Tiirikkamies vuosilta 1986-89
-
kiinnostunut68
- Harjunpää
- Viestit: 308
- Liittynyt: Pe Elo 23, 2013 5:58 pm
Re: Tiirikkamies vuosilta 1986-89
Muistelen, että tastä tapauksesta oli joko Alibissa tai Rikospostissa parin sivun kokoinen juttu joskus 80-luvulla ja tapaukselle naureskeltiin, kun tämän pariskunnan osalta asiasta kerrottiin yksityis kohtaisemmin. Muistaakseni homma meni jotenkin näin: Kun tämä Seppo oli hoitanut hommansa kyseisein naisen kanssa, oli hän poistunut asunnosta ja rouva jatkanut uniaan. Aamulla herättyään oli sitten rouva alkanut kehumaan miestään, että kylläpäs sinä yöllä niin hyvin homman hoidit, että mikä se nyt on tullut? No, tähän mies, että kyllä hän oli nukkunut koko yön ja asian selvitettyään pariskunta meni tekemään asiasta rikosilmoituksen. Toki tätä tarinaahan tukee se, että jos Seppo olisi ollut vähän kömpelömpi seksi hommissa, ei nainen olisi aamulla asiasta mitään maininnutkaan. Muistelen ,että Seposta myös oli maininta hyvänä peti kumppanina siksi, kun Sepon uhreja pyydettiin ottamaan yhteyttä poliisiin, etteivät vaan sen takia jätä ilmoitusta tekemättä, koska onhan toisen asuntoon tunkeutuminen sinällään jo vakava rikos. Kyllähän sitä kaveri porukassa naureskeltiin, että saisivat Hämeenlinnassa opettaa naisvankeja tiirikoimaan yksinäisten poikamiesten ovia auki. Olisi hienoa, jos jollakin on tarkempaa tietoa tästä lehti artikkelista, että muistanko asian aivan oikein.
Re: Tiirikkamies vuosilta 1986-89
Onkohan kyseessä sama mies, joka 90-luvulla piilottautui Suomenlinnassa naisten parakkivessoihin ja oli tehnyt reijän väliseinään? Sieltä hän kurkki naisia. Asia selvisi, kun jonotin naisten vessaan kyseisestä kopista ei kukaa lähtenyt pois. Se oli varattu. Minulla oli pieni ruuvari taskussa pyöräytin sitä lukossa ja avasin oven. Laiha pitkä mies tuijotti seinän reijästä naista. Hämmentyi kun avasin oven. Minä pelästyin ja juoksin karkuun. En tajunnut tehdä poliisille ilmoitusta. Olin niin nuori.
Kerran me kuollaan, mutta ensin meidän on elettävä.
Re: Tiirikkamies vuosilta 1986-89
Yksinäisten naisten kauhu
”Tiirikkaraiskaaja” piti kaupunkia kauhun vallassa. Maria ei koskaan saanut tietää totuutta, mitä hänen kotonaan todella tapahtui. Kun ulko-ovi aukesi yöllä, Marian läpi humahti kauhu.
Edellisenä syksynä leskeksi jääneen naisen suru oli edelleen raastava. Hän ei enää tiennyt, mikä oli unta ja mikä totta. Öisin kaikki tuntui kuitenkin niin todelliselta. Todellisemmalta kuin uni.
Tiirikkaraiskaaja kävi hänen luonaan neljänä yönä.
Sureva leski ei ollut suorastaan järjenvastaisen röyhkeästi toimineen tiirikkaraiskaajan ainoa uhri. Eikä ainoa uhri, jonka luona hän oli käynyt useita kertoja.
Tiirikkaraiskaaja piti Helsinkiä kauhun vallassa vuosina 1986–1989.
Kesällä 1986 Helsingin poliisin väkivaltatoimisto alkoi saada ilmoituksia siitä, että joku tunkeutui öisin naisten asuntoihin Töölössä, Eirassa ja Kalliossa. Naiset olivat havahtuneet siihen, että heidän sänkynsä vieressä tai jopa sängyssä oli ollut alaston mies. Mies oli kosketellut heitä, tyydyttänyt itseään tai ollut naisten kanssa yhdynnässä.
Kertomukset tuntuivat mielikuvituksellisilta, joskin ne olivat samankaltaisia. Niitä yhdisti se, että nainen oli palannut ravintolasta humalassa joko taksilla tai kävellen ja noin tunti nukkumaan menemisestään havahtunut siihen, että asunnossa oli joku. Asunnoista ei ollut viety mitään. Valtaosa tunkeutumisista oli tapahtunut Helsingissä, mutta muutama Vantaalla ja Espoossa. Tunkeutumiset ajoittuivat myöhäisen aamuyön tunteihin.
Poliisi ryhtyi yhdistelemään kertomuksia. Oli pääteltävissä, että asialla oli yksi ja sama henkilö.
Ilmoittajien kertomusten tueksi saatiin myös teknistä näyttöä, kun yksi tutkija keksi ottaa muutaman asunnon lukon tutkittavaksi. Niistä löytyi selviä tiirikointijälkiä. Tiirikointi ei ole mikään jokamiehen taito, vaan viittaa ammattirikollisuuteen.
Poliisin Atari-ryhmä auttoi haarukoimaan mahdollisen syyllisen. Hän oli urheilullinen, komea ja urheiluautolla ajava keski-ikäinen mies. Mies liikkui yössä ja olisi epäilemättä saanut seksiseuraa ravintoloistakin. Mies tiedettiin hyvin kylmähermoiseksi ja tarkaksi.
Houkutuslintuja
Syksyllä 1988 poliisi aloitti epäillyn tiirikkaraiskaajan laajamittaisen tarkkailun. Mies tiedettiin epäileväiseksi ja hyvin varovaiseksi. Siksi hänen toimiensa seuraaminen oli haastavaa. Poliisi turvautui niinkin poikkeukselliseen tutkintamenetelmään kuin houkutuslintusysteemiin. Houkutuslinnuiksi ryhtyi kaksi naispoliisia. He liikkuivat ravintoloissa, joissa epäillyn tiedettiin liikkuvan.
Kerran mies jo lähti seuraamaan houkutuslintua. Hän seurasi humalaista näytellyttä houkutuslintua porraskäytävään asti. Hän ei kuitenkaan tunkeutunut sisään asuntoon. Syyksi pääteltiin sitä, että asunnossa oli erilainen varmuuslukko kuin mitä oli ollut niissä asunnoissa, joihin hänen epäiltiin tunkeutuneen.
Se oli katkera vesiperä poliisille. Samoin kaikille niille, joiden kotona tunkeutuja oli kylvänyt kauhua.
Maaliskuun 11. päivä vuonna 1989 mies oli taas poliisien tarkkailun alaisena. Hän lähti seuraamaan kahta humalaista naista. Hän pysäköi autonsa sivummalle ja tarkkaili naisia. Naisten mentyä ulko-ovesta rappukäytävään, hän kiiruhti jalkansa alaoven väliin. Jonkun ajan kuluttu huoneistosta sammui valo.
Poliisit olivat kuin tulisilla hiilillä. Menikö mies sisään asuntoon? Mitä siellä tapahtui?
Noin tunti valon sammumisen jälkeen mies poistui alaovesta ulos. Poliisi otti hänet kiinni. Hänen hallustaan löytyi tiirikointiin soveltuva vempele. Lisäksi hänen käynnistään asunnossa saatiin näyttöä.
Tutkinnassa saatiin näyttö siitä, että miehen hallussa olleella tiirikointivälineellä oli avattu tutkinnassa olleet lukot. Monien lukkojen kohdalla siitä saatiin lähes varmoja lausuntoja.
Miehen kylmähermoisuutta kuvastaa se, että hän saattoi mennä vuoteeseen uhrinsa vierelle, vaikka sängyssä olisi nukkunut myös uhrin mies. Eräs uhreista havahtui kosketteluun luullen, että asialla oli oma mies. Aamulla selvisi, että kyseessä olikin aivan joku muu.
Asunnot, joihin mies itsensä tiirikoi olivat suurimmaksi osaksi hänelle entuudestaan tuntemattomia. Vessaan tai kylpyhuoneeseen on usein käynti eteisestä. Mies tapasi laittaa kylppäriin valon päälle ja laittaa oven raolleen. Näin hän varmisti sen, että osasi äkkilähdön tullen suunnistaa asunnosta ulos. Toisinaan hänelle tulikin äkkilähtö puolipukeissa.
Yhdeksän vuotta vankeutta
Tiirikkamies tuomittiin huhtikuussa 1990 Helsingin raastuvanoikeudessa yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen useista seksuaalirikoksista ja kotirauhan rikkomisista.
Oikeuden mukaan Seppo Olavi Tervonen oli toukokuun 1986 ja tammikuun 1989 välisenä aikana tunkeutunut öiseen aikaan yli 20 naisen asuntoon. Uhreja epäiltiin olleen monin verroin enemmän. Kaikkiaan 38 naista vaati hänelle rangaistusta.
Tervonen oli seurannut ravintolasta kotiin palanneita ja tunkeutunut tiirikan avulla nukkuvien naisten asuntoihin. Mies sai rangaistuksen yhden naisen raiskaamisesta ja muiden seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Maria epäilee olleensa tiirikkamiehen uhri
Ilta oli vaihtunut yöksi. Puhelin pärähti soimaan jugendtalossa Helsingin kantakaupungissa. Sängyssään maannut Maria hamusi luurin käteensä toivoen, että soittaja olisi hänen ulkomailla asuva poikaystävänsä eikä häirikkösoittaja. Niitäkin nuorella kauniilla naisella oli. Työn takia hänen numeronsa oli puhelinluettelossa.
Soittaja oli rapakon takana asunut poikaystävä. Kesken puhelun Maria kuuli asuntonsa ulko-oven aukeavan ja sulkeutuvan.
– Päättelin, että ulkomailla työkeikalla ollut kämppikseni oli palannut kotiin aiemmin kuin piti. Ihmettelin, kun hän ei ollut ilmoittanut asiasta.
Maria huikkasi puhelunsa keskeltä:
– Moi Anne, sä tulitkin nyt jo?
Hiljaisuus. Outoa. Yleensä Anne huikkasi iloisesti heti.
Maria jatkoi puheluaan odottaen, että kämppis tulisi moikkaamaan huoneen ovelle. Raolleen jättämiensä pariovien raosta hän näki kuitenkin pelkkää pimeyttä. Olohuoneeseen, jossa kämppis majaili, ei syttynyt valoa. Hän kuitenkin kuuli olohuoneen lautalattian narisevan. Se narisi aina askelten alla.
Mieleen iski levottomuus. Pelko humahti hänen lävitseen.
– Musta tuntuu, että täällä on joku, Maria kuiskasi luuriin.
Hän oli yksin, poikaystävä oli kaukana toisella mantereella ja huoneistossa oli ilmeisesti joku. Se joku ei ollut hänen kämppiksensä.
– Miten se pizzan haku voi kestää noin kauan? Muistitko edes valkosipulin? Oot varmaan kotona parissa minuutissa? Maria keksi höpöttää puhelimeen.
1980-luvun puolivälin Helsingissä ei tainnut saada mistään pizzaa puoliltaöin. Silti puhe tepsi tunkeilijaan, sillä Maria kuuli, kuinka ulko-oven alareuna laahasi kynnysmaton yli. Ovi sulkeutui napsahtaen.
Poikaystävä kuunteli ihmeissään Marian paniikinomaista pizzahöpötystä. Hän tivasi, oliko nainen aivan varma, että huoneistossa oli käynyt joku ulkopuolinen. Oli hän.
Maria kävi laittamassa raskaita puhelinluetteloita ulko-ovea vasten. Ne lässähtäisivät lattiaan, jos ovi avattaisiin. Kylppäristä hän nappasi hiuslakkapullon sänkyyn kätensä ulottuville. Varotoimista muodostui jokailtainen rutiini.
Piti olla jotain kättä pidempää. Jos joku tulisi, niin avun huutamisesta tuskin olisi hyötyä. Marian asuintalossa oli pääosin toimistoja ja alakerrassa ravintola. Ensimmäisessä kerroksessa asui vain juoppo talonmies ja toisessa ajoittain joku muu. Maria ja hänen pitkiä aikoja ulkomailla ollut kämppiksensä asuivat ylimmässä kerroksessa.
Puhelinluettelo ja hiuslakka
Maria oli kuvitellut olevansa rohkea ja peloton. Seksistä haaveileva häirikkösoittaja ja toinen puhelimeen läähättäjä pelkästään ällöttivät. Miehelle, joka Helsingin keskustassa tuli tyydyttämään itseään hänen viereensä Maria replikoi kyllästyneesti:
– Älä kuule viitsi.
Sen sijaan soittaja, joka soitti aina hetki sen jälkeen kun hän oli palannut kotiin ja sytyttänyt asuntoon valot, pelotti. Soittaja ei koskaan puhunut mitään. Kadulla hänellä oli tunne, että joku seurasi häntä. Nyt joku oli tullut hänen kotiinsa.
Maria pelkäsi tosissaan. Pelko vaikutti hänen arkeensa. Hän pyrki kotiutumaan aina valoisan aikaan. Kotona hän pelkäsi nukkua. Työn takia olisi ollut tärkeää olla virkeä ja pirteä, mutta jokaisen rasahduksen kuunteleminen vei yöunet.
Hän ottikin tavakseen nukkua muutaman tunnin heti töistä palattuaan. Illemmalla hän jaksoi sitten paremmin valvoi kuunnellen jokaista rasahdusta ja ääntä rappukäytävässä peläten, että joku tulee.
– Yön pimeydessä oli kauheinta, kun kuulin jokaisen äänen.
– Välillä nukuin niin, että pidin puhelinlinjaa auki jollekin ystävälleni.
Pelko syvenee
Yhtenä iltana Maria oli syömässä toimittajaystävänsä kanssa. Mies kertoi, että Helsingissä liikkui joku öisin asuntoihin tunkeutuva mies. Poliisille oli tullut ilmoituksia röyhkeästä hiipparista, joka liikkui punaisella urheiluautolla.
Marian silmiin hiippariin liittyvät uutiset eivät olleet osuneet, koska työ vei hänet usein ulkomaille. Kuvaukseen sopivan urheiluauton hän oli nähnyt useinkin kulmillaan.
Hän jähmettyi niille sijoilleen. Ilme valahti.
– Ystävä näki heti naamastani, että nyt osui. Hän tuskaili, ettei olisi pitänyt kertoa.
Tieto hiipparista vain vahvisti hänen ajatustaan ja tunnettaan siitä, että hänen peloilleen oli olemassa todellinen syy.
Hän liikkui harvoin yöelämässä. Tavaksi tuli, että ystävien kanssa ulkona tai illastamassa ollessa ystävät saattelivat hänet kotiovelle asti. Toisinaan ystävät tulivat vielä hetkiksi sisään asuntoon pitämään hänelle seuraa ja varmistamaan, että kaikki oli hyvin.
– Kerran olin ollut illastamassa ystäväpariskunnan kanssa. He saattoivat minut kotiin ja jäivät istumaan. Päätimme ottaa konjakkia. Olin hakemassa konjakkipulloa huoneestani ja ystäväpariskunnan mies haki samaan aikaan laseja keittiöstä.
Konjakkilasit kilahtivat keittiössä yhteen. Maria oli niin herkillä pitkään piinanneen pelon takia, että hän säikähti perusteellisesti.
– Vapisin kauttaaltaan. Puhkesin hysteeriseen huutoon ja purskahdin itkuun. Luulin, että tunkeilija on asunnossa.
Ystävät veivät Marian kotiinsa siksi yöksi. He neuvoivat Mariaa soittamaan poliisille. Niin hän oli muutamaan otteeseen tehnytkin. Poliisi oli kuitenkin voimaton. Mitään ei ollut tapahtunut eikä tunkeilijasta ollut mitään todisteita.
– Pahinta siinä pelossa oli tunne siitä, että joku tuhoaa yksityisyyteni tulemalla kotiini. Pelkäsin myös, että minut raiskataan kotonani.
Hysteerinen pelkokohtaus oli viimeinen pisara. Maria ei enää kyennyt nukkumaan asunnossaan. Hän siirsi töitään ja luopui vuokra-asunnostaan.
– Vein tavarat ystävän varastoon ja ostin lentolipun ulkomaille. Piti olla siellä kolme kuukautta, mutta elämä meni niin, että jäin useiksi vuosiksi.
Koskaan ei selvinnyt, oliko Marian hiippari tiirikkaraiskaaja vai joku muu. Hänen pelkonsa oli kuitenkin todellinen. Se kuvastaa sitä kauhua ja epävarmuutta, jota toisen omimmassa paikassa eli kotona luvatta hiippaileva tunkeilija onnistuu kylvämään.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d751 ... ef7709d5d1
”Tiirikkaraiskaaja” piti kaupunkia kauhun vallassa. Maria ei koskaan saanut tietää totuutta, mitä hänen kotonaan todella tapahtui. Kun ulko-ovi aukesi yöllä, Marian läpi humahti kauhu.
Edellisenä syksynä leskeksi jääneen naisen suru oli edelleen raastava. Hän ei enää tiennyt, mikä oli unta ja mikä totta. Öisin kaikki tuntui kuitenkin niin todelliselta. Todellisemmalta kuin uni.
Tiirikkaraiskaaja kävi hänen luonaan neljänä yönä.
Sureva leski ei ollut suorastaan järjenvastaisen röyhkeästi toimineen tiirikkaraiskaajan ainoa uhri. Eikä ainoa uhri, jonka luona hän oli käynyt useita kertoja.
Tiirikkaraiskaaja piti Helsinkiä kauhun vallassa vuosina 1986–1989.
Kesällä 1986 Helsingin poliisin väkivaltatoimisto alkoi saada ilmoituksia siitä, että joku tunkeutui öisin naisten asuntoihin Töölössä, Eirassa ja Kalliossa. Naiset olivat havahtuneet siihen, että heidän sänkynsä vieressä tai jopa sängyssä oli ollut alaston mies. Mies oli kosketellut heitä, tyydyttänyt itseään tai ollut naisten kanssa yhdynnässä.
Kertomukset tuntuivat mielikuvituksellisilta, joskin ne olivat samankaltaisia. Niitä yhdisti se, että nainen oli palannut ravintolasta humalassa joko taksilla tai kävellen ja noin tunti nukkumaan menemisestään havahtunut siihen, että asunnossa oli joku. Asunnoista ei ollut viety mitään. Valtaosa tunkeutumisista oli tapahtunut Helsingissä, mutta muutama Vantaalla ja Espoossa. Tunkeutumiset ajoittuivat myöhäisen aamuyön tunteihin.
Poliisi ryhtyi yhdistelemään kertomuksia. Oli pääteltävissä, että asialla oli yksi ja sama henkilö.
Ilmoittajien kertomusten tueksi saatiin myös teknistä näyttöä, kun yksi tutkija keksi ottaa muutaman asunnon lukon tutkittavaksi. Niistä löytyi selviä tiirikointijälkiä. Tiirikointi ei ole mikään jokamiehen taito, vaan viittaa ammattirikollisuuteen.
Poliisin Atari-ryhmä auttoi haarukoimaan mahdollisen syyllisen. Hän oli urheilullinen, komea ja urheiluautolla ajava keski-ikäinen mies. Mies liikkui yössä ja olisi epäilemättä saanut seksiseuraa ravintoloistakin. Mies tiedettiin hyvin kylmähermoiseksi ja tarkaksi.
Houkutuslintuja
Syksyllä 1988 poliisi aloitti epäillyn tiirikkaraiskaajan laajamittaisen tarkkailun. Mies tiedettiin epäileväiseksi ja hyvin varovaiseksi. Siksi hänen toimiensa seuraaminen oli haastavaa. Poliisi turvautui niinkin poikkeukselliseen tutkintamenetelmään kuin houkutuslintusysteemiin. Houkutuslinnuiksi ryhtyi kaksi naispoliisia. He liikkuivat ravintoloissa, joissa epäillyn tiedettiin liikkuvan.
Kerran mies jo lähti seuraamaan houkutuslintua. Hän seurasi humalaista näytellyttä houkutuslintua porraskäytävään asti. Hän ei kuitenkaan tunkeutunut sisään asuntoon. Syyksi pääteltiin sitä, että asunnossa oli erilainen varmuuslukko kuin mitä oli ollut niissä asunnoissa, joihin hänen epäiltiin tunkeutuneen.
Se oli katkera vesiperä poliisille. Samoin kaikille niille, joiden kotona tunkeutuja oli kylvänyt kauhua.
Maaliskuun 11. päivä vuonna 1989 mies oli taas poliisien tarkkailun alaisena. Hän lähti seuraamaan kahta humalaista naista. Hän pysäköi autonsa sivummalle ja tarkkaili naisia. Naisten mentyä ulko-ovesta rappukäytävään, hän kiiruhti jalkansa alaoven väliin. Jonkun ajan kuluttu huoneistosta sammui valo.
Poliisit olivat kuin tulisilla hiilillä. Menikö mies sisään asuntoon? Mitä siellä tapahtui?
Noin tunti valon sammumisen jälkeen mies poistui alaovesta ulos. Poliisi otti hänet kiinni. Hänen hallustaan löytyi tiirikointiin soveltuva vempele. Lisäksi hänen käynnistään asunnossa saatiin näyttöä.
Tutkinnassa saatiin näyttö siitä, että miehen hallussa olleella tiirikointivälineellä oli avattu tutkinnassa olleet lukot. Monien lukkojen kohdalla siitä saatiin lähes varmoja lausuntoja.
Miehen kylmähermoisuutta kuvastaa se, että hän saattoi mennä vuoteeseen uhrinsa vierelle, vaikka sängyssä olisi nukkunut myös uhrin mies. Eräs uhreista havahtui kosketteluun luullen, että asialla oli oma mies. Aamulla selvisi, että kyseessä olikin aivan joku muu.
Asunnot, joihin mies itsensä tiirikoi olivat suurimmaksi osaksi hänelle entuudestaan tuntemattomia. Vessaan tai kylpyhuoneeseen on usein käynti eteisestä. Mies tapasi laittaa kylppäriin valon päälle ja laittaa oven raolleen. Näin hän varmisti sen, että osasi äkkilähdön tullen suunnistaa asunnosta ulos. Toisinaan hänelle tulikin äkkilähtö puolipukeissa.
Yhdeksän vuotta vankeutta
Tiirikkamies tuomittiin huhtikuussa 1990 Helsingin raastuvanoikeudessa yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen useista seksuaalirikoksista ja kotirauhan rikkomisista.
Oikeuden mukaan Seppo Olavi Tervonen oli toukokuun 1986 ja tammikuun 1989 välisenä aikana tunkeutunut öiseen aikaan yli 20 naisen asuntoon. Uhreja epäiltiin olleen monin verroin enemmän. Kaikkiaan 38 naista vaati hänelle rangaistusta.
Tervonen oli seurannut ravintolasta kotiin palanneita ja tunkeutunut tiirikan avulla nukkuvien naisten asuntoihin. Mies sai rangaistuksen yhden naisen raiskaamisesta ja muiden seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Maria epäilee olleensa tiirikkamiehen uhri
Ilta oli vaihtunut yöksi. Puhelin pärähti soimaan jugendtalossa Helsingin kantakaupungissa. Sängyssään maannut Maria hamusi luurin käteensä toivoen, että soittaja olisi hänen ulkomailla asuva poikaystävänsä eikä häirikkösoittaja. Niitäkin nuorella kauniilla naisella oli. Työn takia hänen numeronsa oli puhelinluettelossa.
Soittaja oli rapakon takana asunut poikaystävä. Kesken puhelun Maria kuuli asuntonsa ulko-oven aukeavan ja sulkeutuvan.
– Päättelin, että ulkomailla työkeikalla ollut kämppikseni oli palannut kotiin aiemmin kuin piti. Ihmettelin, kun hän ei ollut ilmoittanut asiasta.
Maria huikkasi puhelunsa keskeltä:
– Moi Anne, sä tulitkin nyt jo?
Hiljaisuus. Outoa. Yleensä Anne huikkasi iloisesti heti.
Maria jatkoi puheluaan odottaen, että kämppis tulisi moikkaamaan huoneen ovelle. Raolleen jättämiensä pariovien raosta hän näki kuitenkin pelkkää pimeyttä. Olohuoneeseen, jossa kämppis majaili, ei syttynyt valoa. Hän kuitenkin kuuli olohuoneen lautalattian narisevan. Se narisi aina askelten alla.
Mieleen iski levottomuus. Pelko humahti hänen lävitseen.
– Musta tuntuu, että täällä on joku, Maria kuiskasi luuriin.
Hän oli yksin, poikaystävä oli kaukana toisella mantereella ja huoneistossa oli ilmeisesti joku. Se joku ei ollut hänen kämppiksensä.
– Miten se pizzan haku voi kestää noin kauan? Muistitko edes valkosipulin? Oot varmaan kotona parissa minuutissa? Maria keksi höpöttää puhelimeen.
1980-luvun puolivälin Helsingissä ei tainnut saada mistään pizzaa puoliltaöin. Silti puhe tepsi tunkeilijaan, sillä Maria kuuli, kuinka ulko-oven alareuna laahasi kynnysmaton yli. Ovi sulkeutui napsahtaen.
Poikaystävä kuunteli ihmeissään Marian paniikinomaista pizzahöpötystä. Hän tivasi, oliko nainen aivan varma, että huoneistossa oli käynyt joku ulkopuolinen. Oli hän.
Maria kävi laittamassa raskaita puhelinluetteloita ulko-ovea vasten. Ne lässähtäisivät lattiaan, jos ovi avattaisiin. Kylppäristä hän nappasi hiuslakkapullon sänkyyn kätensä ulottuville. Varotoimista muodostui jokailtainen rutiini.
Piti olla jotain kättä pidempää. Jos joku tulisi, niin avun huutamisesta tuskin olisi hyötyä. Marian asuintalossa oli pääosin toimistoja ja alakerrassa ravintola. Ensimmäisessä kerroksessa asui vain juoppo talonmies ja toisessa ajoittain joku muu. Maria ja hänen pitkiä aikoja ulkomailla ollut kämppiksensä asuivat ylimmässä kerroksessa.
Puhelinluettelo ja hiuslakka
Maria oli kuvitellut olevansa rohkea ja peloton. Seksistä haaveileva häirikkösoittaja ja toinen puhelimeen läähättäjä pelkästään ällöttivät. Miehelle, joka Helsingin keskustassa tuli tyydyttämään itseään hänen viereensä Maria replikoi kyllästyneesti:
– Älä kuule viitsi.
Sen sijaan soittaja, joka soitti aina hetki sen jälkeen kun hän oli palannut kotiin ja sytyttänyt asuntoon valot, pelotti. Soittaja ei koskaan puhunut mitään. Kadulla hänellä oli tunne, että joku seurasi häntä. Nyt joku oli tullut hänen kotiinsa.
Maria pelkäsi tosissaan. Pelko vaikutti hänen arkeensa. Hän pyrki kotiutumaan aina valoisan aikaan. Kotona hän pelkäsi nukkua. Työn takia olisi ollut tärkeää olla virkeä ja pirteä, mutta jokaisen rasahduksen kuunteleminen vei yöunet.
Hän ottikin tavakseen nukkua muutaman tunnin heti töistä palattuaan. Illemmalla hän jaksoi sitten paremmin valvoi kuunnellen jokaista rasahdusta ja ääntä rappukäytävässä peläten, että joku tulee.
– Yön pimeydessä oli kauheinta, kun kuulin jokaisen äänen.
– Välillä nukuin niin, että pidin puhelinlinjaa auki jollekin ystävälleni.
Pelko syvenee
Yhtenä iltana Maria oli syömässä toimittajaystävänsä kanssa. Mies kertoi, että Helsingissä liikkui joku öisin asuntoihin tunkeutuva mies. Poliisille oli tullut ilmoituksia röyhkeästä hiipparista, joka liikkui punaisella urheiluautolla.
Marian silmiin hiippariin liittyvät uutiset eivät olleet osuneet, koska työ vei hänet usein ulkomaille. Kuvaukseen sopivan urheiluauton hän oli nähnyt useinkin kulmillaan.
Hän jähmettyi niille sijoilleen. Ilme valahti.
– Ystävä näki heti naamastani, että nyt osui. Hän tuskaili, ettei olisi pitänyt kertoa.
Tieto hiipparista vain vahvisti hänen ajatustaan ja tunnettaan siitä, että hänen peloilleen oli olemassa todellinen syy.
Hän liikkui harvoin yöelämässä. Tavaksi tuli, että ystävien kanssa ulkona tai illastamassa ollessa ystävät saattelivat hänet kotiovelle asti. Toisinaan ystävät tulivat vielä hetkiksi sisään asuntoon pitämään hänelle seuraa ja varmistamaan, että kaikki oli hyvin.
– Kerran olin ollut illastamassa ystäväpariskunnan kanssa. He saattoivat minut kotiin ja jäivät istumaan. Päätimme ottaa konjakkia. Olin hakemassa konjakkipulloa huoneestani ja ystäväpariskunnan mies haki samaan aikaan laseja keittiöstä.
Konjakkilasit kilahtivat keittiössä yhteen. Maria oli niin herkillä pitkään piinanneen pelon takia, että hän säikähti perusteellisesti.
– Vapisin kauttaaltaan. Puhkesin hysteeriseen huutoon ja purskahdin itkuun. Luulin, että tunkeilija on asunnossa.
Ystävät veivät Marian kotiinsa siksi yöksi. He neuvoivat Mariaa soittamaan poliisille. Niin hän oli muutamaan otteeseen tehnytkin. Poliisi oli kuitenkin voimaton. Mitään ei ollut tapahtunut eikä tunkeilijasta ollut mitään todisteita.
– Pahinta siinä pelossa oli tunne siitä, että joku tuhoaa yksityisyyteni tulemalla kotiini. Pelkäsin myös, että minut raiskataan kotonani.
Hysteerinen pelkokohtaus oli viimeinen pisara. Maria ei enää kyennyt nukkumaan asunnossaan. Hän siirsi töitään ja luopui vuokra-asunnostaan.
– Vein tavarat ystävän varastoon ja ostin lentolipun ulkomaille. Piti olla siellä kolme kuukautta, mutta elämä meni niin, että jäin useiksi vuosiksi.
Koskaan ei selvinnyt, oliko Marian hiippari tiirikkaraiskaaja vai joku muu. Hänen pelkonsa oli kuitenkin todellinen. Se kuvastaa sitä kauhua ja epävarmuutta, jota toisen omimmassa paikassa eli kotona luvatta hiippaileva tunkeilija onnistuu kylvämään.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d751 ... ef7709d5d1
Re: Tiirikkamies vuosilta 1986-89
Kirjoitin tästä Tervosesta joskus johonkin toiseen ketjuun, poliisi huijasi hänet mukaan miljoonakeikkaan tyhjentämään eräiden liikemiesten pankkitilit.
Tilien tyhjentäminen oli kuitenkin pelkkä keino saada Tervonen hankkimaan todisteita liikemiesten puuhista, poliisi tutki kyseisten liikemiesten toimia JaTiMatic-kaupoissa.
Poliisi kielsi myöhemmin tietäneensä että todisteet hankittiin rikoksella. Tervonen oli näiden puuhien aikaan jo tutkinnan kohteena näistä asuntoihin tunkeutumisista ja niihin liittyvistä rikoksista.
Mietityttää vaan, pestasiko poliisi pätevän tiirikkamiehen hankkimaan todisteita tiirikoimalla vai kauniisti puhumalla.
Tilien tyhjentäminen oli kuitenkin pelkkä keino saada Tervonen hankkimaan todisteita liikemiesten puuhista, poliisi tutki kyseisten liikemiesten toimia JaTiMatic-kaupoissa.
Poliisi kielsi myöhemmin tietäneensä että todisteet hankittiin rikoksella. Tervonen oli näiden puuhien aikaan jo tutkinnan kohteena näistä asuntoihin tunkeutumisista ja niihin liittyvistä rikoksista.
Mietityttää vaan, pestasiko poliisi pätevän tiirikkamiehen hankkimaan todisteita tiirikoimalla vai kauniisti puhumalla.
Surfin' USA - Parasta waterboarding-musaa ikinä
-
phonyjoker
- Sabrina Duncan
- Viestit: 354
- Liittynyt: Pe Joulu 14, 2018 9:21 pm
Re: Tiirikkamies vuosilta 1986-89
Linkin takaa löytyy Rikostarinoita Suomesta Tiirikkaraiskaajan jakso. Todella järkyttävää toimintaa mieheltä ja monta uhria vaadittiin ennen kiinnijäämistä. Sarjaraiskaaja ei tutkitusti toimintaansa hevillä lopeta, koska kehittänyt raiskaamisesta itselleen ns. riippuvuuden. Virkavallan väliintulo ainoa mikä voi lopettaa raiskaukset tai raiskaajan terveydentilan romahtaminen, hengen menettäminen tai muu iso kriisi. Onko tämä Turussa pyörinyt ja ahdistellut Seppo nyt siis sama mies, joka raiskaili Helsingissä Töölössä, Punavuoressa ja Kalliossa 80-luvun lopussa? Vaikea uskoa, koska Tiirikkamies jaksossa puhuttiin 40-vuotiaasta Terosta ja nykyään tuo Tero lähentelisi jo 75-vuotiasta, mikäli olisi elossa.
https://areena.yle.fi/1-4052854
https://areena.yle.fi/1-4052854
Re: Tiirikkamies vuosilta 1986-89
Niin vanhat Abloy lukothan sai sillä vempeleellä auki taitava ukko ei siinä mitää nihmettä ollu eikä päässy Abloylle suunnittelijaksikaan jos kiinni jäi.
Sitten jos sai talon avaimen haltuun TAI pääsi lukemaan avaimen vaikkapa kaulasta,nipusta housujen lenkistä tai vaikkappa nipustajoka roikkui monella autonavaimissakin,oli helppoa viilailla siitä yleisavaimen,ja tai ainakin avaimen siihen kämppään.
Tiedän yhden henkilön joka niin teki ja vähän muutakin ja kulki omilla avaimilla millo missäkin,vanhojen lukkojen aikana tuo ei ollu mikään ihme tekijälle.
Tuokin henkilö teki vähän muutakin eikä päässy kyllä senkään firman palvelukseen sovittamaan korvauksiaan vaikka pyyteli,että ei taida Suomessa hommat mennä kuten Jenkeissä...siellä tietokonemurtautujahan pääsi töihin heh!
Mullekkin yksi edesmenny tuttu anto ison nivaskan juttuja Abloy lukoista kun hän väitti että oli käyty asunnolla japoliisi eikä kukaan uskonu enen kuin mies otti mustaavalkoisella,niissä kerrottiin juurikin vempeleestä ja yleisvaimista.
Että entisajan lukot ol ivarmoja vain rehellisille,näistä uudemmistaen sitten tiedä onko niistä menty läpi ja millasista?
Ei ainakaan ole korviin kantautunu montaakaan joka enää avaimia tehtailisi tai tiirikoisi...
Ennenhän riitti se että otti ja purki sen talon lukon jossa asu ja sieltä katto haitat ja teki niiden mukaan yleisavaimen,helppo homma tekijälle.
Tosin sillä pääsi vaan omaan taloon.
Sitten jos sai talon avaimen haltuun TAI pääsi lukemaan avaimen vaikkapa kaulasta,nipusta housujen lenkistä tai vaikkappa nipustajoka roikkui monella autonavaimissakin,oli helppoa viilailla siitä yleisavaimen,ja tai ainakin avaimen siihen kämppään.
Tiedän yhden henkilön joka niin teki ja vähän muutakin ja kulki omilla avaimilla millo missäkin,vanhojen lukkojen aikana tuo ei ollu mikään ihme tekijälle.
Tuokin henkilö teki vähän muutakin eikä päässy kyllä senkään firman palvelukseen sovittamaan korvauksiaan vaikka pyyteli,että ei taida Suomessa hommat mennä kuten Jenkeissä...siellä tietokonemurtautujahan pääsi töihin heh!
Mullekkin yksi edesmenny tuttu anto ison nivaskan juttuja Abloy lukoista kun hän väitti että oli käyty asunnolla japoliisi eikä kukaan uskonu enen kuin mies otti mustaavalkoisella,niissä kerrottiin juurikin vempeleestä ja yleisvaimista.
Että entisajan lukot ol ivarmoja vain rehellisille,näistä uudemmistaen sitten tiedä onko niistä menty läpi ja millasista?
Ei ainakaan ole korviin kantautunu montaakaan joka enää avaimia tehtailisi tai tiirikoisi...
Ennenhän riitti se että otti ja purki sen talon lukon jossa asu ja sieltä katto haitat ja teki niiden mukaan yleisavaimen,helppo homma tekijälle.
Tosin sillä pääsi vaan omaan taloon.
-
Oikeus ennen kaikkea
- Hercule Poirot
- Viestit: 7678
- Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm
Re: Tiirikkamies vuosilta 1986-89
Nämä tapaukset ovat varmasti olleet Matti Yrjänä Joensuun dekkarin: "Harjunpää ja Rakkauden nälkä" pohjana. Siinä tiirikkamies tunkeutuu monien naisten luokse yöllisille vierailuille.
-
phonyjoker
- Sabrina Duncan
- Viestit: 354
- Liittynyt: Pe Joulu 14, 2018 9:21 pm
Re: Tiirikkamies vuosilta 1986-89
Rikosmuseossa olis kieltämättä viihtyisää vierailla. Tiirikkaraiskaajan työvälineet muun muassa näytillä.
https://www.apu.fi/artikkelit/rikosmuse ... ia-jalkiaTiirikkaraiskaajalla oli yli 20 uhria
1980-luvulta on esillä ”tiirikkaraiskaajan” murtovälineitä. Usean vuoden ajan Helsingissä hiippaili mies, joka seurasi naisia ravintoloista kotiin ja tunkeutui näiden asuntoihin tiirikoimalla oven.
Tiirikkaraiskaajalla oli yli 20 uhria, joista yhden hän oli raiskannut ja käyttänyt muita seksuaalisesti hyväksi. Hän sai kiinni jäätyään yhdeksän vuoden vankeustuomion. Vuonna 2012 sama mies oli uudelleen otsikoissa Turun alueella tapahtuneissa naisiin kohdistuneissa vessa-ahdisteluissa.
Re: Tiirikkamies vuosilta 1986-89
Kiinnitti tuossa huomiota että poliisin järkkäämässä houkutustapahtumassa olisi mies kiiruhtanut jalkansa oven väliin ja sitten odottanut valojen sammumista mutta...mistä mies näki porraskäytävässä että asunnon valot sammui? ikkunoitahan ei taida olla useinkaan mihinkään käytävään?
Ovenraosta tuskin ja vaikka olis ollu postiluukkukin niin monessa asunnossa on tuplaovi ja jos sen sulkee ei kyllä valoja näy.
Että aikamoinen moukantuuri on ukolla käyny jos noin on menetelly ja vaan postiluukusta tsiikaillu valoja eikä kaikki valotkaan aina edes näy ulko-ovelle.
Että jos tuo kaikki totta on niin tuuriakin on ollu mukana enempi kun pankkiryöstäjällä aikoinaan!
Ovenraosta tuskin ja vaikka olis ollu postiluukkukin niin monessa asunnossa on tuplaovi ja jos sen sulkee ei kyllä valoja näy.
Että aikamoinen moukantuuri on ukolla käyny jos noin on menetelly ja vaan postiluukusta tsiikaillu valoja eikä kaikki valotkaan aina edes näy ulko-ovelle.
Että jos tuo kaikki totta on niin tuuriakin on ollu mukana enempi kun pankkiryöstäjällä aikoinaan!