän luonanne ollessani tunnen ainoastaan Jeesuksen Kristuksen ja hänetkin ristiinnaulittuna. Vaan me puhumme salaisuutena ollutta Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala oli edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudessamme. (Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttolaisille) Sillä elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto. Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä. Halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi moninverroin parempi, mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi. (Paavalin kirjeestä galatalaisille)

Maybrick
Sherlock Holmes
Viestit: 3879
Liittynyt: Ti Loka 23, 2007 4:44 pm

Re: Irmeli Björklund

Viesti Kirjoittaja Maybrick » Pe Elo 20, 2010 8:52 am

^Kiitos ylläolevasta. Erittäin valaisevaa, ja antaa myös sellaista tietoa Irmelistä ja muista Bodom-nuorista, jota ei usein ole esille tuotu.
Nothing is quite what it seems

Myrskylintu
Ran-tan-plan
Viestit: 372
Liittynyt: Su Huhti 12, 2009 12:56 pm

Re: Irmeli Björklund

Viesti Kirjoittaja Myrskylintu » Pe Elo 20, 2010 9:05 am

Sieltähän se totuus pilkistää..härnää. Kuka oli tämä Ismo jolla oli Popeda?

Krieg
Alibin satunnaislukija
Viestit: 112
Liittynyt: Ti Syys 29, 2009 1:28 am

Re: Irmeli Björklund

Viesti Kirjoittaja Krieg » Pe Elo 20, 2010 3:53 pm

ETP:ssä on Pauli Pirise nkuuleminen joka valottaa mm. Irmelin suhdettä Isäpuoleensa Jukka Takalaan joka oli Irmeliä kymmenisen vuotta vanhempi el in. 25v Osmo ja Ismo Jaakkola ovat Paulin kavereita
joidenka kanssa Pauli oli Helluntaina ryyppäämässä ja joidenka luona oli yötä. Lisäksi on joitakin henkilöitä joita ei ole liiemmin mainittu muualla.



Videokuulustelu: 6.10.2003
Kuulustelija RV = rikosylikonstaapeli Rauno Vuorinen (KRP)
Kuulusteltava: PP = Pauli Pirinen
Kuulustelutodistaja: MT = rikosylikonstaapeli Markku Tuominen (KRP)
??? merkintä = tekstistä ei saa selvää

RV: Aletaan siitä, kyseessähän on, kuullaan tähän Bodomin kolmoissurmaan, aloitetaan vaikka siitä, että mistä tunsitte nämä Irmeli Björklundin ja Anja Mäen?
PP: Mä suurin piirtein muistan että se oli kesäaikaa kun mä Irmeliin tutustuin ja sitt tuli talvi ja mä olin Malminkartanossa metsätöissä…siinä tiellä me tavattiin usein…sitt käytiin siellä Vantaan baarissa…
RV: Oliko tää vuotta 59 vai 60?
PP: 59 täytyis olla.
RV: 59 … Tunsitteko Mäkeä ennen tätä Irmeliä?
PP: Ne muutti siihen sitten sen jälkeen, tunsin molemmat sitten jälkeen päin.
RV: Asuitte siinä lähellä jossain?
PP: Jotain semmonen, olisko 500-600 metriä.
RV: Seurustelitteko te tämän Björklundin kanssa?
PP: No meil oli jotain semmosta vispilänkauppaa…että ei nyt ihan rakasteltu, mutta pussattiin kyllä, oltiin tollai niinku nuoret oli…
RV: Tapailitte Vantaan baarissa sitten?
PP: Joo ja sitten, mutta niille mä en uskaltanut mennä, sinne Irmelin kotiin..pelkäs isäänsä…että sen takia mä en käynyt, että sillon surmailtana…sillon se huusi niin…helvetisti että hän tappaa, hirttää munista ja..
RV: Ketä hän tarkoitti?
PP: En tiedä, se meni ovista ulos ja sisään ja ulos…sisään ja ei se meille…mitään tehnyt sen äitin kanssa…se äiti itki kokoajan…
RV: Mitä tämä Björklund kertoi tästä isäpuolestaan teille?
PP: No se oli vähän semmonen arka, ei se oikeastaan kertonut…arka oli…että se niinku sano: isä näkee isä näkee…
RV: Sitä ei halunnut että isä näkee.
PP: Niin..jos siinä olis pussattu siinä tien mun minäkin mettästä pakkasessa tulin ja polkupyörää työntelin siinä…hän ei olis halunnut että meidät näkee siinä…
RV: No te lähditte armeijaan sitten?
PP: Joo, mä läksin helmikuussa, 15 päivä…muistaakseni.
RV: 60?
PP: Vuonna 60.
RV: Pidittekö yhteyttä Irmeli Björklundiin sillon armeijan aikana?
PP: Pidin, mehän kirjoiteltiin paljon kirjeitä silloin ja eihän puhelinta käytetty kun ei niillä ollut puhelinta…olishan mulla puhelin ollut ???…mutta kun heillä ei ollut puhelinta…mutta korttia lähetettiin ja hän lähetti paketteja mulle ja sen semmoista…

RV: No sitten tulitte lomille ennen tätä, tulitte 4.6. vai 5.6?
PP: En muista sitä päivää mutta helluntai kuitenkin.
RV: helluntai, oliko se ensimmäinen vai toinen helluntaipäivä, muistatteko?
PP: Ensimmäinen…ambulanssin näin…
RV: Ensimmäinen helluntaipäivänä…vuonna 60. Olitteko te sopineet tapaamisesta?
PP: Oltiin

RV: Mitä te olitte sopineet siitä?
PP: Että hän tulee rautatieasemalle vastaan Helsinkiin….eikä tullut.
RV: Mites sitten?
PP: Minä läksin sinne kotiin…menin sinne kotiin…se äiti oli siinä tiellä ja se sanoi, että ne on lähtenyt moottoripyörillä johonkin retkelle…
RV: Sanoko ne paikkaa mihin ne on mennyt?
PP: Ei
RV: Jonnekin vaan?
PP: Jonnekin vaan niin..en minä muista ainakaan, että olis mistään Bodomista…järviähän on paljon siellä…
RV: Olitteko te kirjeitse sopinut tästä tapaamisesta?
PP: Joo
RV: Oliko teillä jotain aikeita silloin tätä Irmeli Björklundia kohtaan?
PP: No, olihan meillä ne kihlat, minä pudotin ne siihen ojan…hopeasormukset oli.
RV: Tiesikö hän että te olitte niitä tuomassa?
PP: Ei.
RV: Se piti olla yllätys?
PP: Niin, tai joku koru hänelle kumminkin.
RV: No kun te kuulitte, että hän on lähtenyt niin mitä sitten tapahtui?
PP: No minä kävin kotoa, menin suoraan kotiin ja menin sitte sinne Vantaan baariin
RV: Vantaan baariin?
PP: Joo, ja sitten mä tapasin Ismon ja Osmon muistaakseni siellä tai sitten mä kävin niillä kotona…mä en muista kummassa mä näin ne…mutta joka tapauksessa näin ne, koska mä olin yön siellä…siellä siellä Jaakkolassa.
RV: Keitä nämä Ismo ja Osmo oli?
PP: Ne oli mun kavereita
RV: Eli sukunimet on Jaakkola?
PP: Joo
RV: Onko he vielä olemassa?
PP: No Ismoa en tiedä mutta Osmo kuoli…siitä Jokesta mä en tiedä…yks veli on vielä mutta en tiedä..enkä sen siskosta tiedä yhtään mitään…
RV: Minkäs ikäisiä nää..tää Ismo on?
PP: Ne oli pikkaisen minua nuorempia…koska minä menin armeijaan ennen Ismoa…siitä mä muistan…

videon laskuri 05.40

RV: Eli teidän piti mennä kihloihin Björklundin kanssa silloin?
PP: Oli se mun tarkoitus mulla…
RV: No kun saitte kuulla että on lähtenyt…kertoiko keiden kanssa on lähteneet nämä tytöt?
PP: En muista sanoiko nimiä, mutta kun se ei mulle mitään sano kun en tuntenut niitä.
RV: Ette tuntenut entuudestaan?
PP: En
RV: No menitte Vantaan baariin sitten ja sieltä sinne Jaakkolaan?
PP: Niin.
RV: Muistatteko kävittekö missään muualla?
PP: Ei
RV: Juopottelitteko?
PP: No kaljaa juotiin, sitä puolen litran pulloja…niitä paksuhkoja pilseneripulloja.
RV: Minkä vahvuista se pilsneri silloin oli?

PP: Eihän se ollut kuin samanlaista kun nytkin ykkönen…sitt oli joku kirkas pullo, pojat oli hommannut sen…sitt oli aamulla aika paha olo kun mie lähdin aamupäivällä pois sieltä…
RV: Te olitte yötä siellä Jaakkolassa?
PP: Joo, kävelin ja sitt mä näin…siinä vihertiellä auton, autot
RV. Kävittekö Vantaan lavalla sillon?
PP: Sitä en muista, ei varmaan käyty, en muista ainakaan.
RV: Olitteko minkälaisessa vaatetuksessa sillon? Sen loman aikana?
PP: Armeijan vehkeet, ei silloin saanut siviilivehkeitä pitää.
RV: No te menitte silloin seuraavana päivänä sinne Björklundeille?
PP: Joo, mä menin siihen tielle kun ne autot seisoi…poliisit siinä oli ja ne näytti mulle sitä takaluukusta sitä, näytti vaatteita..kysyi tunnetteko näitä..en tuntenut kun se oli reikiä täynnä…sen käsilaukun mä tunsin siitä…että se on Irmelin laukku…heti mulla välähti, että moottoripyörällä metsään…se mulla kävi, heti ensimmäinen ajatus oli siinä…sitten mä menin kotia ja sitten tulin sinne Björklundille…Mäellä mä en muistaakseni käynyt…mutta sinne Björklundeille….menin ja siellä sen yön olin sitten.
RV: Millaista siellä oli siellä Björklundeilla? Puhuko ne vanhemmat teille mitään siellä?
PP: No se äiti itki ja se ukko raivos.
RV. Muistatteko mitä se raivos?
PP: Hirttää munista ja kuka on tehnyt tämmösen…..pikkasen rupes pelottaa se touhu…onkohan se niin järkyttynyt tai sitten…en tiedä
RV: Mikä teidän käsitys on tästä asiasta? Onko teidän mieleen tullut kuka vois olla tehnyt tämän tai oletteko kuullut mitään sellaista?
PP: No ei muuta kuin sitä isäpuolta niinku epäilin, mutta en minä voi syyttää. Kun se oli niin vihainen, jollakin tavalla hän käyttäytyi niin kummasti…
RV: Mitä tarkoitatte sillä kummasti…
PP: No se oli niin hermona.
RV. Minkälainen tämä Mäki oli henkilönä? Voitteko kertoa?
PP: En mä oikein ollut missään tekemissä, en äidin enkä isän kanssa.
RV: Minkälainen tämä Irmeli oli henkilönä?
PP: Hiton kiva. Ihan kiva likka.
RV: Tiedättekö mitään hänen poikaystävistään?
PP: En
RV: Ennen teitä tai…?
PP: En…tiedä…hän muutti Haagasta siihen en tiedä onko hänellä siellä sitten ollut.
RV: Oletteko jälkeenpäin tavannut ketään näitä…tätä henkiin jäänyttä Nils Gustafssonia?
PP: Sen kerran siinä Klaukkalan baarissa, vuosia sen jälkeen.
RV: Osaatteko yhtään arvioida mikä vuosikymmen oli menossa silloin?
PP: 70
RV: Minkälainen tämä tilanne oli? Kertokaa siitä ihan omin sanoin?
PP: No se tuli sinne baariin ja se oli sillai että pilsneriä siinä juotiin siinä baarissa ja joku mulle sanoi, että toi on se Gustafsson siinä…en mä ollut ikinä nähnytkään sitä…se heilui ja huojui siinä ja räyhäs.
RV. Mitä se räyhäs?
PP: No niinku humalainen räyhää..jotain en muista heittikö ne hänet ulos siitä sitten…
RV: Kävittekö te puhumassa hänelle?
PP: En…en muistaakseni sanonut sanaakaan…
RV: Tuliko hän jossain vaiheessa tietämään kuka te olette?
PP: Sitä en tiedä
RV: Tuliko teille mitään semmoista riitaa tai käsikähmää tämän Gustafssonin kanssa?
PP: Ei siinä ilmiötä (?) ollut, varmaan tuli jotain sanottua sille, mutta en usko että siinä sen kummempaa riitaa olis ollut.

RV: Ei ollut mitään kiinnikäyntejä tai semmosta?
PP: No ei ollut….olihna siinä poliisit vieressä asu, että eihän siitä olis mitään tullut siitä hommasta…putkaan siinä olis joutunut.
RV: Tuliko puhetta näistä tapahtumista, näistä Bodomin tapahtumista?
PP: No sitä mä en oikein muista tuliko tästä tapauksesta…mutta jostain muusta…kun nä tiesin, ettei hän muista mitään…kun lehdestä luin joskus sillon aikoja sitten…
RV: No tunnistitteko te häntä ulkonäöltä, että kuka hän on
PP: En
RV: Joku vaan sanoi teille
PP: Joo, joku lappelelainen kaveri, oliko se Vantaata, eihän siitä niin pitkä matka ole…mä en muista että olisin nähnyt kertaakaan sitä, enkä sitä Boismania.
RV: Tiedättekö missä päin tämä Bodomjärvi on? Tiesittekö silloin?
PP: Kyllä mä sen nyt tiedän
RV: Nyt myöhemmin olette saanut tietää?
PP: Joo, mutta siellä rannassa en ole käynyt…muuta kun sitä tietä…kulkenut sieltä..se näkyy se tie…kun me mettätöissä oltiin Söderholmin Penan kanssa tuolla Bembölessä..me kuljettiin sitä…Röy??? kautta, tultiin metästä Bembölestä, oikaistiin Klaukkalasta…me oltiin Koskisen Ollin ???…

RV: Tunnetteko ketään Jorma –nimistä henkilöä? Joka olis jossakin vaiheessa ollut Irmeli Björklundin joku poikaystävä?
PP: Ei nyt tule mieleen ainakaan…Jorma…ei ainakaan Vantaalta…tässä on kans niin pitkä aika…kyllä mä Klaukkalasta tiedän, mutta ne on nuorempia…että ei ne voi millään olla.
RV: No muistatteko Björklundilla tällaista punakantista vihkoa, mihin hän kirjoitteli kaikenlaista?
PP: En.
RV: Et muista…et muista sitäkään, että oletteko itse joskus kirjoittanut siihen jotain?
PP: No, ei tule mieleen…mutta kirjeitä mä joka tapauksessa lähetin paljon…aika kävi pitkäksi siellä Riihimäellä…ja kortteja lähetin aina…hän lähetti paketteja mulle aina…pieniä tietysti kun se…kun se kirjottaa kirjeessäkin tossa, että kun ei ole rahaa niin ei voi paljoa lähettää…ku meil oli köyhää ja kotona.
RV: Tunsitteko Pentti Malin –nimistä henkilöä?
PP: Malin…
RV: Niin.
PP: En….
RV: Vantaalta?
PP: Ei…ei tule mieleen…
RV: Eikä tule Vantaan baaristakaan sellaista henkilöä mieleen?
PP: Malin…ei…ei tule mieleen…jos ei myöhemmin tule sitten…
RV: Oliko tuolla kukaan muu, siellä Vantaalla kiinnostunut esim. Björklundista tai Mäestä…näistä?
PP: No Mäestä mä en oikeestaan tiedä kun Mäki kävi hyvin vähän siellä baarissa…mutta Irmeli kävi ja jotenkin ne pilkkas häntä…musta tuntui että kun ne Haagan varpuseksi sitä haukkuivat ja tommosta…kun se oli Haagasta muuttanut tohon…
RV: Mutta ei sillä tavalla, että olis niinku treffejä…
PP: Jos ei sitten ole sen jälkeen ollut kun minä olin poissa…mulla oli helvetin vähän lomia…että enhän mä montakaan kertaa lomilla ollut.
RV: No Irmeli ei kirjeissään sitten viitannut siihen suuntaan?
PP: Ei, kaikki oli oikein nättejä kirjeitä…. Yhden kerran kävi näiden Jaakkolan veljesten kanssa kävi Irmeli siellä meidän komppaniassa…se tuli mieleen…se oli joku sunnuntai päivä ja ne tuli käymään…niil oli popeda sitten…Ismolla oli popeda ja ne tuli käymään siellä…komppaniassa

sitten…käytiin sotkussa sitten kahvilla…sen mä muistan…ei mun mielestä sillä jos ei sillon ole ollut kun olen poissa ollut…jos muuttanut mieltään minua kohtaan mutta…
RV: Mutta ei antanut ymmärtää missään vaiheessa?
PP: Ei ei…
MT: Olisin kysynyt siitä kirjeestä, joka….teillä oli mukana yks kirje. Voiko sen näyttää tässä? Se tulee näkyviin tähän kuvanauhalle?
RV: Niin te olette antanut meille kopion tällaisesta kirjeestä mikä on Björklundin kirjoittama teille, silloin armeija aikana vuonna 60.
PP: Niin..pitäiskö mun lukea tämä?
MT: Riittää kun vähän kerrot siitä mikä kirje tämä on ja mihin tilanteeseen tämä liittyy?
PP: No, tämä on varmaan kevättä 60 siinä, kun tässä lukee, että lumet sulamassa…Tää on ollut viimeisiä kirjeitä sitten…mä en päässyt lomalle kuin helluntaina sitten…oli pitempi loma…terveisiä paljon Viherkummusta sanoo, se pistää.
MT: Oliko nämä kirjeet tyypillisesti tämmöisiä?
PP: Joo, suurin piirtein…
MT: Puhuit että te olitte kihloihin menossa niin oliko se pelkästään sun idea vai vähän niinku yhteinen?
PP: No kyllä se oli mun…kyllähän sitä sanottiin toisille aina…mutta mä ajattelin yllättää kun ne renkaat toin
MT: Ymmärsinkö oikein että teidän suhde siinä oli ollut aika viatonta?
Oli varmasti, siinä ei ollut mitään…sukupuolihommissa en ollut kummankaan tytön kanssa

MT: Sitten olisin kysynyt vielä pari kysymystä siitä Gustafssonista….millä tavalla..tai minkälaisesti hän…hän käytti alkoholia…mutta minkälaisesti hän oli pukeutunut ja millä hän liikkui ja kenen seurassa…pystytkö sitä sanomaan?
PP: Millä se tuli sinne Klaukkalaan, sitä mä en nähnyt…mutta kyllä siinä aika..sellaiset repaleiset…normaalit farmarit eikä muuta
MT: Et pysty sanomaan millä hän liikkui?
PP: Sitä en tiedä yhtään millä tuli sinne.
MT: Oliko, käytettiinkö hänestä jotain lempinimeä tai…?
PP: Ei mun…ei tuu mieleen…
MT: Tiedätkö missä hän asui?
PP: En…jossain Keimolassa mutta en tiedä missä…silloin asui…mulle väitettiin semmoista, että se ajaa jotain linja-autoa tuolla Helsingissä…yks entinen kyläkauppias, se ajaa linja-autoa siellä niin se sanoi että se tuntee sen Gustafssonin…
MT: Sitt puhuttiin, että minkälaisia vammoja näillä uhreilla oli? Mikä tieto sinulla on näitten uhrien vammoista?
PP: Sen minkä lehdistä olen lukenut…sen, että se on puukolla hakattu teltan narut poikki ja se on siitä hakattu sitten…puukolla...koska siinä oli siin paidas reikiä.
MT: Minkälaiset vammat tällä herra Gustafssonilla?
PP: Siitä en tiedä yhtään…muutettiin pois ja…tohon Klaukkalaan ja se unohtui koko homma sinne sitten…en mä siellä sitten käynyt…yhden kerran Vantaankoskella…yhden kaverin kanssa mentiin autolla sinne…. Vihertiellä en ole käynyt sen jälkeen kun muutettiin sinne.. Viherkummussa tai Martinkylähän se oli se Viherkummussa semmoinen pätkä…Martinlaakson vieressä semmonen kylä…meil oli mökki siel…Isä oli myynyt sen sitten sillä aikaa kun mä olin armeijassa…mä menin kotiin lomille sinne..ja nää oli muuttanut Klaukkalaan…eikun mä pääsin siviiliin joo..ne oli muuttanut Klaukkalaan sitten..mulle ei kotonakaan puhuttu siiitä, että ne muuttaa pois siitä…isä oli alkoholisti, niin myi ja osti ja myi ja osti..pisti menemään miten sattui sitten.

RV: Tohon vielä tohon Klaukkalan baariin…Gustafssoniin…., joku sanoi teille että se on Gustafsson?
PP: Joo, mutta en muista kuka se oli…tunsinhan mä ne Klaukkalan pojat.

RV: Pystyttekö yhtään muistelemaan että puhuitteko te tämän Gustafssonin kanssa näistä Bodom asioista…kävittekö puhumassa hänelle?
PP: En muista minäkään…sitä oikein tarkkaan…on kai jotain juttua voinut ollakin sitten …kaljoissahan minä olin.
RV: Ja tämä Gustafsson myös?
PP: Niin..pilseneriä…eihän siinä päissään täytynyt olla, mutta muisti petti.
RV: Minkälaista käyttäytymistä tää oli?
PP: Semmosta renttuilua, härnää kaikkia
RV: Oliko siinä jotain huutelua tai?
PP: Oli joo, siitähän siinä melkein enimmäkseen oli huutoa ja räksytystä ja tommosta huutoa…

MT: Muistatko kenenkä seurassa tämä Gustafsson liikkui?
PP: En
MT: Tiedätkö ketään kaveria nimeltä joka…?
PP: Ei ollut kuin se Boisman…minkä mä sitten jälkeen päin kuulin…en ole nähnyt kumpaakaan…jossain Keimolassa ne silloin asui…ja niil on jotain moottoripyörät ollut sitten.
RV: Ihan tähän baariin vielä, muistatteko tai muisteletteko minkälaisen tilanne siellä oli, tuliko siinä joku riitatilanne tai tällaista raivelinkia tai kiinnikäyntiä..muistatteko siitä?
PP: No ei siinä ihmeellistä, tönimistähän se oli ja tollaista, enimmäkseen
RV: Ketä siinä tönittiin?
PP: Taisin minäkin saada osani kun menin kaljapulloa hakemaan, mutta…
RV. Muistatteko mitä siinä oli aiheena tai?
PP: Vissiin se oli niin juovuksissa että se ei tajunnut mistään mitään…tai jotain ainetta ainakin käyttänyt…sitä en tiedä sitten….mutta mun mielestä se oli ihan normaalihan se oli, mitä nyt baarissa sattuu..tai ainakin siinä baarissa usein sattui.
RV: Pystyttekö te olemaan varma siitä, että se oli Gustafsson nimenomaan joka siinä oli?
PP: No niin ne ainakin sano…kun minä en ole sitä nähnyt missään…joskus lehtikuva, missä oli pienet valokuvat, siitä ei tunnista mitään ja lehtikin on hävinnyt multa nyt, en tiedä missä se on…

RV: Tiedättekö Mäen vanhemmista millaisia ihmisiä ne oli?
PP: Muistaakseni ne on sellaisia hissukoita, hiljaisia. Kun mä en oikeastaan niiden kanssa ollut missään tekemissä. Enkä mä ollut tämän Björklundinkaan kanssa muuta kuin sinä tapahtumailtana… etää en mä siellä niinku käynyt…mun muistaakseni mä en ole kertaakaan käynyt siellä…
RV: Mikä teillä oli tarkoitus sillon kun te menitte sinne sillon?
PP: No se oli se…se äiti minut vissiin pyysi minut sinne, mä muistan sellaista…se itki siinä ja mä…otin kaulasta kiinni koitetaan kestää tätä…ja se ukko siinä pyöri…
RV: Oliko ne sormukset vielä siellä ojassa?
PP: Oli ne siellä
RV: Jäikö ne sinne?
PP: Sinne jäi…hopeat
RV: Menittekö te sinne sillon kun poliisit oli jo siellä vai ennen poliiseja?
PP: Eiku jälkeen…mä en muista kävinkö mä sillon siinä…mutta kotia mä joka tapauksessa menin mun me asuttiin siellä perällä…illallahan mä menin sinne kun alkoi niinku yö tulla…kesäyönä se oli…valoisaa..seuraavana aamuna mä menin sinne Vantaalle ja sanoon pojille että nyt on käynyt näin, että minä lähden Riihimäelle takaisin…
RV: Lähditte kesken lomilta?
PP: Läksin….että mulla ei ollut mitään tarkoitusta lomalla enää olla…semmonen lievä krapula oli…muutenkin pänni sitten…
RV: Eli se oli se sama ilta kun tieto tuli vai olitteko vielä yön siellä?

PP: Mäellä olin yöllä…tai tuossa Björklundilla…
RV: Ja sitten seuraavana aamuna?
PP: Joo, mä menin Vantaalle sitten sanomaan pojille, että kävi näin…ne ei uskonut millään…???…miten voi tommonen tulla sitten….

RV: Kuulustelu päättyy kello 13.00

Myrskylintu
Ran-tan-plan
Viestit: 372
Liittynyt: Su Huhti 12, 2009 12:56 pm

Re: Irmeli Björklund

Viesti Kirjoittaja Myrskylintu » Pe Elo 20, 2010 5:13 pm

Sulla on ihan huippusettiä. Nils on näköjään ollut oma itsensä, eli räyhännyt ja uhonnut joka suuntaan:) Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Aikamoinen kaveri tämä Nils. Tietysti tuollainen tapahtuma kyllä vaatii useammankin perusteellisen kännin.
Tämä Ismo Jaakkola on mielenkiintoinen hahmo. Hänen autonsa nähtiin Bodomilla..

LAWoman
Sledge Hammer
Viestit: 1605
Liittynyt: To Maalis 11, 2010 5:36 pm
Paikkakunta: Länsirannikko

Re: Irmeli Björklund

Viesti Kirjoittaja LAWoman » Pe Elo 20, 2010 6:57 pm

Joo, alkoi kiinnostaa enemmänkin nämä Jaakkolan veljekset. Kuten sanottu, Nissen syyllisyyteen en ole koskaan uskonut ja kuka tahansa haluaa juoda päänsä turvoksiin tuollaisen jälkeen vielä vuosienkin päästä. Ja vaikka kännissä räyhäisikin niin ei se kenestäkäkään murhaajaa tee. Kyllä se taisi niin olla, että jollain muulla oli enemmän kaunoja kannettavana.
There's a killer on the road
His brain is squirmin' like a toad
Take a long holiday
Let your children play
If ya give this man a ride
Sweet memory will die
Killer on the road, yeah.

Krieg
Alibin satunnaislukija
Viestit: 112
Liittynyt: Ti Syys 29, 2009 1:28 am

Re: Irmeli Björklund

Viesti Kirjoittaja Krieg » Su Elo 22, 2010 1:34 am

Espoon 60- luvun muusikkoympyröissä pyörineet tietänevät oliko Hojasin rumpali Jorma "Porsu" Vuorisella v.1960 Elvis- tyylinen letti. Eräästä "Jorkasta" Irmeli mainitsi kirjeessään.

2000- luvun tutkinnassa otettiin DNA muan Jorma Vuoriselta. DNA otettiin myös muuan Torsten Svärdiltä. Kuka lienee? Svärd ja Vuorinen ilmeisesti liittyvät juttuun vain Irmelin exinä.

"Varsinainen Hojas Blues Band syntyi vuonna 1969, kun Vakkuri ja Malkamäki tapasivat Espoon Dipolin ns. bluesjameissa Sonny Boy Magnussonin ja rumpali Jorma "Porsu" Vuorisen."

http://hojasbluesband.tk/

awa
Sherlock John Holmes
Viestit: 5981
Liittynyt: Su Huhti 08, 2007 10:53 pm

Re: Irmeli Björklund

Viesti Kirjoittaja awa » Su Elo 22, 2010 11:55 pm

Krieg kirjoitti:RV: Minkälainen tämä tilanne oli? Kertokaa siitä ihan omin sanoin?
PP: No se tuli sinne baariin ja se oli sillai että pilsneriä siinä juotiin siinä baarissa ja joku mulle sanoi, että toi on se Gustafsson siinä…en mä ollut ikinä nähnytkään sitä…se heilui ja huojui siinä ja räyhäs.
RV. Mitä se räyhäs?
PP: No niinku humalainen räyhää..jotain en muista heittikö ne hänet ulos siitä sitten…

Aika rankkaa tekstiä murhaajaa pelkäävästä nuoresta.
Totuus on faktojen tunnustamista.

http://www.youtube.com/watch?v=v4YNI-1bw6I

http://www.youtube.com/watch?v=5mFSOqKMaJA

http://www.youtube.com/watch?v=aXMM9CHrxlw

"kalanpää minun, minun pää pirun, minä pirun, kala minun"

Vastaa Viestiin